• Kouluttautumista ja valmistautumista

    Tässä on taas pitkä päivitysväli, ja tässä välissä on tapahtunut hurjasti kaikkea siistiä! Oli koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutus Lempäälässä, siitä viikon päästä oltiin kouluttautumassa Einon kanssa Leena Inkilän koulutuksessa Akaalla ja viime lauantai vietettiin tutussa kotihallissa Jaana Karppisen rally-toko koulutuksessa. Olen saanut ihan hirvittävästi neuvoja ja apua näistä koulutuksista koiratanssiin ja rally-tokoon, etten edes lähde yrittämään tämän kaiken uuden tiedon purkamista. Mutta käyn nyt nopeasti läpi nämä silti ja kerron asiat, jotka jäivät mieleen näistä koulutuksista. 🙂

    Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutus järjestettiin tosiaan Lempäälässä. Kurssin veti Johanna Saariluoma. Lauantai käsitteli koreografiaa, ja sen eri osa-alueita. Pidin erityisesti siitä, että tässä jatkokoulutuksessa keskityttiin etenkin VOI-luokan koirakoihin, kun taas aiempi koulutusohjaajakurssi keskittyi enemmän ALO-luokan koirakoihin. Sunnuntai alkoi eläinfysioterapeutti Marika Ruottisen luennolla, josta sai paljon uutta mielenkiintoista tietoa koirien fysiikasta, sekä siitä miten koiriin vaikuttaa eri liikkeet. Moni asia oli kyllä jo tuttua, mutta parissa kohtaa piti hieman tsempata itseään “Einosta tuli ihan hyvä kaikesta huolimatta..” ajatusten kanssa, ettei luento olisi mennyt ihan itsensä soimaamiseksi. 😀 Mutta nyt ainakin seuraavan koiran kanssa tiedän, miten asiat oikeasti kuuluu tehdä.. Loppupäivä keskusteltiin koiratanssin arvostelusta, johon oli hyvä saada hieman uusia näkökulmia ja ajatuksia. Johannalla oli 6kk vanha tervueren pentu Vesta seuraamassa luentoa, ja tauoilla piti hieman käydä rapsuttelemassa tätä.. 🙂

    Leena Inkilän koulutuksessa meillä oli yhteensä 60min aika, mutta olin pyytänyt sen jakamista kahteen, sillä Einon jaksaminen on kovin rajallista. Lähdimme työstämään kehäänmenoja sellaisiksi, että heti alusta asti Eino on työmoodissa eikä haahuile ylimääräisiä tai Einon ei tarvitse arpoa ollaanko nyt töissä vai ei. Emme vielä saaneet tehtyä pitkää pätkää, mutta siitä ensimmäisestä kahdesta metristä kaikki lähteekin. Ja ne ensimmäiset kaksi metriä kohti kehää Eino teki huipulla vireellä. 🙂 Toisella puoliskolla tehtiin alkuun samaa harjoitusta, jonka jälkeen tehtiin hieman palkattomuustreeniä. Treenin perusteella Einolla ei kyllä ole ongelmaa olla ilman palkkaa, mutta musiikki hieman hämmensi tätä ja vire laski sen myötä. Ja musiikki ei ollut meidän musiikki, vaan ihan muu. Sain myös vinkkejä haisteluun, että tätä lähdettäisiin työstämään ihan tavan lenkeillä kotona. Kutsumista pois hajuilta, ja jos on liian vaikeaa, voi kokeilla “jo haisteltujen” hajujen kanssa josko olisi helpompaa. Ylipäätään ajatusta luopumista ja siitä, että luopuminen ei ole maailman loppu vaan tarkoittaa bileitä omistajan kanssa superpalkkojen kanssa. Matolta lähtöä kehään ollaan nyt tehty myös kotona, ja uskon, että tästä saadaan ratkaisu meidän haahuiluongelmiin myös rally-tokossa. 🙂

    Jaana Karppiselta saatiin vasempaan seuruuseen (meidän ikuinen murheenkryyni :D) vinkkejä. Ja vastaus oli ihan yksinkertainen: tee sitä, mikä tuntuu epämukavalta ja vaikealta. Olen huomaamattani vähän vältellyt vasemmassa seuruussa pitkiä eteenpäin meneviä pätkiä, koska ne ei suju. Toistan myös paljon seuraa-käskyä, jolloin Einolle ei ole muodostunut sellaista ajatusta seuruusta, että tätä tehdään nyt kunnes toisin käsketään. Muistuttelen siis liikaa tehtävästä. Ja sitten sinne seuruun loppuun voi laittaa näitä Einolle kivempia ja selkeämpiä juttuja, kuten sivuaskeleet.

