• Kulunut vuosi 2018 ja tuleva vuosi 2019

    27.12.2018

    Vuoden 2018 aikana on ehtinyt tapahtua todella paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Asetin tavoitteeksi osallistua edes mölleihin ja saada hyväksytty tulos rally-tokosta joko virallisista tai epävirallisista kisoista (joo, tulihan niitä joitakin..! :D), näyttelyistä en edes tavoitteita uskaltanut asettaa! Toivoin myös tapaturmatonta vuotta, mutta se ei nyt aivan mennyt niin kuin ajattelin… Taippareistakaan en asettanut mitään tavoitteita, ihan tylsää kun en voi tässä kohtaa verrata miten tavoitteet osuivat toteutukseen. 🙂 Enhän kyllä osannut aavistaakaan, että näin lujaa sukellettaisiin eri harrastuksiin, saati että käytäisiin näin monesti kilpailemassa tai osallistuttaisiin taippareihin! “Eino on ollut perustottelevaisuudeltaan niin mahtava, että toivon todella tämän pysyvän yllä.” Tuo lause kyllä oli totta vielä tänäkin vuonna, en parempaa koiraa olisi osannut edes toivoa <3

    Näyttelyt: Tammikuussa Eino starttasi ensimmäistä kertaa näyttelyissä, ollen kolmesta pennusta toinen. Ja voi että miten lapsi Eino olikaan, nyt kun meni katsomaan kuvia siltä ajalta. 🙂 Virallisiin näyttelyihin Aurassa Eino hieman paransi suoritustaan, kun Tiina Illukka ensin asetti Einon kolmesta juniorista voittajaksi ja antoi Einolle SA, myöhemmin PU-kehässä Eino voitti ja oli lopulta VSP ja sai SERT!! Niin upea näyttelyuran avaus, että hitaasti aloin ymmärtämään millainen näyttelytähti minulla kotona asustaakaan. Aurasta hieman myöhemmin oli Toller Show, ja peräti 18 junioriuroksen vuoksi ajattelin että sieltä tulee EH/ERI, eihän me niin isosta porukasta sijoille voida päästä. Mutta mitäpä vielä, tästä valtavasta junnuluokasta Eino ei ollut ainoastaan luokkavoittaja, vaan oli SA, ja myöhemmin vielä ROP-juniori! PU-kehässä oli 13 urosta, ja me pääsimme PU4 sijalle jättäen muun muassa useat valiot taaksemme, ja lopulta meille myös ojennettiin Einon toinen SERT. Myöhemmin samana päivänä Eino oli vielä tämän emon Moxyn jälkeläisluokassa ja Sienna-Red kasvattajaryhmässä, joista molemmista tuli voitto. Oli kyllä hieno päivä! <3 Nämä olivat ehdottomasti näyttelyiden kannalta vuoden huippuhetket, vaikka viidestä virallisesta näyttelystä Eino on saanut 5 x ERI, 4 x luokkavoittaja, 3 x SA, 2 x SERT ja 1 x VSP, kaikki vieläpä upeilla arvosteluilla.

    Tavoitteita en kyllä näyttelyihin osaa asettaa, sillä en tiedä miten paljon tulemme käymään näyttelyissä. Turkuun olemme menossa vajaan kuukauden kuluttua, ja tulemme varmasti 2-5 näyttelyä näiden lisäksi ainakin käymään. Tasainen ERI-linja olisi toki aivan mahtava ylläpitää, joskaan en pidä sitä kovin todennäköisenä. Ei Eino kun vaan voi kaikkia miellyttää! 😀 Viimeinen SERT kesällä voisi olla tällainen varovainen toive, tai muutoin PU-sijoille pääsy. Ulkomaille emme varmaankaan lähde vielä seuraavan vuoden aikana, vaikka eihän sitäkään toki tiedä! Sieltä täytyy kyllä tulla luokkavoittoa paremmat kotiintuomiset. 😉

    Rally-toko: Tämä “tavoitteena hyväksytty tulos” -tavoite täytettiin useasti kuluneen vuoden aikana. Starttasimme neljästi mölleissä ALO-luokassa, joista kahdesta tulos. Näiden jälkeen uskaltauduttiin ihan oikeisiin kilpailuihin, joista menestystä ei tullut kuitenkaan ihan heti. En ollut tajunnut valmistella Einoa kilpatilannetta varten kunnolla, vaan mentiin aika “kylmiltään” kisoihin ilman että olimme tehneet ratatreeniä pitkään aikaan. Ensimmäiset kaksi kilpailua meni ympäristöä ihmetellessä, kunnes lokakuun puolivälissä Liedossa saimme ensimmäisen tuloksen ja peräti 91 pistettä! Sen jälkeen kisat lähtivätkin rullaamaan, kun reilun kuukauden jälkeen kävimme Loimaalla hakemassa tuloksen 93 pistettä sijoittuen toiseksi ja siitä kolmen viikon päästä jälleen Liedossa 9.12. saimme kolmannen tuloksen upealla 95 pisteellä, ja saimme RTK1 koulutustunnuksen. Pistemenetyksiä on tullut eniten haistelusta, jonka kanssa kamppailemme yhä seuraavana vuonna. Kävimme myös kokeilemassa AVO luokkaa epävirallisissa kisoissa tässä joulun alla, ja sieltä tuli 88p ja TP, oltaisiin voitettu kilpailu mutta saimme hylätyn palkattuani Einoa seisomisesta. Upea avaus siis rally-tokouraan, kun olemme jo saaneet ensimmäisen koulutustunnuksen koiran ollessa aavistuksen yli 1,5 vuotias, ja AVO-luokkan korkkaus 88 pisteellä.

