• Vuoden viimeiset kilpailut

    22.12.2018

    Pitäähän sitä vielä yhdet kisat ennen joulua käydä koittamassa! Olin ilmoittanut minut ja Einon rally-tokon AVO luokkaan Raision Koirakoululla järjestettäviin epävirallisiin kilpailuihin kokeilumielessä ja hakemaan kokemusta, sillä talven aikana emme varmaankaan moneen epäviralliseen kisaan ehdi ja pienen pieni varovainen toive olisi saada RTK2 ennen Einon 2 v. synttäreitä, mutta saa nyt nähdä sen tavoitteen kanssa jos aika ei riitä, tai jos Eino kehittää jotain omia uusia viritelmiä radoille. Saavuimme Peksun kanssa paikalle hyvissä ajoin, ja seurasimme muutamat VOI-luokan kilpailijat ja palkintojenjaot ennen kuin AVO-luokan rataantutustuminen alkoi. Eino käyttäytyi kisapaikalla aika ärsyttävästi, piippaili häkissä ja haisteli jatkuvasti lattiaa. Tähän en tiedä vielä ratkaisua, mikä meitä auttaisi haistelun kanssa, enkä tiedä onko ulkona oleva lumi tehnyt sen vain pahemmaksi kun kaikki hajut tuntuvat olevan niin “pinnalla” ja Eino kiskoo joka ikiseen tassunjälkeen ja pissiin kolme kertaa pahemmin kuin lumettomiin aikoihin… Kaikki liikkeet joita teimme lämmitellessä menivät kyllä todella hyvin, mutta kun naama meni kiinni lattiaan ei se sieltä noussut kuin vetämällä. Turhauttavaa!

    Rata oli melko haastava, ainakin näin ensimmäistä kertaa AVO radalle astelevalle. Siellä oli houkutus ja hyppy (hyppyä olemme tehneet kerran osana rataa..), kahdesti liike jossa seisotaan (13 ja 14), eri käännöksiä, pyörähdys ja koira kiertää ohjaajan (15) joista molemmat Eino osaa kyllä onneksi hyvin koiratanssin ansiosta ja paljon perusasentoon ottavia liikkeitä. Radan kuva alla, “Kyltti 25” on istu, askel seiso, 2 askel istu, 3 askel maahan. “Kyltti 34” on liike jossa koira kiertää ohjaajan myötäpäivään, ja “kyltti 15” on sellainen, että ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran on siirryttävä mukana niin, että rintamasuunta säilyy eikä tämä istu välissä.

    Mölleihin ei ole mitään sääntöä miten esimerkiksi palkkaamiseen tulee suhtautua, osa antaa -10p ja kuten tänään kysyin, niin Raision Koirakoululla siitä tulee hylätty kuten virallisissakin kilpailuissa. Kun oli meidän vuoromme Einon kanssa mennä radalle, en ollut vielä aivan päättänyt että palkatakko vaiko en. Siksi hypyn jälkeen en palkannut, vaikka todellakin olisi pitänyt sillä hypyn onnistuminen ei ollut mikään itsestäänselvyys! Rata sujui meille epätyypilliseen tapaan hitaasti, mutta se sisälsi epätavallisen paljon meille vähän turhankin tuttua haistelua. Liikkeet muuten menivät todella hyvin, ja kun meillä aika paljon takunnut seisominen onnistui, sujahti se käsi tietoisesti taskuun palkkaamaan. Vielä kun Eino pysyi seisoen paikallaan kierron ajan, palkkasin vielä tästä uudestaan ruhtinaallisesti.

    Palkkaamisen jälkeen Einon huomio pysyi minussa ehkä kaksi sekuntia pidempään kuin mitä muutoin olisi, ja myöhemmin Outi Vormisto, joka omistaa koirakoulun ja oli tuomarimme, totesi että turhaan otin hylkäyksen palkkaamalla. Mutta sainpa palkattua seisomiset myös kyltillä 14, jossa seisomistehtävä uusiutui. Kun katsoin videota myöhemmin uudestaan, näytti se muutoin todella hienolta mutta ne haistelut rikkoivat kyllä pahasti tekemistämme! Tulokset paljastettiin vasta palkintojenjaossa joka oli mukavaa vaihtelua, yleensä ne paljastetaan heti kun pystytään. Alla video suorituksestamme.

