• Ja treenit jatkuu

    14.9.2018

    Blogi vaikuttaa täyttyvän tänä syksynä pelkistä taippari-postauksista! Jälleen on treenattu kaksin porukassa ja kerran yksin tässä postausten välissä, ja treenimme onkin nykyään päivittäistä. Huomenna Eino saa pienen vapaapäivän treeneistä, jotta tämä ehtii vähän hengähtää välillä. Saattaa kyllä olla, että ihan viiden minuutin varis-hetki pidetään jonkun pellon syrjässä ennen lenkkiä, mutta muuten Eino saa pitää vapaata.. 🙂

    Keskiviikkona oli Vakka-Suomen noutajien treenit, jotka menivät loppua lukuunottamatta aivan penkin alle. Oppia tuli kyllä taas, ja Einon tilanne selvisi entistä paremmin. Ihan alkuun kävelimme kauas muista, ihan kahdestaan, kun muut tekivät hakuruutua. Tein Einolle vähän liian haastavan muistinoudon, ja tällä kesti kauan paikantaa damit. Sain myös huomata, että on todellakin väliä sanonko “hae”, jolloin Eino tietää damin paikan (markkeeraus, muistit, vesinouto) vai “tuo” (hakuruutu), jolloin tämä ei tiedä missä dami on. “Hae” käskyllä Eino ampaisi muutaman metrin päähän ja etsi siitä, kun taas “tuo” käskyllä tämä lähti käyttämään nenää ja löysi damin paljon nopeammin.

    Damit tulivat kuitenkin molemmat pureskeltuina takaisin, joten tämä pääsi kiihtymään ennen treeniä liikaa ja se sitten purkautui damiin. Hakuruutuun meille oli viety yksi lähes jäässä oleva varis, jota on vaikeampi rikkoa ja josta Eino ei saa palkattua itseään. Varis löytyi, mutta arvatenkaan se ei tullut sieltä takaisin. Muutaman metrin se kyllä liikkui minua kohti, joka on paremmin kuin koskaan ennen, mutta matka jäi kesken kun Eino yritti oikein kunnolla puraista varista ja rikkoa tämän kylkiluut. Teimme myös välinoudon, jossa kävi samalla tavalla. Koska olemme edistyneet niin paljon siipidamien kanssa, on aika aloittaa kunnon treeni variksen kanssa! Vinkiksi saimme, että variksen on oltava jäässä meidän treeneissä, ainakin näin alkuun kunnes Eino tajuaa, ettei varista kannata purra kun se ei kuitenkaan kannata.

    Viimeisenä harjoituksena oli kanijälki, ja koska kanit ovat herkästi rikkoutuvia eikä Eino edes nosta sitä vielä (saati että tekisi sen pureskelematta), teimme jäljen kanidamilla. Eino nappasi kanidamin hajun ilmavainulla, mutta kehoitusten jälkeen laski päänsä haistellakseen maata, ja silloin napsahti jokin lamppu Einon päässä ja tämä sai jäljen päästä kiinni. Upeasti tämä lähti jäljestämään, tehden muutaman sivupyörähdyksen, löytäen kuitenkin lopulta kanidamille ja palautuskin oli lähes minulle asti! Ei ihan niin hieno palautus kuin mitä kanidamin kanssa pitäisi olla, mutta kuitenkin oikein riittävä suoritus!

    Torstaina olimme Auran Nuuskujen treeneissä. Menimme paikalle jo hieman aiemmin, ja tein pellolla ensin yhden muistinoudon damilla, joka meni upeasti palautuksen tullessa käteen. Sitten kannettiin muutama metri varisdamia, joka meni todella hyvin ja Eino ei vaikuttanut lainkaan siltä, että olisi tiputtamassa varisdamia. Eilisen treenin inspiroimana olin myös napannut mukaan variksen, suoraan pakkasesta, ja tein sen kanssa välinoudon. En tiennyt miten päin olla, kun Eino oikeasti nappasi variksen vain puolikkaan sekuntin harkinnan jälkeen, ja toi sen minulle asti!! Meidän ensimmäinen oikea varisnouto <3

