-
Hyvän ja huonon mielen treenit
Viimeksi kirjoittelin, että ollaan taas pitkästä aikaa pääsemässä koiratanssitreeneihin. No ne olivat nämä huonon mielen treenit. Koko treeni oli yhtä sähellystä, Einon huomiosta tappelua ja ääntä, joka tuosta koirasta lähti. Veikkaan, että liika energia + kunnon häiriötekijät (äitini + Einon leikkikaveri) lähettyvillä tekivät Einon keskittymisestä todella vaikeita, sillä tämän oli todella vaikea lähtökohtaisesti edes luopua näistä häiriöistä. Siihen nähden Eino teki siis todella nätisti töitä, ja saimme useamman upean pätkän tehtyä, mutta päällimmäinen fiilis oli harmistus. Treeneissä oli myös tarkoitus testata miten Eino pystyy työskentelemään 3min putkeen ilman palkkaa, sillä emme ole treenanneet tätä lainkaan. Tämä kokeilu meni kuitenkin puhtaaksi haisteluksi, ja pitkään aikaan ei ole hermostuttanut ja ärsyttänyt niin paljoa kun koira haistelee, eikä siihen saa mitään kontaktia. Siis yhtään mitään. 😀 Tämä ei helpottanut lainkaan Einon kontaktin ottoa, sillä kuka nyt kiukuttelijan kanssa jaksaisi työskennellä. Treeni menikin sitten siihen, että heti, kun Eino nosti kontaktin ja teki jotain, käytiin juosten hakemassa superlihapullat, leikittiin hetken niiden kanssa ja sitten palkkasin.
Tämän lisäksi treenasimme positioon hakeutumista, 3 ja 7 positiot ovat edelleen vähän turhan epävarmoja, ja varmaan 3 positio saakin jäädä pois Tampereen kisoista ja keksitään siihen loppuun jotain muuta. Esim. oikean puolen peruutusta ei tule lainkaan koko ohjelman aikana ja se on ihan ok mallilla, niin oikean puolen seuruuta voisi ottaa vielä loppuun helppona lopetuksena. Uskoni meidän kykyyn suoriutua ohjelmasta kunnialla rapisee kuitenkin tällä hetkellä aika kovaa vauhtia, mutta yritän muistaa, että nyt ollaan hakemassa ihan mitä tahansa tulosta tahansa, jotta saadaan osallistua SM kisoihin. Eli ei vain saa tulla hylättyä. Koska tapoihini ei kuulu piestä koiria ja palkat ovat aina kehän ulkopuolella, ainut oikeasti mahdollinen hylkäyssyy olisi Einon kehästä karkaaminen. Eino ei ole kertaakaan meinannutkaan tehdä niin (pl. rally-kisoissa, mutta se ei ollut Einon puolesta tahallista), joten toivon todella, ettei se keksi nytkään karata.
Tämän kaiken negatiivisuuden lisäksi on ollut jotain ihan kivaakin edistystä. Tai ei ehkä edistystä, mutta tämän negatiivisen sumun läpi olen kyllä ihan tietoinen myös asioista, jotka meillä toimii. Vasen, oikea ja jalkojen välissä seuruu toimii nyt todella hyvin, ja ne ovat todella varmoja (jos kontakti pysyy). Näitä uusia positioita harjoitellessa on jotenkin todella raadollista muistaa, kuinka paljon työtä näiden oikeasti toimivien positioiden opetteluun on oikein nähty. Se vähän hillitsee tätä välillä pilkistävää ajatusta, että jonkun position pitäisi jo toimia kun on “niin paljon jo treenattu”, mutta en halua edes tietää, montako sataa tuntia esimerkiksi vasenta seuruuta on hinkattu. 😀 Ja nyt se toimii, kun vaivaa on nähty. Ja kun aiemmin keväällä valittelin, että vasemmassa seuruussa toimii kaikki muu paitsi eteenpäin liikkuminen, niin nyt sekin on korjattu. Toimii! Työn alla olevat koiraa päin menevät suunnat alkavat myös jo hahmottumaan oikein hyvin. Eino tietää mitä siltä vaaditaan, mutta kuten Liedossa nähtiin, se voi kisatilanteessa olla silti liian vaikeaa. Mutta sitten tehdään jotain muuta niiden kohtien sijaan, jos menee liian vaikeaksi. Olisi kyllä huippua päästä näyttämään kolmesta positiosta kaikki suunnat, jolloin ei haittaa ihan niin paljoa, että kaksi muuta positiota laahaa valovuoden päässä näiden muiden positioiden sujuvuudesta.
Yksi muu asia, joka meillä toimii, on taskusta, nameista ja lelusta luopuminen. Perjantain huonon mielen treeneissä minulla ei ollut taskua mukana, sillä ensimmäistä kertaa ikinä unohdin sen kotiin. Niinpä mentiin hupparin taskulla, mutta tällä ei ollut Einolle mitään väliä. Lelu joka tuli hupusta oli myös oikein mieluisa ylläri Einolle. 🙂 Einon kanssa pystyy myös tekemään palkka kädessä treenejä ilman, että Eino haikaa sitä. Tai haikaa, mutta ei menetä moottoriaan vaan tekee aivan täysillä töitä ja oikea lelu oikeassa tilanteessa nostaa vireen juuri sille sopivalle ja halutulle tasolle. Kilpailuissa ja kehätreeneissä Eino ei ole myöskään koskaan lähtenyt taskulle hakemaan sinne jääneitä palkkoja. Meillä on myös leikkiminen alkanut toimimaan todella hyvin, ja olemme päässeet siitä “en anna lelua, koska koira ei anna sitä takaisin –> koira ei anna lelua takaisin, koska saa sen niin harvoin itselleen” kierteestä irti rally-toko kouluttajamme Anniina Ahosen avulla, joka on opettanut minut leikkimään Einon kanssa. Ihan yksinkertaisia muutoksia, mutta me oikeasti nykyään leikimme Einon kanssa, eikä Eino enää yhtä paljoa omi leluja vaan tuo niitä ihan iloisesti minulle. Olen myös nyt oppinut millaisista leikeistä ja leluista Eino pitää, joka on myös tehnyt palkkauksista onnistuneita ja Eino on palkatessani myös palkkautunut.
Tästä postauksesta tuli vähän samanlainen kuin viime postauksestakin, eli puran tajunnan virtaa tähän. Kuvat ovat Yläneeltä, jossa oli näitä oikein onnistuneita ja hyvän mielen treenipätkiä. Damit tulivat vaikeista pitkän matkan noudoista takaisin, jossa oli ojan ylitystä mukana, jatkettiin isolla ympyrällä juoksun treenausta, vahvistettiin positioita ja hömpöteltiin kaikkea muuta pientä. Kuvien tarkoituksena oli ottaa ihan yleisesti poseerauskuvia minusta ja Einosta, joita voi sitten viljellä kaikkialle, kuten blogiin Einon ihmiset -sivulle. 🙂
-
Kuulumisia
Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä viime viikkoina, treenit ovat rullanneet ja Eino on päässyt leikkimään ja lenkkeilemään uusien ja vanhojen ystäviensä kanssa. Uusi ystäväkoira oli sellainen, joka hieman pelkää toisia koiria, ja tämän omistaja oli ajatellut Einon olevan hyvä uusi kaveri tälle. Ja tämä kaksikko tuli mainiosti toimeen, Eino kun väistää heti jos toinen pyytää ja muutenkin leikkii todella sievästi. Tämä tyttökoira ilmeisesti on myös hieman pelännyt, jos alussa kaveri juoksee kohti, mutta ei pelännyt lainkaan kun Eino kaiken elämänilonsa kanssa juoksi kohti. Oli myös ihanaa, että vihdoin Eino sai kaverin, joka on yhtä nopea kuin tämä. Valkkareiden kanssa leikkiessä Eino kun aina häviää kaikki juoksukisat, mutta vihdoin Eino sai olla myös se joka juoksee karkuun. 😀
Treenit ovat edenneet kivasti, olemme tehneet nyt rally-tunneilla paljon ratoja. Kunnon leikittämiset pohjalle, niin Einon tsemppi on pysynyt nyt suhteellisen kivasti. Naama on mennyt nyt vielä maahan suhteellisen paljon, mutta viime treeneissä rata tehtiin vaihteeksi palkaten nameilla ja paljon, ja “jätä” käsky toimi tosi nätisti! Muuten ollaan tehty parilla riehutuspalkalla, jossa pääsee leikkimään jonkun kivan lelun kanssa hetken aikaa. Tämä nostaa vireen ja fokuksen kyllä myös kivasti, mutta koska leikkiminen vie paljon energiaa, tulee radalla myös selvästi väsy todella nopeasti. Yksi kerta oli myös rata ulkona, ja sekin meni todella kivasti! Einolle oli selvästi vaikeaa tehdä lähdöstä heti seisomaan pysäyttävä liike, ja aina ollaan jotain jouduttu meidän treeniradoilla uusimaan, mutta kyllä tämä meidän meno alkaa näyttää sille, että se voittajaluokka saataisiin ryvettyä yli. Ei välttämättä kovin kauniilla pisteillä, kun tuo huomio ei pysy minussa, mutta kyllä me niistä radoista läpi päästään ainakin. 😀
Koiratanssia emme ole päässeet treenaamaan useasti viime aikoina, mutta tänään on taas tanssitreenit tiedossa! Sitten päästääkin taas vakiryhmään ja vielä sellaiseen aikaan, että me oikeasti ehdimme siinä treenaamaan. Olen omien koulutusten jälkeen tehnyt nyt muutamaan otteeseen oman HTM VOI ohjelman läpi, ja kaavaillut FS AVO ohjelmaa, ja etenkin HTM alkaa jo sieltä luonnistua. Muistan kyllä koreografian oikein hyvin nykyään jo, ja suuremmaksi ongelmaksi tulee nousemaan se, oppiiko Eino kaiken mitä siihen olen suunnitellut. 😀 Mutta kuten viime kilpailuissakin olen oikein onnistuneesti tehnyt, niin improan sitten jotain niihin pätkiin, jotka eivät mene. Meillä on myös ihan lopussa pieni pätkä musiikkia, jonka kanssa en ole ihan varma mitä teen, ja siitä saattaa hyvin tulla se koreon korjaus-osio. Eli jos jokin positio on jäänyt säätämisen takia puutteelliseksi, teen ne osiot sitten siinä lopussa. Tai jotain. 😀 Olen kyllä todella hyvillä mielin sen koreon suhteen, vielä kun pääsisi tekemään siihen musiikkiin Einon kanssa treeneissä! FS koreografiaa meillä ei ole vielä edes olemassa, mutta vihdoin on löytynyt meille sopivalta tuntuva musiikki, jonka saa katkaistua sopivasta kohtaa. Siitäkin tulee tosi kiva. 🙂
Olimme tässä myös viikon reissussa Peksun kanssa, ja Eino sai olla sen aikaa pikkusiskoni kanssa luonamme. Ilmeisesti kaikki oli mennyt oikein kivasti ja ilman ongelmaa. Eino on kyllä kehittänyt nyt taas taantuman nuoreksi ja villiksi pojaksi. Virtaa tuntuu olevan paljon enemmän (eipä sitä mitenkään pahasti siltikään ole, rauhallinen poika tuo on silti), mutta kävi ottamassa makuuhuoneesta yöpöydältä reissusta mukaan tulleita kuitteja ja käyntikortteja, ja oli syönyt niitä. Siis?! 😀 Lisäksi Eino on alkanut kantamaan makuuhuoneesta tavaroita olohuoneen lattialle, mutta niitä ei tuhota. Kannetaan vain. Sieltä tulee kaikki villasukista huppareihin ja niskatyynyihin. Ja nämä kaikki ovat olleet niin, että olemme kotona. Tästä en ole kyllä kieltänyt, on tähän asti vielä naurattanut. Enpä ole myöskään muistanut mainita, että Einon kaikki sisarukset on nyt luustokuvattu! Neljästä pennusta kahdella on A/A lonkat, kahdella B/B, kaikilla kyynärät 0/0 ja silmät kaikilla OK (yksi on vähän mysteeri, jalostustietokanta ei näytä että olisi ok, mutta muistaakseni olivat kyllä ihan moitteettomat). Harmittaa, ettei kukaan muista sisaruksista ole kuvauttanut selkää Einon lisäksi.