    SM-kisoja ajatellen ollaan hieman treenailtu ja käyty läpi juttuja treenien ohella. Pilasin meidän vasemman seuruun peruutuksen astumalla Einon tassun päälle tämän poikittaessa pahasti peruutuksessa selkäni taakse, ja saatiin kerrasta korjattua se poikittaminen! Ainut vain, että nyt Eino poikittaa 45 asteen kulmassa ulospäin ja hypähtää siihen heti, kun peruutus alkaa. Korjaa kyllä nopeasti oikeaan paikkaan, ja vaikka saatiinkin tehtyä nopeita korjauksia superpalkoilla peruutukseen, se jää nyt pois meidän kisaohjelmasta. Eipä sitä ollut viime kisoissakaan, niin ei sitä ehkä tähän nyt kaivata. Siihen on nyt yhdistynyt väärä mielentila, jota en todellakaan halua loppuohjelmaan, joten jätetään suosiolla pois. Siihen kohtaan on jo uusi idea. 🙂 On kyllä jotenkin niin tyypillistä, että muutama päivä ennen kisoja tapahtuu jotain tällaista. Mutta tästä opittiin, että ei peruutella toppatakissa, josta ei näe tarpeeksi ajoissa, että koira pujahtaa selän taakse.. 😀

    Nyt vietetään pari rauhallista päivää, ja lauantaina aamulla kuuden aikaan suunnataan auton nokka kohti Tamperetta. Eino käytiin tänään hieromassa, avattiin ne muutamat jumit sieltä häiritsemästä lauantain kisasuoritusta. Eipä sillä, että odotukset olisi kovin korkealla. Meidän pääasiallinen tarkoitus on mennä pitämään hauskaa, nauttia arvokisatunnelmasta ja edustaa ainoana tollerikoirakkona kisakehässä. Tuloksista en jaksa murehtia, sillä Eino on ollut niin haahuileva viime aikoina ja positiot tuntuu hajoavan käsiin. Lisäksi HTM kisataan FS:n jälkeen, joten eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen meillä on noin kuuden tunnin odottelu ennen kuin meidän luokka edes alkaa. Siitä tulee meille ihmisillekin pitkä päivä, enkä todellakaan tiedä miten Eino tulee reagoimaan näin pitkään odotukseen. Mutta lauantaina se selviää. 🙂

  • Mielenrauha

    Viime postauksessa kun olin aivan paniikissa, ettei meidän kisoista tule mitään, niin se huoli meni vähän ohi nyt. Vähän. Meillä on nyt ainakin syksyn ajan neljän koulutusohjaajan treenit, joissa jokainen vuorotellen pitää treenit, ja niin innoissani lähdin eilen ensimmäiselle tunnille! Ensimmäisen tunnin ohjaajana oli Hanna Maines, jonka treeneissä olemme olleet aiemminkin, mutta hyvin kauan sitten. Kerroin ennen tuntia huolistani, että Eino haahuilee ja haistelee vain, joista Hanna keksi pitää meille kehäänmeno-treenin. Ja kuinka hyödyllinen tämä olikaan!! Kaikkein tärkein hyöty tästä treenistä oli, että minä sain mielenrauhaa. 😀 Eino teki tosi hienosti, vaikka olikin aavistuksen väärässä vireessä. Se oli sellainen häslä, eikä niin läsnä kanssani, kuin olisin halunnut. Siinä on sellainen aavistuksenomainen ero fiiliksessä työskennellessä. Mielettömän positiivista oli kuitenkin se, että Eino teki töitä todella hyvällä vireellä! Vaikka häsläys vaikuttikin siihen, etteivät positiot olleet aivan puhtaat, Einolla oli tosi hyvä ilme ja asenne työtä kohti. <3