    Rally-tokosta osaankin jo asettaa paremmin näitä tavoitteita. Emme ole suuntaamassa kilpailuihin heti 2019 vuoden alussa, mutta koska ensimmäinen koulari tuli 3,5kk aikana, voidaan nyt vähän uskaltaa nousta pilvien päälle haaveilemaan. RTK2 on tavoitteena, ja VOI-luokan korkkaus ainakin sen yhden tuloksen verran. Oikealla puolella seuruu ei ole vielä kovin varma, muutoin VOI-luokankin liikkeet onnistuu ainakin turvallisessa treenihallissa käsiohjausten avustuksella.

    Koiratanssi: Vuodelle 2018 ei ollut lainkaan tavoitteita koiratanssista, mutta oikeastaan innostuinkin lajista kunnolla vasta vuoden aikana. Kävimme toukokuussa Tahtitassujen viikonloppuleirillä, jossa saimme todella paljon vinkkejä koulutukseen, ja ideoiden pohjalta sain rakennettua ensimmäisen koreografiamme Muumien Teatteri-musiikkiin. Opin myös tuntemaan paljon uusia ihmisiä, joita onkin tullut bongailtua toukokuun jälkeen eri tapahtumista! Elokuussa starttasimme ensimmäistä kertaa virallisissa kilpailuissamme, ja ne olivat koiratanssikilpailut. Näistä kilpailuista 153,34 pistettä, haistelun ja suhteellisen vaatimattoman ohjelman (joka ei mennyt niin sujuvasti kuin piti) alentaen pisteitä. En ollut edes tajunnut ennen näitä kilpailuita miten vaikea tilanne kilpailut oikeasti ovatkaan koiralle, ja että Eino saattaa jotenkin reagoida siihen tilanteeseen. Epävirallisissa kilpailuissa Raisiossa 7.10. minulla oli palkat mukana kehässä, jolloin haistelua ei ollut ja viidestä ALO-tasolla kilpailevasta olimme voittajia! Myöhemmin improvisaatio-luokassa olimme jälleen luokkavoittajia eikä haistelua ollut lainkaan.

    Alle kaksi viikkoa myöhemmin Salossa Eino jäätyi kuitenkin täysin minun sekavuuden, lämmittelyn puutteen, musiikin ja yleisön vuoksi. Ja kun nostin Einon pään ylös, laskivat meidän pisteet todella paljon ja olimme lopulta sijalla 7/7 pistein 121. Saman päivän aikana kuitenkin noustiin ylös tuhkista, saatiin upeat 156,33 pistettä ja voitettiin luokka! Tämä oli viimeinen kerta teatteri-ohjelmallamme, ja marraskuussa kävimme kokeilemassa uuden musiikin ja ohjelman kanssa möllejä Vantaalla. Täältä tuli hurjat 165 pistettä, luokassa toinen sija ja mölli-KM! Näissä kilpailuissa meni kyllä kaikki aivan nappiin, sillä vaikka Eino oli aika poissaoleva ennen kehään menoa, oli tämä upeasti kanssani kilpaillessa. Kävimme vielä kokeilemassa joulukuun alussa Janakkalassa uudella ohjelmalla kilpailemista, pisteitä hurjat 160,67, mutta valitettavasti taiteellisuuden keskiarvo jäi 1,5 pisteen päähän 80 pisteestä, joten KM jäi tältä vuodelta saamatta. Haistelu ja peruutuksessa haukkuminen laskivat pisteitämme valitettavasti. Saimme myös osallistua erinäisiin tapahtumiin esityksemme kanssa, ensin Seikkailupuiston päättäjäisiin Kupittaan puistossa elokuun alussa, ja joulukuussa osallistuimme Turun Murren pikkujouluihin.

    Vuonna 2019 tavoitteena saada nyt ainakin FS ALO luokasta KM. AVO luokassa tulemme varmasti osallistumaan, mutta en uskalla toivoa että sieltä saisimme KM. Yhteisen kuplan rakentaminen tulee olemaan tavoitteemme vuodelle 2019, niin koiratanssissa kuin missä ikinä lajissa tai harrastuksessa tulemmekaan harjoittelemaan. Kisoissa haistelu on laskenut nyt jo tarpeeksi pisteitämme, ja nyt on aika keksiä Einolle toimiva ratkaisu sen poistoon tai ainakin vähentämiseen. Tavoitteena on myös startata HTM:n puolella ALO luokassa, ideoita ohjelmaan ja musiikkiin jo löytyy ja kun saamme oikean puolen kuntoon meillä on jo kolme eri positiota jotka toimivat lähes joka suuntaan. 🙂

    Taipparit: Aloitimme kunnon treenaamisen elokuussa, vaikka kävimme jo kevään puolella taipparikurssilla. Eino on osoittanut erittäin suurta noutohalua, ja olemme päässeet todella monen ongelman yli. Palautukset onnistuvat todella hyvin, Eino kantaa hyvällä otteella riistaa (tai no, välillä hieman kovalla otteella.. :D) ja hakee todella hyvin. Muut koirat tuovat Einolle todella paljon paineita, ja tämä oli ennen koiratanssin peruutusta ainoa laji jossa Eino pitää ääntä. Työskennellessä Eino on täysin hiljaa, mutta tämän tosiaan pitää ensin päästä tekemään hiljentyäkseen. Odottelu on osoittautunut kaikkein hankalimmaksi Einon kanssa, sillä siinä Eino ehtii keräämään paineita. Einon kanssa käytiin myös kokeilemassa taippareita, mutta missään nimessä emme menneet niitä sinne läpäisy-mielellä vaan lähinnä hakemaan kokemusta ja katsomaan millainen päivä se oikein on. Taipparit sitten kaatuivatkin ensin vaikeaan rantaan jossa Einon tassu jäi kiinni levään, neiti ei pystynyt hyväksymään tällaista. 😀 Sitten Eino jo huomasikin veneen ja sekin alkoi pelottamaan, vaikka luulin että vene-pelosta oli jo päästy yli.

