Hotspottia ja treeniä

Nyt on jälleen tapahtunut kaikenlaista päivitysten välissä, että on pakko päästä kirjoittelemaan ennen viikonlopun kisoja, joista varmasti riittää kerrottavaa ja paljon! Lähdimme viikko sitten Peksun kanssa Tallinnaan muutamaksi päiväksi kahdestaan, ja pikkusiskoni Linda tuli hoitamaan Einoa siksi aikaa. Sunnuntai-illalla, alle puolikkaan vuorokauden päässä meidän lähdöstä Tallinnaan, huomasin kuitenkin pienen veriläntin Einon vasemmassa poskessa. Ajattelin kyseessä olevan naarmu verestä päätellen tai ötökän pistos, kun keskellä oli pieni piste. Kun aluetta kuitenkin lähti hieman saksimaan, totesin, että kyllä tämä vain on hotspot…

Kun aluetta lähti leikkaamaan enemmän, löytyi sieltä pari “etäpesäkettä” ja pientä alkavaa, jotka olivat näppylän tapaisia. Siinä illan aikana sitten alueelta leikeltiin vielä lisää karvoja, haavaa putsattiin Betadinen kanssa. Eino oli kyllä todella reipas pieni potilas tämän toimenpiteen aikana, sillä karvaa on tosiaan saksittu pikkusaksilla eikä Eino kuin maannut paikallaan! Lopulta lähdettiin Einon kanssa päivystävään eläinlääkäriin hakemaan kauluria ja lisää ohjeita putsausta varten. Niin maanantaiaamuna jätimme ressukan kauluri päässä odottamaan Lindaa, jota taas odotti koira joka ei uskalla kävellä kaulurinsa kanssa ja liuta ohjeita ja puteloita haavan hoitoa varten. Hotspot on onneksi helppo hoitaa kuntoon lopulta kun sen vain huomaa ajoissa, eikä nyt reilua viikkoa myöhemmin haavasta näy kuin kalju kohta. Paraisten näyttelyissä koira siis esitetään “väärinpäin” oikealta kyljeltä. 🙂

Tulevien kisojen ja möllitaippareiden vuoksi en ole nyt meinannut pysyä nahoissani, ja haluaisin vain treenata ja treenata vielä lisää. Flunssa kuitenkin päätti tulla hieman hiljentämään minun intoani, ja nyt olenkin ollut kaksi päivää kotona parantumassa ja yritän pitää huolen, että minulla on ääni tallessa viikonloppuna kisoissa. Teimme kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina parit hakuruutu-treenit, ja en voi kuin ihmetellä pienen koiran intoa ja osaamista!

Tein lauantaina ihan kaksin Einon kanssa helpon kolmen damin (yksi oli siipidami) treenin, jossa damit oli asetettu lähelle toisiaan ja lyhyen etäisyyden päähän. Pointtina on opettaa Einolle uusi käsky “tuo”, joka on hakuruutujen käsky. Damit laitettiin paikalleen Einolta piilossa, mutta pidin huolen, että hajuja löytyy paljon hakua helpottamassa. Olen nyt sisätiloissa treenatessa muistanut ottaa koiran vastaan, enkä damia, ja sen tein nyt myös. Nouto näyttää jälleen aivan erilaiselta ja rennommalta kuin taannoin treeneissä, tauko on siis tehnyt hyvää! Muistin vasta lopussa olla katsomatta koiraa kun tämä palaa luokse, mutta se ei Einon intoa pilannut!

Annoin Einon itse päättää minkä tämä hakee ensin, ja sieltä ne tulivat järjestyksessä oikealta vasemmalle yksi kerrallaan. Upeaa työskentelyä, ja myös varisdami tuli metsästä empimättä, vaikka sen kanssa oli viimeksi ongelmaa kiihtymisen vuoksi. Tällä kertaa myös maltoin olla jatkamatta treenejä pidempään kuin yhden suorituksen verran, ja jatkoimme metsässä kävelyä reilun puolen tunnin ajan. Loput superpalkat Eino sai sitten lenkin yhteydessä kun tein ihan perus luoksetuloja. Oli kyllä jälleen ihana tajuta kuinka helppo Eino oikein on, tämän tallustellessa 10 metrin säteellä edessä tai takana. Eino on nyt myös oppinut hyvin käskyn “oota”, eli Einon tulee odottaa paikallaan vapautusta, jonka jälkeen tämä saa jatkaa matkaa. Helpottaa kyllä kummasti elämää, sillä vaikka Eino ei varsinaisesti kauas mene, niin on aina turvallisempi kurkata yhdessä mutkan taakse jonne ei polulta näe.

Sunnuntaina suuntasimme Yläneelle, jonne on tullut kaksi kissanpentua. Kisut hieman pelkäsivät Einoa, ja lähtivät sitten karkuun turvapaikkaan heti kun etäisyyttä oli liian vähän. Einon pää ei sitten kestänyt lainkaan sitä, että pienet pörröiset otukset lähtivät ensinnäkin pois, juosten, ja vieläpä piiloon, yhdistettynä siihen että tämä ei edes päässyt lähtemään perään! Uteliaisuuden, saalisvietin ja hihnan yhdistelmänä meillä olikin kiljuva ja haukkuva koira joka pelästytti kisut oikein kunnolla. Kauniita yhteispotretteja ei siis vielä saatu, mutta myöhemmin kävelytin Einoa pihalla niin, että Eino ei nähnyt kisuja vaan kisut Einon, jolloin näille muodostui ehkä hieman hillitympi kuva Einosta kuin se kiljuva valtava oranssi otus joka yritti päästä näiden perään.

Yläneellä teimme kuitenkin myös parit hakutreenit, jossa ensin kävin viemässä itse kaksi damia metsäpolun eri puolille, mutta kuitenkin lähelle. Noudot olivat hyviä, suu ei käynyt kuin ehkä hieman mutta damia ei kuitenkaan rikottu. Tällä kertaa en kuitenkaan malttanut jättää treeniä siihen, vaan noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen laitoin Peksun viemään damit piiloon hieman kauemmas. Tässä tulisi ensimmäistä kertaa “tuo” käskylle etäisyyttä ja damit on vienyt paikalleen joku muu kuin minä, eli on uusia hajuja eikä Eino opi hakemaan dameja vain minun jälkien perusteella. Eino lähti eri suuntaan kuin mihin aluksi ohjasin, mutta tämä ampaisi heinikon läpi suoraan damille ja takaisin molemmilla kerroilla! Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin näyttämään Peksulle miten hyvin Eino noutaa. Suu ei käynyt lainkaan, ja Eino oli itseasiassa tyrkkäämässä damia naamalleni ennen kuin otti palkan vastaan. Ihmeellistä miten pienestä se voikaan olla kiinni, että saa onnistuneita noutoja.

Noutotreenit saavat kuitenkin jäädä nyt ainakin viikoksi tauolle, sillä nyt täytyy hetkeksi keskittyä muihin puuhiin perjantain koiratanssikisojen ja lauantain rally-tokokisojen vuoksi. Kipeänä en nyt saisi lainkaan pomppia ulkona, mutta koska olo koheni hieman eilen illalla, en voinut vastustaa kiusausta ja käytiin tekemässä pikaiset rallytreenit Einon kanssa iltalenkin ohella. Niin reipas ja innokas Eino ei ole ollut pitkään aikaan, ja oli kyllä ilo työskennellä tämän kanssa! Innokkuus vei tarkkuutta liikkeistä, mutta tällä kertaa oli vain tarkoitus harjoitella kylttien kanssa tarkkaa suoritusta alueella ja muistutella mitä ALO-luokassa oikein pitikään tehdä. Treeni meni kaiken kaikkiaan todella hyvin, ja innolla odotan viikonlopun kisoja!