• Ensimmäinen voittajaluokan startti!

    Kilpailimme viime lauantaina Tampereella koiratanssin merkeissä, startaten ihan ensimmäistä kertaa voittajaluokassa missään lajissa. Ja en kyllä olisi osannut odottaa, että lähdetään noin hienosti liikkeelle, sillä ylitimme pistetavoitteen kirkkaasti! Paljon löytyy vielä viilattavaa, mutta moni asia, jonka odotin menevän pieleen eli etenkin positio 7, meni paremmin kuin treeneissä! 😀 Sitten taas meidän vas. sivuaskeleet olivat hieman vinoja ja siellä oli hämmentävän paljon epätarkkuutta. 9. positiossa eteenpäin menevässä suunnassa jätättäminen ei tullut yllärinä, mutta se, että sinne tuli niin paljon muuta häikkää, oli hieman outoa. Mutta tämä oli todella hieno aloitus meidän koiratanssin VOI-uralle, 154,67 pistettä on meinaan aika siisti määrä pisteitä. <3 Sillä napattiin myös jaettu toinen sija. :)

    Alkulämmittely ei mennyt taaskaan nappiin, sillä nyt pidin Einoa liian kauan häkissä, enkä antanut tälle juurikaan sellaista hengailuaikaa hallissa, jotta tämä pystyy olemaan sinut itse tilan kanssa. Siihen nähden haistelua tuli yllättävän vähän, sillä Eino otti paljon häiriötä tilasta, vaikeista jutuista ja tuijottavasta tuomaristosta ja yleisöstä. Joku päivä se oikeaan vireeseen virittely onnistuu, ja sitten koetaan samanlaisia onnistuneen suorituksen tuomia kylmiä väreitä, kuin silloin kun olimme viimeksi Tampereella ja saimme tupla kunniamaininnat. 🙂 Veikkaan, että Einon tsemppiä söi myös todella paljon meidän musiikin kanssa sättääminen. Videon alusta on leikattu noin 40 sekuntia pois, jossa ensin tulemme kehään, mutta odotimme myös hirvittävän pitkän ajan musiikin käynnistystä. Eino oli koko ajan todella upeasti paikallaan pää maassa, mutta jatkossa jos noin käy, niin lähdetään ulos kehästä kunnes ongelma saadaan selvitettyä. Koska teknisiä ongelmia tulee ja menee, ei niille aina voi mitään, mutta tuo oli ehkä vähän virhe minulta pitää Eino silti kehässä. Sitten kun musiikki lähti, Eino ei meinannut nousta, kun siinä oltiin oltu jo melkein minuutti siinä kohtaa. 😀

    Tuomareiden kommentit ja pisteet: (määrä + laatu / kumppanuus + koreografia)

    Henna Meriharju: (40 + 36) 77 + (38 + 40) 78 = 155
    Ohjaaja liikkui todella kauniisti musiikkiin, jopa niin, että koirasi jäi aavistuksen “varjoosi”. Tämä ongelma korjaantuu, kun saat koiran tekemisen osaamisen paremmaksi. Nyt monet positioista olivat epätarkkoja. Musiikki sopi teille hyvin, mutta koiran keskittyminen välillä katkesi.

    Maija Asp: (40 + 36) 76 + (38 + 40) 78 = 154
    Ohjaaja liikkui kauniisti, mutta välillä ohjaaja keskittyi omaan liikkumiseen niin koira unohtui. Positioita hyvin mutta ne ovat vielä epätarkkoja. Musiikin temmonvaihtelut otettu huomioon hyvin.

    Hanna Maines: (40 + 35) 77 + (33 + 45) 78 = 155
    Kaunisliikkeinen koreografia, ja ohjaajan liikkuminen oli erityisen kaunista. Valitettavasti muutama isompi kontaktikatko ja positioissa epätarkkuuksia (sivuaskelissa vinoutta, etäisyys vaihteli). Hyvä musiikinkäyttö.

    Tuomareiden pisteet olivat yllättävän positiivisia, sillä kun tulin kehästä ulos, veikkasin pistemäärän tippuvan alle 140 pisteen. Mitä omaan liikkumiseeni tulee, niin siihen on panostettu, sitä on ajateltu, ja siihen on haettu tarkoituksella musiikin huomioimista. Mutta en minä loppujen lopuksi kuin heilutellut käsiä, ja yhtäkkiä koira jää jo varjooni?! 😀 Toki Einon epätarkka suorittaminen varmasti vaikutti siihen, mutta en tiedä, pitäisikö sitten tuunata alas omaa liikettä, jos Eino ei ihan pysy messissä? Eino ei kuitenkaan ota enää paljoa häiriötä minun liikkeestä, etenkään jos se on noin vähäistä. Ja hieman harmittaa myös kommentti, että unohdin Einon koska keskityin omaan liikkeeseen. Veikkaan, että tässä viitataan siihen, kun Eino jätätti 9. positiossa. Huomasin kyllä, että Eino ei tullut mukana ja kutsuin tätä, mutta ajattelin, että näyttää pahemmalta, jos jään houkuttelemaan tätä perääni kuin jos vain jatkan. Siitä sitten saatiin pieni impropätkä aikaiseksi kun Eino hämmentyili, kunnes päästiin takaisin raiteille. Mutta vaikka koiratanssi ei ole tanssia sinänsä eikä tarvitse osata tanssia, niin mielestäni tämä minun liikkumisen määrä ei vielä mene sen rajan yli, että tanssisin Einon yli. Hämmentää. 😀 Se kyllä piristi, että ohjelma on sertin arvoinen onnistuessaan, eli olen siis onnistunut arvioimaan miltä voittajaluokan ohjelman tulee näyttää!