    Tavoitteita taippareiden suhteen vuodelle 2019 ei juuri ole. En usko, että Eino tulee saamaan niin paljoa malttia, että lähtisimme kokeilemaan taippareita jo seuraavan vuoden aikana uudestaan vaan harjoittelemme rauhassa yksin ja porukalla ilman kiirettä. Einossa kuitenkin on runsaasti potentiaalia ja intoa, joten kyllä me ne taipparit ehdottomasti läpäisemään tulemme. Emme vaan vielä tulevan vuoden aikana. 🙂 En olekaan tainnut kirjoitella tänne vähään aikaan meidän taipparitreeneistä, mutta olemme nyt ainakin pariin otteeseen treenanneet damien kanssa noutoja. Tein muutama viikko sitten aivan liian vaikean hakuruudun Einolle, joka ei mennyt aivan nappiin vaikka hienoa hakutyöskentelyä Eino tekikin. Muistinoudot sujuvat kuitenkin todella kaukaa ja haastavammastakin paikasta, ja palautuksia voi odottaa suoraan käteen nykyään! Aivan valtava harppaus kun miettii, missä jamassa oltiin vuosi sitten. Tai no, aika samassa tilanteessa sitä ollaan edelleen! Paitsi, että nykyään Eino kyllä jäystää (sulaneita) variksia. Mutta ainakin saatiin korjattua aiemmin toimiva, sittemmin rikki mennyt noutotyöskentely takaisin entiselleen… 🙂

    Terveys: Tässä asiassa meillä on kyllä ollut epäonnea. Alku vuodesta Eino reväytti reisilihaksensa, ja vahingon laajuus selvisi vasta myöhemmin jolloin lopetimme treenit ja Einoa lähdettiin kuntouttamaan osteopaatin Leena Piiran avustuksella. Revähdyksen vuoksi en ollut varma kannattaako ylipäätään lähteä kilpailemaan tänä vuonna, mutta onneksi tein lopulta päätöksen lähteä kilpailemaan. Tämän myötä palasimme treeneihin, ja Einon lihaskunto on parantunut todella paljon kesän jälkeen. Nykyään panostan todella paljon, etenkin näin kylmällä säällä, lihasten lämmittelyyn ja palautukseen enkä päästä suoraan revittelemään. “Hieronta” eli sukailu on myös yhä mukana Einon lähes päivittäisissä hoitotoimenpiteissä, jotta lihasten pintaverenkierto pysyy aktiivisena. Einolle tuli myös mysteeri-ihottuma, joka varmaan lähti ötököiden puremista joita Eino pääsi hoitamaan itse. Vuoden suurin mysteeri on kuitenkin Einon allerginen reaktio, joka vaati ell-käyntiä kun kyytablettien kortisoni ei enää auttanut. Allerginen reaktio saatiin lopulta kuriin, mutta ei ole aavistustakaan mistä tämä allerginen reaktio olisi voinut tulla eikä se ole sittemmin enää uusiutunut. Mahdollisen jalostuskäytön kannalta tämä on kuitenkin oleellista, ja jos Einoa jalostukseen käytetään tullaan tämä ehdottomasti ottamaan huomioon. Jalostus on kuitenkin ajankohtaista Einon ollessa 3-5 vuotias, joten tässä on runsaasti aikaa katsoa uusiutuuko allerginen reaktio. 🙂

    Virallisia terveystuloksiakin otettiin loppuvuodesta. Silmät olivat terveet, lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä VA0 LTV1. Vanhempien perusteella Einolla on CEA-A, ja tulevan vuoden aikana tullaan tekemään lisää terveystuloksia ainakin geenitestien muodossa. Spondyloositulos voidaan ottaa vasta koiran ollessa yli 2 vuotias, joten sekin saatetaan ottaa tulevan vuoden aikana. Tulevalle vuodelle toivotaan nyt vihdoin sellaista vuotta, että vakuutus osoittautuu turhaksi… Eino ei edes ole mitenkään kovin säheltävä tai varomaton liikkeissään, tällä on vain kamalan huono tuuri ja epäonni!

    Arki: Eino on osoittanut olevansa aivan mahtava harrastuskoira, ja niin tämä on kyllä myös osoittautunut olemaan arjessakin. Vuoden vaihteessa Eino pureskeli parit kengät ja myöhemmin keväällä tämä söi varsi-imurimme latausjohdon (onneksi ei ollut kiinni seinässä!), ja ajoittain Einon vartiovaisto on noussut suuremmin esiin ja on haukkunut yöllä käytävällä liikkuvia herättäen meidät. Eino sietää kuitenkin nyt jälleen aika paljon ääniä käytävältä, postia ei tarvitse haukkua ja saamme nukkua yömme ilman Einon varoitushaukkuja. Ovikello ja -summeri ovat edelleen haukkumisen aiheita, mutta uskon tämänkin olevan pienen viitseliäisyyden ja treenin avulla poistettavissa.

    Nyt näiden negatiivisten puolien jälkeen voikin kehua Einoa! Tämä on ollut todella helppo koira ottaa mukaan mihin tahansa uutteen paikkaan, tapahtumaan ja kulkuvälineeseen. Eino pysyy vapaana lähellä, kuuntelee 99% ajasta, eikä mene katsomaan jos kauempana liikkuu ihmisiä tai pyöräilijöitä. Pidän Einoa tasaisin väliajoin myös Kupittaan puistossa vapaana, jossa tämä pysyy edelleen lähellä mutta saa vähän pinkoa energioita pois. Olen saanut Einon palaamaan lintujahdista ja jänistä jahtaamasta, eikä tätä juuri kiinnosta oravat. Saalistusvietti kyllä löytyy, mutta se ei ole niin vahva ja käskyt menevät yli vietin. Eino tulee myös kaikkien koirien kanssa toimeen, ei haasta riitaa vaan vain lähtee pois jos tälle joku örisee. Tälle ei myöskään jäänyt lainkaan traumoja, vaikka suuri musta koira pääsikin ärisemään aivan Einon naaman eteen. Eino suhtautuu joka koiraan kuin tämä olisi potentiaalinen leikkikaveri, joten lähtee leikittämään heti kun tilaisuus tulee.