    En todellakaan odottanut mitään tuloslappua kummempaa, sillä olihan luokassa ollut 4 osallistujaa (joista yksi osallistui kahdesti samalla koiralla), mutta kun palkintojenjakoa varten oli jätetty pelkkä TP-kyltti eli tuomaripalkinto, tarkoitti tämä että kukaan ei saanut tulosta, ja kun enää yksi lappu oli jäljellä emmekä me olleet saaneet omaamme, otin Einon hämmentyneenä ulos häkistä ja menimme vastaanottamaan tuomaripalkinnon paikkaa! Outi totesi tosiaan, että ei olisi kannattanut palkata, mutta me olimme hakemassa vain kokemusta emmekä sijoja. 🙂 Ei se palkkaaminen kyllä ihmeitä tehnyt Einon työmoraalille, joten sinänsä tässä oli kyllä pointtia. Saimme myös vinkkejä miten treenata kontaktia ennen rata, sillä sitä meidän todella kannattaa lähteä harjoittamaan jotta saisimme haistelun vähemmälle ja Einon huomio pysyisi minussa ja itse tehtävässä.

    Oli kyllä upeaa, että saimme tästä kaikesta haistelusta huolimatta vain 12 pistemenetystä eli yhteensä 88 pistettä, vaikka kyllähän tuo aika rennosti oli arvosteltu ja paljon enemmänkin niitä -1p pisteitä olisi voinut ripotella kun minun rintamasuuntani meni vinoon tai koira oli yli 0,5m poissa asennosta, tai kun hidastin vauhtia ettei Eino jäisi aivan liikaa jälkeen. Mutta aivan upea pistesaldo joka tapauksessa ensimmäisestä AVO-luokan radasta! 🙂

    read more

  • Tuplakakkoset!

    18.11.2018

    Viikonlopun kisaputki on sujunut hyvin vaihtelevin fiiliksin. Itse kisapaikalle on menty hyvin korkein odotuksin, mutta joko hallin ahtaus tai Einon muuten ahdistunut olotila on sitten laskenut ne odotukset paljon maltillisempiin mittoihin. Niin kuitenkin Eino sai itsensä kuitenkin kasattua, ja kisasuoritukset on saatu kunnialla läpi. <3

    Lauantain rally-toko Loimalla
    Suuntasimme lauantaina Loimaalle, jossa Loimaan Seudun Kennelkerhon tiloissa järjestettiin rally-tokokilpailut, tuomarina Tiia Hämäläinen, joka oli myös meidän tuomari Vantaalla jolloin saimme hylätyn. Kisapaikka löytyi hyvin, joskin itse kisarakennusta piti kysyä toiselta koirakolta kun saimme auton kurvattua parkkipaikalle. Halli sijaitsi 3. kerroksessa (ilman hissiä) ja koska me jouduimme jättämään auton aika kauas, päätin, että otetaan vain kaikki tavarat kerralla sisälle. Kisakirjeessä oli maininta, että tilat ovat ahtaat ja häkkitilaa on rajoitetusti, mutta se todellisuus ahtaista tiloista iski vasta siinä kohtaa kun olimme kavunneet rappuset ja pieni lämmittelytila oli täynnä ihmisiä ja koiria. Itse rata oli todella avara ja tilava, mutta sen ahtauden takia menetin kaiken uskon meidän pärjäämiseen. Eino kun tuli vielä oikein kunnolla ilmoittaen tulostaan haukkumalla vähän kaikille, enkä oikein edes tajunnut mitä tehdä ja jäin pyörimään oviaukolle. Onneksi Peksu oli mukana, sillä ilman tätä emme olisi häkin kanssa päässeet Einon kanssa ovea pidemmälle. Tämä löysi meille takana olevalta varastokäytävältä hyvän ja tilavan paikan, johon saimme levitettyä leirimme.

    Kisat olivat hieman myöhässä, ja meidän rataantutustuminen alkoi reilu 20min aikataulusta jäljessä. Kävimme siinä sitten Einon kanssa kävelemässä kun olimme hyvissä ajoin, ja muutenkin muistuttelin Einolle taas mitä ollaan tekemässä. Sitä ennen opettelin kuitenkin rataa valmiiksi ja kun rataantutustumiseen päästiin, olivat kyltit jo minulle tuttuja ja tiesin mitä tulee minkäkin jälkeen. Tämä oli Turun Murren pitäjän Katjan vinkki, jota tämä tekee myös itse, jotta radalla on sitten yksi asia vähemmän mihin joutuu keskittämään ajatuksiaan ja keskittymiskykyään. Rataantutustumisen jälkeen meitä ennen menisi 6. koirakkoa, ja otin Einon pari suoritusta ennen vähän lämppäämään hallin puolelle ja tottumaan hälinään. Sainkin tämän yllättävän hyvin kuulolle, ja kun päästiin radalle, minulla oli jo todella hyvä fiilis meidän tekemisestä! Ainoa huoli radalle mentäessä oli se, että koiratanssista tuttu Anna Mäkinen oli koesihteerinä, ja pelkäsin että Eino tunnistaa tämän ja rynnistää tervehtimään. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 😀

