-
Onnistumisia vesityön kanssa
Viime perjantaina olimme illalla vielä Luolavuori-treenien jälkeen Turun Murrella koiratanssi-treeneissä. Pääsimme vierailemaan edistyneemmässä ryhmässä, jossa tehtiin koreografiaa. En ole kuunnellut musiikkiamme kertaakaan sitten kisojen, eli kolmeen viikkoon, joten arvatenkaan koreografia ei tullut ihan selkärangasta. 🙂 Kaiutin asetettiin Einon taakse, sillä kisoissa tämä jäi kuuntelemaan musiikkia joka tuli selän takaa ja jäätyi alussa. Nytkin Eino oli kuulemma kääntynyt katsomaan mistä ääni tulee, joten saatiin hyvin lisää häiriötreeniä!
Koreografia meni näin muuten ihan hyvin, käskyt ja liikkeet menivät kyllä itseltä aivan sekaisin ja olin lopettamassa liian aikaisin, mutta josko se siitä treenin myötä mieleen palaisi. 😀 Harjoiteltiin myös peruuttamista ja jalan yli hyppäämistä. Peruuttamisen Eino on hiffannut todella hyvin, ja se saadaan hyvin treenattua AVO ohjelmaa varten. Eino kesti todella hyvin treeneissä muun häiriön, mitä nyt hieman lattiaa haisteli mutta toisista koirista ei juuri piitannut treenatessa.
Lauantaista tulikin Einon vapaa päivä sitten kuitenkin, ja treenattiin vain kotona peruutusta. Sunnuntaina lähdimme ajamaan Taivassaloon vesitreeniä varten, jossa oli sekä lokki että vene. Sää oli todella hyvä, aurinkoinen ja lämmin, joka lauantain rankkasateen jälkeen oli ihan mukavaa vaihtelua! Kun muut olivat katsastamassa rantaa ja laittamassa venettä vesille, olimme me Einon kanssa läheisellä jalkapallokentällä. Tehtiin vähän ihan helppoja käskyjä, Eino sai nostaa damia ja noutaa damia minulle, juosta inan vapaana (aika rajoitetusti, sillä toisella puolen oli piha ja toisella puolen koirakko) ollen todella hyvin kuulolla, teki iloisesti töitä eikä pureskellut damia lainkaan.
Kun oli aika aloittaa ihan sitten treenit, tuli Heidi siihen tekemään meille markkeerauksen. Olisi pitänyt tajuta, että Einolle ei saa edelleenkään heittää mitään, mutta koska tämä oli ollut niin hyvin kuulolla keskenään treenatessa halusin nähdä, miten Eino handlaa heiton. Ja ei se kyllä mennyt mitenkään päin hyvin, vaan kiihdytti Einon aivan sfääreihin. Eino kyllä etsi damia ja löysikin Heidin avulla sen, mutta pudotti sen monta kertaa tuodessa minulle, kunnes lopulta päätti vaihtaa suuntaa kokonaan ja lähti damin kanssa tiehensä. Tätä tapahtui viimeksi puoli vuotta sitten! Siihen loppui meidän markkeeraustreeni, ja lähdettiin toisen koirakon tieltä pois kauemmas.
Seuraavat kaksi tuntia meni siihen, että yritimme Einon kanssa löytää takaisin sen yhteisen sävelen, joka päivän alussa oli ollut. Istuimme takaluukussa, kävelimme lähialueella ja pyysin aivan perus käskyjä. Eino ei pystynyt luopumaan lainkaan vedestä ja ajatuksesta lentävistä dameista, vaan haikaili vain muiden koirien luokse. Lähdimme siis kävelemään kauemmas tietä pitkin, pois koko alueelta. Siellä Eino alkoi palautumaan omaksi itsekseen, ja sain tehtyä luoksetulo-harjoituksia hihnassa. Eino reagoi hyvin, ja alettiin päästä voiton puolelle. Teimme myös yhden välinoudon damilla niin, että Eino oli selkä kohti vettä ja treenaavia koiria, ja Eino toi sen hienosti minulle! Lopun aikaa ennen vesinoutotreenivuoroamme (jäätiin tahallaan viimeisiksi) kävelimme edestakaisin sillalla josta treenipaikalle mentiin. Kävelimme ja hengailimme vain. Ja lopulta Eino pystyi olemaan hiljaa, vaikka kuuli koirien menevän uimaan ja veteen putoavan noudettavaa!
