-
Ensimmäinen virallinen sijoitus!
Olemme viime aikoina käyneet rallytreenien lisäksi näyttelytreeneissä joita Koirakoulu.net järjestää. Olemme edistyneempien ryhmässä, sillä aivan perusteissa emme tarvitse neuvoa, ja ryhmässä on silti laajalla skaalalla eritasoisia koirakoita, eikä tuollainen tuomarisäikky Eino ole siis mitenkään kokeneiden joukosta poikkeava. 🙂 Aloin tuossa jokin aika sitten vain pelkäämään, että Eino lähtee kokonaan karkuun tuomaria Messukeskuksessa joulukuussa, niin lähdin hakemaan kurssilta lisää kehäkokemusta meille. Olen myös pyytänyt mittatikkua treenin alle, sillä en halua meidän näyttelyreissun päätyvän siihen, että Eino ei anna mitata itseään! Olemme tehneet paljon juoksuharjoituksia, ja Eino kiitää kyllä todella hienosti näyttelyhihnan päässä! Olen myös saanut pelkästä kahdesta treenikerrasta paljon irti ja esitysvinkkejä, miten saada Einon parhaat puolet esiin. Eilen peilin edessä seisottaessa aloimme katsomaan miten minun olisi paras esittää Eino, ja kyllä se vain on ryhdikkäämpi kun hihnan nostaa korvien taakse eikä esitä vapaana kuten olen nyt tehnyt. Jatkossa siis kokeillaan tätä esittämistyyliä!
Kotitreenin alla meillä on ollut seisominen sivulla, ja uusi rallykyltti jossa on istu, 1 askel, seiso jne, ja tätä ollaan nyt jumpattu niin treeneissä kuin kotona. Kyllä tämä alkaa jo toimimaan ihan hyvin, mutta Eino pomppaa nyt vielä aivan liian kauas seiso-käskyn saatuaan, eli täysin virheetön suoritus tämä ei vielä ole. Olemme myös treenanneet paljon sitä, että Eino hyppää jalkani yli. Tähän olemme nyt saaneet liitettyä vielä jatkotemppuja, eli hypyn yli pyörähdys tai kaatuminen. Nyökkäämistä ollaan myös treenattu nyt pitkästä aikaa, ja sekin alkaa sieltä muodostumaan! AVO luokkaan sitten otetaan se tempuksi. 🙂 Seuraavaan ohjelmaan otetaan temppu, jossa Eino hyppää selkäpuolelta olkapäilleni, ja siihenkin ollaan nyt löydetty yhteinen sävel. Temppu sujuu myös huomattavasti paremmin ja siistimmin, kun laitan Einon ensin istumaan, jonka jälkeen istuudun Einon eteen itse ja siitä kutsun tämän hyppäämään olkapäilleni.
Kuvat lähes päivälleen vuosi sitten, silloin oli jo lunta ja Eino oli ihan rimpula <3
Viime lauantaina kävimme toisissa koiratanssikilpailuissamme, kun Tahtitassut järjestivät peräti neljä kilpailua Salossa! Joka kilpailuun otetiin 10 osallistujaa, ja joka luokkaa oli kaksi kappaletta kilpailuissa. Osallistuimme siis kaksi kertaa FS ALO luokkaan, kerta tuplakisoihin mahdollisuus oli! Tulimme paikalle “hieman” liian myöhään, ja se 30min ennen meidän vuoroa menikin yhdessä kohelluksessa ohi. En saanut luotua Einoon hyvää fiilistä ennen kehääntutustumista, enkä ehtinyt tekemään sitä sen aikana tai jälkeenkään kun Eino alkoi oksentamaan kesken kehääntutustumisemme! Tyhjän mahan oksentelua se oli pelkästään, mutta siitä oksennusten siivoamisesta lähdettiin melkein suoraan meidän vuoroomme.
