• Koiratanssin avoin luokka korkattu!

    4.7.2019

    Viime aikoina minulla on ollut hirveän vähän aikaa päivitellä blogia, mutta syy sille on onneksi positiivinen. Olen nimittäin vihdoin saanut gradua etenemään, se kun roikkui koko kevään minusta riippumattomista syistä. Nyt olen voinut vihdoin työskennellä sen parissa, mutta se tietty vie aikaa muun muassa blogiin kirjoittelusta. 🙂 Emme ole juuri treenailleet, ennen viikonlopun kisoja kävimme kerran Anniinan ja Kaikun kanssa Kaarinassa ruohopellolla treenaamassa aivan surkealla menestyksellä. En saanut mitään kontaktia Einoon, millään keinoin, vaan ympäristö veti puoleensa ihan mahdottomasti. Tein sitten meidän AVO ohjelmaa läpi Eino huutaen harmiaan autossa. 😀 Minulla oli todella paljon vaikeuksia oppia muistamaan meidän AVO ohjelmaa, vaikka tein sitä ihan tajuttoman monta kertaa läpi. En vain muistanut missä kohtaa vaihdetaan positiot, ja olin jatkuvasti myöhässä. Lopulta opin sen kuitenkin ihan hyvin ja sain suunnat toimimaan, mutta se vaati sen, että tanssin sen itsekseni läpi noin 30 kertaa, jos riittääkään. Oman koulutuksen jälkeen olen jäänyt yksikseni hallille tanssimaan kappaletta läpi repeatilla, ja joku 30min on näissä yksintansseissa mennyt.

    Olen myös treenannut viikonlopun möllitaippareita varten, jotta saataisiin edes jotain onnistumisia aikaan. Olen jo pyytänyt joitain järjestelyjä, eli Eino saa nähdä veneen ennen kuin se menee veteen, ja otetaan meidän oma “kanidami” mukaan, eli pikkukani sukat päällään, jäljelle. Eino kun ei ole vielä koskenutkaan isoon kaniin ilman kangasta päällä, mutta tuon pikkukanin kanssa olemme saaneet monta onnistunutta noutoa. Viimeksi tänään, Eino jäi haistelemaan kania (etenkin päätä, mistä ei ole aiemmin päässyt millään yli!), mutta kutsuin luokse ja lähetin heti takaisin kanille “hae” käskyllä, niin sieltä se nousi vallan upeasti. <3 Ollaan myös tehty variksella, mutta sen kanssa ei ole ollut ihan yhtä menestyksekästä. Tänään saatiin kuitenkin pienten vippasteluiden jälkeen onnistunut nouto, Eino haki sulan variksen ja toi sen ehkä 10-15 metrin matkalta minulle jalkoihin. Einoa on kovasti ällöttänyt sulanut varis, niin tuo oli todella iso onnistuminen ja kierrettiin lenkki loppuun todella hyvällä fiiliksellä. Hitaasti alan oppimaan myös pitää ne toistot minimissä, nytkin tuo viimeinen nouto oli ihan siinä rajalla kannattiko vaiko ei, mutta Eino toi variksen upeasti, niin tätä ei tarvinnut katua. 🙂 Nyt kaiken pitäisi olla ainakin ihan ok mallilla lauantain möllitaippareita varten! Toki mitään läpipääsyä ei mennä edes hakemaan, vaan jos edes jonkin asteinen onnistuminen saataisiin joka rastilta (vaikka edes hyvä luoksetulo pillillä), niin voitaisiin olla ylpeitä itsestämme.

    Lauantaina meillä oli koiratanssin avoimet kilpailut, ja mitkä kilpailut ne olivatkaan! Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, liiankin aikaisin näin jälkikäteen ajateltuna. Käytin Einoa pari kertaa ulkona kävelyllä ja otin pari kertaa lämmittelemään hallin puolelle. Eino kun ei ole ollut hallissa yli kuukauteen, ja takaraivossa painoi keskiviikon edelleen erittäin epäonnistuneet ulkotreenit. Eino ehti kuitenkin kiehahtaa ja väsähtää ihan liikaa ennen meidän vuoroamme, jonka tunnistaa siitä, että kun tämän laittaa häkkiin, alkaa haukkuminen. Päätin myös ottaa Einon kehääntutustumiseen katsastamaan paikan, mutta senkin olisin voinut jättää tekemättä. Lisäksi muistin, että ennen meitä olisi ollut vain kaksi koirakkoa, mutta olikin kolme, ja siinäkin Eino joutui olemaan ihan liian kauan keskittyneenä ihmisiin ja toisiin koiriin. Kun meidän vuoromme olisi seuraavana, tehtiin Einon kanssa vireennostojuttuja, joilla sain Einon todella hyvään vireeseen. Tavoitteena kun oli saada Eino tekemään hyvällä fiiliksellä ohjelma läpi. Olemme niin monet ohjelmat vain haistelleet läpi, että halusin nyt lähinnä onnistua ilman haisteluita, ihan sama jos positiot pettävät.