    Eino ei ole koskaan tehnyt tuota koreografiaa. Olen tehnyt sen kyllä itse lukuisia kertoja läpi, en edes tiedä kuinka monta sataa kertaa olen jo kuunnellut tuon kappaleen läpi. Ihan jo musiikkia valitessa ja fiilistellessä kuuntelin sen muutaman kymmenen kerran läpi. Koreografiaa luodessa se määrä triplaantuu nopeasti, kun pitää päättää missä kohtaa näytetään mikäkin positio, mihin kohtaan musiikkia sopii millainen liike, miten se liike sopii positioon, pystynkö auttamaan Einoa, onko positio helppo vaihtaa seuraavaan Einon nykyisellä liikerepertuaarilla, miten käytämme tehokkaasti koko kehän ja miten pääsemme liikkumaan tarvittuun kohtaan, jos koreografia vaatii tietyn position esittämistä tietyssä kohtaa. Näin alkajaisiksi. Ja olen tehnyt kahdet koreografiat tälle musiikille, ensimmäinen heitettiin romukoppaan kun ei se vaan toiminut.

    En alkuun ymmärtänyt lainkaan, kun koreografiaa suunnitellessa kehotettiin tekemään se yksin läpi ilman koiraa. Opin suhteellisen nopeasti koreografian, ja tein niitä kyllä yksin ns. markkeeraten liikkeet, ja musiikkia kuunnellessa mietin miten koreografia eteni. Improvisointi-kykyni kehittyi myös samaa tahtia, joten ei edes haitannut, vaikka unohdin jotain pätkiä, sillä minulla on aina back-up liikkeet valmiina, joihin voi turvautua. AVO ohjelman myötä ymmärsin, miten tärkeää niiden koreoiden opettelu ilman koiraa on, ja sitä ohjelmaa hinkkasinkin todella monet kerrat ilman Einoa. Silloin teimme avoimen koreografian läpi ilman ja nyt voittajan koreon läpi ilman, että Eino on tehnyt niitä. Musiikin Eino on kuullut monesti, ja tehty hieman koreon eri osioita musiikkiin, mutta myös täysin eri asioita kuin mitä “oikeasti” koreografiassa tapahtuu.

    Sen lisäksi, että minulle on kehittynyt improvisointi-kyky, olen oppinut tuntemaan koirani niin hyvin, ettei minun tarvitse tehdä koreografiaa läpi Einon kanssa tietääkseni miten paljon aikaa Eino tarvitsee eri asioissa, miten hyvin Eino kykenee eri vaihtoihin ja suunnan muutoksiin, ja miten nopeita olemme siirtymään paikasta toiseen. Siksi ainakin meillä riittää se, että minä tiedän, mitä me teemme. Eino tulee iloisesti perässä ja kuuntelee. Einolla on myös nimittäin tapana ennakoida, ja tätä ominaisuutta lähdetään varmasti hyödyntämään jotta saamme pyörähdykset minusta pois toimimaan. Ennakoinnista on myös haittaa, sillä en voi enää laittaa käsiä eteenpäin Einon ollessa jalkojen välissä, sillä se on merkki peruuttaa pois. Tai sitten vaan opetetaan koira olemaan ennakoimatta.. 😀

    Viikonloppuna meidän piti mennä Saloon kilpailemaan koiratanssin epävirallisissa kilpailuissa, mutta mennäänkin Seinäjoelle! Eino pääsee mukanani arkitottelevaisuuskoulutuksen teoriaviikonlopulle, joka järjestetään Lakeuden kennelkerhon toimesta. Kurssi tuli hyvin extemporena, sillä vasta tiistaina nousi ajatus kurssille lähdöstä. Viesti järjestäjälle, joka kertoi, että mukaana mahtuu vielä. Hetken panikoinnin jälkeen tehtiin päätökset, ja huomenna kurvataan kohti Seinäjokea! 😀 Kurssin virallinen ilmoittautumisaika meni jo kuukausi sitten, mutta ilmeisesti aina kannattaa kysyä, josko mahtuu mukaan. Tällaisille pikaisille päätöksille ja extempore-lähdölle arkitottis-kurssille on toki syynsä, mutta siitä lisää myöhemmin.. 😉

  • Eva Bertilsson Turun Murrella

    Viime viikonloppuna Turun Murre järjesti maailmankuulun käyttäytymisanalyytikon Eva Bertilssonin (Carpe Momentum) koulutusviikonlopun. Eva Bertilsson on yhdessä Emelie Johnson Veghin kanssa kehittänyt startti- ja stoppinappulakonseptin, jolla eläimelle annetaan mahdollisuus sanoa kyllä ja ei esimerkiksi eri toimenpiteille. Tapahtuma kesti koko viikonlopun, sisältäen perjantaina luennon, ja lauantaina ja sunnuntaina oli sekoitettuna luentoa, keskustelua ja työskentelyä demokoirien kanssa. En pysty millään sisältämään koko viikonloppua tähän blogipostaukseen, enkä aio edes yrittää, mutta liitän tähän mielestäni tärkeimmät asiat joista lukija voi ehkä saada jotain irtikin. En ole vieläkään saanut edes omaksuttua kaikkea kunnolla, joten senkään vuoksi en yritä lähteä selittämään kaikkea, mitä tehtiin tai käsiteltiin viikonlopun aikana.

    Koulutus painottui etenkin omaehtoiseen koulutukseen, jossa siis annetaan eläimelle mahdollisuus kertoa milloin esimerkiksi toimenpiteen saa aloittaa, ja milloin riittää. Esimerkiksi näimme videon kissasta, joka itse tarjosi tassuaan, kynsiä leikattiin, ja kun kissa otti tassun pois, leikkuu loppui ja annettiin kissalle mahdollisuus päättää, koska jatketaan, vai jatketaanko. Samaten koiran treenitilanteessa vesipullon kaataminen voi tarkoittaa, että tämä on valmis treenaamaan, kun taas taukopaikalle lähtö tarkoittaa, että nyt on tauon paikka. Eläinten saadessa itse päättää luottamus ja itsevarmuus lisääntyvät, sillä tällä on kontrollia omasta elämästään. Tokikaan kaikesta ei voi antaa päättää, eikä se ole tarkoituskaan, mutta antamalla eläimelle valtaa päättää asioita omassa elämässään voi olla todella suuria ja positiivisia vaikutuksia. Näitä asioita voidaan kouluttaa positiivisilla vahvisteilla, tutustuttamalla vaiheittain eri ärsykkeisiin, sheippaamalla, yhdistämällä eri ärsykkeet ja antamalla startbuttonin, jolla eläin voi sanoa, koska saa aloittaa ja koska lopetetaan.

    Luennolla käsiteltiin uuden asian opettamista sen kautta, miten voidaan opettaa mahdollisesti hyvin pelottava asia niin, että se on koiran mielestä parasta ikinä. Tässä käytettiin esimerkkinä agilityn keinua, joka rämähtäessä maahan voi olla hyvinkin pelottava kokemus koiralle, ellei tätä ole kunnolla pohjustettu. Jakamalla uuden käytöksen ominaisuudet osioihin, kuten ääni, tärähdys, korkeus, voidaan jokaista eri ominaisuutta lähteä treenaamaan omana kokonaisuutena. Eli jos vain mahdollista, harjoitellaan yksi asia kerrallaan. Esimerkiksi kynsien leikkuussa erotellaan kynsisakset, tassun kosketus, ihminen tuijottamassa tassua jne. Osiot harjoitellaan yksitellen tehden treenistä mahdollisimman helppo ja hauska koiralle, joten esimerkiksi kynsisaksia pelkäävällä koiralla ei aloiteta kynsisaksista, vaan kynsisaksien sijaan harjoitellaan ensin muilla esineillä, kuten hiusharja, kynä, puhelin, kauha, mitä ikinä keksiikään käyttää. Eva painotti myös, että mitä useampaa polkua lähtee treenaamaan, sitä todennäköisemmin onnistutaan ainakin jossain polussa, jota pääsee jatkamaan.

    Vaikeutta lisätään asteittain, koko ajan seuraten koiraa. Jos tämä osoittaa epävarmuuden merkkejä, asia on liian vaikea, ja tehtävää tulee helpottaa riittävästi. Aina voi ottaa tauon tai nollata tilanteen. Jos koiralla kestää kauan tulla palkkauksen jälkeen takaisin, tehtävä on ollut liian vaikea. Jos koira näyttää siltä, että tehtävä on liian vaikea vaikka kesken kynnen leikkuun, tulee leikkuu jättää siihen eikä jatkaa loppuun asti. Eva totesi, että tämä etenkin on todella vaikeaa, sillä järki sanoo, ettei sillä viimeisellä kahdella millillä voi olla vaikutusta kokonaisuuteen, tai ihminen tiedostamatta yrittää tässä tilanteessa olla näkemättä merkkejä. Ei-vastaus voi olla myös alkuun ihan vain ilmeen muutos epävarmempaan suuntaan, eikä ole välttämättä niin selvä kuin tassun vetäminen pois. Se, miltä kyllä- ja ei-vastaukset näyttävät, ei ole merkityksellistä, kunhan niitä kuunnellaan. Käytöksellä nappia painaessa ei ole väliä, vaan sillä, että nappia painetaan.

    Tämä tulee myös muistaa, jos opetetaan jo olemassaolevaan käytökseen startbutton. Meilläkin leukakosketus kädelle on hyvin vahva, jolloin se ei välttämättä ole toimivin startbutton toiminnalle. Tällöin Eino saattaisi yhä painaa startbuttonia, vaikka toimenpide ahdistaisikin. Sillä toisaalla halutaan mahdollisimman hyvä ja pitkäkestoinen leukakosketus monenlaisen häiriön keskellä (koiratanssikisat), kun taas toimenpidettä tehtäessä halutaan koiran nostavan pää pois, jos tilanne on liian ahdistava. Tällaisessa tilanteessa tulee katsoa myös koiran kehoa, jos se indikoi tehtävän olevan liian vaikea. Tällöin myös voi palkata ei-vastauksesta, vaikka muutoin Eva ei palkkaisikaan ei-vastauksen antamisesta. Ympäristöä voi myös muokata sellaiseksi, että koira ymmärtää, kumpaa käytöstä ollaan nyt hakemassa. Leukatargetin lisäksi voi ottaa myös mukaan esimerkiksi katseen suunnan startbuttoniksi.