Esiintyminen meni juuri niin sekavasti kuin meidän fiiliksemmekin olivat, ohjelmasta saatiin vain muutamat temput tehtyä kun Eino jäi vain haistelemaan lattiaa ja lopulta tehtiin sitten vain sellaisia tehtäviä, joista tiesin Einon selviävän eli vadin päällä kiertäminen ja kaatuminen. Kyljelleen kaatumisenkin Eino ennakoi kyllä todella paljon, jotain 10sek varmaan, ja mietin pitäisikö sitä lähteä nostamaan siitä vai ei kun aikaa muuhunkin olisi. Ajattelin kuitenkin, että ei siitä kuitenkaan mitään tulisi niin kaaduin sitten lopulta Einon kaveriksi kun aika koitti. 😀 Pisteitä en uskonut, että saisimme juuri lainkaan, ja lopulta 121p sieltä tuli, sija 7/7. Yllättävän hyvin siihen nähden, miten huonosti se meni ja menin vielä koskemaan koiraankin, kun nostin Einon päätä lattiasta. Kommentit olivat ihanan kannustavia, pään nostamisesta tuli kyllä paljon sanomista!
Mari Väänänen: Koira ihmetteli kehässä, kisa on aina jännittävä paikka. Koreografia ja liikkeetkin jäivät täten vajaiksi. Pisteisiin vaikuttaa alentavasti myös koiraan tarttuminen. Lisää kokemusta ja varmuutta.
Tiina Jounio: Vältä koskemasta koiraan. Pään nosto alensi yhteistyöpisteitä. Valitettavasti Eino jäi tänään monta kertaa ihmettelemään ja nuuskimaan, eikä näyttänyt parasta osaamistaan.
Nadja Böckerman: Tänään kehässä olo hieman haasteellista, lattia ja hajut kiinnostivat. Paljon treeniä erilaisissa paikoissa. =) Ohjaaja kannusti rauhallisesti koiraa jatkamaan. Koiran pään nosto lattiasta vaikuttaa alentavasti yhteistyöpisteisiin. Tsemppiä jatkoon!
Meidän toinen kilpailumme oli heti ensimmäisen jälkeen, eli hetken oli odottelua ennen kuin luokkamme alkaisi. Tämän ajan käytin tekemällä Einon kanssa lyhyitä treenipätkiä palkalla ja ilman palkkaa käsissä, ja palkka mentiin hakemaan erikseen. Sain nostettua Einon virettä hyvin, eikä minun tarvinnut pitää tätä häkissä pitkiä aikoja. Näin poika sai paljon aikaa minun kanssa, ja ihmeteltiin siitä häkin edestä sitten ohi kulkevia koiria ja kurkittiin muiden ohjelmia. Eino on nyt alkanut stressaamaan tosi paljon häkissä, sitä pitäisi treenata jatkossa, sillä näitä sisähallikisoja on kyllä tulossa vielä ennen kesää…
Toinen esiintymisemme olikin sitten aivan eri luokkaa ensimmäiseen verrattuna! Eino jätti jälleen tekemättä alun kaukoliikkeenä suoritettavan pyörähdyksen, ja jäi vaan tuijottelemaan yleisöä. Videolta jälkikäteen katsottuna huomasin, että Eino oikeastaan katsoi aika usein yleisöön, eli se kyllä jännittää pientä. Temput saatiin kuitenkin suoritettua, pientä epätarkkuutta siellä oli eikä esitys ollut vielä sitä mitä sen kuuluisi, mutta siitä jäi kyllä todella hyvä mieli. Heittäytyminen lopussa alkaa myös olla jo sitä luokkaa, että Eino tunnistaa musiikista kohdan ja vetää heti jalat alta kun tajuaa, että kohta saa kaatua, ihan kuin tämä huutaisi “Tämän minä osaan!”. Pisteitä saimmekin oikein kivasti tästä suorituksesta, jopa 156,33 pistettä! Yllätys oli vielä suurempi, kun tämä esitys riitti luokan voittoon! Koiratanssikilpailuissa olemme aina olleet aiemmin viimeisen paikkaa pitämässä, nyt siihen tuli muutos, ja vielä voiton kanssa! Tämä oli myös meidän ensimmäinen sijoitus ylipäätään virallisista kilpailuista, eli päivästä jäi sitten lopulta hyvä mieli vaikka ensimmäinen kisa menikin ihan penkin alle. 🙂
Mari Väänänen: Kiva. Vain lievää hämmästelyä musiikista ja kehästä. Koira oli suurimman aikaa mukana. Tässä on selvää potentiaalia, lisää kokemusta vain.
