• Markkeerauksia ja varisnoutoa

    Tämä viikko tosiaan on rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, ja hyvä niin! Tiistain rally-tokotreeneissä teimme lähtöä, mutta meille siitä tuli enemmän häiriö-treeniä kuin lähtö-treeniä muiden koirien leikkimisen häiritessä Einoa toodella paljon. Lopulta Eino kuitenkin pysyi upeasti kontaktissa, vaikka takana isompi koira leikki itsekseen repimisleikkejä, ja parin metrin päässä vieressämme pienempi koira leikki vinkulelunsa kanssa! Eli erittäin hyödyllistä treeniä joka tapauksessa. Sitten kertailimme käännöksiä istumisten kanssa ja ilman, ja ne sujuivat todella hyvin niin vasemmalla kuin oikealla puolella. Ainut vaikea oli oikean puolen seuruussa täyskäännökset vasemmalle ja siitä istumiset ennen ja jälkeen käännöksen. Eino karkasi ihan hirveän kauas sen käännöksen aikana jostain syystä. Ihan sellainen liike jonka vain oletin onnistuvan, mutta selvästi ennen voittajaan siirtymistä täytyy oikeasti käydä kaikki kyltit läpi oikealla puolella jotta selviää, mitkä ovat niitä vaikeita meille! Loppuun treeniä, jossa koiran piti itse hakeutua sivulle eri kulmista. Einolle tämä oli todella hyvä treeni ihan koiratanssiakin ajatellen, että osaa myös sivusuunnasta hakea positiota ja oikeasti keskittyy siihen, mitä halutaan. Ja kyllä se siitä lähti suoristumaan treenin aikana, kun ensin Eino tuli 90 asteen kulmassa istumaan “sivulle”, ja katsoi odottavaisesti että tästä voisi tulla herkku!

    Tänään käytiin ihanalla pitkällä lenkillä tuossa aurinkoisessa kevätsäässä, että tuli hyvä mieli metsässä kävelystä! 🙂 Otin mukaan yhden damin ja variksen suoraan pakkasesta. Hetken harmittelin, että olin ottanut vain yhden damin mukaan, mutta sitten keksin kokeilla markkeerauksia Einon kanssa. Samalla vähän luopumista, sillä yksin kun on liikkeellä niin jätän Einon aina vapaana odottamaan vuoroaan. Ei ole kyllä ikinä onneksi ollut tarvetta laittaa kiinni, vaan pystyy luottamaan siihen että kyllä se pysyy, vaikka damit lentelee. Ensimmäisen markkeerauksen tein siten, että kävelin Einosta n. 30m päähän (olen oikeasti niin huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kyllä se aika kaukana oli), ja heitin damin alamäkeen ehkä 15m päähän. Dami tippui niin, että Eino näki tiputuskohdan. Palasin Einon luo, ja lähetyksestä tämä lähti heti kovaa kyytiä kohti damin putoamispaikkaa. Pilli ei tullut mukaan, mutta huusin sitten kutsun perään ja sieltä Eino sitten loikki damin kanssa takaisin ilman mitään mässäystä, vaikka dami oli heitetty!

    Toisen markkeerauksen tein tietysti heti paljon vaikeampana. Kävelin polkua pitkin taas n. 30-40m päähän (olin ainakin vähän kauempana kuin viimeksi), ja heitin damin viistoon siten, ettei Eino nähnyt putoamispaikkaa. Eino siis näki minut heittämässä, mutta dami heitettiin kumpareen taakse taas n. 15m päähän. Palasin Einon luokse, ja lähetin hakuun. Eino lähti jälkiäni pitkin ensin etsimään damia, ja teki pienen pyörähdyksen jälkieni päässä. Sitten Eino lähti kuitenkin todella fiksusti tekemään laajempaa kaarta etsien damia, kiertäen kumpareen ensin niin, että minä näin tämän, kadoten sitten toiselle puolelle kumparetta minun näkymättömiin. Pian sieltä kuitenkin tuli polkua pitkin iloinen noutaja dami suussa! 🙂 Heti kun dami annettiin minulle, heitin Einon superlempparilelun jota tämä lähti innoissaan piipittämään tehden omia kaarroksiaan ja hyppyjään sen kanssa. Ihan höpsö eläin.

    Damitreenit jätettiin siihen, mutta variksen otin myöhemmin lenkin aikana esiin. Tehtiin ensin ihan vain kantoja, eli juostiin variksen kanssa yhdessä. Eino ei ole lainkaan enää yhtä ällöttynyt variksesta kuin aiemmin, vaikka kannon loppuvaiheessa alkoi jo selvästi vähän ällöttämään. 😀 Sitten tein välinoudon variksen kanssa, se kun viime perjantaina ei onnistunut. Eikä kyllä nytkään mennyt ihan putkeen, vaan “hae” käskyn jälkeen Eino tuli suoraan luokseni. En tiedä mistä Eino tajusi, että jotain unohtui, mutta heti kun poika tuli luokseni teki tämä nopean U-käännöksen ruopien ihan maata, juoksi varikselle ja toi sen minulle! <3 Tämä riitti siltä osin, ja jatkettiin taas matkaa.

