• Pääsiäisen noutojutut

    25.4.2019

    Viime perjantain tanssikilpailuiden jälkeen me menimme Yläneelle, jossa vietimme pari päivää. Molempina aamuina kävin Einon kanssa pitkällä lenkillä, ja oli ihanaa viettää se 1,5 tuntia ihan vain Einon kanssa luonnossa. Molempina aamuina kamera oli tietty mukana, mutta lauantaina otimme selvästi enemmän kuvia. Tämän postauksen kuvat ovatkin tältä päivältä. Lauantaina poseerausten ohella teimme myös yhden damin noudon niin, että Eino näki mihin dami piilotettiin. Pienenä twistinä dami upotettiin sammaleessa olevaan pieneen koloon, ja päälle heitin pari risua ja käpyä. Dami oli kirkkaan punainen, joten se oli käytännössä näkymätön punavihersokealle koiralle. Hetken säntäilyn jälkeen dami löytyikin, kunhan Eino vain alkoi käyttämään nenäänsä! Dami palautui sieltä sitten vauhdikkaasti, ja koska nouto meni niin hyvin, jätettiin noutotreenit siihen ja keskityttiin vain kävelemään. 🙂

    Sunnuntaina teimme vähän pidemmän lenkin, ja tähän lenkkiin tehtiin myös parit noudot. Tällä kertaa en antanut Einon nähdä mihin vien damin, vaan jätin tämän puuhun kiinni ja lähdin itse viemään damia. Nyt en piilottanut damia, mutta ihan kunnon matkan päähän vein sen silti. Puussa kiinni ollut Eino haukahti kerran pari protestiksi, ja Einolla oli kovin kiire päästä noutamaan kun sain tämän haettua. Lähtöpaikalla oltiin rauhassa, odoteltiin pari hetkeä ennen kuin päästin tämän noutamaan. Ja sieltä se dami löytyi upeasti! Noudon jälkeen päästin Einon taas vapaaksi, ja Eino meni matkallamme heti pörräämään sen puun ympärille, jossa tämä oli äsken ollut kiinni. Ei ollutkaan niin kamalaa olla puussa kiinni, kun sen jälkeen pääsi noutamaan! 😀 Toistimme tämän vielä kerran, ja tosiaan, Eino jäi ihan hiljaa odottamaan koska tulen hakemaan tämän. Tämä dami vietiin kauemmas, ja se näkyi myös Einon hakutyöskentelyssä. Eino ei lähtenyt ihan niin kauas kuin olisi tarvinnut, ja kun tämä kiersi kauempaa, liikkui Eino vain sinkoillen eikä käyttänyt nenäänsä. Lopulta tämä kuitenkin tajusi etsiä damia hajun perusteella. Sitten se dami jo löytyikin. Teen noudot yleensä aika avaraan metsään, jossa yli puolet ajasta näen Einon hakutyöskentelyä. Nenää käyttäessä Einon olemus muuttuu keskittyneemmäksi ja vauhti hidastuu.

    Olemme nyt tehneet noutoja todella riistarikkaissa metsissä, tai vaihtoehtoisesti metsissä, joissa liikkuu paljon muita ihmisiä ja koiria. Eino on hienosti pystynyt luopumaan kaikista muista häiriöhajuista, ja tietää mitä kuuluu tehdä ja sitten vielä tekee juuri mitä pitääkin! Sunnuntain lenkillä nähtiin myös hirvi, tai minä näin ja Eino ei onneksi nähnyt.. Tai toisaalta, tämän viikon tiistaina Eino näki ensimmäistä kertaa peuran ja vaikka peura pomppi karkuun, Eino tuli hetken pällistelyn jälkeen luokseni kun huusin paniikissa kaikki luoksetulokäskyt läpi. 😀 Mutta hirvi sai siirtyä toisiin maisemiin vain vähän häirittynä. Kun hirvi kuuli minun askeleet lähti tämä karkuun, mutta niin äärettömän hiljaisesti tassutellen että siitä ei kuulunut mitään. Eino ihan tyytyväisenä istui paikallaolokäskyn alla vähän matkan päässä autuaan tietämättömänä hirvestä. Hetken pidin kuitenkin Einoa kiinni, sillä jos tällä hirvellä olisi ollut vasa jossain lähistöllä, en missään nimessä halunnut itseä tai Einoa sen lähellekään…

    Sunnuntaina illalla lähdimme Einon kanssa Nousiaisiin isäni luokse. Einon oli aluksi vaikea rauhoittua siellä, mutta lopulta väsymys painoi päälle sen verran, että tämä malttoi nukkua. Maanantaina teimmekin Nousiaisissa vielä yhden hakutreenin, kun pistin pikkusiskoni viemään kahdet damit meidän hakuruutuun. Sitten mentiin Einon ja isäni kanssa lähetysalueelle, ja pikkusiskoni kävi kunnon taippari-kokeen omaisesti heittämässä kolmannen noudettavan damin vähän matkan päähän. Kun tämä oli tullut takaisin, päästin Einon noutamaan. Ensin heitetty dami (ihan ilman pureskelua, vaikka asetelma oli todella kiihdyttävä Einolle!), sitten lähempänä meistä viistossa oleva dami ja kolmas haku oli kaikkein kauin. Eino ei tajunnut lähteä oikeaan suuntaan etsimään damia, ja koska meillä ei ole mitään vasemmalle tai oikealle lähettäviä pillikäskyjä, lähetin pikkusiskoni auttamaan Einoa sillä tämä tiesi missä dami on. Tämän avustuksella Eino sai suunnasta kiinni, ja dami palautui suoraan minulle käteen, kuten kaikki muutkin damit. Oli todella hauska päästä näyttämään perheelle, mitä meidän noutotreenit oikein ovat! Tässä saatiin myös jo todella kokeenomainen asetelma aikaiseksi yleisöllä ja kaikella, vaikka nyt yleisönä olikin ihan vain tuttuja ihmisiä.

    Maanantaina meillä oli vielä omatoimitreenit, jossa Eino sai suurimman osan ajasta vain odotella sivulla kun itse yritin hahmottaa tulevaa HTM koreografiaamme. Kokeilimme toki myös Einon kanssa eri juttuja, ja 6. position kaikki suunnat (paitsi koiraa päin menevät sivuaskeleet) onnistuvat jo todella mainiosti! <3 Vielä täytyy treenata paaljon ennen kuin tämä on kisoihin valmis, mutta eteneminen on ollut nopeaa. Tiistain rally-tokotreeneissä tehtiin vain alku vähän rallya ulkona, ja sitten siirryttiin sisätiloihin kropankäyttötreeniin. Ensin venyteltiin koira, sitten tehtiin juttuja tasapainotyynyllä ja lopulta leikittiin dobo-pallon kanssa! Emme ole ikinä doboilleet Einon kanssa, ja oli kyllä hauskaa. Kunhan kalenterista vapautuu vähän aikaa, täytyy varmaan mennä Einon kanssa doboilemaan sillä tämä tajusi sen pallon päällä istumiset, maahanmenot ja kierähdykset vaikka kuinka nopeasti. Tai kierähdyksen Eino teki ihan omatoimisesti. 😀 Tässäkin pidettiin Einon kanssa paljon taukoja, ja kun Eino oli tauolla menin itse leikkimään dobo-pallolla ja tasapainotyynyllä. 🙂

    read more

  • Pääsiäistanssit ja muuta mahtavuutta

    22.4.2019

    Viime viikon tuli otettua taas rauhallisemmin, tai ainakin sitä yritettiin. Maanantaina käytiin omatoimitreenaamassa, jossa tein paljon itse koreota läpi enkä ottanut Einoa niin paljoa treeniin. Emme ole myöskään päässeet moneen viikkoon tiistain rally-ryhmään, mutta huomenna meidän pitäisi jälleen päästä niihin. Torstaina Murrella järjestettiin tanssijoille kisanomaiset treenit, ja ne menivät kyllä meidän osalta aivan penkin alle. Eino oli sellainen räkänokka, ettei mitään rajaa. 😀 Edes sivulla pyörähdys ei onnistunut, peruutuksissa Eino haukkui, ja muutenkin vaan hillui ja teki ihan omiaan kuuntelematta itse käskyjä. Tehtiin vain osia ohjelmasta, joissa sitten pääsin palkkaamaan jokaisesta hyvästä pätkästä. Ja olihan niitä ihan nättejä juttuja myös, ja päästiin kokeilemaan uusia pätkiä ohjelmaan. Treenistä jäi kyllä päällimmäiseksi fiilis, että turha meidän on mihinkään Tampereelle huomenna ajaa, jos meno on tälläistä..

    Noh, niinpä me kuitenkin lähdettiin ajamaan seitsemältä aamulla kohti Tampereen TAMSK hallia, ja matkalla napattiin äitini kyytiin mukaan. Tämä tuli mukaan ihan katsomaan kisoja osallistumatta itse, tsemppaamaan minua ja muita Murren tanssijoita kisoihin. <3 Kilpailut alkoivat freestylellä, ja tuomareina meillä oli Nadja Böckerman, Susanna Ekblom ja Katja Tamminen. Koiratanssikisojen yhteydessä järjestettiin rally-tokokilpailut toisella puolen hallia, ja oli kyllä mukava päästä seuraamaan molempia kilpailuja! Oli myös hyvä, että koiratanssi sai lisää katsojia ja kiinnostuneita rally-tokoilijoita ilmaantuikin aika paljon kehän laidalle päivän mittaan! 🙂 Mahtavaa saada koiratanssille lisää näkyvyyttä tällä tavoin.

    Lämppäilin Einoa ennen kehääntutustumista, ja kehääntutustumisessa mentiin tekemään helppoja juttuja lelupalkalla. Lattia ei kiinnostanut juuri lainkaan Einoa, joten haistelun lopettamisesta ei tarvinnut juuri palkkailla. Olimme neljänsiä joten puolessa välissä luokkaa, mutta laitoin Einon silti häkkiin kehääntutustumisen jälkeen ja otin tämän ulos vasta kun meitä edeltävä koira oli suoritusvuorossa. Lämmiteltiin siinä taas vähän lihapulla- ja lelupalkalla, ja VIHDOIN kuuntelin Anniinan neuvoa leikittää Einoa ennen kehää. 😀 Anniina on siis ainakin tämän vuoden ehdottanut sitä, mutta olen pelännyt että Eino jää liian kiinni leluun eikä pysty luopumaan siitä, juosten sitten kehästä ulos kun luulee että nyt lopetettiin. Nyt sitten kuitenkin päätin kokeilla leikittämistä, koska mitä menetettävää meillä nyt sitten kuitenkaan on kun meni oli mitä oli viikko sitten. Niinpä tehtiin eri liikkeitä nopeasti ennen kuin oli meidän vuoro, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä useamman liikkeen leikittiin hetki vinkulelulla. Juuri ennen kehää tehtiin nopeita käsikosketuksia, eli sama mitä tehdään joka kerta ennen kehää.