    Eino yllätti kuitenkin niin mahtavasti. Tämän koko olemus tuntui lässähtävän kehässä, ja meidän alkuasennon hakeminen meni sitten haisteluksi. Päätin sitten startata suoraan seisoen, vaikka meidän piti nousta yhdessä lattialta. Mutta vaikka Eino olikin vähän hidas ja oli selvästi henkisesti jo aivan poikki, tämä jatkoi! Eino teki niin kauniisti sen oman parhaansa ja todella tsemppasi itsensä läpi ohjelman, että vaikka siellä olikin muutama todella huono kohta, niin positiot todella pitivät, Eino ei haistellut, ja huomio karkasi vain paristi.. Se oli tuohon väsymystasoon nähden aivan huikea saavutus. Meillä oli todella hienoja suunnitelmia positioiden vaihdoille, mutta niitä esitellään sitten myöhemmin lisää. 🙂 Pisteitä kertyi nimittäin upeat 162,33p ja saimme myös kunniamaininnan, joka tarkoittaa, että me menemme seuraavaksi voittajaluokkaan! <3 Sijoillekin päästiin, luokan kahdesta osallistujasta olimme toisena! 😀 Meillä oli nyt joku kantava voima siellä taustalla puskemassa eteenpäin, että vaikka olosuhteet eivät olleet todellakaan edulliset, Eino pystyi silti suoriutumaan ja pääsimme näyttämään meidän hienoja positioita.

    Mari Väänänen
    Tekninen: 43 + 40 / Taiteellisuus: 40 + 41 = 164
    Monipuolisia positioita. Koiralla paljon osaamista, pieniä haparointeja välillä. Varsinkin vaihtoihin lisää varmuutta. Ohjaaja liikkuu kauniisti.

    Nadja Böckerman
    Tekninen: 42 + 40 / Taiteellisuus: 38 + 41 = 161
    Teknisesti taitava koira! Muutamia kontaktikathoja jotka vaikuttivat hieman sujuvuuteen. Ohjaaja auttoi koiraa hienosti vaikeissa tilanteissa. Pientä tarkkuutta kokonaisuuteen niin hyvä tulee. =)

    Mirja Ovitz
    Tekninen: 40 + 40 / Taiteellisuus: 42 + 40 = 162

    Teknisesti Eino onkin jo todella taitava, meillä on lähes jokaisessa osaamassamme positiossa kaikki suunnat hallussa. Nyt olen muotoillut parin päivän ajan uutta voittajaluokan ohjelmaamme. Musiikki on ollut tiedossa jo muutaman kuukauden ajan, mutta koreografia muotoitui vasta pari päivää sitten. On hauskaa, miten minulla on nyt jo paljon varmempi olo sen suhteen kuin AVO ohjelmallamme. Muistan sen ihan eri tavalla, ja osaan jo soveltaakin siihen asioita jos ei mennyt ihan nappiin. Vielä on paljon hakemista kehänkäytön kanssa sekä omassa liikkumisessa, mutta runko on valmis, ja kunhan Eino saadaan hallille treenaamaan taas, niin voi alkaa harjoittelemaan meidän uutta koreota myös Einon kanssa! Olen lähtenyt nyt taas työstämään 7. positiota, joka on lähtenyt ihan kivasti muotoutumaan. Tässä positiossa Eino on siis vasemmassa seuruussa, mutta toisinpäin, eli naama osoittaa selkääni kohti Einon lapa jalkani kohdalla. Eino hakee todella herkästi kutoseen (eli poikittain eteeni) tässä, joten vielä on edessä paljon treeniä kriteerinä se, että koira on suora.

    Tämä voittajaluokan ohjelma tullaan esittämään varmaankin syyskuussa, heinäkuussa nyt ei ole edes kisoja tiedossa ja elokuun kisoihin emme pääse. Jos ja kun meillä on tulos VOI luokasta, voidaan rustailla ilmoittautuminen SM-kilpailuun, joka järjestetään Tampereella 26.10. Kerta mahdollisuus on päästä osallistumaan, niin kyllä me se myös hyödynnetään. 🙂 Niin jännää, vaikka meillä ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia sijoittua, niin minusta SM kisoihin saa osallistua myös muut kuin huiput. Arvokilpailuissa on aina oma fiiliksensä, ja haluan ehdottomasti päästä kokemaan sen Einon kanssa. <3 Postauksen kuvista kiitos Kati Horne-Kosonen, ja videosta kiitos Anna Mäkinen!

    read more

  • Viikonlopun noutotreenit ja rallyn ratatreeniä

    26.2.2019

    Olimme viime viikolla Yläneellä pe-la välisen ajan, ja lauantaina teimme Einon kanssa kolmessa eri osiossa noutotreenejä. Aamulenkillä tein pari damihakua metsässä, ensimmäinen vietiin mustina ja toisen vein niin että Eino näki kun kävelin viemään damin. Molemmat tuotiin niin ihanan vauhdikkaasti ja innokkaasti, Einolla selkeästi ajatus siitä mitä pitää tehdä! <3 Välillä on tullut ajateltua, josko ne damit pitäisi asettaa niin että muistan itsekin mihin olen ne laittanut, kun nyt vaan viskaisen ne jonnekin katsomatta tarkemmin mihin ne oikein tippuu. 😀 Olen nyt tarkoituksella myös tehnyt niin, että jälkeni eivät mene ihan damille asti, vaan heitän viimeiset metrit. Eino ei tässä harjoituksessa mennyt jälkiä pitkin, mutta päivällä minun jälkien puute vähän häiritsi Einoa..

    Päivällä tehtiin siis hakuruutu kolmella damilla, kaksi tavallista damia ja yksi kanidami. Kävelin suoraa linjaa, ja tavallinen ja kanidami lensivät sen linjan molemmin puolin ollen yhtä kaukana Einosta. Kolmannen damin kävin viemässä vähän kauemmas, en paljoa mutta selkeästi kauemmas se meni. Sekin niin, että heitin sen jälkieni päätteeksi vähän matkan päähän. Eino pysyi nätisti paikallaan damien viennin ajan. Kaksi ensimmäistä damia, ne lähemmät, tulivat todella hyvin. Eino ampaisi damille, ja sieltä tultiin heti takaisin. Kanidaminkaan kanssa ei pohdittu mitään erityistä, vaan se nousi yhtä vikkelään kuin tavallisetkin. Kolmas eli kauimmaisin dami tuotti kuitenkin ongelmia. Olen varmaan taas vahingossa tehnyt kaikista noudoista yhtä pitkiä, jolloin hakualue on juuri sen kokoinen kun mistä kaikki damit ovat aina löytyneet.. Einoa olisi myös auttanut jos damit olisivat olleet nousevasti kauempana toisistaan, eikä tällä tavalla kolmion mallisesti aseteltuna.

    Eino teki koko ajan töitä kyllä löytääkseen damin, mutta koska tämä ei saanut siitä hajua harhaili Eino leveyssuunnassa hakualueen ulkopuolella kun olisi pitänyt pituussuunnassa tajuta lähteä kauemmas. Eino palasi ihanasti kyllä heti kutsusta luokseni jotta sain lähetettyä tämän uudestaan, mutta ei ihan tajunnut lähteä käteni suuntaan vaan ampaisi heti jommalle kummalle reunalle hakuruutua.. Muistaakseni vielä enemmän meni kanidamin puolelle ruutua, joten voi olla että hajut vähän sotkivat tai Eino vaan halusi löytää toisen kanidamin.. 😀 Autoin kävelemällä hakuruutua pidemmälle, mutta aika pitkälle piti kävellä ennen kuin Eino irtosi kauemmas pituussuunnassa ja löysi damin. Oli kyllä riemukasta menoa kun se dami sieltä löytyi, ja sekin hienosti palautettiin käteen. 🙂

    Lelu palkaksi ruudusta, ja hetken tuumailun ja leikin jälkeen päätin tehdä vielä yhden noudon Einolle jossa vien damin yhtä kauas kuin missä ruudun kauimmainen dami oli ollut. Tein tämän kanidamilla, jotta haju vähän auttaisi enemmän. Eino kun oli tässä kohtaa jo juossut suhteellisen syvässä lumessa aika paljon, joten kovin suurta etsintää ei ollut tarkoitus järjestää. 😀 Vein kanidamin, Eino paikallaan istuen, ja tästä noudosta ovat postauksen kuvatkin otettu. 🙂 Eino ampaisi jälleen yhtä suurella innolla, pysähtyi vähän ennen damia haistelemaan (ehkä minun jälkiä?) mutta sitten sai ilmeisesti damin hajun nenäänsä ja löysi kanidamin. Sieltä taas ampaistiin niin vauhdikkaasti takaisin, ja vaikka Peksu oli kyykyssä ottamassa kuvia tuli Eino luokseni kuten kuuluukin, ottamatta häiriötä meidän kuvaajasta! Eino on oppinut myös palautuksissa pitämään damia suussa sen puolikkaan sekunnin kauemmin, jotta saan käden alle ja otettua damin tältä. Aiemmin en ole ehtinyt damin alle ja se on vain tipahtanut huonosta otteestani, mutta näissä treeneissä damit tiputettiin kaikki käteen!

    Muutaman tunnin päästä käytiin vielä tekemässä lyhyt varistreeni, mutta niistä ei paljoa sanottavaa ole. Tyhmästi aloitin heti välinoudolla, mutta koska varis oli ollut koko päivän ulkona oli tämä ehtinyt vähän sulaa, ja ällö puolisula varis maistui tietty pahalle taas Einosta. Välinoudot eivät siis nousseet, mutta kun taas juostiin hihnassa variksen “yli” nousi se taas ihan kuten pari viikkoa sitten. Eli täytyisi vaan malttaa ottaa aina se yksi askel taaksepäin treeneissä eikä olettaa, että koska kaksi viikkoa oltiin tässä pisteessä, ollaan edelleen yhtä pitkällä. Varista myös taas vähän rutisteltiin hampailla, mutta onneksi se oli sen verran jäässä että se ei mennyt rikki.

    Tänään olimme aamulla rally-tokotreeneissä, ja ai että ne menivät taas niin kivasti! Teimme rataa, ja se oli ainakin avoimen luokan radan mittainen. Siellä oli vaihtelevasti alo-mes luokkien liikkeitä iloisesti sekaisin, ja kaikki sellaisia joita ollaan treenattu ja pitäisi hoitua kivasti. Radoilta on myös videot, jotka ovat katsottavissa alempana. Videolla myös parin viikon takainen radan suoritus, josta olen myös niin iloinen! Palkkasin vain kerran tänään purkilla keskellä rataa, ja muuten mentiin ihan palkatta! Vaikka radalla myös on paljon pikkuvirheitä ja yksi isompi (oikealta eteen, vasemman kautta takaisin oikealle –> Eino tulkitsi käsimerkeistäni että täytyy tulla vas. sivulle eikä kuunnellut käskyjä.. :D) oli meidän yhteistyö niin kivan näköistä! Eino oikeasti kuuntelee ja on mukana, haistellen vain kerran ulko-oven edustalla. Työ joka yhteistyön säilymiseen ja ylläpitoon on tehty alkaa siis näkyä. <3

    Lähtipä muuten myös nyt tilaukseen valjaat ja vetovyö, josko juoksemisesta saataisiin yksi uusi yhteinen harrastus meille!

    read more

  • Marjaanan koulutus ja vaakkuja pitkästä aikaa

    4.2.2019

    Lauantaina oli taas Salossa Marjaanan koulutus, mutta sieltä ei valitettavasti ole kuvia niin postauksessa on vähän spoilereita sunnuntain harjoituksista. 🙂 Saavuimme Saloon kerrankin ajoissa paikalle, ja annoin Einon totutella ympäristöön ja tehtiin vähän juttuja ennen kuin laitoin tämän häkkiin. Häkistäkin otin lyhyen ajan päästä pois, tehtiin jotain, palkkailin ja sitten taas häkkiin palkkausta. Annoin Einolle yhden pienen kurkistusaukon häkistä, josta tämä pystyi tarkkailemaan ympäristöään piilosta. Eino haukkui häkissään, mutta ennen kuin koulutukset alkoivat annoin sen vain haukkua. Einolla on asiat ihan hyvin häkissä, ja haukku on sellaista valittavaa “tylsää, tule takaisin!” haukkua tai sitten muille koirille tai muiden mukana haukkumista. Ja lopulta se haukkuminen loppui! Tällä kertaa koulutuksessa pääsin istumaan kentän laidalle, keskustelemaan muiden kanssa ja seuraamaan koulutusta, eikä minun tarvinnut kuin välillä käydä häkillä komentamassa Einoa olemaan hiljaa. Ihanaa!

    Päivän aikana oli kolme eri ryhmää, ja joka ryhmä treenasi 2 x 30min. Ensimmäisellä vuorollamme treenasimme takaperin ketjuttamista. Eli piti valita 3-5 eri temppua, tehdä ne ensin kaikki yksitellen, ja sitten alkaa toistaa ensin 3. temppua joka kerta palkaten. Tämän jälkeen tehdään 2. temppu josta tulee vain kehu, ja heti perään 3. temppu josta tulee taas palkka. Tätä pari kertaa, kunnes tehdään sama ottaen mukaan ensimmäinen temppu. Eli 1. temppu -> kehu, 2. temppu -> kehu, 3. temppu -> palkka. Eli koira työskentelee kohti palkkaa. Vähän hävettää myöntää, etten tajunnut tätä vaikka olin seurannut ensimmäisen ryhmän treeniä ja kuullut ohjeet silloin, kuullut oman treenin kohdalla ohjeet ja kysyin vielä lisäohjeita. 😀 Tajusin vasta kun kolmannelle ryhmälle selostettiin tehtävänantoa, että jaa noin se olisikin kuulunut tehdä!

    Mutta ei meidän treeni kuitenkaan mitenkään hukkaan mennyt, tehtiin vähän väärin mutta kuitenkin lähes oikein. Meidän temput oli pyörähdys, ohjaajan myötäsuuntaan kierto ja kierron jälkeen käsivarrelle nousu. Myötäsuuntaan kierto oli hyvä ottaa tähän, koska Eino vähän haahusi selkäni takana ja sain palkalla Einon innostumaan minun kanssa tekemisestä. Lopulta piti mennä “esiintymään” ryhmän keskelle temppujen kanssa, ja tässäkin Eino vähän haahusi ja olisi mennyt mieluusti katsomaan valkkaripentu Mayaa. Toisella yrittämällä Eino kuitenkin sai tehtyä temput hyvin, eikä pahasti haahunnut enää.