    Viimeinen nouto sille päivälle tehtiin siten, että kävin viemässä variksen muutaman metrin päähän Einosta ja lähetin noutoon. Varis tuli sieltä todella nätisti eikä missään kohtaa ollut mitään riskiä että Eino alkaisi pureskella tai nyppiä varista! Varis alkaa olla taas todella mieluinen kannettava, ja seuraavaksi meinasin ottaa kaksi varista mukaan ja tehdä pienen hakuruudun niiden kanssa. Eipä meillä kuitenkaan ole kiire, ja jos tänä vuonna lähdetään taippareita kokeilemaan niin ne menee joka tapauksessa syksylle. Eli nyt ei tehdä syksyn virheitä ja yritetä opettaa liikaa liian nopeasti. Ja koska variksen käsittely on noin kaunista tässä yksin treenatessa, voin alkaa sulattelemaan varista meidän omiin treeneihin. Hitaasti sitten aletaan siirtää yhteistreeneihin variksia hakuruudussa, ja lopulta niitä sulatettuja variksia. Mitenkään hajuttomassa maastossa emme kuitenkaan treenaa vaikka yksin ollaan, tämäkin on suhteellisen suosittu lenkkimetsä eli toisten koirien hajut hakuruudussa eivät tule sitten pääse kokeessa yllättämään!

    Nyt sitten pääsee jännittämään taas lauantain rally-tokokisoja, sunnuntaina on taas pitkästä aikaa Marjaanan koulutus! 🙂 Kuvat taas vanhoja kuvituskuvia, pitäisi ottaa kameraa useammin mukaan jotta tulisi ajankohtaisempia kuvia… 😀

  • Treeniä treenin päälle sekä virallista ja epävirallista kilpailua

    Viime viikko oli todella täynnä kaikkia eri treenejä, aloittaen maanantain kimppatreeneistä. Viikonloppunahan olivat olleet sekä näyttelyt että noutotreenit, joten tein melko paljon itsekseni tanssiohjelmia läpi. Treenattiin myös rally-juttuja, eli juosten pujottelua sekä hyppyä tiiviillä esteellä josta ei näe läpi. Nämä ovat olleet Einolle vaikeita, ja Eino juoksikin pari kertaa siitä ohi eli oli todella hyvä ottaa vielä se kertauksena! Teimme myös vähän juttuja meidän uuteen ohjelmaan, jota edelleen kaavailen ja yritän suunnitella. Alku meillä on jo valmiina siihen, mutta loppu ohjelmaan sopisi pelkkää juoksemista eikä me voida vain juosta sitä seuruussa. Tarkoitus olisi ihan FS ohjelma tehdä nimittäin, ei HTM. 😀 Juostessa Einon positio pysyy kuitenkin todella kauniisti, se on kehittynyt hurjasti kuukausien aikana!

    Tiistaina meillä oli rally-treeni, jossa treenattiin houkutuksia. Olin kysellyt jo aiemmin saisinko ottaa omia houkutuksia mukaan, niin tuo treeni tuli kuin tilauksesta! Eli treeneissä heti kun Eino onnistui luopumaan esineistä jotka oli asetettu etukäteen lyhyiden ratojen vierelle, kävin laittamassa omat houkutukset paikalle. Eli damit. 😀 Damit olivat todella paha häiriö Einolle, ja tiesin sen jo etukäteen. Näitä sitten naksuteltiin LAT tekniikalla, käveltiin häiriöiden ohi ja tehtiin helppoja tehtäviä vieressä kun Eino pystyi luopumaan dameista. Olin äärettömän ylpeä Einosta, sillä treenin loppuun mennessä Eino pystyi kääntymään mm. valkovuokko-käännöksen kohti damia, ja silti jatkoi seuruussa kanssani! Mukanani oli myös minulle vahingossa jäänyt Inkan makuualustahuopa, jonka kävin laittamassa damien lisäksi viimeiselle rastille häiriöksi. Loppu tunti peruuteltiin, sekä sivulla että harjoiteltiin MES-luokan tehtävää jossa koira tulee eteen seisomaan ja pakittaa kolme itsensä mittaista matkaa. Eino tekee tämän tehtävän aavistuksen vinoon, mutta peruutuksen matkassa ei ole ongelmia.

