• Hyviä treenejä

    SM-kilpailuiden jälkeen piti hieman pysähtyä miettimään, mitä oikein lähdetään työstämään seuraavaksi, ja mihin suuntaan. Olemme harjoitelleet kotona nyt positioiden suoruutta ja paikan pitämistä, ja Einon aukeamista, poikittamista ja edistämistä on nyt hitaasti saatu hillittyä! En usko, että kovin suuria tuloksia saadaan aikaan joulukuun kisoihin mennessä, mutta jos nyt ainakin vähän saisi hillittyä räikeimpiä tapauksia. Olemme kotitreeneissä tehneet myös paljon positioon hakeutumista, jossa pelkästä käskystä Einon tulisi tulla oikeaan kohtaan. Tämä toimii joissain positioissa, mutta on hauska miten nopeasti sen huomaa, mitä ollaan treenattu ja mitä ei. Oikealle puolelle tavalliseen seuruuseen tuleminen vaatii käsiavun, sillä Eino tarjoaa siihen 3. positiota, jota taas on hinkattu aika paljon 😀 (eli oikealla puolella, mutta koira on eri päin katsoen eri suuntaan kuin ohjaaja).

    Koreografia tulee kokemaan suuria muutoksia. Samoissa kohdissa vaihdetaan positiot, eli tietyllä tavalla nämä “palaset” pysyvät kohdillaan, mutta palasten positiot vaihtavat iloisesti paikkoja keskenään. Suunnat palasissa ovat kuitenkin suurinpiirtein samat. 9 positio otetaan nyt alustavasti kokonaan pois, ainakin toistaiseksi, ja siihen lähdetään työstämään 7. positiota. Tässä suunnat tulee kuitenkin muuttumaan kokonaan, en ole vielä ihan päättänyt mitä siinä tehdään. 🙂 Siihen ollaankin nyt rakennettu peruutusta, ja se on lähtenyt tosi hyvin käyntiin! Eino pysyy suorassa ja pitää position, mutta toki häiriötreeniä ei olla vielä tehty, ja Eino vaatii siihen vielä käsiavut.

    Aloitin vihdoin eilen omaehtoisen kynsienleikkuun! Meidän kynsienleikkuu oli jossain kohtaa parempi, mutta sitten se lähti taas tökkimään, ja yhtäkkisen inspiraation pyrähdyksessä lähdin vain treenaamaan Einon matolla kynsienleikkuuta ihan todella pienistä palasista. Jälkikäteen tajusin, että noniin, ei se sen vaikeampaa ollut. 😀 Einolla starttinappulana on kylkimakuu, ja kun Eino nousee sieltä, loppuu kaikki tekeminen. Asento on sama, kuin normaalisti kynsiä leikatessa, ja Eino yrittää herkästi nousta sieltä, jolloin oli luonnollista ottaa se off-napiksi. Lopetin ja helpotin myös joka kerta, kun Einolla värähti tassu, johtui se sitten kutinasta tai halusta vetää tassu pois harjoituksen ollessa liian vaikea. Teimme alkuun ihan vain koskemista ja silittelyä eri kohtiin Einoa. Kylkiin, jalkoihin, tassuihin, taas kylkiin.. Einolle on vaikeaa, että kosken molemmilla käsillä ja kynsisaksilla. Seuraavaksi teimmekin harjoitusta, jossa koskin Einoon kynsisaksien kanssa. Toisessa kädessä oli namit, joten nyt oli vain yksi käsi ja kynsisakset. Koskin samalla tavalla Einon eri kohtiin, mutta vasta loppupuolella lähestyin tassuja. Pari kertaa Eino päätti nousta, mutta meni hyvin takaisin kyljelleen, jolloin harjoitukset jatkuivat.

    Tänään jatkettiin tämän treenin parissa, ja nyt oli tarkoituksena ottaa mukaan molemmat kädet ja “kynsisakset”. “Kynsisaksina” toimi kynä. Koska kynsisakset aiheuttavat Einolle voimakkaan reaktion ja huolen, tehdään alkuun näitä harjoituksia ihan vain ilman kynsisaksia, jotta saadaan paljon onnistumisia ja Eino oppii, että tämä voi luottaa tilanteeseen. Vasta, kun saan otettua Einon tassusta kunnolla kiinni kynä kädessä, lähdetään harjoittelemaan kynsisaksien kanssa. Voi myös olla, että yleistän tämän toiminnan vielä yhden tai kahden toisen esineen kanssa, ennen kuin otan kynsisakset taas mukaan treeniin. Teimme alkuun samoja juttuja kuin eilen, koskemista ilman kynää ja kynällä. Seuraavaksi tehtiin juttuja niin, että kynä oli poissa, mutta koskin molemmilla tassuilla Einoon. Heti, kun tämä nykäisi, näytti huolestuneelta (katsoin todella tarkkaan Einon ilmettä) tai muuten osoitti jännitystä, päästin tassusta ja vapautin tämän heittämällä namin vähän matkan päähän. Se, kuinka innokkaasti ja nopeasti koira tulee takaisin harjoitukseen, kertoo paljon koiran mielentilasta. Eino tuli juosten takaisin ja tarjosi heti makuuta matolle. Tähän on hyvä verrata myöhemmin, kun kynsisakset otetaan mukaan, että miten ahdistavaksi Eino kokee tehtävän.

    Eino nousi joka kerta, kun otin nameja kiposta. Eino on varmaan tottunut purkin rapinan tarkoittavan “kohta lentää nami” tai vapautusta, mutta tämän avulla saatiin vahvistettua hyvin kylkimakuun tarjoamista. Useamman toiston aikaansaamiseksi siirsin kuitenkin namit pian lattialle, jolloin harjoitus ei keskeytynyt Einon “väärän” off-napinpainalluksen vuoksi, ja saatiin nopeammin onnistuneita toistoja. Kynä ja molemmat kädet olivat alkuun vaikeita, jolloin muutama kerta piti hieman helpottaa tehtävää, mutta lopulta saatiin myös tassuun useampi onnistunut toisto! Tästä treenistä tuli kyllä meille molemmille tosi hyvä mieli, miksi pitikään odottaa näin pitkään, että sai aloitettua oikeasti helpon prosessin. 😀 Otin tästä tämän päivän treenistä myös videota, mutta siitä 90% ajasta Eino oli selkä kohti kameraa. Lopussa oli minuutti, jossa näkyi mitä oikein tehtiin. Jos kiinnostaa, voin kyllä editoida jonkun videon meidän näistä kynsienleikkuutreeneistä! 🙂

    Tämän jälkeen meillä oli vielä Einon aamupalaa eli treeninameja jäljellä, joten jatkettiin hieman positiotreenejä. Tässä välissä käytiin kuitenkin hakemassa Einon lelu treenirepusta (jossa ne kaikki parhaat lelut ovat), ja tehtiin pari mattotreeniä sen avulla. Eino sai oma-aloitteisesti tarjota matolle menoa. Näytin kättä käsikosketusta varten, jolla siis kysyn Einolta, onko tämä valmis jatkamaan treenejä. Eino hyvin tietoisena lelusta hyökkäsi nopeasti tökkäämään kättä ja sujahti sivulle, josta tehtiin pieni seuruupätkä eteenpäin, pivot ja peruutus. Siitä leluretuutusta, irrotus, ja jälleen oma-aloitteinen hakeutuminen matolle. Eino teki seuruut todella hyvällä mielentilalla ja oli aivan täpinöissään. Täpinän vuoksi tuli edistystä, mutta muuten oikein virheetöntä tekemistä, jonka ansiosta saatiin oikein hyviä toistoja.