Rauhoittuminen ei kyllä näkynyt lainkaan meidän lähestyessä kohti treenipaikkaa, kun Eino rimpuili ja vinkui ja kiljui hihnan päässä lähes revetessään innosta päästä treenaamaan. Aluksi pyydettiin vene rantaan, möllitaippareiden tapahtumien vuoksi. Eino vähän haukkui lähestyvälle veneelle, mutta nopeasti alkoi syömään nameja veneilijöiden käsistä ja oli jopa kiipeämässä veneen kyytiin! Eino otti myös damin veneestä ilman ongelmaa, mutta koska se oli poksuvaa sorttia, otin sen nopeasti Einolta pois ettei tämä alkaisi pureskella sitä. Veneongelma olikin sitten sillä selätetty, sillä lopun treenin ajan veneen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka se tuli jopa kohti välillä!
Itse noudot sujuivat myös niin paljon paremmin kuin mitä alkutreenin rällättelyn perusteella uskalsin edes toivoa. Einolle heitettiin lokki veneestä, ja sinne poika ampaisi ja otti sen mukaansa!! Kaikesta kiihtymisestä huolimatta Eino työskenteli todella hyvin, otti lokista ihan hyvällä otteella kiinni, ei pureskellut lainkaan tai ravistellut lokkia, mitä tämä teki vielä pari viikkoa sitten möllitaippareissa (ennen kuin huomasi veneen ja alkoi haukkua sitä). Noutoja tehtiin yhteensä kolmet, vaikka olisi pitänyt tajuta jättää se kahteen. Kaksi noutoa tuli hyvin rantaan, mutta kolmas lokki jäi kaislikkoon kiinni eikä Eino kuin uinut lokkia ympäri. Vaikka vene kävi irrottamassa lokin ja se heitettiin uudestaan, jätti Eino noudon puoleen väliin.
Saatiin kuitenkin todella hyviä onnistumisia, jotka menivät huomattavasti paremmin kuin olin edes uskaltanut toivoa! Vene ei ollut mikään ongelma, eikä vesinoudossakaan ollut mitään huomautettavaa. Taippareissa ei ole vaaraa, että lokki jäisi kaislikkoon kiinni, joten uskon vesityön onnistuvan meiltä hyvin. Meidän täytyy kyllä varmaan mennä taipparipaikalle jotain paria tuntia ennen kokeen alkua, jotta Eino saadaan oikeaan moodiin työskentelyä varten… Tänään käväistiin Einon kanssa Turun keskustassa, hieman vaihtelua metsäympäristöön. Täytyy muistaa käydä siellä useammin, sillä nyt Eino kiihtyi todella paljon.
-
Ja treenit jatkuu
Blogi vaikuttaa täyttyvän tänä syksynä pelkistä taippari-postauksista! Jälleen on treenattu kaksin porukassa ja kerran yksin tässä postausten välissä, ja treenimme onkin nykyään päivittäistä. Huomenna Eino saa pienen vapaapäivän treeneistä, jotta tämä ehtii vähän hengähtää välillä. Saattaa kyllä olla, että ihan viiden minuutin varis-hetki pidetään jonkun pellon syrjässä ennen lenkkiä, mutta muuten Eino saa pitää vapaata.. 🙂
Keskiviikkona oli Vakka-Suomen noutajien treenit, jotka menivät loppua lukuunottamatta aivan penkin alle. Oppia tuli kyllä taas, ja Einon tilanne selvisi entistä paremmin. Ihan alkuun kävelimme kauas muista, ihan kahdestaan, kun muut tekivät hakuruutua. Tein Einolle vähän liian haastavan muistinoudon, ja tällä kesti kauan paikantaa damit. Sain myös huomata, että on todellakin väliä sanonko “hae”, jolloin Eino tietää damin paikan (markkeeraus, muistit, vesinouto) vai “tuo” (hakuruutu), jolloin tämä ei tiedä missä dami on. “Hae” käskyllä Eino ampaisi muutaman metrin päähän ja etsi siitä, kun taas “tuo” käskyllä tämä lähti käyttämään nenää ja löysi damin paljon nopeammin.