    Alkuasennossa sain huomata, että minun täytyy todella hyvin katsoa omat käteni kuriin. Hipaisin Einoa paristi kehätreenien aikana, ja Eino reagoi tähän todella vahvasti hyppäämällä äkkiä pystyyn ja väistämällä. Kisakehässä en todellakaan halua aiheuttaa Einolle huonoa mieltä jo ennen kuin suoritus ehtii alkaa, joten täytyy ottaa etäisyyttä ja pitää kädet kaukana Einosta. Kappale on nyt myös muokattu 2:53 mittaiseksi, joten siitä ohjelman pituudestakaan ei tarvitse enää stressata. Meidän AVO ohjelma kun oli 2:50 mittainen, niin tämä 3sek ylimääräistä tuskin vaikuttaa merkitsevästi enää.. 😀

    Tänään rally-tokossa tehtiin haastava rata kahdesti todella kivalla meiningillä, joka myös valoi uskoa meidän lauantain kisasuoritukseen. Radalla oli todella vaikeita kohtia, joissa piti mm. nopeasti hypyn jälkeen ottaa koira hallintaan valkovuokkoa varten, ja uuden hypyn jälkeen tuli pysäyttävä maahanmeno liikkeestä. Eino vähän haisteli maata, kun juuri ennen meitä oli mennyt aivan ihana valkkarityttönen, jonka perään Eino haikaili jo lämmitellessä. Luopui kuitenkin suhteellisen kivasti ja muistin jopa palkata luopumisesta lähes joka kerta! Etenkin sitten, kun laitoin Anniinan huutelemaan minulle palkka-käskyjä, etten itse unohtaisi. 😀 Toinen rata meni paljon paremmalla fiiliksellä, ja siinä ongelmana oli ainoastaan se, että tein liikkeet jo vaikka kuinka kaukana kylteistä. Eino on ehdottomasti valmis voittajaluokkaan, mutta oma fiksoituminen koiratanssin SM-kisoihin saattaa viedä kaiken rally-huomion, ja startataan vasta marraskuun tai joulukuun puolella rallyn voittajassa. Lokakuu on muutenkin täynnä kaikkea jännää ja kivaa koulutusta, että ei siinä mitään kisoja ehdi miettiä. 🙂

    Tämä oli taas vähän tällainen postaus. Yritän ehtiä kirjoitella Eva Bertilssonin aivan mahtavasta koulutuksesta tässä ennen lauantain kisoja, mutta katsotaan, kuinka käy. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että koulutus antoi todella paljon uusia työkaluja käyttöön, opetti ymmärtämään eläinten käytöstä ja käytökseen johtavia asioita paremmin. Se inspiroi todella paljon minua kouluttajana kokeilemaan eri taktiikoita Einon kanssa, mutta myös miettimään miten asioita voisi opettaa tunneillani. Joten seuraavan kerran kun Eva tulee Suomeen, kannattaa ehdottomasti osallistua!

  • Kuulumisia

    Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä viime viikkoina, treenit ovat rullanneet ja Eino on päässyt leikkimään ja lenkkeilemään uusien ja vanhojen ystäviensä kanssa. Uusi ystäväkoira oli sellainen, joka hieman pelkää toisia koiria, ja tämän omistaja oli ajatellut Einon olevan hyvä uusi kaveri tälle. Ja tämä kaksikko tuli mainiosti toimeen, Eino kun väistää heti jos toinen pyytää ja muutenkin leikkii todella sievästi. Tämä tyttökoira ilmeisesti on myös hieman pelännyt, jos alussa kaveri juoksee kohti, mutta ei pelännyt lainkaan kun Eino kaiken elämänilonsa kanssa juoksi kohti. Oli myös ihanaa, että vihdoin Eino sai kaverin, joka on yhtä nopea kuin tämä. Valkkareiden kanssa leikkiessä Eino kun aina häviää kaikki juoksukisat, mutta vihdoin Eino sai olla myös se joka juoksee karkuun. 😀

