Rally-tokotaituri Eino!

Kävimme viime viikolla kääntymässä mätsäreissä, eikä tulokset kyllä mitenkään päätä huimanneet. Siitä saatiin kuitenkin paljon arvokasta oppia ja lisää kokemuksia Einolle, vaikka ne eivät niin hyviä olleetkaan. Jouduimme siis epäselvän ilmoituksen vuoksi lähtemään täysin kylmiltään kehään, joka tarkoitti sitä, ettei Eino ollut ehtinyt oikein fiilistelemään tunnelmaa etukäteen, vaan otettiin käytännössä autosta suoraan kehään. Haukkuvat koirat kehän laidalla saivatkin Einon hieman jännittämään, ja kun itsekin olin hieman jännittynyt ja stressaantunut nopeasta tilanteesta, meni se siihen ettei Eino ollut antaa tuomarin edes koskea! Tajusin, että näin meni myös Turun näyttelyissä; häkistä kehään ilman lämmittelyä, mitä kaikissa muissa tapahtumissa olemme ehtineet tekemään. Lopulta tuomari sai koskea Einoon kun siinä hetken henglailtiin, hampaatkin katsottiin oikein hyvin lopulta.

Olen huomannut, että kun Einoa paineistaa, se menee tavallaan lukkoon eikä enää handlaa tilannetta vaan pyrkii vain pois. Jos yrittää pakottaa, menee koira entistä pahemmin solmuun. Olimme lopulta sinisten neljänsiä, mutta suoritus jäi silti harmittamaan. Eilen illalla olimme kaikki kolme lenkillä, ja otimme pienen “mittatikku”-harjoituksen, eli minä seisotin Einoa ja Peksu asetti kepin tämän selälle. Alun epäilyn jälkeen Eino kesti kepin hienosti niin selältä kuin kyljiltä. Tällä viikolla on jo seuraavat mätsärit tiedossa, ja otan mukaani jonkin esineen esittämään mittatikkua että saadaan myös vieraan ihmisen “mittatikku”-käsittely aikaiseksi.

Eilen olimme myös pitkästä aikaa rally-tokon merkeissä tapahtumassa, nimittäin Koirankota järjesti epäviralliset rally-tokokilpailut! Osallistuimme kahteen luokkaan, nami-ALO ja ALO. Omatoimitreenimme ovat onnistuneet mahtavasti edeltävällä viikolla, ja minulla oli todella hyvä fiilis tulevaan kilpailuun. Samalla minua jännitti aivan tajuttomasti tuleva kilpailu, ja olen tarkkaillut Einon jokaista askelmaa, näkyykö epäpuhtautta, onko koira kunnossa ja voidaanko varmasti mennä kisaamaan. Niin kuitenkin matkasimme kaikki kolme kilpailuihin sunnuntaiaamuna. Nami-ALO oli ensimmäinen luokista, ja olimme sen 7. koirakko. Siinä olisi siis mukavasti aikaa virittää Eino oikealle taajuudelle ennen suoritusta. Rata oli oikein mukava näin jälkikäteen ajateltuna, mutta ensimmäinen reaktio oli, että onpa ahdas! Liikkeitä oli 10, eli ihan normaalin radan verran.

Lämppä meni myös loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka alkuun Eino sinkoilikin joka suuntaan ja halusi tutustua jokaiseen paikalla olevaan koiraan. Keskittyminen löytyi kuitenkin sieltä jostain lopulta, ja minulla oli todella hyvä fiilis kun lähdimme suorittamaan rataa. Eino oli kyllä todella taitava, ja meillä todella oli hauskaa rataa suorittaessa! Oli täyskäännöstä, eteen istumista, pujottelua ja koiran kiertämistä, vähän kaikkea löytyi radalta ja ihan hyvin ne myös mahtui suorittamaan eikä rata enää ollutkaan ahdas. Pujottelun välit olivat paljon kapeammat kuin mitä meillä treeneissä on ollut, mutta sekään ei ollut ongelma, vaan Eino työskenteli mahtavasti. Muutamat palkat annoin radalla, mutta muuten Einolle riitti vain ajatus siitä että minulla on palkkaa, vaikka ei niitä heti saanutkaan.

