-
Lisää luustotuloksia, treeniuutisia ja yhteislenkkejä
Viikonlopun aikana tuli vihdoin tulokset selästä, ja hieman yllätti että sieltä tuli tulokseksi VA0 ja LTV1. VA0 tarkoittaa siis että ei ole muutoksia nikamissa, mutta LTV1 tulos taas tarkoittaa että Einolla on jakautunut ristiluun keskiharjanne nikamien s1-s2 välissä. Kun googlailin mitä tämä tarkoittaa Einolle käytännössä, niin selvisi että tästä tuloksesta ei ole tiedettävästi mitään haittaa koirille, varsinkaan meidän harrastusten kanssa. Nyt olen kuitenkin todella tyytyväinen, että kuvat lähtivät Kennelliittoon tutkittaviksi, kun eläinlääkärimme sanoi että selässä ei mitään poikkeavaa näy. Tämä on myös hyvä tiedostaa sen vuoksi, jotta voi vähän vahtia alkaako Eino kerryttämään jumia tähän kohtaan herkemmin.
Viime viikolla oli meidän viimeiset näyttelytreenit, joissa näki, että Eino on kyllä kehittynyt todella paljon. Hieman on vielä viilattavaa, sillä nyt kun ihminen tulee tutkimaan Einoa, alkaa tämä kiskomaan ihan hulluna syömään nameja kädestäni. Parempi se kuin karkuun juokseminen, mutta ei se mitenkään nättiä ole. 😀 Mittatikkua treenattiin pari kertaa siten, että se lähestyi Einoa ja palkkasin siitä ahkeraan. Kosketusta ei otettu. Nyt voikin sitten alkaa jännittämään Messareita, jotka ovat parin viikon päästä! Eino pudottaa tällä hetkellä karvaakin siihen tahtiin, että on varmaan ihan kalju Messareihin mennessä.
Kävimme viime viikolla myös Raision koirakoululla omatoimitreenaamassa, jossa teimme rallyn AVO luokan lähtöjä eli yksinkertaisesti käveltiin kyltille, otin remmin pois, lähdettiin liikkeelle ja tehtiin temppu, josta isot palkat. Harjoiteltiin myös “uutta” temppua, ensimmäistä kertaa hallissa ainakin vaikka kotona olemme treenanneet sitä selkeillä kohteilla, joihin Einon on mentävä. Käsky on siis “mene”, jossa Eino ampaisee käteni osoittamaan suuntaan muutaman metrin matkan päähän. Tämä onnistui todella hyvin, mistä olin varsin yllättynyt! Otin Einon ensin piiloon eli jalkojeni väliin, josta Eino lähti todella hyvin suoraan eteenpäin. Muutoin teimme pariin otteeseen ohjelman yhdessä ja yksin tein sen myös pari kertaa läpi, harjoiteltiin häkissä olemista ja viilailtiin muuten vain temppuja. Ajattelin, että ollaan ihan vain hetki hallilla mutta nopeasti siinä vierähtikin koko tunti vahingossa. 😀
Viime perjantaina kävimme harjoittelemassa parin viikon päästä pidettäviä Turun Murren pikkujouluja varten, jossa siis esitämme ensin porukalla koiratanssiesityksen, jonka jälkeen jokainen käy esittämässä yksitellen ohjelmansa. Eino ei ollut ensin lainkaan kuulolla, ja itsekin olin aluksi todella sekavassa mielentilassa jolloin käskyttämisestäkään ei tullut mitään. Yhteisesitysosion alun kävelyvaihe meni meiltä siis aivan todella ala-arvoisesti, mutta kun oli vuoromme mennä tekemään oma temppu keskelle ympyrää, oli Eino jo paljon paremmin kuulolla. Joku aivan kamalan ihana haju vähän häiritsi Einoa kun teimme jalan yli hypyt, mutta ihan hyvin siinä silti onnistuttiin. En saanut Einoa hyvälle vireelle edes ennen meidän yhteistä ohjelmaa, mutta se saatiin kuitenkin hyvällä menestyksellä hoidettua paria epäpuhtautta ja virhettä lukuunottamatta. Tämä jäikin sitten meidän viimeiseksi koiratanssi-treeniksi ennen virallisia kisoja tulevana viikonloppuna.. 🙂
