• Kolme varista, istui aidalla…

    Jes, aktiivisempaa päivitystä pitkästä aikaa! Kirjoittelin viimeksi perjantaina, mutta tässä kahden päivän aikana on tapahtunut taas sen verran paljon että parempi tehdä päivitys tähän väliin kuin taas jättää se parin viikon päähän.

    Olimme eilen jälleen Auran Nuuskujen pentukurssilla, jossa tällä kertaa treenattiin yhteistyötä ja kontaktia muiden lähellä. Näissä treeneissä Jymykin oli mukana tuomassa oman haasteen mukaan treeneihin, mutta hyvin meni veljen läsnäolosta huolimatta ja Eino jaksoi keskittyä hienosti! Teimme ohitusharjoituksia, seisoimme ringissä yhden koiran aina kiertäessä ringin ympäri ja pujottelua toisten koirakoiden ollessa pujoteltavat kohteet. Tämä oli mukavaa vaihtelua, tällaista treeniä meillä ei olekaan ollut ennen. Eino piti hyvin kontaktin ja pysyi seuruussa (paitsi pari kertaa karkasi seuruusta kun päästiin jonkun tutun kohdalle…) kaikissa tehtävissä hyvin.

    Teimme myös hallin tyhjässä osassa hieman rally-tokotreenejä itseksemme kun aikaa liikeni, ja Einon käännökset oikealle seuruussa ovat todella hyviä, tämä pysyi koko käännöksen ajan aivan vieressä vaikka en liikkunut paikaltani yhtään vaan pyörin paikallani. Uskon että Einon lihaksisto ja maltti on parantunut tässä parin viikon aikana niin, että tämä onnistui ilman että Eino karkaa sivulta kauemmas tai edemmäs. Harjoittelimme myös jälleen paikalla oloa maassa ja istuaaltaan, jotka ovat molemmat parantuneet viime aikoina jälleen. Saattaa johtua siitä, että niitä on myös treenattu enemmän… 🙂 Treeneissä harjoiteltiin myös luoksetuloa, joka Einon osalta meni todella hyvin, mutta ennen kuin oli meidän vuoromme halusi Eino jo osallistua ja juoksi erään naisen luokse tämän hihnan livetessä otteestani ja kun en ollut lainkaan varautunut siihen, että Eino saattaisi karata minulta. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti, että ainakin “tänne”-käsky on vahva kun vieraidenkin luokse juostaan toisten koirien ohi ilman ongelmaa!

    Treenien jälkeen menimme Skanssiin Jymyn ja Neelan kanssa, kun sain tietää että sinnekin saa tulla koirien kanssa. Kauppakeskuksessa emme olekaan ennen olleet, mutta eipä Einoa kauheasti jännittänytkään. Uudet hajut vain kiinnostivat alkuun enemmän kuin minä, mutta kun myöhemmin menimme kävelemään ympäri kahdestaan niin Eino kulki hyvin sivullani eikä hypellyt ihmisten eteen tai lähtenyt omin luvin tutustumaan muihin. Kauppakeskuksessa saimme myös paljon huomiota osaksemme, kun kaksi puolivuotiasta jätkää pyörivät lattialla ja pureskelevat toistensa korvia ja tassuja, sekä yksi 15 viikkoinen Neela joka ihmetteli maailman menoa hillitymmällä tyylillä. Tänään aamulla menimme myös uudestaan Skanssiin, nimittäin ostamaan Einolle ihan super palkkalelu ja uusi hihna; sellainen, joka ei varmasti lipeä käsistä kesken treenien!

    Tänään meillä oli kello 12 Paimion Hiekkahelmessä varis- ja damitreenit, joka oli Novascotiannoutajat ry, Salon ja Turun alueen järjestämä treenitilaisuus. Super palkkalelu olikin juuri siksi hommattuna, että saisin vaihdettua damin siihen. Einoa kun niin kovasti kiinnostaa damit ja niiden kanniskelu, että tarvittiin perinteisiä lelujamme kiinnostavampi palkka näitä treenejä varten. Varista Eino ei ole nähnyt sitten pentutreffien kuukausi sitten, jolloin varis kiinnosti mutta siihen ei koskettu kuin hieman. Kantamisesta ei ollut tietoakaan vielä silloin. Aloitimmekin tänään varisten kanssa, ja Eino oli ensimmäinen ryhmästämme joka pääsi treenaamaan variksen kanssa.