    Meidän FS suoritus oli parempi kuin koskaan aiemmin, sisältän todella vähän mitään hämmennyskohtia. Pujottelussa oli nopea hämminki kun Eino oli takanani eikä ihan tajunnut mitä pitää tehdä, mutta siinä ei ollut mitään haistelua tai haahuilua. Einolla oli myös jotain likaa korvassa, josta johtuu kaikki ravistelut videolla. Vähän Eino oli jälleen linssilude katsoen tuomareita ja yleisöä, mutta palasi nopeasti kontaktiin. Peruutuksessa tuli pieni väninän alku, johon otettiin sitten maahanmeno vähän aiemmin kuin olin ajatellut. Ohjelma oli tuunattu nyt täysin sellaiseksi, että Einon on se mahdollisimman helppo suorittaa. Minulla oli myös valmiina lista back-up suunnitelmia mielessä, joita sitten tehdään jos jokin liike takkuaa. Mitään muutoksia ei liiemmin tarvinnut kyllä tehdä, sillä Eino kuunteli, suoritti, teki mitä pyydettiin ja pysyi niin ihanan innokkaana koko ohjelman ajan. <3

    Kehän jälkeen minut täytti sellainen uskomattoman mahtava fiilis kun tajusin, että meillä ei ollut mitään hämminkiä missään kohtaan ja kaikki se tehty työ palkittiin tänään tällä ohjelmalla. Kun meidän pisteet käytiin kirjoittamassa tauluun, en ollut uskoa näkemääni. Me saimme huimat 171,34 pistettä, joka tarkoitti meidän ihan ensimmäistä kunniamainintaa! Emme olleet pysyä tajuissamme äitini kanssa, ja vaan itkettiin yhdessä. Pääsimme vihdoin näyttämään virallisissa kilpailuissa mitä me osataan, ja ylitettiin alaraja vielä ihan kunnolla. Ja vaikka emme Einon kanssa ole kilpailleet kuin vasta viime elokuusta asti, on kunniamaininnan saanti jäänyt joka kilpailun jälkeen harmittamaan. Einossa nimittäin on se potentiaali, mutta emme ole päässeet vielä ennen tätä näyttämään sitä tuomaristolle. Saatiin myös ihan hirveästi onnitteluja paikan päällä, kiitos kaikille vielä. <3 Eino sai myös ihan hirveästi sitten rapsuja kaikilta ja oli ihan tohkeissaan, kun sai olla huomion keskipisteenä. Tuomareiden kommentit:

    Nadja Böckerman, 168p (tekniikka 43 + 42 = 85p, taiteellisuus 41 + 42 = 83p)
    Hieno alokasluokan ohjelma =) Ihanan rentoa menoa ohjaajalta. Koiralta muutamia hämmästely-kohtia, mutta pääsi niistä hyvin yli. Monipuolisesti liikkeitä. Ihana loppu. =)

    Susanna Ekblom, 176p (tekniikka 44 + 43 = 87p, taiteellisuus 44 + 45 = 89p)
    Ihana nähdä koira, jolle on opetettu vahvat käytökset! =) Ohjaaja ohjasi kauniisti, pystyi myös esiintymään hyvin. Vielä voisi miettiä liikkeiden välisiä siirtymiä -> miten koira siirtyy liikkeestä toiseen.

    Katja Tamminen, 170p (tekniikka 45 + 43 = 88p, taiteellisuus 40 + 42 = 82p)
    Hameen kanssa pujottelu aluksi hieman häiritsi, sitten sujui. Kivasti musiikki huomioitu. Hyvin jaksoi pysyä loppuliikkeessä! =) Ohjaaja liikkui kauniisti.

    Lopulta kun kaikki tulokset alokasluokasta olivat tulleet, oli selvää, että me voitettiin luokkamme. Siinä kohtaa ei ollut enää mitään väliä, miten HTM menisi, koska olimme jo tehneet kaikkien aikojen parhaan suorituksemme. HTM:n suoritusta jouduttiin hetki odottelemaan, mutta lopulta FS saatiin päätökseen. Palkintojenjaossa Eino pääsi vähän kiihtymään odottelun vuoksi ja koska toisia koiria oli niin lähellä, ja olihan tämä myös väsynyt siinä kohtaa pitkän päivän päätteeksi. Siinä sitten palkintojenjakoa odotellessa lämppäiltiin HTM:ää varten vähäsen, ja Eino oli aika vänisevä siinä kohtaa. Eino pysyi kuitenkin positioissa ja teki nämä vailla ongelmia. Palkintojenjaossa päästiin sitten tosiaan poseeraamaan ykköspaikalle yhteensä kahdeksasta osallistujasta. <3

    Palkintojenjaon jälkeen oli tuomareiden lyhyt ruokatauko, ja samaan aikaan oli HTM:n alokasluokan kehääntutustuminen. Luokassa oli kymmenen osallistujaa, ja kehässä oli siten aika täyttä. Eino ei mennyt lainkaan kehääntutustumiseen, itse taisin käydä siellä tekemässä koreon kerran läpi. HTM:ssä olimme myös sopivasti luokan puolessa välissä, joten Eino sai rauhassa palautua palkintojenjaosta ennen meidän suoritusta. Otin jälleen Einon juuri ennen meidän vuoroa ulos häkistä, ja tehtiin samanlainen lyhyt lämmittely ennen vuoroamme ja pikaiset käsikosketukset ennen kuin menimme kehään. Juuri ennen kehää Eino oli jälleen vinkunut ja marissut joka liikkeessä, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla vaikka vire sinänsä tuntuikin juuri sopivalle.

    HTM:n osalta minulla ei ole sanoja joilla kuvailla meidän suoritusta, muuten kuin täydellinen. Se meni juuri siten kun kuului (yhtä positionvaihdosta lukuunottamatta, mutta se ei ole mitään), jokaista pilkkua myöten. Eino oli aivan hiljaa, työskenteli aktiivisesti ja innokkaasti, aivan täydellisessä kontaktissa. Suorituksen jälkeen en meinannut enää lainkaan pysyä henkisesti kasassa, ja jo viimeisissä sivuaskelissa kuin tajusin kuinka hyvin suoritus oli oikein mennyt, olisi tehnyt vain mieli halata Einoa, aloittaa bailaaminen ja itkeä kuinka taitava koira minulla oikein on. 😀 Eino sai hurjan määrän lihapullia, ja me ihmiset fiilisteltiin hienoa ohjelmaa. Videolta voi nähdä sen rentouden ja hyvän fiiliksen, joka meillä on molemmilla kehässä. Kumpaakaan ei jännittänyt, ja keskityttiin molemmat vain toisiimme. <3

    HTM:stä saatiin mahtavat 173,33 pistettä, joka tarkoitti kunniamainintaa tästäkin lajista. Lopulta vielä voitettiin luokka. <3 Odotukseni päivälle ylittyivät moninkertaisesti, ja tuolla fiiliksellä leijutaan vielä useamman päivän ajan. Kaksi starttia, kaksi lajia, kaksi voittoa, kaksi kunniamainintaa, kaksi yli 170 pisteen suoritusta. Eino on kyllä aika mahtava poika. <3 Alla tuomareiden kommentit HTM ohjelmastamme.

    Nadja Böckerman, 175p (tekniikka 43 + 43 = 86p, taiteellisuus 44 + 46 = 90p)
    Hieno alokasluokan ohjelma! Koira hallitsi positiot & suunnat hyvin. Ohjaajalta hienoa eläytymistä ja rentoa liikkumista. Koreografia rakennettu mielenkiintoiseksi. Pientä edistämistä jalkojen välissä mutta muuten oikein hyvä!!

    Susanna Ekblom, 180p (tekniikka 45 + 44 = 89p, taiteellisuus 45 + 46 = 91p)
    Pääosin taitavia sivuaskeleita ja tiiviitä positioita. Kiinnitä huomiota eteenpäin kulkiessa position paikkaan ja tiiviyteen -> sivuaskeleissa hyvä (lähempänä sua). Hyvä! =)

    Katja Tamminen, 164p (tekniikka 40 + 41 = 81p, taiteellisuus 41 + 42 = 83p)
    Paljon hyvää seuruuta, välissä herkästi edistää, vas. seuruussa ottaa nopeammassa tahdissa etäisyyttä. Hienot sivuaskeleet. Ohjaaja liikkuu hyvin.

    Nyt siirrymme kasaamaan avoimen luokan ohjelmia molemmista lajeista, mutta tulemme kilpailemaan ensin HTM:ssä. Siihen meillä on jo melkein kaikki vaadittavat liikkeet kasassa, yksi positio on työn alla muutenkin ja varmasti saadaan nopeasti kisakuntoon. Kesällä siis saatetaan osallistua ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan, mutta avoimen luokan kisadebyyttiä ei hätäillä koska eihän meillä ole mikään kiire. 🙂 Freestylessä Eino ottaa selvästi enemmän häiriötä yleisöstä eikä tekeminen ole yhtä itsevarmaa, joten lähdemme lisäämään ensin tätä itsevarmuutta ennen kuin osallistumme kilpailuihin tulevalla freestylen ohjelmallamme.

    Pääsiäinen jatkui mainiosti vielä kisojen jälkeen, olemme olleet Yläneellä ja Nousiaisissa jossa olemme juosseet paljon vapaana, poseeranneet kameralle ja tehneet noutojuttuja. Tämän postauksen kirjoittamiseen meni sen verran aikaa, niin kerron lopuista pääsiäisen tapahtumista toisessa kirjoituksessa. 🙂

    read more

  • “Hiljainen” viikko ja vuoden ensimmäiset viralliset tanssiskabat

    16.4.2019

    Viime viikolla oli aika hiljaista treenirintamalla, ainakin meidän mittapuulla. Eino sai levätä raskaan viikonlopun päätteeksi kunnolla, parit treenit meillä oli. Maanantain omatoimitreeneissä tein itse ohjelmia läpi aika paljon, mallailin uutta tulevaa ohjelmaa musiikkiin ja pikku hiljaa alan muistumaan mitä tulee missäkin kohtaa. Sitten voi alkaa lisäämään käskyjä, ja sitten voi ottaa Einon mukaan koreotreeniin. 😀 Ohjelma on melko pitkä ja sisältää paljon eri juttuja, täytyy katsoa paljonko täytyy helpottaa ja tehdä vielä muutoksia, mutta nyt on edes runko valmiina. Muuten treenailtiin vatia, varmuutta ja etäisyyttä kiertoon, useampaa kuin yhtä kiertoa vadin ympäri sekä etutassut vadin päällä kieppumista etäisyydellä. Hyvin lähti nämä kaikki muodostumaan, liikkeiden erottelu on edelleen vähän vaikeaa, mutta sekin tulee kunhan tulee varmuutta. 🙂

    Keskiviikkona kävimme tekemässä vähän noutotreenejä metsässä. Ensin tein todella pitkän damihaun, kävin siis itse piilottamassa damin niin ettei Eino nähnyt tarkkaan mihin sen laitoin. Eino ampaisi hakemaan damia, mutta meni ohi ja lähti johonkin näköetäisyyden ulkopuolelle. “Ei sinne” huudon jälkeen Eino sieltä sitten palasi. Muuten Eino olisi saanut ihan itse tajuta, että meni vikaan, mutta koska oltiin yleisessä lenkkimetsässä, niin parempi huudella perään kuin antaa löytää jotain ihmisiä tai koiria mäen toiselta puolelta.. 😀 Kun Eino tuli takaisin näköpiiriin, sai tämä hajun damista, ja lähti tuomaan sitä heti takaisin kun löysi sen. 🙂

    Kun oltiin taas kuljettu eteenpäin vähän aikaa, laitoin Einon jälleen istumaan paikalleen. Kävin viemässä mukanani olleet kaksi varista n. 20 metrin päähän Einosta niin, että variksilla oli väliä toisiinsa myös n. 20-30 metriä. Lähetin Einon hakemaan ensin viimeiseksi vietyä varista, joka haettiin samalla tarmolla ja innolla kuin damit haetaan. Palautuksen jälkeen haku seuraavaan varikseen, joskin Eino “hae” käskyn jälkeen käänsi katseensa heti siihen varikseen, jonka oli juuri tuonut. 😀 Käsimerkin ja uuden käskyn kanssa tämä taas muisti tehtävän, ja toi jälleen hienosti variksen. Kerrankin sain olla myös itsestä ylpeä, sillä tajusin lopettaa treenit tähän! Kyllä Einosta ainakin taipparit läpäisevä noutaja saadaan vielä leivottua! Seuraavaksi lähdetään sitten sulattamaan variksia ja kokeilemaan niiden noutamista..