    Keskiviikkona minulla oli vain omat nykytanssitreenit, mutta torstaille olin varannut Murrelta hallin tunniksi. Ajattelin, että tehdään Einon kanssa alkuun vähän rally-juttuja radan muodossa, ja sitten loppu aika harjoitellaan uusia liikkeitä tanssiin + käydään ohjelmat läpi. HTM on edelleen vähän epävarma meille, en tiedä mikä sivuaskeleissa nykyään on ettei ne ihan toimi. En usko, että Eino on jo niin jumissa että se siitä johtuisi, joten täytyy vaan olla tarkkana kriteereistä. Treeni meni kuitenkin vähän eri tavalla, sillä Murren omistaja Katja tarjoutui jäämään katsomaan meidän radan suoritusta ja katsomaan josko siinä olisi jotain korjailtavaa! Olimme “väärällä” puolella Murrea, eli sillä puolella jossa Eino ei ole pitkään aikaan ollut. Niinpä meidän rata meni haisteluksi. 😀 Olisi pitänyt muistaa taas omasta koirasta se, ettei sitä voi ottaa suoraan autosta treeniin ja olettaa että menee hyvin.. Eino kaipaa alkulämmittelynsä. Katja sai kuitenkin huomautettua radalta meidän pyörähdyksestä sen verran, että minä en saisi hidastaa sen aikana. Lisäksi minun täytyy muistaa antaa Einolle tilaa käännöksissä, sillä nytkin 270 asteen käännöksessä vasemmalle Eino oli kaataa kyltin pyllynsä kanssa kun tuli vähän ahdasta. 😀

    Tehtiin rata pienin muutoksin uudestaan, laitettiin sinne pari kylttiä lisää ja tehtiin rata meille vähän haastavammaksi kun muistin parit tehtävät, jotka ovat olleet Einolle vaikeita. Tämäkin meni haistellen, mutta itse tehtävissä ei ollut ongelmaa. Katja sitten kysyi, että ollaanko tehty sellaista että Eino pääsisi palkaksi haistelemaan. Eli en olisi haistelun estäjä, vaan mahdollistaja. Tätä lähdettiin treenaamaan siten, että Einon vapautuksen jälkeen (jolloin sai mennä haistelemaan) lähdin kävelemään eri suuntaan, ja kun tämä tuli luokseni pidettiin hirveät bileet ja Eino sai superlelunsa palkaksi. Sitten kun otin lelua pois vapautus jne. Kun tämä onnistui, napattiin siitä vauhdissa joku kyltti jota alettiin suorittamaan ja taas bileet kun se onnistui. Tällä saisi varmasti rakennettua sellaisen mielentilan, että kun työskennellään niin työskennellään, mutta kun ollaan vapaalla niin saa haistella. Katjalta myös todella ihanaa että jäi siihen meitä katsomaan ja opettamaan! Eino oli todella väsynyt tämän jälkeen, mutta ihan muutaman toiston ajan tein tehtävää jossa Eino kiertää suurta ympyrää ympärilläni. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan kunnolla sillä Eino oli niin väsynyt, niin jätettiin se treeni sitten siihen. Tein yksin kuitenkin vielä ohjelmat läpi samalla kun Eino seurasi mitä oikein teen. 🙂

    Perjantaina oli noutotreenit pienellä porukalla ja vieraassa maastossa. Tekee hyvää Einolle vaihtaa vähän maisemaa aina välillä, ettei mene liian tutuksi tuo homma. Jälleen tein sen virheen, että otin Einon suoraan autosta tekemään töitä, tällä kertaa hakuruutua. Tai no, käytiin me vähän juoksemassa metsässä mutta ihan liian vähän aikaa ja Eino oli edelleen kierroksilla, kun tultiin takaisin. Olin myös sanonut, että damit saa laittaa sammaleen alle ja vastaaviin piiloihin, sillä sunnuntain treeneissä se oli onnistunut niin hyvin. Mentiin hakuruutu-alueelle huutaen ja kiskoen ja kiljuen, vaikka Eino ei ollut edes nähnyt toista koiraa tässä kohtaa. Tiesi sitten kuitenkin mistä on kyse, ärsyttävää. 😀 Siinä sitten odoteltiin hetki että Eino rauhoittuu, ennen kuin päästin sen hakuun. Meno oli aika takkuilevaa, innokasta kyllä mutta lähinnä juoksentelua työskentelyn sijaan. Eino kävi haistamassa damien paikat, mutta ei lähtenyt tuomaan vaikka olikin päässyt hajulle. Taippareissa onneksi tällaisen kanssa ei ole väliä. Palautukset eivät myöskään tulleet suoraan, vaan tiputellen ja ihmetellen. Niinpä kolmannen damin tuonnin jälkeen lopetettiin meidän treeni siltä osin siihen, tarkoituksena ottaa toinen setti myöhemmin.