    Erona edeltäviin varistreeneihin oli se, että Eino oikeasti halusi koskea varikseen ja se kiinnosti todella paljon. Nyt pienellä kannustamisella varis otettiin suuhun ja sitä kannettiin, joskin todella pinnallisella otteella. Eino lähti hyvin heittojen perään ja lähti kantamaan varista. Eino lähti myös hakemaan varista kun se ensin kannettiin kauemmas, eli lähtee myös muun kuin pelkän heiton kanssa hakemaan varista. Tästä lyhyestä treenistä opittiin Einon kanssa kyllä aivan valtavasti, ja saatiin eväät mistä lähteä rakentamaan noutoa pidemmälle. Treenin loppupuolella Eino myös näytti, että taippareiden läpäisy on vain minun jaksamisestani kiinni. Eino otti variksen suuhun, tepasteli sen kanssa vähän matkan päähän ja jäi seisomaan varis suussa tuijottaen muita koirakoita pitkäksi aikaa. Tästä Eino sai suuret kehut, sillä varis oli juuri oikeassa nouto-otteessa ja varis pysyi suussa kauan eikä vain pienen matkaa. Saatiin paljon ohjeita jatkoon, ja erityisesti mihin aikaan täytyy palkata ja mistä palkataan.

    Varisten jälkeen siirryimme odottelemaan, että seuraava treeni alkaisi. Silloin olisi luvassa noutamista damien kanssa, jota ollaan treenattu kotonakin, joskin aivan liian vähän (kuten kyllä varistenkin kanssa). Damien kanssa katsottiin ensin, miten Eino noutaa ja mitä siinä tapahtuu. Meillä ei ole ollut noutoon mitään sanaa, joten damin heitosta Eino pääsettiin se hakemaan, ja rallatteluksihan se meni. Eino lähti juoksemaan dami suussa eikä luoksetulosta ollut tietoakaan. On kuulemma hyvin yleistä, että tollerit lähtevät omimaan dameja eivätkä niitä halua palauttaa. Noutajilla kun on luontainen taipumus lähteä noutamaan sitä, mutta ei palauttaa noudettua esinettä, joka täytyy opettaa ihan erikseen. Saimme harjoitteeksi tehdä muistinoutoa, jossa veimme ensin Einon kanssa kaksin damin paikalleen, ja palaamme sieltä pois yhdessä. Sen jälkeen pieni odotus, ja lähetys damille. Eino palasi suoraa linjaa minun luokseni, mutta jatkoi myös suoraan ohi. Muistin siinä jossain kohtaa että minulla on superlelu taskuni takataskussa, ja sen nähtyään Eino vaihtoi mieluummin damin leluun.

    Tämän perusteella saatiinkin ohjeeksi treenata Einon kanssa erityisesti palautusta, sillä nouto sujui niin hyvin siihen asti. Oli kyllä todella hauskaa oppia uusia asioita ja sellaisesta aiheesta, josta minulla ei ole ollut aavistustakaan miten lähteä treenaamaan! Nyt on hyvät ohjeet mistä lähteä rakentamaan noutoa ja saada siitä sellainen kuin sen kuuluu olla. Oli kyllä hauska kun kerroin siitä, mitä ollaan treenattu tähän asti damin kanssa. Oli kuulemma “perus nouto”. Minulle se on ollut todella vaikea ymmärtää mikä ajaa koiran noutamaan sen esineen, eikä mikään tästä ole ollut “perus”-asioita, vaikka koiralle se sitä olisikin. 🙂 Nyt tässä vieressä makaa jälleen kerran aivan todella väsynyt tolleripoika, joka on kintut kohti taivasta. Einon päivä ei kuitenkaan loppunut vielä siihen, sillä menimme vielä koko porukka katsomaan Myllyn ilotulituksia. Pysyimme kylläkin etäämmällä, katseluetäisyydellä kuitenkin josta kuului vielä pauketta aivan tarpeeksi, mutta pysyttelimme autossa emmekä menneet katsomaan niitä ulkopuolelle. Alun jännittämisen jälkeen Eino vain tyytyi kuuntelemaan rakettien pauketta sylissäni, ja kun lähdimme pois alkoi Eino nukkumaan jälleen. Eli tämän perusteella uuden vuoden pitäisi mennä myös ihan sujuvasti, mahtavaa!