    Kouluttaessa tulee tehdä ympäristö ja tilanne mahdollisimman helpoksi onnistua. Eläimen oppimiseen, käytökseen, mielentilaan ja tunteisiin vaikuttaa sisäinen ja ulkoinen ympäristö. Jos vahvistepohja on kunnossa, ei myöskään epäonnistumisella ole väliä. Perustan ja pohjan rakentamiselle on annettava aikaa. Mitä pienempiä askeleita keksimme ottaa, sen helpompi on liikkua taaksepäin. Tärkeintä ei ole saada aikaan käytöstä, vaan kommunikaatiolinja, jolloin koira ymmärtää tällä olevan mahdollisuus valita. Luennolla käsiteltiin myös aihetta mitä tehdä, kun ei voi antaa vaihtoehtoa. Tällöin voidaan myös usein tehdä paljon asioita pakottamatta ja mahdollisimman epäahdistavasti ja ilman ylimääräistä stressiä. Poistamalla ylimääräiset stressitekijät ympäristöstä, tekemällä vain pakolliset toimenpiteet ja tuomalla ympäristöön omia tuttuja esineitä ja hajuja voidaan saada jo paljon aikaan. Meidän kynsienleikkuut tulevat näyttämään esimerkiksi seuraavanlaisilta jatkossa: toiset tehdään olohuoneessa, toiset makuuhuoneessa. Olohuoneen kynsienleikkuut tulevat olemaan ne, joita olemme tähänkin asti tehneet, eli Einolla ei ole juuri vaihtoehtoja valita. Toki annan palkkaa kuten aiemminkin, vapautan välissä pois, en pidä tassua väkisin paikallaan ja annan tarvittaessa tauon. Yksi uusi juttu saatiin kuitenkin tähän toimenpiteeseen: varoitus. Kun tehdään jotain epämukavaa, annetaan koiralle varoitus, että nyt se tapahtuu. Tällöin koira voi rentoutua ainakin muun ajan, ja jännittää vain sen hetken. Makuuhuoneen kynsienleikkuuseen otetaan ihan erillinen matto, siitä tulee todella kiva ja hyvä paikka, ja kynsienleikkuuta lähdetään treenaamaan hitaasti edeten pitäen huolen, että Einolla on koko ajan hyvä fiilis ja tällä on hauskaa.

    Demokoirina oli monta erilaista koiraa, joilla oli kaikilla hieman eri tarpeet ja eri haasteet. Lauantain treeneissä pyrittiinkin löytämään ratkaisuja muun muassa kynsienleikkuuseen, toisen ihmisen koskettamiseen ja miten opetetaan pitämään suuta auki. Sunnuntaina keskityttiin hieman erilaisiin toimiin, joissa ryhmä jaettiin neljään, ja joka ryhmällä oli oma koirakko joita pyrittiin auttamaan eteenpäin. Minä pääsin opettamaan tassunantoa, ja vaikka osallistuinkin todella aktiivisesti ehdottelemaan seuraavia askeleita (ihana kun pääsin tuollaiseen temppuryhmään, ne minä hanskaan! :D) niin sain paljon ideoita, miten lähteä opettamaan Einolle myös toisen tassun antoa. Joka ryhmä käytiin sitten lopuksi läpi porukalla nopeasti, että jokainen pääsi osallistumaan ja näkemään jokaisen ryhmäläisen edistymisen.

    Tässä postauksessa tuli käsiteltyä pääasiassa perjantain luennon asioita, mukana muutama juttu viikonlopulta. Viikonlopun keskustelut ja luento menivät kuitenkin sen verran pitkälle käyttäytymisteoriaan, että vaikka aihe olikin loputtoman kiinnostava, en osaa lainkaan tiivistää asiaa tähän postaukseen. Viikonlopun ansiosta minulla on kuitenkin todella paljon enemmän työkaluja toimia oman ja muiden koirien kanssa, ymmärrän paremmin käytöstä ja mitkä tekijät vaikuttavat käytökseen. Haluan ehdottomasti tutustua tähän aiheeseen enemmän, ja etenkin kun pääsen pidemmälle eri kokeiluissani Einon kanssa, jaan tänne kaikkia uusia ajatuksia joita viikonlopun ja oman käytännön harjoitusten perusteella on syntynyt. Yksi omaehtoinen juttu meillä on ollut jo jonkun aikaa käytössä: Eino saa päättää meidän lenkkien suunnat. 🙂 Ihan koko lenkkiä Eino ei saa valita, mutta sen tämä saa valita, että mihin suuntaan mennään ja vähän minkä mittainen lenkki tehdään. Nämä lenkkireitit ovat kuitenkin niin tuttuja Einolle jo, että menevät melko autopilotilla. 😀