    Radalla oli 13 tehtävää, paljon seuruuta (pujottelua edestakaisin ja spiraali juosten vasemmalle), paljon istu & maahan käskyjä ja eri käännöksiä, eli ei esimerkiksi eteenmenoja jotka ovat Einolla olleet aika päivästä riippuvaisia. Tosin, Einon istu & maahan käskyjen erottelu on myös todella hataralla pohjalla, ja tiesin jo radalle mentäessä, että nyt mennään vain nopeasti läpi tämä ettei Eino esimerkiksi maahanmenossa ehdi keksiä omia liikkeitä, mitä harjoituksissa on näkynyt… Eino teki kyllä töitä todella upeasti, ensimmäisessä tehtävässä eli pujottelussa tuli 3 x -1p kun Eino haisteli lattiaa ja yhtä tötteröä, ja talutin kiristyi. Sen jälkeen rata meni todella luontevasti, kunnes nro. 7 kyltillä “liikkeestä maahan” Eino istui. 😀 Ollaan ilmeisesti jumpattu nyt liikaa istumista, kun sitä tarjotaan ensimmäisenä! Uusimisen jälkeen se meni kuitenkin mutkitta, vaikka -1p tuli haistelusta kun olimme matkalla kyltille.

    Juosten spiraali vasemmalle meni yllättävän kivuttomasti, viimeksi juoksu-tehtävässä kun Eino sinkaisi remmin mitan päähän minusta innostuen todella paljon siitä, että juoksimme! Vähän Eino pomppi siinä minun sivulla ja minua päin, mutta yllättäen tästä ei mennyt virheitä. Luulin kyllä siinä juostessa, että minulta lensi lihapullia taskusta (mikä olisi ollut hyl) kun Eino niin alkoi pomppimaan, mutta onneksi en jäänyt katsomaan koska ei sieltä mitään lentänyt. Rata saatiin suoritettua kunnialla loppuun, muistin tehdä 360 asteen käännöksen oikealle, ja sitten olimmekin jo maalissa! Radan suoritukseen meillä meni 1:31.11 minuuttia, ja saimme hurjat 93 pistettä! Siinä kohtaa kun meidän tulokset tulivat, johdimme tilannetta, mutta vielä oli 12 koirakkoa jäljellä, joten kovin korkealla en pitänyt todennäköisyyttä että sijoittuisimme.

    Niin siinä kuitenkin kävi, että pääsimme 2. sijalle, meidän toinen sijoitus virallisista kilpailuista, ja vielä tässä lajissa josta oikeasti ollaan noustu sieltä “pohjalta” (voiko niin sanoa, kun vain kahdesta ensimmäisestä kilpailusta jäi tulos saamatta :D) ja luokassa oli yhteensä 19 osallistujaa! Tästä ajoimme käymään Yläneellä, jonne jätimme Peksun ja me Einon kanssa menimme kotiin valmistautumaan seuraavan päivän kilpailuun. 🙂

    Sunnuntain koiratanssit Vantaalla
    Eino oli selkeästi aika väsynyt, kun aamulla lähdettiin liikkeelle. Eilisen yli-innokkaan suorittajan sijaan tämä oli ihan hyvä mielentila, mutta hallilla väsymys sitten näkyi siten ettei Eino juuri kestänyt olla yksin ja äänteli todella paljon. Epäviralliset kilpailut järjestettiin Vantaalla Koirakeitaan hallissa, ja tuomareina oli ihan oikea koiratanssituomari Nadja Böckerman sekä pitkän linjan koiratanssiharrastaja ja -kouluttaja Katri Lehmonen. Paikka oli todella mukava, mutta valitettavasti tässäkin hallissa tuli jossain kohtaa aika ahdasta. Eino ei myöskään tuntunut olevan ollenkaan mukana, ja tässä väsymys oli kyllä huono sillä Eino ei oikein jaksanut handlata muita koiria ja hälinää. Menimme sitten treenailemaan pariin otteeseen käytävälle, jossa onneksi riitti tilaa, ja sain esiin sen tutun iloisen Einon! Eino kyllä haisteli todella, todella paljon lattiaa häkkimme läheltä, ja tämän teinipojan hajuinnon vuoksi ajattelin että nyt mennään tekemään vain sellainen suoritus, että palkkaan Einoa paljon siitä, että tämä pysyy kanssani ja keskittyy vain minuun lattian, tuomarien ja yleisön sijaan.