    Torstain rally-treeneissä Eino oli jotenkin ihan ihmeellisen energinen ja sählä, en oikein saanut mitään otetta tähän alkuun. Torstain korvaavien tuntien kanssa on kyllä ollut se, että minulla on oma tunti heti tämän jälkeen joten olen aavistuksen hermostunut jo valmiiksi. Tai ei kouluttaminen oikeastaan enää jännitä, mutta Eino + oma koulutus kombo on vähän jännä vielä. Varsinkin, kun viikko sitten Eino oli koulutuksen ajan välitilassa ja aina välillä haukkui ja ulvoi siellä.. Nyt Eino laitettiin autoon, ja yllätyksekseni siellä oli mennyt kaikki hyvin! Itse treeneissä tehtiin rataa, joka onnistui ihan kivasti. Radalla oli myös putki jossa oli mutka, ja lämmitellessä yhden aavistuksen epävarman sujahduksen jälkeen Eino lähti taas karkailemaan putkeen, koska onhan putki ihan paras vaikka vähän mutkalla onkin! Sitten tehtiin pari lähestymistä putkelle, mutta sinne ei saanut mennä, ja hyvin Eino pystyi luopumaan tästä häiriöstä. Radalla meni kaikki hyvin muuten, mutta pari vinoutta ja haistelua siellä oli. Teknisesti me ollaan paria liikettä vaille valmiita MES-luokkaan, mutta tuo haistelu… Todennäköisesti se on vain tämä ikä ja kevät joka sotkee pojan ajatuksia, mutta onhan se silti ärsyttävää. 😀

    Tätä kirjoittaessa tajusin, että tämä meidän hiljainen ja treenitön viikko tarkoitti sitä, että tiistaina ja perjantaina ei tehty mitään. 😀 Tuntui silti sille, että ei oltaisi tehty mitään. Lauantaina meillä oli kuitenkin kisat, nimittäin vuoden ensimmäiset koiratanssi-kilpailut! Mentiin paikalle hyvissä ajoin, ja lämppäilin Einoa HTM starttia varten. Kehääntutustumisessa käytiin leikkimässä, joka kerta kun Eino luopui hajusta niin leikittiin hetki tämän superlelun kanssa. Tehtiin myös pieniä pätkiä josta tuli superpalkka, ja Eino ei ole ehkä ikinä luopunut yhtä hyvin kehääntutustumisen muista koirista. 🙂 HTM kehääntutustumisen aikana yksi tyttökoira kävi kuitenkin tekemässä vahingossa pissat yhteen nurkkaan, ja vaikka se kohta oli tietysti pesty niin se valitettavasti vaikutti meidän suoritukseen.. Eino tuntuu olevan erityisen herkkä kaikille hajuille kyllä, sillä kukaan muu uroksista ei reagoinut tähän hajuun, mutta Einoa haju veti puoleensa kuin magneetti. Tai sitten Einolla se kontakti ei vain pysy yhtä hyvin yllä kuin muilla, on todennäköisempi vaihtoehto..

    Meillä lähti alku ihan hyvin käyntiin, mutta sitten tuli joku haju. Pitää jatkossa ihan vaan käydä hakemassa se kuten lopuksi tein, eikä lähteä huutelemaan tai juoksentelemaan. Sivuaskeleet ja peruutukset jalkojen välissä onnistuivat todella, todella hyvin! Jalkojen välistä piti siirtyä sujuvasti oikealle puolelle seuruuseen, mutta oltiin ajauduttu liian lähelle hajua ja sitten alkoi todella vahvat estelyt ettei Eino menisi sinne hajulle asti.. 😀 Olin niin helpottunut, kun Eino sieltä lähti kanssani juoksemaan, että unohdin miten tässä kohtaa piti oikein juosta ja käsikin unohtui houkuttelevaan asentoon. Mutta pääasia että se sieltä lähti, ja loppu menikin sitten ihan kivasti. Vähän sieltä aukesi seuruu, mutta Eino teki pääosin hyvässä kontaktissa paria pitkää haistelua lukuunottamatta eikä yhtään tullut mitään vikinää tai väninää sivuaskelissa tai peruutuksessa! 🙂 Eli pääosin olen tyytyväinen, harmittaa vaan ettei päästy kunnolla esittämään mitä osataan. Pisteitä saatiin tästä 151p, joka oli paljon enemmän kuin mitä odotin. Sijaa ei tullut, mutta kisoissa sai ihanasti palkinnoksi silti ottaa yhden esineen, 1-3 sijoille sijoittuneet saivat ottaa kaksi palkintoa pöydältä. Sieltä lähti sitten mukaan uusi vinkulelu. 🙂

    HTM kommentit ja pisteet:
    Hanna Maines, 152p (tekniikka: 40 + 40 = 80 & taiteellisuus: 30 + 42 = 72p)
    Hieno aloitus, mutta sitten tuli vähän haistelua mukaan. Kivasti jo suuntia ja temponvainhteluita, pari oli näyttävää nopeammassa tempossa ja sivuaskeleet oli hienot.

