-
Rally-tokotaituri Eino!
Kävimme viime viikolla kääntymässä mätsäreissä, eikä tulokset kyllä mitenkään päätä huimanneet. Siitä saatiin kuitenkin paljon arvokasta oppia ja lisää kokemuksia Einolle, vaikka ne eivät niin hyviä olleetkaan. Jouduimme siis epäselvän ilmoituksen vuoksi lähtemään täysin kylmiltään kehään, joka tarkoitti sitä, ettei Eino ollut ehtinyt oikein fiilistelemään tunnelmaa etukäteen, vaan otettiin käytännössä autosta suoraan kehään. Haukkuvat koirat kehän laidalla saivatkin Einon hieman jännittämään, ja kun itsekin olin hieman jännittynyt ja stressaantunut nopeasta tilanteesta, meni se siihen ettei Eino ollut antaa tuomarin edes koskea! Tajusin, että näin meni myös Turun näyttelyissä; häkistä kehään ilman lämmittelyä, mitä kaikissa muissa tapahtumissa olemme ehtineet tekemään. Lopulta tuomari sai koskea Einoon kun siinä hetken henglailtiin, hampaatkin katsottiin oikein hyvin lopulta.
Olen huomannut, että kun Einoa paineistaa, se menee tavallaan lukkoon eikä enää handlaa tilannetta vaan pyrkii vain pois. Jos yrittää pakottaa, menee koira entistä pahemmin solmuun. Olimme lopulta sinisten neljänsiä, mutta suoritus jäi silti harmittamaan. Eilen illalla olimme kaikki kolme lenkillä, ja otimme pienen “mittatikku”-harjoituksen, eli minä seisotin Einoa ja Peksu asetti kepin tämän selälle. Alun epäilyn jälkeen Eino kesti kepin hienosti niin selältä kuin kyljiltä. Tällä viikolla on jo seuraavat mätsärit tiedossa, ja otan mukaani jonkin esineen esittämään mittatikkua että saadaan myös vieraan ihmisen “mittatikku”-käsittely aikaiseksi.
Eilen olimme myös pitkästä aikaa rally-tokon merkeissä tapahtumassa, nimittäin Koirankota järjesti epäviralliset rally-tokokilpailut! Osallistuimme kahteen luokkaan, nami-ALO ja ALO. Omatoimitreenimme ovat onnistuneet mahtavasti edeltävällä viikolla, ja minulla oli todella hyvä fiilis tulevaan kilpailuun. Samalla minua jännitti aivan tajuttomasti tuleva kilpailu, ja olen tarkkaillut Einon jokaista askelmaa, näkyykö epäpuhtautta, onko koira kunnossa ja voidaanko varmasti mennä kisaamaan. Niin kuitenkin matkasimme kaikki kolme kilpailuihin sunnuntaiaamuna. Nami-ALO oli ensimmäinen luokista, ja olimme sen 7. koirakko. Siinä olisi siis mukavasti aikaa virittää Eino oikealle taajuudelle ennen suoritusta. Rata oli oikein mukava näin jälkikäteen ajateltuna, mutta ensimmäinen reaktio oli, että onpa ahdas! Liikkeitä oli 10, eli ihan normaalin radan verran.
Lämppä meni myös loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka alkuun Eino sinkoilikin joka suuntaan ja halusi tutustua jokaiseen paikalla olevaan koiraan. Keskittyminen löytyi kuitenkin sieltä jostain lopulta, ja minulla oli todella hyvä fiilis kun lähdimme suorittamaan rataa. Eino oli kyllä todella taitava, ja meillä todella oli hauskaa rataa suorittaessa! Oli täyskäännöstä, eteen istumista, pujottelua ja koiran kiertämistä, vähän kaikkea löytyi radalta ja ihan hyvin ne myös mahtui suorittamaan eikä rata enää ollutkaan ahdas. Pujottelun välit olivat paljon kapeammat kuin mitä meillä treeneissä on ollut, mutta sekään ei ollut ongelma, vaan Eino työskenteli mahtavasti. Muutamat palkat annoin radalla, mutta muuten Einolle riitti vain ajatus siitä että minulla on palkkaa, vaikka ei niitä heti saanutkaan.
Yksi virhe meille sattui loppuun, kun kylttinä oli liikkeestä maahanmeno. Eino teki siihen sellaisen istu-maahan-istu liikesarjan ihan itsekseen, ja katsahdin siitä sitten tuomariin todetakseni, että uusimme tämän liikkeen. Toisella yrittämällä liike meni oikein, Eino ampaisi maahan heti käskyn saatuaan. Maalin jälkeen kävelimme ulos radalta, ja siitä alkoi bileet Einolle. Tiesin, että tästä tuli tulos (saatiin yli 70p), ja se tuntui hyvältä! Muutamat mokat sinne radalle mahtui ja yksi virhe, mutta pisteitä ei tulisi lähtemään niin paljoa ettei tulosta tulisi. Einokin innostui niin paljon, että olimme hetken rally-tokokisan viihdenumero kun tämä hyppäsi selkä edellä syliini ja alkoi siinä kiemurtelemaan. Alla olevasta kuvasta voi huomata kumpi on se, jolla on ihan hulvatonta ja kumpi yrittää pitää molemmat pystyssä.. Laitoin sitten Einon häkkiin pienten halihetkien jälkeen, ja jäätiin odottelemaan tuloksia.
Tulosten kertominen olikin täynnä yllätyksiä. Eino oli nimittäin häkissä odottamassa tuloksia, sillä en uskonut meidän pääsevän sijoille. Ja sijoille emme päässeetkään, mutta saimme silti tuomarin jakaman tuomarin suosikki -palkinnon! Kommentti “Todella hienoa tekemistä!” lämmitti mieltä, ja häkeltyneenä TS-sijasta sekä meidän huimasta 96 pisteestä otin koiran häkistä ja menimme poseeraamaan muiden vierelle. Pisteissä tuli noin 40 pisteen hyppy viime tuloksiin, todella suuri harppaus ja niin paljon parempi suoritus verrattuna kevään kisoihin! Koira oli monta kuukautta nuorempi silloin, mutta treenasimme sentään aktiivisesti ja nyt menimme viikon pikatreenillä kisoihin kiskomaan huiput pisteet.
ALO luokkaan rata muuttui hieman, ja sinne tuli astetta vaativampia liikkeitä mukaan. Siellä oli muun muassa 360 asteen käännökset vasemmalle ja oikealle, ja hitaasti-kyltti, jonka jälkeen liikkumisen tulee hidastua. Hitaasti kävelyä emme ole treenanneet kuin hetkittäin aina välillä, ja emme kertaakaan kuluneen viikon aikana. Kokonaisuudessaan treeniä kyseiselle liikkeelle on sen 5min ehkä, koko Einon elämän ajalta. Noh, ihan hyvin sen pohjilta voi mennä kisailemaan!
Einolta oli hieman jo veto pois tässä kohtaa pitkän päivän vuoksi, ja se tuntui meidän suorituksessa. Se ei niinkään näkynyt muuten kuin Eino tapasi hieman karata sivultani turhan kauas ja kerran jäi katsomaan kehän ulkopuolelle. Tästä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä. Palkattomuus ei tuntunut vaikuttavan Einoon mitenkään. Meillä oli kyllä edelleen hauskaa, liikkeet suoritettiin puhtaasti ja kun nameja ei voinut käyttää, kehuin Einoa todella innostavasti sen sijaan. Meille sattui myös tällä radalla virhe, sillä 360 asteen käännöksessä vasemmalle Eino istahti kesken liikkeen pikaisesti. Huomasin sen radalla, mutta jostain syystä en silti heti tokaissut, että uusimme liikkeen. Eipä siinä olisi ollut paljoa tilaakaan, ja se olisi mennyt paikallaan pyörimiseksi, joten olen ihan tyytyväinen päätökseeni. Radan jälkeen Eino sai paljon nameja ja huomiota, Eino oli jaksanut todella hyvin koko päivän ja teki todella reippaasti töitä koko ajan.
ALO luokasta saimme tulokseksi 89p, eikä sijoille tällä kertaa ollut asiaa. Olin kuitenkin enemmän kuin onnellinen päivän saavutuksista, eikä syksyllä rally-tokokisoissa starttaaminen tuntunut enää niin mahdottomalta ajatukselta. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että oikealla vireellä ja ohjaajan pysyessä kasassa saamme ALO luokan nopeasti hoidettua alta pois, mutta eipä se liikkeiden osaaminen tarkoita sitä että sieltä oikeasti tulosta tulisi. Jäämme kuitenkin odottamaan mitä osteopaatti Jarna Uusitalo sanoo Einosta perjantaina, kun menemme hänen hoitoonsa! Tämä käynti tulee määrittelemään aletaanko treenaamaan jälleen hieman aktiivisemmin vai saako Eino jatkaa lomailua vielä toistaiseksi.
-
Hui hellettä!