    Loppuajasta treenasimme kontaktia, eli kontaktista palkkasana (meillä “jes”), ja odotus että katse tulee takaisin taskun suunnalta (josta palkka aina tulee) ennen kuin palkka annetaan. Vihjesana liikkeelle annettiin vasta kun koira oli kontaktissa ja keskittyi ohjaajaan, eli koira itse tarjoaa kontaktia eikä sitä houkutella siihen. Eino osaa todella hyvin tarjota kontaktia, sillä sitä ollaan treenattu aika ajoin eri tilanteissa ja juuri tehty niin, että olen odottanut että kontakti tarjotaan enkä ole houkutellut tätä katsomaan minuun. Tämän harjoituksen jälkeen Eino olikin aivan mahtavassa yhteydessä minuun, ja Marjaana totesi meille että Einon kanssa kannattaa ennen kisasuoritusta tehdä pitkä lämmittely, n. 15-30min jotta tämän saa siihen tilaan, jossa se nyt treeneissä oli. Muistelinkin meidän Salon kisareissua, jossa ilman lämmittelyä olimme sijalla 7/7 ja toisessa kisaan, johon lämmittelimme hyvin, olimme sijalla 1/5. Rally-kisoihin olenkin vähän onnistunut tätä tekemään kun olen lämmitellyt liikkeitä aika hyvin ennen kisasuoritusta, ja koska rally-kisoissa on huomattavasti vähemmän häiriötekijöitä tanssikisoihin verrattuna, ne ovatkin menneet hyvin ja suhteellisen vähillä haisteluilla. Eli tanssikisoihin kunnon lämpät jossa Einon fokus on ainakin 98% minussa koko ajan! Tuo oli hyvin oivaltava huomautus, ja uskon siitä olevan meille todella paljon hyötyä!

    Toisessa osiossa teimme harjoitusta, jossa koiraa kehuttiin eri liikkeiden aikana ja lopulta tulee palkkasana ja palkka. Mutta näin heti kehun kuultuaan koira ei lopeta tekemistä vaan jatkaa, kunnes tulee palkkasana. Tässä treenissä teimme myös luopumista, eli namit käsissä mutta koiran tulee ottaa kontaktia eikä tuijotella namikäsiä. Tämä sujui Einon kanssa hyvin, sillä juuri käsistä luopumista ollaan tehty koko talvi. Teimme myös tuolilla olevasta namista luopumista, eli nami tuolille, ja kontaktista (eli luopumisesta) mennään yhdessä hakemaan palkka. Kun tämä onnistui, asiaa vaikeutettiin niin, että Eino kutsuttiin mukaan, käveltiin vähän matkan päähän ja hyvästä kontaktista palkkasana ja kävely takaisin palkalle. Eino osasi tämän todella hyvin, luopui namista ja tuli mahtavassa kontaktissa kanssani mukaan. Toki Eino oli tässä kohtaa jo aivan poikki, ja kulki niin mahdottoman väsyneellä ilmeellä perässäni että Marjaanakin nauroi tätä. 😀 Einolla silmät seisoi päässä ja kieli roikkui poskella, mutta silti teki kuten pyydettiin ja pysyi kontaktissa. On se vaan <3 Einolle ei ole ennen tehty etäpalkkaa, mutta tämän tyyppinen ratkaisu voisi olla hyvä meille koiratanssiin. Rally-tokossa kun kehässä saa olla palkat mukana tai ainakin tasku indikoimassa että palkkojen mahdollisuus on olemassa, mutta koiratanssissa ei tällaista ole mahdollista toteuttaa. Tässä tyylissä on tosiaan tärkeää, että vasta kun lupa on annettu saa lähteä palkalle, mutta vielä se, että palkalle mennään yhdessä! Eli heti suorituksen loputtua ei rynnätä palkalle, vaan sinne mennään yhdessä. Laitan varmasti jatkossa palkan kippoon odottamaan ettei Eino vahingossakaan pääse varastamaan palkkaa. Tämä antaa myös mahdollisuuksia koiralle itse tajuta homman nimi, sillä tarkoitus on ettei koiralle tarvitse erikseen sanoa luopumiskäskyä. Meidän harjoituksessa teimme vielä niin, että otin oman taskuni pois eli Einon silmiin se palkkojen lähde.

    Marjaanan koulutuksen jälkeen lähdimme Yläneelle, ja olen niin onnellinen että tajusin ottaa variksen mukaan ennen lähtöä! Nyt kun on vielä pakkasta niin sitä raatoa voi säilyttää ulkona, eikä tarvitse pyytää että saanko laittaa Einon raatokaverit pakkaseenne kiitos.. 😀 Sunnuntaina sitä lunta kun tuli oikein urakalla, emme muutenkaan voineet lähteä kovinkaan pitkälle lenkille kun Einolle ei ole kovin reilua laittaa sitä liikkumaan pelkästään loikkien. Tehokasta lihastreeniä, mutta ei nyt mitään lenkkiä voi niin tehdä.. Siispä teimme ihan pihapiirissä veriksen kanssa ensin niin, että heitin linnun vähän matkan päähän Einosta ja tämä sai lähteä perään. Eino otti kiinni, mutta varis nostettiin vain noin metrin verran ja sitten jo piti ravistella päätä ja nyrpistellä huulia kun on niin paha maku. Eino on kyllä hauska, että tämä näyttää niin selkeästi kun on paha maku kielellä. 😀 En ollut kovin yllättynyt tästä vastaanotosta jonka varis sai, sillä emme ole lokakuun ensimmäisten päivien jälkeen tehneet mitään variksen kanssa.

    Koska heitoista ei tullut mitään, jatkoimme hetken aamulenkkiämme ja sitten kokeilin toista tapaa variksen kanssa Einolle. Laitoin Einon istumaan hihnan kanssa, vein variksen parin metrin päähän, palasin Einon luokse ja sitten lähdimme juoksemaan variksen “yli”. Ja niin se varis nousi, kun itse jatkoin juoksemista ja kannustin Einoa lähtemään mukaan! Ja vielä enemmän olin ihmeissäni kun Eino kantoi varista useamman kymmenen metrin verran, minä juosten perässä. Ja varista kannettiin vielä nätisti hyvällä otteella ilman ylimääräistä linnun rouskutusta!

    Toistimme nämä harjoitukset vielä myöhemmin päivällä, tällä kertaa siten että Peksu otti meistä kuvia. 🙂 Teimme parit vastaavat varisten nostot jossa Eino on hihnassa kiinni, ja sitten pieni tuumaustauko Einolle. Kävimme kävelemässä hetken aikaa, ja tämän kävelyn aikana kysyin josko Peksu vielä viitsisi ottaa meistä videon jos tekisimme välinoudon. Välinouto oli sellainen, että Einon ja minun välissä on varis, kutsun Einon luokse (tai käytän sanaa “hae” aina kun minulle täytyy tuoda jotain) ja tarkoitus on, että varis nousee matkan varrelta ja tuodaan minulle. Eli lähes sama kuin hihnan kanssa tehtiin, mutta nyt on joku kohde jonne varis tuodaan enkä ole kannustamassa Einoa juoksemalla ohi. Ja sieltä se vaan nousi kahdesti! Ekalla kerralla harmittaa että tuon pienen hetken odotin että Eino antaisi sen käteen asti, vaikka variksen tuominen minulle noin siististi ansaitsi jo isot kehut. Meidän elo- vai syyskuun läpimurto kun oli, että Eino kantaa edes jäistä varista. 🙂 Toisella kerralla onneksi tajusin heti palkata vaikka varis melkein lytättiin käteen asti. Videolla myös pieni päänravistus toisen noudon jälkeen missä Eino toteaa “hyi” variksesta, mutta hienosti poika teki vaikka ällötti! 😀 Alla video välinoudoista.

    Palkkana minulla oli Einon lempparein lelu kaikista leluista, ja jonka annan todella harvoin Einolle itselleen kun se luopuminen on vähän niin ja näin enkä halua että Eino alkaa juosta karkuun lelun kanssa kun nytkään minulla ei ollut mitään tarjota vaihtokauppana lelulle. Joten kun sen lelun vihdoin saa itselleen, täytyy sillä tehdä pieni kunniakierros kuten videon lopussa näkyy. 😀

    Tästä meidän on todella hyvä jatkaa taipparitreenejä, sillä uskoin Einon kokonaan unohtaneen varisjutut, mutta ei suinkaan! Nyt rakennetaan rauhassa noutojuttuja, eikä samalla kiireellä kuin syksyllä. Huomenna on meidän ensimmäinen rallytuntimme uudessa ryhmässä, sillä vaihdamme aikaisempaan ryhmään joka on jo kello 10. 🙂

    read more

  • Sekalaista treenipäivitystä

    3.11.2018

    Viime postaus on vain reilun viikon takaa, mutta silti tähän aikaan on ehtinyt tapahtua taas vaikka kuinka! Olemme päässeet treenaamaan uutta koreota Turun Murrelle ohjatuissa treeneissä ja Raision Koirakouluun omatoimitreenien parissa, ja voi kuinka pidän meidän tulevasta koreosta! Yksityiskohdat ovat vielä hakusessa, mutta hitaasti ohjelma alkaa näyttää sille kuin kuuluukin. Ilmoittauduin sitten samalla Vantaalla 18.11. järjestettäviin epävirallisiin koiratanssikisoihin, siellä on koiratanssituomari Nadja toisena tuomarina, jolta haluan ehdottomasti saada palautetta tuomarin näkökulmasta! Olen innostunut koiratanssista nyt ihan uudella tavalla taas kun minulla on musiikki, josta itse pidän, ja oma innostukseni tarttuu samalla myös Einoon.


    Kävimme viikko sitten viikonloppuna Yläneellä, jossa Eino pääsi taas tapaamaan kissoja. Toisen kissan kanssa Eino kävikin tekemässä vähän lähempää tuttavuutta, ja vaikka emme nähneet mitä tapahtui, veikkaan että kissa pelästyi liian lähelle tulevaa Einoa ja ainakin nosti tassua, osumaa ei välttämättä edes tullut, mutta Eino pelästyi joka tapauksessa sen verran että raukka lähti ulisten ja haukkuen äkkiä karkuun. 😀 Eino oli kuitenkin heti lähdössä takaisin moikkaamaan kisua, joten kovin pitkäkestoisesta pelästymisestä tässä ei valitettavasti ollut kyse.

    Yläneellä Eino pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana, mutta myös tekemään vähän taipparitreenejä! En ole tehnyt mitään taippareihin viittaavaa sitten taippareiden, joten nyt oli aika ottaa taas damit mukaan. Ja mitä vielä! Eino teki ihan todella upeasti töitä! Teimme alkuun ihan vain nostoja käteen, ja sitten metsässä hakuja siten, että Einon nähden kävin viemässä damin heiton kanssa. Ensimmäisessä harjoituksessa vain yksi dami, toisessa kaksi damia, kolmannessa ja neljännessä noudossa kanidami ensin lähelle, sitten kauemmas. Joka nouto tuotiin minun jalkoihin asti, eikä minkäänlaista omimista tai pureskelua ollut! Taivassalon treenit ovat jääneet meiltä niin monesti väliin nyt, että täytyy joku viikonloppu ottaa asiaksi lähteä taas sinne treenaamaan porukalla. 🙂


    Rally-tokokisat ovat parin viikon päästä, joten ratatreeniä täytyy ottaa taas mukaan ohjelmaan. Viime rallytreenit menivät vähän penkin alle, johtuen omasta sekavasta olotilasta pitkän päivän jälkeen ja uudesta koirakosta, jotka liittyivät mukaan treeniporukkaamme. Olenkin toivonut jonkun aikaa itsekseni, että tarvitaan narttu treeniporukkaan, mutta kaduttaa jo tämä toive! Einon mielenkiinnosta sai ihan tosissaan taistella, ja yksinkertaisten käskyjen noudattamisen sijaan Eino teki omiaan, meni epävarmaksi tai meni kokonaan passiiviseksi. Niinpä pidimme aika paljon myös taukoja, jossa Eino sai keräillä itseään ja itse sain myös vähän hengähtää ja yrittää koota itseäni. Treenien alussa tehtiin kuitenkin avoimen luokan houkutusta, houkutuksina ollen muun muassa ihan sairaan mahtava lelu, namipussi ja ohjaajamme Anniina. Kaikista näistä houkutuksista huolimatta Eino teki hyvin töitä, ja vaikka tämä karkasi leluhoukutukseen pariin otteeseen, luopui tämä siitä lopulta ja tästä päästiin palkkaamaan!

    read more

  • Taipumaton Eino

    7.10.2018

    Viime päivityksestä on todella pitkä aika, en edes muista kaikkea jota tässä välissä on tapahtunut! Paraisten rally-tokokilpailu ei mennyt ihan toivotulla tavalla, ja Eino otti todella paljon häiriötä ympäristöstä ja tilanteesta, eikä tilannetta helpottanut ohjaajan sekoilu. Saatiin kuitenkin myöskin kisaamassa olleelta Katjalta, Turun Murren omistajalta, vinkkejä ja korjausehdotuksia meidän työskentelyyn, joista tulee varmasti olemaan hyötyä jatkossa! Sieltä siis lähdettiin kotiin ilman tulosta, joten katsotaan josko vihdoin saataisiin tulos vajaan viikon päästä järjestettävissä rally-tokokilpailuissa Liedossa! Ympäristö ei kyllä ole todellakaan mikään helpoin, sillä kyseisessä hallissa pyörii samaan aikaan kolmet rally-tokokilpailut (eli koiramäärä tulee olemaan valtava!), joista olemme ilmoittautuneet yksiin. Aloitimme viime tiistaina jälleen rally-tokon vakiryhmässä kun osteopaatti Leena Piira totesi Einon olevan jo hyvässä kunnossa, joten nyt lähdetään hissukseen aloittelemaan aktiivisempaa treenausta!

    Taipparitreenien kanssa päästiin jo kurkkaamaan, miltä näyttää kultaisen pilvireunuksen toisella puolen, mutta sieltä romahdettiin takaisin parissa päivässä. Viime viikolla Eino haki hakuruudusta hyvällä draivilla lähes sulia variksia rikkomatta niitä ja tuomalla niitä minun jalkojeni juureen, eli täysin taippareissa vaadittavalla tasolla käytiin jo, mutta sitten alkoikin jälleen suu käymään ja varikset rikottiin hetkessä. Korkein odotuksin ei siis lähdetty eilen taippareihin, Eino kun ei vieläkään suostu koskemaan edes kaniin.

    Taippariaamuna siis suunnattiin Kemiönsaareen Mjösundiin puoli yhdeksäksi aamulla, kokeen alkaessa yhdeksältä. Tuomarimme oli Ossi Kähärä. Tuomaripuhuttelun aikana tuomari kävi katsomassa miten koirat käyttäytyvät sosiaalisesti toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Eino pysyi tässä yllättävän rauhallisena eikä edes ollut kovaäänisin vinkuja! Eino oli kyllä ainut haukkuja, kun tämä koki tarpeelliseksi haukkua pelottavalle peräkärrylle jota siirrettiin vähän matkan päässä. Mörköikä tuntuu vain pahenevan tämän kanssa… Olimme aamupäivän ryhmän seitsemäs osallistuja kahdeksasta, joten tiedossa oli paljon odottelua.