    Olen huomannut tässä myös yhden todella jännän jutun. Eino on alkanut pelkäämään nyt aika paljon pimeää parin erittäin ikävän tapahtuman vuoksi, ja ollaan vähän saatu korjattua tilannetta nameilla palkkaamalla aina pelottavien juttujen tullessa tielle. Eino on saanut valita myös iltalenkkiensä reitin, ja on valinnut nyt todella monen illan ajan lähteä lyhyimmälle lenkille, jonka Eino tietää! Etenkin viime kesänä, kun oli todella kuuma todella kauan, tätä lenkkiä tuli kulutettua ihan liikaa. Einon ja oman hyvinvoinnin vuoksi ihan, mutta tylsäksi se kävi meille molemmille. Muutoin, jos käännymme tänne, Eino ei lähde kovin mielellään mukaan ja loppulenkistä saattaa jopa hidastella, mutta nyt Eino on päättänyt ihan itseä lähteä tälle reitille. Tämä oli todella ihana huomata, sillä vaikka Eino ei edes ymmärrä valitsevansa meidän reittiä, Eino osaa silti päättää itselleen sopivan lenkin. Päiväsaikaan tämä ei halua sinne, mutta illalla kun pelottaa, mennään lyhyt lenkki. Nyt Eino on kuitenkin hieman rohkistunut, ja vaikka tämä päättää kääntyä lyhyelle lenkille, tämä on lähtenyt pidentämään lenkkiä loppumatkasta. Eli hitaasti päästään tekemään koko ajan pidempiä lenkkejä, Einon ehdoilla. 🙂

    Kuvat ottanut Annette Wahlberg.

  • Mielenrauha

    Viime postauksessa kun olin aivan paniikissa, ettei meidän kisoista tule mitään, niin se huoli meni vähän ohi nyt. Vähän. Meillä on nyt ainakin syksyn ajan neljän koulutusohjaajan treenit, joissa jokainen vuorotellen pitää treenit, ja niin innoissani lähdin eilen ensimmäiselle tunnille! Ensimmäisen tunnin ohjaajana oli Hanna Maines, jonka treeneissä olemme olleet aiemminkin, mutta hyvin kauan sitten. Kerroin ennen tuntia huolistani, että Eino haahuilee ja haistelee vain, joista Hanna keksi pitää meille kehäänmeno-treenin. Ja kuinka hyödyllinen tämä olikaan!! Kaikkein tärkein hyöty tästä treenistä oli, että minä sain mielenrauhaa. 😀 Eino teki tosi hienosti, vaikka olikin aavistuksen väärässä vireessä. Se oli sellainen häslä, eikä niin läsnä kanssani, kuin olisin halunnut. Siinä on sellainen aavistuksenomainen ero fiiliksessä työskennellessä. Mielettömän positiivista oli kuitenkin se, että Eino teki töitä todella hyvällä vireellä! Vaikka häsläys vaikuttikin siihen, etteivät positiot olleet aivan puhtaat, Einolla oli tosi hyvä ilme ja asenne työtä kohti. <3

    Alkuasennossa sain huomata, että minun täytyy todella hyvin katsoa omat käteni kuriin. Hipaisin Einoa paristi kehätreenien aikana, ja Eino reagoi tähän todella vahvasti hyppäämällä äkkiä pystyyn ja väistämällä. Kisakehässä en todellakaan halua aiheuttaa Einolle huonoa mieltä jo ennen kuin suoritus ehtii alkaa, joten täytyy ottaa etäisyyttä ja pitää kädet kaukana Einosta. Kappale on nyt myös muokattu 2:53 mittaiseksi, joten siitä ohjelman pituudestakaan ei tarvitse enää stressata. Meidän AVO ohjelma kun oli 2:50 mittainen, niin tämä 3sek ylimääräistä tuskin vaikuttaa merkitsevästi enää.. 😀

    Tänään rally-tokossa tehtiin haastava rata kahdesti todella kivalla meiningillä, joka myös valoi uskoa meidän lauantain kisasuoritukseen. Radalla oli todella vaikeita kohtia, joissa piti mm. nopeasti hypyn jälkeen ottaa koira hallintaan valkovuokkoa varten, ja uuden hypyn jälkeen tuli pysäyttävä maahanmeno liikkeestä. Eino vähän haisteli maata, kun juuri ennen meitä oli mennyt aivan ihana valkkarityttönen, jonka perään Eino haikaili jo lämmitellessä. Luopui kuitenkin suhteellisen kivasti ja muistin jopa palkata luopumisesta lähes joka kerta! Etenkin sitten, kun laitoin Anniinan huutelemaan minulle palkka-käskyjä, etten itse unohtaisi. 😀 Toinen rata meni paljon paremmalla fiiliksellä, ja siinä ongelmana oli ainoastaan se, että tein liikkeet jo vaikka kuinka kaukana kylteistä. Eino on ehdottomasti valmis voittajaluokkaan, mutta oma fiksoituminen koiratanssin SM-kisoihin saattaa viedä kaiken rally-huomion, ja startataan vasta marraskuun tai joulukuun puolella rallyn voittajassa. Lokakuu on muutenkin täynnä kaikkea jännää ja kivaa koulutusta, että ei siinä mitään kisoja ehdi miettiä. 🙂

    Tämä oli taas vähän tällainen postaus. Yritän ehtiä kirjoitella Eva Bertilssonin aivan mahtavasta koulutuksesta tässä ennen lauantain kisoja, mutta katsotaan, kuinka käy. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että koulutus antoi todella paljon uusia työkaluja käyttöön, opetti ymmärtämään eläinten käytöstä ja käytökseen johtavia asioita paremmin. Se inspiroi todella paljon minua kouluttajana kokeilemaan eri taktiikoita Einon kanssa, mutta myös miettimään miten asioita voisi opettaa tunneillani. Joten seuraavan kerran kun Eva tulee Suomeen, kannattaa ehdottomasti osallistua!