    Meille on myös muodostunut tavaksi tehdä aika paljon nenäkosketusta käteen, helppo tehtävä josta Eino saa onnistumisen tunteen ja itsevarmuuden tehdä myös haastavampia juttuja. Tätä ollaan käytetty nyt myös ennen kuin ollaan menty rally-radalle, jotta Einolla on oikein sellainen “tehdään yhdessä!” fiilis. Aika meni yllättävän äkkiä, vaikka olimme olleet kisapaikalla jo kolme tuntia ennen kuin meidän vuoromme edes oli. Kehääntutustumisessa Eino oli ollut vähän hämillään muista koirista ja hälinästä, joten emme olleet siellä loppuun asti. En myöskään halunnut jättää Einoa yksin häkkiin tämän muutenkin epävarman fiiliksen takia, joten en tehnyt ohjelmaa yksinkaan kehääntutustumisessa. Olimme ensimmäiset vuorossa kehääntutustumisen jälkeen, joten paljoa ei ehtinyt jännittää ennen kuin meitä jo kuulutettiin sisään.

    Rata meni 95% niin kuin pitikin, jäi harmittamaan oma ennenaikainen kaatuminen kun muistin musiikin väärin, että heitin peruutus-palkan huonosti Einolle emmekä päässeet jatkamaan enää peruutusta palkkauksen jälkeen ja ettei Eino kiertänyt vatia toisella kertaa loppuun asti jonka veikkaan johtuvan siitä, että olimme liian kaukana tai kun lähdin kääntymään ja Eino näki käteni liikkeen sivusilmältä. Siitä olen kuitenkin todella ylpeä ja yllättynyt, että Eino tuli sieltä kaukaa peruutuspalkan etsimisen jälkeen ihan itse takaisin töihin, eikä jäänyt katsomaan tuomareita tai haistelemaan lattiaa. Ja mikä oudointa, en edes pitänyt sitä radan aikana mitenkään todennäköisenä vaan tiesin, että nyt on sellainen flow päällä että kyllä se sieltä tulee, ja vasta myöhemmin tajusin, että tuossa oli kaikki vaaran paikat!

    Teimme myös kaikki liikkeet mitä pitikin, Einon huomio ei herpaantunut minusta kertaakaan ja tämä teki todella iloisesti töitä, ollen oikeasti meidän paras tanssiesitys tähän asti! Toki makkarat käsissä vaikutti lopputulokseen, mutta esimerkiksi kehääntutustumisessa muut koirat ja hälinä saivat Einon todella hämilleen, eikä esimerkiksi edes pyörähdykset onnistuneet vaikka ne ovat paikallaolon jälkeen Einon vahvimmat liikkeet. Sieltä onnistuivat todella hyvin ensimmäinen vadin kierto, myötä- ja vastapäivään kiertämiset, pujottelut, paikallaolot, jalkojen yli hyppäämiset + pyörähdykset, etenkin kaatuminen ja meidän loppuasento jossa Eino hyppää olkapäilleni, jonka tiedän olevan niiin sydäntä sulattavan suloinen! Kävimme myös todella lähellä yleisöä ja tuomareita, eikä tästä ollut mitään ongelmaa.

    Linkki tanssivideoon, jonka äiti meille kiltisti kuvasi. 🙂 Videolta näkee nämä pari mokaa hyvin, mutta tuo meni silti melkein paremmin kuin mitä treeneissä, ja Einolla oli todella hyvä tekemisen into koko ajan. Kehääkin saatiin käytettyä kivasti, joka Teatteri-musiikin kanssa oli meidän ongelma. Esiintymisen jälkeen ehdittiin käydä Einon kanssa pienellä kävelyllä, ja sain soitettua Peksulle hyvin iloisen puhelun ja kerroin nopeasti meidän suorituksesta. Loput viisi esitystä menivätkin sitten todella nopeasti kun omaa suoritusta ei tarvinnut enää jännittää, ja oli ihanaa kuinka moni tuli sanomaan jälkeenpäin kuinka hyvältä meidän esitys oli näyttänyt! Mekkonikin sai todella paljon kehuja, ja sen tiimoilta lähetin kaikki samanlaista kaipaavat äidin juttusille, joka minunkin mekkoni oli ommellut. 🙂

    FS ALO esityksiä oli ollut kolme, ja me sijoitumme toiselle sijalle. Tuomareiden kommentit olivat todella ihanat, ja mikä parasta, kilpailuista saatiin myös pisteet Nadjalta! Saimme Nadjalta 165p, joka tarkoitti sitä että saimme myös kunniamaininnan ja ruusukkeen tästä hyvästä!