Tiina Jounio: Pientä epätarkkuutta jossakin kohtaa, mutta hyvin suoritettu ohjelma. Liikevariaatiota löytyy jo mukavasti, iloisesti etenevä ohjelma.
Nadja Böckerman: Alun kankeuden jälkeen lähti ohjelma hienosti rullaamaan. Jonkin verran kehän ulkopuolinen elämä häiritsee koiraa, tähän vain paljon treeniä eri paikoissa. Lopussa ihana heittäytyminen. =)
Koiratanssin kanssa jäämme hetkeksi “tauolle” työstämään uutta ohjelmaa, tämä Muumimusiikki alkaa jo nyrppimään sen verran että on aika vaihtaa! Koreografia on jo suunniteltu, ja siihen tulee paljon uusia temppuja ja vaikeusaste nousee aiemmasta. Enpä sitten tiedä kyllä yhtään, onko tämä hyvä asia, sillä nykyinenkään ohjelma ei vielä suju! 😀 Tanssikuvista kiitos Kati Horne-Kosonen ja palkintosijakuvasta kiitos Anna Mäkinen! 🙂
-
Ensimmäinen rallytulos!
Tulihan se tulos sieltä vihdoin myös rallykisoista! 🙂 Olimme Liedossa TSAU:n järjestämissä kilpailuissa 13.10. jossa oli yhteensä kolmet kilpailut pyörimässä samaan aikaan, mutta olimme ilmoittautuneet vain yksiin niistä. Olimme myös paikalla vähän myöhässä, vain 20min ennen luokan arvioitua alkamisaikaa (ja luokka myös oli ajoissa!) eikä siinä paljoa ehtinyt hengähtää kun jo piti mennä rataantutustumiseen. Rata ei ollut helppo, mutta ei todellakaan mahdoton. Juosten pujottelu ja istu, 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu tulisivat olemaan meidän kompastuskiviä, veikkasin. Myös vasen täyskäännös (nro 6) on meillä ollut vaikea, vaikka Eino kyllä osaa sen niin katsekontaktin päättyessä Einon ollessa selkäni takana huomio saattaa karata tutkimaan ympäristöä. Pohja oli tekonurmea, joka on myös ollut meille todella haastava aiemmin vaikka Raision koirakoululla möllit menivätkin hyvin tekonurmesta huolimatta. Näissä oikeissa kisoissa ei vaan saa valitettavasti pitää nameja käsissä. 🙂
Lähtöluettelon mukaan starttaisimme viidentenä, mutta koska kaksi ensimmäistä osallistujaa oli poissa, olimme jo kolmantena. Tein Einon kanssa muutamat helpot tehtävät ennen kehään menoa, mutta juuri kun odoteltiin vuoroamme, oli Einon kiinnostus lähellä olevissa koirissa. Itse kehäänmeno meni kuitenkin paremmin kuin ikinä ennen, ilman kamalaa säätämistä ja asennon vaihtelua ennen kehään menoa. Ratatreeneillä on varmaan ollut suuri osuus tähän, sillä nyt Eino tiesi mitä radalla tulee tapahtumaan eikä hämmentynyt tilanteesta tai yrittänyt lähteä tutkimaan rataa ennen lupaa!
Koko radan ajan meillä tuntui Einon kanssa synkkaavan todella hyvin, ja meillä oli kerrankin kivaa radalla! 1. tehtävästä tuli -1p taluttimen kireydestä, pujottelusta juosten -1p taluttimesta, -1p asentovirhe (koira yli 0,5m päässä) ja -1p puutteellinen yhteistyö kun Eino ei ihan tajunnut että käännytään niin nopeasti ja alkoi rallittelemaan. 🙂 Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin selvittiin siitä tehtävästä, vaikka piti itsekin katsoa koko ajan jalkoihin että pujotellaan molemmat tötteröiden oikealta puolelta! Pujottelun jälkeen Eino jäi haistelemaan maata ja meidän vauhti vähän hidastui, jolloin oltiin lähestymässä 4. kylttiä (eli oli sen tehtävän suoritusaluetta) tuli meille -1p puutteellinen yhteistyö ja -1p taluttimesta. Sen jälkeen meidän rata tuntui menevän kuin unelma, Eino oli täysillä kanssani ja siltä se myös videolta näyttää. Yritän saada sen Youtube-kanavan luotua itselle niin voin puskea sinne näitä videoita muidenkin nähtäväksi!