    Heli Nousiainen, 154p (tekniikka: 39 + 37 = 76 & taiteellisuus: 39 + 39 = 78p)
    Erittäin rento ohjaaja jolla musiikin tempo hyppysissä. Koiralla hieman keskittymiskyvyssä ongelmia, mutta ohjaaja sai sitä kitenkin innostettua. Lisää keskittymiskykyä koiralle niin hyvää tulee.

    Hannele Parviainen, 147p (tekniikka: 38 + 35 = 73 & taiteellisuus: 38 + 36 = 74p)
    Paljon haistelua ja positiot eivät pysyneet. Hyvä kehänkäyttö. Loppua kohti hiukan parani.

    FS alkoi sitten paljon nopeammin kuin odotin ja mihin olin valmistautunut, ja yhtäkkiä tuli vähän kiire valmistella itseni ja Eino seuraavaan starttiin. Saatiin kuitenkin lämmiteltyä ihan hyvin, ja minulla oli tosi hyvä fiilis kehään mennessä. Eino oli kontaktissa, keskittyi ja kuunteli. Sitten kehässä tapahtui kuitenkin jotain outoa, ja Einolta tuntui olevan veto kokonaan poissa. Hidas seuruu juostessa ja haistelu ei nyt vielä ollut mitään uutta, mutta maahanmenon sijaan Eino meni istumaan sumppuun ja veti korvat taakse. Tai saattoi tämä vain kuunnella kun menin tämän takana, mutta tämä sai minut kuitenkin huolestumaan että nyt ei ole kaikki ok ja mietin pitääkö keskeyttää. Tästä lähdettiin kuitenkin ihan ok liikkeelle, videolta ei näytä niin pahalta mutta kehässä oli koko ajan huoli ja ajatus onko nyt kaikki ok. Eino teki kuitenkin ihan hyvin, vaikka vaan vähän löysästi, niin jatkettiin menoa. Sitten kun toiselta vadinkierrolta tultiin haistellen ja löysästi, niin tehtiin jotain mitä Eino ainakin osaa. Kaatua. 😀 Sen ajan mietin että pitäisikö tässä kohtaa antaa vain olla, vai jatketaanko, mutta päätin sitten jatkaa kun tähänkin asti oltiin jo tultu. Siitä sitten saatiin tsempattua loppuun asti ihan kivasti, ja Eino pääsi ihastuttamaan kaikkia ollen olkapäilläni. 🙂

    En osaa sanoa mikä siinä kisakehässä oikein oli, sillä yleensä se toinen kisa on meillä mennyt todella hyvin kun paikka on jo tuttu. Eino oli edelleen menossa nurkkaan etsimään hajuja, niin olisiko sitten Einolle tullut huono fiilis kun piti pidättyä menemästä hajuille vaikka kaikki vietit huutaa menemään tutkimaan hajua. Näin vahvaa muutosta kisakehään mennessä ei ole nimittäin ollut koskaan aiemmin, ja tällä kertaa olin itsekin ihan rento. Mystisiä juttuja.. Kukaan muu tosiaan ei reagoinut kehässä hajuihin tai muuhun, joten saattoi olla ihan vain jotain paineita joita Eino koki. Eino oli kuitenkin ihan kunnossa kisan jälkeen sekä illalla, eli mitään tautia kuten mahavaivaa ei ollut häiritsemässä Einoa. Freestylessä sijoituttiin kuitenkin toiseksi 152,34 pisteellä, se oli todella mukava yllätys! 🙂

    FS kommentit ja pisteet:
    Hanna Maines, 155p (tekniikka: 43 + 40 = 83 & taiteellisuus: 34 + 42 = 76p)
    Ihanat alku ja loppu. <3 Kivasti erilaisia liikkeitä. Valitettavasti oli melko paljon haistelua ja Eino oli vähän poissaoleva. Ohjaaja ohjasi kauniisti.

    Heli Nousiainen, 151p (tekniikka: 38 + 37 = 75 & taiteellisuus: 37 + 39 = 76p)
    Ihana linssilude. Hieman koira kävi hitaalla, mutta loppua kohden ohjelma parani. Yksilöityjä liikkeitä, joissa ohjaajakin oli miettinyt oman liikkeensä.

    Hannele Parviainen, 147p (tekniikka: 37 + 35 = 72 & taiteellisuus: 39 + 36 = 75p)
    Hyvin ohjaaja yritti tsempata koiraa, jolla kuitenkin oli nyt vaikea keskittyä itse ohjelmaan. Sympaattinen pari. =)

    Kilpailuiden jälkeen oli Tahtitassujen vuosikokous, jossa meidät palkittiin Einon kanssa Tahtitassujen Vuoden FS tulokkaiksi. <3 Se syksyn kisoissa rämpiminen siis tuotti kuitenkin tulosta! Tästä saatiin itsellemme diplomi sekä ruusuke, ja tietty piti heti mennä poseeraamaan sen kanssa puistoon ja ottaa vähän kuvia. 🙂

    Sunnuntaina kävimme Kuhankuonolla retkeilemässä josta tämän postauksen kuvatkin ovat peräisin, mutta mistään kovin urheilullisesta lenkistä ei ollut kyse vaikka kävelyvauhti ihan reipas olikin. Nimittäin tunnin mittaiseen lenkkiin saatiin kulutettua jollain ihmeen keinolla kaksi tuntia. 😀 Eino pääsi myös uimaan tällä reissulla, ja ihan mielellään tämä siellä vedessä pulikoi vaikka suurinosa järvestä oli edelleen jäässä! Jatkettiin kuitenkin aina matkaa kun oltiin uitu, ettei Eino pääsisi kylmettymään. Lenkin lopuksi grillailtiin, ja Eino rauhoittui hyvin odottelemaan siksi aikaa. Valjaat + juoksuvyö tuli myös testattua tällä reissulla, ja hyvin toimi! Vielä pitää keksiä jostain joustokappale, sillä nyt Eino on omalla hihnallaan kiinni valjaista minuun, ja joka Einon askel tuntuu vielä aika terävänä minuun. Eli varmasti tuntuu myös Einoon. Einosta oli kyllä myös pieni apu siinä liikkuessa, nimittäin Einolla oli aika vauhti päällä ja auttoi sitten minua vetämällä minua eteenpäin. 😀 Oli kyllä sen verran kiva reissu, että täytyy ottaa pian uusiksi!