    Katri Lehmonen: Hieno ja kisavalmis alo-luokan ohjelma! =) Suurimmaksi osin onnistunut kokonaisuus ja oivaltavia kohtia =) Ohjaaja toimii kehässä hyvin ja antaa koiralle kivasti “tilaa”. Tästä on hyvä jatkaa! <3

    Nadja Böckerman:
    Tekninen laatu: Liikkeiden määrä 42p, Liikkeiden laatu 42p = yht. 84p.
    Taiteellinen vaikutelma: Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p, Koreografia 43p = yht. 81p.
    Yhteensä 165p
    Ihanalla ilmeellä työskentelevä koira =) Kiva ja vauhdikas alokasluokan ohjelma, tarkkaa tekemistä. Ohjaaja liikkuu ja ohjaa kauniisti. Nyt koira erinomaisessa kuplassa, hyvä treeni! Muutamia kieltoja mutta pääosin hienoa tekemistä. Loppuasento ihana <3

    Nadja sanoi myös ennen kilpailuiden alkua, että vähentää vähän kumppanuudesta pisteitä jos koiraa palkkaa kehässä, mutta ehdottomasti kannustaa palkkaamiseen. Siksi 38p siitä osiosta lämmitti todella mieltä, mitä pisteet olisivatkaan olleet ilman palkkaamista! Nyt saatiin kuitenkin Einolle todella hyvä kokemus tästä, ja seuraava esiintyminen tällä ohjelmalla onkin Turun Murren pikkujouluissa 7.12. Vähän alkoi mietityttämään osallistuminen 29.12. järjestettäviin kilpailuihin, tekisi niin mieli mennä kokeilemaan saada KM vielä tämän vuoden puolella! Kuvat ovat Timo Hämäläisen ottamia, kiitos kun kuvasit meitä!

    read more

  • Koiratanssimenestystä!

    7.10.2018

    Meidän koiratanssitreenimme Turun Murrella ovat menneet todella hyvin, ja Eino on ollut niissä todella hyvin kuulolla. En tiedä olenko itse sitten jotenkin rennompi musiikin soidessa, mutta rally-tokotreeneissä meillä ei ollut tällaista yhteyttä enkä voinut esimerkiksi pitää tätä vapaana treenatessa, kun taas koiratanssitreeneissä tämä ei ollut mikään ongelma! Osallistuimme tänään Tahtitassujen järjestämiin epävirallisiin kilpailuihin Raisiossa, silläkin uhalla että ne olivat heti taippareiden jälkeisenä päivänä. Eino kyllä katsoikin minua aamulla “ootsä tosissas” -ilmeellään kun kasailin häkkiä ja pakkasin treenikamppeitamme.

    Kisapaikalla Eino oli rasittavan äänekäs, mutta lopulta lopetti haukkumisen ihan sillä etten huomioinut tätä siitä. Pitäisi useamminkin vain ignoorata, mutta kun se tarve hiljentää oma koira on niin valtava! Olin onneksi lukemassa kehääntutustumis-luokassa esittelyjä, niin en ehtinyt keskittyä liiaksi Einoon. Meillä oli ensin vuorossa FS ALO luokka, ja sitten myöhemmin improvisaatio-luokka. Tuomarina toimi Marjaana Lohivirta, pitkän linjan koiratanssiharrastaja joka ei kuitenkaan ole oikea tuomari, ja arvosteli kouluttajan näkökulmasta meitä tänään. FS ja HTM alokasluokat oli yhdistetty, jolloin osallistujia oli yhteensä viisi. Kehääntutustuminen meni meidän osalta hyvin, ja vaikka yleensä tuossa hallissa Eino on vain haistellut pohjaa niin nyt Eino haisteli ihan vain pariin otteeseen lattiaa ja silloinkin käskystä luopui siitä! Starttasimme viimeisenä, joten kehääntutustumisen ja oman vuoron välissä ehti sopivasti vaihtaa vaatteet ja tankata namit valmiiksi.

    Meidän suorituksestamme en muista kovinkaan paljoa, vain sen että ei nyt ihan mennyt suunnitelmien mukaan ja Eino arvaili ja tarjosi useaan otteeseen paljon ylimääräistä. 😀 Videolta katsottuna myöhemmin suorituksemme alku olikin melko sekava, mutta parani ja selkeni loppua kohden. Teimme kaiken mitä meidän pitikin, Eino oli aivan täysillä pelkästään minun kanssani koko suorituksen ajan ja vain tursusi intoa ja ideoita koreografian ehostamiseksi. Tämä oli kyllä paras suorituksemme tästä ohjelmasta koskaan, vielä kun saataisiin sama meno parin viikon päästä oleviin virallisiin tanssikisoihin niin mahtavaa! Siinä onnellisena sitten syötinkin Einolle käsissäni olleet lihapullat, joita en ollutkaan antanut kesken ohjelman kun tätä ei tarvinnut palkata juuri lainkaan.

    Improvisaatio-luokan kehääntutustumisessa harjoiteltiin temppua, jossa Eino hyppää takaa olkapäilleni, ja siinä samassa Eino onnistui raapaisemaan silmääni ja poskeani niin että siihen tuli oikein raapale. Sen myötä sitten menimme lämmittelyalueelle, sillä olimme ensimmäiset. Kuinka sitten sattui, niin Eino päätti tyhjentää koko mahan sisältönsä siihen keinonurmelle. Ja sitä namien määrää, joka siitä koirasta oikein tuli ulos! Aiemmin syöttämäni lihapullatkin tulivat kokonaisina, joten ei enää siis kokonaisia lihapullia tuolle koiralle kerta tämä ei osaa pureskella.. Tämä oli myös varmaan syy oksennukselle, Eino kun on usein oksentanut juuri siitä syystä että mahassa on jotain liian suurta.

    Siitä sitten kuitenkin päästiin starttaamaan omalla vuorollamme ensimmäisinä, ja ajattelin että tehdään nyt Einon jaksamisen mukaan ainakin jotain kehässä. Pitkän viikonlopun jäljiltä Eino oli myös jo todella väsynyt siinä kohtaa, joten ihmeellistä suoritusta en odottanut. Musiikkimme oli “Ignite – Alan Walker”, mukavan reipas ja sopiva meidän tahtiin. Koko kaksi minuuttia käytettiin, aloittaen siitä että olemme molemmat maate päättyen siihen, kun Eino hyppää olalleni. Eino jaksoi tehdä todella hyvin, ja tällä oli sama ihana hymy ja into kuin aiemmin. Lattiaa ei meidän suoritusten aikana haisteltu kertaakaan, vaan Einon fokus oli minussa 100% koko suoritusten ajan. Olen niin mahdottoman ylpeä tuosta pienestä teinistä, jonka hormonihuuruinen pää on tuntunut olevan tavallista sekaisempi viime aikoina!

    Palkintojenjako oli kyllä täydellinen lopetus tälle harrastusviikonlopulle, kun meidät nimettiin ensin alokasluokan voittajiksi ja lopulta jaetulle ykkössijalle 5kk vanhan berninpaimenkoirapennun kanssa. Kyllä tuo tanssi vaan taitaa olla meidän laji, ainakin Einon mielestä, itse kun viihdyn huomattavasti paremmin rally-tokokylttien parissa jossa luovuutta ei juuri vaadita! Kommentitkin olivat niin ihania, varsinkin kun Marjaana kertoi ettei turhaan kehu, joten jokainen kehu on ansaittu. <3

    ALO-luokan kommentti: Intoa ja iloista menoa. Tarkkuutta lisää ja ohjelmasta tulee superhieno. Kaikki elementit ovat jo olemassa, lisää vaan palkattomuustreeniä ja tarkkuutta. Koiran into kantaa pitkälle, anna sen olla ihan rauhassa vaan teini, se tekee koko ajan täysillä ja sitä on hienoa katsella. Päivän ensimmäiset roskat silmässä =)

    Impro-luokan kommentti: Wau, hieno! Ihana turhautumista kestävä koira, mahtava kontakti koko ajan. Vaikka ei ollut suunnitelmaa, ohjaajasta ei näkynyt yhtään. Koiralle oli selkeästi rankempaa, mutta teki ihan TÖRKEEN HYVIN! Kuin “oikea” ohjelma.

    read more

  • Rally-tokotaituri Eino!