    Kävin myös katsomassa muutamat suoritukset ja katsastamassa koepaikan. Vesityöalue oli haastava, sillä ranta oli loiva, ruovikkoinen ja lumpeinen. Monet koirat vetivät siis lumpeita uidessaan lokille, ja erään hyvin nopean labradorinnoutajan uintivauhti hidastui selvästi tämän kiskoessa lummemattoa perässään. Hakualue oli hakkuuaukealla, ja tästä näki hyvin mitä taippareissa vaaditaan. Tuomari kävi auttamassa osaa koirakoita hakualueella ja vaikka variksia tiputeltiin ja tuotiin vähän jahkaillen, pääsivät nämä silti seuraavaan osioon eli jäljelle. Tämä valoi hieman toivoa meidän tulevaisuudelle, sillä en pidä kovinkaan todennäköisenä että Eino koskaan oppii täydellisesti tuomaan riistaa minulle, ja sitä taipumuskokeessa ei edes testata.

    Meidän vuoromme koitti lopulta kahden tunnin odottelun jälkeen. Eino pysyi yllättävän hyvin kasassa, vaikka tämä selvästi tiesi mitä ollaan menossa tekemään. Ääntä ei lähtenyt juurikaan ja tämä pysyi hyvin kuulolla minulle eikä vain kiskonut joka suuntaan. Kun meidän suoritusvuoromme tuli ja kävelimme kohti vesityöaluetta, ei siitä kuulolla pysymisestä yllättäen enää tullutkaan mitään… Eikä siitä suorituksestakaan oikein sitten tullut mitään. Meidän taipaleemme nimittäin kaatui jo ensimmäiseen noutoon, heitettyyn lokkiin, jonka Eino kävi uiden hakemassa vähän matkaa, mutta sitten tassu tai lokki jäi lumpeeseen, eikä Einon itseluottamus enää riittänyt sen noutoon. Kehotusten kanssa Eino kyllä lähti useasti hakemaan lokkia, mutta kun tämä sai lokin suuhun, päästi tämä siitä heti irti ja ui takaisin rantaan. Varmaan siis joku Einosta kovin inhottava lumme otti kiinni tassuun, ja lokki sai jäädä siihen.

    Hetken kehotusten jälkeen Eino myös tajusi veneen vähän matkan päässä, ja tuttu venepelko tuli takaisin. Haukkuen Eino uiskenteli ympyrää ja tuijotteli venettä, kävi lokilla ja sitten taas poistui. Tuomaristamme jäi kyllä todella hyvä kuva, sillä tämä pyysi venettä tulemaan rantaan ja veneilijää silittämään Einoa, jotta koiralle ei jää pelkoa veneestä. Veneilijän sijaan Eino oli kovin kiinnostunut lokeista veneen kyydissä, ja venepelko oli toistaiseksi selätetty. Tuomari yritti myös antaa Einolle mahdollisuuden noutaa lokin maalla, mutta sen Eino kävi vain runttaamassa rikki eikä tehnyt elettäkään noutaakseen sitä. Einoa yritettiin myös kahdesti saada pois vedestä, joista toisella kertaa syynä oli ettei meidän koe enää jatkuisi. Eino oli kuitenkin toista mieltä uimisen suhteen eikä millään poistunut vedestä, joten tuomari kutsui veneilijän takaisin ajamaan Einon rantaan. 😀

    Tuomari kertoi myös hyvin pitkästi miksi meidän koe keskeytyi, antoi treenivinkkejä ja lopulta kehotti vielä meitä tulemaan uudestaan kokeilemaan taipumuskoetta. Ja niin me mennäänkin uudestaan, mutta ensi kerralla sitten meillä on toivottavasti hieman parempi pohja treenille kuin nyt! Eino saa nyt tässä välissä kasvaa aikuiseksi ja muodostaa jonkinlaista malttia noutojuttuihin, ennen kuin lähdetään yrittämään uudestaan. Treenit eivät kuitenkaan jää missään nimessä tauolle, tämä syksy on vain osoittanut treenien tärkeyden! Kaksi ja puoli kuukautta sitten, kun aloimme treenaamaan aktiivisesti taippareita varten, Eino vielä juoksenteli ohitseni damia pureskellen, kun nyt damit tulevat jo todella kauniisti luokseni. Varistenkin kanssa käytiin tässä pisteessä, ennen kuin meno jälleen muuttui ja alamäki alkoi. Emme kuitenkaan luovuta, Einolla riittää kuitenkin intoa ja tarmoa sen verran että oikealla koulutuksella tämän saa varmasti taippareista läpi!

    Kaiken kaikkiaan päivästä jäi kuitenkin hyvä maku, vaikka oletinkin meidän pääsevän hieman pidemmälle kuin ensimmäiseen lokkinoutoon. Tämä oli kuitenkin todella opettavainen kokemus ja nyt koe itsessään on tuttu, ja ensi kerralla voidaankin mennä sitten läpäisemään se! 😉

    read more