Yksi virhe meille sattui loppuun, kun kylttinä oli liikkeestä maahanmeno. Eino teki siihen sellaisen istu-maahan-istu liikesarjan ihan itsekseen, ja katsahdin siitä sitten tuomariin todetakseni, että uusimme tämän liikkeen. Toisella yrittämällä liike meni oikein, Eino ampaisi maahan heti käskyn saatuaan. Maalin jälkeen kävelimme ulos radalta, ja siitä alkoi bileet Einolle. Tiesin, että tästä tuli tulos (saatiin yli 70p), ja se tuntui hyvältä! Muutamat mokat sinne radalle mahtui ja yksi virhe, mutta pisteitä ei tulisi lähtemään niin paljoa ettei tulosta tulisi. Einokin innostui niin paljon, että olimme hetken rally-tokokisan viihdenumero kun tämä hyppäsi selkä edellä syliini ja alkoi siinä kiemurtelemaan. Alla olevasta kuvasta voi huomata kumpi on se, jolla on ihan hulvatonta ja kumpi yrittää pitää molemmat pystyssä.. Laitoin sitten Einon häkkiin pienten halihetkien jälkeen, ja jäätiin odottelemaan tuloksia.

Tulosten kertominen olikin täynnä yllätyksiä. Eino oli nimittäin häkissä odottamassa tuloksia, sillä en uskonut meidän pääsevän sijoille. Ja sijoille emme päässeetkään, mutta saimme silti tuomarin jakaman tuomarin suosikki -palkinnon! Kommentti “Todella hienoa tekemistä!” lämmitti mieltä, ja häkeltyneenä TS-sijasta sekä meidän huimasta 96 pisteestä otin koiran häkistä ja menimme poseeraamaan muiden vierelle. Pisteissä tuli noin 40 pisteen hyppy viime tuloksiin, todella suuri harppaus ja niin paljon parempi suoritus verrattuna kevään kisoihin! Koira oli monta kuukautta nuorempi silloin, mutta treenasimme sentään aktiivisesti ja nyt menimme viikon pikatreenillä kisoihin kiskomaan huiput pisteet.

ALO luokkaan rata muuttui hieman, ja sinne tuli astetta vaativampia liikkeitä mukaan. Siellä oli muun muassa 360 asteen käännökset vasemmalle ja oikealle, ja hitaasti-kyltti, jonka jälkeen liikkumisen tulee hidastua. Hitaasti kävelyä emme ole treenanneet kuin hetkittäin aina välillä, ja emme kertaakaan kuluneen viikon aikana. Kokonaisuudessaan treeniä kyseiselle liikkeelle on sen 5min ehkä, koko Einon elämän ajalta. Noh, ihan hyvin sen pohjilta voi mennä kisailemaan!

Einolta oli hieman jo veto pois tässä kohtaa pitkän päivän vuoksi, ja se tuntui meidän suorituksessa. Se ei niinkään näkynyt muuten kuin Eino tapasi hieman karata sivultani turhan kauas ja kerran jäi katsomaan kehän ulkopuolelle. Tästä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä. Palkattomuus ei tuntunut vaikuttavan Einoon mitenkään. Meillä oli kyllä edelleen hauskaa, liikkeet suoritettiin puhtaasti ja kun nameja ei voinut käyttää, kehuin Einoa todella innostavasti sen sijaan. Meille sattui myös tällä radalla virhe, sillä 360 asteen käännöksessä vasemmalle Eino istahti kesken liikkeen pikaisesti. Huomasin sen radalla, mutta jostain syystä en silti heti tokaissut, että uusimme liikkeen. Eipä siinä olisi ollut paljoa tilaakaan, ja se olisi mennyt paikallaan pyörimiseksi, joten olen ihan tyytyväinen päätökseeni. Radan jälkeen Eino sai paljon nameja ja huomiota, Eino oli jaksanut todella hyvin koko päivän ja teki todella reippaasti töitä koko ajan.

ALO luokasta saimme tulokseksi 89p, eikä sijoille tällä kertaa ollut asiaa. Olin kuitenkin enemmän kuin onnellinen päivän saavutuksista, eikä syksyllä rally-tokokisoissa starttaaminen tuntunut enää niin mahdottomalta ajatukselta. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että oikealla vireellä ja ohjaajan pysyessä kasassa saamme ALO luokan nopeasti hoidettua alta pois, mutta eipä se liikkeiden osaaminen tarkoita sitä että sieltä oikeasti tulosta tulisi. Jäämme kuitenkin odottamaan mitä osteopaatti Jarna Uusitalo sanoo Einosta perjantaina, kun menemme hänen hoitoonsa! Tämä käynti tulee määrittelemään aletaanko treenaamaan jälleen hieman aktiivisemmin vai saako Eino jatkaa lomailua vielä toistaiseksi.