Turku KV 2019
Päivää vaille vuosi meni Einon ensimmäisen ja viimeisimmän näyttelyn välillä. Vuosi sitten Eino oli pentuluokassa, sijoittuen kolmesta toiseksi eikä tullut KP (ansaitusti, sillä Eino jännitti tuomaria todella paljon eikä meinannut antaa koskea). Nyt oltiin jo nuorten luokassa! Niin ne lapset kasvaa. 🙂 Olimme ajoissa paikalla, ja sisään saapuessa ja rokotuksia tarkastaessa sai taas hieman hävetä äänensä löytänyttä poikaa, joka ilmoitti erittäin kovalla äänellä saapumisestaan… Eino on nyt haukkunut muutenkin niin paljon kaikkialla, että toivon sen vain liittyvän ikään ja kun itseluottamus taas palaa, äänikin poistuu. Kun häkki oli pystyssä, kävimme Einon kanssa lämmittelemässä kehässä juoksemalla pari kierrosta ympäri ja seisottamalla. Eino luopui myös hyvin kehässä kanssamme olleesta tyttösestä, eikä yhtään jäänyt haikailemaan tämän perään! Mukaan näyttelyihin sain seuraksi Peksu ja äitini kannustamaan meitä, kiitos kun olitte tukena! <3
Tuomarina meillä oli suomalainen Tuula Pratt. Urosten nuorten luokassa oli 7 koiraa, eli varsin suuri luokka oli kyseessä! Meidän ensimmäinen pyörähdys kehässä meni suorastaan surkeasti, Eino laukkaili ja pomppi jotain omiaan enkä muistanut yhtään asettaa Einoa seisomaan hyvin. Arvostelussa olimme 6. ja pitkän odotuksen jälkeen oli meidän vuoromme. Nykyään saan kyllä olla suorastaan ylpeä Einosta tuomarin tullessa tarkastamaan tämän, sillä Eino on paikallaan eikä väistä lainkaan! Vuodessa on siis tapahtunut paljon kehityksen ja itsevarmuuden kanssa. Kuvista jälkeenpäin katsottuna harmittaa kuinka huonosti seisotin Einoa, sillä tiedän tämän näyttävän paremmalta kuin mitä kuvat antavat ymmärtää. Seisotustyyli, jossa nostan ketjun Einon kaulalle ylös ja “nostan” jotta Einon ryhti paranee, ei myöskään näytä sopivan Einolle sitten kuitenkaan vaikka peilin edessä se on näyttänyt kivalle. Täytynee palata siihen, että esitän Einon vapaasti!
Yksilöarvostelussa liikkeet sujuivat oikein hyvin, ja niistä tulikin paljon kehuja! Viimein arvostelumme päätteeksi huudettiin ilmoille “erinomainen” ja iloisesti lähdettiin Einon kanssa kehästä. Nuorista kolme sai ERI, kolme EH ja Einon veli Jymy sai valitettavasti H, sillä tuomarin makuun tämä oli liian matala. Tässäkin kohtaa kuvista nähtynä myöhemmin voin todeta, että olisi pitänyt esittää vapaana ja ei ihmekään, ettei tuomari laittanut meitä ykköseksi. Nuorten luokan 3. sija oli siis paikkamme, ja SA:kin jäi saamatta. Tämä oli Einon sijallisesti huonoin sija ikinä, mutta toisaalta, ERI-linja ei rikkoutunut ja luokka oli todella suuri. Eino sai tietty paljon palkkaa vaikka omistaja parempaa menestystä olisikin toivonut. 😀
Einon arvostelu oli hyvin tämän näköinen ja samoja asioita huomautettiin kuin aiemmin. Pitkä lanneosa on saanut aiemminkin siis kommenttia, ja kehuja on tullut aina liikkeistä ja päästä.
Arvostelu: Aavistuksen pitkä lanneosa. Riittävä raajakorkeus. Hyvä täyteläinen pää. Huulilinja saisi olla tiiviimpi. Erinomainen kallo ja tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvä selkä. Täyteläinen runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomaiset edes-takasliikkeet, sivuliikkeissä joustavuutta ja ulottuvuutta. Riittävästi turkkia, hyvä väri.
Mitäs sitten muuta näyttelyiden lisäksi? Eino oli Vuoden Tulokas-tolleri kilpailussa kolmas! <3 Ja tähän ei edes laskettu mukaan koiratanssi-tuloksia! Rally-tokon puolella harjoittelemme merkille lähetystä, ja sen lisäksi opettelimme puolenvaihtoa takaa oikealta sivulta vasemmalle. Eino osaa jo vasemmalta oikealle, ja oikeastaan osaa myös jo oikealta vasemmalle. Tämän Eino oppi kyllä ennätysnopeasti, sillä teimme sitä vähän treeneissä, ja tänään aamulla kotona treenatessa Eino osasi sen jo ihan ilman käsiapuja! Pitänee uskaltaa myöhemminkin luopua niistä avuista nopeammin, tuntuu että nyt vaikeutin tasoa Einolle juuri oikeassa kohtaa. Aamulla aloittelimme myös treenaamaan sitä, että Eino osaisi hypätä etutassujen kanssa muullekin kohteelle kuin käsivarrellein, eli otin suihkusta lattian kuivaimen ja Peksun avustuksella temppu lähti kyllä hyvin muodostumaan.
Olen myös osallistumassa koiratanssin koulutusohjaaja-kurssille helmikuussa! Siitä tulee hurjan jännittävää, mutta vielä jännittävämpää tulee olemaan kesäkuussa kun pidän Tollerileirillä koiratanssi-koulutuksen! Toivottavasti saadaan porukka kasaan että koulutus toteutuu, ja saadaan lisää tanssivia tollereita! Tulevana lauantaina osallistumme myös Nadjan temppu-koulutukseen, jossa tulemme harjoittelemaan meidän “mene”-käskyä ja mahdollisesti nyökkäämistä, jos vain ehditään.
Muutoin olemme lenkkeilleet taas vähän enemmän metsissä, jossa Eino pääsee juoksemaan vapaana. Tänään olimme taas Luolavuoressa, ja lenkki oli oikeastaan täydellinen aina loppuun saakka kun meidät yllätti maastopyöräilijä.. Einon mörköily menee vähän laidasta laitaan, ollen tällä hetkellä aika pahana ja se näkyy haukkuvana Einona. Pyöräilijä oli ansaitusti närkästynyt, kuka nyt haluaisi huutavan koiran lähestyvän, vaikka kuinka ystävälliseltä se oikein näyttää. Ei siinä tietysti mitään sattunut muuta kuin huonot mielet kaikille, mutta onneksi olo vähän parani myöhemmin kun vastaan tuli hiihtäjiä, ja niistä sain Einon selviämään hyvin silittelemällä ja juttelemalla tälle hiihtäjien mennessä ohi. Nyt on väsynyt poika, kun pääsi niin paljon pinkomaan lumessa. 🙂