    Treenit ovat edenneet kivasti, olemme tehneet nyt rally-tunneilla paljon ratoja. Kunnon leikittämiset pohjalle, niin Einon tsemppi on pysynyt nyt suhteellisen kivasti. Naama on mennyt nyt vielä maahan suhteellisen paljon, mutta viime treeneissä rata tehtiin vaihteeksi palkaten nameilla ja paljon, ja “jätä” käsky toimi tosi nätisti! Muuten ollaan tehty parilla riehutuspalkalla, jossa pääsee leikkimään jonkun kivan lelun kanssa hetken aikaa. Tämä nostaa vireen ja fokuksen kyllä myös kivasti, mutta koska leikkiminen vie paljon energiaa, tulee radalla myös selvästi väsy todella nopeasti. Yksi kerta oli myös rata ulkona, ja sekin meni todella kivasti! Einolle oli selvästi vaikeaa tehdä lähdöstä heti seisomaan pysäyttävä liike, ja aina ollaan jotain jouduttu meidän treeniradoilla uusimaan, mutta kyllä tämä meidän meno alkaa näyttää sille, että se voittajaluokka saataisiin ryvettyä yli. Ei välttämättä kovin kauniilla pisteillä, kun tuo huomio ei pysy minussa, mutta kyllä me niistä radoista läpi päästään ainakin. 😀

    Koiratanssia emme ole päässeet treenaamaan useasti viime aikoina, mutta tänään on taas tanssitreenit tiedossa! Sitten päästääkin taas vakiryhmään ja vielä sellaiseen aikaan, että me oikeasti ehdimme siinä treenaamaan. Olen omien koulutusten jälkeen tehnyt nyt muutamaan otteeseen oman HTM VOI ohjelman läpi, ja kaavaillut FS AVO ohjelmaa, ja etenkin HTM alkaa jo sieltä luonnistua. Muistan kyllä koreografian oikein hyvin nykyään jo, ja suuremmaksi ongelmaksi tulee nousemaan se, oppiiko Eino kaiken mitä siihen olen suunnitellut. 😀 Mutta kuten viime kilpailuissakin olen oikein onnistuneesti tehnyt, niin improan sitten jotain niihin pätkiin, jotka eivät mene. Meillä on myös ihan lopussa pieni pätkä musiikkia, jonka kanssa en ole ihan varma mitä teen, ja siitä saattaa hyvin tulla se koreon korjaus-osio. Eli jos jokin positio on jäänyt säätämisen takia puutteelliseksi, teen ne osiot sitten siinä lopussa. Tai jotain. 😀 Olen kyllä todella hyvillä mielin sen koreon suhteen, vielä kun pääsisi tekemään siihen musiikkiin Einon kanssa treeneissä! FS koreografiaa meillä ei ole vielä edes olemassa, mutta vihdoin on löytynyt meille sopivalta tuntuva musiikki, jonka saa katkaistua sopivasta kohtaa. Siitäkin tulee tosi kiva. 🙂

    Olimme tässä myös viikon reissussa Peksun kanssa, ja Eino sai olla sen aikaa pikkusiskoni kanssa luonamme. Ilmeisesti kaikki oli mennyt oikein kivasti ja ilman ongelmaa. Eino on kyllä kehittänyt nyt taas taantuman nuoreksi ja villiksi pojaksi. Virtaa tuntuu olevan paljon enemmän (eipä sitä mitenkään pahasti siltikään ole, rauhallinen poika tuo on silti), mutta kävi ottamassa makuuhuoneesta yöpöydältä reissusta mukaan tulleita kuitteja ja käyntikortteja, ja oli syönyt niitä. Siis?! 😀 Lisäksi Eino on alkanut kantamaan makuuhuoneesta tavaroita olohuoneen lattialle, mutta niitä ei tuhota. Kannetaan vain. Sieltä tulee kaikki villasukista huppareihin ja niskatyynyihin. Ja nämä kaikki ovat olleet niin, että olemme kotona. Tästä en ole kyllä kieltänyt, on tähän asti vielä naurattanut. Enpä ole myöskään muistanut mainita, että Einon kaikki sisarukset on nyt luustokuvattu! Neljästä pennusta kahdella on A/A lonkat, kahdella B/B, kaikilla kyynärät 0/0 ja silmät kaikilla OK (yksi on vähän mysteeri, jalostustietokanta ei näytä että olisi ok, mutta muistaakseni olivat kyllä ihan moitteettomat). Harmittaa, ettei kukaan muista sisaruksista ole kuvauttanut selkää Einon lisäksi.