Damit tulivat kuitenkin molemmat pureskeltuina takaisin, joten tämä pääsi kiihtymään ennen treeniä liikaa ja se sitten purkautui damiin. Hakuruutuun meille oli viety yksi lähes jäässä oleva varis, jota on vaikeampi rikkoa ja josta Eino ei saa palkattua itseään. Varis löytyi, mutta arvatenkaan se ei tullut sieltä takaisin. Muutaman metrin se kyllä liikkui minua kohti, joka on paremmin kuin koskaan ennen, mutta matka jäi kesken kun Eino yritti oikein kunnolla puraista varista ja rikkoa tämän kylkiluut. Teimme myös välinoudon, jossa kävi samalla tavalla. Koska olemme edistyneet niin paljon siipidamien kanssa, on aika aloittaa kunnon treeni variksen kanssa! Vinkiksi saimme, että variksen on oltava jäässä meidän treeneissä, ainakin näin alkuun kunnes Eino tajuaa, ettei varista kannata purra kun se ei kuitenkaan kannata.
Viimeisenä harjoituksena oli kanijälki, ja koska kanit ovat herkästi rikkoutuvia eikä Eino edes nosta sitä vielä (saati että tekisi sen pureskelematta), teimme jäljen kanidamilla. Eino nappasi kanidamin hajun ilmavainulla, mutta kehoitusten jälkeen laski päänsä haistellakseen maata, ja silloin napsahti jokin lamppu Einon päässä ja tämä sai jäljen päästä kiinni. Upeasti tämä lähti jäljestämään, tehden muutaman sivupyörähdyksen, löytäen kuitenkin lopulta kanidamille ja palautuskin oli lähes minulle asti! Ei ihan niin hieno palautus kuin mitä kanidamin kanssa pitäisi olla, mutta kuitenkin oikein riittävä suoritus!
Torstaina olimme Auran Nuuskujen treeneissä. Menimme paikalle jo hieman aiemmin, ja tein pellolla ensin yhden muistinoudon damilla, joka meni upeasti palautuksen tullessa käteen. Sitten kannettiin muutama metri varisdamia, joka meni todella hyvin ja Eino ei vaikuttanut lainkaan siltä, että olisi tiputtamassa varisdamia. Eilisen treenin inspiroimana olin myös napannut mukaan variksen, suoraan pakkasesta, ja tein sen kanssa välinoudon. En tiennyt miten päin olla, kun Eino oikeasti nappasi variksen vain puolikkaan sekuntin harkinnan jälkeen, ja toi sen minulle asti!! Meidän ensimmäinen oikea varisnouto <3
Oikeat treenit menivät myös todella hyvin, juoksentelevat irtokoirat vähän saivat Einon huomiota herpaantumaan josta alkoi haukkuminen, mutta sain pidettyä Einon huomion itsessäni kun muut tekivät luoksetuloja ihan vierestä. Meidän luoksetulomme onnistui todella hyvin, tehtävänä kun oli jättää koira paikalleen, kävellä jonkin matkan päähän, kutsua koira luokse ja ennen kytkentää kävellä yhdessä muutama metri johonkin suuntaan. Viimeksi meidän luoksetulo meni rallitteluksi, ja nyt meidän luoksetulomme meni kaikkein parhaiten! Kuulemma näkyi, että läksyt on tullut tehtyä.
Tämän jälkeen menimme metsään tekemään muistinoutoa, joka sujui meiltä oikein hyvin. Dami tuli minun jalkoihini, mikä kuulemma on ok, eli ei tarvitsekaan turhaan stressata sen käteen palautuksen kanssa. Tämän jälkeen teimme hakuruutua, ja siihen tämä maasto oli paljon haastavampi kuin missä olemme aiemmin treenanneet. Eino sai hakea kolme damia neljästä, mutta sitten sai harjoitus osaltamme riittää kun Eino väsähti kaikesta juoksentelustaan ja sinkoilustaan metsässä.