  • Hyvän ja huonon mielen treenit

    Viimeksi kirjoittelin, että ollaan taas pitkästä aikaa pääsemässä koiratanssitreeneihin. No ne olivat nämä huonon mielen treenit. Koko treeni oli yhtä sähellystä, Einon huomiosta tappelua ja ääntä, joka tuosta koirasta lähti. Veikkaan, että liika energia + kunnon häiriötekijät (äitini + Einon leikkikaveri) lähettyvillä tekivät Einon keskittymisestä todella vaikeita, sillä tämän oli todella vaikea lähtökohtaisesti edes luopua näistä häiriöistä. Siihen nähden Eino teki siis todella nätisti töitä, ja saimme useamman upean pätkän tehtyä, mutta päällimmäinen fiilis oli harmistus. Treeneissä oli myös tarkoitus testata miten Eino pystyy työskentelemään 3min putkeen ilman palkkaa, sillä emme ole treenanneet tätä lainkaan. Tämä kokeilu meni kuitenkin puhtaaksi haisteluksi, ja pitkään aikaan ei ole hermostuttanut ja ärsyttänyt niin paljoa kun koira haistelee, eikä siihen saa mitään kontaktia. Siis yhtään mitään. 😀 Tämä ei helpottanut lainkaan Einon kontaktin ottoa, sillä kuka nyt kiukuttelijan kanssa jaksaisi työskennellä. Treeni menikin sitten siihen, että heti, kun Eino nosti kontaktin ja teki jotain, käytiin juosten hakemassa superlihapullat, leikittiin hetken niiden kanssa ja sitten palkkasin.

    Tämän lisäksi treenasimme positioon hakeutumista, 3 ja 7 positiot ovat edelleen vähän turhan epävarmoja, ja varmaan 3 positio saakin jäädä pois Tampereen kisoista ja keksitään siihen loppuun jotain muuta. Esim. oikean puolen peruutusta ei tule lainkaan koko ohjelman aikana ja se on ihan ok mallilla, niin oikean puolen seuruuta voisi ottaa vielä loppuun helppona lopetuksena. Uskoni meidän kykyyn suoriutua ohjelmasta kunnialla rapisee kuitenkin tällä hetkellä aika kovaa vauhtia, mutta yritän muistaa, että nyt ollaan hakemassa ihan mitä tahansa tulosta tahansa, jotta saadaan osallistua SM kisoihin. Eli ei vain saa tulla hylättyä. Koska tapoihini ei kuulu piestä koiria ja palkat ovat aina kehän ulkopuolella, ainut oikeasti mahdollinen hylkäyssyy olisi Einon kehästä karkaaminen. Eino ei ole kertaakaan meinannutkaan tehdä niin (pl. rally-kisoissa, mutta se ei ollut Einon puolesta tahallista), joten toivon todella, ettei se keksi nytkään karata.

    Tämän kaiken negatiivisuuden lisäksi on ollut jotain ihan kivaakin edistystä. Tai ei ehkä edistystä, mutta tämän negatiivisen sumun läpi olen kyllä ihan tietoinen myös asioista, jotka meillä toimii. Vasen, oikea ja jalkojen välissä seuruu toimii nyt todella hyvin, ja ne ovat todella varmoja (jos kontakti pysyy). Näitä uusia positioita harjoitellessa on jotenkin todella raadollista muistaa, kuinka paljon työtä näiden oikeasti toimivien positioiden opetteluun on oikein nähty. Se vähän hillitsee tätä välillä pilkistävää ajatusta, että jonkun position pitäisi jo toimia kun on “niin paljon jo treenattu”, mutta en halua edes tietää, montako sataa tuntia esimerkiksi vasenta seuruuta on hinkattu. 😀 Ja nyt se toimii, kun vaivaa on nähty. Ja kun aiemmin keväällä valittelin, että vasemmassa seuruussa toimii kaikki muu paitsi eteenpäin liikkuminen, niin nyt sekin on korjattu. Toimii! Työn alla olevat koiraa päin menevät suunnat alkavat myös jo hahmottumaan oikein hyvin. Eino tietää mitä siltä vaaditaan, mutta kuten Liedossa nähtiin, se voi kisatilanteessa olla silti liian vaikeaa. Mutta sitten tehdään jotain muuta niiden kohtien sijaan, jos menee liian vaikeaksi. Olisi kyllä huippua päästä näyttämään kolmesta positiosta kaikki suunnat, jolloin ei haittaa ihan niin paljoa, että kaksi muuta positiota laahaa valovuoden päässä näiden muiden positioiden sujuvuudesta.

    Yksi muu asia, joka meillä toimii, on taskusta, nameista ja lelusta luopuminen. Perjantain huonon mielen treeneissä minulla ei ollut taskua mukana, sillä ensimmäistä kertaa ikinä unohdin sen kotiin. Niinpä mentiin hupparin taskulla, mutta tällä ei ollut Einolle mitään väliä. Lelu joka tuli hupusta oli myös oikein mieluisa ylläri Einolle. 🙂 Einon kanssa pystyy myös tekemään palkka kädessä treenejä ilman, että Eino haikaa sitä. Tai haikaa, mutta ei menetä moottoriaan vaan tekee aivan täysillä töitä ja oikea lelu oikeassa tilanteessa nostaa vireen juuri sille sopivalle ja halutulle tasolle. Kilpailuissa ja kehätreeneissä Eino ei ole myöskään koskaan lähtenyt taskulle hakemaan sinne jääneitä palkkoja. Meillä on myös leikkiminen alkanut toimimaan todella hyvin, ja olemme päässeet siitä “en anna lelua, koska koira ei anna sitä takaisin –> koira ei anna lelua takaisin, koska saa sen niin harvoin itselleen” kierteestä irti rally-toko kouluttajamme Anniina Ahosen avulla, joka on opettanut minut leikkimään Einon kanssa. Ihan yksinkertaisia muutoksia, mutta me oikeasti nykyään leikimme Einon kanssa, eikä Eino enää yhtä paljoa omi leluja vaan tuo niitä ihan iloisesti minulle. Olen myös nyt oppinut millaisista leikeistä ja leluista Eino pitää, joka on myös tehnyt palkkauksista onnistuneita ja Eino on palkatessani myös palkkautunut.

    Tästä postauksesta tuli vähän samanlainen kuin viime postauksestakin, eli puran tajunnan virtaa tähän. Kuvat ovat Yläneeltä, jossa oli näitä oikein onnistuneita ja hyvän mielen treenipätkiä. Damit tulivat vaikeista pitkän matkan noudoista takaisin, jossa oli ojan ylitystä mukana, jatkettiin isolla ympyrällä juoksun treenausta, vahvistettiin positioita ja hömpöteltiin kaikkea muuta pientä. Kuvien tarkoituksena oli ottaa ihan yleisesti poseerauskuvia minusta ja Einosta, joita voi sitten viljellä kaikkialle, kuten blogiin Einon ihmiset -sivulle. 🙂

  • Kuulumisia

    Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä viime viikkoina, treenit ovat rullanneet ja Eino on päässyt leikkimään ja lenkkeilemään uusien ja vanhojen ystäviensä kanssa. Uusi ystäväkoira oli sellainen, joka hieman pelkää toisia koiria, ja tämän omistaja oli ajatellut Einon olevan hyvä uusi kaveri tälle. Ja tämä kaksikko tuli mainiosti toimeen, Eino kun väistää heti jos toinen pyytää ja muutenkin leikkii todella sievästi. Tämä tyttökoira ilmeisesti on myös hieman pelännyt, jos alussa kaveri juoksee kohti, mutta ei pelännyt lainkaan kun Eino kaiken elämänilonsa kanssa juoksi kohti. Oli myös ihanaa, että vihdoin Eino sai kaverin, joka on yhtä nopea kuin tämä. Valkkareiden kanssa leikkiessä Eino kun aina häviää kaikki juoksukisat, mutta vihdoin Eino sai olla myös se joka juoksee karkuun. 😀

    Treenit ovat edenneet kivasti, olemme tehneet nyt rally-tunneilla paljon ratoja. Kunnon leikittämiset pohjalle, niin Einon tsemppi on pysynyt nyt suhteellisen kivasti. Naama on mennyt nyt vielä maahan suhteellisen paljon, mutta viime treeneissä rata tehtiin vaihteeksi palkaten nameilla ja paljon, ja “jätä” käsky toimi tosi nätisti! Muuten ollaan tehty parilla riehutuspalkalla, jossa pääsee leikkimään jonkun kivan lelun kanssa hetken aikaa. Tämä nostaa vireen ja fokuksen kyllä myös kivasti, mutta koska leikkiminen vie paljon energiaa, tulee radalla myös selvästi väsy todella nopeasti. Yksi kerta oli myös rata ulkona, ja sekin meni todella kivasti! Einolle oli selvästi vaikeaa tehdä lähdöstä heti seisomaan pysäyttävä liike, ja aina ollaan jotain jouduttu meidän treeniradoilla uusimaan, mutta kyllä tämä meidän meno alkaa näyttää sille, että se voittajaluokka saataisiin ryvettyä yli. Ei välttämättä kovin kauniilla pisteillä, kun tuo huomio ei pysy minussa, mutta kyllä me niistä radoista läpi päästään ainakin. 😀