    Positiotreenit menivät oikein hyvin vielä tämän jälkeen, saatiin korjattua erinäisiä juttuja positioista, ja vähän treenattua positioiden paikkojen hakemista. Vähän jännittää, onko kolmonen kisakuntoinen joulukuussa, mutta on sitä menty aiemmin pahemminkin vaiheessa olevilla positioilla kisoihin.. 😀

    Kuvat kahden vuoden takaa nostalgian vuoksi, kun Eino oli vielä ihan rimpula. 🙂 Muistan, kuinka mun mielestä Eino oli ihan aikuisen näköinen näissä kuvissa ja olin niin ylpeänä mun pienestä, mutta olihan se vielä aika kaukana aikuisesta tuossa kohtaa puolen vuoden ikäisenä. <3

  • Koiratanssin SM-kilpailut 2019

    Viikko sitten starttasimme Einon kanssa koiratanssin suomenmestaruuskilpailuissa Tampereella. Matka lähti aikaisin aamulla, kun lähdimme ajamaan äitini kanssa Turusta. Koko päivä oli kokemuksena todella hieno (paitsi iltapäivä, mutta se on ihan muista syistä johtuva juttu) ja olen vain ihan mahdottoman ylpeä siitä, että saimme olla Einon kanssa osa sitä kilpailua. Eino oli vieläpä ensimmäinen tolleri, joka starttasi virallisissa koiratanssin SM-kilpailuissa! Ennen kuin koiratanssi oli virallinen laji Suomessa, on tolleri nimeltä Mäkiharjun Huoleton-Hemmo eli “Leevi” korkannut SM-kilpailut vuonna 2006. Kuinka siistiä! En tiennyt tällaisesta lainkaan.

    Päivä SM-kisoissa alkoi ilmoittautumisella ja eläinlääkärin tarkastuksella. HTM alkoi vasta iltapäivällä 14 jälkeen, mutta kisoihin piti olla silti ilmoittautunut jo ennen kello 9. Vähän ärsytti herätä, mutta oli se silti huippua nähdä kaikki FS esitykset. Ja, sitä paitsi, meillä kävi todella hyvä tuuri kun oltiin ekat HTM kisaajat! Eli meille ei tullut lopulta kuin 5,5 tuntia hengailua kisa-alueella ennen omaa vuoroa. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. 😀 Eläinlääkärin tarkastus meni ihan ok, Einoa vain pelotti ihan hirveästi se tarkastus ja näytti jossain kohtaa siltä, että nyt seuraavaksi oksentaa. Pitänee ottaa oikein asiaksi treenata eläinlääkärissä näitä käsittelytilanteita, sillä Eino selvästi tiesi mistä on kyse, vaikka oltiinkin koirahallilla eikä eläinlääkärin vastaanotossa.. Eläinlääkäri tarkasti korvat, sydämen ja keuhkot kuuntelemalla niitä, ja tassut haavaumien varalta. Einokin siitä nopeasti rentoutui, kun tajusi, että nyt ei tule mitään neuloja tai pumpulipuikkoja. Lopuksi vielä ontumisen varalta juoksutus edestakaisin, jossa Eino otti hienon näyttelyravinsa esiin. 😀 Ell tarkastus läpäistiin kuitenkin hienosti, ja sitten päästiin odottamaan omaa vuoroamme.

    Ennen kisojen alkua oli useampi puhe, Tamskin tanssijoiden katrilliesitys ja yhteistanssi! Itsehän olin päässyt kokeilemaan yhteistanssia Leena Inkilän koulutuksessa, jossa sen vetäjä Salla Haavisto kokeili meidän koekaniinien kanssa tanssin toimivuutta. Yhteistanssi tehtiin ketsuppi-lauluun, eli Las Ketchup yhtyeen The Ketchup Song biisiin. Ja vitsit oli kivaa! Olen tehnyt samaa tanssia joskus ala-asteella, jolloin biisi oli ihan hitti, ja oli hauska päästä kokemaan tämä uudestaan näin muutamaa vuotta myöhemmin. 🙂 Tämän jälkeen olikin aika aloittaa kisat! Odotellessa että HTM alkaa, saatiin ihastella kaikki upeat FS esitykset läpi! <3 Ja hienoja olivatkin. Välissä kävin vähän lenkkeilyttämässä Einoa ja muuten viihdytin tätä häkin ulkopuolella, mutta pakko sanoa, että Eino käyttäytyi kyllä koko päivän todella nätisti häkissään! Eino on saanut olla maanantaisin ja tiistaisin omien koulutusteni ajan häkissä tutussa treenihallissa Turun Murrella (meillä on ollut ennen tai jälkeen näiden koulutusten omat treenit Einon kanssa, muuten tämä saisi olla kotona), ja siellä tämä kyllä on huutanut ja protestoinut vahvasti. Ilmeisesti tuttu halli ei ole mikään paikka olla häkissä, vaan siellä treenataan! 😀 On kyllä hitaasti alkanut jo helpottaa tuo huuto hallilla, onneksi. 🙂

    Lopulta koitti meidän vuoro. Emme käyneet kehääntutustumisessa, sillä olisimme ensimmäiset kehässä, enkä halunnut väsyttää Einoa turhaan. Odotin häkin ulkopuolella koska HTM nollakoira olisi kehässä, niin saisin otettua Einon hetkeksi tekemään pienet lämpät ennen kuin rynnättäisiin kehään kun Eino on vielä hyvässä vireessä. Kuulin kuitenkin, miten Eino hieman vikisi häkissä, ja ajattelin, että se tekee kyllä enemmän hallaa suoritukselle kuin hengailu häkin ulkopuolella, jossa Eino saa hetken fiilistellä tunnelmaa ennen kuin mentäisiin kisakehään. Tehtiin siinä sitten kuitenkin vähän enemmän lopulta. Käytiin tekemässä yksi kehäänmeno ja aloitus tyhjässä lämmittelykehässä, ja se meni hurjan hienosti. Muuten tehtiin sellaisia kymmenen sekunnin treenipätkiä: matolta nousu pieneen lämmittelyyn, jossa tehtiin pieni pätkä yhtä positiota, ja sitten takaisin matolle, jossa tuli palkka. Tämä treeni oli tosi hyvä Einolle! Tämä oli aivan fiiliksissä, ja oli todella hyvässä vireessä, kun lopulta sitten siirryttiin toiselle puolelle hallia.