Tähän väliin on ehtinyt tapahtua taas vaikka ja mitä, mutta aloitetaan kertomalla että tässä on nyt pari viikkoa ollut ihan kunnon helteet! Moisia ei ole pitkään aikaan nähty toukokuussa, ja siitä onkin otettu kaikki ilo irti olemalla auringossa. Eino ei niinkään lämmöstä välitä, ja ensimmäisen kunnon hellepäivän jälkeen tulikin herättämään minut kuuden aikaan aamulla, että nyt on liian kuuma asunnossa. Luulin tosiaan että tällä oli kovempikin hätä ja lähdettiin ulkoilemaan, mutta vaikka kyseessä olikin väärä hälytys niin oli se ihan kiva nähdä miltä aamut nykyisin kuuden aikaan näyttävät. Ja ihan kivaltahan siellä näytti, kuten kuvasta voi alla nähdä.
Olemme helteiden vuoksi käyneet myös ahkerasti uimassa, joskin Einon ensimmäinen uinti sitten pentuaikojen näyttikin tavallista hurjemmalta. Eino lähti nimittäin rannasta hieman turhan innokkaasti loikkien, unohtaen että kohta tassut eivät enää yllä pohjaan. Kolmannella pompulla tassut tosiaan eivät enää yltäneet pohjaan, ja koira oli sillä sekunilla pinnan alla. Sen pienen hetken luulin, että koira täytyy käydä itse noukkimassa ylös pohjasta, mutta sitten Eino nousi takaisin pintaan kun ehdin jo ottaa askeleen kohti vettä. Tällä hetkellä olemme jo pitkällä vesinoudon opetuksessa, joka on vielä hieman hakusessa, mutta olemme myös saaneet monet onnistuneet noudot tuotuna käteen asti.
Kävimme myös pyörähtämässä mätsäreissä jälleen, ja sijoitus oli sama kuin viimeksi – sinisten toinen sija. Jälleen oli täpärällä että saisimme punaisen nauhan, tällä kertaa Eino vielä seisoi upeasti paikallaan ja esiintyi hyvin. Juoksussa näkyi kyllä, että oli todella kuuma – Eino meinasi useampaan kertaan jäädä jälkeeni, eikä meno ollut yhtä näyttävää kuin tiedän sen olleen. Meillä oli tällä kertaa mies tuomarina, ja siitä huolimatta Eino antoi koskea ja kopeloida. Kerroin vielä Einon lähteneen miestuomaria karkuun Turun näyttelyissä, ja tämä otti meille erityisesti aikaa ja kopeloi kahdesti, että saatiin kunnolla treeniä ja hyviä kokemuksia! Sinisten kehässä esiintyminen sujui loistavasti (siitä huolimatta, että edessämme ollut labbis kääntyi äkisti ja tuli Einon naamalle, mihin Eino reagoi haukkumalla) siihen asti, kunnes valittiin top kahdesta se parempi. Eino istahti eikä enää suostunut seisomaan, venkuloi ja oli vinossa. Kakkospaikka oli siis aivan oikein meille, ja voiton vei erittäin nätti porokoiratyttö. Veikkaan että kuumuus voitti siinä kohtaa, tai sitten Einon mielestä kakkonen on se meidän sija ja pitää aina huolen, että siitä pidemmäs ei edetä. Alla olevista kuvista voi kuitenkin nähdä, että yhtä hymyä se meidän meno silti on. <3
Taipparitreenit ovat edenneet suhteellisen hyvin. Olimme äitini kanssa treenaamassa Qublis-hallilla muutama päivä sitten, ja tanssitreeniemme jälkeen teimme vielä muutamat noudot Einolle pellolla kokeillakseni hieman uutta maastoa ja sitä, että emme ole yksin noutotilanteessa. Variksen kanssa otimme pientä takapakkia, Eino nimittäin keksi rusauttaa variksen rikki ja alkaa kyniä sitä minulle tuomisen sijaan. Lisää treeniä siis vain.. Tein myös hieman liian vaikeita noutoja Einolle näissä treeneissä, emmekä saaneet oikein kunnollista onnistunutta noutoa. On kuitenkin ilo huomata, ettei tarmo lopu vaikka dami ei heti löytyisikään! Eino juoksi laajalla alueella etsien damia, eikä kuunnellut minua kun yritin kutsua tätä luokseni lähettääkseni tämän uudestaan oikeaan suuntaan. Eli myös lähettämistä täytyy treenata, että Eino luottaa näyttämääni suuntaan.