    Ohessa kuvia meidän Yläne-viikonlopulta. 🙂

  • Käännöksiä ja häiriötreenejä

    Jälleen pitkä päivitystauko, mutta treenien lisäksi meillä ei ole kovin kummoista tapahtunut. Olemme käyneet rally-tokon alkeiskurssilla jo kolmesti (hurjaa, jo kolmet treenit takana, tarkoittaa että meillä on vain kahdet jäljellä!) ja Auran Nuuskujen pentukurssilla kahdesti. Tuntuu että tämä syksy on oikein lentänyt ohi, ja että tuo pieni pentu on aikuistumassa kovaa vauhtia. Pentu on nykyään jo teini, joka on opetellut viime aikoina jalan nostelua ja tyttöjen perään huutelua, ja lenkeillä haistellaan kovin tarkkaan eri hajuja.

    Rally-tokossa olemme treenneet seuruuta (pitäisi vain opettaa vielä se sana “seuraa”) ja käännöksiä seuruun aikana eri suuntiin ja eri muodoissa, sekä tämän lisäksi olemme harjoitelleet pujottelua ja askeleen ottamista oikealle. Myös istumista sivulta olemme harjoitelleet, ja viime treeneissä otimme mukaan myös sivulta maahan menon. Viime treeneissä teimme myös ensimmäistä kertaa rataa! Kyseessä oli vain muutaman kohdan rata, mutta oli hauskaa päästä tekemään monta liikettä putkeen eikä vain harjoitella samaa liikettä monta kertaa putkeen. Rally-toko on kyllä ollut hauskaa, ja sitä tullaan jatkossakin harrastamaan sillä Einollakin on selvästi hauskaa treeneissä. Varsinkin, kun löysin sille vihdoin todella palkkaavan lelun. 🙂

    Auran Nuuskun pentukurssilla olemme harjoitelleet meille tuttuja asioita, mutta silti Eino on ollut huomattavasti levottomampi sillä hallilla. Asiaan vaikuttaa myös se, että siellä on kaikkea muuta kiinnostavampi veli Jymy! Se onkin meidän suurin haasteemme, nimittäin olla kiinnostavampi kuin Jymy ja saada Eino edelleen keskittymään. Ensimmäisissä treeneissä Eino pitikin mekkalaa piippaamalla mitä tämä ei sitten taas muualla ole ennen tehnyt. Toisissa treeneissä Eino oli jo hiljasempi, mutta Jymy ei ollut sillä kertaa paikalla. Huomenna mennään taas jolloin Jymy tulee myös paikalle, eli jälleen mahtavaa häiriötreeniä meille!

    Tästä postauksesta jää nyt kuvaton, vaikka minulla olisi Yläneeltä otettuja kuvia toisella koneella. Ne saavat jäädä siis toiseen kertaan. 🙂 Tänään on myös Einon nimipäivä, joita ollaan juhlittu siivoamalla lattioita kun poika on taas kerran syönyt jotain sopimatonta ja saanut mahansa sekaisin! Nyt mennään siis kaurapuuroa ja jauhelihaa uitettuna veteen -dieetillä, pieniä annoksia että saadaan pojan maha kuntoon taas.

  • Treeniä treeniä!

    Eino on toipunut oikein hyvin aivotärähdyksestään, ja on jälleen oma reipas itsensä. Pari päivää otimme hieman rauhallisemmin ja tehtiin vain lyhyitä remmilenkkejä, mutta lauantaina Eino pääsi mukaan töihin. Kävimme ennen töitä aamulla pidemmällä lenkillä jotta tämä olisi rauhallinen työpaikallani, mutta eipä se juuri mihinkään vaikuttanut. Pentu pinkoi ja leikki ja touhusi sisällä loputtoman energiansa voimin, ja kun olimme tekemässä lähtöä mentiin koko porukka pihalle, jolloin Eino ja lapsi juoksivat pihaa edes takas vieretysten – Eino toki inan nopeammin kuin kaksivuotias lapsi.

    Sunnuntaina menimme äidiltäni saadulle koiratanssitunnille. Tämä oli itse luonnetestissä viikonloppuna ja tuli takaisin valiokoiran kanssa! Koska viikonloppu oli kuitenkin raskas, päästiin treenailemaan heidän treenivuorollaan Qublikseen. Saimme treenata ensin pujottelua, ja koska ollaan treenattu “piiloon” menemistä jalkojen väliin, oli temppu Einolle hyvinkin helppo. Harjoittelimme kyllä niin, että pujoittelu aloitetaan niin että Eino tulee edestä jalkojen väliin, kun taas piiloon mennessä Eino tulee takaatani jalkojen väliin. Teimme pujottelua ensin pelkästään niin, että seisoin paikaltani, mutta myöhemmin kotona olen pikkuhiljaa alakanut lisäämään myös omaa liikettä mukaan niin, että itse kävelen ja Eino pujottelee.