    Olin vienyt kehän laidalle Einon treenimaton valmiiksi odottamaan. Mehän oltiin ensimmäiset menossa kehään, niin kehtasin viedä sinne valmiiksi tavaroita. Tehtiin vielä kehän laidalla samanlaisia pieniä treenipätkiä, ennen kuin mentiin kehään. Videolta näkee, että tehtiin pientä sivuaskelta vielä laidalla ennen kuin tultiin kehään. Meillä oli siinä kohtaa ollut lähtölupa jo jonkun aikaa, mutta tehtiin vielä se minkä halusin lämpätä alle ennen kisakehään menoa. Siinä meni ehkä se kymmenen sekuntia, mutta tuntui ihan valtavan pitkälle ajalle odotuttaa kaikkia. 😀 Mutta yritin vain sanoa siinä itselle, että meillä on oikeus tehdä lämppää tässä, tästä on maksettu, ja kyllä meidät sitten kutsutaan uusiksi jos liian kauan tässä lämmitellään. 😀

    Eino oli aivan huipussa vireessä, olin todella tyytyväinen meidän lämmittelyihin. En ollut edes tehnyt lelun kanssa mitään, ihan vain maton ja lihapullien avulla Eino nousi ainakin tänään siihen tavoiteltuun vireeseen! Kisakehässä kaikki tuntui todella uskomattomalta, ja oli vain niin huippua, että saatiin ylipäätään osallistua näihin kisoihin. Olen myös ylpeä, etten keskeyttänyt Einon kyttäystä liian aikaisin. Annoin Einon oman aikansa tuijotella tuomareita ja yleisöä, kunnes sitten pyysin tältä kontaktin, ja laittamaan pään alas. Ja sitten mentiin. Eino teki todella hyvin todella pitkään, ihan omalla tasolla mentiin. Sitten tuli ihan järkyttävä katko 9 positiossa (jalkojen välissä). Senkin otin liian aikaisin, menin itse koreossa sekaisin, vaikka olen treenannut sitä todella monta kertaa ilman Einoa viime viikot. 😀 Katkon aikana saatiin tehtyä jotain, mutta Eino kyttäsi silti huolissaan tuomareita ja yleisöä. Peruutus-käsky meni sieltä läpi jotenkin ja sen Eino pystyi tekemään (vaikka 9 positiossa minun ei koskaan tarvitse sanoa peruutus-käskyä, ihan vain toistamalla position käskyn Eino osaa lähteä peruuttamaan..). Fiilis kehässä oli kuin olisi yrittänyt vetää purkkaa irti lattiasta. Lopulta Eino onneksi itse lähti pois positiosta, en meinaan olisi ilman järkyttäviä käsiapuja saanut sitä muuten pois ysistä..

    Sieltä sitten saatiin näytettyä meidän hienot oikean puolen sivuaskeleet, jotka olin aiemmin jättänyt väliin hypätessäni 9 positioon 15sek liian aikaisin. Sieltä päästiin myös sujuvasti 6 positioon, ja saatiin wrapattua ohjelma kasaan. Hieman tuskallista sitä on katsoa 9 position kohdalla, mutta muuten meidän tasoinen ohjelma. Jännää on, että myös viime kisoissa 9. positio aiheutti suuret ongelmat ja katkot, vaikka se on treeneissä Einon vahvin positio, ja jossa kaikki onnistuu häiriöstä riippumatta. Se on nyt kuitenkin mennyt jotenkin rikki kisakehissä. Kisasuorituksen jälkeen Eino teki myös jotain sellaista, mitä tämä ei ole ikinä ennen tehnyt: karkasi juosten kehästä! Olin ihan pöyristynyt kehässä, katsoin vain että jaaha, sinne meni! Luulin, että tämä oli juossut taskulle ja lihapullille, mutta mitä vielä, Eino oli juossut matolle! 😀 Siellä Eino oli aivan täpinöissään matolla, hytkyi tosi malttamattomana siinä maaten. Ihan hupsu eläin, ilmeisesti matto on ollut mieleen, vaikka ollaan omistettu se vasta kuukausi! Ja ollaan tehty kunnon treenejä sen kanssa vain kerran, silloin Leena Inkilän koulutuksessa.

    Kisasuorituksesta jäi todella hyvä mieli. Eino teki monta vaikeaa juttua, kuunteli, oli pääasiassa kanssani koko kolmen minuutin ajan, ja katkon aikana Eino ei kertaakaan haistellut! Eino ei siis kokenut, että tämä oli tilanne, jossa tarvitsee rauhoitella minua tai itseään. Eino pystyi myös työskentelemään hyvällä vireellä myös katkon jälkeen. Lisäksi, meillä oli ennen kisasuoritusta 5,5 tunnin odottelu. Aika, jollaista Eino ei ole koskaan joutunut odottamaan ennen kisasuoritustaan. Einolle tekee ehdottomasti hyvää pitkä odottelu, mutta ei ehkä ihan noin pitkä aika. 😀 Eino oli myös nuorin HTM koira. Eino oli myös aivan super ennen kisakehää, saatiin siis vihdoin se vire toimimaan ennen kehää, ja kehässäkin oli pari kohtaa, jossa tuntui, että me molemmat viihdyttiin siellä. <3

    Olen myös aika ylpeä itsestäni. Pari viikkoa ennen SM kisoja joka kerta kun ajattelinkin kisoja, olin valmis oksentamaan jännityksestä ja pakokauhusta. Sain kuitenkin käännettyä ajatukseni aivan toisenlaisiksi näiden parin viikon aikana. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että minua alkoi jännittää oikeastaan vasta matkalla kisapaikalle, edeltävänä iltana olin ihan rauhassa. Meillä kun ei ollut mitään paineita. Me menimme Einon kanssa esiintymään, emme kilpailemaan. Uskon tällä olevan suuri merkitys sille, ettei Eino alkanut haistelemaan vaikka tätä hieman jännitti, ja että tämä pääsi yli kyttäyksestä ja saatiin tehtyä ohjelma loppuun. Jos en jo tätä sanonut, olen ihan tajuttoman ylpeä ja kiitollinen Einolle siitä, että tämän ansiosta noustiin ihan todella nopeasti koiratanssin SM tasolle. Siis, Einohan täytti kisapäivänä 2 vuotta ja 5 kuukautta. Olemme molemmat startanneet ensimmäisissä virallisissa kilpailuissamme vuosi ja kaksi kuukautta sitten. En pysty käsittämään tätä, pahoittelut kaikille lukijoille tästä Einon hehkutuksesta. 😀

    Pisteitä saatiin yhteensä 148,34p, joka oli mielestäni oikein hyvä määrä pisteitä tästä suorituksesta. Sija oli lopulta 11/12. Tuomarit huomauttivat kontaktikatkosta, mutta myös positioiden vinoudesta ja epätarkkuudesta. Nyt olemme ottaneet ne vinoudet työn alle, sillä Eino on todella monessa positiossa helposti vino, tai jää liian kauas. Tämä näkyi kyllä todella raadollisesti kuvista, tähän postaukseen on valittu ne parhaat kuvat, ja näissäkin joko Einon huomio on yleisössä tai sitten positioit on ihan hakusessa. 😀 Ohjelma saa varmaan myös kokea suuren muodonmuutoksen, kun otan varmaan koko 9 position pois sieltä, ja vaihdan tilalle kolmosen. Saa nähdä miten koreografia muuttuu, mutta pikaisen hahmottelun perusteella se saadaan kuitenkin toimimaan. 9 positio saa tulla takaisin, kun se toimii jälleen todistetusti häiriöisemmillä alueilla. Tai voi olla, ettei koko 9 positio lähde, mutta ainakin sen osuutta pienennetään huomattavasti.