    Oikeat treenit menivät myös todella hyvin, juoksentelevat irtokoirat vähän saivat Einon huomiota herpaantumaan josta alkoi haukkuminen, mutta sain pidettyä Einon huomion itsessäni kun muut tekivät luoksetuloja ihan vierestä. Meidän luoksetulomme onnistui todella hyvin, tehtävänä kun oli jättää koira paikalleen, kävellä jonkin matkan päähän, kutsua koira luokse ja ennen kytkentää kävellä yhdessä muutama metri johonkin suuntaan. Viimeksi meidän luoksetulo meni rallitteluksi, ja nyt meidän luoksetulomme meni kaikkein parhaiten! Kuulemma näkyi, että läksyt on tullut tehtyä.

    Tämän jälkeen menimme metsään tekemään muistinoutoa, joka sujui meiltä oikein hyvin. Dami tuli minun jalkoihini, mikä kuulemma on ok, eli ei tarvitsekaan turhaan stressata sen käteen palautuksen kanssa. Tämän jälkeen teimme hakuruutua, ja siihen tämä maasto oli paljon haastavampi kuin missä olemme aiemmin treenanneet. Eino sai hakea kolme damia neljästä, mutta sitten sai harjoitus osaltamme riittää kun Eino väsähti kaikesta juoksentelustaan ja sinkoilustaan metsässä.

    Tänään aamulla eli perjantaina kävimme lenkkeilemässä Luolavuoressa aamulla, ja nappasin varisdamin ja variksen jälleen mukaan. Jätin Einon istumaan vähän matkan päähän, ja vein varisdamin vähän matkan päähän pusikkoon. Sitten kävelin vähän takaisinpäin, josta kutsuin Einon luokse. Tämä ampaisi todella hyvin minun luokseni, eikä karannut damille! Sitten lähetys noutoon, ja pienen hakemisen jälkeen dami nousi korkeasta kasvustosta. Palautus tuli suoraan käteen, hieno kakara alkaa oppia <3 Variksen kanssa otettiin takapakkia, sen eteen tehtiin äkkistoppi eikä se noussut maasta, vaikka vähän maisteltiinkin. Muut hajut taisivat voittaa siinä kohtaa, ja lopetettiin se harjoitus siihen. Mentiin sitten kävelemään metsikköön, treenattiin pillillä luoksetuloa ja muuta kuuliaisuutta. Saatiin siis siitä oikein mukava aamulenkki, illalla vähän erilaista treeniä tanssitunnin muodossa. 🙂

    Kuvat viime lauantailta, ja Peksun ottamia.

    read more

  • Möllitaipparit

    2.9.2018

    Osallistuimme eilen Einon kanssa möllitaippareihin, jotka menivät hyvin ennakoidusti. Möllitaipparit järjestettiin Uudessakaupungissa Vakka-Suomen Noutajien toimesta, ja ryhmämme alkoi kello 12. Eino käyttäytyi heti alusta saakka ärsyttävästi, kiskoen ja haukkuen ja ulisten sitten liikuttiin paikasta toiseen. Alkupuhuttelun ringissä Eino vasta sitten innostuikin avaamaan ääntään, ja oli pakko kysyä, että tulisiko tästä haukkumisesta oikeissa taippareissa hylky. Kuulemma on hyvin epätodennäköistä, joten sitä ei ainakaan tarvitse pelätä.

    Olimme toisena vuorossa viidestä osallistujasta, ja ensimmäisenä olisi vuorossa lokin nouto. Eino ei ole aiemmin rohkaistunut kuin näykkäisemään lokkia, joten suuria odotuksia ei ollut tälle osuudelle.  Kun lokki heitettiin veteen noudettavaksi, Eino ampaisi uimaan ja tarttui lokkiin yllättävän mielellään. Sitten tämä taisi kuitenkin tajuta mitä oikein suuhunsa laittoi, ja sitten Eino alkoikin vain uiskennella ympyrää lokin ympärillä. Yritin mennä veteen kannustamaan tätä tuomaan lokkia, jos lokki tulisi edes vahingossa minulle asti, mutta ei siitä tullut enää mitään.

    Sitten Eino kuitenkin tajusi veneen noin 20 metrin päässä vedessä. Eino on ollut hyvin mörköpelkoinen viime aikoina, joten nyt kun tämä tajusi veneen, alkoi sellainen huuto veneelle että oksat pois. Vene tuli siitä sitten rantaan hakemaan lokkia Einon huutaessa pelottavaa uhkaa pois. Tämä uskalsi tulla haistelemaan venettä ja häntä heilui puolelta toiselle innokkaasti, mutta silti pelotti ja piti haukkua. Joten, jos halutaan taippareista läpi, ainakin venettä pitää näyttää Einolle vielä ennen koetta! Jos olisi edes se yksi asia vähemmän huolehdittavana. Lokkiin Eino otti paremmin kiinni kuin aiemmin, ainoa positiivinen asia tästä osuudesta. Emme tehneet toista osiota, jossa lokki heitetään veneestä, vaan siirryimme odottelemaan vuoroamme hakuruudussa.

    Yritin paria päivää ennen möllitaippareita saada Einoa kantamaan kokonaan sulanutta varista, mutta tuloksetta. Odotukset eivät siis olleet hakuruudulle korkealla, ja odotukseni olikin, että Eino käy katsomassa heitettyä varista ja käy sitten etsimässä muut varikset tuomatta niitä kuitenkaan minulle. Eino lähtikin ampaisten heitetylle varikselle, haisteli, mutta lähti sitten katsomaan mitä muuta hakuruudusta löytyy. Einoa saatiin houkuteltua kantamaan varista ihan pienen matkaa avustettuna, mutta muutoin ruutu meni oikein odotusten mukaisesti. Sen hetken kun Eino varista kantoi, otti tämä myös sen verran kiinni siihen että varis meni rikki. Sain myös myöhemmin tietää, että se oli ainut varis, joka möllitaippareiden aikana rikottiin. Hups!

    Kanijäljeltä odotin Einon löytävän jäljen päähän ja löytävänsä kanin, mutta että kani ei sieltä tule takaisin. Tämä meni jälleen odotusten mukaisesti, Eino ampaisi jäljelle (kaatuen varvikkoon samassa rytinässä..) ja jäljesti hetken matkaa, mutta vaihtoi sitten reittiä päätyen kuitenkin kanille, joka oli viety noin 30 metrin päähän (taipparijäljen ollessa 80 metriä). Ensimmäinen oikea jälki meni siis sinänsä ihan hyvin, vaikka kania sieltä ei takaisin tuotukaan. Se kuitenkin kiinnosti todella paljon, muiden riistojen tapaan, mutta vielä tämä ei uskaltanut ottaa kiinni.

    Saimme päivän aikana hurjasti vinkkejä ja epäileviä katseita, kun kerroin ilmoittaneeni Einon taippareihin. Taippareihin on myös enää se reilu kuukausi aikaa, joten hurjia ihmeitä tässä ei enää tehdä. Meillä on nyt kuitenkin kotona pakkanen täynnä variksia ja lokki, ja näiden lintujen siipiä kiinnitettyinä dameihin, joiden kanssa tulemme treenaamaan ahkerasti tulevan kuukauden aikana. Tahtoa ja intoa treenaamiseen löytyy meiltä molemmilta, taitoa ja tietoa sitten taas vähän vähemmän. Mutta katsotaan miten pitkälle tällä aikataululla päästään, käydään nyt ainakin katsomassa millaista taippareissa oikeasti on, ja jos päästään edes vesityöskentelystä eteenpäin hakuruutuun, riittää se minulle. Mutta jos nyt edes se ensimmäinen osio saataisiin menemään läpi. 🙂

    read more

  • Hakuruutua ja jälkioppeja

    26.8.2018

    Meillä oli viime keskiviikkona aivan mahtavat taipparitreenit, en tiedä auttoiko viikon tauko noutojutuista vai muuten oli vaan parempi päivä, mutta hienoa se oli joka tapauksessa. Alun tottelevaisuusosiossa me kiertelimme kauempana ja teimme omia rally-juttuja, jotta Einolla ei kiehahtaisi yli tuo touhu jälleen. Hieman ääntä pääsi, mutta muuten saatiin hillittyä meno. Osallistuimme tottikseen itse toki myös aina kun vuoro oli, ja se oli aina välillä ihan onnistunutta myös.

    Olimme ruohokentällä, jossa oli ilmeisen paljon hajuja, sillä Einon pää ei meinannut pysyä ylhäällä ruohikosta. Niin sitten kävi, (ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, ainakin treeneissä) että luoksetulossa Eino kyllä pysyi paikallaan kutsuun asti, mutta ampaisi sitten ohitseni ja kirmaili takanani ruohikossa. Sain Einon hyvin kyllä siitä kiinni eikä Eino karannut toisten koirien luokse, mutta hieman hämmentynyt olin tästä tempauksesta. Vähän ajan päästä Eino saikin mennä autoon jäähdyttelemään, ja takaluukusta seurasimme muiden treeniä, ja palkkasin aina kun joku puhalsi pilliin. Joskus jos saan aikaiseksi hommata pillin, on se ainakin yhdistetty johonkin kivaan. Näin sain myös Einon lopettamaan pillistä innostumisen ja koiran kierrokset pysyivät alhaalla.

    Pienen tauon jälkeen Eino pääsi takaisin töihin. Saimme avuksemme Markku Kastepohjan, jonka kanssa teimme ensin välinoutoa (koira istumaan, damin pudotus, jatkan matkaa –> koira kutsutaan luokse ja nappaa damin matkalla luokse). Muistin vasta parin noudon jälkeen olla olematta kohti Einoa, mutta siitä huolimatta oli pientä jäystämistä. Eino kiihtyi dameista hyvin nopeasti, mutta tästä huolimatta teimme Einolle hakuruudun, jota olemme harjoitelleet itseksemme.

    Dameja oli hakuruudussa yhteensä kuusi kappaletta. Damit oli asetettu niin, että Eino piti lähettää noutoon myötätuuleen jolloin Einon on mentävä damin toiselle puolelle saadakseen vainun. Tässä maastossa ei kuitenkaan ollut valitettavasti mahdollisuutta tehdä noutoja toiseen suuntaan, niin näillä mentiin. Markku teki hakuruudun, ja kun oli aika mennä metsään, Eino kiskoi minkä jaloistaan pääsi. Jos joskus nomea innostumme tekemään, täytyy vähän treenata myös sitä malttia, mutta nyt en lähtenyt hillitsemään menoa ettei tulisi myöskään turhautumista. Osa dameista oli kauempana, osa aivan lähellä. Kaikki damit oli heitetty leveämmältä ruohopolulta metsikköön tai puiden alle. Eino ei hakuruudussa ole hakenut aiemmin näin pitkiltä matkoilta dameja, saati niin, että ne olisi heitetty eikä viety paikalleen. Tällöin Einon on oikeasti etsittävä damia, eikä voi haistella ihmisen jälkiä pitkin damille.

    Eino lähti todella innokkaasti juoksemaan ja etsimään dameja, naama oli maassa ja häntä viukui korkealla ilmassa. Tämä totteli todella hyvin “ei sinne” käskyä kun suunta oli väärä, ja tuli luokse jotta pystyin lähettämään uudestaan. Vaikka ensimmäisen damin löytymisessä kesti hetken aikaa, ei into loppunut kertaakaan kesken. Lopulta kun ensimmäinen dami löytyi, tämä ampaisi luokseni ilman damin pureskelua! Kehut ja ruokapalkka otettiin vähän nihkeästi vastaan, mutta damista luovuttiin ja Eino saatiin lähetettyä seuraavaan noutoon. Sieltä damit alkoivat tulla yksi kerrallaan innokkaan etsimisen seurauksena, ja Eino toi muun muassa toisen kauimpana olleista dameista. Damien myötä myös palkka alkoi kiinnostaa ja dameista luopuminen ei ollut enää lainkaan ongelma.

