-
Tolleriyhdistyksen MölliNOU
Gradu on vienyt viimeisetkin voiman rippeeni viime aikoina, niin päivittely on jäänyt tässä välissä kokonaan väliin. Heinäkuu ei ole kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen, hilsepunkki ei ollutkaan hilsepunkki, ja diagnoosina iho-ongelmille on tällä hetkellä rasvainen ihotulehdus. Se kun ei kuitenkaan ole sairaus vaan oire, niin tätä poissulkua pitää vielä harrastaa.. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja addinsonintauti on jo poissuljettu, mutta vielä on muutamat jäljellä. Annan Einon ihon nyt kuitenkin hetken vain olla ja yritän olla katsomatta sitä äitini ohjeiden mukaan, vaikka mieli tekisi kurkkailla aina välillä miten hilseily etenee, vai meneekö pois… 😀 Sen enempää ei oikeastaan kuulu, ollaan taas aloitettu treenit, ja yritän löytää motivaatiota lähteä rakentamaan HTM VOI ja FS AVO luokkiin vaadittavia taitoja. HTM VOI on vielä hyyvin kaukana siitä suunnittelemastani koreosta, mutta eiköhän saada jotain laastaroitua versiota aikaiseksi syyskuun kisoihin. 😀 Tässä postauksessa on kuitenkin nyt keskitytty kolmen viikon takaiseen tapahtumaan, josta edelleen on päällimmäisenä fiiliksenä ylpeys. <3
Novascotiannoutajat ry järjestivät viime lauantaina epäviralliset taipumuskokeet, ja oli kyllä erittäin antoisa päivä! Toivottavasti näitä järjestetään useamminkin, sillä vaikka päivä olikin oikeasti yhtä positiivista yllätystä, ei me olla vielä pitkään aikaan pääsemässä taipumuskokeista oikeasti läpi. 😀 Päivä alkoi klo 8:30 ilmoittautumisella, ja samalla vähän kävelytin Einoa ja yritin saada tätä vähän purettua. Olin ottanut mukaani variksen ja meidän spesiaalin sukkakanin. Sukkakani olisi meidän kani jäljellä, sillä tiesin sen olevan turhaa edes yrittää kokeilla sitä, että Eino lähtisi tuomaan kania jäljen päästä. Variksen kanssa sitten taas teimme yhden lyhyen noudon lämmittelyksi, ja jotta Eino saa variksen maun suuhun (vähän ehkä ällöä..), ja saattaisi jopa tuoda hakuruudusta jotain. Odotukset hakuruudulle olivat kuitenkin todella matalat, tyyliin jos sieltä yksikin tulee, niin se jätetään siihen ja juhlitaan yötä myöten sitä saavutusta. Toisaalta, Eino toi sen meidän lämmittelyvariksen, ja olin jo siinä kohtaa valmis menemään kotiin aivan todella tyytyväisenä. Siinä kohtaa kun oltiin jo nähty ja ohitettu monet koirat, ja juuri ennen kuin lähetin Einon noutoon, oli mennyt ohi autoa ja koiraa.
Tulimme toiseksi viimeisenä ensimmäiseen osioon, eli sosiaalisen käyttäytymisen osuuteen. Siinä kohtaa ei oikein ollut enää tilaa ympyrässä, ja Eino paineistui aika paljon siitä, että joutui menemään kahden koiran väliin ahtaalle. Etenkin, kun toisella puolella oli narttu. Ruokin siis Einoa aika ahkeraan lihapullilla siellä laidalla, meidät erottaa hyvin siitä, että oltiin ainoat kyykyssä. 😀 Mutta Eino pysyi kasassa, vähän välillä rempoillen ja huutaen, mutta pääasiassa pysyi kasassa ja pystyi syömään lihapullia. Sosiaalinen käytös saatiin siis läpi. Olimme ensimmäisenä vuorossa (niin ihanaa!), joten pääsimme heti tekemään. Eino kiskoi aivan tajuttomalla draivilla kohti venepaikkaa, ja oli ihan todella korkeassa vireessä. Ei mitenkään siis optimaalinen tähän tehtävään… Tuomarina meillä oli Päivi Vikberg.
Toisena oli siis vuorossa vesityö, jossa ensin heitetään lokki veteen, ja seuraava heitetään veneestä. Einolla kun on ollut ongelmaa veneen kanssa, niin pyysin, että vene lähtisi veteen niin, että Eino näkee veneen menevän veteen rannalta. Eino kävi sitten nopeasti ihmettelemässä venettä, ja sitten vene sai lähteä paikalleen Einon huutojen saattelemana. Lokki heitettiin, ja päästin Einon hakuun. Ja sitten tuo reppana ei uskaltanut mennä veteen. 😀 Rannasta oli “pudotus” veteen noin 20min, mutta vesi oli siitä kohtaa niin tummaa pohjan noustessa pintaan, ettei Eino nähnyt, ettei pudotus ole syvä. Lopulta kannustusten saattelemana ja Einon huutokiljuessa ja komentaessa rantaa tämä uskalsi mennä veteen, ja sitten lähti uimaan reippaasti kohti lokkia. Lokkia Eino kävi tuomassa vähän matkaa takaisin, mutta jätti sen sitten matkan varrelle, vähän liian kauas. Lokki uiskenteli sitten kuitenkin itsekseen rantaan niin, että sain napattua siitä kiinni. Ei ihan hyväksytty suoritus. 😀 Sitten kun saatiin Eino pois vedestä, otin tämän kiinni, ja seuraavana olisi laukaus ja veneestä heitetty lokki.
Laukaukseen Eino ei sanonut mitään, yritin saada Einoa katsomaan ampujaa ettei tämä pelästyisi yhtäkkistä ääntä, mutta tällä oli katse veneen heittäjässä lokki kädessä. Eipä se laukaus kuitenkaan mitään reaktiota aiheuttanut. Lokki heitettiin veteen, ja päästin Einon hakemaan sen. Nyt veteen mentiin ihan ilman ongelmaa, oli vain se alkujännä rannan kanssa. 🙂 Lokille Eino ui täysin suoraviivaisesti, nappasi lokin suuhunsa ja lähti tuomaan sitä takaisin! <3 Niin huippu noutaja, ei olla edes lokkia treenattu sitten viime syksyn! Venekään ei jännittänyt yhtään. Lokki tuli hienolla nouto-otteella aina parin metrin päähän asti rannasta, siinä on nyt joku juttu ettei Eino tuo sen lähemmäs. Siinä kohtaa eivät edes tassut ottaneet vielä pohjaan kiinni. Nyt lokki jäi myös niin kauas, etten saanut sitä itse otettua. Siinä kun sitten yritin saada Einoa pois vedestä naureskellen tuomarille, että “koira täysin ohjaajan hallinnassa“, Eino yhtäkkiä päättikin tuoda lokin rantaan! Eli tästä osuudesta ei mitään läpipääsyä olisi tullut, mutta koska kaikki saa jatkaa jokaiselle osa-alueelle, oli meillä seuraavaksi vuorossa hakuruutu.
Hakuruudussa oli ensin laukaus ja heittovaris. Laukaus meni jälleen ongelmitta, mutta heitettyä varista Eino huusi aikansa. Ja se aika oli aika pitkä. 😀 Mutta siinä sitten odoteltiin, että Eino saa kerättyä itsensä. Ja sitten hitaasti Eino alkoi hiljetä, ja kun ääni oli enää vähäistä, aloin silitellä Einoa rauhoittavasti. Lopulta Eino hiljeni lähes kokonaan silittelyiden ja hiljaisen höpöttelyni myötä, ja lopulta kuiskasin samalla hiljaisella sanalla “hae”. Ja sinne Eino ampaisi heti täyttä vauhtia heittovarikselle, ja jäi ihmettelemään sitä. Kutsuista huolimatta Eino ei lähtenyt tuomaan varista minulle, mutta tuli luokseni tyhjin suin. En muista oliko se jo ensimmäisellä vai toisella lähetyksellä, mutta heittovariksen Eino kävi rikkomassa. Se käytiin ottamassa pois tuomarin kysyessä, että saattaisiko se auttaa. Lähetin Einon vielä pari kolme kertaa hakuruutuun, mutta Eino ei lähtenyt tuomaan sieltä variksia. Päätin sitten siinä kohtaa, että meidän hakuruutu loppuu tähän, eikä enää jatketa sen parissa. Eino kyllä tiesi mitä kuuluu tehdä, mutta varikset eivät lähteneet nousemaan niin tuntui turhalta jatkaa. Tietty siinä alkaa myös kaiken muun törttöilyn todennäköisyys kasvamaan, esimerkiksi merkkailu, niin lopetettiin kun oltiin vielä voiton puolella ja Eino jaksoi tehdä hakutyötä. Reippaasti tämä juoksikin metsikössä, itseasiassa juuri sen kokoisella alueella millä ollaan hakuruutuja treenailtukin. Paperissa lukee, että Eino irtoaa kohtalaisen kauas, joten tätä voisi vielä vähän työstää. 🙂
Einolla ei kuitenkaan ollut mitään kiinnostusta yleisöä tai ihan lähellä olevaa vettä kohtaan, joka oli todella positiivista! Eino tuli myös luokse joka kerta kun tämän kutsuin, eli vesityöstä nähty huono luoksetulo ei onneksi jatkunut lopun aikaa enää. Ja vaikka hakuruutu ei onnistunut, niin siitä jäi silti tosi hyvä mieli. Eino yritti, mutta ei osannut tehtävää tarpeeksi hyvin, jotta olisi tässä tilanteessa pystynyt toimimaan. Tuntuu suorastaan siltä, että oma asenne olisi kokenut jonkun boostin, kun osaan keskittyä positiivisiin asioihin negatiivisten sijaan! Huh! 😀 Seuraavaksi sitten vein Einon autoon, viritin meidän halvan avaruuspeiton auton päälle ja palasin takaisin hakualueelle seuraamaan muiden koirakoiden työskentelyä. Ja oli kyllä ihana ja ilo nähdä hienosti työskenteleviä tollereita!
Ennen kanijälkeä otin Einon kävelemään ja lämmittelemään, ja tehtiin jonkin verran vasemman ja oikean puolen seuruita. Ja miten hienosti Eino pystyikään tekemään ihan todella epäreilussa häiriössä töitä! Siinä oli siis vettä ihan kymmenen metrin päässä, eikä Eino hinkunut sinne. Olin aivan fiiliksissä tästä, vielä kun ohitukset menivät kivasti ja Eino pystyi luopumaan koirista, olin niin mielettömän ylpeä Einosta. Siitä sitten lähdettiin odottelemaan kanijälkeä. Annoin meidän sukkakanin jäljen tekijälle, ja se olikin siinä päivän mittaan sulanut aivan täysin. Vähän siis tuli jänniteltyä miten se kani sieltä oikein tulee, sulana se kun on ollut erityisen vaikea Einolle… Lopulta päästiin meidän lähetyspaikalle, ja annoin Einolle luvan lähteä. Sössin kuitenkin niin lahjakkaasti kaksi lähtöä, että ihmettelen suuresti, miten Eino siitä vielä lähti kolmannella kerralla onnistuneesti kanille… 😀 Jäi siis hihnaa kiinni koiraan ja piipautin lelua lähdössä, tuli sitten siinä todettua mille puolelle ne lelut kannattaa oikein laittaa siinä damiliivissä…
Noh, ohjaajan armottomasta sössimisestä huolimatta Eino lähti kanille vauhdilla, mutta ei lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Itse en siis nähnyt mitään pöheikön takia, mutta tilannetta seuraava tuomari ja avustajat näkivät tämän tilanteen. Kutsuin Einon luokse, ja lähetin uudestaan. Tällöin Eino jäi ihmettelemään kanille ja nuolestekemaan, mutta ei vieläkään nostanut sitä. Heti, kun kauimmainen avustaja lähti kävelemään kohti kania, Eino kävi nappaamassa kanin itselleen ja palauttamaan minulle. Kani jäi kuitenkin matkan varrelle. Nyt meidän tuomari lähti kohti Einoa ja kania, ja sieltä sitten Eino tuli ulos metsästä näkyviini kanin kanssa! Hieman kaipasi painetta vierailta nostaakseen kanin, mutta tämä osio olisi taippareissa mennyt läpi tällä suorituksella! Toki parannettavaa on paljon, jäljen tulisi olla vielä parikymmentä metriä pidempi ja kanin pitäisi olla iso eikä kääritty sukkien sisään, mutta Eino oli silti hirveän taitava, ja sai sen mukaiset palkatkin. <3
-
Koiratanssin avoin luokka korkattu!
Viime aikoina minulla on ollut hirveän vähän aikaa päivitellä blogia, mutta syy sille on onneksi positiivinen. Olen nimittäin vihdoin saanut gradua etenemään, se kun roikkui koko kevään minusta riippumattomista syistä. Nyt olen voinut vihdoin työskennellä sen parissa, mutta se tietty vie aikaa muun muassa blogiin kirjoittelusta. 🙂 Emme ole juuri treenailleet, ennen viikonlopun kisoja kävimme kerran Anniinan ja Kaikun kanssa Kaarinassa ruohopellolla treenaamassa aivan surkealla menestyksellä. En saanut mitään kontaktia Einoon, millään keinoin, vaan ympäristö veti puoleensa ihan mahdottomasti. Tein sitten meidän AVO ohjelmaa läpi Eino huutaen harmiaan autossa. 😀 Minulla oli todella paljon vaikeuksia oppia muistamaan meidän AVO ohjelmaa, vaikka tein sitä ihan tajuttoman monta kertaa läpi. En vain muistanut missä kohtaa vaihdetaan positiot, ja olin jatkuvasti myöhässä. Lopulta opin sen kuitenkin ihan hyvin ja sain suunnat toimimaan, mutta se vaati sen, että tanssin sen itsekseni läpi noin 30 kertaa, jos riittääkään. Oman koulutuksen jälkeen olen jäänyt yksikseni hallille tanssimaan kappaletta läpi repeatilla, ja joku 30min on näissä yksintansseissa mennyt.
