Einon ihmiset

Einon omistaa ja tätä blogia ylläpitää Turussa asuva 24-vuotias Jasmin Kujander. Mukanamme aika ajoin seikkailee Pekka eli Peksu. Olen koko elämäni ollut läheisesti tekemisissä koirien kanssa, ja olen asunut muutamaa poikkeusvuotta lukuunottamatta aina koiran kanssa. Koulutan positiivisin vahvistein, ja kouluttaessa kannustan käyttämään myös tätä koulutustapaa. Kouluttaessa toimin myös aina koiran ehdoilla, ja korostan myös koiranlukutaitoa koulutuksen lisäksi myös koulutustilanteiden ulkopuolella arjessa. Olen päässyt kouluttamaan usean eri roturyhmän koiria, mutta Eino on ensimmäinen koira jota olen kouluttanut tavoitteellisesti. Harrastamme aktiivisesti koiratanssia, rally-tokoa ja noutajien metsästyskokeita varten.

Olen käynyt talvella 2019 SKL:n koiratanssin koulutusohjaaja-kurssin, ja pitänyt helmikuun lopusta asti koiratanssikoulutuksia Turun Murrella. Koulutuksissani pyrin vahvistamaan ohjaajan ja koiran välistä suhdetta ja yhteistyötä, joka on mielestäni kaiken alku ja perusta. Perustan on oltava vahva, jotta voidaan alkaa vaatimaan koiralta suurempia kokonaisuuksia. Yhteistyön ja koiran aktiivisen työskentelyhalukkuuden ylläpito onkin läsnä joka tehtävässä. Koulutuksissani pyrin myös rohkaisemaan ihmisiä heittäytymään, tekemään koulutuksista hauskoja jokaiselle ja kehittämään koirakoita. Positiivinen koulutus toimii koirien lisäksi myös ohjaajille, ja siksi mielestäni on tärkeää kertoa kehityskohtien lisäksi myös siitä, missä onnistuttiin!

Koulutukset ja luennot:

08/2018 Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? Eläinten tunteet ja kognitio
02/2019 Koiratanssin koulutusohjaajakoulutus
02/2019 Hanna Maines: Koiratanssin arvosteluperiaatteet ja koiratanssikoreografia
05/2019 Leena Inkilä: Asiaa vihjeistä
05/2019 Tiina Mursula: Kuumakalleja ja vinkuiitoja. Vireenhallintaa noutajalajeissa
09/2019 Eva Bertilsson: Fun ang Games with Cooperative Care – lecture and demos
09/2019 Eva Bertilsson: ABC lecture and demos
09/2019 Arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi, teoria
09/2019 Karolina Westlund: Emotions, Learning and Animal Training -mini-course

 

Koirahistoriani

Minulla on ollut lähes koko elämäni ajan koira. lapsesta aikuiseksi, ja Tina kulki rinnallani kaksitoista vuotta ennen kuin piti päästää irti. Tinan kanssa opin koulutuksen alkeita, ymmärtämään ja lukemaan koiraa, ja sain ensimmäisen kosketukseni koiraharrastuksiin käymällä ohjatuissa toko-treeneissä lyhyen hetken ajan. Tina ei ollut luonteeltaan kaikkein helpoin tapaus vaikka hyväkäytöksinen olikin, ollen todella jääräpäinen ja omaa tietä kulkeva koiruus (ihan kirjaimellisestikin, karaten aina välillä seikkailemaan pariksi tunniksi yksinään metsään..).

Tina oli myös todella fiksu, ja tämän kanssa pääsin kokemaan millaista on, kun koira ymmärtää joka sanan jota tälle sanoo. Tinalla oli sinisen koiran syndrooma -niminen ihosairaus, ja tämän lisäksi tällä todettiin vanhempana myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Mummelista tulikin oikein reipas mummeli lopulta, kun lääkitys saatiin kohdilleen. Me koimme todella paljon eri asioita, näimme yhdessä paljon, ja ennen kaikkea opimme yhdessä. Tinan kanssa hienoin koulutuksellinen hetki olikin, kun toko-treeneissämme tehtiin luoksetuloja. Olin aivan varma, että Tina karkaa heti kun tilaisuus koittaa, mutta niin tämä pimeässä, sateen kastelemalla ruohopellolla ampaisi täydellä vauhdilla suoraan luokseni.

Vaikka Tina oli koko perheen koira, pidin tätä aina omana koiranani. Tämä oli aina siinä, tämä kuunteli murheitani ja kulki mukanani myös vaikeina hetkinä. Ei ole toista koiraa kuin Tina. <3

Tina lopetettiin vuonna 2015, jonka jälkeen minulle tuli kaksi koiratonta vuotta. Tänä aikana otin kuitenkin useasti perheen ja kavereiden koiria hoidettavaksi, täyttääkseni sisälläni vaivaavan tyhjän tunteen. Asuin parin vuoden ajan Tammisaaressa, kunnes muutin takaisin Turkuun. Tällöin sain pyynnön ottaa perheen 10 vuotiaan suuren rhodesiankoiran näköisen sekarotuisen Luci-koiran hoitooni määrittelemättömäksi ajaksi, sillä omistaja ei pystynyt väliaikaisesti pitämään tätä. Lopulta rouva Luci asui minulla kahdeksan kuukauden ajan, jonka aikana opin tuntemaan asuinseutuni lenkkimetsät erittäin hyvin. Luci oli todella helppo koira, jonka pystyi ottamaan kaikkialle mukaan ja joka tuli toimeen kaikkien kanssa.

Luci opetti ihan uudella tavalla koiranlukutaitoa, ja tarjosi paljon haasteita innokkaalle uudelle hoitajalleen. Tämän kahdeksan kuukauden aikana opimme Lucin kanssa luottamaan toisiimme, ja sain tämän tottumaan myös kynsien leikkuuseen jota tälle ei oltu tehty moneen vuoteen ilman eläinlääkärin avustusta. Opimme kulkemaan nätisti hihnassa sekä sain lisättyä Lucin itseluottamusta ohitustilanteissa, jolloin lopulta vain tietyn rodun koirat olivat ongelmallisia ja lopulta kiersimmekin kauempaa nämä koirat. Tämä varmasti lisäsi keskinäistä luottamustamme, sillä en enää vienyt tätä vaikeisiin tilanteisiin vaan mentiin koiran ehdoilla. Vaikka Luci oli minulla vain hetken, ehti tämä opettaa paljon koiran ehdoilla elämisestä sekä koiranlukutaitoa.