    2.7.2018

    Kävimme viime viikolla kääntymässä mätsäreissä, eikä tulokset kyllä mitenkään päätä huimanneet. Siitä saatiin kuitenkin paljon arvokasta oppia ja lisää kokemuksia Einolle, vaikka ne eivät niin hyviä olleetkaan. Jouduimme siis epäselvän ilmoituksen vuoksi lähtemään täysin kylmiltään kehään, joka tarkoitti sitä, ettei Eino ollut ehtinyt oikein fiilistelemään tunnelmaa etukäteen, vaan otettiin käytännössä autosta suoraan kehään. Haukkuvat koirat kehän laidalla saivatkin Einon hieman jännittämään, ja kun itsekin olin hieman jännittynyt ja stressaantunut nopeasta tilanteesta, meni se siihen ettei Eino ollut antaa tuomarin edes koskea! Tajusin, että näin meni myös Turun näyttelyissä; häkistä kehään ilman lämmittelyä, mitä kaikissa muissa tapahtumissa olemme ehtineet tekemään. Lopulta tuomari sai koskea Einoon kun siinä hetken henglailtiin, hampaatkin katsottiin oikein hyvin lopulta.

    Olen huomannut, että kun Einoa paineistaa, se menee tavallaan lukkoon eikä enää handlaa tilannetta vaan pyrkii vain pois. Jos yrittää pakottaa, menee koira entistä pahemmin solmuun. Olimme lopulta sinisten neljänsiä, mutta suoritus jäi silti harmittamaan. Eilen illalla olimme kaikki kolme lenkillä, ja otimme pienen “mittatikku”-harjoituksen, eli minä seisotin Einoa ja Peksu asetti kepin tämän selälle. Alun epäilyn jälkeen Eino kesti kepin hienosti niin selältä kuin kyljiltä. Tällä viikolla on jo seuraavat mätsärit tiedossa, ja otan mukaani jonkin esineen esittämään mittatikkua että saadaan myös vieraan ihmisen “mittatikku”-käsittely aikaiseksi.

    Eilen olimme myös pitkästä aikaa rally-tokon merkeissä tapahtumassa, nimittäin Koirankota järjesti epäviralliset rally-tokokilpailut! Osallistuimme kahteen luokkaan, nami-ALO ja ALO. Omatoimitreenimme ovat onnistuneet mahtavasti edeltävällä viikolla, ja minulla oli todella hyvä fiilis tulevaan kilpailuun. Samalla minua jännitti aivan tajuttomasti tuleva kilpailu, ja olen tarkkaillut Einon jokaista askelmaa, näkyykö epäpuhtautta, onko koira kunnossa ja voidaanko varmasti mennä kisaamaan. Niin kuitenkin matkasimme kaikki kolme kilpailuihin sunnuntaiaamuna. Nami-ALO oli ensimmäinen luokista, ja olimme sen 7. koirakko. Siinä olisi siis mukavasti aikaa virittää Eino oikealle taajuudelle ennen suoritusta. Rata oli oikein mukava näin jälkikäteen ajateltuna, mutta ensimmäinen reaktio oli, että onpa ahdas! Liikkeitä oli 10, eli ihan normaalin radan verran.

    Lämppä meni myös loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka alkuun Eino sinkoilikin joka suuntaan ja halusi tutustua jokaiseen paikalla olevaan koiraan. Keskittyminen löytyi kuitenkin sieltä jostain lopulta, ja minulla oli todella hyvä fiilis kun lähdimme suorittamaan rataa. Eino oli kyllä todella taitava, ja meillä todella oli hauskaa rataa suorittaessa! Oli täyskäännöstä, eteen istumista, pujottelua ja koiran kiertämistä, vähän kaikkea löytyi radalta ja ihan hyvin ne myös mahtui suorittamaan eikä rata enää ollutkaan ahdas. Pujottelun välit olivat paljon kapeammat kuin mitä meillä treeneissä on ollut, mutta sekään ei ollut ongelma, vaan Eino työskenteli mahtavasti. Muutamat palkat annoin radalla, mutta muuten Einolle riitti vain ajatus siitä että minulla on palkkaa, vaikka ei niitä heti saanutkaan.

