Ja treenit jatkuu

Blogi vaikuttaa täyttyvän tänä syksynä pelkistä taippari-postauksista! Jälleen on treenattu kaksin porukassa ja kerran yksin tässä postausten välissä, ja treenimme onkin nykyään päivittäistä. Huomenna Eino saa pienen vapaapäivän treeneistä, jotta tämä ehtii vähän hengähtää välillä. Saattaa kyllä olla, että ihan viiden minuutin varis-hetki pidetään jonkun pellon syrjässä ennen lenkkiä, mutta muuten Eino saa pitää vapaata.. 🙂

Keskiviikkona oli Vakka-Suomen noutajien treenit, jotka menivät loppua lukuunottamatta aivan penkin alle. Oppia tuli kyllä taas, ja Einon tilanne selvisi entistä paremmin. Ihan alkuun kävelimme kauas muista, ihan kahdestaan, kun muut tekivät hakuruutua. Tein Einolle vähän liian haastavan muistinoudon, ja tällä kesti kauan paikantaa damit. Sain myös huomata, että on todellakin väliä sanonko “hae”, jolloin Eino tietää damin paikan (markkeeraus, muistit, vesinouto) vai “tuo” (hakuruutu), jolloin tämä ei tiedä missä dami on. “Hae” käskyllä Eino ampaisi muutaman metrin päähän ja etsi siitä, kun taas “tuo” käskyllä tämä lähti käyttämään nenää ja löysi damin paljon nopeammin.

Damit tulivat kuitenkin molemmat pureskeltuina takaisin, joten tämä pääsi kiihtymään ennen treeniä liikaa ja se sitten purkautui damiin. Hakuruutuun meille oli viety yksi lähes jäässä oleva varis, jota on vaikeampi rikkoa ja josta Eino ei saa palkattua itseään. Varis löytyi, mutta arvatenkaan se ei tullut sieltä takaisin. Muutaman metrin se kyllä liikkui minua kohti, joka on paremmin kuin koskaan ennen, mutta matka jäi kesken kun Eino yritti oikein kunnolla puraista varista ja rikkoa tämän kylkiluut. Teimme myös välinoudon, jossa kävi samalla tavalla. Koska olemme edistyneet niin paljon siipidamien kanssa, on aika aloittaa kunnon treeni variksen kanssa! Vinkiksi saimme, että variksen on oltava jäässä meidän treeneissä, ainakin näin alkuun kunnes Eino tajuaa, ettei varista kannata purra kun se ei kuitenkaan kannata.

Viimeisenä harjoituksena oli kanijälki, ja koska kanit ovat herkästi rikkoutuvia eikä Eino edes nosta sitä vielä (saati että tekisi sen pureskelematta), teimme jäljen kanidamilla. Eino nappasi kanidamin hajun ilmavainulla, mutta kehoitusten jälkeen laski päänsä haistellakseen maata, ja silloin napsahti jokin lamppu Einon päässä ja tämä sai jäljen päästä kiinni. Upeasti tämä lähti jäljestämään, tehden muutaman sivupyörähdyksen, löytäen kuitenkin lopulta kanidamille ja palautuskin oli lähes minulle asti! Ei ihan niin hieno palautus kuin mitä kanidamin kanssa pitäisi olla, mutta kuitenkin oikein riittävä suoritus!

Torstaina olimme Auran Nuuskujen treeneissä. Menimme paikalle jo hieman aiemmin, ja tein pellolla ensin yhden muistinoudon damilla, joka meni upeasti palautuksen tullessa käteen. Sitten kannettiin muutama metri varisdamia, joka meni todella hyvin ja Eino ei vaikuttanut lainkaan siltä, että olisi tiputtamassa varisdamia. Eilisen treenin inspiroimana olin myös napannut mukaan variksen, suoraan pakkasesta, ja tein sen kanssa välinoudon. En tiennyt miten päin olla, kun Eino oikeasti nappasi variksen vain puolikkaan sekuntin harkinnan jälkeen, ja toi sen minulle asti!! Meidän ensimmäinen oikea varisnouto <3

Oikeat treenit menivät myös todella hyvin, juoksentelevat irtokoirat vähän saivat Einon huomiota herpaantumaan josta alkoi haukkuminen, mutta sain pidettyä Einon huomion itsessäni kun muut tekivät luoksetuloja ihan vierestä. Meidän luoksetulomme onnistui todella hyvin, tehtävänä kun oli jättää koira paikalleen, kävellä jonkin matkan päähän, kutsua koira luokse ja ennen kytkentää kävellä yhdessä muutama metri johonkin suuntaan. Viimeksi meidän luoksetulo meni rallitteluksi, ja nyt meidän luoksetulomme meni kaikkein parhaiten! Kuulemma näkyi, että läksyt on tullut tehtyä.

Tämän jälkeen menimme metsään tekemään muistinoutoa, joka sujui meiltä oikein hyvin. Dami tuli minun jalkoihini, mikä kuulemma on ok, eli ei tarvitsekaan turhaan stressata sen käteen palautuksen kanssa. Tämän jälkeen teimme hakuruutua, ja siihen tämä maasto oli paljon haastavampi kuin missä olemme aiemmin treenanneet. Eino sai hakea kolme damia neljästä, mutta sitten sai harjoitus osaltamme riittää kun Eino väsähti kaikesta juoksentelustaan ja sinkoilustaan metsässä.

Tänään aamulla eli perjantaina kävimme lenkkeilemässä Luolavuoressa aamulla, ja nappasin varisdamin ja variksen jälleen mukaan. Jätin Einon istumaan vähän matkan päähän, ja vein varisdamin vähän matkan päähän pusikkoon. Sitten kävelin vähän takaisinpäin, josta kutsuin Einon luokse. Tämä ampaisi todella hyvin minun luokseni, eikä karannut damille! Sitten lähetys noutoon, ja pienen hakemisen jälkeen dami nousi korkeasta kasvustosta. Palautus tuli suoraan käteen, hieno kakara alkaa oppia <3 Variksen kanssa otettiin takapakkia, sen eteen tehtiin äkkistoppi eikä se noussut maasta, vaikka vähän maisteltiinkin. Muut hajut taisivat voittaa siinä kohtaa, ja lopetettiin se harjoitus siihen. Mentiin sitten kävelemään metsikköön, treenattiin pillillä luoksetuloa ja muuta kuuliaisuutta. Saatiin siis siitä oikein mukava aamulenkki, illalla vähän erilaista treeniä tanssitunnin muodossa. 🙂

Kuvat viime lauantailta, ja Peksun ottamia.