Saatiin vielä erikoismaininnat liikkeistä 9. ja 11., sillä tuomari on kirjoittanut lomakkeeseen “Hieno” näiden kohdalle! Edes viereisessä kehässä menevät rataantutustujat eivät häirinneet Einoa, ai että olin ylpeä! Pujottelun lisäksi kyltillä 13 tuli ongelmia, ja olen oikeasti ihmeissäni että selvittiin siitä niinkin kunnialla, että siitä tuli vain -3p puutteellinen yhteistyö. Eino nimittäin alkoi haistelemaan maata jo lähestyessä kyltille, ja pienen kannustuksen ja Einolle kovan istu-käskyn avulla (tuntui että oikein huusin koiralle, mutta ei se ihan niin mennyt :D) sitten selvittiin siitäkin tehtävästä lopulta! Lopulta saatiin siis 91 pistettä mahdollisesta 100 pisteestä, eli ihan todella hieno suoritus näihin aiempiin tuloksiin verrattuna! Tuomarin Iiris Harjun kommentti rataamme oli “Ihanan iloinen suoritus”. Aikaa meillä meni 1.22,18 joka oli yksi nopeimmista suoritusajoista radalle, eli ei ihmekään että se tuntui minustakin olevan ohi yhdessä hujauksessa!
Alla kuva Einosta poseeraamassa syksyn väreissä Tahtitassujen ruusukkeiden kanssa, rallykisoissa taidettiin olla sijalla 4 tai 5 yhteensä 12 osallistujasta, joten sieltä ei kotiintuomista tullut tuloksen lisäksi. 🙂
-
Rallya Murrella
Olimme eilen rally-tokotunnilla Turun Murrella, jossa harjoiteltiin uusia vuodenvaihteessa kisoihin tulevia kylttejä. Monet muutokset koskevat jo alokasluokkaa. Treenit menivät hyvin niin kauan kun temppu oli meille tuttu, eli koira kiertää pysähtymättä kertaakaan ohjaajan (joka pysähtyy kyllä) joka on meille hyvin tuttu koiratanssista. 🙂 Kokeilimme sitä myös niin, että Eino seurasi oikealta puolelta ja kiertää minut vastapäivään, ja heti kun Eino lakkasi tarjoamasta sivulletuloa alkoi sekin onnistumaan paremmin kuin hyvin. Istu – askel – seiso olikin hieman haastavampi kombo, ja sivulle seisomaan pysähtymistä täytyykin nyt harjoitella. Eino kun menee heti istumaan, eikä seiso- tai stop-käskyt ole vielä tarpeeksi vahvoja Einolle tähän tilanteeseen yleistettäviksi. Eino pysyi kuitenkin mukavasti kuulolla koko tunnin ajan, vaikka väsymys alkoikin paistaa läpi lopussa eikä keskittyminen oikein riittänyt tekemiseen.
Eilen illalla varasin myös hallin meille seuraavaksi päiväksi treenejä varten. Pääsin myös vielä samana iltana leikkimään hallille äitini valkoisenpaimenkoirapennun Inkan kanssa, 9vk vanha, ja totuttelemaan hallissa oloon ja rauhoittumiseen vaikka isoveli Gizmo pääseekin töihin. Gizmon ja Inkan blogia voit lukea täältä. Pääsin myös työskentelemään Gizmon kanssa, ja vaikka olikin vaikeaa totutella taas työskentelemään koiran kanssa joka tuntuu valtavalta luksusristeilijältä pienen vesiskootteri Einooni verrattuna, teki Gizmo huomattavasti tarkemmin ja paremmin kuin Eino. Gizmo osasi kaikki rallykäännökset ja eri seuruupositioita todella hyvin, ja näkee että Gizmoa kouluttaessa on otettu heti tarkempi linjaus siitä, mistä koira saa palkkaa.