    Mentiin kävelylle Einon kanssa, ja kävely oikeasti rauhoitti Einoa todella paljon kun päästiin kauemmas alueelta, jossa Eino tiesi että tapahtuu kaikkea hauskaa. Tein yhden noudon Einolle metsässä kävelyllämme siten, että kävin piilottamassa sen Einon näkiessä mitä teen. Laitoin damin vähän sammaleen alle jemmaan, jotta Eino joutuu oikeasti käyttämään nenäänsä. Ja ei mitään ongelmaa tämän kanssa, todella upea nouto ilman mitään törttöilyä. 🙂 Käveltiin sitten vielä vähän matkaa ennen kuin palasimme autoille. Einolta alkoi heti mopo keulia ja kiskominen sekä vinkuminen alkoi. Mentiin sitten muutenkin pois, sillä meitä ennen menisi vielä yksi koirakko tekemään hakuruudun. Seurattiin menoa muutaman kymmenen metrin päästä kävelytieltämme puiden läpi, ja jälleen olin ylpeä Einosta. Tämä pystyi seuraamaan (joskin hyvin kaukaa) toisen koiran noutotyöskentelyä, eikä sanonut yhtään mitään! Eli vaikka edelleen Eino kiljuu ja huutaa noutopaikalle saapuessa, on edistystäkin tullut ihan äärettömän paljon. Välillä täytyisi oikein muistella mistä lähtökohdista oikein ollaan lähdetty liikkeelle, ja miltä se näyttää verrattuna tähän päivään.

    Meidän saapuminen hakuruutu-alueelle pellon läpi oli jälleen aika ärsyttävää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Käännyttiin pois aina kun Eino haukkui, ja lähdettiin hakuruudun alueelle kun Eino käyttäytyi. Damit eivät olleet ihan yhtä piilotettuja tällä kertaa, mutta silti hieman että vähän täytyy käyttää nenää eikä voi vain juostessa vahingossa kompastua damiin. Eino toimi todella, todella paljon paremmin tällä kertaa tuoden dameja metsästä nopeasti suoraan luokseni, ja vieläpä suoraan käteeni! Meillä oli kolme henkilöä vieläpä yleisönä, eikä se haitannut Einoa lainkaan. Kolmannen noudon jälkeen päätettiin, että nyt riittää sillä Eino toimi niin upeasti. Myöhemmin otettiin vielä varista Einolle näytille, mutta koska siihenkin Eino otettiin autosta suoraan niin ei siitäkään oikein mitään tullut. Mutta, positiivista on että Eino ei rikkonut riistaa eikä ollut ihan ällöttynyt puolisulasta variksesta! Vihdoin alkaa tämä noutoharrastuskin näyttää joltain, Einolta nimittäin intoa ja sisua löytyy, täytyy vain oppia valjastamaan se oikein!

    Lauantaina suuntasimme Saloon, jossa järjestettiin rally-tokokilpailut. Meidän ihan ensimmäinen startti AVO-luokassa ja ihan ensimmäinen luokkanousu! 🙂 Jännitin näitä kisoja enemmän kuin pitkään aikaan olen mitään jännittänyt, mutta nämä olivat samalla ensimmäiset viralliset kisat sille vuodelle niin kai se siitäkin tuli… Halli on kuitenkin onneksi meille tuttu ja oli ihanan rauhallinen, ja saatiin aika vapaasti lämmitellä. Tultiin paikalle silloin kun VOI-luokkalaiset tutustuivat rataan eli joskus ennen 12, kun meidän luokan arvioitu rataantutustuminen oli 13:20, mutta tällainen aikainen saapuminen tuntui sopivan meille oikein hyvin. Käytiin siinä sitten lenkillä, ja sitten yritin opetella rataa ulkoa samalla kun seurasin VOI-luokan menoa. Radalla oli vaikeina mm. houkutus, joka valitettavan monen koiran hyvännäköisen työskentelyn tyssäsi. Houkutuksessa oli sukat ja suljettu purkki jossa oli joku purutikku sisällä. Yksi flätti (en muista oliko AVO vai VOI luokassa) kävi noutamassa houkutuksessa olleet sukat ohjaajalleen heti ensimmäisen tehtävän aikana.. Jotenkin niin hellyttävää. 😀 <3

    Meidän suorituksen kuvasi ihanasti Anna Fälden, kiitos! Video kyllä auttoi todella paljon, sillä en muistanut enää jälkikäteen missä meillä meni vikaan, (muistin vain, että jossain kohtaa olisi pitänyt uusia mutta en uusinut) mutta video paljasti että Eino istui kahdesti tullessaan eteeni istumaan. En käsitä, miksen uusinut tätä, mutta mitäpä sellainen kevyt -10p haittaa.. 😀 Toinen on sivuaskel oikealle istumisten kanssa, josta sain -3p ohjaajavirheestä (OV). En edelleenkään käsitä mikä siinä oikein meni vikaan, vaikka olen katsonut sen ehkä parikymmentä kertaa läpi, mutta kaipa se oli tuo pieni asentoni korjaaminen? Muuten rata menikin sitten monesta kohtaa haistellen, mutta näistä tuli vain -1p (puutteellinen yhteistyö, epätarkasti suoritettu tehtävä, ekassa tehtävässä myös OV).  Lopulta kuitenkin saatiin 79p! Todella hyvä startti avoimeen luokkaan, sillä tehtävät meillä on ollut jo pitkään hallussa, nyt enää täytyy saada se muu kuntoon.