Olen myös treenannut viikonlopun möllitaippareita varten, jotta saataisiin edes jotain onnistumisia aikaan. Olen jo pyytänyt joitain järjestelyjä, eli Eino saa nähdä veneen ennen kuin se menee veteen, ja otetaan meidän oma “kanidami” mukaan, eli pikkukani sukat päällään, jäljelle. Eino kun ei ole vielä koskenutkaan isoon kaniin ilman kangasta päällä, mutta tuon pikkukanin kanssa olemme saaneet monta onnistunutta noutoa. Viimeksi tänään, Eino jäi haistelemaan kania (etenkin päätä, mistä ei ole aiemmin päässyt millään yli!), mutta kutsuin luokse ja lähetin heti takaisin kanille “hae” käskyllä, niin sieltä se nousi vallan upeasti. <3 Ollaan myös tehty variksella, mutta sen kanssa ei ole ollut ihan yhtä menestyksekästä. Tänään saatiin kuitenkin pienten vippasteluiden jälkeen onnistunut nouto, Eino haki sulan variksen ja toi sen ehkä 10-15 metrin matkalta minulle jalkoihin. Einoa on kovasti ällöttänyt sulanut varis, niin tuo oli todella iso onnistuminen ja kierrettiin lenkki loppuun todella hyvällä fiiliksellä. Hitaasti alan oppimaan myös pitää ne toistot minimissä, nytkin tuo viimeinen nouto oli ihan siinä rajalla kannattiko vaiko ei, mutta Eino toi variksen upeasti, niin tätä ei tarvinnut katua. 🙂 Nyt kaiken pitäisi olla ainakin ihan ok mallilla lauantain möllitaippareita varten! Toki mitään läpipääsyä ei mennä edes hakemaan, vaan jos edes jonkin asteinen onnistuminen saataisiin joka rastilta (vaikka edes hyvä luoksetulo pillillä), niin voitaisiin olla ylpeitä itsestämme.
Lauantaina meillä oli koiratanssin avoimet kilpailut, ja mitkä kilpailut ne olivatkaan! Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, liiankin aikaisin näin jälkikäteen ajateltuna. Käytin Einoa pari kertaa ulkona kävelyllä ja otin pari kertaa lämmittelemään hallin puolelle. Eino kun ei ole ollut hallissa yli kuukauteen, ja takaraivossa painoi keskiviikon edelleen erittäin epäonnistuneet ulkotreenit. Eino ehti kuitenkin kiehahtaa ja väsähtää ihan liikaa ennen meidän vuoroamme, jonka tunnistaa siitä, että kun tämän laittaa häkkiin, alkaa haukkuminen. Päätin myös ottaa Einon kehääntutustumiseen katsastamaan paikan, mutta senkin olisin voinut jättää tekemättä. Lisäksi muistin, että ennen meitä olisi ollut vain kaksi koirakkoa, mutta olikin kolme, ja siinäkin Eino joutui olemaan ihan liian kauan keskittyneenä ihmisiin ja toisiin koiriin. Kun meidän vuoromme olisi seuraavana, tehtiin Einon kanssa vireennostojuttuja, joilla sain Einon todella hyvään vireeseen. Tavoitteena kun oli saada Eino tekemään hyvällä fiiliksellä ohjelma läpi. Olemme niin monet ohjelmat vain haistelleet läpi, että halusin nyt lähinnä onnistua ilman haisteluita, ihan sama jos positiot pettävät.
Eino yllätti kuitenkin niin mahtavasti. Tämän koko olemus tuntui lässähtävän kehässä, ja meidän alkuasennon hakeminen meni sitten haisteluksi. Päätin sitten startata suoraan seisoen, vaikka meidän piti nousta yhdessä lattialta. Mutta vaikka Eino olikin vähän hidas ja oli selvästi henkisesti jo aivan poikki, tämä jatkoi! Eino teki niin kauniisti sen oman parhaansa ja todella tsemppasi itsensä läpi ohjelman, että vaikka siellä olikin muutama todella huono kohta, niin positiot todella pitivät, Eino ei haistellut, ja huomio karkasi vain paristi.. Se oli tuohon väsymystasoon nähden aivan huikea saavutus. Meillä oli todella hienoja suunnitelmia positioiden vaihdoille, mutta niitä esitellään sitten myöhemmin lisää. 🙂 Pisteitä kertyi nimittäin upeat 162,33p ja saimme myös kunniamaininnan, joka tarkoittaa, että me menemme seuraavaksi voittajaluokkaan! <3 Sijoillekin päästiin, luokan kahdesta osallistujasta olimme toisena! 😀 Meillä oli nyt joku kantava voima siellä taustalla puskemassa eteenpäin, että vaikka olosuhteet eivät olleet todellakaan edulliset, Eino pystyi silti suoriutumaan ja pääsimme näyttämään meidän hienoja positioita.
Mari Väänänen
Tekninen: 43 + 40 / Taiteellisuus: 40 + 41 = 164
Monipuolisia positioita. Koiralla paljon osaamista, pieniä haparointeja välillä. Varsinkin vaihtoihin lisää varmuutta. Ohjaaja liikkuu kauniisti.Nadja Böckerman
Tekninen: 42 + 40 / Taiteellisuus: 38 + 41 = 161
Teknisesti taitava koira! Muutamia kontaktikathoja jotka vaikuttivat hieman sujuvuuteen. Ohjaaja auttoi koiraa hienosti vaikeissa tilanteissa. Pientä tarkkuutta kokonaisuuteen niin hyvä tulee. =)Mirja Ovitz
Tekninen: 40 + 40 / Taiteellisuus: 42 + 40 = 162Teknisesti Eino onkin jo todella taitava, meillä on lähes jokaisessa osaamassamme positiossa kaikki suunnat hallussa. Nyt olen muotoillut parin päivän ajan uutta voittajaluokan ohjelmaamme. Musiikki on ollut tiedossa jo muutaman kuukauden ajan, mutta koreografia muotoitui vasta pari päivää sitten. On hauskaa, miten minulla on nyt jo paljon varmempi olo sen suhteen kuin AVO ohjelmallamme. Muistan sen ihan eri tavalla, ja osaan jo soveltaakin siihen asioita jos ei mennyt ihan nappiin. Vielä on paljon hakemista kehänkäytön kanssa sekä omassa liikkumisessa, mutta runko on valmis, ja kunhan Eino saadaan hallille treenaamaan taas, niin voi alkaa harjoittelemaan meidän uutta koreota myös Einon kanssa! Olen lähtenyt nyt taas työstämään 7. positiota, joka on lähtenyt ihan kivasti muotoutumaan. Tässä positiossa Eino on siis vasemmassa seuruussa, mutta toisinpäin, eli naama osoittaa selkääni kohti Einon lapa jalkani kohdalla. Eino hakee todella herkästi kutoseen (eli poikittain eteeni) tässä, joten vielä on edessä paljon treeniä kriteerinä se, että koira on suora.
Tämä voittajaluokan ohjelma tullaan esittämään varmaankin syyskuussa, heinäkuussa nyt ei ole edes kisoja tiedossa ja elokuun kisoihin emme pääse. Jos ja kun meillä on tulos VOI luokasta, voidaan rustailla ilmoittautuminen SM-kilpailuun, joka järjestetään Tampereella 26.10. Kerta mahdollisuus on päästä osallistumaan, niin kyllä me se myös hyödynnetään. 🙂 Niin jännää, vaikka meillä ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia sijoittua, niin minusta SM kisoihin saa osallistua myös muut kuin huiput. Arvokilpailuissa on aina oma fiiliksensä, ja haluan ehdottomasti päästä kokemaan sen Einon kanssa. <3 Postauksen kuvista kiitos Kati Horne-Kosonen, ja videosta kiitos Anna Mäkinen!
-
Tollerileiri, karanteeni ja noutotreenejä
Viime postaus on kirjoitettu niin kauan sitten, etten edes muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut välissä! Einon hilsepunkki on lähes taltutettu, ja eläinlääkärin suostumuksella olemme menossa lauantaina taas kisaamaan.. Hui! Ensimmäistä kertaa kokeillaan korkeammassa luokassa koiratanssia, eli HTM AVO tulee korkattua ihan muutaman päivän sisällä. Viime torstaina koulutukseni jälkeen treenailin yksikseni ohjelmaa reilun puolen tunnin ajan, vetämällä uudestaan vain ohjelmaa, jotta se olisi tarpeeksi selkärangassa. Kokeilin myös liikkumista toiseen musiikkiin, jota olen miettinyt seuraavaan HTM AVO ohjelmaan musiikiksi. Kun se koreografia muodostui 95% valmiiksi ihan vahingossa, hetken jo mietin että pitää tehdä nopeita muutoksia musiikkiin, mutta mennään nyt sillä millä meinattiinkin. 😀
Einon kanssa emme ole juuri treenailleet rally- tai koiratanssijuttuja ihan lyhyitä kotitreenejä lukuunottamatta, joten en tiedä mitä kisoista tulisi odottaa. Varmaan tällä viikolla saan aikaiseksi treenata Einonkin kanssa kunnolla ohjelmaa ennen kisoja, mutta tauko on myös selvästi tehnyt hyvää Einolle. Positiot pysyvät paremmin, ovat suoremmat ja Einolla pysyy selvästi mielenkiinto paremmin tekemisessä. Vasenta seuruuta käytiin jumppaamassa joku viikko sitten, ja se lähti ihan parilla pallolle palautuksella heti paljon paremmaksi. <3 Einolle on muodostunut todella hyvä luopuminen, niin tehtiin treeni niin, että käveltiin kohti superlelupalkkaa, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä töitä ja luopui pallosta, vapautin tämän sille. Pari toistoa tätä, sitten parit heittopallot, ja sitten Eino teki ihan mielettömällä draivilla vaikka kuinka pitkiä seuruita! Olin niin yllättynyt ja ylpeä, kun kaikki Einolle vaikeat ohjaajan kierrot onnistuivat myös todella tiiviisti ja ilman haahuilua. Olisi vain pitänyt aiemmin jaksaa tehdä tämä treeni, ties kuinka monta kuukautta olen harmitellut meidän huonoa vasenta seuruuta!
Tässä välissä oli myös Tollerileiri! Olin siis täällä edustamassa koiratanssia kouluttajan roolissa, ja sain kolme aivan huippua ohjaajaa koirineen koulutettaviksi! Treenailimme ihan perusjuttuja, vähän uusia liikkeitä, liikesarjojen muodostusta, luopumista ja esiintymistä. Leiri oli kaksipäiväinen, ja molempina päivinä meillä oli muutama tunti aikaa käytettävissämme. Lauantaina oli hellettä ja ötököitä, sunnuntaina oli sadetta ja ötököitä. Ei siis ihan ideaaliset sääolosuhteet, mutta saimme kuitenkin hyvän ja tiiviin koiratanssiviikonlopun aikaiseksi. 🙂 Itse huomasin myös jotain todella ihanaa itsestäni. Olen aina ollut huono puhumaan ja pitämään esitelmiä, jännitän ihan hirveästi ja tarvitsen todella hyvät muistiinpanot jotta muistan sanoa kaiken. Tai, jos menen lukkoon, voin tukeutua niihin muistiinpanoihini. Mutta leirillä pitämäni koiratanssi (+ oli myös koiran koulutuksesta asiaa) luento meni ihan käsittämättömän sujuvasti, ja kahden tunnin päästä tajusin, että eipä niitä muistiinpanoja tullut edes vilkaistua. Todella jännä huomata, että kun oikeasti tietää aihepiiristä, juttua riittäisi vaikka ja miten paljon, eikä yhtään tarvinnut jännitellä! Asiaa olisin keksinyt siis todellakin helposti toiseksi kahdeksi tunniksi, ei tuota koiratanssia kahteen tuntiin tiivistetä, kun vielä vähän yrittää pitää asian suhteellisen kevyenä uusille harrastajille.
Leirillä sain kyllä tutustua ihanasti uusiin koiriin ja ihmisiin. Einoa ei leirille voinut ottaa tuon hilsepunkin takia mukaan, mutta sain hyvin koirakaipuuta hoidettua kämppiksen tollerityttösen avulla. Oli kyllä ihana tapaus, tuli sänkyyni nukkumaan yöllä ja kaikkea. Einohan ei sänkyyn saa tulla, mutta olihan se aika ihanaa näin parin yön ajan. 😀 Leirillä oli leirisuunnistus erilaisilla rasteilla, ja suunnistuksen finalistit pääsivät kilpailemaan olympialaisiin. Olympialaisia järjestettiin kolme kierrosta, ja joka rastilla pudotettiin useat kilpailijat. Olympialaisten jälkeen oli touhutollereiden eri rasteja, joissa oli paljon eri ideoita miten koiraa voi aktivoida. Yöt menivät myöhäisiksi keskustelun mennessä reippaasti keskiyön jälkeisiin tunteihin, mutta oli todella opettavaista saada tietää niin paljon. Mökkini oli juuri kätevästi täynnä NOU ja NOME kouluttajia, joten tämä tilaisuus tuli käytettyä hyväksi ja tenttasin kaikkea mitä keksinkään kysyä. 😀 Matkalta tarttui myös mukaan yksi veräjä! Veräjän edeltävän omistajan tolleri oli keksinyt miten sen sieltä pääsee pois, ja kun veräjä on malliltaan sellainen, että se menee joka autoon, pitihän se ostaa pois kun kerrankin näin hyvä tilaisuus tuli. Einon kanssa kun ei ole MITÄÄN vaaraa, että tämä reppana keksisi miten se avataan… 🙂
Ilmoitin Einon kesäkuun alussa myös Tolleriyhdistyksen järjestämään epäviralliseen taipumuskokeeseen, johon mennään taas katsomaan hieman missä mennään. Jotta taipparit eivät menisi kuitenkaan aivan penkin alle, olen aktivoitunut treenien kanssa ja ollaan mm. lokinsiipidameja ja variksia treenailtu. Lokki pitäisi vielä päästä heittämään veteen Einolle noudettavaksi ennen taippareita, mutta sen kanssa en usko olevan ongelmaa. Eino vain pelkää sitä venettä, se saattaa olla ongelma.. Varikset ovat tulleet vaihtelevasti, mutta selvää edistystä silläkin puolella ollaan saatu. Pitäisi vain muistaa, ettei Einolle voi tehdä useampaa noutoa, vaan malttaa pitää treenit lyhyinä. Puolisula varis nousee kuitenkin ihan nätisti, näitä pitäisi treenata nyt jokunen kerta ennen möllitaipparia. Kani on ollut meille todella vaikea, ja siihen olenkin kysynyt neuvoja aina kun olen törmännyt sellaiseen, jolla saattaisi olla ideaa. Nyt saatiin kuitenkin ensimmäinen edistysaskel! <3 Ostin eilen pari n. 600g kaninpoikasta (perus juhannus..), joista toisen tungin neljän sukan sisään. Ja Einohan nosti sen! Ekalla nostolla Eino vähän haisteli pään aluetta sukkien läpi, mutta lähti sitten tuomaan sitä. Toisella kerralla tehtävä oli jo täysin selvä Einolle, ja se tuuppaistiin suoraan käteen. Niin huippu eläin, tästä päästään rakentamaan hitaasti tätä oikeaa kanin noutoa.
Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa meidän reissulta Pomponrahkan kansallispuistoon, jossa oli niin ihanan vihreää, että oli pakko ottaa ihan joka välissä kuvia. Eino pääsi myös uimaan kesken reissun, koska oli aika lämmin päivä. Annoin myös mennä jokaiseen kurajorpakkoon mikä vain löydettiin. Olen todella tyytyväinen, että Eino on alkanut etsiä kosteutta ojista ja jopa Tietysti sinne 1,5h lenkille mennään sinä päivänä kun on päätetty, eikä suinkaan voi siirtää.. Silloin oli kyllä vasta 24-25 astetta, mutta oltiin jo minun ja Einon sietorajojen ääripäässä. Tällä reissulla näimme myös rantakäärmeen, sopivasti vielä niin, että väistettiin vastaantulijoita suoraan käärmeen eteen.. Tästä selvittiin kuitenkin jokainen ilman haavereita, henkiset traumat eivät ole ihan vielä parantuneet. 😀
-
Markkeerauksia ja varisnoutoa
Tämä viikko tosiaan on rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, ja hyvä niin! Tiistain rally-tokotreeneissä teimme lähtöä, mutta meille siitä tuli enemmän häiriö-treeniä kuin lähtö-treeniä muiden koirien leikkimisen häiritessä Einoa toodella paljon. Lopulta Eino kuitenkin pysyi upeasti kontaktissa, vaikka takana isompi koira leikki itsekseen repimisleikkejä, ja parin metrin päässä vieressämme pienempi koira leikki vinkulelunsa kanssa! Eli erittäin hyödyllistä treeniä joka tapauksessa. Sitten kertailimme käännöksiä istumisten kanssa ja ilman, ja ne sujuivat todella hyvin niin vasemmalla kuin oikealla puolella. Ainut vaikea oli oikean puolen seuruussa täyskäännökset vasemmalle ja siitä istumiset ennen ja jälkeen käännöksen. Eino karkasi ihan hirveän kauas sen käännöksen aikana jostain syystä. Ihan sellainen liike jonka vain oletin onnistuvan, mutta selvästi ennen voittajaan siirtymistä täytyy oikeasti käydä kaikki kyltit läpi oikealla puolella jotta selviää, mitkä ovat niitä vaikeita meille! Loppuun treeniä, jossa koiran piti itse hakeutua sivulle eri kulmista. Einolle tämä oli todella hyvä treeni ihan koiratanssiakin ajatellen, että osaa myös sivusuunnasta hakea positiota ja oikeasti keskittyy siihen, mitä halutaan. Ja kyllä se siitä lähti suoristumaan treenin aikana, kun ensin Eino tuli 90 asteen kulmassa istumaan “sivulle”, ja katsoi odottavaisesti että tästä voisi tulla herkku!
Tänään käytiin ihanalla pitkällä lenkillä tuossa aurinkoisessa kevätsäässä, että tuli hyvä mieli metsässä kävelystä! 🙂 Otin mukaan yhden damin ja variksen suoraan pakkasesta. Hetken harmittelin, että olin ottanut vain yhden damin mukaan, mutta sitten keksin kokeilla markkeerauksia Einon kanssa. Samalla vähän luopumista, sillä yksin kun on liikkeellä niin jätän Einon aina vapaana odottamaan vuoroaan. Ei ole kyllä ikinä onneksi ollut tarvetta laittaa kiinni, vaan pystyy luottamaan siihen että kyllä se pysyy, vaikka damit lentelee. Ensimmäisen markkeerauksen tein siten, että kävelin Einosta n. 30m päähän (olen oikeasti niin huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kyllä se aika kaukana oli), ja heitin damin alamäkeen ehkä 15m päähän. Dami tippui niin, että Eino näki tiputuskohdan. Palasin Einon luo, ja lähetyksestä tämä lähti heti kovaa kyytiä kohti damin putoamispaikkaa. Pilli ei tullut mukaan, mutta huusin sitten kutsun perään ja sieltä Eino sitten loikki damin kanssa takaisin ilman mitään mässäystä, vaikka dami oli heitetty!
Toisen markkeerauksen tein tietysti heti paljon vaikeampana. Kävelin polkua pitkin taas n. 30-40m päähän (olin ainakin vähän kauempana kuin viimeksi), ja heitin damin viistoon siten, ettei Eino nähnyt putoamispaikkaa. Eino siis näki minut heittämässä, mutta dami heitettiin kumpareen taakse taas n. 15m päähän. Palasin Einon luokse, ja lähetin hakuun. Eino lähti jälkiäni pitkin ensin etsimään damia, ja teki pienen pyörähdyksen jälkieni päässä. Sitten Eino lähti kuitenkin todella fiksusti tekemään laajempaa kaarta etsien damia, kiertäen kumpareen ensin niin, että minä näin tämän, kadoten sitten toiselle puolelle kumparetta minun näkymättömiin. Pian sieltä kuitenkin tuli polkua pitkin iloinen noutaja dami suussa! 🙂 Heti kun dami annettiin minulle, heitin Einon superlempparilelun jota tämä lähti innoissaan piipittämään tehden omia kaarroksiaan ja hyppyjään sen kanssa. Ihan höpsö eläin.
Damitreenit jätettiin siihen, mutta variksen otin myöhemmin lenkin aikana esiin. Tehtiin ensin ihan vain kantoja, eli juostiin variksen kanssa yhdessä. Eino ei ole lainkaan enää yhtä ällöttynyt variksesta kuin aiemmin, vaikka kannon loppuvaiheessa alkoi jo selvästi vähän ällöttämään. 😀 Sitten tein välinoudon variksen kanssa, se kun viime perjantaina ei onnistunut. Eikä kyllä nytkään mennyt ihan putkeen, vaan “hae” käskyn jälkeen Eino tuli suoraan luokseni. En tiedä mistä Eino tajusi, että jotain unohtui, mutta heti kun poika tuli luokseni teki tämä nopean U-käännöksen ruopien ihan maata, juoksi varikselle ja toi sen minulle! <3 Tämä riitti siltä osin, ja jatkettiin taas matkaa.
Viimeinen nouto sille päivälle tehtiin siten, että kävin viemässä variksen muutaman metrin päähän Einosta ja lähetin noutoon. Varis tuli sieltä todella nätisti eikä missään kohtaa ollut mitään riskiä että Eino alkaisi pureskella tai nyppiä varista! Varis alkaa olla taas todella mieluinen kannettava, ja seuraavaksi meinasin ottaa kaksi varista mukaan ja tehdä pienen hakuruudun niiden kanssa. Eipä meillä kuitenkaan ole kiire, ja jos tänä vuonna lähdetään taippareita kokeilemaan niin ne menee joka tapauksessa syksylle. Eli nyt ei tehdä syksyn virheitä ja yritetä opettaa liikaa liian nopeasti. Ja koska variksen käsittely on noin kaunista tässä yksin treenatessa, voin alkaa sulattelemaan varista meidän omiin treeneihin. Hitaasti sitten aletaan siirtää yhteistreeneihin variksia hakuruudussa, ja lopulta niitä sulatettuja variksia. Mitenkään hajuttomassa maastossa emme kuitenkaan treenaa vaikka yksin ollaan, tämäkin on suhteellisen suosittu lenkkimetsä eli toisten koirien hajut hakuruudussa eivät tule sitten pääse kokeessa yllättämään!