Tänään oltiin Murrella omatoimitreenaamassa tutussa treenihallissamme. Teimme ensin ihan ilman kylttejä eri harjoituksia, ja sitten Eino pääsi taukoilemaan. Siinä välissä vähän hahmottelin meidän tulevaa koiratanssin AVO ohjelman musiikkia, ja Eino sitten tulikin paikaltaan todella nopeasti tanssimaan mukaan kun yksinäni tyhjässä hallissa heiluin. 🙂 Vielä ei ohjelmaa saatu aikaiseksi, mutta jo vähän parempaa ideaa mitä milloinkin voisi tapahtua! Sitten aloinkin rakentaa meidän rallyrataa, jonka olin aiemmin suunnitellut. Siitä tulikin lopulta todella pitkä, taisi olla paria kylttiä vaille kisaradan mittainen. Otin mukaan monipuolisesti eri tehtäviä, mutta etenkin sellaisia jotka eivät meidän vahvuuksia ole.
Ratatreenimme oli erittäin onnistunut, sillä jo ensimmäisellä kerralla Eino alkoi käyttäytyä samalla tavalla kuin yleensä kisoissa on tehnyt. Sain korjattua tätä siitä, ja aktiivisella palkkaamisella ja innostamisella Eino pysyi erittäin hyvin kanssani ja teki innokkaasti töitä. Eino kuitenkin väsyi aika nopeasti, joten kävimme tekemässä pienen lenkin ulkona ennen viimeistä suoritusta. Palkkasin koko treenin ajan aktiivisesti, ja ilman palkkaa Einon ei tarvinnut tehdä töitä. Olin myös laittanut todella paljon häiritseviä esineitä meidän radan varrelle, kuten tuolin, villasukkani, kassini, namipurkin auki, hallin perällä oleva ovi oli auki ja pörröisen lelun. Kaikista näistä huolimatta Eino selvisi radasta upeasti, eikä viimeisellä kerralla edes tarvinnut komentaa luopumaan lelusta!
Treeni tuli todella tarpeen, ja antoi hieman vahvempaa uskoa lauantain kisoihin. Käymme vielä kertaalleen treenaamassa rataa Einon kanssa ennen kisoja, jotta ainakaan se rata itsessään ei hämmennä Einoa. Treenin päätteeksi Eino saikin nauttia superherkut, eli kissanruokaa, samalla kun keräsin kyltit ja muut roippeet kasaan. Kävimme vielä vähän metsässä kävelemässä, ja Eino sitten saikin pienet väsyhepulit siellä ja pinkoi hullunkiilto silmissään pitkin metsiä. Nyt tuo koiruus kuorsaakin eteisessä, taitaa olla hieman väsynyt pieni. 🙂
-
Koiratanssimenestystä!
Meidän koiratanssitreenimme Turun Murrella ovat menneet todella hyvin, ja Eino on ollut niissä todella hyvin kuulolla. En tiedä olenko itse sitten jotenkin rennompi musiikin soidessa, mutta rally-tokotreeneissä meillä ei ollut tällaista yhteyttä enkä voinut esimerkiksi pitää tätä vapaana treenatessa, kun taas koiratanssitreeneissä tämä ei ollut mikään ongelma! Osallistuimme tänään Tahtitassujen järjestämiin epävirallisiin kilpailuihin Raisiossa, silläkin uhalla että ne olivat heti taippareiden jälkeisenä päivänä. Eino kyllä katsoikin minua aamulla “ootsä tosissas” -ilmeellään kun kasailin häkkiä ja pakkasin treenikamppeitamme.
Kisapaikalla Eino oli rasittavan äänekäs, mutta lopulta lopetti haukkumisen ihan sillä etten huomioinut tätä siitä. Pitäisi useamminkin vain ignoorata, mutta kun se tarve hiljentää oma koira on niin valtava! Olin onneksi lukemassa kehääntutustumis-luokassa esittelyjä, niin en ehtinyt keskittyä liiaksi Einoon. Meillä oli ensin vuorossa FS ALO luokka, ja sitten myöhemmin improvisaatio-luokka. Tuomarina toimi Marjaana Lohivirta, pitkän linjan koiratanssiharrastaja joka ei kuitenkaan ole oikea tuomari, ja arvosteli kouluttajan näkökulmasta meitä tänään. FS ja HTM alokasluokat oli yhdistetty, jolloin osallistujia oli yhteensä viisi. Kehääntutustuminen meni meidän osalta hyvin, ja vaikka yleensä tuossa hallissa Eino on vain haistellut pohjaa niin nyt Eino haisteli ihan vain pariin otteeseen lattiaa ja silloinkin käskystä luopui siitä! Starttasimme viimeisenä, joten kehääntutustumisen ja oman vuoron välissä ehti sopivasti vaihtaa vaatteet ja tankata namit valmiiksi.