    Toinen asia jota harjoiteltiin oli peruuttaminen. Se nyt ei mennyt aivan niin hyvin, mutta johtuu lähinnä omasta hitaudesta kertoa Einolle mitä oikein haluan. Kun sain omat liikkeeni nopeammiksi ja palkattua Einoa aina oikeasta asiasta. Sitäkin ollaan hieman treenailtu tässä jälkikäteen, mutta sisätiloissa se on haastavaa tilan puutteen vuoksi ja ulkona en tiedä mahtaisiko tämän keskittyminen riittää tehtävään. Mutta ainakin ollaan saatu lähtökohdat treenata lisää hauskoja temppuja. 🙂

    Tämän lisäksi ollaan käyty viimeinen tunti jatkopentukurssia, jossa myös kysyttiin kiinnostusta rally-tokon alkeiden ryhmään. No tietty! Jatkokurssilla treenailtiin esineen kiertoa jonka Eino tajusi hurjan äkkiä. Tai ainakin kiersi tötterön, mutta pitäessään kontaktia minuun ja kun otin enemmän etäisyyttä Eino meni aina tötteröä päin. Noh, onneksi tämä ei ole niin herkkis että siitä hetkahtaisi mitenkään! Tämän lisäksi treenailtiin paikallaan oloa ja kontaktissa sivulla kulkemista, ei kuitenkaan vielä seuraamista vaan sen esiasteita. Tässäkin Eino on hyvä, malttaen suhtaallisen hyvin jättää vieruskaverit rauhaan ja keskittyen lähes kokonaan minuun. Paikallaolotkin ovat alkaneet mennä parempaan suuntaan, varsinkin kun olen ottanut ne mukaan kotitreeneihin.

    Viime sunnuntaina olimme näyttelytreeneissä, tutussa porukassa eli mitenkään erityisen järjestettyä toimintaa ei ollut tai opettajaa sinänsä. Olimme olleet tätä ennen siskoni luona jossa oli lapsia ja muita ihmisiä, eli Eino oli väsynyt jo päästessämme treeneihin. Toivon että osaksi siksi Eino vierasti niin paljon vieraita eikä antanut koskea juuri lainkaan, varsinkaan jos hampaita yritti katsoa. Tätä lähdetään kuitenkin treenaamaan eteenpäin, että Eino kestää vieraiden kopeloinnin. Mörköily on myös pahentunut vain, nyt puhistaan lenkillä jo kaadettujen puiden rungoille ja lapsille, joita Eino on nähnyt pienestä pitäen. Tämäkin (toivottavasti) osaksi selittää miksi Eino nyt herkkistelee niin muiden kosketuksesta. Liikkeet oli kuitenkin hienot ja näyttelytreeneistä innostuneena lähdin treenaamaan seuraavana päivänä seisomista!

    Rallytokon alkeissa lähdettiin liikkeelle ensin kontaktissa liikkumisesta, ja erityisesti nyt oikeassa kohtaa liikkumisesta eli vasemmalla puolella suhteellisen lähellä jalkaa. Siitä kun muutaman kerran pääsi palkkaamaan Eino osasi jo paremmin hakeutua siihen. Treeneissä harjoiteltiin eri kääntymisiä kyltiltä. Oikealle ja vasemmalle kääntymiset meni ihan hyvin, oikealle hieman helpompi kun Eino jäi kulman ulkopuolelle. Vasemmalle kääntyminen ei vielä oikein mene, kun Eino lähtee oikaisemaan ja karkaa läheltäni keskelle kulmaa. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kun näitä treenattiin, eli täydellisen suorituksen vaatiminen olisikin ollut todella epäreilua. Teimme myös 270 asteen käänöksiä oikealle ja vasemmalle, joista oikealle kääntyminen meni jälleen paremmin. Näitä lähdetään kuitenkin treenaamaan kotona lisää!

    Lauantaina meillä alkaa Kaarinassa Auran Nuuskujen järjestämä pentukurssi, jonne tulee myös Einon veli Jymy. Tulee olemaan hauskaa nähdä Jymykin pitkästä aikaa! Tässä postauksessa on kuvia meidän talviselta metsälenkiltä, ja lisää pentutreffien kuvia voi ihailla täältä. 🙂