Mökkiviikonloppu

Vietimme viime viikonlopun Jurmossa, pienessä saaressa Ahvenanmaalla. Menimme mökille kokoonpanolla minä, Peksu ja Eino, ja mukaan tulivat myös äitini, Timo ja Gizmo. Matkamme alkoi perjantaina iltapäivällä ja tulimme kotiin jälleen sunnuntaina illalla. Koko edeltävän viikon olemme tavanneet äitini ja Gizmon kanssa, jotta pojat hieman tottuisivat toisiinsa eikä välejä aleta selvittämään kallioisessa ja epätasaisessa maastossa Jurmossa. Meno parani nopeasti viikon aikana aina tapaamistemme yhteydessä, ja välit saatiin selvitettyä. Meno näytti lähinnä rajojen testaamiselta ja nuorten urosten kukkoilulta, mutta kun kumpikaan ei ole tippaakaan agressiivinen, uskallettiin mennä porukalla mökille.

Mökkireissuamme oli myös määrittelemässä osteopaattikäyntimme, jonka perusteella tehtiin myös päätös lykätä aktiivista treenaamista ja kilpailemista vielä toistaiseksi. Eino on ehdottomasti paljon parempi, tuloksia on saatu todella paljon aikaan kuluneiden kuukausien aikana! Vaikka emme olleet samalla osteopaatilla, huomasin itse huomattavan eron Einossa. Diagnoosini oli myös osunut oikeaan: Eino on huomattavasti paremmassa kunnossa, mutta edelleen jumissa. Eino ei kuitenkaan ollut jumissa takapäästään, vaan oli varsin hyvässä kunnossa! Ongelmia teetti etupää ja niska, ja varsinkaan etupäätä Eino ei meinannut antaa hoitaa. Einolla oli outo ontumiskohtaus joitain viikkoja sitten, joka näkyi nyt osteopaatin käsittelyssä. Tilannetta ei myöskään suinkaan helpottanut se, että koira meni hyppäämään kalliolta alas, ja kun ei saanutkaan pidettyä itseään pystyssä, otettiin osuma vastaan pään ja etuosan avustuksella…

Osteopaatin kanssa keskustelimme juuri meidän kilpauramme käynnistämisestä ja aktiivisesta treenaamisesta. Kun kerroin Einon olleen oikeastaan vain vähemmän juminen treeniemme jälkeen, saimme luvan hissuksiin treenata ja hitaasti lisätä treenejä. Mökkiviikonloppumme jälkeen Eino ei ole kuitenkaan ollut mitenkään enempää juminen, oikeastaan vähemmän aristellut kohtia joita on aiemmin aristellut, uskon että liikunta – ja pienenä osana treeni – tekee vain hyvää Einolle ja tämän parantumiselle. Meillä on uusi aika 3.8. jolloin menemme katsomaan miten Eino on kolmen viikon aikana lähtenyt paranemaan.

Mökillä meni kaikki hyvin, vietimme rennon viikonlopun ja kunhan pojat saivat arvojärjestyksensä selvitettyä ei ongelmia enää tullut. Pojat saivat hyvin setvittyä myös vedessä kenen keppi siinä oikein on (Gizmon..), ja muutamat takaa-ajotkin nähtiin! Muuten ei leikkimistä tai painimista ollut, joten treenit jatkossa tulevat onnistumaan hyvin ilman jatkuvaa tarvetta päästä leikkimään ja painimaan. Eino kehittyi myös huimasti leikkien ohella, sillä perjantaina vielä kipiin kompuroiva ja jälkeen jäävä tolleri tuli ketterämmäksi ja nopeammaksi liikkujaksi tuossa epätasaisessa maastossa.

Perjantaina ja lauantaina pojat pääsivät myös uimaan niin paljon kuin halusivat, ja Einokin yllätti jaksamalla uida todella pitkiä pätkiä! Pitkiä pätkiä tuli kun menimme Peksun kanssa uimaan (tai siis, minä kyllä vain kahlasin ja nopeasti kastauduin kylmässä vedessä…) tulivat koirat tietty mukaan. Eino onnistui myös pariin otteeseen varastamaan Gizmolta kepin, jolloin piti hieman pidemmän kaavan kautta kierrellä ja etsiä kohtaa mistä pääsee ylös, eikä vastassa ole heti Gizmoa ottamassa keppiä takaisin…

Mökki sijaitsee paikalla, jossa ei ole naapureina muita kuin lehmiä. Pariin otteeseen koirat kuulivat nämä metsässä rymistelemässä, ja liikkeistä piti ilmoittaa kovalla melskeellä. Gizmo on ottanut tällinsä aidasta jo pari vuotta sitten, mutta Eino ei ole vielä oppinut välttämään sähköaitoja. Tämä totteli kuitenkin yllättävän hyvin käskyjä tulla pois aidalta, eikä ihmeen kaupalla saanut sähköiskua kun käväisi aidan toisella puolen nopeasti.

Sunnuntaina veden pintaan alkoi muodostua sinilevää, ja pieni säikähdys koettiin myös kun Eino oli juuri ennen uinut vedessä. Sinilevä taisi kuitenkin nousta juuri sillä välillä kun pidimme pienen tauon vesinoudoistamme (pitkästä aikaa treeniä dameilla!), sillä huomasin sen heti samasta kohtaa josta olin heittänyt damit Einolle jo pariin otteeseen aiemmin, enkä aiemmin ollut nähnyt levää. Varmuutta ei saatu muuten kuin sillä, ettei Einolle tullut mitään oireita. Vettä rakastavana koirana Einolla oli myös varsin nyrpeä vastaanotto sadevedelle jota tämän päälle kaadettiin, kun huuhtelin tämän merivedestä, mutta otti kiltisti vastaan pesun.