    Tiina Jounio
    (36 + 35) 71 + (37 + 36) = 144p
    Positiossa vielä tarkkuutta lisää, välillä melko väljää ja jonkun verran poikittamista. Viehättävä pari!

    Johanna Mamrelunk (SWE)
    (38 + 38) 76 + (35 + 39) 74 = 150p

    Laura Lalli
    (40 + 37) 77 + (37 + 37) 74 = 151p
    Koira oli välillä hieman hämillään ja kontakti välillä sen vuoksi pätki. Ohjaaja sai koiran kuitenkin hyvin mukaansa, ja ohjelma eteni, hyvä kehänkäyttö. Positioissa oli välillä hieman epätarkkuuksia.

    Kisasuorituksen jälkeen lähdettiin aika nopeasti metsään jäähdyttelylenkille, jotta saatiin molemmat hieman rauhoittua ja kerätä itseämme. Lähdin kävelemään polkua pitkin syvemmälle metsään, jotta voisin päästää Einon juoksemaan hieman vapaana. Mentiinkin sitten vahingossa vähän pidempi lenkki. Tarinan opetus: ota aina puhelin mukaan, jos olet menossa kävelemään vieraaseen maastoon! Luulin tietäväni tarpeeksi hyvin reittini tuossa metsässä, tämä kun oli tosiaan neljäs kerta, kun olimme kävelemässä näissä Tamskin metsissä. Mutta en tiennyt. 😀 1,5 tuntia se meidän reissu lopulta kesti. Siinä ehti mukavasti ajatella mitenköhän myöhään mahtaa vielä olla valoisaa, ja mitenköhän kauan jaksan taapertaa pitkin metsää ennen kuin iskee niin kova nälkä, että on pakko pysähtyä. Koska tämähän oli ollut ihan perus kisapäivä: ei silloin ehdi syömään ennen suoritustaan. Olen pitänyt sisäistä kompassiani ihan hyvänä, mutta nyt en huolehtinut tarpeeksi hyvin alkumatkassa miten pitkiä matkoja kävelin pois hallista, jolloin tiesin missä suunnassa halli on, mutta en sitä kulmaa missä suhteessa olen kohti hallia. Kun katsoin myöhemmin kartasta miltä eksymisalueeni näytti, huomasin, että olin kyllä yrittänyt ihan oikeaan suuntaan päästä takaisin hallille. Siitä kertoo yksi pistoni hakkuuaukealle, joka näkyy siis kartasta (jos se oli se hakkuuaukea, siitä en tietty voi olla varma), ja jonka luulin olevan tie kerta vihdoin alkoi näkyä jotain taivasta horisontissa. 😀 Pettymys oli suuri, ja siinä kohtaa piti alkaa hyväksyä se tosiasia, että olin eksynyt.

    Paniikista ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, vaan jatkoin ärsytyksen voimalla eteenpäin ja jatkoin matkaa. Lopulta löytyi frisbeegolfrata, ja vihdoin oli joku aavistus mihin suuntaan kannattaa mennä, jotta löydän jälleen sivilisaatiota. Olin toki siinä kohtaa jo jonkun aikaa seurannut ison tien kohinaa, mutta tiesin sen tarkoittavan erittäin pitkää kävelymatkaa takaisin hallille. Frisbeegolfradan varrelta löysin kuitenkin ihmisiä, jotka näyttivät kartalta, että reilun puolen tunnin kävelymatka siinä oli vielä jäljellä tietä pitkin. Linnun tietä olisi ollut paljon lyhyempi matka, mutta minähän en enää halunnut metsään harhailemaan ilman puhelinta. 😀 Kävelin ohjeiden mukaan frisbeegolfkeskukselle, josta sitten kävin pyytämässä huoltoasemalta kyytiä hallille tuntemattomalta mieheltä. Kerroin tilanteeni, sanoin että saa ehdottomasti kieltäytyä kerta Einokin oli aivan kurassa, mutta tämä mies sitten suostui heittämään minut takaisin hallille. Suurten kiitosten saattelemana tämä pääsi tyttärensä kanssa katsomaan jääkiekko-ottelua, johon nämä olivat menossa, ja minä pääsin näyttämään äidilleni, että ihan kunnossa sitä ollaan.

    Aion jatkossakin mennä tuntemattomiin metsiin kävelemään, mutta olen kyllä tarkempi siitä, että se puhelin on mukana.. Nytkin muistin kyllä, että se voisi olla hyvä ottaa mukaan, mutta olin jo ulkona Einon kanssa hallin pihalla, että päätin olla menemättä hakemaan sitä takaisin. Se kostautui. 😀 Olisi kyllä myös hurjan siistiä nähdä miten olen oikein harhaillut pitkin metsää, olenko yrittänyt ollenkaan lähteä oikeaan suuntaan, vai kuvittelinko vain kaikki hienot ajatukseni siitä, missä suunnassa hallin on pakko olla. Onni oli kyllä siinä myös, että tiesin tuon metsän olevan väkisinkin niin pieni, että jossain kohtaa törmään ihmiseen, joka voi auttaa minua. Lisäksi oli ihmisiä, jotka tiesivät minun olevan hukassa, ja osaisivat lähteä etsimään minua.

    Eino oli kyllä tyytyväinen tähän “lyhyeeseen” palauttavaan lenkkiinsä, ja nukkui lopun kisapäivän ajan kyllä oikein onnellisesti häkissään aivan hiljaa. Sain seurata viimeiset HTM suoritukset, näin meidän tuloksen, ja jakaa kaikille hurjaa kertomustani minun ja Einon seikkailusta. Loppu päivä meni jotenkin ihan sumussa, olin aivan uupunut kaikesta mitä sinä päivänä oli oikein tapahtunut. Nyt viikkoa myöhemmin olen ottanut asiakseni korjata Einon vinot positiot, ja kehittänyt toimintasuunnitelman seuraavia kisoja varten. Ne ovat Helsingissä 8.12 Messareiden yhteydessä, eli Suomen suurimpien näyttelyiden kanssa samaan aikaan. Siitä tulee ihan hurjan siistiä ja jännää! Arposin pitkään mennäänkö sinne Einon kanssa vai ei, mutta tässä on vielä reilu kuukausi aikaa rakentaa mielentilaa ja käydä tekemässä parit häiriötreenit. Yritän pitää sen asenteen, että suoritus saa mennä miten menee. Me menemme vain hakemaan ison areenan kokemusta, ja kokeilemaan millaista on kilpailla noin hulppeassa kisakehässä!

