Onnistumisia vesityön kanssa

Viime perjantaina olimme illalla vielä Luolavuori-treenien jälkeen Turun Murrella koiratanssi-treeneissä. Pääsimme vierailemaan edistyneemmässä ryhmässä, jossa tehtiin koreografiaa. En ole kuunnellut musiikkiamme kertaakaan sitten kisojen, eli kolmeen viikkoon, joten arvatenkaan koreografia ei tullut ihan selkärangasta. 🙂 Kaiutin asetettiin Einon taakse, sillä kisoissa tämä jäi kuuntelemaan musiikkia joka tuli selän takaa ja jäätyi alussa. Nytkin Eino oli kuulemma kääntynyt katsomaan mistä ääni tulee, joten saatiin hyvin lisää häiriötreeniä!

Koreografia meni näin muuten ihan hyvin, käskyt ja liikkeet menivät kyllä itseltä aivan sekaisin ja olin lopettamassa liian aikaisin, mutta josko se siitä treenin myötä mieleen palaisi. 😀 Harjoiteltiin myös peruuttamista ja jalan yli hyppäämistä. Peruuttamisen Eino on hiffannut todella hyvin, ja se saadaan hyvin treenattua AVO ohjelmaa varten. Eino kesti todella hyvin treeneissä muun häiriön, mitä nyt hieman lattiaa haisteli mutta toisista koirista ei juuri piitannut treenatessa.

Lauantaista tulikin Einon vapaa päivä sitten kuitenkin, ja treenattiin vain kotona peruutusta. Sunnuntaina lähdimme ajamaan Taivassaloon vesitreeniä varten, jossa oli sekä lokki että vene. Sää oli todella hyvä, aurinkoinen ja lämmin, joka lauantain rankkasateen jälkeen oli ihan mukavaa vaihtelua! Kun muut olivat katsastamassa rantaa ja laittamassa venettä vesille, olimme me Einon kanssa läheisellä jalkapallokentällä. Tehtiin vähän ihan helppoja käskyjä, Eino sai nostaa damia ja noutaa damia minulle, juosta inan vapaana (aika rajoitetusti, sillä toisella puolen oli piha ja toisella puolen koirakko) ollen todella hyvin kuulolla, teki iloisesti töitä eikä pureskellut damia lainkaan.

Kun oli aika aloittaa ihan sitten treenit, tuli Heidi siihen tekemään meille markkeerauksen. Olisi pitänyt tajuta, että Einolle ei saa edelleenkään heittää mitään, mutta koska tämä oli ollut niin hyvin kuulolla keskenään treenatessa halusin nähdä, miten Eino handlaa heiton. Ja ei se kyllä mennyt mitenkään päin hyvin, vaan kiihdytti Einon aivan sfääreihin. Eino kyllä etsi damia ja löysikin Heidin avulla sen, mutta pudotti sen monta kertaa tuodessa minulle, kunnes lopulta päätti vaihtaa suuntaa kokonaan ja lähti damin kanssa tiehensä. Tätä tapahtui viimeksi puoli vuotta sitten! Siihen loppui meidän markkeeraustreeni, ja lähdettiin toisen koirakon tieltä pois kauemmas.

Seuraavat kaksi tuntia meni siihen, että yritimme Einon kanssa löytää takaisin sen yhteisen sävelen, joka päivän alussa oli ollut. Istuimme takaluukussa, kävelimme lähialueella ja pyysin aivan perus käskyjä. Eino ei pystynyt luopumaan lainkaan vedestä ja ajatuksesta lentävistä dameista, vaan haikaili vain muiden koirien luokse. Lähdimme siis kävelemään kauemmas tietä pitkin, pois koko alueelta. Siellä Eino alkoi palautumaan omaksi itsekseen, ja sain tehtyä luoksetulo-harjoituksia hihnassa. Eino reagoi hyvin, ja alettiin päästä voiton puolelle. Teimme myös yhden välinoudon damilla niin, että Eino oli selkä kohti vettä ja treenaavia koiria, ja Eino toi sen hienosti minulle! Lopun aikaa ennen vesinoutotreenivuoroamme (jäätiin tahallaan viimeisiksi) kävelimme edestakaisin sillalla josta treenipaikalle mentiin. Kävelimme ja hengailimme vain. Ja lopulta Eino pystyi olemaan hiljaa, vaikka kuuli koirien menevän uimaan ja veteen putoavan noudettavaa!

Rauhoittuminen ei kyllä näkynyt lainkaan meidän lähestyessä kohti treenipaikkaa, kun Eino rimpuili ja vinkui ja kiljui hihnan päässä lähes revetessään innosta päästä treenaamaan. Aluksi pyydettiin vene rantaan, möllitaippareiden tapahtumien vuoksi. Eino vähän haukkui lähestyvälle veneelle, mutta nopeasti alkoi syömään nameja veneilijöiden käsistä ja oli jopa kiipeämässä veneen kyytiin! Eino otti myös damin veneestä ilman ongelmaa, mutta koska se oli poksuvaa sorttia, otin sen nopeasti Einolta pois ettei tämä alkaisi pureskella sitä. Veneongelma olikin sitten sillä selätetty, sillä lopun treenin ajan veneen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka se tuli jopa kohti välillä!

Itse noudot sujuivat myös niin paljon paremmin kuin mitä alkutreenin rällättelyn perusteella uskalsin edes toivoa. Einolle heitettiin lokki veneestä, ja sinne poika ampaisi ja otti sen mukaansa!! Kaikesta kiihtymisestä huolimatta Eino työskenteli todella hyvin, otti lokista ihan hyvällä otteella kiinni, ei pureskellut lainkaan tai ravistellut lokkia, mitä tämä teki vielä pari viikkoa sitten möllitaippareissa (ennen kuin huomasi veneen ja alkoi haukkua sitä). Noutoja tehtiin yhteensä kolmet, vaikka olisi pitänyt tajuta jättää se kahteen. Kaksi noutoa tuli hyvin rantaan, mutta kolmas lokki jäi kaislikkoon kiinni eikä Eino kuin uinut lokkia ympäri. Vaikka vene kävi irrottamassa lokin ja se heitettiin uudestaan, jätti Eino noudon puoleen väliin.

Saatiin kuitenkin todella hyviä onnistumisia, jotka menivät huomattavasti paremmin kuin olin edes uskaltanut toivoa! Vene ei ollut mikään ongelma, eikä vesinoudossakaan ollut mitään huomautettavaa. Taippareissa ei ole vaaraa, että lokki jäisi kaislikkoon kiinni, joten uskon vesityön onnistuvan meiltä hyvin. Meidän täytyy kyllä varmaan mennä taipparipaikalle jotain paria tuntia ennen kokeen alkua, jotta Eino saadaan oikeaan moodiin työskentelyä varten… Tänään käväistiin Einon kanssa Turun keskustassa, hieman vaihtelua metsäympäristöön. Täytyy muistaa käydä siellä useammin, sillä nyt Eino kiihtyi todella paljon.