    Mietin, että olisin ottanut videolta äänet pois sillä en pidä lainkaan minun paniikkisista “jätä” ja viimeisen liikkeen “MENNÄÄN!!1” huudosta, mutta houkutuksessa kuulee todella hyvin kun Eino katsoo vuoroin purkkia tai sukkia, ja sanon rauhallisesti “jätä”, niin Eino myös luopuu siitä heti eikä ole aikeissakaan karata tutkimaan niitä lähempää. Kommenteiksi saatiin “Hienot käännökset ja maahan meno”. Ensi lauantaina olisi jo seuraavat kilpailut samassa hallissa, eli toivottavasti haistelu ei ole ihan samanlaista. Eino saattoi myös reagoida jännittämiseeni, ja senkään en usko jylläävän niin pahasti kuin näissä kisoissa. 🙂 Ja olihan tämä jo paljon kauniimpaa menoa kuin joulukuussa kisatessamme epävirallisessa AVO-startissa!

    Sunnuntaina herättiin aivan liian aikaisin, talviaikaan kello 5 aamulla… Kellot siirrettiin tämän yön aikana joten oikeasti herättiin kello 6, mutta ei niitä tunteja tullut liian montaa nukuttua… Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja perillä Tampereella koiratanssin möllikisoissa oltiin joskus puoli kympin aikaan taas. Meidän piti olla paljon aiemmin jo paikalla, sillä halusin Einolle kunnon lämmittelyn, mutta nyt meille jäi ilmoittautumisen ja lenkin jälkeen reilu vartti aikaa lämmitellä ennen kehääntutustumista. Siellä palkkailin Einoa helpoista jutuista superlelun eli aave-vinkulelun kanssa, sekä palkkasin myös aina kun tämä nosti naamansa ylös lattiasta. Kumirouheinen ruohomatto oli kyllä nyt erityisen kiinnostava Einosta, ja ehdin jo hieman huolestua miten meidän kisasuoritus tulee oikein menemään.

    HTM meni todella hyvin loppujen lopuksi, Eino suoritti kaikki positiot suorana ja puhtaasti, pysyen positiossa ja saatiin myös vasemmat sivuaskeleet suoritettua todella kauniisti. Yksi säätö siihen tuli, kun vas. seuruusta piti pyörähtää ja tulla jalkojen väliin, mutta sitten siinä kävi kaikkea ja lopulta Eino oli oikealla puolellani. 😀 Siinä improttiin hetki sen kanssa, kunnes saatiin Eino onnistuneesti jalkojen väliin ja ohjelma pystyi jatkumaan suunnitelmien mukaisesti. Kerran myös meinasi tulla kiire, ja vahingossa astuin Einon yli tehden position vaihdosta oli todella, todella tylsän ja huonon! HTM ohjelmasta ei ole videota, mutta parin viikon päästä saadaan sellainenkin kun startataan virallisesti Salossa! Einon kontakti oli kuitenkin todella upea, kerran ohjelman lopussa tämä hyppäsi minua päin ja veikkaan tämän johtuvan loppuasentomme ennakoinnista. Loppuasennossa Eino hyppää käsivarrelleni etutassuillaan. Se sättääminen nyt vähän harmittaa, mutta oikeastihan Eino suoriutui ohjelmasta todella tyylikkäästi. Luokassamme oli viisi koirakkoa, ja päästiin HTM ohjelmamme kanssa kolmannelle sijalle! Palkinnoksi saadut herkut ja etenkin lelu olisi kelvannut Einolle siltä istumalta. 😀

    HTM mölli kommentit tuomarilta Minna Kellomäki: Parille sopiva musiikki ja ohjelma. Olitte hyvännäköisiä kehässä. Hyvä, katkeamaton kontakti. Positioita riittävästi, varsinkin kun suuntia oli jo vaikeampiakin mukana. Tempon vaihto erinomainen ja todella selkeä. Laita siirtymässä koira töihin, älä tee työtä sen puolesta (älä nosta jalkoja vaan pyydä koira liikkumaan). Koreografia toimi hyvin tilankäytöllisesti ja myös liikkeiden sijoittelun puolesta. Upea ja näyttävä loppuliike, jonka ajoitus tänään onnistui erinomaisesti – juuri kuten pitää. Olette jo kisoihin valmis tekemisen puolesta! Onnea matkaan!

    FS kilpailevien luokassa oli 10 osallistujaa, ja sen kehääntutustumisessa kävin vain itsekseni tekemässä ohjelman pariin otteeseen musiikin kanssa. Kokeilimme ihan kokonaan uutta aloitusta, jonka sijoittelua piti hetken aikaa miettiä. Liikkeiden sijoittelu tulee varmasti vielä elämään, sillä nyt meiltä jäi kokonaan yksi nurkka kehästä käyttämättä. Lämmitellessä tehtiin melkein kaikki liikkeet läpi, etenkin vadin kiertämistä ja sen päällä pyörimistä lämppäiltiin. Alkuasennossa ei ollut ongelmaa, ja pakittaessa huomasin että yksi käsky kerrallaan riittää, jos käskyä toistaa Eino alkaa pomppimaan ihmeellisesti, (kuten alla videolla tekee, vaikka sanoin kyllä vain yhden käskyn) mutta yhdellä käskyllä peruutus on siistin näköistä.