Nyt sitten pääsee jännittämään taas lauantain rally-tokokisoja, sunnuntaina on taas pitkästä aikaa Marjaanan koulutus! 🙂 Kuvat taas vanhoja kuvituskuvia, pitäisi ottaa kameraa useammin mukaan jotta tulisi ajankohtaisempia kuvia… 😀
-
Treeniä treenin päälle sekä virallista ja epävirallista kilpailua
Viime viikko oli todella täynnä kaikkia eri treenejä, aloittaen maanantain kimppatreeneistä. Viikonloppunahan olivat olleet sekä näyttelyt että noutotreenit, joten tein melko paljon itsekseni tanssiohjelmia läpi. Treenattiin myös rally-juttuja, eli juosten pujottelua sekä hyppyä tiiviillä esteellä josta ei näe läpi. Nämä ovat olleet Einolle vaikeita, ja Eino juoksikin pari kertaa siitä ohi eli oli todella hyvä ottaa vielä se kertauksena! Teimme myös vähän juttuja meidän uuteen ohjelmaan, jota edelleen kaavailen ja yritän suunnitella. Alku meillä on jo valmiina siihen, mutta loppu ohjelmaan sopisi pelkkää juoksemista eikä me voida vain juosta sitä seuruussa. Tarkoitus olisi ihan FS ohjelma tehdä nimittäin, ei HTM. 😀 Juostessa Einon positio pysyy kuitenkin todella kauniisti, se on kehittynyt hurjasti kuukausien aikana!
Tiistaina meillä oli rally-treeni, jossa treenattiin houkutuksia. Olin kysellyt jo aiemmin saisinko ottaa omia houkutuksia mukaan, niin tuo treeni tuli kuin tilauksesta! Eli treeneissä heti kun Eino onnistui luopumaan esineistä jotka oli asetettu etukäteen lyhyiden ratojen vierelle, kävin laittamassa omat houkutukset paikalle. Eli damit. 😀 Damit olivat todella paha häiriö Einolle, ja tiesin sen jo etukäteen. Näitä sitten naksuteltiin LAT tekniikalla, käveltiin häiriöiden ohi ja tehtiin helppoja tehtäviä vieressä kun Eino pystyi luopumaan dameista. Olin äärettömän ylpeä Einosta, sillä treenin loppuun mennessä Eino pystyi kääntymään mm. valkovuokko-käännöksen kohti damia, ja silti jatkoi seuruussa kanssani! Mukanani oli myös minulle vahingossa jäänyt Inkan makuualustahuopa, jonka kävin laittamassa damien lisäksi viimeiselle rastille häiriöksi. Loppu tunti peruuteltiin, sekä sivulla että harjoiteltiin MES-luokan tehtävää jossa koira tulee eteen seisomaan ja pakittaa kolme itsensä mittaista matkaa. Eino tekee tämän tehtävän aavistuksen vinoon, mutta peruutuksen matkassa ei ole ongelmia.
Keskiviikkona minulla oli vain omat nykytanssitreenit, mutta torstaille olin varannut Murrelta hallin tunniksi. Ajattelin, että tehdään Einon kanssa alkuun vähän rally-juttuja radan muodossa, ja sitten loppu aika harjoitellaan uusia liikkeitä tanssiin + käydään ohjelmat läpi. HTM on edelleen vähän epävarma meille, en tiedä mikä sivuaskeleissa nykyään on ettei ne ihan toimi. En usko, että Eino on jo niin jumissa että se siitä johtuisi, joten täytyy vaan olla tarkkana kriteereistä. Treeni meni kuitenkin vähän eri tavalla, sillä Murren omistaja Katja tarjoutui jäämään katsomaan meidän radan suoritusta ja katsomaan josko siinä olisi jotain korjailtavaa! Olimme “väärällä” puolella Murrea, eli sillä puolella jossa Eino ei ole pitkään aikaan ollut. Niinpä meidän rata meni haisteluksi. 😀 Olisi pitänyt muistaa taas omasta koirasta se, ettei sitä voi ottaa suoraan autosta treeniin ja olettaa että menee hyvin.. Eino kaipaa alkulämmittelynsä. Katja sai kuitenkin huomautettua radalta meidän pyörähdyksestä sen verran, että minä en saisi hidastaa sen aikana. Lisäksi minun täytyy muistaa antaa Einolle tilaa käännöksissä, sillä nytkin 270 asteen käännöksessä vasemmalle Eino oli kaataa kyltin pyllynsä kanssa kun tuli vähän ahdasta. 😀
Tehtiin rata pienin muutoksin uudestaan, laitettiin sinne pari kylttiä lisää ja tehtiin rata meille vähän haastavammaksi kun muistin parit tehtävät, jotka ovat olleet Einolle vaikeita. Tämäkin meni haistellen, mutta itse tehtävissä ei ollut ongelmaa. Katja sitten kysyi, että ollaanko tehty sellaista että Eino pääsisi palkaksi haistelemaan. Eli en olisi haistelun estäjä, vaan mahdollistaja. Tätä lähdettiin treenaamaan siten, että Einon vapautuksen jälkeen (jolloin sai mennä haistelemaan) lähdin kävelemään eri suuntaan, ja kun tämä tuli luokseni pidettiin hirveät bileet ja Eino sai superlelunsa palkaksi. Sitten kun otin lelua pois vapautus jne. Kun tämä onnistui, napattiin siitä vauhdissa joku kyltti jota alettiin suorittamaan ja taas bileet kun se onnistui. Tällä saisi varmasti rakennettua sellaisen mielentilan, että kun työskennellään niin työskennellään, mutta kun ollaan vapaalla niin saa haistella. Katjalta myös todella ihanaa että jäi siihen meitä katsomaan ja opettamaan! Eino oli todella väsynyt tämän jälkeen, mutta ihan muutaman toiston ajan tein tehtävää jossa Eino kiertää suurta ympyrää ympärilläni. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan kunnolla sillä Eino oli niin väsynyt, niin jätettiin se treeni sitten siihen. Tein yksin kuitenkin vielä ohjelmat läpi samalla kun Eino seurasi mitä oikein teen. 🙂
Perjantaina oli noutotreenit pienellä porukalla ja vieraassa maastossa. Tekee hyvää Einolle vaihtaa vähän maisemaa aina välillä, ettei mene liian tutuksi tuo homma. Jälleen tein sen virheen, että otin Einon suoraan autosta tekemään töitä, tällä kertaa hakuruutua. Tai no, käytiin me vähän juoksemassa metsässä mutta ihan liian vähän aikaa ja Eino oli edelleen kierroksilla, kun tultiin takaisin. Olin myös sanonut, että damit saa laittaa sammaleen alle ja vastaaviin piiloihin, sillä sunnuntain treeneissä se oli onnistunut niin hyvin. Mentiin hakuruutu-alueelle huutaen ja kiskoen ja kiljuen, vaikka Eino ei ollut edes nähnyt toista koiraa tässä kohtaa. Tiesi sitten kuitenkin mistä on kyse, ärsyttävää. 😀 Siinä sitten odoteltiin hetki että Eino rauhoittuu, ennen kuin päästin sen hakuun. Meno oli aika takkuilevaa, innokasta kyllä mutta lähinnä juoksentelua työskentelyn sijaan. Eino kävi haistamassa damien paikat, mutta ei lähtenyt tuomaan vaikka olikin päässyt hajulle. Taippareissa onneksi tällaisen kanssa ei ole väliä. Palautukset eivät myöskään tulleet suoraan, vaan tiputellen ja ihmetellen. Niinpä kolmannen damin tuonnin jälkeen lopetettiin meidän treeni siltä osin siihen, tarkoituksena ottaa toinen setti myöhemmin.