    read more

  • Kun kisaradalla tapahtuu se pahin mahdollinen

    8.4.2019

    Ja siitä selvittiin silti hengissä! Ehkei nyt kuitenkaan ihan se pahin mahdollinen tapahtunut, pahinta olisi jos Eino loukkaisi itsensä, mutta näin tuloksellisesti pahin tapahtui eli saimme hylätyn. Olimme siis lauantaina Salossa kilpailemassa rally-tokossa, tuomarina Riikka Timonen. Lämmittely sujui ihan hyvin Einon kanssa, vähän tämä oli liikaa joka koiran perään ja kiihtynyt, mutta radalle asteltiin pitkän odotuksen jälkeen ihan hyvin mielin. Lähdössä oli kuitenkin joku todella, todella ällöttävä haju Einon mielestä, johon myös muut avoimen luokan koirat olivat reagoineet (mutta ei kukaan ihan yhtä vahvasti kuin Eino). Siitäpä sitten lähdöstä Eino asteli ulos kehänauhoista, jotka olivat muutenkin vaarallisen lähellä lähtöä. Tiesin, että hylky tästä taisi tulla, mutta päätin että mennään nyt silti tekemään tämä rata läpi josko meno tästä helpottuisi radan mittaan. Enkä ollut ihan täysin 100% varma, että onko koiran lähtö kehästä rangaistavaa vasta kun lähtölupa on annettu. Tai oikeasti tiesin, että on, mutta toivoin lujaa että olisin vain muistanut väärin. 😀

    Rataa lähdettiin kuitenkin tekemään tämän ansiosta todella rennoin mielin, koska hei, eihän sillä tuloksella enää ole väliä. Tämä rata auttoi minua ymmärtämään jotain todella tärkeää minun ja Einon välisestä tekemisestä, nimittäin minun oma olemus! Kunhan lähdöstä päästiin, tein rataa todella itsevarmasti ja rennosti. Ja se näkyi myös Einon tekemisessä, sillä tämä teki radan ensimmäiset yhdeksän kylttiä todella upeassa kontaktissa. Kun Eino kymmenennellä kyltillä alkoi haistelemaan, huomasin, että olin jälleen ihan jännityksestä jännittynyt enkä hengittänyt kuin todella pinnallisesti. Loppu rata menikin sitten haistellen, kun Eino myös löysi spiraalissa jonkun toodella ihanan hajun ja jäi nuoleskelemaan mattoa.. Mutta tärkeitä oivalluksia omasta itsestäni, eli kun minun rento ja itsevarma olemus karisee tiehensä, alkaa Eino haistelemaan epävarmuuttaan. Jonkun aikaa se pettymys ja kiukku vallitsi pääni sisällä meidän epäonnen vuoksi, mutta Eino sai tietysti silti palkkapullansa ja kehunsa. Eino teki juuri sen oman parhaansa. 🙂 Pisteitä radalta olisi vähennysten jälkeen tullut 84p, hyvä tietää jatkoa varten kuinka paljon radalla oikein saa haistella ennen kuin mennään sen rajan ali, ettei tulisi enää tulosta.

    Veikkaan, että koiratanssin puolella myös freestyle onnistuu nykyään niin hyvin, kun ohjelma on meille molemmille tuttu, eli yllätyksiä ja “mitä seuraavaksi tulikaan?!” hetkiä ei enää juuri tule. Toivottavasti onnistun pitämään itseni yhtä rauhallisena ja itsevarmana myös viikonlopun kisoissa Salossa..! Sunnuntaina olimme Marjaanan koulutuksessa, jossa työstimme juuri yhteistyötä ja kontaktia monin eri harjoituksin. Koulutuksessa harjoiteltiin mm. mielentilan säilytystä aktiivisena ohjaajaa kohtaan, vaikka liike on tehty. Eli oikeasta mielentilasta saa palkan. Treenin loppuun teimme “kehään” menemisiä, eli jokainen vuorotellen siirtyi koulutustilan keskelle tekemään yhden-parin liikkeen. Oli hauskaa huomata, miten itse jännityin jo tämän lyhyen matkan aikana ja Einon huomio herpaantui heti tutkimaan ympäristöä. Heti, kun muistin hengittää ja rentoutua, Einokin pysyi kanssani mukana ja saatiin pari todella hienoa onnistumista. 🙂

    read more

  • Markkeerauksia ja varisnoutoa

    3.4.2019

    Tämä viikko tosiaan on rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, ja hyvä niin! Tiistain rally-tokotreeneissä teimme lähtöä, mutta meille siitä tuli enemmän häiriö-treeniä kuin lähtö-treeniä muiden koirien leikkimisen häiritessä Einoa toodella paljon. Lopulta Eino kuitenkin pysyi upeasti kontaktissa, vaikka takana isompi koira leikki itsekseen repimisleikkejä, ja parin metrin päässä vieressämme pienempi koira leikki vinkulelunsa kanssa! Eli erittäin hyödyllistä treeniä joka tapauksessa. Sitten kertailimme käännöksiä istumisten kanssa ja ilman, ja ne sujuivat todella hyvin niin vasemmalla kuin oikealla puolella. Ainut vaikea oli oikean puolen seuruussa täyskäännökset vasemmalle ja siitä istumiset ennen ja jälkeen käännöksen. Eino karkasi ihan hirveän kauas sen käännöksen aikana jostain syystä. Ihan sellainen liike jonka vain oletin onnistuvan, mutta selvästi ennen voittajaan siirtymistä täytyy oikeasti käydä kaikki kyltit läpi oikealla puolella jotta selviää, mitkä ovat niitä vaikeita meille! Loppuun treeniä, jossa koiran piti itse hakeutua sivulle eri kulmista. Einolle tämä oli todella hyvä treeni ihan koiratanssiakin ajatellen, että osaa myös sivusuunnasta hakea positiota ja oikeasti keskittyy siihen, mitä halutaan. Ja kyllä se siitä lähti suoristumaan treenin aikana, kun ensin Eino tuli 90 asteen kulmassa istumaan “sivulle”, ja katsoi odottavaisesti että tästä voisi tulla herkku!