Rally-tokon treeneissä olemme nyt tehneet paljon ratoja, ja nämä treenit ovat tulleet todella tarpeen! Tällä viikolla teimme ensimmäistä kertaa rataa koirat vapaana, ja radalla oli todella paljon uusia liikkeitä, AVO-luokan liikkeitä ja yksi VOI-luokan liike oli myös mukana (jalkojen välistä puolenvaihto). Radalla oli myös hyppy, jota emme ole tehneet varmaan puoleen vuoteen! Sitä saatiin kuitenkin treenata ennen radan suoritusta, ja kyllä se hyppy sieltä tuli kun Einon naama saatiin lattiasta ylös ja keskittymään tekemiseen. Radan suoritus meni vähän miten meni, uusimme heti ensimmäisen kyltin kahdesti joka oli “kierrä ohjaaja myötäpäivään”. Eino kyllä osaa tämän tehtävän, myös kyltin kanssa, mutta nyt poika keksi että täytyy kiertää myös se kyltti. Kolmannella yrityksellä sitten tajusin avata ääntäni tarpeeksi ja käsiohjauksella sain näytettyä mistä Einon tulee mennä. Se rata meni loppuun ihan ok, huomiosta piti taistella muutamaan otteeseen ja palkkasin aina, kun Eino luopui hajusta ja käänsi huomionsa takaisin minuun.
Hyppy sujui myös todella hyvin, ja pian oltiinkin sitten rämmitty rata loppuun ja Eino sai superpalkkansa eli leikkiä karvalelun kanssa. Toisella kertaa rata menikin huomattavasti paremmin, sain käännettyä Einon heti alkuun kiertämään vain minua eikä kylttiä, kuunteli paremmin, ei haistellut ja oli selvästi mukana kanssani. Radan suoritus oli todella kivaa, ja tuntui kuin oltaisiin isokin vaikeus saatu selvitettyä! Näistä treeneistä jäi todella hyvä mieli, vielä kun lopuksi muistin kysyä miten sivulletulo opetettiinkaan etutassutargetin kanssa. Aloitimme oikealle tuloa edellispäivänä, ja tänään kun Anniinan ohjeiden mukaan vaihdoin palkkakättä tuli Eino jo todella hyvin oikealle puolelleni! Olemme myös harjoitelleet kotona sivulla seisomista ja sivulla peruutusta. Vähän tuon koiran pylly meinaa kääntyä minusta pois vielä, mutta sivulla olevan etupalkan avulla uskon, että saadaan tämä korjattua.
Olimme sunnuntaina kävelemässä Maskussa yhdessä Einon veljien kanssa, ja oli mukava nähdä kuinka fiksusti Eino osaakaan käyttäytyä! Eino on sellainen poika, joka väistää jos tälle sanotaan vähänkään pahasti, eikä siten yrittänyt kertaakaan ottaa mitään toisten keppejä tai leluja, ja muutenkin oli tosi fiksu pieni poika. Tai oli aina kunnes tuli joku muu koira vastaan, joille sitten lauman suoman turvan vuoksi Eino haukkui enemmän kuin koskaan ennen. Kiersimme jonkin matkan Maskun Rivieralla, taisi siinä yli tunti mennä yhteensä. Se oli kyllä oikein mukava tapa viettää sunnuntaipäivää. 🙂
Kuvat otettu tämän päivän aamulenkiltä, kun kävimme Einon kanssa poseerailemassa meidän lähellä olevassa metsässä. Sain myös treenattua hyvin “mene + oota + tule” käskyketjua, eli kyllä, myös nuo kuvat joissa Eino pinkoo kohti, ovat lavastettuja. 😀
-
Luustokuvausten tuloksia!
