Tuplakakkoset

Osallistuimme 26.4. järjestettyihin mätsäreihin, match showhun, jotka ovat epäviralliset näyttelyiden kaltaiset kisat. Ne olivat Suomen Mudiyhdistyksen järjestämät ja olivat aivan meidän naapurissa Kupittaan puistossa. Ei siis tehnyt pahaa kävellä paikalle! Mätsäreissä arvostellaan myös ulkonäköä ja liikettä, mutta on hieman silti poikkeava näyttelyihin verrattuna sillä mätsäreissä koirat arvostellaan pareittain. Parista toinen saa punaisen nauhan, ja toinen sinisen. Punaisella nauhalla voittaa kaksintaiston. Lopuksi kaikki punaisten ja sinisten nauhojen saajat kerätään omiin ryhmiinsä, joista valitaan paras punaisista ja paras sinisistä. Ilmoittautuminen alkoi kello 17 ja olimme hieman sen jälkeen paikalla, itse kilpailun alkaessa kello 18. Olimme sopineet Peksun tulevan töistä suoraan mukaan seuraamaan meidän menestystämme sekä ottamaan kuvia, ja 18 aikaan tämä saapuikin.

Olimme kierrelleet Einon kanssa siihen asti ja käyneet hieman harjoittelemassa kauempana tapahtumapaikasta sekä kehän sisällä. Toiset koirat kiinnostivat hieman turhan paljon ja seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Lähdimme muutenkin aivan kylmiltään mätsäreihin, sitten tammikuun emme ole harjoitelleet näyttelyihin juuri lainkaan. Oli kuitenkin mukava huomata miten näinkin pienilukuisen rodun kuin tollerin edustajia näkyi Einon lisäksi ainakin viisi! Kun kehämme alkoi, oli heti meidän vuoromme. Olimme olleet ensimmäiset pentu-luokkaan (kaikki alle 1v laskettiin pennuiksi) ilmoittautuneet, joten olimme heti ensimmäisessä parissa.

Seisottamisesta ei heti alkuun meinannut tulla mitään, sillä Eino olisi halunnut kurkkia olkansa taakse takana olevaa collieta. Turun näyttelyissä olimme jonon viimeiset jolloin ei ollut ketään takanamme, ja sen jälkeen emme olekaan olleet vastaavassa tapahtumassa. Juokseminen meni kuitenkin aivan mahtavasti, teimme kaksi kierrosta jossa Eino juoksi ja esitteli liikkeitään upeasti. Kuvistakin näkee, että juoksu ainakin luonnistuu meiltä! Sitten näyttelyiden on myös tapahtunut jonkinlaista kypsymistä, sillä jokin kuukausi sitten tuomaria väistänyt poika antoi tällä kertaa katsoa hampaat ja koskea itseensä! Kuvista näkee, että missään tapauksessa arka Eino ei ole kiipeillessään tuomareiden syliin, tämä ei vain ole vieraiden kanssa heti niin sinut antaakseen koskea. Tämä oli kuitenkin aivan mahtava huomata, että tuomarimme sai katsoa hampaatkin ilman ongelmaa. Toistimme sen myös pari kertaa kun kerroin että hampaiden katsominen on ollut ongelma.

Kun toinenkin koira oli arvosteltu, me saimme sinisen nauhan ja toinen koira punaisen. Kuulemma olisi voinut mennä ihan miten vain sillä Einolla oli paremmat liikkeet, mutta koska tämä ei ollut pysynyt yhtä hyvin paikallaan oli tämä tuomarin päätös. Tämä oli hyvä päätös, sillä parimme oli kyllä ollut selkeästi parempi esiintymään, jota mätsäreissä arvostellaan enemmän kuin rodunomaisuutta. Menimme siis odottelemaan sinisten kehää kauemmas.

Kuusi paria myöhemmin oli jälleen meidän vuoromme, ja pääsimme kilpailemaan kuutta muuta koiraa vastaan sinisten kehään. Olimme jonon ensimmäiset, ja en tiedä olinko rennompi vai mitä tapahtui, sillä Eino pysyi hyvin paikallaan eikä hötkyillyt lainkaan. Juostiin kaikki ympyrää, joka meni jälleen hyvin. Tuomarimme laittoi meidät myös juoksemaan pareittain edestakaisin, ja meillä oli parina ehkä neljän kuukauden ikäinen pieni tollerityttö. Me olimme siis huomattavasti nopeampia pennun keskittyessä lähinnä hyökkäämään hihnaan kiinni. Kun kaikki olivat juosseet, tuomari alkoi jakaa porukkaa osoittaen osalle “te”, muun muassa meille. En ollut varma pitikö lähteä vai jäädä, mutta kun hieman odotti selvisi että pääsimme top 4 ryhmään!

Jälleen juostiin, jolloin tuomari määräsi kolmannelle ja neljännelle sijalle koirat. Olimme top 2 porukassa (vastassa jälleen collie) ja tuomari pyysi meitä juoksemaan vielä kierroksen että voi päättää kumpi voittaa. Ja sitten en tiedä mitä tapahtui. Voi olla että minua alkoi jännittää liikaa ja Eino reagoi siihen, sillä sitten koirani ei enää pysynyt lainkaan paikallaan vaan kiemurteli, ja juostessa pomppasi minua vasten! Ja Eino ei ole koskaan ennen tehnyt edes niin, missään tilanteessa. Me olimme siis selkeitä kakkosia, aivan oikeutetusti. Mutta kaiken kaikkiaan meillä meni mahtavasti, toinen sija ei todellakaan ollut huono! Olen jo löytänyt kahdet muutkin mätsärit jotka ovat samassa paikassa, silloin toivottavasti esiintyminen tulee olemaan läpi koko kilpailun samaa kuin sinisten kehän alussa.

Kävimme vielä ottamassa poseerauskuvat puistossa pokaalin ja ruusukkeen kanssa, ja pakko sanoa, että on se vaan komea poika <3

Hyvät uutiset eivät kuitenkaan lopu tähän vielä, sillä saavutimme eilen illalla läpimurron Einon noudon kanssa. Se vaati vain pari pientä kieltoa, ilman huutoa ja suuttumista vaan neutraalit “äp, ei, hm” riittivät. Se riitti siihen, että Eino nosti katseensa damista ja huomasi avonaisen käteni. Nopean “keskustelun” jälkeen, jossa laitoin käteni kiinni kun Eino tiputti damin ja avasin kun tämä otti sen jälleen suuhunsa, Eino tiputti damin käteeni!!

Ylenpalttisten kehujen jälkeen otin damin selkäni takaa ja laitoin maahan. Nyt Eino tajusi paljon nopeammin homman juonen ja jälleen antoi damin suoraan käteeni! Teimme näin useamman kerran, ja viimeiseksi tein “hakuruudun” sisälle kahden damin kanssa. Eino toi molemmat vauhdikkaasti ja hieman heitellen (valmiita emme todellakaan siis ole, vaikka huimaa edistystä on tapahtunut) minulle käteen, ja sain lähetettyä tämän uudestaan hakemaan toista damia joka myös palautui käteen. Olen ihan käsittämättömän ylpeä tuosta pienestä pojasta, sillä saimme nyt palaset loksahtamaan paikalleen ja nyt vain täytyy tehdä paljon toistoja eri paikoissa (eikä vain sisätiloissa) jotta tämä erittäin toivottu käytös pysyy yllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *