-
Viikonlopun noutotreenit ja rallyn ratatreeniä
Olimme viime viikolla Yläneellä pe-la välisen ajan, ja lauantaina teimme Einon kanssa kolmessa eri osiossa noutotreenejä. Aamulenkillä tein pari damihakua metsässä, ensimmäinen vietiin mustina ja toisen vein niin että Eino näki kun kävelin viemään damin. Molemmat tuotiin niin ihanan vauhdikkaasti ja innokkaasti, Einolla selkeästi ajatus siitä mitä pitää tehdä! <3 Välillä on tullut ajateltua, josko ne damit pitäisi asettaa niin että muistan itsekin mihin olen ne laittanut, kun nyt vaan viskaisen ne jonnekin katsomatta tarkemmin mihin ne oikein tippuu. 😀 Olen nyt tarkoituksella myös tehnyt niin, että jälkeni eivät mene ihan damille asti, vaan heitän viimeiset metrit. Eino ei tässä harjoituksessa mennyt jälkiä pitkin, mutta päivällä minun jälkien puute vähän häiritsi Einoa..
Päivällä tehtiin siis hakuruutu kolmella damilla, kaksi tavallista damia ja yksi kanidami. Kävelin suoraa linjaa, ja tavallinen ja kanidami lensivät sen linjan molemmin puolin ollen yhtä kaukana Einosta. Kolmannen damin kävin viemässä vähän kauemmas, en paljoa mutta selkeästi kauemmas se meni. Sekin niin, että heitin sen jälkieni päätteeksi vähän matkan päähän. Eino pysyi nätisti paikallaan damien viennin ajan. Kaksi ensimmäistä damia, ne lähemmät, tulivat todella hyvin. Eino ampaisi damille, ja sieltä tultiin heti takaisin. Kanidaminkaan kanssa ei pohdittu mitään erityistä, vaan se nousi yhtä vikkelään kuin tavallisetkin. Kolmas eli kauimmaisin dami tuotti kuitenkin ongelmia. Olen varmaan taas vahingossa tehnyt kaikista noudoista yhtä pitkiä, jolloin hakualue on juuri sen kokoinen kun mistä kaikki damit ovat aina löytyneet.. Einoa olisi myös auttanut jos damit olisivat olleet nousevasti kauempana toisistaan, eikä tällä tavalla kolmion mallisesti aseteltuna.
Eino teki koko ajan töitä kyllä löytääkseen damin, mutta koska tämä ei saanut siitä hajua harhaili Eino leveyssuunnassa hakualueen ulkopuolella kun olisi pitänyt pituussuunnassa tajuta lähteä kauemmas. Eino palasi ihanasti kyllä heti kutsusta luokseni jotta sain lähetettyä tämän uudestaan, mutta ei ihan tajunnut lähteä käteni suuntaan vaan ampaisi heti jommalle kummalle reunalle hakuruutua.. Muistaakseni vielä enemmän meni kanidamin puolelle ruutua, joten voi olla että hajut vähän sotkivat tai Eino vaan halusi löytää toisen kanidamin.. 😀 Autoin kävelemällä hakuruutua pidemmälle, mutta aika pitkälle piti kävellä ennen kuin Eino irtosi kauemmas pituussuunnassa ja löysi damin. Oli kyllä riemukasta menoa kun se dami sieltä löytyi, ja sekin hienosti palautettiin käteen. 🙂
Lelu palkaksi ruudusta, ja hetken tuumailun ja leikin jälkeen päätin tehdä vielä yhden noudon Einolle jossa vien damin yhtä kauas kuin missä ruudun kauimmainen dami oli ollut. Tein tämän kanidamilla, jotta haju vähän auttaisi enemmän. Eino kun oli tässä kohtaa jo juossut suhteellisen syvässä lumessa aika paljon, joten kovin suurta etsintää ei ollut tarkoitus järjestää. 😀 Vein kanidamin, Eino paikallaan istuen, ja tästä noudosta ovat postauksen kuvatkin otettu. 🙂 Eino ampaisi jälleen yhtä suurella innolla, pysähtyi vähän ennen damia haistelemaan (ehkä minun jälkiä?) mutta sitten sai ilmeisesti damin hajun nenäänsä ja löysi kanidamin. Sieltä taas ampaistiin niin vauhdikkaasti takaisin, ja vaikka Peksu oli kyykyssä ottamassa kuvia tuli Eino luokseni kuten kuuluukin, ottamatta häiriötä meidän kuvaajasta! Eino on oppinut myös palautuksissa pitämään damia suussa sen puolikkaan sekunnin kauemmin, jotta saan käden alle ja otettua damin tältä. Aiemmin en ole ehtinyt damin alle ja se on vain tipahtanut huonosta otteestani, mutta näissä treeneissä damit tiputettiin kaikki käteen!
Muutaman tunnin päästä käytiin vielä tekemässä lyhyt varistreeni, mutta niistä ei paljoa sanottavaa ole. Tyhmästi aloitin heti välinoudolla, mutta koska varis oli ollut koko päivän ulkona oli tämä ehtinyt vähän sulaa, ja ällö puolisula varis maistui tietty pahalle taas Einosta. Välinoudot eivät siis nousseet, mutta kun taas juostiin hihnassa variksen “yli” nousi se taas ihan kuten pari viikkoa sitten. Eli täytyisi vaan malttaa ottaa aina se yksi askel taaksepäin treeneissä eikä olettaa, että koska kaksi viikkoa oltiin tässä pisteessä, ollaan edelleen yhtä pitkällä. Varista myös taas vähän rutisteltiin hampailla, mutta onneksi se oli sen verran jäässä että se ei mennyt rikki.
Tänään olimme aamulla rally-tokotreeneissä, ja ai että ne menivät taas niin kivasti! Teimme rataa, ja se oli ainakin avoimen luokan radan mittainen. Siellä oli vaihtelevasti alo-mes luokkien liikkeitä iloisesti sekaisin, ja kaikki sellaisia joita ollaan treenattu ja pitäisi hoitua kivasti. Radoilta on myös videot, jotka ovat katsottavissa alempana. Videolla myös parin viikon takainen radan suoritus, josta olen myös niin iloinen! Palkkasin vain kerran tänään purkilla keskellä rataa, ja muuten mentiin ihan palkatta! Vaikka radalla myös on paljon pikkuvirheitä ja yksi isompi (oikealta eteen, vasemman kautta takaisin oikealle –> Eino tulkitsi käsimerkeistäni että täytyy tulla vas. sivulle eikä kuunnellut käskyjä.. :D) oli meidän yhteistyö niin kivan näköistä! Eino oikeasti kuuntelee ja on mukana, haistellen vain kerran ulko-oven edustalla. Työ joka yhteistyön säilymiseen ja ylläpitoon on tehty alkaa siis näkyä. <3
Lähtipä muuten myös nyt tilaukseen valjaat ja vetovyö, josko juoksemisesta saataisiin yksi uusi yhteinen harrastus meille!
-
Hannan luento ja yhteislenkki Inkan kanssa
Tänään Turun Murrella järjestettiin luento koiratanssin koreografiasta sekä säännöistä ja ohjelmien arvosteluperiaatteista. Hieman saatiin myös kuulla tulevista sääntömuutoksista, joita koiratanssiin saatetaan saada vuoden vaihteessa! 🙂 Luennon piti Hanna Maines, joka on koiratanssin ylituomari ja koulutusohjaaja, ja on mukana SPKL:n koiratanssin työryhmässä (vai minkä niminen se nyt olikaan..?) eli on mukana tekemässä ehdotusta koiratanssin uudistuvista säännöistä. Luennon aiheet koreografia ja ohjelmien arvosteluperiaatteet sivusivat molemmat toisiaan läpi luennon, ja vaikka asia pääosin olikin tuttua ja jonka tavallaan tiesin, tuli luennolta hyviä muistutuksia ja ajatuksia! Aiheet ja sisältö sivusivat aika paljon samoja asioita kuin koulutusohjaajakurssilla, mutta asiat tuotiin esiin eri näkökulmasta ja eri asioita painotettiin.
Tekniikan arvosteluperiaatteissa liikkeiden määrästä puhuttiin, että niitä tulee olla sopivasti. Eli enemmän ei ole aina parempi, ja liikkeiden määrä on aina suhteellista eikä absoluuttista. “Kokonaisuus ratkaisee” periaate sopii oikeastaan joka osioon arvostelusta. Liikkeiden laadun määrittelee se, kuinka selkeästi koira suorittaa liikkeet. Liikkeet ovat myös silloin huonoja, kun tuomari joutuu arvailemaan mitä oikein haluttiin esittää. Liikkeet eivät myöskään saisi jäädä vajaiksi, esim. jos Einon pyytää vain pyörähtämään ilman jatko-ohjeita, tekee tämä noin 270 asteen käännöksen jättäen viimeisen neljänneksen kohdalla pyörähdyksen kesken. Liikkeiden laatuun vaikuttaa myös vaikeustaso, eli etäisyys ja katsekontaktin puuttuminen (koiralla selkä kohti ohjaajaa, tai ohjaaja selkä kohti koiraa).
Taiteellisuuden arvosteluperiaatteissa yhteistyön ja kumppanuuden kohdalla kerrottiin, että kontakti ei välttämättä tarkoita katsekontaktia. Tavallaan itsestäänselvä asia mitä en vain ole tullut ajatelleeksi jostain syystä, eli kontaktilla haetaan sitä, että koira keskittyy työskentelyyn. Sen kyllä kuulemma huomaa, kun kontakti ei ole enää ohjaajassa vaan ihan jossain muualla. 🙂 Koiran tulee myös olla halukas vastaamaan ohjaajan käskyihin, ja menon tulee muutenkin olla iloisen näköistä. Ohjaajan tulee huomioida koira läpi ohjelman, eli tarvittaessa tulee helpottaa ohjelmaa. Jos koira ei suostu peruuttamaan, turha jäädä puoleksi minuutiksi pyytämään peruutusta vaan tehdään jotain muuta sen sijaan!
Koreografia-osuuteen vaikuttaa ohjelman rakenne ja sidos musiikkiin. Pyrkimys on aina soljuvuuteen eikä ohjelma “töksähtelisi”, esim. koiraa ei asetella sopivaan asentoon. Tämä on kuulemma ok alokasluokassa vielä, ja meilläkin tällainen asettelu löytyy FS-ohjelmasta. Jätän Einon istumaan kun itse menen vähän matkan päähän istumaan, ja koiran istumaan jättäminen on tällöin tätä asettelua. Täytyy katsoa jos lähden muuttamaan tätä vai annanko olla. Ollaan kyllä nyt ihan treenattu tätä liikkeen jatkuvuutta kotitreeneissä, perusliikkeillä pujo + pyörähdys + ohjaajan kierto. Eli kun Eino pujottelee vasemmalta oikealle, on Einon helpompi pyörähtää myötäpäivään, ja siitä lähteä kiertämään minua myötäpäivään pyörähdyksestä suoraan. Hetken pitää aina miettiä mitkä käskyt täytyy laittaa kummallekin puolelle, kun Einosta on tullut aika nopea tekemään näitä. 😀 HTM-ohjelmaan ollaan harjoiteltu siirtymisiä positioiden välillä, ja siinäkin otettu huomioon se ettei liike “katkea” vaan on jatkuvaa ja tietty flow pysyy yllä. Vaikka ei alokkaassa niin olisi väliä vaikka töksyy eteenpäin, niin jatkossa sen kanssa onkin jo väliä.
Koreografiasta muuten tuli myös se ilmi, että liikkeiden (ohjaaja ja koira) tulee sopia musiikkiin, ja se korostaa koiran työskentelyn täsmällisyyttä. Musiikin selkeät muutokset tulisi huomioida koiran liikkeessä, mutta esim. pieni “pling” ääni voidaan huomioida vaikka ohjaajan käsiliikkeellä. Tärkeintä on kuitenkin huomioida nämä! Musiikki on huonosti valittu kun se jää irralliseksi ohjaajan ja koiran liikkeistä, sekä kun musiikki on vain hissimusiikkina taustalla. Musiikki on siis tärkeä huomioida ohjelmassa. Ohjelmassa tulee myös olla aina edes jokin etäinen teema ja punainen lanka, mutta tarinaa ei ole pakko olla. Mikään ei ole myöskään toista parempi, eli teema ei ole tarinaa parempi. Sekin tuli jälleen ilmi, että jos musiikki otetaan vaikka Harry Potterista, tulee ohjelman toimia ilman alkuteoksen tuntemista. Tuomarin on siis ymmärrettävä ohjelma vaikka ei tietäisi mitään Harry Potterista.
Kehän käyttöä painotettiin todella paljon, eli kehää on käytettävä monipuolisesti ja kolmiulotteisesti, eli myös korkeussuunnassa liikkuminen lasketaan kehän käytössä plussaksi. Kehän käytön on myös oltava tasaista, eli kaikkia liikkeitä ei voida tehdä vaikka vasemmassa alakulmassa, käydään nopeasti juoksemassa kehä ympäri ja sitten palataan turvalliseen vasempaan alakulmaan. Esineiden tarpeellisuutta kehotettiin myös miettimään, eli rekvisiitan on oltava oleellinen osa ohjelmaa ja sillä on oltava selkeä rooli. Alokasluokassa ei vielä ole niin väliä onko esineellä funktiota, mutta tämän jälkeen alkaa jo olemaan. Ilokseni sain myös kuulla, että käsimerkit alokasluokassa ovat vielä suhteellisen sallittuja kunhan ei nakkikäsi tule esiin (on tärkeää mitä toinen käsi tekee!), eli jos kontakti pysyy niin HTM-ohjelma tullaan läpäisemään viikon päästä mölleissä oikein mukavasti! 🙂
Ohjelmien pisteytyksistä keskusteltiin sen verran, että päivän ensimmäinen ohjelma tavallaan määrittelee tuomarin linjan sille päivälle. Eli eri kilpailujen välisiä pisteitä ei voi verrata keskenään, sillä tuomarin linja voi hieman muuttua kilpailusta toiseen. Päivän aikana linjan tulee kuitenkin pysyä. Hanna kuitenkin sanoi vielä, että kyllä kaikki KM ansaitsevat saavat myös KM, eli siitä ei ole kyse. 🙂 Tuomarit voivat myös käyttää pisteskaalaa hyvin eri tavalla, eli toisella on suurempi skaala arvostellen ohjelmia 120-190 pisteiden välillä, kun toinen arvostelee ohjelmat 140-170 pisteen skaalalla. Yleensä kuitenkin tuomarit sijoittavat koirat samalla tavalla, eli pisteiden sijaan kannattaa tarkastella miten tuomarit ovat sijoittaneet koirat ja tällöin voivat olla hyvinkin samaa mieltä. Joka tuomarilla on myös omat painotuksensa pisteiden suhteen, ja esimerkiksi kiellosta voidaan antaa vähennyksiä liikkeiden laadun tai yhteistyön puolella, tuomarista riippuen!
Lopuksi saatiin vielä luokkakohtaiset vaatimukset, joita en nyt tässä liiemmin jaksa lähteä avaamaan. 😀 Kokonaisuus ratkaisee ja tasapainoisella ohjelmalla pääsee pitkälle, näin kiteytettynä! Päivän aikana nähtiin paljon videoita eri koreografioista, joita oli mielenkiintoista seurata eri näkökulmista. Tämän luennon jälkeen tuli myös todella selkeäksi, mitä oikein eri luokissa (etenkin alokkaassa!) vaaditaan, ja miltä meidän koreon tulee näyttää jotta saadaan KM! Kysyin myös Hannalta mitä tämä on mieltä siitä, että saatiin 10 eri liikeryhmällä (+ näiden variaatiot) liikkeiden määrästä vain 1 x 40p ja 2 x 42p (edelleen katkera tästä xD). Hanna oli tosiaan sitä mieltä, että kannattaa todellakin olla tyytyväinen että pisteitä tuli jopa sen 42p, koska se arvosteluskaala on usein todella kapea. Eli jos saa 45p liikkeiden määrästä, ollaan jo lähellä täydellisyyttä! Pisteitä voisi kuitenkin antaa sinne 50p asti, mutta skaalaa ei hyödynnetä. Nyt siis vihdoin tuntuu siltä, että osaan olla tyytyväinen noihin pisteisiin, koska Hanna vaikutti niin aidosti ilahtuneelta että oltiin saatu näin paljon pisteitä! 😀
Luennon jälkeen ajelin kotiin, syötiin nopeasti lounas/päivällinen ja sitten lähdettiin poikien kanssa Moisioon! Einolle ja Inkalle oli sovittu treffit, ja tämän tapaamisen kuvia on tosiaan tässä postauksessakin esillä. Ja kuvien poikkeuksillisen suuri määrä johtuu siitä, että etenkin Einolla oli joka kohdassa niin mainiot ilmeet, enkä osannut valita kuvien välillä..! 😀 1,5v Eino ja 6kk Inka leikkivät niin nätisti ja ihanasti, molemmat saivat jahdata toisiaan eikä meno mennyt missään kohtaan rumaksi. Inkalla on leikkityyli johon kuuluu myös kaverin pureskelu, ja vaikka Eino ei tällä tavalla osaa leikkiä, niin nautti tämä silti siitä pakoon pinkomisesta ja toisen härnäämisestä. 😀 Eino hävisi kyllä ihan 6-0 kaikki juoksumittelöt, mutta kova oli yritys pysyä Inkan perässä! Kuvat ovat Peksun ottamia. 🙂
Postaukset menevät nyt vähän hassusti ristiin, mutta kirjoitan eilisen noutoharjoituksista sitten joku toinen päivä tässä lähiaikoina, siitäkin nimittäin on kuvia ja video, joka ehkä löytää tiensä myös tänne. 🙂 Käytiin Yläneellä pe-la, ja lauantaina ehti ottaa muutamat harjoitukset dameilla ja variksella! Sellaisia ilouutisia on myös, että perjantaina juteltiin Turun Murren pitäjän Katjan kanssa, että josko pääsisin pitämään äkkilähtö-tutustumiskurssia koiratanssiin jo ensi torstaina! Ja tietty pääsen! Niin innoissani, toivottavasti ryhmä tulee täyteen ja saadaan pidettyä kurssi! <3
-
Meidän Petsofi tulokset
Kuten lupailin jokin aika sitten, tässä ovat Petsofin tulokset! Vastanneita tollereita on tällä hetkellä 55 ja tällöin tulokset ovat vertailukelpoisia. Tässä on siis kohta kohdalta käyty läpi Einon eri piirteitä ja miten Eino asettuu testissä verrattuna kaikkiin muihin koirarotuihin verrattuna, sekä muihin tollereihin verrattuna. Tämä kirjoitus on myös vähän itseä varten, sillä haluan tehdä testin uudestaan vuoden-parin päästä ja päästä vertaamaan miten tulokset ovat muuttuneet tänä aikana. Eino kun on nyt aika epävarma murkku-ikäinen tollotin, joka selkeästi näkyy myös tuloksissa. Testissä oli suhteellisen paljon kysymyksiä, jotka olivat monivalinta-kysymyksiä. Monessa kohdassa olisin halunnut vielä “siltä väliltä” vaihtoehdon, mutta valitsin sitten sen joka oli aavistuksen lähempänä Einon käytöstä. En enää muista millaisia kysymykset olivat, mutta ilokseni voin todeta, että kun tähän on tullut noin parikymmentä tolleri-tulosta lisää, on se oikeasti vaikuttanut rodun keskiarvoon ja siirtänyt pykäliä parempaan suuntaan!
Testin mukaan Eino ei juurikaan ole dominoiva. Voin olla tästä todellakin samaa mieltä, tuo on semmoinen nössykkä joka tekee aina parhaansa, väistää, kuuntelee ja tottelee, antaa ottaa kaiken pois, eikä yksinkertaisesti yritä dominoida muita ihmisiä tai koiria. Nykyään meille on muodostunut hauska kuvio iltaisin, jos katsomme Peksun kanssa telkkaria, että heti kun toinen nousee hakemaan jotain keittiöstä hyppää Eino sohvalle ja vie tämän paikan. 😀 Tämä on ehkä röyhkeintä mitä Eino osaa tehdä. Jossain kohtaa Eino sitten pääsee ihan luvalla sohvalle kun olemme saaneet teet ym. juotua, sillä kahden istuttavalla sohvalla tulee aika nopeasti ahdasta Einon kanssa eikä siinä tarvita koira + kuuma juoma -komboa…
Testin mukaan Eino on myös epäenergisempi kuin muut koirat. Tollerit ovat keskimäärin energisempiä kuin kaikki muut, mutta Eino poikkeaa näistä aika paljonkin. Tästäkin olen kyllä samaa mieltä, sillä testissä oli kysymyksiä joissa kysyttiin vaikuttaako koira siltä, että se voisi milloin vain lähteä uudelle lenkille, tai että on koko ajan täynnä virtaa. Myös sitä muistaakseni kysyttiin innostuuko koira kun tajuaa, että nyt ollaan menossa ulos eli kun otetaan hihna ym. käteen. Eino ei vaikuta siltä, että voisi milloin vain lähteä uudelle lenkille, mutta kyllä lähtee oikein innokkaasti mukaan jos sen vain vie. Eino on sisällä rauhallinen, välillä vähän juoksentelee lelun kanssa tai tulee pyytämään leikkiin mukaan, mutta ei todellakaan vaikuta siltä että olisi täynnä virtaa koko ajan vaikka sitä energiaa olisikin. Mielestäni Eino vain osaa rauhoittua, ja tajuaa koska tehdään ja koska ei. 😀 Meidän lenkille lähdöt ovat kyllä suorastaan koomisia, sillä Eino tulee siihen mukaan kun laitetaan kenkiä ja vaatteita, Einolle tämän takkia päälle ja hihnaa, mutta ei reagoi mihinkään erityisen innokkaasti. Silmät lerppuen tai makoillen voi odotella koska kaikki on valmiita lenkille, mutta kun sitten oikeasti menee ovelle ja kutsuu Einon mukaan, tulee tämä juosten, ja käytävällä jo kiskookin hissille innoissaan. En kyllä osannut silti arvata, että oltaisiin noin lähellä mittarin puoliväliä, sillä Eino kyllä on aina valmiina kuin partiopoika, mutta ei vaan itse ehdottele eikä sitä energiaa tihku yli. 🙂
Epävarmuus-kohta vähän yllätti alkuun, mutta kun nyt olen ajatellut asiaa niin kyllä tämäkin pitää ihan paikkaansa. Etenkin nyt tämän ikäisenä Einolla vaihtelee todella paljon epävarmuuden kohteet, ja jos esim. jokin iso työkone tien varrella ja on pimeää pääsee yllättämään Einon kun eihän se siinä ole aiemmin ollut, Eino lähestyy sitä todella epävarmana ja vaatii aika paljon tukea ja apua lähestyä kohdetta. Eino ei täysin itsenäisesti lähesty pelottavia kohteita, mutta kun Einon kanssa liikkuu samalla “linjalla” lähestyy Eino usein melko reippaasti vaikka selvästi jännittää. Uteliaisuus yleensä kuitenkin aina voittaa ja saadaan tosi usein käytyä toteamassa että eihän tämä nyt mitään pelottavaa ollutkaan. 🙂 Epävarmuus johtuu Einon kanssa myös vähän vaillinaisesta teinin itseluottamuksesta, jota kovasti vahvistellaan aina kun voidaan. Uusiin paikkoihin Eino menee yleensä kyllä ihan ilman epävarmuutta, mutta jos siellä on paljon koiria, alkaa Eino helposti haukkua, joka kyllä johtuu ihan siitä epävarmuudesta.
Ihmissosiaalisuus pääsi myös yllättämään, mutta ei taas sen jälkeen kun lähdin ajattelemaan asiaa tarkemmin. Tollerit.fi sivustolla lukeekin näin: “Tollerin kuuluu suhtautua kaikkiin ihmisiin hyväntahtoisesti. Silti oma perhe on tollerille se kaikkein tärkein ja vieraat ihmiset ovat monelle tollerille täysin yhdentekeviä.” Eino ottaa lähes aina ihmiset vastaan kiemurtelemalla ja heiluttamalla häntää, tulee haistelemaan ja on kiinnostunut. Vähän ajan päästä ei kuitenkaan enää kiinnosta niin paljoa, ja esim. uusi paikka voi kiinnostaa paljon enemmän kuin ihmiset – oli ihminen kuka tahansa. Kerrostalon käytävillä Eino moikkaa iloisesti kaikki vieraat ihmiset, mutta mielenkiinto siirtyy nopeasti esim. hissin oven haisteluun tai muuhun ympäristössä. Tutut ihmiset otetaan kuitenkin aina paljon lämpimämmin ja innokkaammin vastaan, esimerkiksi äitini syliin Eino kiipeää aina eikä meinaa pysyä nahoissaan innosta. 😀
Keskittyminen/tasaisuus: Einoa on ollut todella helppo kouluttaa sen hyvän keskittymiskyvyn vuoksi. Myös kisoissa selkeästi keskittyminen on oikeasti hyvä, vaikka se vähän rakoileekin ajoittain. Ikäisekseen Eino pystyy kuitenkin blokkaamaan todella hyvin ympäristön ja ottamaan vastaan vain käskyt. Eino ei myöskään ole koira, joka kovasti hötkyilisi turhia, vaan on juuri melko tasainen. Tämä ei tietysti päde joka tilanteessa ja tätä kirjoittaessa tulee heti mieleen monen monta tapausta jossa Eino ei ole ollut tasainen tai keskittynyt, mutta yritän keskittyä siihen kokonaiskuvaan. 😀 Paristi on käynyt niin, että tehtävä on ollut liian vaikea Einolle ja tämä on sen vuoksi lähtenyt harhailemaan muualle, mutta treenimääriimme nähden tämä on todella vähän.
Einon koirasosiaalisuus näkyi ihanasti tässä testissä, sillä Eino ei tosiaan ole tippaakaan aggressiivinen muille koirille ja olisi aina vain leikkimässä. Eino väistää todella hyvin toisia koiria jos nämä murisevat ja antaa tilaa, eikä lähde haastamaan riitaa. Eino on tähän asti ollut ihan sellainen kaikkien kaveri, ja harmittaa kuinka vähän Eino oikein pääsee näkemään muita koiria ja leikkimään näiden kanssa.