    Ohjelma itsessään meni ihan kivasti, ei ihan Salon möllien veroisesti mutta paljon paremmin kuin mitä meillä on oikeissa kisoissa mennyt. Ei minkäänlaista ongelmaa kontaktin kanssa, paria vilkaisua yleisön suuntaan lukuunottamatta. Einolla tuntui oikeasti olevan hauskaa! Vähän siellä hypittiin päin, jätettiin kiertämättä ja muuta säätöä, mutta Einolla oli selvästi hyvä mieli ohjelman ajan ja teki töitä mielellään ihmettelemättä kummempia. Itselle jäi vähän “äh” fiilis sen kaiken sättäämisen vuoksi ja kun meidän niin varma loppuasentokaan ei onnistunut, mutta oikeasti tästä jäi hyvä fiilis ja fiilis on parempi joka kerta kun katson videon uudestaan. FS:n kanssa siis vain tarkkuutta tekemiseen ennen kisoja! Sijoille ei päästy, mutta olihan meillä iso luokka johon mahtui monta todella hyvää suoritusta! 🙂

    FS ALO kommentit: Kiva, menevä ohjelma ja musiikki. Musiikin sydän-teema huomioitu hyvin. Asu erinomainen ja helman korkeus täydellinen koiralle (sopivan ylhäällä). Liikkeitä erittäin hyvä määrä, niiden suoritustäsmällisyys ja ajoitukset musiikkiin toimivat erinomaisesti. Joitain liikkeitä meni “pummiin” mutta vain vähän määrällisesti. Pidin ohjaajan liikkumisesta, sujuvaa ja vaivatonta. Loppuliike aivan herkku; herttainen ja hellää suhdetta kuvastava. Kuulutuksessa sanottu kontaktiongelma on havaittavissa. Koira vilkuilee yleisöä usein ja jää jopa katsomaan. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois kehästä. Lisää harjoitusta, toki oletan tuloksen jo näkyvänkin. Tarkista itse onko koira aina “käskyn alla” eli onko sillä koko ajan tiedossa mitä sen tulisi tehdä. Se kun teki HTM:ää isommalla intensiteetillä eli kontakti pysyi koko ajan.

    Tuomarimme Minna Kellomäki kirjoitti todella pitkät kommentit, ja oli ihanan kattavasti ottanut eri osa-alueita huomioon! Minna kertoi FS palkintojenjaossa, että oli kirjoittanut omia mietteitä kuulutusten perusteella kuultuihin ongelmiin, eli meidän kohdalla tuohon kontaktiin. Ja oli kyllä todella hyvä huomio, että minun tulisi tarkistaa onko Eino käskyn alla koko ajan. Sillä ei kyllä taida olla! 😀 Useat siirtymät taitaa mennä ihan vain sillä, että sanon “mennään” ja juostaan vain paikasta toiseen.

    Pakko myös kehua Einon käytöstä kisapaikalla. Tämä saa häkissä aina kongin jossa on jäädytetty tämän lihoja, joita saa jäädä jäystämään. Tämän avulla Eino on ollut ihan hiljaa häkissään koko viikonlopun, mutta etenkin Tampereella käytös oli todella hienoa. Lämmittely-alue oli myös todella suuri ja tilava, joten uskalsin pitää Einoa vapaana lämmittelyalueella. Treeneissä olen pitänyt Einoa vapaana nyt muutaman kuukauden ajan, mutta en ikinä vieraassa kisapaikassa niin, että vieraat koirat on vain muutaman metrin päässä. Otin vain häkistä ja Eino tulee siinä kontaktissa odottelemaan että mitä nyt tehdään. <3 Todella monet koirat myös rähisivät kisapaikalla, mutta Eino ei mennyt rähinöihin mukaan ja juuri ja juuri edes mitään inisi! Aamulla metsässä omistajalta karannut (tai näin oletan, koska hihna oli kiinni) russeli tuli meistä metrin päähän murisemaan Einolle, mutta Eino vain tuijotti russelia kunnes russeli palasi omistajansa luo. Toki sitten kun tilanne oli ohi ja lähdin liikkumaan, hajosi Einon pakka vähäsen kuten aina kun tämä on kiihtynyt, ja tulee jotain koiria vastaan. Russeliomistaja ei myöskään missään kohtaa pyytänyt anteeksi irti juoksevaa koiraansa, joka olisi ollut ihan asiallista, vaikka olisikin ollut vahinko…

    Nyt vietetään Einon kanssa vapaapäivää, ja tämä viikko on muutenkin vähän rauhallisempi verrattuna edeltävään viikkoon. 🙂 Postauksen kuvat ovat jotain vanhempia arkistojen kätköistä!