Mentiin kävelylle Einon kanssa, ja kävely oikeasti rauhoitti Einoa todella paljon kun päästiin kauemmas alueelta, jossa Eino tiesi että tapahtuu kaikkea hauskaa. Tein yhden noudon Einolle metsässä kävelyllämme siten, että kävin piilottamassa sen Einon näkiessä mitä teen. Laitoin damin vähän sammaleen alle jemmaan, jotta Eino joutuu oikeasti käyttämään nenäänsä. Ja ei mitään ongelmaa tämän kanssa, todella upea nouto ilman mitään törttöilyä. 🙂 Käveltiin sitten vielä vähän matkaa ennen kuin palasimme autoille. Einolta alkoi heti mopo keulia ja kiskominen sekä vinkuminen alkoi. Mentiin sitten muutenkin pois, sillä meitä ennen menisi vielä yksi koirakko tekemään hakuruudun. Seurattiin menoa muutaman kymmenen metrin päästä kävelytieltämme puiden läpi, ja jälleen olin ylpeä Einosta. Tämä pystyi seuraamaan (joskin hyvin kaukaa) toisen koiran noutotyöskentelyä, eikä sanonut yhtään mitään! Eli vaikka edelleen Eino kiljuu ja huutaa noutopaikalle saapuessa, on edistystäkin tullut ihan äärettömän paljon. Välillä täytyisi oikein muistella mistä lähtökohdista oikein ollaan lähdetty liikkeelle, ja miltä se näyttää verrattuna tähän päivään.
Meidän saapuminen hakuruutu-alueelle pellon läpi oli jälleen aika ärsyttävää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Käännyttiin pois aina kun Eino haukkui, ja lähdettiin hakuruudun alueelle kun Eino käyttäytyi. Damit eivät olleet ihan yhtä piilotettuja tällä kertaa, mutta silti hieman että vähän täytyy käyttää nenää eikä voi vain juostessa vahingossa kompastua damiin. Eino toimi todella, todella paljon paremmin tällä kertaa tuoden dameja metsästä nopeasti suoraan luokseni, ja vieläpä suoraan käteeni! Meillä oli kolme henkilöä vieläpä yleisönä, eikä se haitannut Einoa lainkaan. Kolmannen noudon jälkeen päätettiin, että nyt riittää sillä Eino toimi niin upeasti. Myöhemmin otettiin vielä varista Einolle näytille, mutta koska siihenkin Eino otettiin autosta suoraan niin ei siitäkään oikein mitään tullut. Mutta, positiivista on että Eino ei rikkonut riistaa eikä ollut ihan ällöttynyt puolisulasta variksesta! Vihdoin alkaa tämä noutoharrastuskin näyttää joltain, Einolta nimittäin intoa ja sisua löytyy, täytyy vain oppia valjastamaan se oikein!
Lauantaina suuntasimme Saloon, jossa järjestettiin rally-tokokilpailut. Meidän ihan ensimmäinen startti AVO-luokassa ja ihan ensimmäinen luokkanousu! 🙂 Jännitin näitä kisoja enemmän kuin pitkään aikaan olen mitään jännittänyt, mutta nämä olivat samalla ensimmäiset viralliset kisat sille vuodelle niin kai se siitäkin tuli… Halli on kuitenkin onneksi meille tuttu ja oli ihanan rauhallinen, ja saatiin aika vapaasti lämmitellä. Tultiin paikalle silloin kun VOI-luokkalaiset tutustuivat rataan eli joskus ennen 12, kun meidän luokan arvioitu rataantutustuminen oli 13:20, mutta tällainen aikainen saapuminen tuntui sopivan meille oikein hyvin. Käytiin siinä sitten lenkillä, ja sitten yritin opetella rataa ulkoa samalla kun seurasin VOI-luokan menoa. Radalla oli vaikeina mm. houkutus, joka valitettavan monen koiran hyvännäköisen työskentelyn tyssäsi. Houkutuksessa oli sukat ja suljettu purkki jossa oli joku purutikku sisällä. Yksi flätti (en muista oliko AVO vai VOI luokassa) kävi noutamassa houkutuksessa olleet sukat ohjaajalleen heti ensimmäisen tehtävän aikana.. Jotenkin niin hellyttävää. 😀 <3
Meidän suorituksen kuvasi ihanasti Anna Fälden, kiitos! Video kyllä auttoi todella paljon, sillä en muistanut enää jälkikäteen missä meillä meni vikaan, (muistin vain, että jossain kohtaa olisi pitänyt uusia mutta en uusinut) mutta video paljasti että Eino istui kahdesti tullessaan eteeni istumaan. En käsitä, miksen uusinut tätä, mutta mitäpä sellainen kevyt -10p haittaa.. 😀 Toinen on sivuaskel oikealle istumisten kanssa, josta sain -3p ohjaajavirheestä (OV). En edelleenkään käsitä mikä siinä oikein meni vikaan, vaikka olen katsonut sen ehkä parikymmentä kertaa läpi, mutta kaipa se oli tuo pieni asentoni korjaaminen? Muuten rata menikin sitten monesta kohtaa haistellen, mutta näistä tuli vain -1p (puutteellinen yhteistyö, epätarkasti suoritettu tehtävä, ekassa tehtävässä myös OV). Lopulta kuitenkin saatiin 79p! Todella hyvä startti avoimeen luokkaan, sillä tehtävät meillä on ollut jo pitkään hallussa, nyt enää täytyy saada se muu kuntoon.
Mietin, että olisin ottanut videolta äänet pois sillä en pidä lainkaan minun paniikkisista “jätä” ja viimeisen liikkeen “MENNÄÄN!!1” huudosta, mutta houkutuksessa kuulee todella hyvin kun Eino katsoo vuoroin purkkia tai sukkia, ja sanon rauhallisesti “jätä”, niin Eino myös luopuu siitä heti eikä ole aikeissakaan karata tutkimaan niitä lähempää. Kommenteiksi saatiin “Hienot käännökset ja maahan meno”. Ensi lauantaina olisi jo seuraavat kilpailut samassa hallissa, eli toivottavasti haistelu ei ole ihan samanlaista. Eino saattoi myös reagoida jännittämiseeni, ja senkään en usko jylläävän niin pahasti kuin näissä kisoissa. 🙂 Ja olihan tämä jo paljon kauniimpaa menoa kuin joulukuussa kisatessamme epävirallisessa AVO-startissa!
Sunnuntaina herättiin aivan liian aikaisin, talviaikaan kello 5 aamulla… Kellot siirrettiin tämän yön aikana joten oikeasti herättiin kello 6, mutta ei niitä tunteja tullut liian montaa nukuttua… Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja perillä Tampereella koiratanssin möllikisoissa oltiin joskus puoli kympin aikaan taas. Meidän piti olla paljon aiemmin jo paikalla, sillä halusin Einolle kunnon lämmittelyn, mutta nyt meille jäi ilmoittautumisen ja lenkin jälkeen reilu vartti aikaa lämmitellä ennen kehääntutustumista. Siellä palkkailin Einoa helpoista jutuista superlelun eli aave-vinkulelun kanssa, sekä palkkasin myös aina kun tämä nosti naamansa ylös lattiasta. Kumirouheinen ruohomatto oli kyllä nyt erityisen kiinnostava Einosta, ja ehdin jo hieman huolestua miten meidän kisasuoritus tulee oikein menemään.