Olimme eilen Einon kanssa Petvetissä, jossa meille oli varattu aika eläinlääkäri Elina Illukalle virallisiin silmä-, lonkka-, kyynärpää- ja selkäkuvauksiin (LTV + VA, ikä ei riitä spondyloosin testaukseen vielä). Pyysin myös ottamaan kontrollit oikeasta polvesta, sillä viime talven törmäyksen jäljiltä polvilumpiosta oli lähtenyt pieni siru irti. Tämä ei ole häirinnyt Einoa lainkaan, mutta samoilla unilla ajattelin että otetaan nyt siitäkin kuvat, niin tiedetään sirun tilanne! Ensin Einolle laitettiin silmätipat, jotka laajentavat pupilleja jotta silmät saadaan tutkittua. Raukka sitten joutuikin siristelemään päivänvalossa, ja eläinlääkärimme sanoikin että tollereilla on yleensä aika vaaleat silmänpohjat joten ei ihme, että Eino joutui siristelemään! Silmien tutkiminen meni hyvin, ja nopeasti eläinlääkärimme totesikin että silmät ovat täysin terveet! 🙂
Seuraavaksi tulikin rauhoituspiikki reiteen, ja menimme Einon kanssa röntgenhuoneeseen odottamaan että tämä nukahtaa. Tämän jälkeen minut lähetettiin odottamaan kuvien ottoa ulkopuolelle, mutta onneksi siinä ei mennyt kauaa! Einolle oli annettu heräte, ja minä sain mennä katsomaan kuvia. Elina Illukka kävi kuva kerrallaan läpi, todeten että lonkat ovat A tai B, kyynärpäät näyttävät hyvältä, eikä selkäkuvissa näkynyt myöskään mitään ylimääräistä joten hyviä uutisia pitäisi tulla Kennelliitolta! Myös oikean polven irtopala oli hävinnyt kokonaan! Eläinlääkäri sanoi, että nuorilla koirilla menee siitä kohtaa kasvulinja (mitä tarkoittaakaan), joten voi olla että on vain näyttänyt siltä että polvilumpiosta on lähtenyt palanen, vaikka ei oikeasti olekaan. Hyviä uutisia joka tapauksessa!
Tiesin, että lonkka- ja kyynärtulokset tulevat nopeasti, joten tämä päivä onkin mennyt jalostustietokannan päivittelyssä, ja lopulta tulokset tulivat näkyviin. Lonkat B/B, kyynärpäät 0/0! 🙂 Eli lonkat, kyynärpäät ja silmät ovat terveet! Vielä selkätulokset, mutta eniten nuo lonkkatulokset jännittivät. Alla linkit Einon luustokuviin. Linkkien vielä kuva tempusta sunnuntailta, jonka teimme lämmitellessä mutta joka ei kuulu vielä koreografiaan. Kuva oli vain niin hyvä, että pakko laittaa se vielä tänne! 🙂
-
Tuplakakkoset!
Viikonlopun kisaputki on sujunut hyvin vaihtelevin fiiliksin. Itse kisapaikalle on menty hyvin korkein odotuksin, mutta joko hallin ahtaus tai Einon muuten ahdistunut olotila on sitten laskenut ne odotukset paljon maltillisempiin mittoihin. Niin kuitenkin Eino sai itsensä kuitenkin kasattua, ja kisasuoritukset on saatu kunnialla läpi. <3
Lauantain rally-toko Loimalla
Suuntasimme lauantaina Loimaalle, jossa Loimaan Seudun Kennelkerhon tiloissa järjestettiin rally-tokokilpailut, tuomarina Tiia Hämäläinen, joka oli myös meidän tuomari Vantaalla jolloin saimme hylätyn. Kisapaikka löytyi hyvin, joskin itse kisarakennusta piti kysyä toiselta koirakolta kun saimme auton kurvattua parkkipaikalle. Halli sijaitsi 3. kerroksessa (ilman hissiä) ja koska me jouduimme jättämään auton aika kauas, päätin, että otetaan vain kaikki tavarat kerralla sisälle. Kisakirjeessä oli maininta, että tilat ovat ahtaat ja häkkitilaa on rajoitetusti, mutta se todellisuus ahtaista tiloista iski vasta siinä kohtaa kun olimme kavunneet rappuset ja pieni lämmittelytila oli täynnä ihmisiä ja koiria. Itse rata oli todella