  • Hotspottia ja treeniä

    Nyt on jälleen tapahtunut kaikenlaista päivitysten välissä, että on pakko päästä kirjoittelemaan ennen viikonlopun kisoja, joista varmasti riittää kerrottavaa ja paljon! Lähdimme viikko sitten Peksun kanssa Tallinnaan muutamaksi päiväksi kahdestaan, ja pikkusiskoni Linda tuli hoitamaan Einoa siksi aikaa. Sunnuntai-illalla, alle puolikkaan vuorokauden päässä meidän lähdöstä Tallinnaan, huomasin kuitenkin pienen veriläntin Einon vasemmassa poskessa. Ajattelin kyseessä olevan naarmu verestä päätellen tai ötökän pistos, kun keskellä oli pieni piste. Kun aluetta kuitenkin lähti hieman saksimaan, totesin, että kyllä tämä vain on hotspot…

    Kun aluetta lähti leikkaamaan enemmän, löytyi sieltä pari “etäpesäkettä” ja pientä alkavaa, jotka olivat näppylän tapaisia. Siinä illan aikana sitten alueelta leikeltiin vielä lisää karvoja, haavaa putsattiin Betadinen kanssa. Eino oli kyllä todella reipas pieni potilas tämän toimenpiteen aikana, sillä karvaa on tosiaan saksittu pikkusaksilla eikä Eino kuin maannut paikallaan! Lopulta lähdettiin Einon kanssa päivystävään eläinlääkäriin hakemaan kauluria ja lisää ohjeita putsausta varten. Niin maanantaiaamuna jätimme ressukan kauluri päässä odottamaan Lindaa, jota taas odotti koira joka ei uskalla kävellä kaulurinsa kanssa ja liuta ohjeita ja puteloita haavan hoitoa varten. Hotspot on onneksi helppo hoitaa kuntoon lopulta kun sen vain huomaa ajoissa, eikä nyt reilua viikkoa myöhemmin haavasta näy kuin kalju kohta. Paraisten näyttelyissä koira siis esitetään “väärinpäin” oikealta kyljeltä. 🙂

    Tulevien kisojen ja möllitaippareiden vuoksi en ole nyt meinannut pysyä nahoissani, ja haluaisin vain treenata ja treenata vielä lisää. Flunssa kuitenkin päätti tulla hieman hiljentämään minun intoani, ja nyt olenkin ollut kaksi päivää kotona parantumassa ja yritän pitää huolen, että minulla on ääni tallessa viikonloppuna kisoissa. Teimme kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina parit hakuruutu-treenit, ja en voi kuin ihmetellä pienen koiran intoa ja osaamista!

    Tein lauantaina ihan kaksin Einon kanssa helpon kolmen damin (yksi oli siipidami) treenin, jossa damit oli asetettu lähelle toisiaan ja lyhyen etäisyyden päähän. Pointtina on opettaa Einolle uusi käsky “tuo”, joka on hakuruutujen käsky. Damit laitettiin paikalleen Einolta piilossa, mutta pidin huolen, että hajuja löytyy paljon hakua helpottamassa. Olen nyt sisätiloissa treenatessa muistanut ottaa koiran vastaan, enkä damia, ja sen tein nyt myös. Nouto näyttää jälleen aivan erilaiselta ja rennommalta kuin taannoin treeneissä, tauko on siis tehnyt hyvää! Muistin vasta lopussa olla katsomatta koiraa kun tämä palaa luokse, mutta se ei Einon intoa pilannut!

    Annoin Einon itse päättää minkä tämä hakee ensin, ja sieltä ne tulivat järjestyksessä oikealta vasemmalle yksi kerrallaan. Upeaa työskentelyä, ja myös varisdami tuli metsästä empimättä, vaikka sen kanssa oli viimeksi ongelmaa kiihtymisen vuoksi. Tällä kertaa myös maltoin olla jatkamatta treenejä pidempään kuin yhden suorituksen verran, ja jatkoimme metsässä kävelyä reilun puolen tunnin ajan. Loput superpalkat Eino sai sitten lenkin yhteydessä kun tein ihan perus luoksetuloja. Oli kyllä jälleen ihana tajuta kuinka helppo Eino oikein on, tämän tallustellessa 10 metrin säteellä edessä tai takana. Eino on nyt myös oppinut hyvin käskyn “oota”, eli Einon tulee odottaa paikallaan vapautusta, jonka jälkeen tämä saa jatkaa matkaa. Helpottaa kyllä kummasti elämää, sillä vaikka Eino ei varsinaisesti kauas mene, niin on aina turvallisempi kurkata yhdessä mutkan taakse jonne ei polulta näe.

    Sunnuntaina suuntasimme Yläneelle, jonne on tullut kaksi kissanpentua. Kisut hieman pelkäsivät Einoa, ja lähtivät sitten karkuun turvapaikkaan heti kun etäisyyttä oli liian vähän. Einon pää ei sitten kestänyt lainkaan sitä, että pienet pörröiset otukset lähtivät ensinnäkin pois, juosten, ja vieläpä piiloon, yhdistettynä siihen että tämä ei edes päässyt lähtemään perään! Uteliaisuuden, saalisvietin ja hihnan yhdistelmänä meillä olikin kiljuva ja haukkuva koira joka pelästytti kisut oikein kunnolla. Kauniita yhteispotretteja ei siis vielä saatu, mutta myöhemmin kävelytin Einoa pihalla niin, että Eino ei nähnyt kisuja vaan kisut Einon, jolloin näille muodostui ehkä hieman hillitympi kuva Einosta kuin se kiljuva valtava oranssi otus joka yritti päästä näiden perään.