    Pidin Einoa pentuna fiksuna, kuten varmaan jokainen omaa koiraansa, mutta tämä vuosi on osoittanut että Eino ei kyllä ole mikään penaalin terävin kynä – ja se on niin mahtavaa!! Pehmeänä Eino oppii muutamasta kerrasta ketjuttamaan asioita, mutta se vaatii suhteellisen monta toistoa ja suuria tunteita (esim. saman talon pihalta tulee joka kerta koira hyppimään vasten porttia saa kiihtymistä aikaan). Treenatessa saan tehdä virheitä ja rauhassa opetella ensin itse, eikä Eino mene sekaisin tai hämmenny muuttuvista ohjauksistani tai käskyistä. Eino ei osaa avata ovia, kaappeja tai vetoketjuja. Eräs päivä ihmettelin miksi Eino on nyt jo kolmatta kertaa makaamassa seinää vasten olevan oven vieressä niin, että tämä tuntuu katsovan tai nuuskivan oven alle. Siirsin tätä avoinna olevaa ovea pois seinän vierestä 20cm, ja Eino sai ruokanappulan jota oli koko päivän siellä odotellut. Eino ei kuitenkaan itse tajunnut siirtää ovea.

    Eino on myös mahdottoman nöyrä, eikä varastele mitään pöydiltä tai syö mitään jos olemme unohtaneet yöksi sohvapöydälle jotakin. Hellalle on jäänyt useampaan otteeseen ruuat niin, että Eino on ollut yksin kotona, mutta mitään ei ole syöty. Meillä on myös aivan lattiatasolla kaapissa, erittäin helposti saatavilla Einon ruuat, mutta niihin ei ole missään kohtaan yritettykään kajota. Eino on myös todella kiltti ihmisille, ja on koko talon suosikkikoira ja saa ihmiset iloiseksi ja huutamaan Sehän on Eino!! jo pitkän matkan takaa. Eino on myös oppinut poseeraamaan, eikä ihmekään kun tämä on viettänyt koko ikänsä kameran edessä. Tämän postauksen kuvat on otettu ennen joulua (sisätiloissa otetut kuvat jouluna Yläneeltä), ja joka kerta kun olin ottamassa kuvia ihan vain puista tai muusta, kääntyi Eino kameran räpsynnän kuultuaan ja jäi siihen poseeraamaan, tai tuli ihan minuun kiinni kuin ihmetellen miksen tästä ota kuvia. 🙂 Joihinkin kuviin asettelen tämän seisomaan, mutta katsetta kohdistan esim. heitettyyn keppiin vain harvoin ja Eino saa itse katsoa kaukaisuuteen tai suoraan kohti kameraa. Tämä poseeraaminen on ollut sellainen taito, jota en edes tiennyt toivovani, mutta mistä todellakin pidän paljon! Tuo on kerta kaikkiaan paras koira ja ihanempi ja täydellisempi kuin koskaan osasin kuvitellakaan. <3

    Hyvää joulua näin muutama päivä myöhässä, ja oikein onnellista uutta vuotta jokaiselle!

    read more

  • Vuoden viimeiset kilpailut

    22.12.2018

    Pitäähän sitä vielä yhdet kisat ennen joulua käydä koittamassa! Olin ilmoittanut minut ja Einon rally-tokon AVO luokkaan Raision Koirakoululla järjestettäviin epävirallisiin kilpailuihin kokeilumielessä ja hakemaan kokemusta, sillä talven aikana emme varmaankaan moneen epäviralliseen kisaan ehdi ja pienen pieni varovainen toive olisi saada RTK2 ennen Einon 2 v. synttäreitä, mutta saa nyt nähdä sen tavoitteen kanssa jos aika ei riitä, tai jos Eino kehittää jotain omia uusia viritelmiä radoille. Saavuimme Peksun kanssa paikalle hyvissä ajoin, ja seurasimme muutamat VOI-luokan kilpailijat ja palkintojenjaot ennen kuin AVO-luokan rataantutustuminen alkoi. Eino käyttäytyi kisapaikalla aika ärsyttävästi, piippaili häkissä ja haisteli jatkuvasti lattiaa. Tähän en tiedä vielä ratkaisua, mikä meitä auttaisi haistelun kanssa, enkä tiedä onko ulkona oleva lumi tehnyt sen vain pahemmaksi kun kaikki hajut tuntuvat olevan niin “pinnalla” ja Eino kiskoo joka ikiseen tassunjälkeen ja pissiin kolme kertaa pahemmin kuin lumettomiin aikoihin… Kaikki liikkeet joita teimme lämmitellessä menivät kyllä todella hyvin, mutta kun naama meni kiinni lattiaan ei se sieltä noussut kuin vetämällä. Turhauttavaa!

    Rata oli melko haastava, ainakin näin ensimmäistä kertaa AVO radalle astelevalle. Siellä oli houkutus ja hyppy (hyppyä olemme tehneet kerran osana rataa..), kahdesti liike jossa seisotaan (13 ja 14), eri käännöksiä, pyörähdys ja koira kiertää ohjaajan (15) joista molemmat Eino osaa kyllä onneksi hyvin koiratanssin ansiosta ja paljon perusasentoon ottavia liikkeitä. Radan kuva alla, “Kyltti 25” on istu, askel seiso, 2 askel istu, 3 askel maahan. “Kyltti 34” on liike jossa koira kiertää ohjaajan myötäpäivään, ja “kyltti 15” on sellainen, että ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran on siirryttävä mukana niin, että rintamasuunta säilyy eikä tämä istu välissä.