    Eino sai hakea neljä damia kuudesta. Siinä alkoi kestää hieman liian kauan, että Eino löysi dameja jolloin onnistumisessa kesti kauemmin. Einon mahtavaa innokkuutta en missään nimessä halua lannistaa! Lisäksi tämä oli jo tehnyt niin mahtavaa työtä, parempaa kuin koskaan ennen, joten en halunnut enää koetella onneani josko hyvä työskentely jatkuu tai ei. Suu ei käynyt noutojen aikana kuin vähän, lähinnä asennon korjaamista mutta ei lainkaan rikkomista. Koko treenin ajan Eino toimi loistavasti käskyjen alla, ei karannut noutoihin ja tuli luokse kun niin sanoin. Taas kerran tuosta pienestä koirasta sai olla ylpeä!

    • Tässä ohje jonka saimme kanijäljen treenaamiseen. Tämä on lähinnä tarkoitettu “omiksi muistiinpanoiksi”, jonka pohjalta tullaan Einon kanssa kanijälkeä treenaamaan. 🙂
      • Kania vedetään narun päässä, koira saa ottaa kiinni ja jahdata kania, jotta koiralle saadaan kani kiinnostavaksi, siihen kosketaan ja otetaan kiinni. Tämän jälkeen kani voidaan heittää, jolloin koira päästetään noutoon, ja saadaan tarttuminen ja koira kantamaan kania.
      • Toisessa vaiheessa koira saa seurata kanin raahausta n. 20 metrin matkan (kuten 1. vaiheessa), jonka jälkeen ohjaaja kääntyy koiran kanssa takaisin lähtöpaikkaan ja kanijäljen vetäjä jatkaa matkaa. Kun kani on viety jäljen päähän ja jäljen vetäjä on poistunut paikalta eri reittiä sotkematta jälkiä, koira lähetetään hakemaan kani “jälki” käskyllä. Koska koira on jo aiemmin ottanut kanin suuhunsa, voi tältä odottaa kanin tuontia jäljen päästä. Matkaa voi sitten pidentää kun tämä onnistuu, ja voidaan jättää väliin alun kanin seuraaminen mutta kuitenkin niin, että koira näkee kanin lähtevän.
      • Viimeiseksi voidaan alkaa tehdä taipparinoutoa sokkona eli ei motivoituna niin, että koira ei näe jäljen vetoa, ja tässäkin vaihdellaan tuulen suunnan ja jäljen pituuden kanssa.
    read more

  • Hotspottia ja treeniä

    21.8.2018

    Nyt on jälleen tapahtunut kaikenlaista päivitysten välissä, että on pakko päästä kirjoittelemaan ennen viikonlopun kisoja, joista varmasti riittää kerrottavaa ja paljon! Lähdimme viikko sitten Peksun kanssa Tallinnaan muutamaksi päiväksi kahdestaan, ja pikkusiskoni Linda tuli hoitamaan Einoa siksi aikaa. Sunnuntai-illalla, alle puolikkaan vuorokauden päässä meidän lähdöstä Tallinnaan, huomasin kuitenkin pienen veriläntin Einon vasemmassa poskessa. Ajattelin kyseessä olevan naarmu verestä päätellen tai ötökän pistos, kun keskellä oli pieni piste. Kun aluetta kuitenkin lähti hieman saksimaan, totesin, että kyllä tämä vain on hotspot…

    Kun aluetta lähti leikkaamaan enemmän, löytyi sieltä pari “etäpesäkettä” ja pientä alkavaa, jotka olivat näppylän tapaisia. Siinä illan aikana sitten alueelta leikeltiin vielä lisää karvoja, haavaa putsattiin Betadinen kanssa. Eino oli kyllä todella reipas pieni potilas tämän toimenpiteen aikana, sillä karvaa on tosiaan saksittu pikkusaksilla eikä Eino kuin maannut paikallaan! Lopulta lähdettiin Einon kanssa päivystävään eläinlääkäriin hakemaan kauluria ja lisää ohjeita putsausta varten. Niin maanantaiaamuna jätimme ressukan kauluri päässä odottamaan Lindaa, jota taas odotti koira joka ei uskalla kävellä kaulurinsa kanssa ja liuta ohjeita ja puteloita haavan hoitoa varten. Hotspot on onneksi helppo hoitaa kuntoon lopulta kun sen vain huomaa ajoissa, eikä nyt reilua viikkoa myöhemmin haavasta näy kuin kalju kohta. Paraisten näyttelyissä koira siis esitetään “väärinpäin” oikealta kyljeltä. 🙂

    Tulevien kisojen ja möllitaippareiden vuoksi en ole nyt meinannut pysyä nahoissani, ja haluaisin vain treenata ja treenata vielä lisää. Flunssa kuitenkin päätti tulla hieman hiljentämään minun intoani, ja nyt olenkin ollut kaksi päivää kotona parantumassa ja yritän pitää huolen, että minulla on ääni tallessa viikonloppuna kisoissa. Teimme kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina parit hakuruutu-treenit, ja en voi kuin ihmetellä pienen koiran intoa ja osaamista!

    Tein lauantaina ihan kaksin Einon kanssa helpon kolmen damin (yksi oli siipidami) treenin, jossa damit oli asetettu lähelle toisiaan ja lyhyen etäisyyden päähän. Pointtina on opettaa Einolle uusi käsky “tuo”, joka on hakuruutujen käsky. Damit laitettiin paikalleen Einolta piilossa, mutta pidin huolen, että hajuja löytyy paljon hakua helpottamassa. Olen nyt sisätiloissa treenatessa muistanut ottaa koiran vastaan, enkä damia, ja sen tein nyt myös. Nouto näyttää jälleen aivan erilaiselta ja rennommalta kuin taannoin treeneissä, tauko on siis tehnyt hyvää! Muistin vasta lopussa olla katsomatta koiraa kun tämä palaa luokse, mutta se ei Einon intoa pilannut!

    Annoin Einon itse päättää minkä tämä hakee ensin, ja sieltä ne tulivat järjestyksessä oikealta vasemmalle yksi kerrallaan. Upeaa työskentelyä, ja myös varisdami tuli metsästä empimättä, vaikka sen kanssa oli viimeksi ongelmaa kiihtymisen vuoksi. Tällä kertaa myös maltoin olla jatkamatta treenejä pidempään kuin yhden suorituksen verran, ja jatkoimme metsässä kävelyä reilun puolen tunnin ajan. Loput superpalkat Eino sai sitten lenkin yhteydessä kun tein ihan perus luoksetuloja. Oli kyllä jälleen ihana tajuta kuinka helppo Eino oikein on, tämän tallustellessa 10 metrin säteellä edessä tai takana. Eino on nyt myös oppinut hyvin käskyn “oota”, eli Einon tulee odottaa paikallaan vapautusta, jonka jälkeen tämä saa jatkaa matkaa. Helpottaa kyllä kummasti elämää, sillä vaikka Eino ei varsinaisesti kauas mene, niin on aina turvallisempi kurkata yhdessä mutkan taakse jonne ei polulta näe.

    Sunnuntaina suuntasimme Yläneelle, jonne on tullut kaksi kissanpentua. Kisut hieman pelkäsivät Einoa, ja lähtivät sitten karkuun turvapaikkaan heti kun etäisyyttä oli liian vähän. Einon pää ei sitten kestänyt lainkaan sitä, että pienet pörröiset otukset lähtivät ensinnäkin pois, juosten, ja vieläpä piiloon, yhdistettynä siihen että tämä ei edes päässyt lähtemään perään! Uteliaisuuden, saalisvietin ja hihnan yhdistelmänä meillä olikin kiljuva ja haukkuva koira joka pelästytti kisut oikein kunnolla. Kauniita yhteispotretteja ei siis vielä saatu, mutta myöhemmin kävelytin Einoa pihalla niin, että Eino ei nähnyt kisuja vaan kisut Einon, jolloin näille muodostui ehkä hieman hillitympi kuva Einosta kuin se kiljuva valtava oranssi otus joka yritti päästä näiden perään.

    Yläneellä teimme kuitenkin myös parit hakutreenit, jossa ensin kävin viemässä itse kaksi damia metsäpolun eri puolille, mutta kuitenkin lähelle. Noudot olivat hyviä, suu ei käynyt kuin ehkä hieman mutta damia ei kuitenkaan rikottu. Tällä kertaa en kuitenkaan malttanut jättää treeniä siihen, vaan noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen laitoin Peksun viemään damit piiloon hieman kauemmas. Tässä tulisi ensimmäistä kertaa “tuo” käskylle etäisyyttä ja damit on vienyt paikalleen joku muu kuin minä, eli on uusia hajuja eikä Eino opi hakemaan dameja vain minun jälkien perusteella. Eino lähti eri suuntaan kuin mihin aluksi ohjasin, mutta tämä ampaisi heinikon läpi suoraan damille ja takaisin molemmilla kerroilla! Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin näyttämään Peksulle miten hyvin Eino noutaa. Suu ei käynyt lainkaan, ja Eino oli itseasiassa tyrkkäämässä damia naamalleni ennen kuin otti palkan vastaan. Ihmeellistä miten pienestä se voikaan olla kiinni, että saa onnistuneita noutoja.

    Noutotreenit saavat kuitenkin jäädä nyt ainakin viikoksi tauolle, sillä nyt täytyy hetkeksi keskittyä muihin puuhiin perjantain koiratanssikisojen ja lauantain rally-tokokisojen vuoksi. Kipeänä en nyt saisi lainkaan pomppia ulkona, mutta koska olo koheni hieman eilen illalla, en voinut vastustaa kiusausta ja käytiin tekemässä pikaiset rallytreenit Einon kanssa iltalenkin ohella. Niin reipas ja innokas Eino ei ole ollut pitkään aikaan, ja oli kyllä ilo työskennellä tämän kanssa! Innokkuus vei tarkkuutta liikkeistä, mutta tällä kertaa oli vain tarkoitus harjoitella kylttien kanssa tarkkaa suoritusta alueella ja muistutella mitä ALO-luokassa oikein pitikään tehdä. Treeni meni kaiken kaikkiaan todella hyvin, ja innolla odotan viikonlopun kisoja!

    read more

  • Näppärä noutaja!

    27.4.2018

    Vaikka olemme olleet nyt jo jonkin aikaa sairaslomalla, kaikki aktiviteetti ei suinkaan ole lopetettu. Ilmoittauduimme jokin aika sitten taipumuskoe-kurssille, jossa olemme nyt olleet kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla emme oikein saaneet mitään irti siitä, sillä kahden tunnin aikana teimme vain yhden noudon ja lopun aikaa odottelimme tai seuruutimme koiriamme. Einolle kun seuruutus ja istuttaminen ei tällä hetkellä ole hyväksi, teimme sen meidän tahtiimme ja rajoitustemme mukaan. Viime kerta oli kuitenkin erilainen, sillä seuruutuksen ja ryhmässä työskentelyn lisäksi teimme hakuruutua.

    Hakuruutu on nimi yksi neljästä taippareissa esiintyvälle osiolle. Siinä viisi varista (tai muuta riistaa) viedään alueelle niin, että kauin on vähintään 50 metrin päässä. Koira ei saa nähdä mihin varikset viedään. Lopuksi heitetään yksi varis niin, että koira näkee variksen mutta ei välttämättä mihin se putoaa. Koiran tulisi toimia viettiensä varassa, etsiä aktiivisesti riistaa ja sen löytäessään tuoda se ohjaajalle. Kaikkia kuutta varista ei välttämättä tarvitse tuoda takaisin, vaan tuomari voi todeta jo aiemmin koiran omaavan riittävästi viettejä ja taipumusta suorittaakseen sen osa-alueen hyväksytysti.

    Olen itse ollut mukana taippareissa seuraamassa hakuruutua, sekä tekemässä Einon puoliveljelle Milolle hakuruutua, mutta Einolle tämä oli aivan ensimmäinen kerta, kun se pääsee tekemään tällä tavalla itsenäisesti noutotyötä. Meidän noudettavat olivat kylläkin dameja, ja noutoetäisyys aivan maksimissaan 20 metriä. Olimme ryhmämme viimeisiä, jolloin olimme odotelleet jo 1,5 tuntia muiden suoritusten ajan. Eino oli siis jo siinä kohtaa väsynyt, ja ajattelin sen vaikuttavan ainakin jotenkin. Veikkasin että vieraat damit saavat ainakin jäädä metsään, sillä Eino kieltäytyi ottamasta vierasta damia suuhunsa pari viikkoa sitten. ”Hyi, siihenhän on koskenut joku muukin!”

    Kun odottelun jälkeen oli meidän vuoromme, lähti kouluttajamme kävelemään metsään tiputtaen kaksi damia sinne Einon nähdessä mihin ne putosivat. Annoin sitten meidän oman damin (johon Eino ainakin suostuu koskemaan) heitettäväksi. Kun se oli heitetty, kouluttajamme tuli vielä kertaamaan mitä tehdään. Olemme yleensä tehneet noudot heti, kun Einolla vielä riittää mielenkiinto damien olinpaikkaan ja tämä saattaa muistaa mikä tehtävän nimi on. Huolestuin siis hieman, että tyssääkö tämä suoraan siihen, että meidän piti jäädä kuuntelemaan ohjeita…

    Huoleen ei kuitenkaan ollut syytä, sillä kun olimme saaneet ohjeet ja päästin Einon noutamaan ensimmäisen damin, tämä ampaisi täyttä vauhtia damille, ja vielä takaisin! Luopumisessa meillä oli ongelmia eikä mikään dami tullut taipparien vaatimusten mukaisesti metrin etäisyydelle (saati käteen), mutta ensimmäisen damin sain huijattua Einolta heittämällä lihapullan eri suuntaan. Pienen sähellyksen jälkeen lähetin Einon seuraavalle damille, ja hetken aikaa Einon piti miettiä ennen kuin tajusi homman jujun ja ampaisi damille. Luopuminen hoidettiin jälleen hieman luovuutta käyttäen, mutta ihan onnistuneesti.

    Eino haki yhteensä neljä damia, kaikki yhtä innokkaasti ampaisten ja pomppien mättäiden yli. Väsymys ei näkynyt lainkaan koirassa, ja kun tehtävä tajuttiin etsi Eino ainoastaan dameja keskittymättä muihin hajuihin. Treenasimme Paimalassa yleisen koiranulkoilutus-reitin varrella, joten kiinnostavampia hajuja varmasti löytyi! Saimme myös hyvän neuvon kouluttajalta damista luopumiseen. Koska Einolle damit ovat parhaita ikinä, saa Eino nyt eri damin kuin sen jota tämä noutaa palkaksi. Saimme lainata yhden damin kouluttajalta tätä varten, että voimme kokeilla kotona, toimiiko tällainen lähestymistapa Einolle. Ja yhden kokeilun perusteella toimii!

    Teimme eilen illalla yhden noudon, jossa vein lainatun damin jemmaan ja lähetin Einon noutamaan sen. Kun Eino näki minulla toisen damin, tämä jätti hakemansa noin kolmen metrin päähän minusta tiputtaen sen heti suustaan. Laitoin kuitenkin damin nopeasti selkäni taakse poistaen palkan mahdollisuuden, jolloin Eino kääntyi heti ottamaan haettavan damin. Otin palkka-damin selkäni takaa, ja me saimme aikaan palautuksen suoraan käteen! Eino taisi pudottaa damin vahingossa käteeni sillä katse oli liimautunut toiseen damiin, mutta lasketaan joka tapauksessa onnistuneeksi noudoksi!

    Koska tästä tuli niin pitkä teksti, laitan tähän nyt hieman vanhempia kuvia viime kesältä, seuraavaan kirjoitukseen tulee sitten hieman ajankohtaisemmat kuvat. 🙂

    read more