    Meidän tulevaisuuteemme kuuluu nyt paljon kouluttautumista. Viikon päästä meillä tulee olemaan Eva Bertilssonin koulutus omaehtoisesta käsittelystä, ja tätä seminaaria kaipaamme kipeästi Einon kanssa. Kaikki toimenpiteet sujuvat hyvin, Einoon saa koskea ja ronkkia ja nyppiä pitkiäkin aikoja punkkeja pois kun omistaja ei osaa ja koira vain tyytyy kohtaloonsa, mutta se kynsien leikkuu. Olemme edistyneet tässä asiassa huimasti, ja Eino on nykyään ihan ok kynsien kanssa, mutta selvästi tässä asiassa ei ole lainkaan luottamusta mukana. Haluaisin toimenpiteen kuitenkin kivaksi, sillä leikkaan noita kynsiä kerran viikossa, ja Eino toivottavasti tulee elämään pitkään. Toinen on hampaiden harjaus, jossa olemme skarpanneet Einon heinäkuisen hammasputsauksen jälkeen. Sekään ei mene ihan niin nätisti kuin haluaisin, ja pelkään, että liika tällaisia epämiellyttäviä toimenpiteitä syö meidän välistä luottamusta. Tämän lisäksi olemme menossa Leena Inkilän koulutettavaksi Akaalle, ja tätä odotan todella innolla! <3

    Koiratanssin koulutusohjaajien jatkokoulutusta olisi myös tarjolla lokakuussa, johon tulen myös ehdottomasti menemään. Pääsimme myös Koirakoutsin järjestämään valmennusryhmään, joka järjestää neljät koulutukset seuraavana vuonna. Tässä toimivat kouluttajina Nadja Böckerman ja Csilla Bakos. Nadjan koulutuksissa ollaan oltukin muutamaan otteeseen, mutta Csilla tulee olemaan meille uusi kouluttaja. Kilpailuja on myös tiedossa, Tampereelle olemme menossa kahden (!!) viikon päästä hakemaan voittajaluokasta tuloksen, jonka avulla pääsemme ilmoittautumaan SM-kilpailuihin. En vielä tiedä miten paljon lähtisin odottamaan tältä kilpailulta, sillä Eino saattaa hyvinkin nuupahtaa kesken koreon kun tsemppi loppuu. Emme ole juuri treenanneet yli 3min pitkiä suorituksia ilman palkkaa, ja meidän ohjelmamme on sen 3:15 pitkä.. FS AVO startin kanssa odotetaan varmaan myöhemmälle syksyä vielä, nyt satsataan kisoissa vain tuon HTM:n suorittamiseen parhaan kykymme mukaan.

  • Kisaputken loppuhuipennus

    Meidän kevät on ollut täynnä tapahtumia, ja viikonloput ovat menneet koiramaisissa kuvioissa. Tammikuussa kun suunnittelin kevättä, oli kaikki viikonloput huhtikuuhun asti täytetty Einoon liittyvillä aktiviteeteillä… Viime viikonloppuna, eli huhtikuun viimeisenä, oli meidän kevään viimeiset kilpailut. Nimittäin tuplasti rally-tokoa! Nämä kilpailut järjestettiin Liedossa TSAU hallilla, tuomareina meillä oli ensimmäisessä kilpailussa Iiris Harju ja jälkimmmäisessä kilpailussa Maria Riski. Tulimme hieman myöhään paikalle, ja jotenkin valmistelu kilpailuun tuntui menevän todella sekavissa fiiliksissä. Tuntui, etten saanut itsestäni otetta ja jännitin ihan hirveän paljon tulevaa starttia. Radalla ei ollut mitään erikoisempaa liikettä, ainoastaan hyppy jännitti etukäteen miten sen mahtaa mennä, ja kysyinkin tuomarilta kaikki mahdolliset skenaariot läpi mitä virheitä tulee missäkin tilanteessa ja milloin saa uusia. 😀

    Starttasimme radalle toisena, ja Einon lämmittelykin jäi jotenkin ihan puolittaiseksi. Tuntui, etten saanut tähän mitään yhteyttä (kumma juttu, kun en saanut yhteyttä edes itseeni). Onneksi, onneksi ensimmäisen koirakon suorituksen jälkeen tuomari jäi pohtimaan pitkäksi aikaa miten epäselvä tilanne tuomitaan, ja me saimme lisää lämmittelyaikaa. Silloin otin Einon vinkulelun esiin, ja kas, sieltä se kontakti palasi! Eino teki todella hyvällä ilmeellä töitä saadakseen vingun, ja niinhän tämä sitten sen sai kun teki nätisti. Radalle mentiin siis niin, että olin itse edelleen aivan jännittyneenä, mutta kykenin sentään hengittämään kun Eino oli hyvällä fiiliksellä.

    Ja sitten me tehtiin meidän paras rally-rata ikinä. Eino oli mukana, teki todella kauniisti kaikki tehtävät, kuunteli, haisteli tai haahusi vain pari kertaa (!!) ja esteen kanssa ei ollut MITÄÄN ongelmaa. Olin aivan fiiliksissä meidän suorituksesta! Ja niin sieltä tuli sitten pisteet, 94p <3 Meidän toiseksi parhaat pisteet rally-kokeesta, mutta nyt oli ehdottomasti paras fiilis ja yhteistyö radalla. Vähennykset tulivatkin juuri -1p epätarkasti suoritetusta tehtävästä, -1p ja -3p puutteellisesta yhteistyöstä ja kerran -1p vinoudesta. Tällaisia suorituksia tarvitaan ehdottomasti lisää myös rally-radoille. Tältä radalta saimme myös toisen sijoituksemme rally-kisoista, nimittäin voitimme luokkamme! <3

    Seuraavaa suoritusta jouduttiin odottelemaan aika kauan, mutta odotellessa sain seurata MES, VOI ja myöhemmin ALO luokkien suorituksia. Harmikseni kiinnitin huomiota, että MES luokassa koirat tuntuivat työskentelevän melko haluttomasti. Tehtävät suoritettiin, mutta ohjaajaa väistäen tai antaen paljon rauhoittavia signaaleja. Myöhemmin ALO luokan suorituksia seuratessa taas huomasin, että vaikka koirilla ei ollut tekniikkaa ja ohjaajilla tuli virheitä, koirat työskentelivät todella kauniisti hyvällä ilmeellä ja häntä heiluen. Menevätkö tulokset todella jossain kohtaa koiran edelle eikä töitä tehdä enää koiran ehdoilla, vaan metsästetään niitä valiotuloksia… Odotellessa harjoittelin myös valmiiksi seuraavan kisan rataa, ja tein myös pari kertaa tulevan HTM AVO suorituksemme läpi. Musiikki tulee olemaan sama hieman pidennettynä, mutta liikkeet vaihtuvat. On kyllä kamalan vaikeaa muuttaa aiempaa koreografiaa ja tehdä uutta samaan musiikkiin, kun vanha tulee jo niin selkärangasta. 🙂

    Toinen rata oli myös todella kiva, joskin pisin AVO rata joka meillä on ollut. Siellä oli myös houkutus helpoilla houkutuksilla, ja jälleen hyppy. Ajattelin, että otan Einon ihan ennen rataa lämmittelemään ja mennään sillä sitten radalle. Ajatuksena oli, että tulos nyt ainakin tulee joten ei muulla väliä. Mutta ei pitäisi ottaa tällaisia asioita itsestään selvyyksinä. 😀 Eino oli noin 30sek häkistä ottamisen jälkeen hyvällä menolla, mutta sitten kontakti tipahti enkä saanut sitä enää takaisin. Sitten olikin aika jo mennä radalle. Tästä radasta taas löytyy video, ja periaatteessa on kivempi että tästä surkeammasta suorituksesta löytyy video. Hyvästä suorituksesta on paha arvioida mitä tehdä jatkossa paremmin, mutta kun tietää syyn miksi se meni aivan penkin alle, on video vain tuskallinen muistutus että näinkin huonosti voi mennä. 😀 Eino oli siis tässä kohtaa jo aivan poikki, ja näin pitkä väli ja odottelu kisojen välissä ei tällä kertaa toiminut. Videon otti meille Petra Puputti, kiitos! 🙂

    Rata suoritettiin kuitenkin taistellen loppuun asti, ja olen oikeastaan todella ylpeä tästä suorituksesta. Ilman minun fanaattista sääntöjen lukua ja ikuista “mitä vähennyksiä tästä tulee” -kyselyitä emme olisi saaneet tästä radasta tulosta. Uusin juuri ne oikeat kohdat, tein hyviä pelastuksia (kyltti 10, vasen täyskäännös, Eino oli menossa kyltistä ohi mutta hyppäsin sinne sivulle ja käänsin sen juuri ja juuri suoritusalueella :D), vahdin rintamasuuntaa (ei saa olla yli 90 astetta minuun nähden) ja annoin Einolle aikaa. Pidin itseni todella hyvin kurissa, en jännittänyt kovin pahasti ja osasin radan jälkeen oikeasti nauraa meille! En ollut lainkaan harmistunut, ja olin vain tyytyväinen kun pääsimme radan loppuun. Radan jälkeen oli vain niin kaikkensa antanut olo, ja näin että Einolla oli kyllä täysin sama fiilis. Tulokseksi saimme lopulta 74 pistettä, ja suoritus oli ylivoimaisesti kaikkien aikojen huonoin meiltä. 😀 Viime syksyn kisat menivät tuloksellisesti huonommin, mutta nykyisellä kokemuksella Einon olisi kyllä vähän kauniimpaan suoritukseen pitänyt pystyä.. Tai ainakin pitänyt osata luopua ikea-säkistä! 😀

    Päivän suurin ylläri taisi kuitenkin olla se, että saimme tuomaripalkinnon tästä suorituksesta! Aivan huippua, ensimmäinen virallinen TP! <3 Pistemenetyksiä tuli melkein joka liikkeesta, 15 kyltistä neljä jäivät virheettömiksi. 😀 Kaikki olivat kuitenkin -1p tai -3p virheitä. Pisteitä olisi jäänyt 76p, mutta saimme vielä ylimääräiset -2p puutteellisesta yhteistyöstä. En ollutkaan aiemmin huomannut, että lomakkeessa on "Vähennykset kokonaisvaikutelmasta" kohta, mutta jos jostain suorituksesta tulee ottaa puutteellisesta yhteistyöstä pisteitä pois niin meidän. Huippua oli kuitenkin se, että saimme RTK2 koulutustunnuksen ja siten siis luvan lähteä tosissaan harjoittelemaan voittaja-luokkaa varten! Tekniikka meillä on kunnossa, ja Eino on suorastaan varmempi oikealla puolella, joten mahtavaa päästä vihdoin hyödyntämään myös rally-radoilla näitä taitoja. Veikkaan, että Einon mielenkiinto pysyy myös paremmin yllä kun saa välillä vaihtaa oikealle puolelle. Se, mitä meidän todella tulee treenata voittajaa varten, on yhteistyö ja kesto. Haluan, että Eino jaksaa työskennellä hyvällä ilmeellä koko suorituksen ajan, eikä lähde haahuilemaan kesken radan. Tämä on sellainen taito, jota tulemme tarvitsemaan myös koiratanssissa. Suorituksemme tulee pidentymään hyvin paljon seuraavia luokkia varten joka lajissa, joten nyt täytyy panostaa siihen hyvään työskentelyintoon.

    Sunnuntaina, eli kisojen jälkeisenä päivänä, kävimme Anniinan eli rally-ohjaajamme ja tämän valkoisenpaimenkoiran Kaikun kanssa lenkkeilemässä. Vajaa pari tuntia lenkkeilimme, jonka aikana koirat pääsivät juoksemaan koko sielunsa edestä ja myös uimaan. On kyllä aina yhtä hauskaa päästää Eino juoksemaan valkkarin kanssa: Eino pinkoo AIVAN täysillä, kun kaveri laukkaa hitaasti vieressä. 😀 Tiistain rally-tunnilla saimme meidän merkille lähetyksen kuntoon, liikkeestä jäävät liikkeet muistuteltiin Einolle ja opetettiin puolenvaihtoedestä myös oik –> vas. Pari toistoa ja Eino oppi, ettei sivulle pyörähdetä, vaan rintamasuunta pysyy eteenpäin koko ajan. Kaikkia kolmea täytyy vielä yleistää muihin paikkoihin, jotta ne myös toimivat muissa ympäristöissä. Sillä kuka tietää, kuinka nopeasti me oikein näitä MES-luokan liikkeitä jo tullaan tarvitsemaan…. 🙂