    Mölleihin ei ole mitään sääntöä miten esimerkiksi palkkaamiseen tulee suhtautua, osa antaa -10p ja kuten tänään kysyin, niin Raision Koirakoululla siitä tulee hylätty kuten virallisissakin kilpailuissa. Kun oli meidän vuoromme Einon kanssa mennä radalle, en ollut vielä aivan päättänyt että palkatakko vaiko en. Siksi hypyn jälkeen en palkannut, vaikka todellakin olisi pitänyt sillä hypyn onnistuminen ei ollut mikään itsestäänselvyys! Rata sujui meille epätyypilliseen tapaan hitaasti, mutta se sisälsi epätavallisen paljon meille vähän turhankin tuttua haistelua. Liikkeet muuten menivät todella hyvin, ja kun meillä aika paljon takunnut seisominen onnistui, sujahti se käsi tietoisesti taskuun palkkaamaan. Vielä kun Eino pysyi seisoen paikallaan kierron ajan, palkkasin vielä tästä uudestaan ruhtinaallisesti.

    Palkkaamisen jälkeen Einon huomio pysyi minussa ehkä kaksi sekuntia pidempään kuin mitä muutoin olisi, ja myöhemmin Outi Vormisto, joka omistaa koirakoulun ja oli tuomarimme, totesi että turhaan otin hylkäyksen palkkaamalla. Mutta sainpa palkattua seisomiset myös kyltillä 14, jossa seisomistehtävä uusiutui. Kun katsoin videota myöhemmin uudestaan, näytti se muutoin todella hienolta mutta ne haistelut rikkoivat kyllä pahasti tekemistämme! Tulokset paljastettiin vasta palkintojenjaossa joka oli mukavaa vaihtelua, yleensä ne paljastetaan heti kun pystytään. Alla video suorituksestamme.

    En todellakaan odottanut mitään tuloslappua kummempaa, sillä olihan luokassa ollut 4 osallistujaa (joista yksi osallistui kahdesti samalla koiralla), mutta kun palkintojenjakoa varten oli jätetty pelkkä TP-kyltti eli tuomaripalkinto, tarkoitti tämä että kukaan ei saanut tulosta, ja kun enää yksi lappu oli jäljellä emmekä me olleet saaneet omaamme, otin Einon hämmentyneenä ulos häkistä ja menimme vastaanottamaan tuomaripalkinnon paikkaa! Outi totesi tosiaan, että ei olisi kannattanut palkata, mutta me olimme hakemassa vain kokemusta emmekä sijoja. 🙂 Ei se palkkaaminen kyllä ihmeitä tehnyt Einon työmoraalille, joten sinänsä tässä oli kyllä pointtia. Saimme myös vinkkejä miten treenata kontaktia ennen rata, sillä sitä meidän todella kannattaa lähteä harjoittamaan jotta saisimme haistelun vähemmälle ja Einon huomio pysyisi minussa ja itse tehtävässä.

    Oli kyllä upeaa, että saimme tästä kaikesta haistelusta huolimatta vain 12 pistemenetystä eli yhteensä 88 pistettä, vaikka kyllähän tuo aika rennosti oli arvosteltu ja paljon enemmänkin niitä -1p pisteitä olisi voinut ripotella kun minun rintamasuuntani meni vinoon tai koira oli yli 0,5m poissa asennosta, tai kun hidastin vauhtia ettei Eino jäisi aivan liikaa jälkeen. Mutta aivan upea pistesaldo joka tapauksessa ensimmäisestä AVO-luokan radasta! 🙂

    read more

  • Messarit 2018

    22.12.2018

    Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä Messukeskuksessa, vuoden suurimmissa näyttelyissä. Osallistuimme vain sunnuntaina itse näyttelyihin, mutta lauantaina kävimme Anniinan eli rally-toko-ohjaajamme kanssa katsomassa koiratanssin pohjoismaiden mestaruuksia. Oli kyllä aivan mahtavaa ja niin inspiroivaa seurata näitä kilpailuja, joissa pohjoismaiden parhaat pääsivät näyttämään ohjelmansa! Alla muutama kuva, ensimmäisenä suomalainen Nadja Böckerman ja tämän upea Flow, jotka voittivat sunnuntaina yksilömestaruuden. Olihan se myös aika mahtavaa seurata kisoja, ja kuuluttamassa oli hyvinkin tuttu ääni, nimittäin oma äiti! 🙂

    Sunnuntaina herätys oli asetettu kello neljään, sillä olin hieman huolissani (lue: paniikissa) että joutuisimme jonottamaan Messukeskuksen parkkikeskukseen peräti tunnin ajan, kuten olin lukenut lauantaina ihmisten tehneen. Peksu reippaasti heräsi kanssani, kun oli vahingossa suostunut tulemaan mukaan tähän reissuun. <3 Einokin kömpi jostain urheasti hereille, alla oleva kuva on otettu viiden aikaan aamulla ja siitä paistaa kyllä Einon mietteet tästä herätyksestä.. 🙂 Herätys kannatti kyllä, sillä saimme ajaa seitsemän aikaan suoraan sisään parkkihalliin, saimme auton lähelle ovea ja kulku itse Messukeskuksessa sujui todella hyvin hallin vasta täyttyessä ihmisistä. Jos seuraavana vuonna haluan taas maksaa itseni kipeäksi tästä näyttelystä, täytyy kyllä ottaa hotelli, nimittäin tuosta aamuherätyksestä on kärsitty Peksun kanssa koko viikko.. 😀

    Parkkeerasimme itsemme kehän laidalle ollen ensimmäiset tollerit paikalla, ja kun olimme purkaneet laukkumme kävin Einon kanssa pari kertaa pyörähtämässä kehässä. Juokseminen sujui todella hyvin, mutta poseeratessa Einoa alkoi jännittää takanamme rämisevät metallihäkit ja koirien haukkumiset, joten päätin että kehässä sitten vaan käännytään siihen suuntaan mistä ääni tulee enkä yritä väkisin pitää tiettyyn suuntaan. Vähän Einoa tuntui kyllä jännittävän, joka ei varsinaisesti luvannut meille hyvää. Huomasin myös että juuri siinä kohtaa, missä koira piti seisottaa, oli jalkojen alla liikkuva metallinen kansi ym. maton alla joka hieman liikkui kun sen päällä seisoi, mutta onneksi Eino ei siitä vielä ottanut häiriötä. Eikä se kehässä kyllä myöhemmin haitannutkaan!

    Starttasimme ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, joten ensin piti odotella että juonioriurokset kävivät hakemassa arvostelunsa. Tuomarina meillä oli tänään Marjo Jaakkola, joka minun tietojeni ja etsintöjeni perusteella ei ole aiemmin tollereita arvostellut. Junioriluokan voittaja ei saanut SA:ta, joten tiukasta tuomarista oli kyse! Sitten olikin jo meidän vuoro mennä kehään. Nuorten luokassa oli neljä osallistujaa, me jonon viimeisenä. Siitä sitten ensin juostiin pari kierrosta ympäri, ja sitten odottelemaan jokaisen kolmen koiran yksilöarvostelua ennen meidän vuoroamme. En ehtinyt nähdä mitä muut saivat arvosteluksi, mutta lopulta olikin sitten meidän aika kipittää kehään!

    Ensin meidät laitettiin juoksemaan, tuomari halusi nähdä kolmion ja juoksun edestakaisin. Kopelointi meni hyvin, Eino antoi katsoa hampaat eikä yhtään yrittänyt karkuun vaikka ajattelin hallitilanteen tuovan Einolle hieman paineita ja olevan epävarmana, mutta ilmeisesti näyttelytreenit ja ikä ovat tehneet tehtävänsä! Poseeraus sujui todella hyvin, Eino seisoi todella hienosti aivan paikallaan yhtä istumista lukuunottamatta, kun palkkausväli venyi liian pitkäksi. Sieltä sitten huudettiin ilmoille erinomainen, eli Einon ERI-linja pysyi yllä! Kilpailuluokka alkoi heti meidän yksilöarvostelun jälkeen, ja sain huomata että muutkin luokassamme olivat saaneet ERI.

    Siinä sitten juostiin pari kertaa ympäri, ja tuomari pyysi meidät jonon ensimmäiseksi! Siinä sitten juostiin vielä pari kierrosta tällä järjestyksellä, ja tunsin kyllä selvästi että askeleisiin tuli keveyttä lisää ja kelpasi hymyillä. Kun olimme kierroksemme juosseet, oli tuomari kättelemässä meitä ensimmäiselle sijalle! Viidestä virallisesti näyttelystä Eino on ollut nyt neljästi luokkavoittaja, aivan mahtavaa! Hymyillen siinä keräsin Einon taas seisomaan, jotta tuomari päättää saammeko me SA. En tiedä näkyikö se, että hymyni hyytyi nopeasti kun kehätoimitsija huusi meidät luokan voittajiksi, mutta emme saaneet SA. Harmitti ja ärsytti kyllä, vaikka eihän sille mitään voi ja näin tuomari päätti tänään. Myöhemmin narttukehässä SA:ta jaettiin jo vähän vapaammalla kädellä, ja haluan uskoa että siellä oli enemmän tuomarin mieleen olevia koiria. Tuomari oli kyllä muuten mukava, antoi pitkän ja kattavan ja hyvin Einon näköisen arvostelun, mutta vähän olisi voinut hellittää SA:n kynnystä urostenkin kanssa. 😀 #katkera

    Arvostelu Marjo Jaakkola: Erinomainen tyyppi. Selvästi urosmainen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt runko, samoin eturinta. Aavistuksen pitkä lanne. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella.

    Pääsin myöhemmin esittämään narttujen kehään AVO-luokkaan Kirsi Rautalan Kitimat Hey Soul Sister eli “Eden” tyttöä, joka oli niin erilainen Einoon verrattuna etten välillä oikein tiennyt mitä tämän minikokoisen superpallon kanssa olisi tehnyt! Pääsin siis esittämään tätä kokoomakehään ja kilpailuluokkaan, yksilöarvostelun hoiti omistaja Kirsi jolla oli kaksi AVO-luokkalaista eikä siten pystynyt esittämään molempia itse. Superpallo, joka minun käsiini oli luotettu, oli erittäin paljon lihapullien perään eikä oikein malttanut seistä, mutta juosta tämä kyllä osasi ja tämän kanssa sai mennä yhtä lujaa kuin Einon kanssa – ja me olemme yleensä joukon nopeimpia! AVO luokka meni kyllä lähes täydellisesti, sillä Kirsi oli Manteli-koiransa kanssa ensin luokkavoittaja, ja me olimme lopulta AVO-luokan kakkosia Edenin kanssa! Manteli sai SA:n, mutta valitettavasti Edenin kanssa SA jäi saamatta. Kirsi kyllä huikkasi, että kerta näin hyvin meni niin toistekin saan esittää jos vain kiinnostaa. Ja kyllä ehdottomasti kiinnostaa, kehässä on kyllä aina yhtä hauskaa! 🙂