HTM meni todella hyvin loppujen lopuksi, Eino suoritti kaikki positiot suorana ja puhtaasti, pysyen positiossa ja saatiin myös vasemmat sivuaskeleet suoritettua todella kauniisti. Yksi säätö siihen tuli, kun vas. seuruusta piti pyörähtää ja tulla jalkojen väliin, mutta sitten siinä kävi kaikkea ja lopulta Eino oli oikealla puolellani. 😀 Siinä improttiin hetki sen kanssa, kunnes saatiin Eino onnistuneesti jalkojen väliin ja ohjelma pystyi jatkumaan suunnitelmien mukaisesti. Kerran myös meinasi tulla kiire, ja vahingossa astuin Einon yli tehden position vaihdosta oli todella, todella tylsän ja huonon! HTM ohjelmasta ei ole videota, mutta parin viikon päästä saadaan sellainenkin kun startataan virallisesti Salossa! Einon kontakti oli kuitenkin todella upea, kerran ohjelman lopussa tämä hyppäsi minua päin ja veikkaan tämän johtuvan loppuasentomme ennakoinnista. Loppuasennossa Eino hyppää käsivarrelleni etutassuillaan. Se sättääminen nyt vähän harmittaa, mutta oikeastihan Eino suoriutui ohjelmasta todella tyylikkäästi. Luokassamme oli viisi koirakkoa, ja päästiin HTM ohjelmamme kanssa kolmannelle sijalle! Palkinnoksi saadut herkut ja etenkin lelu olisi kelvannut Einolle siltä istumalta. 😀
HTM mölli kommentit tuomarilta Minna Kellomäki: Parille sopiva musiikki ja ohjelma. Olitte hyvännäköisiä kehässä. Hyvä, katkeamaton kontakti. Positioita riittävästi, varsinkin kun suuntia oli jo vaikeampiakin mukana. Tempon vaihto erinomainen ja todella selkeä. Laita siirtymässä koira töihin, älä tee työtä sen puolesta (älä nosta jalkoja vaan pyydä koira liikkumaan). Koreografia toimi hyvin tilankäytöllisesti ja myös liikkeiden sijoittelun puolesta. Upea ja näyttävä loppuliike, jonka ajoitus tänään onnistui erinomaisesti – juuri kuten pitää. Olette jo kisoihin valmis tekemisen puolesta! Onnea matkaan!
FS kilpailevien luokassa oli 10 osallistujaa, ja sen kehääntutustumisessa kävin vain itsekseni tekemässä ohjelman pariin otteeseen musiikin kanssa. Kokeilimme ihan kokonaan uutta aloitusta, jonka sijoittelua piti hetken aikaa miettiä. Liikkeiden sijoittelu tulee varmasti vielä elämään, sillä nyt meiltä jäi kokonaan yksi nurkka kehästä käyttämättä. Lämmitellessä tehtiin melkein kaikki liikkeet läpi, etenkin vadin kiertämistä ja sen päällä pyörimistä lämppäiltiin. Alkuasennossa ei ollut ongelmaa, ja pakittaessa huomasin että yksi käsky kerrallaan riittää, jos käskyä toistaa Eino alkaa pomppimaan ihmeellisesti, (kuten alla videolla tekee, vaikka sanoin kyllä vain yhden käskyn) mutta yhdellä käskyllä peruutus on siistin näköistä.
Ohjelma itsessään meni ihan kivasti, ei ihan Salon möllien veroisesti mutta paljon paremmin kuin mitä meillä on oikeissa kisoissa mennyt. Ei minkäänlaista ongelmaa kontaktin kanssa, paria vilkaisua yleisön suuntaan lukuunottamatta. Einolla tuntui oikeasti olevan hauskaa! Vähän siellä hypittiin päin, jätettiin kiertämättä ja muuta säätöä, mutta Einolla oli selvästi hyvä mieli ohjelman ajan ja teki töitä mielellään ihmettelemättä kummempia. Itselle jäi vähän “äh” fiilis sen kaiken sättäämisen vuoksi ja kun meidän niin varma loppuasentokaan ei onnistunut, mutta oikeasti tästä jäi hyvä fiilis ja fiilis on parempi joka kerta kun katson videon uudestaan. FS:n kanssa siis vain tarkkuutta tekemiseen ennen kisoja! Sijoille ei päästy, mutta olihan meillä iso luokka johon mahtui monta todella hyvää suoritusta! 🙂
FS ALO kommentit: Kiva, menevä ohjelma ja musiikki. Musiikin sydän-teema huomioitu hyvin. Asu erinomainen ja helman korkeus täydellinen koiralle (sopivan ylhäällä). Liikkeitä erittäin hyvä määrä, niiden suoritustäsmällisyys ja ajoitukset musiikkiin toimivat erinomaisesti. Joitain liikkeitä meni “pummiin” mutta vain vähän määrällisesti. Pidin ohjaajan liikkumisesta, sujuvaa ja vaivatonta. Loppuliike aivan herkku; herttainen ja hellää suhdetta kuvastava. Kuulutuksessa sanottu kontaktiongelma on havaittavissa. Koira vilkuilee yleisöä usein ja jää jopa katsomaan. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois kehästä. Lisää harjoitusta, toki oletan tuloksen jo näkyvänkin. Tarkista itse onko koira aina “käskyn alla” eli onko sillä koko ajan tiedossa mitä sen tulisi tehdä. Se kun teki HTM:ää isommalla intensiteetillä eli kontakti pysyi koko ajan.
Tuomarimme Minna Kellomäki kirjoitti todella pitkät kommentit, ja oli ihanan kattavasti ottanut eri osa-alueita huomioon! Minna kertoi FS palkintojenjaossa, että oli kirjoittanut omia mietteitä kuulutusten perusteella kuultuihin ongelmiin, eli meidän kohdalla tuohon kontaktiin. Ja oli kyllä todella hyvä huomio, että minun tulisi tarkistaa onko Eino käskyn alla koko ajan. Sillä ei kyllä taida olla! 😀 Useat siirtymät taitaa mennä ihan vain sillä, että sanon “mennään” ja juostaan vain paikasta toiseen.
Pakko myös kehua Einon käytöstä kisapaikalla. Tämä saa häkissä aina kongin jossa on jäädytetty tämän lihoja, joita saa jäädä jäystämään. Tämän avulla Eino on ollut ihan hiljaa häkissään koko viikonlopun, mutta etenkin Tampereella käytös oli todella hienoa. Lämmittely-alue oli myös todella suuri ja tilava, joten uskalsin pitää Einoa vapaana lämmittelyalueella. Treeneissä olen pitänyt Einoa vapaana nyt muutaman kuukauden ajan, mutta en ikinä vieraassa kisapaikassa niin, että vieraat koirat on vain muutaman metrin päässä. Otin vain häkistä ja Eino tulee siinä kontaktissa odottelemaan että mitä nyt tehdään. <3 Todella monet koirat myös rähisivät kisapaikalla, mutta Eino ei mennyt rähinöihin mukaan ja juuri ja juuri edes mitään inisi! Aamulla metsässä omistajalta karannut (tai näin oletan, koska hihna oli kiinni) russeli tuli meistä metrin päähän murisemaan Einolle, mutta Eino vain tuijotti russelia kunnes russeli palasi omistajansa luo. Toki sitten kun tilanne oli ohi ja lähdin liikkumaan, hajosi Einon pakka vähäsen kuten aina kun tämä on kiihtynyt, ja tulee jotain koiria vastaan. Russeliomistaja ei myöskään missään kohtaa pyytänyt anteeksi irti juoksevaa koiraansa, joka olisi ollut ihan asiallista, vaikka olisikin ollut vahinko…
Nyt vietetään Einon kanssa vapaapäivää, ja tämä viikko on muutenkin vähän rauhallisempi verrattuna edeltävään viikkoon. 🙂 Postauksen kuvat ovat jotain vanhempia arkistojen kätköistä!