    Yläneellä teimme kuitenkin myös parit hakutreenit, jossa ensin kävin viemässä itse kaksi damia metsäpolun eri puolille, mutta kuitenkin lähelle. Noudot olivat hyviä, suu ei käynyt kuin ehkä hieman mutta damia ei kuitenkaan rikottu. Tällä kertaa en kuitenkaan malttanut jättää treeniä siihen, vaan noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen laitoin Peksun viemään damit piiloon hieman kauemmas. Tässä tulisi ensimmäistä kertaa “tuo” käskylle etäisyyttä ja damit on vienyt paikalleen joku muu kuin minä, eli on uusia hajuja eikä Eino opi hakemaan dameja vain minun jälkien perusteella. Eino lähti eri suuntaan kuin mihin aluksi ohjasin, mutta tämä ampaisi heinikon läpi suoraan damille ja takaisin molemmilla kerroilla! Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin näyttämään Peksulle miten hyvin Eino noutaa. Suu ei käynyt lainkaan, ja Eino oli itseasiassa tyrkkäämässä damia naamalleni ennen kuin otti palkan vastaan. Ihmeellistä miten pienestä se voikaan olla kiinni, että saa onnistuneita noutoja.

    Noutotreenit saavat kuitenkin jäädä nyt ainakin viikoksi tauolle, sillä nyt täytyy hetkeksi keskittyä muihin puuhiin perjantain koiratanssikisojen ja lauantain rally-tokokisojen vuoksi. Kipeänä en nyt saisi lainkaan pomppia ulkona, mutta koska olo koheni hieman eilen illalla, en voinut vastustaa kiusausta ja käytiin tekemässä pikaiset rallytreenit Einon kanssa iltalenkin ohella. Niin reipas ja innokas Eino ei ole ollut pitkään aikaan, ja oli kyllä ilo työskennellä tämän kanssa! Innokkuus vei tarkkuutta liikkeistä, mutta tällä kertaa oli vain tarkoitus harjoitella kylttien kanssa tarkkaa suoritusta alueella ja muistutella mitä ALO-luokassa oikein pitikään tehdä. Treeni meni kaiken kaikkiaan todella hyvin, ja innolla odotan viikonlopun kisoja!

  • Näyttelyistä lomalle

    Näyttelyiden jälkeen menimme suoraan Yläneelle, sillä näyttelyt Aurassa olivat matkan varrella. Yläneellä vietimmekin oikein rentoa aikaa, ollen ulkona ja syöden hyvin. Kuumien päivien vuoksi päiväsaika meni sisätiloissa, mutta illalla Eino pääsi hieman pidemmille lenkeille.

    Lauantaina emme muuta juuri tehneetkään kuin lepäilleet näyttelyiden jälkeen ja käyneet vähän lenkkeilemässä. Sunnuntaina menimme kuitenkin aamulla aikaisin (Einon herättämänä) kävelemään yhdessä Einon kanssa pidemmälle lenkille, jotta tämä jaksaa olla taas sisätiloissa päivän ajan. Otin pitkästä aikaa kameran mukaan lenkille, ja hienoja kuvia tuosta hienosta eläimestä sai napsittua!

    Sunnuntaina menimme myös tekemään pienen dami-treenin metsään, mutta koska ulkona oli todella kuuma ja kuiva, sekä vielä paarmat kiusasivat meitä, joten emme olleet kauaa. Teimme muistinoutoja, sellaisia noutoja joissa heitin damin vain pusikkoon (sekä niin että Eino oli vieressäni että niin ettei Eino huomannut mihin dami meni tämän ollessa vähän matkan päässä minusta). Teimme myös sellaisia noutoja, joissa kävin itse viemässä damin vähän matkan päähän ja Einon tuli istua paikallaan ja sitten noutaa se.

    Oli upea huomata, miten Eino otti nenän käyttöön kun tämä ei heti nähnyt missä dami on! Heittäessa nimittäin Eino ei aina nähnyt mihin dami lähti, ja hetken hakemisen jälkeen nenä lennähti ilmaan ja löytämisen jälkeen dami tuotiin suoraan minulle. Treenin puutteesta damin pureskelu on tullut takaisin, ettei Eino oikein tajua että se tulee tuoda minulle vaan jää pureskelemaan sitä vähän matkan päähän. Niin raivostuttavaa kuin se onkin, tiedän, että se on minun oma vikani kun treenejä on laiminlyöty. Täytyy siis jatkossa vaan muistaa ottaa dami useammin lenkille mukaan ja tehdä treenejä aktiivisesti!