    Yksi virhe meille sattui loppuun, kun kylttinä oli liikkeestä maahanmeno. Eino teki siihen sellaisen istu-maahan-istu liikesarjan ihan itsekseen, ja katsahdin siitä sitten tuomariin todetakseni, että uusimme tämän liikkeen. Toisella yrittämällä liike meni oikein, Eino ampaisi maahan heti käskyn saatuaan. Maalin jälkeen kävelimme ulos radalta, ja siitä alkoi bileet Einolle. Tiesin, että tästä tuli tulos (saatiin yli 70p), ja se tuntui hyvältä! Muutamat mokat sinne radalle mahtui ja yksi virhe, mutta pisteitä ei tulisi lähtemään niin paljoa ettei tulosta tulisi. Einokin innostui niin paljon, että olimme hetken rally-tokokisan viihdenumero kun tämä hyppäsi selkä edellä syliini ja alkoi siinä kiemurtelemaan. Alla olevasta kuvasta voi huomata kumpi on se, jolla on ihan hulvatonta ja kumpi yrittää pitää molemmat pystyssä.. Laitoin sitten Einon häkkiin pienten halihetkien jälkeen, ja jäätiin odottelemaan tuloksia.

    Tulosten kertominen olikin täynnä yllätyksiä. Eino oli nimittäin häkissä odottamassa tuloksia, sillä en uskonut meidän pääsevän sijoille. Ja sijoille emme päässeetkään, mutta saimme silti tuomarin jakaman tuomarin suosikki -palkinnon! Kommentti “Todella hienoa tekemistä!” lämmitti mieltä, ja häkeltyneenä TS-sijasta sekä meidän huimasta 96 pisteestä otin koiran häkistä ja menimme poseeraamaan muiden vierelle. Pisteissä tuli noin 40 pisteen hyppy viime tuloksiin, todella suuri harppaus ja niin paljon parempi suoritus verrattuna kevään kisoihin! Koira oli monta kuukautta nuorempi silloin, mutta treenasimme sentään aktiivisesti ja nyt menimme viikon pikatreenillä kisoihin kiskomaan huiput pisteet.

    ALO luokkaan rata muuttui hieman, ja sinne tuli astetta vaativampia liikkeitä mukaan. Siellä oli muun muassa 360 asteen käännökset vasemmalle ja oikealle, ja hitaasti-kyltti, jonka jälkeen liikkumisen tulee hidastua. Hitaasti kävelyä emme ole treenanneet kuin hetkittäin aina välillä, ja emme kertaakaan kuluneen viikon aikana. Kokonaisuudessaan treeniä kyseiselle liikkeelle on sen 5min ehkä, koko Einon elämän ajalta. Noh, ihan hyvin sen pohjilta voi mennä kisailemaan!

    Einolta oli hieman jo veto pois tässä kohtaa pitkän päivän vuoksi, ja se tuntui meidän suorituksessa. Se ei niinkään näkynyt muuten kuin Eino tapasi hieman karata sivultani turhan kauas ja kerran jäi katsomaan kehän ulkopuolelle. Tästä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä. Palkattomuus ei tuntunut vaikuttavan Einoon mitenkään. Meillä oli kyllä edelleen hauskaa, liikkeet suoritettiin puhtaasti ja kun nameja ei voinut käyttää, kehuin Einoa todella innostavasti sen sijaan. Meille sattui myös tällä radalla virhe, sillä 360 asteen käännöksessä vasemmalle Eino istahti kesken liikkeen pikaisesti. Huomasin sen radalla, mutta jostain syystä en silti heti tokaissut, että uusimme liikkeen. Eipä siinä olisi ollut paljoa tilaakaan, ja se olisi mennyt paikallaan pyörimiseksi, joten olen ihan tyytyväinen päätökseeni. Radan jälkeen Eino sai paljon nameja ja huomiota, Eino oli jaksanut todella hyvin koko päivän ja teki todella reippaasti töitä koko ajan.

    ALO luokasta saimme tulokseksi 89p, eikä sijoille tällä kertaa ollut asiaa. Olin kuitenkin enemmän kuin onnellinen päivän saavutuksista, eikä syksyllä rally-tokokisoissa starttaaminen tuntunut enää niin mahdottomalta ajatukselta. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että oikealla vireellä ja ohjaajan pysyessä kasassa saamme ALO luokan nopeasti hoidettua alta pois, mutta eipä se liikkeiden osaaminen tarkoita sitä että sieltä oikeasti tulosta tulisi. Jäämme kuitenkin odottamaan mitä osteopaatti Jarna Uusitalo sanoo Einosta perjantaina, kun menemme hänen hoitoonsa! Tämä käynti tulee määrittelemään aletaanko treenaamaan jälleen hieman aktiivisemmin vai saako Eino jatkaa lomailua vielä toistaiseksi.

    read more