    Koiratanssia emme ole päässeet treenaamaan useasti viime aikoina, mutta tänään on taas tanssitreenit tiedossa! Sitten päästääkin taas vakiryhmään ja vielä sellaiseen aikaan, että me oikeasti ehdimme siinä treenaamaan. Olen omien koulutusten jälkeen tehnyt nyt muutamaan otteeseen oman HTM VOI ohjelman läpi, ja kaavaillut FS AVO ohjelmaa, ja etenkin HTM alkaa jo sieltä luonnistua. Muistan kyllä koreografian oikein hyvin nykyään jo, ja suuremmaksi ongelmaksi tulee nousemaan se, oppiiko Eino kaiken mitä siihen olen suunnitellut. 😀 Mutta kuten viime kilpailuissakin olen oikein onnistuneesti tehnyt, niin improan sitten jotain niihin pätkiin, jotka eivät mene. Meillä on myös ihan lopussa pieni pätkä musiikkia, jonka kanssa en ole ihan varma mitä teen, ja siitä saattaa hyvin tulla se koreon korjaus-osio. Eli jos jokin positio on jäänyt säätämisen takia puutteelliseksi, teen ne osiot sitten siinä lopussa. Tai jotain. 😀 Olen kyllä todella hyvillä mielin sen koreon suhteen, vielä kun pääsisi tekemään siihen musiikkiin Einon kanssa treeneissä! FS koreografiaa meillä ei ole vielä edes olemassa, mutta vihdoin on löytynyt meille sopivalta tuntuva musiikki, jonka saa katkaistua sopivasta kohtaa. Siitäkin tulee tosi kiva. 🙂

    Olimme tässä myös viikon reissussa Peksun kanssa, ja Eino sai olla sen aikaa pikkusiskoni kanssa luonamme. Ilmeisesti kaikki oli mennyt oikein kivasti ja ilman ongelmaa. Eino on kyllä kehittänyt nyt taas taantuman nuoreksi ja villiksi pojaksi. Virtaa tuntuu olevan paljon enemmän (eipä sitä mitenkään pahasti siltikään ole, rauhallinen poika tuo on silti), mutta kävi ottamassa makuuhuoneesta yöpöydältä reissusta mukaan tulleita kuitteja ja käyntikortteja, ja oli syönyt niitä. Siis?! 😀 Lisäksi Eino on alkanut kantamaan makuuhuoneesta tavaroita olohuoneen lattialle, mutta niitä ei tuhota. Kannetaan vain. Sieltä tulee kaikki villasukista huppareihin ja niskatyynyihin. Ja nämä kaikki ovat olleet niin, että olemme kotona. Tästä en ole kyllä kieltänyt, on tähän asti vielä naurattanut. Enpä ole myöskään muistanut mainita, että Einon kaikki sisarukset on nyt luustokuvattu! Neljästä pennusta kahdella on A/A lonkat, kahdella B/B, kaikilla kyynärät 0/0 ja silmät kaikilla OK (yksi on vähän mysteeri, jalostustietokanta ei näytä että olisi ok, mutta muistaakseni olivat kyllä ihan moitteettomat). Harmittaa, ettei kukaan muista sisaruksista ole kuvauttanut selkää Einon lisäksi.

    Meidän tulevaisuuteemme kuuluu nyt paljon kouluttautumista. Viikon päästä meillä tulee olemaan Eva Bertilssonin koulutus omaehtoisesta käsittelystä, ja tätä seminaaria kaipaamme kipeästi Einon kanssa. Kaikki toimenpiteet sujuvat hyvin, Einoon saa koskea ja ronkkia ja nyppiä pitkiäkin aikoja punkkeja pois kun omistaja ei osaa ja koira vain tyytyy kohtaloonsa, mutta se kynsien leikkuu. Olemme edistyneet tässä asiassa huimasti, ja Eino on nykyään ihan ok kynsien kanssa, mutta selvästi tässä asiassa ei ole lainkaan luottamusta mukana. Haluaisin toimenpiteen kuitenkin kivaksi, sillä leikkaan noita kynsiä kerran viikossa, ja Eino toivottavasti tulee elämään pitkään. Toinen on hampaiden harjaus, jossa olemme skarpanneet Einon heinäkuisen hammasputsauksen jälkeen. Sekään ei mene ihan niin nätisti kuin haluaisin, ja pelkään, että liika tällaisia epämiellyttäviä toimenpiteitä syö meidän välistä luottamusta. Tämän lisäksi olemme menossa Leena Inkilän koulutettavaksi Akaalle, ja tätä odotan todella innolla! <3

    Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutusta olisi myös tarjolla lokakuussa, johon tulen myös ehdottomasti menemään. Pääsimme myös Koirakoutsin järjestämään valmennusryhmään, joka järjestää neljät koulutukset seuraavana vuonna. Tässä toimivat kouluttajina Nadja Böckerman ja Csilla Bakos. Nadjan koulutuksissa ollaan oltukin muutamaan otteeseen, mutta Csilla tulee olemaan meille uusi kouluttaja. Kilpailuja on myös tiedossa, Tampereelle olemme menossa kahden (!!) viikon päästä hakemaan voittajaluokasta tuloksen, jonka avulla pääsemme ilmoittautumaan SM-kilpailuihin. En vielä tiedä miten paljon lähtisin odottamaan tältä kilpailulta, sillä Eino saattaa hyvinkin nuupahtaa kesken koreon kun tsemppi loppuu. Emme ole juuri treenanneet yli 3min pitkiä suorituksia ilman palkkaa, ja meidän ohjelmamme on sen 3:15 pitkä.. FS AVO startin kanssa odotetaan varmaan myöhemmälle syksyä vielä, nyt satsataan kisoissa vain tuon HTM:n suorittamiseen parhaan kykymme mukaan.