Meidän suorituksestamme en muista kovinkaan paljoa, vain sen että ei nyt ihan mennyt suunnitelmien mukaan ja Eino arvaili ja tarjosi useaan otteeseen paljon ylimääräistä. 😀 Videolta katsottuna myöhemmin suorituksemme alku olikin melko sekava, mutta parani ja selkeni loppua kohden. Teimme kaiken mitä meidän pitikin, Eino oli aivan täysillä pelkästään minun kanssani koko suorituksen ajan ja vain tursusi intoa ja ideoita koreografian ehostamiseksi. Tämä oli kyllä paras suorituksemme tästä ohjelmasta koskaan, vielä kun saataisiin sama meno parin viikon päästä oleviin virallisiin tanssikisoihin niin mahtavaa! Siinä onnellisena sitten syötinkin Einolle käsissäni olleet lihapullat, joita en ollutkaan antanut kesken ohjelman kun tätä ei tarvinnut palkata juuri lainkaan.
Improvisaatio-luokan kehääntutustumisessa harjoiteltiin temppua, jossa Eino hyppää takaa olkapäilleni, ja siinä samassa Eino onnistui raapaisemaan silmääni ja poskeani niin että siihen tuli oikein raapale. Sen myötä sitten menimme lämmittelyalueelle, sillä olimme ensimmäiset. Kuinka sitten sattui, niin Eino päätti tyhjentää koko mahan sisältönsä siihen keinonurmelle. Ja sitä namien määrää, joka siitä koirasta oikein tuli ulos! Aiemmin syöttämäni lihapullatkin tulivat kokonaisina, joten ei enää siis kokonaisia lihapullia tuolle koiralle kerta tämä ei osaa pureskella.. Tämä oli myös varmaan syy oksennukselle, Eino kun on usein oksentanut juuri siitä syystä että mahassa on jotain liian suurta.
Siitä sitten kuitenkin päästiin starttaamaan omalla vuorollamme ensimmäisinä, ja ajattelin että tehdään nyt Einon jaksamisen mukaan ainakin jotain kehässä. Pitkän viikonlopun jäljiltä Eino oli myös jo todella väsynyt siinä kohtaa, joten ihmeellistä suoritusta en odottanut. Musiikkimme oli “Ignite – Alan Walker”, mukavan reipas ja sopiva meidän tahtiin. Koko kaksi minuuttia käytettiin, aloittaen siitä että olemme molemmat maate päättyen siihen, kun Eino hyppää olalleni. Eino jaksoi tehdä todella hyvin, ja tällä oli sama ihana hymy ja into kuin aiemmin. Lattiaa ei meidän suoritusten aikana haisteltu kertaakaan, vaan Einon fokus oli minussa 100% koko suoritusten ajan. Olen niin mahdottoman ylpeä tuosta pienestä teinistä, jonka hormonihuuruinen pää on tuntunut olevan tavallista sekaisempi viime aikoina!
Palkintojenjako oli kyllä täydellinen lopetus tälle harrastusviikonlopulle, kun meidät nimettiin ensin alokasluokan voittajiksi ja lopulta jaetulle ykkössijalle 5kk vanhan berninpaimenkoirapennun kanssa. Kyllä tuo tanssi vaan taitaa olla meidän laji, ainakin Einon mielestä, itse kun viihdyn huomattavasti paremmin rally-tokokylttien parissa jossa luovuutta ei juuri vaadita! Kommentitkin olivat niin ihania, varsinkin kun Marjaana kertoi ettei turhaan kehu, joten jokainen kehu on ansaittu. <3
ALO-luokan kommentti: Intoa ja iloista menoa. Tarkkuutta lisää ja ohjelmasta tulee superhieno. Kaikki elementit ovat jo olemassa, lisää vaan palkattomuustreeniä ja tarkkuutta. Koiran into kantaa pitkälle, anna sen olla ihan rauhassa vaan teini, se tekee koko ajan täysillä ja sitä on hienoa katsella. Päivän ensimmäiset roskat silmässä =)
Impro-luokan kommentti: Wau, hieno! Ihana turhautumista kestävä koira, mahtava kontakti koko ajan. Vaikka ei ollut suunnitelmaa, ohjaajasta ei näkynyt yhtään. Koiralle oli selkeästi rankempaa, mutta teki ihan TÖRKEEN HYVIN! Kuin “oikea” ohjelma.
-
Taipumaton Eino
Viime päivityksestä on todella pitkä aika, en edes muista kaikkea jota tässä välissä on tapahtunut! Paraisten rally-tokokilpailu ei mennyt ihan toivotulla tavalla, ja Eino otti todella paljon häiriötä ympäristöstä ja tilanteesta, eikä tilannetta helpottanut ohjaajan sekoilu. Saatiin kuitenkin myöskin kisaamassa olleelta Katjalta, Turun Murren omistajalta, vinkkejä ja korjausehdotuksia meidän työskentelyyn, joista tulee varmasti olemaan hyötyä jatkossa! Sieltä siis lähdettiin kotiin ilman tulosta, joten katsotaan josko vihdoin saataisiin tulos vajaan viikon päästä järjestettävissä rally-tokokilpailuissa Liedossa! Ympäristö ei kyllä ole todellakaan mikään helpoin, sillä kyseisessä hallissa pyörii samaan aikaan kolmet rally-tokokilpailut (eli koiramäärä tulee olemaan valtava!), joista olemme ilmoittautuneet yksiin. Aloitimme viime tiistaina jälleen rally-tokon vakiryhmässä kun osteopaatti Leena Piira totesi Einon olevan jo hyvässä kunnossa, joten nyt lähdetään hissukseen aloittelemaan aktiivisempaa treenausta!
Taipparitreenien kanssa päästiin jo kurkkaamaan, miltä näyttää kultaisen pilvireunuksen toisella puolen, mutta sieltä romahdettiin takaisin parissa päivässä. Viime viikolla Eino haki hakuruudusta hyvällä draivilla lähes sulia variksia rikkomatta niitä ja tuomalla niitä minun jalkojeni juureen, eli täysin taippareissa vaadittavalla tasolla käytiin jo, mutta sitten alkoikin jälleen suu käymään ja varikset rikottiin hetkessä. Korkein odotuksin ei siis lähdetty eilen taippareihin, Eino kun ei vieläkään suostu koskemaan edes kaniin.
Taippariaamuna siis suunnattiin Kemiönsaareen Mjösundiin puoli yhdeksäksi aamulla, kokeen alkaessa yhdeksältä. Tuomarimme oli Ossi Kähärä. Tuomaripuhuttelun aikana tuomari kävi katsomassa miten koirat käyttäytyvät sosiaalisesti toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Eino pysyi tässä yllättävän rauhallisena eikä edes ollut kovaäänisin vinkuja! Eino oli kyllä ainut haukkuja, kun tämä koki tarpeelliseksi haukkua pelottavalle peräkärrylle jota siirrettiin vähän matkan päässä. Mörköikä tuntuu vain pahenevan tämän kanssa… Olimme aamupäivän ryhmän seitsemäs osallistuja kahdeksasta, joten tiedossa oli paljon odottelua.
Kävin myös katsomassa muutamat suoritukset ja katsastamassa koepaikan. Vesityöalue oli haastava, sillä ranta oli loiva, ruovikkoinen ja lumpeinen. Monet koirat vetivät siis lumpeita uidessaan lokille, ja erään hyvin nopean labradorinnoutajan uintivauhti hidastui selvästi tämän kiskoessa lummemattoa perässään. Hakualue oli hakkuuaukealla, ja tästä näki hyvin mitä taippareissa vaaditaan. Tuomari kävi auttamassa osaa koirakoita hakualueella ja vaikka variksia tiputeltiin ja tuotiin vähän jahkaillen, pääsivät nämä silti seuraavaan osioon eli jäljelle. Tämä valoi hieman toivoa meidän tulevaisuudelle, sillä en pidä kovinkaan todennäköisenä että Eino koskaan oppii täydellisesti tuomaan riistaa minulle, ja sitä taipumuskokeessa ei edes testata.