    Kaiken kaikkiaan tuo minun säihkysilmä oli upea kehässä, upea kehänauhojen ulkopuolella, käyttäytyi niin hienosti ja osasi olla häkissäkin täysin ongelmitta. Ilolla ja ylpeydellä tuon koiran kanssa menee kaikkialle <3

    read more

  • RTK1 <3

    9.12.2018

    Päivä on ollut kyllä aivan huippu, ja otsikko kertonee kaiken oleellisen tältä päivältä. Viimeinen ALO-luokan starttimme oli siis tänään Liedossa, tuomarina Jaana Karppinen. Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin, ja ehdin siinä lämpätä mukavasti ennen kuin vein Einon autoon odottamaan kehääntutustumiseni ajan. Olimme ihan kaksin liikenteessä enkä halunnut tuplakisoissa pilata viereisen kisan koirien suorituksia kun Eino huutaa häkissä minua palaamaan. Rata oli todella yksinkertainen, ihan tuomarinkin sanojen mukaan, mutta tämä varoitti että ei saa silti tuudittautua radan helppouteen. (kvua alla)

    Olimme 15. osallistuja vuorossa yhteensä 20 koirakosta. Meillä oli siis hieman odottelua ennen, mutta Eino söi hyvillä mielin Kongiin jäädytettyä jauhelihaa häkissään niin, että tätä ei kiinnostanut vaikka kävin vähän matkan päässä seisomassa ja katsomassa muiden suorituksia. Kongi tulee siis mukaan myös Messukeskukseen jotta Eino saa vähän hengähtää ja keskittää ajatuksensa muualle ympäristön stressaamisen sijaan. 🙂 Pari koirakkoa ennen meidän vuoroa otin Einon ulos häkistä, ja lämmiteltiin siinä hetken aikaa. Palkkasin ja kehuin kun Eino nosti päänsä lattiasta tai luopui muusta häiriöstä ja keskittyi jälleen minuun. Juuri ennen suoritustamme tein vielä useat käsikosketukset Einon kanssa, jotta sain tälle kunnon tsempin päälle. Rata menikin sitten ihan hujauksessa, tuttuun tyyliini kävelin radalla hyvin ripeästi enkä antanut Einolle miettimisaikaa maahan- ja istu-liikkeiden aikana. Eino jäi pariin otteeseen haistelemaan jotain maasta, mutta yllättävän nopeasti palasi sieltä tekemään taas kanssani.

    Kun pääsimme radan loppuun, kehui yksi katsojistakin meidän rataa, ja kyllä minulla olikin sellainen olo että tämä on meidän paras ratamme tähän asti! Hetken ajan tuloksia piti jännitellä, mutta nopeasti ne ilmaantuivat tulostaululle ja saimme hurjat 95 pistettä! Tämä oli paras tuloksemme tähän asti, ja vaikka sijaa ei ollut tiedossa tarkoitti kolmas tulos meille koulutustunnusta RTK1! Katsoin myös meidän aikaa, ja vertasin sitä muihin. En tiedä pitäisikö meidän hiljentää vauhtia tai näyttääkö meidän meno hätäiseltä, sillä meidän aikamme on 1:04,41 kun toisiksi nopeimman aika oli 1:15,22, ja keskimääräinen aika radalla oli noin 1:30min. 😀 Noh, RTK1 ja ALO-luokan nopeimmat, ei huono! Harmi, että rallyssa aika vaikuttaa vasta kun pistetilanne on tasan. 😀

    Kun saimme kisakirjaamme takaisin, tuomarimme sanoi radan olleen erittäin hieno ja vakuuttava, kommenteissakin lukee Upea eteen- ja sivulletulo. Ihanaa saada palautetta hyvin menneistä liikkeistä, varsinkaan kun en ole ollut kovinkaan vakuuttunut meidän eteentuloista! Valitettavasti radalta ei ole videota, mutta ilmeisesti haisteluja oli kolmet sillä meillä on kolme kertaa pistemenetys -1p PY (puutteellinen yhteistyö), jolloin koira katselee jotain muuta tai meidän tapauksessa haistelee. Tämän lisäksi meillä on kaksi -1p OV (ohjaajavirhe) kylteiltä 5 ja 7, ja luulin alkuun että nämä olivat oman rintamasuuntani kääntymisestä johtuvia miinuksia. Nämä ovat kuitenkin otettu pois kun piti lähteä ja lopettaa juokseminen, eli ajoitukseni kanssa on ollut ongelmaa. Juoksu on aloitettu ja lopetettu liian aikaisin tai liian myöhään, veikkaan että liian myöhään jolloin suoritusalue on ehtinyt hieman jäädä liian kauas. En ole ennen saanut tästä miinusta, eli joko nyt juoksin aivan väärin tai tuomari oli tiukempi aloituskohdan kanssa.

    Jäimme hengailemaan kisapaikalle noin tunniksi vielä, sillä aivan kisapaikan hallin vieressä järjestettäisiin Turun Murrella tollereiden pikkujoulut, jonne olimme tietty myös matkalla. Kisapaikalla Eino pääsi myös tutustumaan 8kk ikäiseen englanninspringerspanieli urokseen, jonka kanssa vähän leikkivät ennen kuin meidän piti jatkaa matkaa. Pikkujouluissa näkyi paljon tuttuja naamoja näyttelykehien ja rally-tokokisojen laidoilta, ja Einon veljet Jymy ja Milo olivat myös paikalla omistajansa Susannen kanssa. Pikkujouluissa järjestettiin parit leikkimieliset “kisat”, joissa me emme kyllä loistaneet Einon kanssa. Ensimmäisessä tehtävässä piti etsiä kymmenen namia jonoon asetettujen lelujen ja muiden tavaroiden vierestä, päältä tai sisältä, ja Eino oli kyllä aika hidas etsijä. Toisessa tehtävässä koiran piti kantaa samoja esineitä muutaman metrin verran kasasta pahvilaatikon luo, tavoitteena saada minuutissa mahdollisimman monta esinettä pahvilaatikkoon. Eino leikki koko minuutin kalkkuna-lelun kanssa, eikä siitäkään tullut oikein mitään. 😀