avara ja tilava, mutta sen ahtauden takia menetin kaiken uskon meidän pärjäämiseen. Eino kun tuli vielä oikein kunnolla ilmoittaen tulostaan haukkumalla vähän kaikille, enkä oikein edes tajunnut mitä tehdä ja jäin pyörimään oviaukolle. Onneksi Peksu oli mukana, sillä ilman tätä emme olisi häkin kanssa päässeet Einon kanssa ovea pidemmälle. Tämä löysi meille takana olevalta varastokäytävältä hyvän ja tilavan paikan, johon saimme levitettyä leirimme.Kisat olivat hieman myöhässä, ja meidän rataantutustuminen alkoi reilu 20min aikataulusta jäljessä. Kävimme siinä sitten Einon kanssa kävelemässä kun olimme hyvissä ajoin, ja muutenkin muistuttelin Einolle taas mitä ollaan tekemässä. Sitä ennen opettelin kuitenkin rataa valmiiksi ja kun rataantutustumiseen päästiin, olivat kyltit jo minulle tuttuja ja tiesin mitä tulee minkäkin jälkeen. Tämä oli Turun Murren pitäjän Katjan vinkki, jota tämä tekee myös itse, jotta radalla on sitten yksi asia vähemmän mihin joutuu keskittämään ajatuksiaan ja keskittymiskykyään. Rataantutustumisen jälkeen meitä ennen menisi 6. koirakkoa, ja otin Einon pari suoritusta ennen vähän lämppäämään hallin puolelle ja tottumaan hälinään. Sainkin tämän yllättävän hyvin kuulolle, ja kun päästiin radalle, minulla oli jo todella hyvä fiilis meidän tekemisestä! Ainoa huoli radalle mentäessä oli se, että koiratanssista tuttu Anna Mäkinen oli koesihteerinä, ja pelkäsin että Eino tunnistaa tämän ja rynnistää tervehtimään. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 😀
Radalla oli 13 tehtävää, paljon seuruuta (pujottelua edestakaisin ja spiraali juosten vasemmalle), paljon istu & maahan käskyjä ja eri käännöksiä, eli ei esimerkiksi eteenmenoja jotka ovat Einolla olleet aika päivästä riippuvaisia. Tosin, Einon istu & maahan käskyjen erottelu on myös todella hataralla pohjalla, ja tiesin jo radalle mentäessä, että nyt mennään vain nopeasti läpi tämä ettei Eino esimerkiksi maahanmenossa ehdi keksiä omia liikkeitä, mitä harjoituksissa on näkynyt… Eino teki kyllä töitä todella upeasti, ensimmäisessä tehtävässä eli pujottelussa tuli 3 x -1p kun Eino haisteli lattiaa ja yhtä tötteröä, ja talutin kiristyi. Sen jälkeen rata meni todella luontevasti, kunnes nro. 7 kyltillä “liikkeestä maahan” Eino istui. 😀 Ollaan ilmeisesti jumpattu nyt liikaa istumista, kun sitä tarjotaan ensimmäisenä! Uusimisen jälkeen se meni kuitenkin mutkitta, vaikka -1p tuli haistelusta kun olimme matkalla kyltille.
Juosten spiraali vasemmalle meni yllättävän kivuttomasti, viimeksi juoksu-tehtävässä kun Eino sinkaisi remmin mitan päähän minusta innostuen todella paljon siitä, että juoksimme! Vähän Eino pomppi siinä minun sivulla ja minua päin, mutta yllättäen tästä ei mennyt virheitä. Luulin kyllä siinä juostessa, että minulta lensi lihapullia taskusta (mikä olisi ollut hyl) kun Eino niin alkoi pomppimaan, mutta onneksi en jäänyt katsomaan koska ei sieltä mitään lentänyt. Rata saatiin suoritettua kunnialla loppuun, muistin tehdä 360 asteen käännöksen oikealle, ja sitten olimmekin jo maalissa! Radan suoritukseen meillä meni 1:31.11 minuuttia, ja saimme hurjat 93 pistettä! Siinä kohtaa kun meidän tulokset tulivat, johdimme tilannetta, mutta vielä oli 12 koirakkoa jäljellä, joten kovin korkealla en pitänyt todennäköisyyttä että sijoittuisimme.