Tänään aamulla eli perjantaina kävimme lenkkeilemässä Luolavuoressa aamulla, ja nappasin varisdamin ja variksen jälleen mukaan. Jätin Einon istumaan vähän matkan päähän, ja vein varisdamin vähän matkan päähän pusikkoon. Sitten kävelin vähän takaisinpäin, josta kutsuin Einon luokse. Tämä ampaisi todella hyvin minun luokseni, eikä karannut damille! Sitten lähetys noutoon, ja pienen hakemisen jälkeen dami nousi korkeasta kasvustosta. Palautus tuli suoraan käteen, hieno kakara alkaa oppia <3 Variksen kanssa otettiin takapakkia, sen eteen tehtiin äkkistoppi eikä se noussut maasta, vaikka vähän maisteltiinkin. Muut hajut taisivat voittaa siinä kohtaa, ja lopetettiin se harjoitus siihen. Mentiin sitten kävelemään metsikköön, treenattiin pillillä luoksetuloa ja muuta kuuliaisuutta. Saatiin siis siitä oikein mukava aamulenkki, illalla vähän erilaista treeniä tanssitunnin muodossa. 🙂
Kuvat viime lauantailta, ja Peksun ottamia.
-
Treeniä, näyttelyä ja lisää treeniä
Olemme edistyneet taipparitreenien kanssa hurjalla vauhdilla, mikä on ihan positiivista näiden kaikkien treenikertojen jälkeen. Katsoin elokuun postauksia parin viikon takaa, jossa olen kirjoittanut Einon tuovan variksen tuoresiipidameja vähän nihkeästi, mutta nykyään ne tulevat aivan samalla tavalla kuin pelkät damit! Olemme harjoitelleet lähes päivittäin parin viikon ajan, ja olen nyt ottanut riistaa mukaan kun viikko sitten AN kurssilla ohjaaja sanoi, että Einon tulee nähdä nyt päivittäin varis. Ihan aina en ole varista sulattanut, mutta tuoresiipidamit kyllä, ja samalla lokkidamin.
Treenit ovat olleet monipuolisia, aina eri maastoissa, hakutreeninä 1-5 damilla tai muistinoutona vaihdellen eri päivän aikaan. Eräs aamu lähdimme kaikki kolme Tuorlaan treenaamaan, ja koska Peksu lähti mukaan, saatiin myös vihdoin kuvatodistetta siitä, että kyllä se koira noutaa osaa. 🙂 Eräs ilta lähdimme Einon kanssa Katariinaan, jossa vein siipidamit vähän matkan päähän 21:30 illalla, eli pimeää oli! Sieltä ne damit tuli takaisin pimeydestä huolimatta, ja tämä myös pakotti Einoa käyttämään nenää eikä etsimään katseella.
En ihan vielä uskalla toivoa parasta taippareiden suhteen, mutta valoisalta alkaa näyttää! Lokkidami tulee hyvällä innolla maalla luokseni, joten jos päästään treenaamaan venettä ja lokin hakua vedestä, uskon lokin tulevan vaivatta luokseni myös taippareissa. Hakuruutua varten täytyy vielä treenata variksen noutoa hakuruudusta, ja tänään treenatessa ajattelin viedä hieman sulaneen variksen muistinoudolla vähän matkan päähän, jotta saadaan se varis tutuksi. Kani kiinnostaa ja innostaa Einoa tällä hetkellä vähän turhan paljon, joskin siinäkin on hieman edistytty; nyt nylkyttämisen sijaan Eino hellästi nuolee kanin naamaa… Kanidami tulee muistinoudon takaa vauhdikkaasti ja palautuskin oli suoraan käteen.
Olen nyt alkanut vaatia myös lähelle tuomista ja käteen palautusta, ja pelkkien damien, kuivasiipidamin ja kanidamin kanssa tämä jo onnistuu loistavasti. En osaa edes enää ajatella, kuinka toivotonta se meidän työskentely on ollut vielä pari kuukautta sitten, ja jo tässä pisteessä oleminen on suorastaan ihme. Taippareissa kuulemma vaaditaan nykyään ainakin yhden variksen palautus käteen, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se on kopattava käteen kun Eino on pudottamassa sitä maahan… Vaihtoehtoisesti tuomari voi laittaa koiran noutamaan kaikki kuusi varista hakuruudusta, mutta mieluusti vähemmällä mentäisiin.
