• Ei enää niin pieni pentu

    Viimeisestä päivityksestä on mennyt hävyttömän kauan aikaa, mutta jospa nyt taas tulisi raapusteltua tännekin meidän päivityksiä. Koulunkäynti olikin hieman rankempaa yliopistossa verrattuna ammattikorkeaan, eikä näin suoraan maisterivaiheeseen hypänneelle anneta armoa vaan armottomat deadlinet lätkäistiin jo heti ensimmäisellä viikolla eri tehtäviin. Nyt alkaa kuitenkin helpottaa, joten enköhän pääse päivittämään blogiakin taas tasaisempaan tahtiin. Eino on kasvanut aivan hurjaa vauhtia, tämä oli jo 14 viikkoisena lähes aikuisen nartun kokoinen ja nyt päivää vaille 18 viikkoisena menee varmasti jo yli korkeudessa. Samaten tassut olivat samaa kokoluokkaa nartun kanssa ja pää oli vain hieman pienempi – Einosta ei ole tulossa mikään pikkupoika… Veljesten täyttäessä 14 viikkoa kävimme kylässä Benitan, meidän kasvattajan luona, jossa pääsin vertaamaan Einoa aikuisiin. Siellä pääsin myös ihastelemaan pikkuisia 4 viikkoisia pentuja, ja oli vaikea kuvitella, että Eino olisi ollut joskus yhtä pieni ja hauras!

    Olemme tässä välissä myös ehtineet käydä hakemassa 16 viikkoisen rokotukset, ja painoksi mitattiin 12 kiloa. Jymyn veljen omistaja Susanne oli jutellut jo aiemmin siitä, että rabies-rokote suositellaan otettavan eri aikaan 4-rokotteen kanssa, ja kysyi jos tehdään näin Einonkin kanssa. Itse en ollut edes tiennyt tästä suosituksesta, mutta tietty jos se pennulle vain on parempi niin erikseen vain. Ja hyvä näin! Rokotteet käytiin hakemassa maanantaina, tiistaina Eino söi huonosti ja oli hieman vaisu treeneissämme ja oli oksentaa autoon (jotain, mitä Eino ei ole kertaakaan tehnyt), keskiviikkona Eino ei vieläkään syönyt ruokaansa ja huolekseni keskiviikkona tajusin, että eihän Eino ole edes juonut koko päivänä! Kun torstai aamuna Eino kävi vain haistelemassa kipollaan ja meni sen jälkeen takaisin nukkumaan, sanoi Peksu, että parempi mennä lääkäriin.

    Niin menimme Koira- ja Kissaklinikalle, jossa lääkärinämme oli Elisa Välimäki. Nimen perusteella tunnistin, että tämä oli se joka hoiti Einon isää Pyryä ja oli myös tuttu ulkonäöltään. Äitini kertoi sitten myöhemmin, että tämä oli se lääkäri, joka aikanaan löysi koiraltamme Tinalta kilpirauhasenvajaatoiminnan, ja antoi siten koirallemme useamman iloisen ja reippaan lisävuoden! Elisa totesi kuitenkin Einon kanssa, että tämä ei ole lainkaan kipuinen, vain hieman vaisu. Kävimme vielä röntgenissä varmistamassa ettei suolistossa ole mitään vierasesineitä, eikä siellä näkynyt mitään. Kun olimme hieman ihmetelleet ja puhisseet hevosille lääkärin pihalla, mentiin kotiin, jossa Eino söi ja joi taas aivan normaalisti. Että niin, ilmeisesti Einon mielestä tili näytti aivan liikaa plussaa, ja piti hieman korjata tilannetta. Onneksi pentu on kuitenkin kunnossa ja ei otettu rabies-rokotetta samaan aikaan rasittamaan elimistöä vielä enempää, ja selvittiin tästäkin vain säikähdyksellä!

    Edellispäivänä saimme pentukurssin päätökseen (heh, viime päivityksessä olimme samana päivänä menossa ensimmäistä kertaa kurssille…) ja ensi tiistaina alkaa pentujatkokurssi. Olemme saaneet monta hyödyllistä työkalua kurssilta, ja odotan innolla mitä harjoituksia jatkokurssilla tulee oikein olemaan! Eino on osoittanut myös olevansa aivan täydellinen koulutettava, sillä aina harjoitellessamme Eino katsoo minua “anna jo käsky, kerro mitä voin tehdä!”-ilmeellä. Tämä johtuu täysin niistä superherkuista joita minulla on nameina, mutta onhan se kiva silti työskennellä motivoituneen pennun kanssa. Eino on myös oppinut yllättävän nopeasti, tai heti kun hoksaa mikä käytös on toivottavaa, toistaa Eino sitä heti kerta toisensa perään. Kurssilla on treenattu muun muassa kontaktia ja seuruun alkeita, joka on ehkä tällä hetkellä Einon bravuuri. Vaikka menisimme toisen koiran läheltä Eino pitää kontaktin ja jatkaa vasemmalla puolellani ravaamista.