Niin siinä kuitenkin kävi, että pääsimme 2. sijalle, meidän toinen sijoitus virallisista kilpailuista, ja vielä tässä lajissa josta oikeasti ollaan noustu sieltä “pohjalta” (voiko niin sanoa, kun vain kahdesta ensimmäisestä kilpailusta jäi tulos saamatta :D) ja luokassa oli yhteensä 19 osallistujaa! Tästä ajoimme käymään Yläneellä, jonne jätimme Peksun ja me Einon kanssa menimme kotiin valmistautumaan seuraavan päivän kilpailuun. 🙂
Sunnuntain koiratanssit Vantaalla
Eino oli selkeästi aika väsynyt, kun aamulla lähdettiin liikkeelle. Eilisen yli-innokkaan suorittajan sijaan tämä oli ihan hyvä mielentila, mutta hallilla väsymys sitten näkyi siten ettei Eino juuri kestänyt olla yksin ja äänteli todella paljon. Epäviralliset kilpailut järjestettiin Vantaalla Koirakeitaan hallissa, ja tuomareina oli ihan oikea koiratanssituomari Nadja Böckerman sekä pitkän linjan koiratanssiharrastaja ja -kouluttaja Katri Lehmonen. Paikka oli todella mukava, mutta valitettavasti tässäkin hallissa tuli jossain kohtaa aika ahdasta. Eino ei myöskään tuntunut olevan ollenkaan mukana, ja tässä väsymys oli kyllä huono sillä Eino ei oikein jaksanut handlata muita koiria ja hälinää. Menimme sitten treenailemaan pariin otteeseen käytävälle, jossa onneksi riitti tilaa, ja sain esiin sen tutun iloisen Einon! Eino kyllä haisteli todella, todella paljon lattiaa häkkimme läheltä, ja tämän teinipojan hajuinnon vuoksi ajattelin että nyt mennään tekemään vain sellainen suoritus, että palkkaan Einoa paljon siitä, että tämä pysyy kanssani ja keskittyy vain minuun lattian, tuomarien ja yleisön sijaan.
Meille on myös muodostunut tavaksi tehdä aika paljon nenäkosketusta käteen, helppo tehtävä josta Eino saa onnistumisen tunteen ja itsevarmuuden tehdä myös haastavampia juttuja. Tätä ollaan käytetty nyt myös ennen kuin ollaan menty rally-radalle, jotta Einolla on oikein sellainen “tehdään yhdessä!” fiilis. Aika meni yllättävän äkkiä, vaikka olimme olleet kisapaikalla jo kolme tuntia ennen kuin meidän vuoromme edes oli. Kehääntutustumisessa Eino oli ollut vähän hämillään muista koirista ja hälinästä, joten emme olleet siellä loppuun asti. En myöskään halunnut jättää Einoa yksin häkkiin tämän muutenkin epävarman fiiliksen takia, joten en tehnyt ohjelmaa yksinkaan kehääntutustumisessa. Olimme ensimmäiset vuorossa kehääntutustumisen jälkeen, joten paljoa ei ehtinyt jännittää ennen kuin meitä jo kuulutettiin sisään.
Rata meni 95% niin kuin pitikin, jäi harmittamaan oma ennenaikainen kaatuminen kun muistin musiikin väärin, että heitin peruutus-palkan huonosti Einolle emmekä päässeet jatkamaan enää peruutusta palkkauksen jälkeen ja ettei Eino kiertänyt vatia toisella kertaa loppuun asti jonka veikkaan johtuvan siitä, että olimme liian kaukana tai kun lähdin kääntymään ja Eino näki käteni liikkeen sivusilmältä. Siitä olen kuitenkin todella ylpeä ja yllättynyt, että Eino tuli sieltä kaukaa peruutuspalkan etsimisen jälkeen ihan itse takaisin töihin, eikä jäänyt katsomaan tuomareita tai haistelemaan lattiaa. Ja mikä oudointa, en edes pitänyt sitä radan aikana mitenkään todennäköisenä vaan tiesin, että nyt on sellainen flow päällä että kyllä se sieltä tulee, ja vasta myöhemmin tajusin, että tuossa oli kaikki vaaran paikat!