Meidän tulevaisuuteemme kuuluu nyt paljon kouluttautumista. Viikon päästä meillä tulee olemaan Eva Bertilssonin koulutus omaehtoisesta käsittelystä, ja tätä seminaaria kaipaamme kipeästi Einon kanssa. Kaikki toimenpiteet sujuvat hyvin, Einoon saa koskea ja ronkkia ja nyppiä pitkiäkin aikoja punkkeja pois kun omistaja ei osaa ja koira vain tyytyy kohtaloonsa, mutta se kynsien leikkuu. Olemme edistyneet tässä asiassa huimasti, ja Eino on nykyään ihan ok kynsien kanssa, mutta selvästi tässä asiassa ei ole lainkaan luottamusta mukana. Haluaisin toimenpiteen kuitenkin kivaksi, sillä leikkaan noita kynsiä kerran viikossa, ja Eino toivottavasti tulee elämään pitkään. Toinen on hampaiden harjaus, jossa olemme skarpanneet Einon heinäkuisen hammasputsauksen jälkeen. Sekään ei mene ihan niin nätisti kuin haluaisin, ja pelkään, että liika tällaisia epämiellyttäviä toimenpiteitä syö meidän välistä luottamusta. Tämän lisäksi olemme menossa Leena Inkilän koulutettavaksi Akaalle, ja tätä odotan todella innolla! <3
Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutusta olisi myös tarjolla lokakuussa, johon tulen myös ehdottomasti menemään. Pääsimme myös Koirakoutsin järjestämään valmennusryhmään, joka järjestää neljät koulutukset seuraavana vuonna. Tässä toimivat kouluttajina Nadja Böckerman ja Csilla Bakos. Nadjan koulutuksissa ollaan oltukin muutamaan otteeseen, mutta Csilla tulee olemaan meille uusi kouluttaja. Kilpailuja on myös tiedossa, Tampereelle olemme menossa kahden (!!) viikon päästä hakemaan voittajaluokasta tuloksen, jonka avulla pääsemme ilmoittautumaan SM-kilpailuihin. En vielä tiedä miten paljon lähtisin odottamaan tältä kilpailulta, sillä Eino saattaa hyvinkin nuupahtaa kesken koreon kun tsemppi loppuu. Emme ole juuri treenanneet yli 3min pitkiä suorituksia ilman palkkaa, ja meidän ohjelmamme on sen 3:15 pitkä.. FS AVO startin kanssa odotetaan varmaan myöhemmälle syksyä vielä, nyt satsataan kisoissa vain tuon HTM:n suorittamiseen parhaan kykymme mukaan.
