• Enemmän ja vähemmän onnistuneita treenejä

    Nyt on jälleen kulunut sen verran pitkä aika viime kirjoituksesta, että en edes enää muista mitä kaikkea olemme Einon kanssa tehneet! Välissä on ollut muuton viimeistelyt, rally-tokon lyhyt kurssi ja joulukin vielä. Kohta saadaan pakata koko vuosi pakettiin kun vuosi vaihtuu vain muutaman päivän päästä.

    Eino on nyt asettunut paremmin uuteen kotiimme, haukahtelut ovat vähentyneet eikä jokaisesta kolahduksesta ilmoiteta enää niin herkästi kuin alkuun. Eino on edelleen enemmän valppaana ja valmiustilassa, mutta eiköhän viimeisetkin haukahtelut saada unholaan pian! Asioiden syöminen on pahentunut, joka nyt taitaakin olla ihan stressiä eikä närästystä mitä aiemmin mietin, ainakaan mitä tulee narulelujen syömisen kanssa. Tällä hetkellä Einolla on vain muoviset lelut käytössä, joista tämä ei saa purtua irti palasia. Toivottavasti tämä syömis-vaihe on jokin ohitse menevä teini-pojan juttu, sillä kaikki pienemmät palaset mistä vain nielaistaan, eikä syljetä ulos. Tämä siis tarkoitti sitä, että tässä jokin aika sitten Einolta oksennutettiin vetyperoksidin avustuksella kenkä ulos tämän sisuksista, poika kun oli sellaisen keksinyt syötäväkseen!

    Takaisin kuitenkin rally-tokoon, jossa olemme nyt ihan rally-tokon ryhmässä, alkeet loppuivat marraskuussa. Siellä olemme pärjänneet hyvin, mitä nyt ratatreeneissä hajut ovat vieneet Einon kiinnostuksen mennessään. Tämä on erityisen ärsyttävää siksi, että treenatessamme omalla paikalla Eino tottelee täydellisesti, mutta kun päästään pidemmälle halliin ei tätä kiinnosta enää lainkaan mitä minä tälle sanon. Noh, toivottavasti tämäkin menee ohi, ja seuraaviin treeneihin osasin ottaa paremmat namit mukaan! Menimme myös itsenäisyyspäivänä katsomaan äitini kanssa valkoistenpaimenkoirien rally-tokon mestaruutta, jossa oli toki muitakin rotuja edustettuna. Tämä oli todella silmiä avaavaa, sain kysyttyä paljon säännöistä ja liikkeistä jotka jäivät askarruttamaan mieltä, ja ennen kaikkea sain nähdä että ei se muillakaan aina ihan putkeen mene. Tämä vei todella paljon omaa jännitystä pois, vaikka eihän kisat ole meille lainkaan ajankohtaisia vielä (3kk vielä niin saataisiin osallistua, mutta mennään kyllä mölleihin ensin treenaamaan ennen virallisia).

    Kisojen jälkeen menimme viettämään itsenäisyyspäivää äitini ja tämän avomiehen Timon luokse, Eino tietty mukana leikkimään Gizmon kanssa! Menimme yhteiselle lenkille, ensimmäistä kertaa niin että olimme oikeasti lenkillä eikä niin, että pojat saivat painia sisätiloissa niin, että näitä voi vahtia hieman paremmin. Lenkki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, Eino osasi väistää sopivasti Gizmoa joka pystyisi mennen tullen kaatanut pienemmän leikkikumppaninsa. Ulkona leikkimisestä ei oikein tullut mitään, vain takaa-ajoleikkejä eikä lainkaan painia. Takaa-ajossakin Eino on vielä aivan onnettoman hidas, eikä saanut Gizmoa kiinni vaikka kuinka yritti pinkoa lumihangessa. Kun olimme kiertäneet lenkin, menimme sisätiloihin syömään. Pojat jatkoivat leikkiä, Eino ei antanut hetkenkään rauhaa Gizmolle vaan oli koko ajan haastamassa uudestaan leikkiin. Nätisti nämä kyllä leikkivät, mutta hieman voisi rauhoittua välillä! Tämän postauksen kuvat ovat tältä kyseiseltä lenkiltä, Timon käsialaa. Pimeys hieman vaikeutti ja teki olosuhteista haastavampia, mutta kuvista paistaa joka tapauksessa koirien into ja hauskuus!

    Jouluaattona menimme aamulla joulupuurolle äitini luokse, jossa pojat pääsivät jälleen leikkimään sen parin tunnin ajan mitä siellä vietimme. Lähdimme jouluaattona illalla ajamaan Yläneelle, jossa vietimme pari päivää ja menimme Einon kanssa pitkille lenkeille ja tämä sai juosta vapaana niin paljon kun halusi. Tapaninpäivänä tulimme takaisin Turkuun, ihan vain huomataksemme että Einon lelut jäivät Yläneelle! Noh, tänään päivällä ennen töihin lähtöä menimme viereiseen Mustiin ja Mirriin hakemaan lelua tuholaiselle, jotta tällä olisi edes yksi sallittu pureskeltava esine…

    Yläneellä pidimme Einon kanssa pienen treenituokion dameilla, joka ei mennyt ihan odotusteni mukaisesti. Jossain kaukaisuudessa haukkui koira josta Eino otti todella paljon häiriötä, eikä siten pystynyt keskittymään lainkaan tekemiseemme. Tämän lisäksi minäkään en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten treenit jäivät hieman pliisuiksi. Eino teki joka tapauksessa pari todella hienoa noutoa tehdessämme muisti-noutoa, tämä toi damin suoraan minulle ja sai palkan vastalahjaksi. Tarkoituksena olisi tehdä varis-treenit tässä ennen koulun alkua ainakin kertaalleen, niitäkin kun olisi pitänyt olla jo monet viime treenien jälkeen!