Teimme myös kaikki liikkeet mitä pitikin, Einon huomio ei herpaantunut minusta kertaakaan ja tämä teki todella iloisesti töitä, ollen oikeasti meidän paras tanssiesitys tähän asti! Toki makkarat käsissä vaikutti lopputulokseen, mutta esimerkiksi kehääntutustumisessa muut koirat ja hälinä saivat Einon todella hämilleen, eikä esimerkiksi edes pyörähdykset onnistuneet vaikka ne ovat paikallaolon jälkeen Einon vahvimmat liikkeet. Sieltä onnistuivat todella hyvin ensimmäinen vadin kierto, myötä- ja vastapäivään kiertämiset, pujottelut, paikallaolot, jalkojen yli hyppäämiset + pyörähdykset, etenkin kaatuminen ja meidän loppuasento jossa Eino hyppää olkapäilleni, jonka tiedän olevan niiin sydäntä sulattavan suloinen! Kävimme myös todella lähellä yleisöä ja tuomareita, eikä tästä ollut mitään ongelmaa.
Linkki tanssivideoon, jonka äiti meille kiltisti kuvasi. 🙂 Videolta näkee nämä pari mokaa hyvin, mutta tuo meni silti melkein paremmin kuin mitä treeneissä, ja Einolla oli todella hyvä tekemisen into koko ajan. Kehääkin saatiin käytettyä kivasti, joka Teatteri-musiikin kanssa oli meidän ongelma. Esiintymisen jälkeen ehdittiin käydä Einon kanssa pienellä kävelyllä, ja sain soitettua Peksulle hyvin iloisen puhelun ja kerroin nopeasti meidän suorituksesta. Loput viisi esitystä menivätkin sitten todella nopeasti kun omaa suoritusta ei tarvinnut enää jännittää, ja oli ihanaa kuinka moni tuli sanomaan jälkeenpäin kuinka hyvältä meidän esitys oli näyttänyt! Mekkonikin sai todella paljon kehuja, ja sen tiimoilta lähetin kaikki samanlaista kaipaavat äidin juttusille, joka minunkin mekkoni oli ommellut. 🙂
FS ALO esityksiä oli ollut kolme, ja me sijoitumme toiselle sijalle. Tuomareiden kommentit olivat todella ihanat, ja mikä parasta, kilpailuista saatiin myös pisteet Nadjalta! Saimme Nadjalta 165p, joka tarkoitti sitä että saimme myös kunniamaininnan ja ruusukkeen tästä hyvästä!
Katri Lehmonen: Hieno ja kisavalmis alo-luokan ohjelma! =) Suurimmaksi osin onnistunut kokonaisuus ja oivaltavia kohtia =) Ohjaaja toimii kehässä hyvin ja antaa koiralle kivasti “tilaa”. Tästä on hyvä jatkaa! <3
Nadja Böckerman:
Tekninen laatu: Liikkeiden määrä 42p, Liikkeiden laatu 42p = yht. 84p.
Taiteellinen vaikutelma: Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p, Koreografia 43p = yht. 81p.
Yhteensä 165p
Ihanalla ilmeellä työskentelevä koira =) Kiva ja vauhdikas alokasluokan ohjelma, tarkkaa tekemistä. Ohjaaja liikkuu ja ohjaa kauniisti. Nyt koira erinomaisessa kuplassa, hyvä treeni! Muutamia kieltoja mutta pääosin hienoa tekemistä. Loppuasento ihana <3Nadja sanoi myös ennen kilpailuiden alkua, että vähentää vähän kumppanuudesta pisteitä jos koiraa palkkaa kehässä, mutta ehdottomasti kannustaa palkkaamiseen. Siksi 38p siitä osiosta lämmitti todella mieltä, mitä pisteet olisivatkaan olleet ilman palkkaamista! Nyt saatiin kuitenkin Einolle todella hyvä kokemus tästä, ja seuraava esiintyminen tällä ohjelmalla onkin Turun Murren pikkujouluissa 7.12. Vähän alkoi mietityttämään osallistuminen 29.12. järjestettäviin kilpailuihin, tekisi niin mieli mennä kokeilemaan saada KM vielä tämän vuoden puolella! Kuvat ovat Timo Hämäläisen ottamia, kiitos kun kuvasit meitä!