    Postauksen kuvat (c) Ari Andersin

  • Kouluttautumista ja valmistautumista

    Tässä on taas pitkä päivitysväli, ja tässä välissä on tapahtunut hurjasti kaikkea siistiä! Oli koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutus Lempäälässä, siitä viikon päästä oltiin kouluttautumassa Einon kanssa Leena Inkilän koulutuksessa Akaalla ja viime lauantai vietettiin tutussa kotihallissa Jaana Karppisen rally-toko koulutuksessa. Olen saanut ihan hirvittävästi neuvoja ja apua näistä koulutuksista koiratanssiin ja rally-tokoon, etten edes lähde yrittämään tämän kaiken uuden tiedon purkamista. Mutta käyn nyt nopeasti läpi nämä silti ja kerron asiat, jotka jäivät mieleen näistä koulutuksista. 🙂

    Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutus järjestettiin tosiaan Lempäälässä. Kurssin veti Johanna Saariluoma. Lauantai käsitteli koreografiaa, ja sen eri osa-alueita. Pidin erityisesti siitä, että tässä jatkokoulutuksessa keskityttiin etenkin VOI-luokan koirakoihin, kun taas aiempi koulutusohjaajakurssi keskittyi enemmän ALO-luokan koirakoihin. Sunnuntai alkoi eläinfysioterapeutti Marika Ruottisen luennolla, josta sai paljon uutta mielenkiintoista tietoa koirien fysiikasta, sekä siitä miten koiriin vaikuttaa eri liikkeet. Moni asia oli kyllä jo tuttua, mutta parissa kohtaa piti hieman tsempata itseään “Einosta tuli ihan hyvä kaikesta huolimatta..” ajatusten kanssa, ettei luento olisi mennyt ihan itsensä soimaamiseksi. 😀 Mutta nyt ainakin seuraavan koiran kanssa tiedän, miten asiat oikeasti kuuluu tehdä.. Loppupäivä keskusteltiin koiratanssin arvostelusta, johon oli hyvä saada hieman uusia näkökulmia ja ajatuksia. Johannalla oli 6kk vanha tervueren pentu Vesta seuraamassa luentoa, ja tauoilla piti hieman käydä rapsuttelemassa tätä.. 🙂

    Leena Inkilän koulutuksessa meillä oli yhteensä 60min aika, mutta olin pyytänyt sen jakamista kahteen, sillä Einon jaksaminen on kovin rajallista. Lähdimme työstämään kehäänmenoja sellaisiksi, että heti alusta asti Eino on työmoodissa eikä haahuile ylimääräisiä tai Einon ei tarvitse arpoa ollaanko nyt töissä vai ei. Emme vielä saaneet tehtyä pitkää pätkää, mutta siitä ensimmäisestä kahdesta metristä kaikki lähteekin. Ja ne ensimmäiset kaksi metriä kohti kehää Eino teki huipulla vireellä. 🙂 Toisella puoliskolla tehtiin alkuun samaa harjoitusta, jonka jälkeen tehtiin hieman palkattomuustreeniä. Treenin perusteella Einolla ei kyllä ole ongelmaa olla ilman palkkaa, mutta musiikki hieman hämmensi tätä ja vire laski sen myötä. Ja musiikki ei ollut meidän musiikki, vaan ihan muu. Sain myös vinkkejä haisteluun, että tätä lähdettäisiin työstämään ihan tavan lenkeillä kotona. Kutsumista pois hajuilta, ja jos on liian vaikeaa, voi kokeilla “jo haisteltujen” hajujen kanssa josko olisi helpompaa. Ylipäätään ajatusta luopumista ja siitä, että luopuminen ei ole maailman loppu vaan tarkoittaa bileitä omistajan kanssa superpalkkojen kanssa. Matolta lähtöä kehään ollaan nyt tehty myös kotona, ja uskon, että tästä saadaan ratkaisu meidän haahuiluongelmiin myös rally-tokossa. 🙂

    Jaana Karppiselta saatiin vasempaan seuruuseen (meidän ikuinen murheenkryyni :D) vinkkejä. Ja vastaus oli ihan yksinkertainen: tee sitä, mikä tuntuu epämukavalta ja vaikealta. Olen huomaamattani vähän vältellyt vasemmassa seuruussa pitkiä eteenpäin meneviä pätkiä, koska ne ei suju. Toistan myös paljon seuraa-käskyä, jolloin Einolle ei ole muodostunut sellaista ajatusta seuruusta, että tätä tehdään nyt kunnes toisin käsketään. Muistuttelen siis liikaa tehtävästä. Ja sitten sinne seuruun loppuun voi laittaa näitä Einolle kivempia ja selkeämpiä juttuja, kuten sivuaskeleet.

    SM-kisoja ajatellen ollaan hieman treenailtu ja käyty läpi juttuja treenien ohella. Pilasin meidän vasemman seuruun peruutuksen astumalla Einon tassun päälle tämän poikittaessa pahasti peruutuksessa selkäni taakse, ja saatiin kerrasta korjattua se poikittaminen! Ainut vain, että nyt Eino poikittaa 45 asteen kulmassa ulospäin ja hypähtää siihen heti, kun peruutus alkaa. Korjaa kyllä nopeasti oikeaan paikkaan, ja vaikka saatiinkin tehtyä nopeita korjauksia superpalkoilla peruutukseen, se jää nyt pois meidän kisaohjelmasta. Eipä sitä ollut viime kisoissakaan, niin ei sitä ehkä tähän nyt kaivata. Siihen on nyt yhdistynyt väärä mielentila, jota en todellakaan halua loppuohjelmaan, joten jätetään suosiolla pois. Siihen kohtaan on jo uusi idea. 🙂 On kyllä jotenkin niin tyypillistä, että muutama päivä ennen kisoja tapahtuu jotain tällaista. Mutta tästä opittiin, että ei peruutella toppatakissa, josta ei näe tarpeeksi ajoissa, että koira pujahtaa selän taakse.. 😀

    Nyt vietetään pari rauhallista päivää, ja lauantaina aamulla kuuden aikaan suunnataan auton nokka kohti Tamperetta. Eino käytiin tänään hieromassa, avattiin ne muutamat jumit sieltä häiritsemästä lauantain kisasuoritusta. Eipä sillä, että odotukset olisi kovin korkealla. Meidän pääasiallinen tarkoitus on mennä pitämään hauskaa, nauttia arvokisatunnelmasta ja edustaa ainoana tollerikoirakkona kisakehässä. Tuloksista en jaksa murehtia, sillä Eino on ollut niin haahuileva viime aikoina ja positiot tuntuu hajoavan käsiin. Lisäksi HTM kisataan FS:n jälkeen, joten eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen meillä on noin kuuden tunnin odottelu ennen kuin meidän luokka edes alkaa. Siitä tulee meille ihmisillekin pitkä päivä, enkä todellakaan tiedä miten Eino tulee reagoimaan näin pitkään odotukseen. Mutta lauantaina se selviää. 🙂

  • Ensimmäinen voittajaluokan startti!

    Kilpailimme viime lauantaina Tampereella koiratanssin merkeissä, startaten ihan ensimmäistä kertaa voittajaluokassa missään lajissa. Ja en kyllä olisi osannut odottaa, että lähdetään noin hienosti liikkeelle, sillä ylitimme pistetavoitteen kirkkaasti! Paljon löytyy vielä viilattavaa, mutta moni asia, jonka odotin menevän pieleen eli etenkin positio 7, meni paremmin kuin treeneissä! 😀 Sitten taas meidän vas. sivuaskeleet olivat hieman vinoja ja siellä oli hämmentävän paljon epätarkkuutta. 9. positiossa eteenpäin menevässä suunnassa jätättäminen ei tullut yllärinä, mutta se, että sinne tuli niin paljon muuta häikkää, oli hieman outoa. Mutta tämä oli todella hieno aloitus meidän koiratanssin VOI-uralle, 154,67 pistettä on meinaan aika siisti määrä pisteitä. <3 Sillä napattiin myös jaettu toinen sija. :)

    Alkulämmittely ei mennyt taaskaan nappiin, sillä nyt pidin Einoa liian kauan häkissä, enkä antanut tälle juurikaan sellaista hengailuaikaa hallissa, jotta tämä pystyy olemaan sinut itse tilan kanssa. Siihen nähden haistelua tuli yllättävän vähän, sillä Eino otti paljon häiriötä tilasta, vaikeista jutuista ja tuijottavasta tuomaristosta ja yleisöstä. Joku päivä se oikeaan vireeseen virittely onnistuu, ja sitten koetaan samanlaisia onnistuneen suorituksen tuomia kylmiä väreitä, kuin silloin kun olimme viimeksi Tampereella ja saimme tupla kunniamaininnat. 🙂 Veikkaan, että Einon tsemppiä söi myös todella paljon meidän musiikin kanssa sättääminen. Videon alusta on leikattu noin 40 sekuntia pois, jossa ensin tulemme kehään, mutta odotimme myös hirvittävän pitkän ajan musiikin käynnistystä. Eino oli koko ajan todella upeasti paikallaan pää maassa, mutta jatkossa jos noin käy, niin lähdetään ulos kehästä kunnes ongelma saadaan selvitettyä. Koska teknisiä ongelmia tulee ja menee, ei niille aina voi mitään, mutta tuo oli ehkä vähän virhe minulta pitää Eino silti kehässä. Sitten kun musiikki lähti, Eino ei meinannut nousta, kun siinä oltiin oltu jo melkein minuutti siinä kohtaa. 😀

    Tuomareiden kommentit ja pisteet: (määrä + laatu / kumppanuus + koreografia)

    Henna Meriharju: (40 + 36) 77 + (38 + 40) 78 = 155
    Ohjaaja liikkui todella kauniisti musiikkiin, jopa niin, että koirasi jäi aavistuksen “varjoosi”. Tämä ongelma korjaantuu, kun saat koiran tekemisen osaamisen paremmaksi. Nyt monet positioista olivat epätarkkoja. Musiikki sopi teille hyvin, mutta koiran keskittyminen välillä katkesi.

    Maija Asp: (40 + 36) 76 + (38 + 40) 78 = 154
    Ohjaaja liikkui kauniisti, mutta välillä ohjaaja keskittyi omaan liikkumiseen niin koira unohtui. Positioita hyvin mutta ne ovat vielä epätarkkoja. Musiikin temmonvaihtelut otettu huomioon hyvin.

    Hanna Maines: (40 + 35) 77 + (33 + 45) 78 = 155
    Kaunisliikkeinen koreografia, ja ohjaajan liikkuminen oli erityisen kaunista. Valitettavasti muutama isompi kontaktikatko ja positioissa epätarkkuuksia (sivuaskelissa vinoutta, etäisyys vaihteli). Hyvä musiikinkäyttö.

    Tuomareiden pisteet olivat yllättävän positiivisia, sillä kun tulin kehästä ulos, veikkasin pistemäärän tippuvan alle 140 pisteen. Mitä omaan liikkumiseeni tulee, niin siihen on panostettu, sitä on ajateltu, ja siihen on haettu tarkoituksella musiikin huomioimista. Mutta en minä loppujen lopuksi kuin heilutellut käsiä, ja yhtäkkiä koira jää jo varjooni?! 😀 Toki Einon epätarkka suorittaminen varmasti vaikutti siihen, mutta en tiedä, pitäisikö sitten tuunata alas omaa liikettä, jos Eino ei ihan pysy messissä? Eino ei kuitenkaan ota enää paljoa häiriötä minun liikkeestä, etenkään jos se on noin vähäistä. Ja hieman harmittaa myös kommentti, että unohdin Einon koska keskityin omaan liikkeeseen. Veikkaan, että tässä viitataan siihen, kun Eino jätätti 9. positiossa. Huomasin kyllä, että Eino ei tullut mukana ja kutsuin tätä, mutta ajattelin, että näyttää pahemmalta, jos jään houkuttelemaan tätä perääni kuin jos vain jatkan. Siitä sitten saatiin pieni impropätkä aikaiseksi kun Eino hämmentyili, kunnes päästiin takaisin raiteille. Mutta vaikka koiratanssi ei ole tanssia sinänsä eikä tarvitse osata tanssia, niin mielestäni tämä minun liikkumisen määrä ei vielä mene sen rajan yli, että tanssisin Einon yli. Hämmentää. 😀 Se kyllä piristi, että ohjelma on sertin arvoinen onnistuessaan, eli olen siis onnistunut arvioimaan miltä voittajaluokan ohjelman tulee näyttää!

    Eino ei ole koskaan tehnyt tuota koreografiaa. Olen tehnyt sen kyllä itse lukuisia kertoja läpi, en edes tiedä kuinka monta sataa kertaa olen jo kuunnellut tuon kappaleen läpi. Ihan jo musiikkia valitessa ja fiilistellessä kuuntelin sen muutaman kymmenen kerran läpi. Koreografiaa luodessa se määrä triplaantuu nopeasti, kun pitää päättää missä kohtaa näytetään mikäkin positio, mihin kohtaan musiikkia sopii millainen liike, miten se liike sopii positioon, pystynkö auttamaan Einoa, onko positio helppo vaihtaa seuraavaan Einon nykyisellä liikerepertuaarilla, miten käytämme tehokkaasti koko kehän ja miten pääsemme liikkumaan tarvittuun kohtaan, jos koreografia vaatii tietyn position esittämistä tietyssä kohtaa. Näin alkajaisiksi. Ja olen tehnyt kahdet koreografiat tälle musiikille, ensimmäinen heitettiin romukoppaan kun ei se vaan toiminut.

    En alkuun ymmärtänyt lainkaan, kun koreografiaa suunnitellessa kehotettiin tekemään se yksin läpi ilman koiraa. Opin suhteellisen nopeasti koreografian, ja tein niitä kyllä yksin ns. markkeeraten liikkeet, ja musiikkia kuunnellessa mietin miten koreografia eteni. Improvisointi-kykyni kehittyi myös samaa tahtia, joten ei edes haitannut, vaikka unohdin jotain pätkiä, sillä minulla on aina back-up liikkeet valmiina, joihin voi turvautua. AVO ohjelman myötä ymmärsin, miten tärkeää niiden koreoiden opettelu ilman koiraa on, ja sitä ohjelmaa hinkkasinkin todella monet kerrat ilman Einoa. Silloin teimme avoimen koreografian läpi ilman ja nyt voittajan koreon läpi ilman, että Eino on tehnyt niitä. Musiikin Eino on kuullut monesti, ja tehty hieman koreon eri osioita musiikkiin, mutta myös täysin eri asioita kuin mitä “oikeasti” koreografiassa tapahtuu.