    Tänään käytiin ihanalla pitkällä lenkillä tuossa aurinkoisessa kevätsäässä, että tuli hyvä mieli metsässä kävelystä! 🙂 Otin mukaan yhden damin ja variksen suoraan pakkasesta. Hetken harmittelin, että olin ottanut vain yhden damin mukaan, mutta sitten keksin kokeilla markkeerauksia Einon kanssa. Samalla vähän luopumista, sillä yksin kun on liikkeellä niin jätän Einon aina vapaana odottamaan vuoroaan. Ei ole kyllä ikinä onneksi ollut tarvetta laittaa kiinni, vaan pystyy luottamaan siihen että kyllä se pysyy, vaikka damit lentelee. Ensimmäisen markkeerauksen tein siten, että kävelin Einosta n. 30m päähän (olen oikeasti niin huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kyllä se aika kaukana oli), ja heitin damin alamäkeen ehkä 15m päähän. Dami tippui niin, että Eino näki tiputuskohdan. Palasin Einon luo, ja lähetyksestä tämä lähti heti kovaa kyytiä kohti damin putoamispaikkaa. Pilli ei tullut mukaan, mutta huusin sitten kutsun perään ja sieltä Eino sitten loikki damin kanssa takaisin ilman mitään mässäystä, vaikka dami oli heitetty!

    Toisen markkeerauksen tein tietysti heti paljon vaikeampana. Kävelin polkua pitkin taas n. 30-40m päähän (olin ainakin vähän kauempana kuin viimeksi), ja heitin damin viistoon siten, ettei Eino nähnyt putoamispaikkaa. Eino siis näki minut heittämässä, mutta dami heitettiin kumpareen taakse taas n. 15m päähän. Palasin Einon luokse, ja lähetin hakuun. Eino lähti jälkiäni pitkin ensin etsimään damia, ja teki pienen pyörähdyksen jälkieni päässä. Sitten Eino lähti kuitenkin todella fiksusti tekemään laajempaa kaarta etsien damia, kiertäen kumpareen ensin niin, että minä näin tämän, kadoten sitten toiselle puolelle kumparetta minun näkymättömiin. Pian sieltä kuitenkin tuli polkua pitkin iloinen noutaja dami suussa! 🙂 Heti kun dami annettiin minulle, heitin Einon superlempparilelun jota tämä lähti innoissaan piipittämään tehden omia kaarroksiaan ja hyppyjään sen kanssa. Ihan höpsö eläin.

    Damitreenit jätettiin siihen, mutta variksen otin myöhemmin lenkin aikana esiin. Tehtiin ensin ihan vain kantoja, eli juostiin variksen kanssa yhdessä. Eino ei ole lainkaan enää yhtä ällöttynyt variksesta kuin aiemmin, vaikka kannon loppuvaiheessa alkoi jo selvästi vähän ällöttämään. 😀 Sitten tein välinoudon variksen kanssa, se kun viime perjantaina ei onnistunut. Eikä kyllä nytkään mennyt ihan putkeen, vaan “hae” käskyn jälkeen Eino tuli suoraan luokseni. En tiedä mistä Eino tajusi, että jotain unohtui, mutta heti kun poika tuli luokseni teki tämä nopean U-käännöksen ruopien ihan maata, juoksi varikselle ja toi sen minulle! <3 Tämä riitti siltä osin, ja jatkettiin taas matkaa.

    Viimeinen nouto sille päivälle tehtiin siten, että kävin viemässä variksen muutaman metrin päähän Einosta ja lähetin noutoon. Varis tuli sieltä todella nätisti eikä missään kohtaa ollut mitään riskiä että Eino alkaisi pureskella tai nyppiä varista! Varis alkaa olla taas todella mieluinen kannettava, ja seuraavaksi meinasin ottaa kaksi varista mukaan ja tehdä pienen hakuruudun niiden kanssa. Eipä meillä kuitenkaan ole kiire, ja jos tänä vuonna lähdetään taippareita kokeilemaan niin ne menee joka tapauksessa syksylle. Eli nyt ei tehdä syksyn virheitä ja yritetä opettaa liikaa liian nopeasti. Ja koska variksen käsittely on noin kaunista tässä yksin treenatessa, voin alkaa sulattelemaan varista meidän omiin treeneihin. Hitaasti sitten aletaan siirtää yhteistreeneihin variksia hakuruudussa, ja lopulta niitä sulatettuja variksia. Mitenkään hajuttomassa maastossa emme kuitenkaan treenaa vaikka yksin ollaan, tämäkin on suhteellisen suosittu lenkkimetsä eli toisten koirien hajut hakuruudussa eivät tule sitten pääse kokeessa yllättämään!

    Nyt sitten pääsee jännittämään taas lauantain rally-tokokisoja, sunnuntaina on taas pitkästä aikaa Marjaanan koulutus! 🙂 Kuvat taas vanhoja kuvituskuvia, pitäisi ottaa kameraa useammin mukaan jotta tulisi ajankohtaisempia kuvia… 😀

    read more