    Yhdellä kurssikerralla opetettiin myös miten koira saa laskemalla kierroksena nostaa ne jälleen lelun kanssa. Tämä aloitettiin sillä, että hetken leikin jälkeen lelu otetaan pois (tämän ansiosta Eino “osaa” nykyään myös irti-sanan, eli tietää mitä pitäisi tehdä mutta ei välttämättä silti päästä irti), ja odotetaan että koira menee maahan. Tästä annetaan lelu takaisin, ja koira pääsee taas nostamaan kierroksensa leikin avulla. Vielä kierrokset ei mene ihan nollille leikkien välissä, mutta hitaasti Einolta on alettu vaatimaan enemmän malttia, kuten että lelun saa ottaa vasta luvalla eikä heti ampaista sen kimppuun kun se liikahtaa. Tätä ollaan treenattu myös kotona, ja nukkumaan mennessä iltahepulit hoidetaankin sillä, että lelua heitetään kämpän eri nurkkiin ja Einon tulee rauhoittua niiden välissä. Eilen illallakin Eino tuli lopulta nukkumaan viereeni. Tämän ensimmäisen kurssikerran jälkeen Eino oppi myös tarjoamaan maahan menoa aina kun haluaa jotain tai kun ei ymmärrä mitä halutaan, josta esimerkki alla, kun yritimme ottaa sen viikon seisontakuvaa… Ehkä pitäisi opettaa myös “seiso” niin näiden rakennekuvien otto helpottuisi!

    Einon temppulistaan kuuluukin nykyään istu, maahan, pyöri ja ympäri (pyörähdys myötä- ja vastapäivään), ja treenin alla on “piiloon” (istumaan jalkojeni väliin) ja pesuvadin päällä seisominen niin, että etutassut vadin päällä ja takatassut maassa. “Tänne”, “irti”, “älä mee sinne”, “väistä”, “tuu pois sieltä” ja “mennään” toimivat myös oikein hyvin, mutta ovat enemmän arjessa tarvittavia taitoja kuin temppuja. Arki on muutenkin mennyt hyvin, Eino osasi ainakin ensimmäiset monta viikkoa olla yksin. Nyt pentu on ilmeisesti ollut enemmän hereillä yksinolonsa aikana ja tuhonnut aikansa vietteeksi muun muassa postit. Minulla ei ole väliovea ja postit tippuvat suoraan asuntoon Einon armoille, joten ei se nyt mikään yllätys ollut että niitä revittäisiin. Huolestuttavampaa on se, että en edes tiennyt, että minulle oli tullut Postinen, ennen kuin löysin paperinpalasen jossa luki “nen”. Se oli kaikki, mitä siitä A3-kokoisesta Postisesta oli jäljellä. Oli varmasti paremman makuinen kuin se luu, joka oli siinä vieressä. Tämän lisäksi Eino on valinnut uhrikseen minulta yhden hupparin ja vyön. Vyö oli kyllä todella taitavasti revitty paikaltaan farkuistani ilman, että farkuissa oli yhtään reikää! Tai no, farkkujen pesulappu sai vähän tuntea naskaleiden voimaa, mutta muuten tuhoamisen vimma keskittyi pelkästään vyöhön. Eino ei ole myöskään ihan niin sisäsiisti enää kuin oli monta viikkoa, mutta koska tämä alkoi heti sen jälkeen kun Eino alkoi saamaan ruokansa turvotettuna jotta se maistuisi, uskon että Eino vain saa enemmän vettä kuin ennen ja siten myös pidättäminen vaikeutuu. Yöt ja päivät Eino jaksaa kuitenkin pidättää mahtavasti, ongelmia tulee kun Eino on pitkään hereillä ja varsinkin silloin, kun treenataan tai leikitään.

    Nyt on aika lopetella tämä päivitys, ja lähteä Einon kanssa ihastelemaan syksyn ruskaa! Alla kuvia viikonlopultamme Yläneellä.