    Sen lisäksi, että minulle on kehittynyt improvisointi-kyky, olen oppinut tuntemaan koirani niin hyvin, ettei minun tarvitse tehdä koreografiaa läpi Einon kanssa tietääkseni miten paljon aikaa Eino tarvitsee eri asioissa, miten hyvin Eino kykenee eri vaihtoihin ja suunnan muutoksiin, ja miten nopeita olemme siirtymään paikasta toiseen. Siksi ainakin meillä riittää se, että minä tiedän, mitä me teemme. Eino tulee iloisesti perässä ja kuuntelee. Einolla on myös nimittäin tapana ennakoida, ja tätä ominaisuutta lähdetään varmasti hyödyntämään jotta saamme pyörähdykset minusta pois toimimaan. Ennakoinnista on myös haittaa, sillä en voi enää laittaa käsiä eteenpäin Einon ollessa jalkojen välissä, sillä se on merkki peruuttaa pois. Tai sitten vaan opetetaan koira olemaan ennakoimatta.. 😀

    Viikonloppuna meidän piti mennä Saloon kilpailemaan koiratanssin epävirallisissa kilpailuissa, mutta mennäänkin Seinäjoelle! Eino pääsee mukanani arkitottelevaisuuskoulutuksen teoriaviikonlopulle, joka järjestetään Lakeuden kennelkerhon toimesta. Kurssi tuli hyvin extemporena, sillä vasta tiistaina nousi ajatus kurssille lähdöstä. Viesti järjestäjälle, joka kertoi, että mukaana mahtuu vielä. Hetken panikoinnin jälkeen tehtiin päätökset, ja huomenna kurvataan kohti Seinäjokea! 😀 Kurssin virallinen ilmoittautumisaika meni jo kuukausi sitten, mutta ilmeisesti aina kannattaa kysyä, josko mahtuu mukaan. Tällaisille pikaisille päätöksille ja extempore-lähdölle arkitottis-kurssille on toki syynsä, mutta siitä lisää myöhemmin.. 😉

  • Eva Bertilsson Turun Murrella

    Viime viikonloppuna Turun Murre järjesti maailmankuulun käyttäytymisanalyytikon Eva Bertilssonin (Carpe Momentum) koulutusviikonlopun. Eva Bertilsson on yhdessä Emelie Johnson Veghin kanssa kehittänyt startti- ja stoppinappulakonseptin, jolla eläimelle annetaan mahdollisuus sanoa kyllä ja ei esimerkiksi eri toimenpiteille. Tapahtuma kesti koko viikonlopun, sisältäen perjantaina luennon, ja lauantaina ja sunnuntaina oli sekoitettuna luentoa, keskustelua ja työskentelyä demokoirien kanssa. En pysty millään sisältämään koko viikonloppua tähän blogipostaukseen, enkä aio edes yrittää, mutta liitän tähän mielestäni tärkeimmät asiat joista lukija voi ehkä saada jotain irtikin. En ole vieläkään saanut edes omaksuttua kaikkea kunnolla, joten senkään vuoksi en yritä lähteä selittämään kaikkea, mitä tehtiin tai käsiteltiin viikonlopun aikana.

    Koulutus painottui etenkin omaehtoiseen koulutukseen, jossa siis annetaan eläimelle mahdollisuus kertoa milloin esimerkiksi toimenpiteen saa aloittaa, ja milloin riittää. Esimerkiksi näimme videon kissasta, joka itse tarjosi tassuaan, kynsiä leikattiin, ja kun kissa otti tassun pois, leikkuu loppui ja annettiin kissalle mahdollisuus päättää, koska jatketaan, vai jatketaanko. Samaten koiran treenitilanteessa vesipullon kaataminen voi tarkoittaa, että tämä on valmis treenaamaan, kun taas taukopaikalle lähtö tarkoittaa, että nyt on tauon paikka. Eläinten saadessa itse päättää luottamus ja itsevarmuus lisääntyvät, sillä tällä on kontrollia omasta elämästään. Tokikaan kaikesta ei voi antaa päättää, eikä se ole tarkoituskaan, mutta antamalla eläimelle valtaa päättää asioita omassa elämässään voi olla todella suuria ja positiivisia vaikutuksia. Näitä asioita voidaan kouluttaa positiivisilla vahvisteilla, tutustuttamalla vaiheittain eri ärsykkeisiin, sheippaamalla, yhdistämällä eri ärsykkeet ja antamalla startbuttonin, jolla eläin voi sanoa, koska saa aloittaa ja koska lopetetaan.

    Luennolla käsiteltiin uuden asian opettamista sen kautta, miten voidaan opettaa mahdollisesti hyvin pelottava asia niin, että se on koiran mielestä parasta ikinä. Tässä käytettiin esimerkkinä agilityn keinua, joka rämähtäessä maahan voi olla hyvinkin pelottava kokemus koiralle, ellei tätä ole kunnolla pohjustettu. Jakamalla uuden käytöksen ominaisuudet osioihin, kuten ääni, tärähdys, korkeus, voidaan jokaista eri ominaisuutta lähteä treenaamaan omana kokonaisuutena. Eli jos vain mahdollista, harjoitellaan yksi asia kerrallaan. Esimerkiksi kynsien leikkuussa erotellaan kynsisakset, tassun kosketus, ihminen tuijottamassa tassua jne. Osiot harjoitellaan yksitellen tehden treenistä mahdollisimman helppo ja hauska koiralle, joten esimerkiksi kynsisaksia pelkäävällä koiralla ei aloiteta kynsisaksista, vaan kynsisaksien sijaan harjoitellaan ensin muilla esineillä, kuten hiusharja, kynä, puhelin, kauha, mitä ikinä keksiikään käyttää. Eva painotti myös, että mitä useampaa polkua lähtee treenaamaan, sitä todennäköisemmin onnistutaan ainakin jossain polussa, jota pääsee jatkamaan.

    Vaikeutta lisätään asteittain, koko ajan seuraten koiraa. Jos tämä osoittaa epävarmuuden merkkejä, asia on liian vaikea, ja tehtävää tulee helpottaa riittävästi. Aina voi ottaa tauon tai nollata tilanteen. Jos koiralla kestää kauan tulla palkkauksen jälkeen takaisin, tehtävä on ollut liian vaikea. Jos koira näyttää siltä, että tehtävä on liian vaikea vaikka kesken kynnen leikkuun, tulee leikkuu jättää siihen eikä jatkaa loppuun asti. Eva totesi, että tämä etenkin on todella vaikeaa, sillä järki sanoo, ettei sillä viimeisellä kahdella millillä voi olla vaikutusta kokonaisuuteen, tai ihminen tiedostamatta yrittää tässä tilanteessa olla näkemättä merkkejä. Ei-vastaus voi olla myös alkuun ihan vain ilmeen muutos epävarmempaan suuntaan, eikä ole välttämättä niin selvä kuin tassun vetäminen pois. Se, miltä kyllä- ja ei-vastaukset näyttävät, ei ole merkityksellistä, kunhan niitä kuunnellaan. Käytöksellä nappia painaessa ei ole väliä, vaan sillä, että nappia painetaan.