-
Salon perhepäivä
Jokunen kuukausi sitten meiltä kysyttiin, josko haluttaisiin tulla esiintymään Saloon perhepäivään. Aikataulujen tarkastelun jälkeen pitihän sitä suostua, kun aikaa oli! Tuollaiset tilaisuudet on niin huippuja treenitilanteita, kun pystyy palkkaamaan mielinmäärin, ja on paljon kaikkea häiriötä. Ja se tapahtuma todella oli täynnä häiriöitä! Meillä oli ihan todella iso yleisö katsomassa, ja alla olevasta videosta näkee myös, että meille tuli kuvaaja (eli Anne Nenonen, kiitos suuresti kuvista!) lavaan kiinni. Häiriöistä huolimatta Eino teki todella hienoa työtä, ei liiemmin ihmetellyt ympäristöä, vaikka emme juuri pystyneet lämmittelemään ennen esitystä kaiken mennessä niin nopeasti. Tanssitreenejäkin oli tältä kesältä pohjalla vain yhdet. 😀 Kerran ennen esitystä käytiin lavalla vähän lämmittelemässä, Eino sai katsoa millainen paikka oikein on, ja minä tsekkaamassa millainen lattia siellä on liukastumisriskin varalta. Muutoin Eino sai olla häkissä, ja olen kyllä iloinen, että raahasin sen väkijoukon läpi, nimittäin rapsuttelemaan tulevia ihmisiä riitti. Eino kyllä tykkää ihmisistä, mutta siinä väenpaljoudessa uskon, ettei Eino olisi siitä kovin paljoa nauttinut.
Esitystä ennen sain vähän lämmiteltyä Einoa lavalla, kunnes tajusin, että vati jäi. 😀 Eino istumaan, ja sitten huutelin lavalta voisiko joku ojentaa meidän vadin.. Noh, vati saatiin, ja tehtiin sitten ihan minilämppä lavalla, otin puolikkaan jauhispihvin käteen palkkausta varten ja sitten menoksi! Tämä esitys oli täysin improvisoitu, musiikki oli kuunneltu jokunen kerta läpi niin muistin miten se menee. Oli myös täysin valittu tapahtuman teeman mukaisesti, toivottavasti joku lapsi innostui biisivalinnastani! (edit: katsoin videon uudestaan, ja kuulin, kun lapsi lauloi mukana. Taisi onnistua! <3) Alkuasennoksi valitsin siis olkapäille hyppäämisen, sillä siihen Einon on vaikea vielä tulla ilman vahvaa käsiapua. Ja videolta näkee, mitä ollaan treenattu paljon olkapäiden päälle hypätessä.. Nimittäin puolenvaihtoja. Eino vaihtoi puolta ihan vallattomasti selkäni takana. 😀 <3 Saatiin esitykseen myös teknisiä ongelmia, ja yhtäkkiä meidän musiikki lähti pyörimään alusta. Noh, siitäkin selvittiin ilman ongelmaa, olihan esitys muutenkin täyttä improvisaatiota.
Vadin kierto ei onnistunut ihan halutusti, mutta en kyllä ollut edes muistutellut sitä Einolle, niin minkäs teet. Unohdin myös puolet asioista, joita minun piti tehdä, mutta sekään ei haittaa. Eino teki niin kauniisti, hyvällä ilmeellä ja innokkaasti häiriöistä luopuen, että meillä on ehdottomasti vielä toivoa freestylen puolella. Koreografiaa suunnittelen ahkeraan, mutta en tiedä tullaanko edes starttaamaan tämän vuoden puolella. Einolla kun on ollut ongelmia irrota minusta kauemmas tai käydä selkäni takana häiriössä (treeneissä ei ongelmaa, peruuttelee itsekseen useamman metrin päähän), mutta ainakaan selkäni takana olemisessa ei ollut mitään ongelmaa enää! Esitys oli mielestäni oikein kelpo, Einoon olen ihan hirveän tyytyväinen, ei se ole ikinä ollut noin pitkää aikaa noin pahassa häiriössä noin tiiviissä kontaktissa. 🙂 Kaikki meidän HTM pätkät meni myös täysin virheettä, parissa kohtaa menin tahallaan lähelle lavan reunaa, että näen miten Eino toimii.