Paraisten saaristonäyttely oli muutama päivä sitten, mutta meille ei ihmeellisempää menestystä sieltä. Tuomarina oli ruotsalainen Zorica Blomqvist, jonka linja ei ainakaan minulle auennut näyttelyn edetessä, sillä PU-kehässä oli lopulta kaksi pienempää urosta ja kaksi suurempaa. Positiivista on toki se, että PU4 sijalle pääsi Einon veli Jymy saaden vara-sertin! Eino oli junnuluokan toinen saaden ERI ja SA, mutta PU-kehässä käteltiin ulos ensimmäisenä. Eino esiintyi jälleen hienosti, ja hotspotin aiheuttaman poskikaljun vuoksi esitin Einon “väärinpäin”. Arvostelu oli myös oikein kiva, ja oli myös mukavaa saada jo toistamiseen kehuja omasta esittämisestä. 🙂 Pääsimme myös edustamaan kasvattajaryhmään, ja vaikka voittoa ei tullut, tuomari sanoi valinnan olleen vaikea ja saimme kuitenkin KP:n!
Tuomari Zorica Blomqvist:
Vackert huvud med bra pigment. Stark nacke och kropp. Goda vinklar. Korrekt i rörelse. Mycket bra presenterad i ringen. Bra temperament.
En muista olenko edes aiemmin maininnut, mutta olemme myös aloittaneet koiratanssin alkeet kurssin Turun Murrella! Ohjaajana on äitini, jonka vuoksi joka tunnin alku on yhtä huutoa ja haukkua kun Eino haluaisi mennä tervehtimään. Takana on nyt kaksi kertaa, joista ensimmäinen meni meidän osalta toisten koirien ihmettelyyn. Pääsin myös aloittamaan käskyä “vasta”, jossa Eino kiertää minua vastapäivään.
Toisella tunnilla Eino oli hieman väsynyt, mutta pystyi luopumaan toisista koirista todella hyvin ja teimmekin kaikki harjoitteet ilman hihnaa, eikä minun edes tarvinnut pelätä Einon karkaavan! Tällä tunnilla harjoittelimme liikettä, jossa Eino hyppää jalkani yli. Pääsimme myös fiilistelemään FS AVO musiikkiimme Mr Gabriel – Tambourine, ja tunnin lopussa oli lyhyt esiintyminen, jossa juoksimme todella läheltä toisia koiria, mutta Eino ei piitannut näistä lainkaan! <3
Tulevia tapahtumia on nyt jälleen tiedossa aika liuta, rally-tokokisoja kaksin kappalein ja koiratanssimöllit, sekä tietty taipparit. Lokakuu ja marraskuu tulevatkin menemään koiraharrastusten parissa kilpaillen, näyttelyitä on tiedossa vasta joulukuussa seuraavaksi.
-
Möllitaipparit
Osallistuimme eilen Einon kanssa möllitaippareihin, jotka menivät hyvin ennakoidusti. Möllitaipparit järjestettiin Uudessakaupungissa Vakka-Suomen Noutajien toimesta, ja ryhmämme alkoi kello 12. Eino käyttäytyi heti alusta saakka ärsyttävästi, kiskoen ja haukkuen ja ulisten sitten liikuttiin paikasta toiseen. Alkupuhuttelun ringissä Eino vasta sitten innostuikin avaamaan ääntään, ja oli pakko kysyä, että tulisiko tästä haukkumisesta oikeissa taippareissa hylky. Kuulemma on hyvin epätodennäköistä, joten sitä ei ainakaan tarvitse pelätä.
