Treeniä, näyttelyä ja lisää treeniä

Olemme edistyneet taipparitreenien kanssa hurjalla vauhdilla, mikä on ihan positiivista näiden kaikkien treenikertojen jälkeen. Katsoin elokuun postauksia parin viikon takaa, jossa olen kirjoittanut Einon tuovan variksen tuoresiipidameja vähän nihkeästi, mutta nykyään ne tulevat aivan samalla tavalla kuin pelkät damit! Olemme harjoitelleet lähes päivittäin parin viikon ajan, ja olen nyt ottanut riistaa mukaan kun viikko sitten AN kurssilla ohjaaja sanoi, että Einon tulee nähdä nyt päivittäin varis. Ihan aina en ole varista sulattanut, mutta tuoresiipidamit kyllä, ja samalla lokkidamin.

Treenit ovat olleet monipuolisia, aina eri maastoissa, hakutreeninä 1-5 damilla tai muistinoutona vaihdellen eri päivän aikaan. Eräs aamu lähdimme kaikki kolme Tuorlaan treenaamaan, ja koska Peksu lähti mukaan, saatiin myös vihdoin kuvatodistetta siitä, että kyllä se koira noutaa osaa. 🙂 Eräs ilta lähdimme Einon kanssa Katariinaan, jossa vein siipidamit vähän matkan päähän 21:30 illalla, eli pimeää oli! Sieltä ne damit tuli takaisin pimeydestä huolimatta, ja tämä myös pakotti Einoa käyttämään nenää eikä etsimään katseella.

En ihan vielä uskalla toivoa parasta taippareiden suhteen, mutta valoisalta alkaa näyttää! Lokkidami tulee hyvällä innolla maalla luokseni, joten jos päästään treenaamaan venettä ja lokin hakua vedestä, uskon lokin tulevan vaivatta luokseni myös taippareissa. Hakuruutua varten täytyy vielä treenata variksen noutoa hakuruudusta, ja tänään treenatessa ajattelin viedä hieman sulaneen variksen muistinoudolla vähän matkan päähän, jotta saadaan se varis tutuksi. Kani kiinnostaa ja innostaa Einoa tällä hetkellä vähän turhan paljon, joskin siinäkin on hieman edistytty; nyt nylkyttämisen sijaan Eino hellästi nuolee kanin naamaa… Kanidami tulee muistinoudon takaa vauhdikkaasti ja palautuskin oli suoraan käteen.

Olen nyt alkanut vaatia myös lähelle tuomista ja käteen palautusta, ja pelkkien damien, kuivasiipidamin ja kanidamin kanssa tämä jo onnistuu loistavasti. En osaa edes enää ajatella, kuinka toivotonta se meidän työskentely on ollut vielä pari kuukautta sitten, ja jo tässä pisteessä oleminen on suorastaan ihme. Taippareissa kuulemma vaaditaan nykyään ainakin yhden variksen palautus käteen, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se on kopattava käteen kun Eino on pudottamassa sitä maahan… Vaihtoehtoisesti tuomari voi laittaa koiran noutamaan kaikki kuusi varista hakuruudusta, mutta mieluusti vähemmällä mentäisiin.

Paraisten saaristonäyttely oli muutama päivä sitten, mutta meille ei ihmeellisempää menestystä sieltä. Tuomarina oli ruotsalainen Zorica Blomqvist, jonka linja ei ainakaan minulle auennut näyttelyn edetessä, sillä PU-kehässä oli lopulta kaksi pienempää urosta ja kaksi suurempaa. Positiivista on toki se, että PU4 sijalle pääsi Einon veli Jymy saaden vara-sertin! Eino oli junnuluokan toinen saaden ERI ja SA, mutta PU-kehässä käteltiin ulos ensimmäisenä. Eino esiintyi jälleen hienosti, ja hotspotin aiheuttaman poskikaljun vuoksi esitin Einon “väärinpäin”. Arvostelu oli myös oikein kiva, ja oli myös mukavaa saada jo toistamiseen kehuja omasta esittämisestä. 🙂 Pääsimme myös edustamaan kasvattajaryhmään, ja vaikka voittoa ei tullut, tuomari sanoi valinnan olleen vaikea ja saimme kuitenkin KP:n!

Tuomari Zorica Blomqvist:
Vackert huvud med bra pigment. Stark nacke och kropp. Goda vinklar. Korrekt i rörelse. Mycket bra presenterad i ringen. Bra temperament.

En muista olenko edes aiemmin maininnut, mutta olemme myös aloittaneet koiratanssin alkeet kurssin Turun Murrella! Ohjaajana on äitini, jonka vuoksi joka tunnin alku on yhtä huutoa ja haukkua kun Eino haluaisi mennä tervehtimään. Takana on nyt kaksi kertaa, joista ensimmäinen meni meidän osalta toisten koirien ihmettelyyn. Pääsin myös aloittamaan käskyä “vasta”, jossa Eino kiertää minua vastapäivään.

Toisella tunnilla Eino oli hieman väsynyt, mutta pystyi luopumaan toisista koirista todella hyvin ja teimmekin kaikki harjoitteet ilman hihnaa, eikä minun edes tarvinnut pelätä Einon karkaavan! Tällä tunnilla harjoittelimme liikettä, jossa Eino hyppää jalkani yli. Pääsimme myös fiilistelemään FS AVO musiikkiimme Mr Gabriel – Tambourine, ja tunnin lopussa oli lyhyt esiintyminen, jossa juoksimme todella läheltä toisia koiria, mutta Eino ei piitannut näistä lainkaan! <3

Tulevia tapahtumia on nyt jälleen tiedossa aika liuta, rally-tokokisoja kaksin kappalein ja koiratanssimöllit, sekä tietty taipparit. Lokakuu ja marraskuu tulevatkin menemään koiraharrastusten parissa kilpaillen, näyttelyitä on tiedossa vasta joulukuussa seuraavaksi.