-
Sekalaista treenipäivitystä osa 2
Treenimme ovat sujuneet nyt viime aikoina yllättävän hyvin, Eino on ollut keskittyneessä mielentilassa eikä ota paljoa häiriötä muista. Olen yrittänyt panostaa Einon oikean aktiivisuustason etsintään, ja nyt tuntuu että sopiva rytmi on löytynyt. Meidän häkkitreeni (ollaan siis jonkun viikon ajan treenattu häkissäoloa uudestaan, Eino kun keksi että siellä kuuluu huutaa) on myös edistynyt kivasti, tänään omatoimitreeneissä tuli huutoa vain kun tein meidän ohjelmaa yksin ja Eino joutui vain katsomaan häkistä. Vähemmästäkin alkaa kiukuttaa. 🙂
Näyttelytreeneissä Einon keskittyminen on edistynyt hurjasti, antaa kopeloida ja heti tervehtimisen jälkeen tulee hakemaan taas nameja minulta. Eino pysyy kopeloinnin aikana paikallaan myös vaikka en olisi jatkuvasti antamassa nameja, se on hurja kehitys aiemmasta! viime kerralla meillä oli mittatikku ensimmäistä kertaa treeneissä, ja koska Eino väisti sitä sen verran paljon, saimme sen lainaksi viikon ajaksi. Ja nyt viikon ajan olemme treenanneet ahkeraan sitä, eikä se ole enää mikään juttu. Saa nähdä miten vieraammassa porukassa näyttelytreeneissä onnistuu mittaaminen, mutta rallytreeneissä Anniinan mitatessa Einon pysyi poika vain paikoillaan.
Viimeisellä kahdella rallytreenikerralla olemme tehneet ratoja, joka on ollut todella hauskaa. Näissä tilanteissa näkyy myös hyvin se, että Eino arvailee todella paljon käskyjä, kun kahdessa sekunnissa koira on istunut, mennyt maahan, kiertänyt kyltin ja seisoo sitten sivuttain edessäsi tuijottaen intensiivisesti sanoen “mitä seuraavaksi?!”, kun tehtävänä oli istua paikallaan. Olen siis opetellut nyt radoilla toimimaan itse todella nopeasti, eli käskyt tulee ennen kuin Eino ehtii itse arvata pääni asennosta seuraavia käskyjä. 😀
Tämän päivän omatoimitreeneissä Eino teki rataa todella rauhallisesti, joskin meillä oli alla koiratanssi-osio sitä ennen joka saattoi vähän syödä pahinta intoa pois. Rata tehtiin todella siististi, ja radan varrelle asetetut houkutukset (mm. lihapullapussi ja kasa leluja) saivat jäädä yhden kaihoisan katseen jälkeen rauhaan. Eino kuunteli todella hyvin, eikä turhaan hötkyillyt. Näin lauantainakin, niin meidän toinen ALO-tulos on varma! 🙂
Koiratanssitreenimme meni tänään todella hyvin, olisin ottanut videota ellen olisi jättänyt SD-korttia kotiin (hups). Eino teki töitä todella innokkaasti, arvailee käsieni asennoista pyörähdyksiä jatkuvaan tahtiin mutta pääsääntöisesti sekin meni kivasti. Koiratanssi oli selkeästi kaoottisempaa kuin rallytoko kun en itsekään muista ohjelmaa vielä tarpeeksi hyvin kaikkien muutosten jälkeen, mutta kyllä me saadaan silti nätti ohjelma aikaan sunnuntaina! Äiti sai tänään myös musiikkiin sopivan mekkoni valmiiksi, nyt vielä täytyy saada Eino pikaisesti tottumaan liehuvaan helmaan.
Seuraavaksi päivitystä tuleekin varmaan ensi viikolla, kun ollaan selvitty viikonlopun kisarupeamasta! Maanantaina meillä on tiedossa Einon viralliset silmätarkastukset ja luustokuvat, ja samalla otetaan polvesta kuvat ja tarkastetaan tammikuun törmäyksessä polvilumpiosta murtuneen pienen irtopalan tilanne. Kaiken kaikkiaan siis jännittävät päivät tiedossa!