    Tämä tulee myös muistaa, jos opetetaan jo olemassaolevaan käytökseen startbutton. Meilläkin leukakosketus kädelle on hyvin vahva, jolloin se ei välttämättä ole toimivin startbutton toiminnalle. Tällöin Eino saattaisi yhä painaa startbuttonia, vaikka toimenpide ahdistaisikin. Sillä toisaalla halutaan mahdollisimman hyvä ja pitkäkestoinen leukakosketus monenlaisen häiriön keskellä (koiratanssikisat), kun taas toimenpidettä tehtäessä halutaan koiran nostavan pää pois, jos tilanne on liian ahdistava. Tällaisessa tilanteessa tulee katsoa myös koiran kehoa, jos se indikoi tehtävän olevan liian vaikea. Tällöin myös voi palkata ei-vastauksesta, vaikka muutoin Eva ei palkkaisikaan ei-vastauksen antamisesta. Ympäristöä voi myös muokata sellaiseksi, että koira ymmärtää, kumpaa käytöstä ollaan nyt hakemassa. Leukatargetin lisäksi voi ottaa myös mukaan esimerkiksi katseen suunnan startbuttoniksi.

    Kouluttaessa tulee tehdä ympäristö ja tilanne mahdollisimman helpoksi onnistua. Eläimen oppimiseen, käytökseen, mielentilaan ja tunteisiin vaikuttaa sisäinen ja ulkoinen ympäristö. Jos vahvistepohja on kunnossa, ei myöskään epäonnistumisella ole väliä. Perustan ja pohjan rakentamiselle on annettava aikaa. Mitä pienempiä askeleita keksimme ottaa, sen helpompi on liikkua taaksepäin. Tärkeintä ei ole saada aikaan käytöstä, vaan kommunikaatiolinja, jolloin koira ymmärtää tällä olevan mahdollisuus valita. Luennolla käsiteltiin myös aihetta mitä tehdä, kun ei voi antaa vaihtoehtoa. Tällöin voidaan myös usein tehdä paljon asioita pakottamatta ja mahdollisimman epäahdistavasti ja ilman ylimääräistä stressiä. Poistamalla ylimääräiset stressitekijät ympäristöstä, tekemällä vain pakolliset toimenpiteet ja tuomalla ympäristöön omia tuttuja esineitä ja hajuja voidaan saada jo paljon aikaan. Meidän kynsienleikkuut tulevat näyttämään esimerkiksi seuraavanlaisilta jatkossa: toiset tehdään olohuoneessa, toiset makuuhuoneessa. Olohuoneen kynsienleikkuut tulevat olemaan ne, joita olemme tähänkin asti tehneet, eli Einolla ei ole juuri vaihtoehtoja valita. Toki annan palkkaa kuten aiemminkin, vapautan välissä pois, en pidä tassua väkisin paikallaan ja annan tarvittaessa tauon. Yksi uusi juttu saatiin kuitenkin tähän toimenpiteeseen: varoitus. Kun tehdään jotain epämukavaa, annetaan koiralle varoitus, että nyt se tapahtuu. Tällöin koira voi rentoutua ainakin muun ajan, ja jännittää vain sen hetken. Makuuhuoneen kynsienleikkuuseen otetaan ihan erillinen matto, siitä tulee todella kiva ja hyvä paikka, ja kynsienleikkuuta lähdetään treenaamaan hitaasti edeten pitäen huolen, että Einolla on koko ajan hyvä fiilis ja tällä on hauskaa.

    Demokoirina oli monta erilaista koiraa, joilla oli kaikilla hieman eri tarpeet ja eri haasteet. Lauantain treeneissä pyrittiinkin löytämään ratkaisuja muun muassa kynsienleikkuuseen, toisen ihmisen koskettamiseen ja miten opetetaan pitämään suuta auki. Sunnuntaina keskityttiin hieman erilaisiin toimiin, joissa ryhmä jaettiin neljään, ja joka ryhmällä oli oma koirakko joita pyrittiin auttamaan eteenpäin. Minä pääsin opettamaan tassunantoa, ja vaikka osallistuinkin todella aktiivisesti ehdottelemaan seuraavia askeleita (ihana kun pääsin tuollaiseen temppuryhmään, ne minä hanskaan! :D) niin sain paljon ideoita, miten lähteä opettamaan Einolle myös toisen tassun antoa. Joka ryhmä käytiin sitten lopuksi läpi porukalla nopeasti, että jokainen pääsi osallistumaan ja näkemään jokaisen ryhmäläisen edistymisen.

    Tässä postauksessa tuli käsiteltyä pääasiassa perjantain luennon asioita, mukana muutama juttu viikonlopulta. Viikonlopun keskustelut ja luento menivät kuitenkin sen verran pitkälle käyttäytymisteoriaan, että vaikka aihe olikin loputtoman kiinnostava, en osaa lainkaan tiivistää asiaa tähän postaukseen. Viikonlopun ansiosta minulla on kuitenkin todella paljon enemmän työkaluja toimia oman ja muiden koirien kanssa, ymmärrän paremmin käytöstä ja mitkä tekijät vaikuttavat käytökseen. Haluan ehdottomasti tutustua tähän aiheeseen enemmän, ja etenkin kun pääsen pidemmälle eri kokeiluissani Einon kanssa, jaan tänne kaikkia uusia ajatuksia joita viikonlopun ja oman käytännön harjoitusten perusteella on syntynyt. Yksi omaehtoinen juttu meillä on ollut jo jonkun aikaa käytössä: Eino saa päättää meidän lenkkien suunnat. 🙂 Ihan koko lenkkiä Eino ei saa valita, mutta sen tämä saa valita, että mihin suuntaan mennään ja vähän minkä mittainen lenkki tehdään. Nämä lenkkireitit ovat kuitenkin niin tuttuja Einolle jo, että menevät melko autopilotilla. 😀

    Olen huomannut tässä myös yhden todella jännän jutun. Eino on alkanut pelkäämään nyt aika paljon pimeää parin erittäin ikävän tapahtuman vuoksi, ja ollaan vähän saatu korjattua tilannetta nameilla palkkaamalla aina pelottavien juttujen tullessa tielle. Eino on saanut valita myös iltalenkkiensä reitin, ja on valinnut nyt todella monen illan ajan lähteä lyhyimmälle lenkille, jonka Eino tietää! Etenkin viime kesänä, kun oli todella kuuma todella kauan, tätä lenkkiä tuli kulutettua ihan liikaa. Einon ja oman hyvinvoinnin vuoksi ihan, mutta tylsäksi se kävi meille molemmille. Muutoin, jos käännymme tänne, Eino ei lähde kovin mielellään mukaan ja loppulenkistä saattaa jopa hidastella, mutta nyt Eino on päättänyt ihan itseä lähteä tälle reitille. Tämä oli todella ihana huomata, sillä vaikka Eino ei edes ymmärrä valitsevansa meidän reittiä, Eino osaa silti päättää itselleen sopivan lenkin. Päiväsaikaan tämä ei halua sinne, mutta illalla kun pelottaa, mennään lyhyt lenkki. Nyt Eino on kuitenkin hieman rohkistunut, ja vaikka tämä päättää kääntyä lyhyelle lenkille, tämä on lähtenyt pidentämään lenkkiä loppumatkasta. Eli hitaasti päästään tekemään koko ajan pidempiä lenkkejä, Einon ehdoilla. 🙂

    Kuvat ottanut Annette Wahlberg.