    Ennen vuoden vaihdetta pitänee vielä tehdä kooste vuodesta 2018 ja suunnitelmat vuodelle 2018, jos tässä hulinassa sen vielä ehdin. 🙂

  • Muutto ja treenisuunnitelmia

    Tässä viime viikkoina on tapahtunut jälleen todella paljon, muun muassa uuteen asuntoon muutto! Välissä on ollut myös parit treenit, yhdet (ja viimeiset alkeis-treenit) rally-tokotreenit jäivät välistä muuton vuoksi. Muuttoon Eino on reagoinut suhteellisen rauhallisesti, mitä nyt edelleen viikon jälkeen vahtii tavallista enemmän ja ilmoittaa kaikista äänistä. Pieniä muutoksia tuossa pienessä pojassa oli myös havaittavissa, kuten tassujen nuoleminen ja narulelun lankojen syöminen (veikkasin närästystä syyksi, joka taas on aiheutunut stressistä) ja että pari kertaa normaalia enemmän on jahdannut häntäänsä. Voi olla myös että kuvittelen, mutta Einosta on tullut paljon läheisriippuvaisempi ja tykkää tulla paljon enemmän lähelle. Tämä kyllä saattaa johtua myös siitä, että sohvan puuttumisen vuoksi olemme katselleet televisiota matolta ja Einolla on suhteellisen vapaa pääsy syliin siitä. 🙂 Luopumista on tullut myös tehokkaasti treenattua samalla, kun meillä on ollut lautaset sylissä ja koira muutaman kymmenen sentin päässä. Myös pari suurempaa eroa tavalliseen on ollut, kuten ruuan jättäminen kippoon ja se, että Eino oli alkuun helpommin kiihtyneemmässä tilassa ja siitä kesti palautua kauemmin kuin mitä esimerkiksi nyt menee kun Eino on päässyt asettumaan paremmin kodiksi.

    Ennen muuttoa rally-tokossa treenattiin tasapainotyynylle nousua ja eteen tuloa sen avulla, sekä myös kiertämistä siinä niin, että etutassut pysyvät koko ajan tyynyn päällä. Eino handlasi tämän todella hyvin, olemme muutenkin jo treenanneet aiemmin pesuvadin päälle tuloa joten tämä oli Einolle tuttua puuhaa. Kiertäminen onnistui myös hyvin, kunhan itse vain löysin oikean tekniikan siihen ja osasin sanoa Einolle mitä pyydän. Auran Nuuskujen treeneissä ollaan myös käyty, ja nekin loppuivatkin viime lauantaina. Viime treeneissä oli muun muassa luoksetuloa ja noutoa, joka oli todella mielenkiinoista! Päästiin Einon kanssa jälleen pidemmälle, ja saatiin hieman lohdutusta että en minä niin myöhään ole liikkeellä ja että koska kyse on pennuista, ei näiltä voikaan odottaa täydellistä osaamista tai keskittymistä. Eino muun muassa lähti jäystämään damia kun harjoiteltiin kantamista, ja pitoa harjoitellessa lähti vetämään damia tai viemään pois. Mutta hitaasti päästään tästä pidemmälle kunhan vain muistan treenata myös tätä, taippareita kun ei tuurilla hoideta..

    Treeneissä oli myös houkutusten highway, jossa oli aseteltuna leluja ja dameja kahteen riviin ja keskelle jäi reilu pari metriä leveä “tie” jota pitkin koiran tulee juosta luokse. Eino näki tennispallot ja damit, ja ampaisi myös sinne kun kutsuin tämän luokseni. Eino ei kylläkään koskenut leluihin, vaan jäi pohtimaan siihen aloilleen mitä tekee. Kun tämä sitten päätti että minä olen kiinnostavampi kuin tennispallot (kiljuin varmaan kuin hullu siinä kohtaa yrittäen innostaa Einoa tulemaan luokse) ja laukkasi iloisesti luokseni. Siitä sitten kehut ja kunnon palkat, sekä tietty lelulla leikkimistä. Toisella kertaa ei ollut kysymystäkään kumpi voittaa, vaan Eino ampaisi täysillä luokseni heti kun tätä kutsuin. Jälleen suuret kehut ja namit pojalle! Treeneistä saatiin myös ohjeet jättää namit taskuun seuruun aikana, sillä nyt Eino seuraa vain kättäni, joka on asetettuna eteeni mahan kohdalle. En ihan vielä jätä nameja pois jotta voin palkata tarpeeksi nopeasti, mutta jo käden siirtäminen selkäni taakse osoittautui haasteelliseksi. Parin palkkauksen jälkeen Eino kuitenkin tajusi mistä on kyse, ja katse suuntautui ylemmäs silmiini, kuten kunnon seuruussa kuuluukin olla. Aivan mahtavaa! Vielä kun saisi aikaiseksi liittää sanan seuruulle, sillä Eino osaa sen jo todella hyvin ja käytös pitäisi todellakin jo nimetä.

    Ilmoitin myös Einon Turun näyttelyyn joka on tammikuussa, hurjaa! Nyt vain ahkerampaa seisomisen treenausta siis!