Määrätiedottomuus oli vähän erikoinen kohta, enkä oikein tiedä mitä tässä haettiin. Jos tässä tarkoitettiin sinnikkyyttä, niin testi todella oli oikeassa. Jos Eino ei ymmärrä tehtävää, esim. jotain pulmapeliä, Eino alkaa joko pureskella sitä yrittämättä oikeasti selvittää ongelmaa tai sitten peruuttaa vähän matkaa, ja katsoo minua ilmeellä “auta”. Ehkä yleisesti ottaen myös Eino on sellainen poika, jolle voidaan vain kertoa mitä tehdään eikä Eino lähde sitä sen enempiä kyseenalaistamaan. 😀
Yllä olevat vastaukset ovat persoonallisuus-testiin, mutta tein myös erillisen testin joka testasi arkuutta ja ujoutta. Tässä Eino asettui rodun ja lajin keskiarvon väliin, ja Eino on kyllä vähän arka mikä tuli jo epävarmuus-osiossa ilmi. Kovin ujo Eino ei ole, eikä ole enää nykyään ihmeissään vieraista ihmisistä kopeiloimassa esimerkiksi näyttelyissä. Rodun keskiarvo vähän hämmästyttää, sillä osa tollereista kärsii todella pahasti arkuudesta ja peloista. Keskiarvo näyttää silti että kovin arasta rodusta ei olisi kyse. Voi toki olla että olen vain kuullut pienestä määrästä aroista tollereista eikä kyseessä ole koko rodun tila, tai sitten testin ovat tehneet vain sellaisten koirien omistajat joiden koirat eivät ole kovin arkoja. Tässä testissä oli nyt 50 vastaajaa eli ihan vertailukelpoista tulosta on, mutta toivottavasti silti kaikkiin testeihin tulisi enemmän vastauksia! 🙂
-
Rallya, koiratanssia ja uusia temppuja
En tainnut edes kirjoittaa edellisviikon rally-treeneistäni, eli niistä jotka olivat ohjaajakoulutuksen kanssa samalla viikolla. Kävimme siis tiistaina omassa ryhmässämme, ja treeni ja radan pätkä menivät hyvin vaikka olimmekin eri hallissa kuin aiempina treenikertoina. Teen nykyään radat pelkästään hihnatta, jotta maaliskuun lopun rally-kisoihin (eka AVO startti suunniteltu tapahtuvan 30.3. Salossa!) hihnattomuus ei tule täysin yllärinä pienelle noutajalle. Teemme nykyään myös ihanan paljon oikealla puolella harjoitteita, ja se on kylttien kanssa ihan oma maailmansa ja tuo omat haasteensa kun kyltti on edelleen koirakkoon nähden oikealla puolella, joten ohjaajan täytyy antaa tarpeeksi tilaa kylttiin nähden liikkeestä riippuen, esim. pyörähdys oikealle vie paljon enemmän tilaa kuin pelkkä istuminen. Hauskoja uusia haasteita. 🙂
Torstaina kävimme korvaamassa aiemman poissaolon, ja sillä tunnilla teimme rataa ja sarjahyppyjä. Rata meni meillä aivan todella mahtavasti! Siitä jäi niin hyvä fiilis, vaikka parit mokat siellä kävikin eikä ihan puhtaasti suoritettu. Eli yksi kyltin haistelu, ylimääräinen istuminen ja kerran Einon pää meni lattiaan pikaisesti haisteluun. Liikkeet kuitenkin sujuivat aivan mahtavasti, Eino kuunteli, teki kauniisti ja hallitusti, seurasi kontaktissa, teki todella hienon puolenvaihdon takaa, onnistuttiin valkovuokossa (molemmat pyörähtää ulospäin 180 astetta, seuraamispuoli vaihtuu) kääntymään molemmat oikeaan suuntaan ja käännös oli tiivis. Niin hieno kakara! Omat käännökset ovat edelleen vähän löysiä, pitää sanoa Anniinalle että huomauttaa heti jos teen liian suuren ympyrän esim. 360 käännöksissä. Eino kyllä osaa kääntyä tiiviisti, mutta avitan tätä silti huomaamatta. 🙂
Viime viikon rally-tunti jäi väliin omien menojen myötä, mutta tämä poissaolo käydään korvaamassa varmaan taas tässä jossain kohtaa. Perjantaina olimme kuitenkin koiratanssitunnilla taas kuokkimassa, jossa teimme käsirinkulasta läpi hyppyjä niin, että palkka oli kaukana edessä. Suunnittelin vähän niin, että tällöin Einon fokus olisi kauempana eikä tämä ehkä niin pahasti rymistelisi käsieni läpi.. Ja se toimi! Kokeilin myös kerran ilman että palkkaa oli valmiina laitettuna, mutta se meni taas rymistelyksi ja kompuroimiseksi käsien läpi. Eli vielä hetki joudutaan tekemään etupalkan kanssa jolla Eino “vedetään” kauemmas. Jalkojen läpi hypätessä ei ole ongelmaa kompuroinnin kanssa, joten jotenkin täytyisi saada Eino tajuamaan että myöskään käsien läpi hypätessä ei saisi kompuroida. Sattuu minuun. 😀
Teimme myös “mene” käskyä, mutta sen kanssa ollaan nyt vähän jumissa. Tai mene toimii, mutta siihen joku pysäyttävä käsky on nyt ollut työn alla. Olen yrittänyt koko ajan saada siihen “siinä” käskyä eli pysähdy seisomaan, mutta tässä kirjoittaessa tajusin että voisihan se tietty olla myös maahanmeno tai istuminen näin alkuun, että Eino tajuaa idean pysähtyä naama pois minusta ja pitää katse etupalkassa. Täytyy laittaa seuraavia treenejä varten muistiin. Teimme treeneissä myös HTM-koreografiamme läpi ensimmäistä kertaa kunnolla Einon kanssa, ja se meni todella kivasti! Harmittaa ettei tätä tullut otettua videolle, sillä olisin halunnut tietää paljonko autoin Einoa käsiavuilla ja muistinko heilutella käsiä musiikin tahtiin. Positiot ja liikkeet itsessään menivät kivasti, kerran tuli kiire kun piti vaihtaa positiota jalkojen välistä oikean puolen seuruuseen ja astuin vain Einon yli sen kanssa, mutta kisoihin sitten täytyy ottaa se vähän kauniimmin. 🙂 Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, ja saadaan varmasti nätisti hoidettua tämä ohjelma 3.3. möllikisoissa!
Lauantaina oli jälleen Nadjan temppukoulu, johon olin varannut meille “häpeämisen” ja isolla ympyrällä juoksun. Häpeämisessä koira siis laittaa tassun kuonon päälle, eli ihan mahdottoman söpö liike. 🙂 Temppu opetetaan yleensä laittamalla teipinpala koiran kuonolle, ja jokaisesta teipin huitomisesta palkataan. Meidän tästä treenistä ei kuitenkaan tullut oikein mitään, sillä Einon teippikammo otti vähän liikaa ylivaltaa ja lopetin sitten Einon kiusaamisen kun tämä ahdistui niin teipistä. Saatiin kuitenkin kasa vinkkejä miten tehdä kotona esim. löysän ponnarin tai kankaan palasen kanssa tätä liikettä. Tämän kirjoituksen ensimmäinen kuva on otettu kun sain sen ainoan kerran teipin Einon kuonoon, ja hyvin hyvin nopeasti syötin jokaisesta huitaisusta nameja. Sen jälkeen se teippi ei enää mennytkään kuonolle.
Meidän ympyrällä juokseminen lähti kuitenkin todella kivasti käyntiin! Tehtiin ensin ihan pientä ympyrää niin, että Eino väkisinkin ajautui törppöjen ulkopuolelle. Palkka lentävä lelu ympyrän ulkopuolelle, koira ei saa tulla hakemaan palkkaa! Ympyrää saatiin suurennettua nopeasti, ja Eino oikeasti ymmärsi tehtävän todella nopeasti! Tälle ei vielä ole käskyä (tulee myöhemmin) joten nyt käytettiin “mennään” sanaa tässä innostavasti, jotta Eino lähti ravaamaan. Heti kun sanoin “mennään”, Eino tuli ensin ympyrän sisäpuolelle luokseni, sitten katsoi maahan, näki törpöt, ja lähti heti ravaamaan ympyrän ulkopuolelle! Tästä saatiin nopeasti versio, jossa Eino ei enää edes välillä käynyt törppöjen sisäpuolella. Alla vielä video meidän törppöjen ympärillä juoksemisesta. Tästä on todella hyvä jatkaa treeniä, sillä Eino hoksasi idean nopeasti, vauhti lähti kasvamaan ja ympyrää saatiin jo nyt suurennettua nopeasti. Tavoitteena on siis saada vauhdikas laukkaympyrä joka kattaa koko kisakehän. 🙂 Temppupäivästä sai muutenkin todella paljon ideoita mitä lähteä treenaamaan, mutta nyt meillä on jo monta keskeneräistä liikettä jotka pitäisi saada loppuun ennen kuin lähdetään mitään uutta opettamaan!
Eino oli häkissä suhteellisen nätisti ja hiljaa, päivän loppua kohden Eino hiljeni eikä enää haukkunut ihan yhtä paljoa. Sain seurattua muiden koulutuksia paremmin kuin minään aikaisempana kertana, joten edistystä häkissä olemisen kanssa on tullut hurjasti. 🙂 Loppupäivästä koettiin myös sellaisia ihmeitä, että vaikka muut haukkuivat oli Eino hiljaa kun juttelin tälle parin metrin päästä penkiltä. <3 Koulutuksen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain hämmentävää ja harmittavaa, nimittäin kun olin pakannut häkin ja tavarat autoon, ja mentiin pienelle kävelylle, Eino ontui toista etujalkaansa! Katsoin heti tassun ja kopeloin jalan, mutta mitään ulkoista ei näkynyt eikä Eino aristanut jalkaansa. Hämmentyneenä mentiin sitten takaisin autolle, nostin Einon takaluukkuun odottamaan ja kävin kysymässä jos Hanna, joka on koirahieroja, viitsisi katsoa nopeasti Einon jalkaa. Mitään aristusta ei ollut ja Eino antoi koskea ja vääntää jalkaa eri suuntiin. Myöskään liikkeessä ei näkynyt nyt enää mitään. Kuitenkin kun pääsimme taas Salosta kotiin, Eino ontui jalkaa kun menimme autolta sisälle. Sen jälkeen Eino ei kuitenkaan enää ontunut, mutta pidetään nyt silti pari päivää lepoa. Einon piti päästä leikkimään sunnuntaina Inkan kanssa, mutta ne suunnitelmat menivät nyt uusiksi ja katsotaan joskus toiste uusiksi sen kanssa. 🙂
Kuvat Nadjan koulutuksesta, kiitos Hanna Maines kuvien ja videon ottamisesta!
-
Koiratanssin koulutusohjaajakurssi
En muista olenko missään kohtaa täällä blogissa maininnut, että ilmottauduin koiratanssin koulutusohjaajakurssille (piti ainakin mainita :D) tuossa vuoden vaihteessa, mutta sellainen kurssi tuli nyt ainakin käytyä! Ja pitkä, raskas mutta NIIN antoisa viikonloppu se olikin! Varoitan siis jo etukäteen, että tulen purkamaan tähän nyt koko viikonlopun vaiheet ja ajatukset, eli tekstiä tulee riittämään. Tämän avulla lähinnä käsittelen saamani informaation, sillä vaikka muistiinpanot viikonlopulta löytyy niin näin saan käsiteltyä asiaa kuitenkin jälleen vähän pidemmälle. Laitan tuonne väliin Einon pentukuvia ettei olisi ihan tasapaksua tekstiä vain. 🙂 Kouluttajamme oli koiratanssin koulutusohjaaja ja ylituomari Johanna Saariluoma, joka oli muun muassa PM-kilpailuissa tuomarina ja tulee olemaan tuomarina vuoden 2019 MM-kisoissa! Kokemusta löytyy siis kotimaan kisojen lisäksi Suomen rajojen ulkopuolelta. Koulutus järjestettiin Turun Murrella eli meidän tutulla treenihallilla, ja tuttu paikka lievittikin sunnuntain jännitystä kun ei ihan vieraassa hallissa tarvinnut pitää koulutusta. Viikonloppu oli jaettuna niin, että lauantaina meillä oli päivä teoriaa ja sunnuntaina oli käytännön opetusta eli kaikki oppilaat pääsivät pitämään koulutuksen. Lauantaina päivän päätteeksi oli tentti, josta tuli päästä läpi että pääsi suorittamaan toista päivää. Ja jotta sai pätevyyden koiratanssin koulutusohjaajaksi, tuli molemmista osioista päästä läpi.
Lauantai
Osallistujia oli yhteensä 12, ja alkuun esittelimme itsemme ja kävimme hieman läpi mitä kurssi tulee pitämään sisällään. Sen jälkeen heti ensimmäiseksi meiltä kysyttiin, millainen on hyvä koulutusohjaaja. Olen yrittänyt miettiä tätä jo itsekin aiemmin, ja yrittänyt nyt parina viime kuukautena poimia ylös piirteitä joita haluaisin oppia eri kouluttajilta, jonka opeissa olen käynyt. Piirteet jotka nousivat ylös, olivat hyvin lähellä näitä joita olen itsekin miettinyt. Eli hyvä koulutusohjaaja on kannustava, ymmärtäväinen, osaa kuunnella, auttaa ohjaajaa ymmärtämään omaa ongelmaansa vähän eri näkökulmasta, kouluttaa ohjaajaa, osaa lukea ihmistä, tekee aina parhaansa, tiedostaa oman rajallisuutensa, on hyvä diplomaatti, osaa olla kiltti mutta jämäkkä, pitää huolen että koulutustilanne on koiralle miellyttävä eli osaa lukea koiria, auttaa ohjaajaa löytämään koiran henkiset ja fyysiset rajat, ei saa kangistua tai kangistuttaa ohjattaviaan kaavoihin, kehittää koirakkoa eteenpäin, eikä aseta itseään koulutettavien yläpuolelle tai kohtele oppilaitaan eriarvoisesti. Tiedostan itse, että en osaa olla välttämättä tarpeeksi jämäkkä ja olen vähän turhan varovainen ja kiltti. Oli myös huojentavaa kuulla, että koulutusohjaajan ei tarvitse olla täydellinen ja osaaminen saa olla rajallista, kunhan on vain halua kehittyä ja auttaa koirakoita.
Koirien oppimisesta sai myös paljon lisää ajatuksia, sillä vaikka asiat periaatteessa olivat tuttuja esim. liikkeet tulee rakentaa palaisista, konkretisoitui tämä tässä osiossa. Koiranlukutaitoa painotettiin etenkin tässä osiossa, ja että tulee lukea koko koiraa. Esimerkiksi koiran heiluva häntä ei kerro että tämä olisi välttämättä iloinen ja onnellinen, tai häntä jalkojen välissä ei kerro että tätä ahdistaisi. Koiran ilme ja muu kropan asento ja ryhti näissä kahdessa eri tapauksessa vaikuttavat todella paljon miten hännän asentoa tulisi tulkita. Koiran terveyttä treeneissä ja kilpailuissa myös painotettiin, eli esimerkiksi pidetään huoli, että ohjaajat eivät rasita koiriaan liikaa (esim. harjoitellaan peruutusta –> vain pieni osa treenataan peruutusta, sillä liike rasittaa aivan uudella tavalla lihaksia) tai yritä opettaa koiralle mahdollisesti haitallisia liikkeitä (esim. koiran kokoon nähden vaarallisia tai haitallisia).
HTM:n positioiden vaatimukset käytiin myös ihanan kattavasti läpi, ja siihen sai itselle paljon ajatusta miten lähteä ihan itse opettamaan Einolle eri positioita ja miltä niiden tulee näyttää. Myös positioiden opetuksista tuli paljon asiaa, eli ensin opetetaan sijainti, sitten vasta liike positioon. Seuraamisen tulee olla myös systemaattista joka positiossa, eli koira on yhtä kaukana ohjaajasta joka positiossa. Aloin opettamaan torstaina vai perjantaina Einolle kutos positiota, eli koira on poikittain edessäni naama minun vasenta kohti, ja tämän yhden treenin jälkeen Eino nojasi minuun vielä todella vahvasti. Onneksi tämän saa treenattua pois, sillä Einolla on sellainen rallyyn sopiva 10-15cm väli minuun nähden vas. ja oik. seuruussa muutenkin. HTM osiossa käytiin myös läpi vaatimukset eri luokissa, ja mitä eri suuntia tai liikeratoja voidaan hyödyntää HTM:ssä.
Luennolla käsiteltiin myös eri ohjaamisvirheitä, ja millaisilla treeneillä niitä voidaan yrittää estää ja välttää. Koiratanssissa etenkin ajoitus ratkaisee hyvin paljon, jolloin käskyn on tultava oikeaan aikaan. Ehkä yleisin virhe, jota itsekin edelleen ajoittain harrastan, on sanoa käsky sillä hetkellä kun tempun pitäisi jo tapahtua. Einolla on välillä vähän pidemmät piuhat eikä reaktio tule todellakaan heti käskyn jälkeen, jolloin usein myöhästytään sitten myös musiikista. Myös esimerkiksi koiraa auttavista eleistä ohjelman aikana vs. houkuttelusta keskusteltiin. Motivoinnista puhuttiin myös melko pitkät pätkät, eli on löydettävä koiralle toimiva palkka ja että se on koira, joka päättää mikä on tälle paras palkka. Palkan suunnalla ja miten palkka annetaan on myös suuri merkitys. Myös jos jollekin koiralle jokin temppu on erityisen palkitseva, voi sen asettaa strategisesti johonkin kohtaan ohjelmaa. Tätä varten tulee kuitenkin tuntea koiransa tarpeeksi hyvin, sillä kisatilanne on aina eri kuin treenatessa jolloin esimerkiksi peruutus ei välttämättä ole se lempparitemppu.
Koiratanssissa tavoitellaan sujuvaa ja toisia auttavaa ja tukevaa yhteistyötä, jossa molemmat keskittyvät toisiinsa ja tekevät tasaista suoritusta. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen keskustelun aihe, sillä vaikka aihe sinänsä on tuttu ja asiat ovat suhteellisen itsestään selviä, ei koiratanssissa vaadittu “yhteistyö” ole välttämättä avautunut ihan niin tarkasti kuin lauantaina. Suorituksessa on oltava tiettyä rentoutta ja koirakolla tulee olla hyvä olla. Ohjaajan tehtävä on olla hyvä tuki ja tausta koiralle, ja osattava nostaa koiran lahjakkuus esiin. Ohjaamiseen ja temppujen opettamiselle saimme hyvät harjoitteet ja apuvälineet, ja miten varautua ohjattaviemme kompastuskiviin. Temppu-osiossa painotettiin vahvasti, että temput eivät saa olla koirille fyysisesti tai henkisesti haitallisia tai jopa vaarallisia. Juttelimme myös “helpommista” ja “vaikeammista” liikkeistä, ja vaikka tämä onkin todella koirakohtaista voi lähtökohtaisesti ajatella, että vaikea liike muodostuu useammasta eri palasesta (esim. koira on kentän toisessa päässä ohjaajaan nähden ja ottaa sivuaskeleita). Temppu-osiossa keskusteltiin myös temppujen opettamisesta, jossa etenkin häivytys ja kriteerin nostaminen ovat tärkeässä asemassa ettei koira jää ns. jumiin käsiapuihin. Tässä uskon olevani aidosti jollekulle hyödyksi tulevaisuudessa, sillä näissä asioissa olen itse kamppaillut hyvin paljon. 😀
Koreografia-osuudessa keskustelimme ohjaajan, koiran ja musiikin sovittamisesta yhteen. Saimme myös vinkkejä mitä tulee ottaa huomioon myös kehänkäytön näkökulmasta, ajoituksesta ja musiikin tyylistä, ja miten saada esimerkiksi pientä koiraa korostettua. Koiratanssissa ei myöskään tarvitse olla tarinaa esityksessä, mutta tietty teema on hyvä ja on myös hyvä, jos teema ja idea välittyy katsomoon! Esimerkiksi jos ohjelma kertoo vuorelle kiipeämisestä, harmaalla kankaalla vuorattu pesuvati ei mene siitä mainitusta vuoresta. Ohjelman ei siis tule vaatia selitystä vaan olla sellaisenaan ymmärrettävä. Myös esineiden käytöstä keskusteltiin sen verran, että niitä on suotava käyttää vähintään kahdesti ohjelman aikana ja hieman eri kohdissa ohjelmaa.
Rakentavan palautteen annosta keskusteltiin pitkään, ja tämä oli todella hyvä asia. Tässä teimme myös harjoituksen, jossa katsoimme videon kolmesta eri suorituksesta, ja annoimme sitten palautteen Johannalle joka esitti koiran ohjaajaa. Tähän keksin jälkeenpäin noin kymmenen asiaa lisää jotka olisi pitänyt sisällyttää palautteeseen ja miten olisin voinut muotoilla sanomani paremmin, mutta ihan hyvin meni silti. 😀 Ihmislukutaito korostuu todella hyvin tässä osiossa, sillä koulutusohjaajan on todella tiedettävä miten kyseiselle henkilölle voi antaa palautetta. Kestääkö tämä että asia esitetään vähän suoremmin, vai on kuten minä ja vaatii vähän pehmeämmän otteen. 😀 Treenien suunnittelusta oli myös ihanan pitkät pätkät asiaa, ja kerrottiin myös mitä eri tasoiset koirakot tarvitsevat kehittyäkseen. Samoja teemoja voi käyttää kaikkien kanssa, mutta vaikeustaso ja harjoitteet riippuvat paljon koirakon tasosta.