    Vaikeinta oli pitää Einon huomio minussa kun muut pääsivät tekemään, ja jo valmiiksi väsyneellä ja kiihtyneellä koiralla se kippo kaatui melko nopeasti ja haukkuminen alkoi. Tehtävien jälkeen osa koirista lähti autoihin, jolloin myös Eino selvästi rentoutui kun hallissa väheni vahdittavat koirat ja lelut vietiin pois. Tämän pystyikin sitten jättämään hyvin seinään kiinni kun itse kävin hakemassa vähän glögiä. Tarjoilun jälkeen oli vuorossa näyttelytreeni sinne ilmoittautuneille, ja tokihan me olimme siellä myös. Olin myös pyytänyt mittatikkua treeniin, sillä tiesin että Turun Murrella sellainen on. Sain ehdotuksia Einon esittämiselle ja varmistusta omalle ajatukselle esitysasennosta, hyvää treeniä juoksuun sillä vaikka olimme Einon kanssa ensimmäiset nopeimpina, loppui tila juosta nopeasti ja edessämme oli aika ajoin narttu. Uskon Einon kuitenkin jo tietävän miten näyttelyhihnan kanssa kuuluu toimia, sillä tämä ei lainkaan yrittänyt pörppöillä ja juoksikin oikein hienosti, seisotuksista puhumattakaan!

    Kysyin myös Einon korvien trimmitilanteesta kun en ollut varma kannattaako niitä korvakarvoja enää leikellä, niin vähän kuulemma saa ottaa. Tassut saa kuulemma myös trimmata, mutta sen olisin joka tapauksessa tehnyt. Viikon päästä onkin jo Helsingin Messukeskuksessa vuoden suurimmat näyttelyt, saa nähdä miten meidän käy! Uroksia on ilmoitettu 24 sunnuntaille, joka ei ole kovinkaan paljoa, mutta taso tulee joka tapauksessa olemaan kova.

    read more

  • Turun Murren pikkujoulut

    8.12.2018

    Saimme mahdollisuuden osallistua eilen Turun Murren pikkujouluihin, jossa sain kunnian olla osana koiratanssi-esitystä joka pikkujoulussa pidettiin. Ennen esitystä minulla oli olo, että olemme todella irrallisia Einon kanssa toisistamme kaiken häsläämisen, paikasta toiseen siirtymisen, muiden koirien ja erittäin houkuttelevien hajujen takia. Osallistuimme myös Secret Santa osuuteen pikkujouluista, jotka olivat ennen esiintymisiä, ja siinä ihmispaljoudessa Eino tuntui ahdistuvan entisestään ja yritti päästä haistelemaan joka ikistä senttiä lattiasta tai koiraa joka siihen parin metrin päähän meistä tuli. Kun olimme lämmittelemässä esiintymisalueellamme, Eino oli kuin liimattu lattiaan ja vasta kun olin kiljuen juossut monen metrin päähän kutsuen Einoa tämä tuli sieltä luokseni. Odotukset eivät olleet siis kovin korkealla. Yhteisesiintymisemme jälkeen odotukseni laskivat entisestään, sillä Eino haisteli, juoksi haistelemaan edessä olevaa Hestia-nartua ja oli muutenkin jotenkin ulalla. Tämä kuitenkin helpotti kun sain tehtyä odotellessa omalla paikalla käsikosketuksia, jonka jälkeen Einon kontakti oli parempi ja saimme tehtyä yhteisesityksen soolo-osuuden ihan kunnialla.

    Olimme kolmannet vuorossa kun oli aika aloittaa omat esiintymiset, ja teimme siinä lämmitellessä todella paljon käsikosketuksia, jotta sain Einon olemaan kanssani. Niin sitten tuli meidän vuoro mennä esiintymään valtavalle, lähes 60 päiselle yleisölle, ja kun kouluttajamme eli äitini luki lähettämääni esittelytekstiä tein vielä muutamat käsikosketukset ennen kuin menimme aloitusasentoon. Olin jo valmis, mutta otin vielä villasukat pois kun muistin minulla olevan ne jalassa, ja sitten päästiin aloittamaan. 😀 Esitys meni kyllä upeasti, Eino keskittyi, haisteli vain tasan kerran lattiaa ja sieltäkin tuli ihan itse pois (harmi kun oli juuri selkäni takana, olisin palkannut jos olisin tiennyt), kiersi vadin ihan loppuun asti eikä pakitustenkaan aikana tullut haukkumista! Jotain mielikuvaharjoitteita ohjelmasta olisi voinut tehdä ennen esitystä, nyt nimittäin pari kertaa mietin kesken ohjelman mitä tulikaan seuraavaksi?! ennen kuin taas muistin. Nämä eivät taida onneksi videolta näkyä.

    Eino oli kyllä näppärä pieni noutaja taas kerran, tuosta pienestä koirasta saa kyllä taas olla ylpeä <3 Kisatilanteissa taitaa olla ongelmana se, että en tee tarpeeksi niitä käsikosketuksia ennen vuoroamme ja Einolla ei ole samanlainen “jes nyt mennään!” fiilis kuin tässä videolla voi nähdä. Minulla on tässä myös palkat kädessä, joka varmasti vaikuttaa myös, ja halli on tuttu vaikka tilanne onkin uusi kun hallissa on valtavasti porukkaa. Alla video, jonka meille kuvasi Sari Kuusisto, kiitos! Näppärä tämä YouTube kun vain alkoi lataamaan videoita sinne, Eino välilehden takaa voi käydä katsomassa muistakin suorituksista videoita. 🙂

    Huomenna onkin vuorossa rally-tokoa Liedossa virallisten kilpailuiden merkeissä, eli jälleen aikainen sunnuntainen aamu tiedossa..

    read more