Meidän vuoromme koitti lopulta kahden tunnin odottelun jälkeen. Eino pysyi yllättävän hyvin kasassa, vaikka tämä selvästi tiesi mitä ollaan menossa tekemään. Ääntä ei lähtenyt juurikaan ja tämä pysyi hyvin kuulolla minulle eikä vain kiskonut joka suuntaan. Kun meidän suoritusvuoromme tuli ja kävelimme kohti vesityöaluetta, ei siitä kuulolla pysymisestä yllättäen enää tullutkaan mitään… Eikä siitä suorituksestakaan oikein sitten tullut mitään. Meidän taipaleemme nimittäin kaatui jo ensimmäiseen noutoon, heitettyyn lokkiin, jonka Eino kävi uiden hakemassa vähän matkaa, mutta sitten tassu tai lokki jäi lumpeeseen, eikä Einon itseluottamus enää riittänyt sen noutoon. Kehotusten kanssa Eino kyllä lähti useasti hakemaan lokkia, mutta kun tämä sai lokin suuhun, päästi tämä siitä heti irti ja ui takaisin rantaan. Varmaan siis joku Einosta kovin inhottava lumme otti kiinni tassuun, ja lokki sai jäädä siihen.
Hetken kehotusten jälkeen Eino myös tajusi veneen vähän matkan päässä, ja tuttu venepelko tuli takaisin. Haukkuen Eino uiskenteli ympyrää ja tuijotteli venettä, kävi lokilla ja sitten taas poistui. Tuomaristamme jäi kyllä todella hyvä kuva, sillä tämä pyysi venettä tulemaan rantaan ja veneilijää silittämään Einoa, jotta koiralle ei jää pelkoa veneestä. Veneilijän sijaan Eino oli kovin kiinnostunut lokeista veneen kyydissä, ja venepelko oli toistaiseksi selätetty. Tuomari yritti myös antaa Einolle mahdollisuuden noutaa lokin maalla, mutta sen Eino kävi vain runttaamassa rikki eikä tehnyt elettäkään noutaakseen sitä. Einoa yritettiin myös kahdesti saada pois vedestä, joista toisella kertaa syynä oli ettei meidän koe enää jatkuisi. Eino oli kuitenkin toista mieltä uimisen suhteen eikä millään poistunut vedestä, joten tuomari kutsui veneilijän takaisin ajamaan Einon rantaan. 😀
Tuomari kertoi myös hyvin pitkästi miksi meidän koe keskeytyi, antoi treenivinkkejä ja lopulta kehotti vielä meitä tulemaan uudestaan kokeilemaan taipumuskoetta. Ja niin me mennäänkin uudestaan, mutta ensi kerralla sitten meillä on toivottavasti hieman parempi pohja treenille kuin nyt! Eino saa nyt tässä välissä kasvaa aikuiseksi ja muodostaa jonkinlaista malttia noutojuttuihin, ennen kuin lähdetään yrittämään uudestaan. Treenit eivät kuitenkaan jää missään nimessä tauolle, tämä syksy on vain osoittanut treenien tärkeyden! Kaksi ja puoli kuukautta sitten, kun aloimme treenaamaan aktiivisesti taippareita varten, Eino vielä juoksenteli ohitseni damia pureskellen, kun nyt damit tulevat jo todella kauniisti luokseni. Varistenkin kanssa käytiin tässä pisteessä, ennen kuin meno jälleen muuttui ja alamäki alkoi. Emme kuitenkaan luovuta, Einolla riittää kuitenkin intoa ja tarmoa sen verran että oikealla koulutuksella tämän saa varmasti taippareista läpi!
Kaiken kaikkiaan päivästä jäi kuitenkin hyvä maku, vaikka oletinkin meidän pääsevän hieman pidemmälle kuin ensimmäiseen lokkinoutoon. Tämä oli kuitenkin todella opettavainen kokemus ja nyt koe itsessään on tuttu, ja ensi kerralla voidaankin mennä sitten läpäisemään se! 😉