Olimme toisena vuorossa viidestä osallistujasta, ja ensimmäisenä olisi vuorossa lokin nouto. Eino ei ole aiemmin rohkaistunut kuin näykkäisemään lokkia, joten suuria odotuksia ei ollut tälle osuudelle. Kun lokki heitettiin veteen noudettavaksi, Eino ampaisi uimaan ja tarttui lokkiin yllättävän mielellään. Sitten tämä taisi kuitenkin tajuta mitä oikein suuhunsa laittoi, ja sitten Eino alkoikin vain uiskennella ympyrää lokin ympärillä. Yritin mennä veteen kannustamaan tätä tuomaan lokkia, jos lokki tulisi edes vahingossa minulle asti, mutta ei siitä tullut enää mitään.
Sitten Eino kuitenkin tajusi veneen noin 20 metrin päässä vedessä. Eino on ollut hyvin mörköpelkoinen viime aikoina, joten nyt kun tämä tajusi veneen, alkoi sellainen huuto veneelle että oksat pois. Vene tuli siitä sitten rantaan hakemaan lokkia Einon huutaessa pelottavaa uhkaa pois. Tämä uskalsi tulla haistelemaan venettä ja häntä heilui puolelta toiselle innokkaasti, mutta silti pelotti ja piti haukkua. Joten, jos halutaan taippareista läpi, ainakin venettä pitää näyttää Einolle vielä ennen koetta! Jos olisi edes se yksi asia vähemmän huolehdittavana. Lokkiin Eino otti paremmin kiinni kuin aiemmin, ainoa positiivinen asia tästä osuudesta. Emme tehneet toista osiota, jossa lokki heitetään veneestä, vaan siirryimme odottelemaan vuoroamme hakuruudussa.
Yritin paria päivää ennen möllitaippareita saada Einoa kantamaan kokonaan sulanutta varista, mutta tuloksetta. Odotukset eivät siis olleet hakuruudulle korkealla, ja odotukseni olikin, että Eino käy katsomassa heitettyä varista ja käy sitten etsimässä muut varikset tuomatta niitä kuitenkaan minulle. Eino lähtikin ampaisten heitetylle varikselle, haisteli, mutta lähti sitten katsomaan mitä muuta hakuruudusta löytyy. Einoa saatiin houkuteltua kantamaan varista ihan pienen matkaa avustettuna, mutta muutoin ruutu meni oikein odotusten mukaisesti. Sen hetken kun Eino varista kantoi, otti tämä myös sen verran kiinni siihen että varis meni rikki. Sain myös myöhemmin tietää, että se oli ainut varis, joka möllitaippareiden aikana rikottiin. Hups!
Kanijäljeltä odotin Einon löytävän jäljen päähän ja löytävänsä kanin, mutta että kani ei sieltä tule takaisin. Tämä meni jälleen odotusten mukaisesti, Eino ampaisi jäljelle (kaatuen varvikkoon samassa rytinässä..) ja jäljesti hetken matkaa, mutta vaihtoi sitten reittiä päätyen kuitenkin kanille, joka oli viety noin 30 metrin päähän (taipparijäljen ollessa 80 metriä). Ensimmäinen oikea jälki meni siis sinänsä ihan hyvin, vaikka kania sieltä ei takaisin tuotukaan. Se kuitenkin kiinnosti todella paljon, muiden riistojen tapaan, mutta vielä tämä ei uskaltanut ottaa kiinni.
Saimme päivän aikana hurjasti vinkkejä ja epäileviä katseita, kun kerroin ilmoittaneeni Einon taippareihin. Taippareihin on myös enää se reilu kuukausi aikaa, joten hurjia ihmeitä tässä ei enää tehdä. Meillä on nyt kuitenkin kotona pakkanen täynnä variksia ja lokki, ja näiden lintujen siipiä kiinnitettyinä dameihin, joiden kanssa tulemme treenaamaan ahkerasti tulevan kuukauden aikana. Tahtoa ja intoa treenaamiseen löytyy meiltä molemmilta, taitoa ja tietoa sitten taas vähän vähemmän. Mutta katsotaan miten pitkälle tällä aikataululla päästään, käydään nyt ainakin katsomassa millaista taippareissa oikeasti on, ja jos päästään edes vesityöskentelystä eteenpäin hakuruutuun, riittää se minulle. Mutta jos nyt edes se ensimmäinen osio saataisiin menemään läpi. 🙂