-
Sekalaista treenipäivitystä
Viime postaus on vain reilun viikon takaa, mutta silti tähän aikaan on ehtinyt tapahtua taas vaikka kuinka! Olemme päässeet treenaamaan uutta koreota Turun Murrelle ohjatuissa treeneissä ja Raision Koirakouluun omatoimitreenien parissa, ja voi kuinka pidän meidän tulevasta koreosta! Yksityiskohdat ovat vielä hakusessa, mutta hitaasti ohjelma alkaa näyttää sille kuin kuuluukin. Ilmoittauduin sitten samalla Vantaalla 18.11. järjestettäviin epävirallisiin koiratanssikisoihin, siellä on koiratanssituomari Nadja toisena tuomarina, jolta haluan ehdottomasti saada palautetta tuomarin näkökulmasta! Olen innostunut koiratanssista nyt ihan uudella tavalla taas kun minulla on musiikki, josta itse pidän, ja oma innostukseni tarttuu samalla myös Einoon.
Kävimme viikko sitten viikonloppuna Yläneellä, jossa Eino pääsi taas tapaamaan kissoja. Toisen kissan kanssa Eino kävikin tekemässä vähän lähempää tuttavuutta, ja vaikka emme nähneet mitä tapahtui, veikkaan että kissa pelästyi liian lähelle tulevaa Einoa ja ainakin nosti tassua, osumaa ei välttämättä edes tullut, mutta Eino pelästyi joka tapauksessa sen verran että raukka lähti ulisten ja haukkuen äkkiä karkuun. 😀 Eino oli kuitenkin heti lähdössä takaisin moikkaamaan kisua, joten kovin pitkäkestoisesta pelästymisestä tässä ei valitettavasti ollut kyse.
Yläneellä Eino pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana, mutta myös tekemään vähän taipparitreenejä! En ole tehnyt mitään taippareihin viittaavaa sitten taippareiden, joten nyt oli aika ottaa taas damit mukaan. Ja mitä vielä! Eino teki ihan todella upeasti töitä! Teimme alkuun ihan vain nostoja käteen, ja sitten metsässä hakuja siten, että Einon nähden kävin viemässä damin heiton kanssa. Ensimmäisessä harjoituksessa vain yksi dami, toisessa kaksi damia, kolmannessa ja neljännessä noudossa kanidami ensin lähelle, sitten kauemmas. Joka nouto tuotiin minun jalkoihin asti, eikä minkäänlaista omimista tai pureskelua ollut! Taivassalon treenit ovat jääneet meiltä niin monesti väliin nyt, että täytyy joku viikonloppu ottaa asiaksi lähteä taas sinne treenaamaan porukalla. 🙂
Rally-tokokisat ovat parin viikon päästä, joten ratatreeniä täytyy ottaa taas mukaan ohjelmaan. Viime rallytreenit menivät vähän penkin alle, johtuen omasta sekavasta olotilasta pitkän päivän jälkeen ja uudesta koirakosta, jotka liittyivät mukaan treeniporukkaamme. Olenkin toivonut jonkun aikaa itsekseni, että tarvitaan narttu treeniporukkaan, mutta kaduttaa jo tämä toive! Einon mielenkiinnosta sai ihan tosissaan taistella, ja yksinkertaisten käskyjen noudattamisen sijaan Eino teki omiaan, meni epävarmaksi tai meni kokonaan passiiviseksi. Niinpä pidimme aika paljon myös taukoja, jossa Eino sai keräillä itseään ja itse sain myös vähän hengähtää ja yrittää koota itseäni. Treenien alussa tehtiin kuitenkin avoimen luokan houkutusta, houkutuksina ollen muun muassa ihan sairaan mahtava lelu, namipussi ja ohjaajamme Anniina. Kaikista näistä houkutuksista huolimatta Eino teki hyvin töitä, ja vaikka tämä karkasi leluhoukutukseen pariin otteeseen, luopui tämä siitä lopulta ja tästä päästiin palkkaamaan!