  • Kun kisaradalla tapahtuu se pahin mahdollinen

    Ja siitä selvittiin silti hengissä! Ehkei nyt kuitenkaan ihan se pahin mahdollinen tapahtunut, pahinta olisi jos Eino loukkaisi itsensä, mutta näin tuloksellisesti pahin tapahtui eli saimme hylätyn. Olimme siis lauantaina Salossa kilpailemassa rally-tokossa, tuomarina Riikka Timonen. Lämmittely sujui ihan hyvin Einon kanssa, vähän tämä oli liikaa joka koiran perään ja kiihtynyt, mutta radalle asteltiin pitkän odotuksen jälkeen ihan hyvin mielin. Lähdössä oli kuitenkin joku todella, todella ällöttävä haju Einon mielestä, johon myös muut avoimen luokan koirat olivat reagoineet (mutta ei kukaan ihan yhtä vahvasti kuin Eino). Siitäpä sitten lähdöstä Eino asteli ulos kehänauhoista, jotka olivat muutenkin vaarallisen lähellä lähtöä. Tiesin, että hylky tästä taisi tulla, mutta päätin että mennään nyt silti tekemään tämä rata läpi josko meno tästä helpottuisi radan mittaan. Enkä ollut ihan täysin 100% varma, että onko koiran lähtö kehästä rangaistavaa vasta kun lähtölupa on annettu. Tai oikeasti tiesin, että on, mutta toivoin lujaa että olisin vain muistanut väärin. 😀

    Rataa lähdettiin kuitenkin tekemään tämän ansiosta todella rennoin mielin, koska hei, eihän sillä tuloksella enää ole väliä. Tämä rata auttoi minua ymmärtämään jotain todella tärkeää minun ja Einon välisestä tekemisestä, nimittäin minun oma olemus! Kunhan lähdöstä päästiin, tein rataa todella itsevarmasti ja rennosti. Ja se näkyi myös Einon tekemisessä, sillä tämä teki radan ensimmäiset yhdeksän kylttiä todella upeassa kontaktissa. Kun Eino kymmenennellä kyltillä alkoi haistelemaan, huomasin, että olin jälleen ihan jännityksestä jännittynyt enkä hengittänyt kuin todella pinnallisesti. Loppu rata menikin sitten haistellen, kun Eino myös löysi spiraalissa jonkun toodella ihanan hajun ja jäi nuoleskelemaan mattoa.. Mutta tärkeitä oivalluksia omasta itsestäni, eli kun minun rento ja itsevarma olemus karisee tiehensä, alkaa Eino haistelemaan epävarmuuttaan. Jonkun aikaa se pettymys ja kiukku vallitsi pääni sisällä meidän epäonnen vuoksi, mutta Eino sai tietysti silti palkkapullansa ja kehunsa. Eino teki juuri sen oman parhaansa. 🙂 Pisteitä radalta olisi vähennysten jälkeen tullut 84p, hyvä tietää jatkoa varten kuinka paljon radalla oikein saa haistella ennen kuin mennään sen rajan ali, ettei tulisi enää tulosta.

    Veikkaan, että koiratanssin puolella myös freestyle onnistuu nykyään niin hyvin, kun ohjelma on meille molemmille tuttu, eli yllätyksiä ja “mitä seuraavaksi tulikaan?!” hetkiä ei enää juuri tule. Toivottavasti onnistun pitämään itseni yhtä rauhallisena ja itsevarmana myös viikonlopun kisoissa Salossa..! Sunnuntaina olimme Marjaanan koulutuksessa, jossa työstimme juuri yhteistyötä ja kontaktia monin eri harjoituksin. Koulutuksessa harjoiteltiin mm. mielentilan säilytystä aktiivisena ohjaajaa kohtaan, vaikka liike on tehty. Eli oikeasta mielentilasta saa palkan. Treenin loppuun teimme “kehään” menemisiä, eli jokainen vuorotellen siirtyi koulutustilan keskelle tekemään yhden-parin liikkeen. Oli hauskaa huomata, miten itse jännityin jo tämän lyhyen matkan aikana ja Einon huomio herpaantui heti tutkimaan ympäristöä. Heti, kun muistin hengittää ja rentoutua, Einokin pysyi kanssani mukana ja saatiin pari todella hienoa onnistumista. 🙂