Ryhmätreeneissä Eino oli kerrankin hiljaa, salaisuutena ilmeisesti on etäisyys. Etäisyys niin muihin koiriin kuin minuunkin. Kun jätin Einon istuaalteen tai maahan paikalleen “paikka” käskyn alle, oli tämä aivan hiljaa sillä tällä oli jokin tehtävä. Kun on tehtävä, ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin sen tehtävän suoritukseen. Niinpä lähes aina kun emme olleet suorittamassa tehtävää, jätin Einon paikalleen ja menin seisomaan vähän matkan päähän. Tämä toimi niinkin hyvin, että välistämme sai kulkea toisia koiria jopa ja Eino on paikallaan aivan hiljaa! Treeneissä myös noudot menivät hyvin, Eino ampaisi suoraan damille ja toi sen minulle käteen. Ei meillä ehkä siistein nouto ole tästä ryhmästä, mutta ehdottomasti vauhdikkain!
Taipparitreenien lisäksi meillä on ollut tanssitreenejä, kuten aiemmin mainitsinkin. Olemme testailleet eri musiikkeja ja tehneet eri juttuja niiden tahtiin, ja nyt näyttää siltä että meille on tulossa sekä freestyle että HTM ohjelmat! Saimme Einon kanssa tanssivuoron äidiltäni yhteisten treeniemme lisäksi, ja vaikka Eino oli selkeästi väsynyt kuumuudesta jaksoi tämä tsempata aina lyhyet pätkät kun treenasimme. Etenkin silloin katse kirkastui uudelleen, kun otin meidän superpalkat esiin. Saa nähdä kuinka paljon oikein inspiroidutaan viikonlopun koulutusviikonlopusta, juhannuksena olisi kuulemma kisat tiedossa… 🙂
Kuvia meidän Qublis-treeneistä tulee kunhan saan teknologian jälleen puolelleni. Timo otti meistä kuvia sieltä, ja kuvat siitä tulevat hieman jälkijunasta eri postauksessa. 🙂
-
Tuplakakkoset
Osallistuimme 26.4. järjestettyihin mätsäreihin, match showhun, jotka ovat epäviralliset näyttelyiden kaltaiset kisat. Ne olivat Suomen Mudiyhdistyksen järjestämät ja olivat aivan meidän naapurissa Kupittaan puistossa. Ei siis tehnyt pahaa kävellä paikalle! Mätsäreissä arvostellaan myös ulkonäköä ja liikettä, mutta on hieman silti poikkeava näyttelyihin verrattuna sillä mätsäreissä koirat arvostellaan pareittain. Parista toinen saa punaisen nauhan, ja toinen sinisen. Punaisella nauhalla voittaa kaksintaiston. Lopuksi kaikki punaisten ja sinisten nauhojen saajat kerätään omiin ryhmiinsä, joista valitaan paras punaisista ja paras sinisistä. Ilmoittautuminen alkoi kello 17 ja olimme hieman sen jälkeen paikalla, itse kilpailun alkaessa kello 18. Olimme sopineet Peksun tulevan töistä suoraan mukaan seuraamaan meidän menestystämme sekä ottamaan kuvia, ja 18 aikaan tämä saapuikin.
Olimme kierrelleet Einon kanssa siihen asti ja käyneet hieman harjoittelemassa kauempana tapahtumapaikasta sekä kehän sisällä. Toiset koirat kiinnostivat hieman turhan paljon ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Lähdimme muutenkin aivan kylmiltään mätsäreihin, sitten tammikuun emme ole harjoitelleet näyttelyihin juuri lainkaan. Oli kuitenkin mukava huomata miten näinkin pienilukuisen rodun kuin tollerin edustajia näkyi Einon lisäksi ainakin viisi! Kun kehämme alkoi, oli heti meidän vuoromme. Olimme olleet ensimmäiset pentu-luokkaan (kaikki alle 1v laskettiin pennuiksi) ilmoittautuneet, joten olimme heti ensimmäisessä parissa.
Seisottamisesta ei heti alkuun meinannut tulla mitään, sillä Eino olisi halunnut kurkkia olkansa taakse takana olevaa collieta. Turun näyttelyissä olimme jonon viimeiset jolloin ei ollut ketään takanamme, ja sen jälkeen emme olekaan olleet vastaavassa tapahtumassa. Juokseminen meni kuitenkin aivan mahtavasti, teimme kaksi kierrosta jossa Eino juoksi ja esitteli liikkeitään upeasti. Kuvistakin näkee, että juoksu ainakin luonnistuu meiltä! Sitten näyttelyiden on myös tapahtunut jonkinlaista kypsymistä, sillä jokin kuukausi sitten tuomaria väistänyt poika antoi tällä kertaa katsoa hampaat ja koskea itseensä! Kuvista näkee, että missään tapauksessa arka Eino ei ole kiipeillessään tuomareiden syliin, tämä ei vain ole vieraiden kanssa heti niin sinut antaakseen koskea. Tämä oli kuitenkin aivan mahtava huomata, että tuomarimme sai katsoa hampaatkin ilman ongelmaa. Toistimme sen myös pari kertaa kun kerroin että hampaiden katsominen on ollut ongelma.
Kun toinenkin koira oli arvosteltu, me saimme sinisen nauhan ja toinen koira punaisen. Kuulemma olisi voinut mennä ihan miten vain sillä Einolla oli paremmat liikkeet, mutta koska tämä ei ollut pysynyt yhtä hyvin paikallaan oli tämä tuomarin päätös. Tämä oli hyvä päätös, sillä parimme oli kyllä ollut selkeästi parempi esiintymään, jota mätsäreissä arvostellaan enemmän kuin rodunomaisuutta. Menimme siis odottelemaan sinisten kehää kauemmas.
Kuusi paria myöhemmin oli jälleen meidän vuoromme, ja pääsimme kilpailemaan kuutta muuta koiraa vastaan sinisten kehään. Olimme jonon ensimmäiset, ja en tiedä olinko rennompi vai mitä tapahtui, sillä Eino pysyi hyvin paikallaan eikä hötkyillyt lainkaan. Juostiin kaikki ympyrää, joka meni jälleen hyvin. Tuomarimme laittoi meidät myös juoksemaan pareittain edestakaisin, ja meillä oli parina ehkä neljän kuukauden ikäinen pieni tollerityttö. Me olimme siis huomattavasti nopeampia pennun keskittyessä lähinnä hyökkäämään hihnaan kiinni. Kun kaikki olivat juosseet, tuomari alkoi jakaa porukkaa osoittaen osalle “te”, muun muassa meille. En ollut varma pitikö lähteä vai jäädä, mutta kun hieman odotti selvisi että pääsimme top 4 ryhmään!
Jälleen juostiin, jolloin tuomari määräsi kolmannelle ja neljännelle sijalle koirat. Olimme top 2 porukassa (vastassa jälleen collie) ja tuomari pyysi meitä juoksemaan vielä kierroksen että voi päättää kumpi voittaa. Ja sitten en tiedä mitä tapahtui. Voi olla että minua alkoi jännittää liikaa ja Eino reagoi siihen, sillä sitten koirani ei enää pysynyt lainkaan paikallaan vaan kiemurteli, ja juostessa pomppasi minua vasten! Ja Eino ei ole koskaan ennen tehnyt edes niin, missään tilanteessa. Me olimme siis selkeitä kakkosia, aivan oikeutetusti. Mutta kaiken kaikkiaan meillä meni mahtavasti, toinen sija ei todellakaan ollut huono! Olen jo löytänyt kahdet muutkin mätsärit jotka ovat samassa paikassa, silloin toivottavasti esiintyminen tulee olemaan läpi koko kilpailun samaa kuin sinisten kehän alussa.
Kävimme vielä ottamassa poseerauskuvat puistossa pokaalin ja ruusukkeen kanssa, ja pakko sanoa, että on se vaan komea poika <3
Hyvät uutiset eivät kuitenkaan lopu tähän vielä, sillä saavutimme eilen illalla läpimurron Einon noudon kanssa. Se vaati vain pari pientä kieltoa, ilman huutoa ja suuttumista vaan neutraalit “äp, ei, hm” riittivät. Se riitti siihen, että Eino nosti katseensa damista ja huomasi avonaisen käteni. Nopean “keskustelun” jälkeen, jossa laitoin käteni kiinni kun Eino tiputti damin ja avasin kun tämä otti sen jälleen suuhunsa, Eino tiputti damin käteeni!!
Ylenpalttisten kehujen jälkeen otin damin selkäni takaa ja laitoin maahan. Nyt Eino tajusi paljon nopeammin homman juonen ja jälleen antoi damin suoraan käteeni! Teimme näin useamman kerran, ja viimeiseksi tein “hakuruudun” sisälle kahden damin kanssa. Eino toi molemmat vauhdikkaasti ja hieman heitellen (valmiita emme todellakaan siis ole, vaikka huimaa edistystä on tapahtunut) minulle käteen, ja sain lähetettyä tämän uudestaan hakemaan toista damia joka myös palautui käteen. Olen ihan käsittämättömän ylpeä tuosta pienestä pojasta, sillä saimme nyt palaset loksahtamaan paikalleen ja nyt vain täytyy tehdä paljon toistoja eri paikoissa (eikä vain sisätiloissa) jotta tämä erittäin toivottu käytös pysyy yllä.