Teorian jälkeen meillä oli tentti, jossa oli kuusi kysymystä. Tentti saatiin takaisin vasta sunnuntaina iltapäivällä, mutta voin tässä kohtaa paljastaa että kirkkaasti läpäisin sen kivoilla pisteillä, ja kivat lyhyet kommentitkin oli Johanna laittanut parin vastaukseni perään. 🙂 Tentin jälkeen sai tietää seuraavan päivän ohjaajaparinsa, koulutettavat ja koulutuksen teeman. Sain parikseni Elinan joka on ollut myös äitini koiratanssi-tunneilla, ja oli kiva saada tuttu pari! Meidän ryhmä oli heti ensimmäiseksi sunnuntaina kello 9, ja teemana oli musiikin käyttö ja heittäytyminen. Suurimmalla osalla meidän koulutettavista ei ollut koiratanssitaustaa, joten kun suunnittelimme nopeasti rungon koulutuksellemme ennen kotiin lähtöä yritimme ottaa myös tätä huomioon tehtävissä joita laadimme. Siitä piti sitten nopeasti jo lähteä, sillä ystäväni järjestivät yhteiset 50 v. (25+25) synttärijuhlat. Näistä juhlista oli kyllä todella vaikea lähteä ajoissa pois, mutta Einon käyttämisen ja kaiken jännittämisen, sekä keskellä yötä heräämisen myötä unta kertyi ehkä sen neljän tunnin verran… Olo ei siis ollut ihan kaikkein virkein sunnuntaina, mutta yritin pitää mielessä että adrenaliinin voimalla mennään ja sen voimin siitä päivästä lopulta selvisinkin!
Sunnuntai
Toisena päivänä oli meidän käytännön opetuksen päivä. Oloni oli todella outo kombinaatio pohjatonta väsymystä ja samaan aikaan olin täynnä virtaa ja adrenaliinia. Pitihän minun pitää päivän ensimmäinen koulutus, joka on samalla elämäni ensimmäinen koulutus! Hetkittäin olin kateellinen kaikille joilla oli aiempaa koulutustaustaa, sillä koulutus muiden arvostellessa ja katsoessa ei ollut mitään herkkua. 😀 Taisin olla myös kurssin nuorin Jaoimme Elinan kanssa koirat jo etukäteen edeltävänä päivänä omiin ryhmiin, mutta yhden poissaolon vuoksi ryhmät menivät vähän uusiksi ja minulle jäi kaksi koiraa koulutettavaksi, kun Elinan puolella oli kolme koiraa. Kokoonnuimme kaikki alkuun juttelemaan vähän koiratanssista mitä se on sillä kaikilla ei ollut kokemusta ennestään, ja kerroimme päivän teemasta eli heittäytymisestä ja musiikin käytöstä. Sitten siirryimme omalle puolelle halliamme, jossa heti innoissani päästin ohjaajat suorittamaan ensimmäistä tehtävää: eri tunteisiin heittäytymistä! Tämän kamalan vaikean ja ahdistavan tehtävän jälkeen taisin teettää vielä yhden harjoituksen, ennen kuin muistin kysyä ohjaajilta koiriensa nimet, iät ja kokemukset. 😀 Tämä olisi sopinut hyvin tunne-heittäytymisen jälkeiseksi kun jää on rikottu, mutta kontakti-harjoitus sen jälkeen oli vähän kyseenalainen ja siinä kohtaa oli selvää että olin unohtanut pyytää ohjaajia esittäytymään. Mutta noh, meni se ihan kivasti silti.
Hetkeksi ehdin pelästyä, että meiltähän loppuu tekeminen kesken, mutta sain sitten ihan hyvin venytettyä tehtäviä kunnes oli aika siirtyä takaisin toiselle puolelle ja kokoontua lopuksi yhteen. Nyt jälkeenpäin keksin kyllä taas tehtäviä joita siinä olisi voinut teettää jos aikaa olisi ollut ihan liikaa jäljellä, mutta muutenkin jännittävässä tilanteessa, viiden muun koulutusohjaajakoulutettavan arvostellessa minua ja Johannan pomppiessa huoneessa aina ajoittain, pää löi aivan tyhjää ja tuntui etten edes kovinkaan järkevää palautetta keksinyt sanoa ohjattavilleni. Tuntui myös, että joka välissä oli typerä hiljainen hetki jota en osannut täyttää puheella, mutta eivät ne varmaan niin pitkiä sitten lopulta olleet sillä kyllä sitä tuli aina välillä keksittyä jotain sanottavaakin. Lopulta sitten kokoonnuimme toiselle puolelle ja keskustelimme etenkin ensimmäisestä heittäytymis-tehtävästä, joka oli ollut kaikkien mielestä todella epämiellyttävä – ja syystä! Sitä se onkin, mutta koiratanssi vaatii heittäytymistä ja meidän ryhmäläiset heittäytyivät kyllä todella hienosti tunteisiin. 🙂
Joka koulutuksen jälkeen oli 15min aikaa keskustella edeltävästä koulutuksesta, ja sain palautetta minun koulutusta seuranneilta ohjaajakoulutettavilta eri aiheista. Aiheet kiersivät koulutettavien kesken, ja aiheita joihin piti keskittyä olivat ajanhallinta, koulutuksen rakenne, palautteen anto, asiantuntemus sekä ryhmän hallinta ja treenifiilis. Sain todella kivaa palautetta, miinusta sain juuri niistä asioista jotka tiedostan itsekin puutteikseni eli rohkeutta ja jämäkkyyttä tarvitsen lisää. Ystävällisestä, empaattisesta ja rauhallisesta kiireettömästä tyylistä tuli positiivista palautetta, ja olin kuulemma ihan onnistunut antamaan itse rakentavaa palautetta ja konkreettisia ohjeita koulutettaville. 🙂 Sunnuntai-ilta meni miettiessä mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla tai paremmin, mutta onneksi nyt on jo vähän armollisempi fiilis itseä kohtaan. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen koulutus, ei silloin voikaan mennä vielä kaikki ihan nappiin!
Koulutuksia oli mielenkiintoista seurata koko päivän ajan, sillä oman koulutuksen jälkeen sain alkaa seuraamaan muiden koulutusta ja antamaan heille palautetta. Harmittaa että tosi moni koulutus jäi väliin toisesta koulutusohjaajaporukasta, mutta meidänkin puolella oli todella valaisevia koulutuksia, niistä oppi itsekin oivaltamaan asiat eri tavalla ja oppi itse paremmaksi kouluttajaksi. Oli myös tärkeää, että antoi pelkän positiivisen palautteen lisäksi myös jotain kriittistä palautetta, jota oli välillä todella vaikea etsiä koulutuksesta. Oli myös hauska koulutuksia seuratessa huomata eri koulutustyylejä. Itselläni on vähän varovaisempi, tunnustelevampi ja pehmeämpi tyyli kun taas toisesta laidasta näimme myös todella “kovia” ja suoria koulutuksia. Mutta näitä eri tyylejä onneksi tarvitaan, sillä tarvitsen myös itse sen pehmeämmän tyylin omalta kouluttajaltani!
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa ja informaatiotäytteinen! Asiat ja muistiinpanoja joita opin ja otin ylös on vielä paljon enemmän kuin mitä tässä näkyy, mutta tämänkin kirjoittamiseen meni kaksi päivää että sain koottua itseni ja ajatukseni, niin ehkei asiaa tarvitse olla enempää. 😀
