• Hui hellettä!

    Tähän väliin on ehtinyt tapahtua taas vaikka ja mitä, mutta aloitetaan kertomalla että tässä on nyt pari viikkoa ollut ihan kunnon helteet! Moisia ei ole pitkään aikaan nähty toukokuussa, ja siitä onkin otettu kaikki ilo irti olemalla auringossa. Eino ei niinkään lämmöstä välitä, ja ensimmäisen kunnon hellepäivän jälkeen tulikin herättämään minut kuuden aikaan aamulla, että nyt on liian kuuma asunnossa. Luulin tosiaan että tällä oli kovempikin hätä ja lähdettiin ulkoilemaan, mutta vaikka kyseessä olikin väärä hälytys niin oli se ihan kiva nähdä miltä aamut nykyisin kuuden aikaan näyttävät. Ja ihan kivaltahan siellä näytti, kuten kuvasta voi alla nähdä.

    Olemme helteiden vuoksi käyneet myös ahkerasti uimassa, joskin Einon ensimmäinen uinti sitten pentuaikojen näyttikin tavallista hurjemmalta. Eino lähti nimittäin rannasta hieman turhan innokkaasti loikkien, unohtaen että kohta tassut eivät enää yllä pohjaan. Kolmannella pompulla tassut tosiaan eivät enää yltäneet pohjaan, ja koira oli sillä sekunilla pinnan alla. Sen pienen hetken luulin, että koira täytyy käydä itse noukkimassa ylös pohjasta, mutta sitten Eino nousi takaisin pintaan kun ehdin jo ottaa askeleen kohti vettä. Tällä hetkellä olemme jo pitkällä vesinoudon opetuksessa, joka on vielä hieman hakusessa, mutta olemme myös saaneet monet onnistuneet noudot tuotuna käteen asti.

    Kävimme myös pyörähtämässä mätsäreissä jälleen, ja sijoitus oli sama kuin viimeksi – sinisten toinen sija. Jälleen oli täpärällä että saisimme punaisen nauhan, tällä kertaa Eino vielä seisoi upeasti paikallaan ja esiintyi hyvin. Juoksussa näkyi kyllä, että oli  todella kuuma – Eino meinasi useampaan kertaan jäädä jälkeeni, eikä meno ollut yhtä näyttävää kuin tiedän sen olleen. Meillä oli tällä kertaa mies tuomarina, ja siitä huolimatta Eino antoi koskea ja kopeloida. Kerroin vielä Einon lähteneen miestuomaria karkuun Turun näyttelyissä, ja tämä otti meille erityisesti aikaa ja kopeloi kahdesti, että saatiin kunnolla treeniä ja hyviä kokemuksia! Sinisten kehässä esiintyminen sujui loistavasti (siitä huolimatta, että edessämme ollut labbis kääntyi äkisti ja tuli Einon naamalle, mihin Eino reagoi haukkumalla) siihen asti, kunnes valittiin top kahdesta se parempi. Eino istahti eikä enää suostunut seisomaan, venkuloi ja oli vinossa.  Kakkospaikka oli siis aivan oikein meille, ja voiton vei erittäin nätti porokoiratyttö. Veikkaan että kuumuus voitti siinä kohtaa, tai sitten Einon mielestä kakkonen on se meidän sija ja pitää aina huolen, että siitä pidemmäs ei edetä. Alla olevista kuvista voi kuitenkin nähdä, että yhtä hymyä se meidän meno silti on. <3

    Taipparitreenit ovat edenneet suhteellisen hyvin. Olimme äitini kanssa treenaamassa Qublis-hallilla muutama päivä sitten, ja tanssitreeniemme jälkeen teimme vielä muutamat noudot Einolle pellolla kokeillakseni hieman uutta maastoa ja sitä, että emme ole yksin noutotilanteessa. Variksen kanssa otimme pientä takapakkia, Eino nimittäin keksi rusauttaa variksen rikki ja alkaa kyniä sitä minulle tuomisen sijaan. Lisää treeniä siis vain.. Tein myös hieman liian vaikeita noutoja Einolle näissä treeneissä, emmekä saaneet oikein kunnollista onnistunutta noutoa. On kuitenkin ilo huomata, ettei tarmo lopu vaikka dami ei heti löytyisikään! Eino juoksi laajalla alueella etsien damia, eikä kuunnellut minua kun yritin kutsua tätä luokseni lähettääkseni tämän uudestaan oikeaan suuntaan. Eli myös lähettämistä täytyy treenata, että Eino luottaa näyttämääni suuntaan.

    Ryhmätreeneissä Eino oli kerrankin hiljaa, salaisuutena ilmeisesti on etäisyys. Etäisyys niin muihin koiriin kuin minuunkin. Kun jätin Einon istuaalteen tai maahan paikalleen “paikka” käskyn alle, oli tämä aivan hiljaa sillä tällä oli jokin tehtävä. Kun on tehtävä, ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin sen tehtävän suoritukseen. Niinpä lähes aina kun emme olleet suorittamassa tehtävää, jätin Einon paikalleen ja menin seisomaan vähän matkan päähän. Tämä toimi niinkin hyvin, että välistämme sai kulkea toisia koiria jopa ja Eino on paikallaan aivan hiljaa! Treeneissä myös noudot menivät hyvin, Eino ampaisi suoraan damille ja toi sen minulle käteen. Ei meillä ehkä siistein nouto ole tästä ryhmästä, mutta ehdottomasti vauhdikkain!

    Taipparitreenien lisäksi meillä on ollut tanssitreenejä, kuten aiemmin mainitsinkin. Olemme testailleet eri musiikkeja ja tehneet eri juttuja niiden tahtiin, ja nyt näyttää siltä että meille on tulossa sekä freestyle että HTM ohjelmat! Saimme Einon kanssa tanssivuoron äidiltäni yhteisten treeniemme lisäksi, ja vaikka Eino oli selkeästi väsynyt kuumuudesta jaksoi tämä tsempata aina lyhyet pätkät kun treenasimme. Etenkin silloin katse kirkastui uudelleen, kun otin meidän superpalkat esiin. Saa nähdä kuinka paljon oikein inspiroidutaan viikonlopun koulutusviikonlopusta, juhannuksena olisi kuulemma kisat tiedossa… 🙂

    Kuvia meidän Qublis-treeneistä tulee kunhan saan teknologian jälleen puolelleni. Timo otti meistä kuvia sieltä, ja kuvat siitä tulevat hieman jälkijunasta eri postauksessa. 🙂