Sinileväsäikähdys söi hieman sitä onnistumisen tunnetta jonka Einon kanssa sain kokea, mutta olen silti ylpeä pienestä noutajastani. Teimme nimittäin todella vaikeita harjoituksia, joissa Eino jäi rannalle odottamaan, ja minä kävelin laiturille muutaman metrin päähän. Heitin damin, ja vasta vapautuksen jälkeen Eino sai noutaa damin! Kerran tämä nousi kun noutovietti oli voittaa, mutta pysähtyi kuitenkin käskystä! Niin upea suoritus Einolta ja hienoa malttamista, vielä kun saatiin damit melkein joka kerta käteen tuotuna.

Lopun päivää pojat saivatkin olla aidan takana eivätkä päässeet uimaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Kun äitini kävi tarkastamassa sinileväepäilyni, jäimme Einon kanssa odottamaan kauemmas rannasta mökin edustalle. Eino oikein tärisi malttamattomuudesta mennä uimaan, edes sisällä uliseva Gizmo ei saanut Einoa kääntämään katsetta pois vedestä. Sinileväsäikähdyksen ja lämmön vuoksi suunnittelemamme koiratanssitreenit aamulle saivat myös jäädä. Saimme kuitenkin minulle ja Einolle koreografian parempaan kuntoon, ja tänään sain myös musiikin tuunattua oikean mittaiseksi ja valmiiksi kilpailuita varten! Nyt enää viimeisiä viilauksia koreografiaan ja olemme valmiit kilpailemaan.

Saarella on myös ollut tämän kesän aikana punkkeja riesaksi asti, mutta tänä viikonloppuna punkkeja ei näkynyt kuin kaksi! Yksi minun päälläni kävelemässä, yksi Gizmon turkissa. Einossa oli Bayvantic punkkilitkut niskassa, enkä siksi kovin tarkkaan tätä katsonut punkkien varalta läpi eilen illalla palattuamme reissusta. Tänään palattuani töistä Eino kellahti selälleen, ja sieltä karvojen seasta löytyi punkki räpiköimässä. Bayvantic ei siis ihan kestänyt kolmea uintipäivää, hyvä tietää vastaisuuden varalle ettei liian suuria toiveita ja vaatimuksia aseta sille…

Ilmoitin Einon myös tänään ensimmäisiin virallisiin rally-tokokilpailuihin, elokuun lopulle 25.8. järjestettäviin tollereiden mestaruuskilpailuihin. Oikeat mestaruuskilpailut mittelöidään mestaruusluokassa, mutta koska muutkin luokat järjestetään, en vain pystynyt vastustamaan kiusausta osallistua! Kyseessä tulee myös olemaan ensimmäinen virallinen starttimme, heti lähdetään liikkeelle vaatimattomasti tollereiden mestaruuskilpailuissa… Olemme myös esiintymässä 5.8. Kupittaalla Seikkailupuistossa pidettävissä päättäjäisissä, esiintyen osana koiratanssiporukkaa jota siihen ollaan kerätty. Kyseessä tulee olemaan ensimmäinen esiintyminen koreografiallamme, ja on ihan mukavaa että se esitetään todella haastavassa ympäristössä nurmella lasten ollessa aivan vieressä, ilman että sitä oikeasti arvostellaan kilpasuorituksena!

Kuvia meidän reissusta löytyy lisää täältä, ja vaikka yritin karsia, on kuvia silti hieman vajaat sata kappaletta kansiossa… Alla vielä kuva siitä miten Gizmo hyppäsi Einon perässä automme takaluukkuun autoja pakatessa, ja miten fiksusti osaavat käyttäytyä toistensa seurassa!

2 Comments

  • Ella

    Moikka!

    Löysin blogisi muutama päivä sitten ja luin innolla koko historiikin läpi! Haaveilen itsekin tollerista ja oli tosi mielenkiintoista lukea tollerijuttuja pentuajoista lähtien 🙂 Nyt kun pennun ottaminen alkaa kohta tulla ajankohtaiseksi, kuulisin mielelläni, miten päädyit ottamaan pennun omalta kasvattajaltasi? Kuinka paljon otit eri kasvattajista selvää ennen pennun ottoa ja oletko ollut tyytyväinen? Mulle voi laittaa myös sähköpostia! 🙂

    • Jasmin

      Hei!

      Ihanaa kuulla että olet löytänyt tämän blogin ja että tekstikin oli vielä mukavaa luettavaa! 🙂 Tollerit ovat kyllä aivan mahtavia koiria, en yhtään ihmettele miksi tähän rotuun olet päätynyt! Voidaan jutella sähköpostin puolella enemmän, mutta voin vastata nopeasti tähänkin. Otin todella paljon selvää eri kasvattajista, luin näiden sivuilta tietoja koirista ja jalostustietokanta tuli todella nopeasti tutuksi kun selasin eri kasvattajien pentueiden terveys- ja koetuloksia.

      Loppujen lopuksi parin mutkan kautta minulle tuli Eino, enkä voisi olla tyytyväisempi! <3 Eino on juuri sellainen kuin halusin koirani olevan, johon vaikuttaa todella paljon se, että minulla on ollut selkeät suunnitelmat koulutuksen kanssa alusta asti. Koska koulutuksella ei kuitenkaan saa korjattua pääkopan heikkouksia, on kasvattajalla todella suuri vastuu pentueen vanhempia valitessa, ja siksi kasvattajan kanssa on hyvä jutella muun muassa tämän kasvatusperiaatteista ennen pennun ottoa ja tavata myös molemmat pentueen vanhemmista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *