-
Pitkästä aikaa näyttelykehässä!
Ehti tässä mennä jo pari kuukautta näyttelyiden välissä, mutta tänään kävimme pyörähtämässä Kemiönsaaressa järjestetyissä ryhmänäyttelyissä. Paikalla oli neljä tolleria, joka oli todella hyvä siitä, että aika varmaan (jos tuomari vain tykkää Einosta) tulee jotain kotiintuomista, mutta toisaalta taas harmittaa, jos ei menestystä tulekaan, koska niitä vastustajia ei nyt kovin montaa ole. 😀 Kävimme nappaamassa aamulla kohti Kemiönsaarta Neelan, Einon kasvattajan nuorimman nartun. Benita oli jo aiemmin kysynyt josko voitaisiin ottaa Neela matkaan mukaan, ja vastasin tietty kyllä! Mukavaa vain päästä pyörähtämään useamman kerran kehään. Kävin kokeilemassa Neelan esittämistä mätsäreissä jokin aika sitten, ja punaisen nauhan ja toisen sijan kanssa lähdettiin kotiin. Hassua esittää vierasta koiraa, mutta hyvin Neela esiintyi kanssani. 🙂 Viime torstaina käytiin vielä lenkkeilyttämässä koiria yhdessä, jotta nämä pääsevät näkemään toisiaan kunnolla ennen kuin tuupataan samaan autoon takaluukkuun.
Päivä on ollut sateinen ja kylmä, ja saavuttiin paikalle aivan täydessä kaatosateessa. Oltiin juuri saatu Benitalta lainattu teltta pystyyn, kun sade lakkasi ja sitten olikin taas ihan hyvä sää lopun aikaa. Tietty. 😀 Tuomarina oli tiukaksi tiedetty Leni Finne, joten en senkään vuoksi uskaltanut juuri nostaa toiveita liian korkealle. Nimittäin tiedän, että kun se ensimmäinen EH tulee napsahtamaan meidän kohdalle, niin harmittaa kyllä..! Koirat odotteli nätisti häkissä, ja hetken ihmettelyn ja tavaroiden järjestelyn jälkeen otin ensin Einon harjattavaksi ja lämmiteltäväksi, sitten Neelan. Molemmat menivät todella nätisti ja kuin vanhat konkarit, joten ei tulisi olemaan ongelmia kehässä.
Kun vesikoirat oli saatu arvosteltua, oli tollereiden vuoro. Uroksia oli kolme (Eino ainoa luokassaan), ja narttuja yksi eli Neela. Einon kanssa siis reippaasti mentiin kehään, ja sitten tuntui että Eino oli ihan vempula. 😀 Kun nousin seisomaan tämän eteen, pysyi Eino hyvin hyvällä ilmeellä paikallaan, mutta kuvista näin jälkikäteen että ei tämä kovin hyvin ollut silti seissyt enää siinä kohtaa.. ERI SA sitten lopulta kuitenkin huudettiin, ja tietty luokkavoitto siihen päälle! Olin kyllä tyytyväinen, Eino on nimittäin ollut jokaisen tuomarin makuun tähän asti! 🙂 Hetki jouduttiin odottamaan PU kehää kun kaksi avoimen luokan urosta arvosteltiin, ja sillä aikaa Neelaa pitänyt Peksu huomasi, että meidän teltta oli kaatunut! Tämän piti siis lähteä pystyttämään sitä takaisin. PU-kehässä meitä vastassa oli Hedera’s Forever Supreme eli Cooper, näyttävä, iso ja tumma uros. Niin sitten meni tällä kertaa, että Einon kanssa jäätiin PU2 sijalle eikä päästy toistamaan lähes vuoden takaista ROP-kehän fiilistelyä. 😀
Sitten tuli kuitenkin kiire, nimittäin Peksu oli edelleen pystyttämässä telttaa kauempana Neela mukanaan, ja seuraavaksi oli Neelan vuoro! Huikkasin kehäsihteerille, että tulen pian takaisin, ja juostiin sitten häkille ja takaisin kiireellä. Neela esiintyi myös todella nätisti, mutta tämän kanssa lähdettiin kehästä sileän ERIn kanssa. Eli ei kummoinenkaan reissu ja päällimmäinen fiilis on harmi, vaikka pitäisi olla tyytyväinen kun saatiin kuitenkin ERI SA tiukalta tuomarilta, ja siihen loput kirjainrimpsut vielä NUK1 PU2 vara-SERT. Eli ei mitenkään huonosti mennyt, päin vastoin!
Tuomarin Leni Finne arvostelu: Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikea linjainen pää, joskin aavistus pyöreyttä otsassa. Hieman kyömy kuono. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Niukahko eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Polvikulmat voisi olla selvemmät. Melko pitkät käpälät. Erinomainen askelpituus.
Postauksen kuvat jälleen Peksun ottamia, alla poseerauskuvat ensin Neelasta ja alempana Einosta. 🙂 Huomenna vietetään Einon synttäreitä Tolleriyhdistyksen Kuumakallet ja vinkuiitat koulutuksessa, vihdoin kunnon opastusta miten saada meidän kierroksilla käyvä Eino hillitsemään itseään!
-
Turku KV
Lauantaina osallistuimme vuoden toisiin näyttelyihimme, jotka järjestettiin myös Turussa Messukeskuksessa. Tuomarina meillä oli norjalainen mies, Espen Engh, ja hieman jännitin mahtaako Eino uusia yrityksensä juosta tuomaria karkuun, sillä meillä ei ole tosiaan ollut miestuomaria sitten Einon ensimmäisen näyttelykäynnin… Näyttelypaikalle Eino tuli haukkuen ja huutaen, mutta rauhoittui jonossa hieman kun kasvattaja Benita koiransa Neela (Sienna-Red Wild Canela) olivat edellä. Paikalla oli myös Neelan veli S-R Cisco Kid eli Cisco. Olimme Messukeskuksen auditoriumissa, jossa ei ollut mitenkään liikaa tilaa… Eino rauhoittui nopeasti ja lopetti haukkumisen, ja oli häkissä ihan hiljaa samalla kun me purimme tavaroitamme ja asettauduimme.
Kehässä oli harjoitusarvostelija parin rodun ajan, ja kehämme oli selvästi aikataulusta jäljessä. Hieman alkoi hirvittämään, kun aloin seuraamaan kehää ja siellä vain vilkkui H arvostelut. Kyllä siellä myös osattiin antaa ERIä, mutta tiukka tuomari selkeästi kyseessä joka osaa myös käyttää koko arvosanaskaalaa. Kävimme pariin otteeseen lämmittelemässä auditoriumin ulkopuolella isolla ja leveällä käytävällä, ja Eino pystyi keskittymään käytävällä todella hyvin kaikista ihmisistä ja koirista huolimatta. Lopulta lähtivät tollerit käyntiin, ja näin vain, että ainut pentu lähti ilman KP:tä ulos kehästä. Juniorit menivät sen verran vauhdikkaasti, etten nähnyt mitä sieltä tuli, ja sitten olikin nuortenluokan vuoro! Nuoria uroksia oli yhteensä kuusi, eli jälleen ihan kamalasti kilpailua. Pitikin syntyä Einon kanssa samaan aikaan niin monet urokset jotka menivät näyttelyistä kiinnostuneihin koteihin. 😀
Ensin juostiin kimpassa, ja tuomari kävi katsomassa yksitellen jonosta koirien ilmeet ja rakenteet. Sitten mentiin odottelemaan yksilöarvosteluamme, ja koska olimme viidennet, tuli odottelua jonkin aikaa siihen. Sieltä tuli ERI ja EH, sekä valitettavasti H Ciscolle sillä tämä on melko pieni. Kokoa siis toivottiin, ja onneksi Eino menee siihen vähän suurempien poikien kategoriaan vaikka mikään jätti ei olekaan. Turkki ja liikkeet olivat myös tärkeät tuomarille. Tällä kertaa muistin joka kerta varmistaa, että miten Einon jalat ovat, eli seisooko sumpussa tai muuten ihan miten sattuu. Päätin myös kokeilla vanhaa esittämistapaani, eli en pidä hihnaa Einon niskassa vaan esitän vapaana, ja meillä tämä tarkoitti tällä kertaa kirjaimellisesti vapaana seisottamista. 😀 Einon näyttelyhihna on liian lyhyt, ja koska kontaktiin opetettu koira hakee aina kontaktin silmiin eikä kyttää namia (juuri se, mistä on opetettu pois), jätin Einon pönöttämään ja siirryin itse vähän matkan päähän, ettei Eino tuijottaisi liian suoraan ylöspäin. Eino pysyi todella hyvin paikallaan, rally-treeneissä juuri paikallaan oloa ollaan treenattu alusta asti ja kehässä Eino osaa erityisen hyvin luopua kaikesta muusta, eli hyvin uskalsi jättää seisomaan yksinään.
Esiintyminen kokonaisuudessaan meni kyllä niin hienosti, että pystyi taas olemaan ylpeä koirastaan! Liikkeet olivat todella lennokkaat, ja kuten Hanna sanoi tiistain hieronnan jälkeen niin liikeratojen kanssa ei ole ongelmaa, ja se näkyy noista juoksukuvista… Eino otti myös tuomarin vastaan häntä heiluen, ja antoi todella hyvin kopeloida väistämättä lainkaan. Tässäkin on tapahtunut huima edistys, josta voi kyllä kiittää näyttelytreenejämme. Lopulta sieltä sitten tuli arvostelu, ja ERI kajahti ilmoille! 🙂 Luokastamme kolme sai ERIn, kaksi EHn ja yksi H. Sijoittuminen oli siis varmaa, ja lopulta tuomari päätti meidät sijalle kaksi. Tuomari tuli sanomaan minulle ja voittaneelle Burning Red’s Boy Like Murphy uroksen omistajalle vielä erikseen, että meillä on todella upeat koirat. Tästä jäi todella hyvä mieli, tuomari siis todella piti Einosta. 🙂 SA saatiin siis, joten matka jatkui PU kehään!
Lopulta kaikista 16 uroksesta vain kolme sai SA, joten sija sieltäkin oli varmistettu sillä. Ja lopulta sitten jäätiin sille 3. sijalle, ja saatiin tuoda kotiin VARA-SERT! Pitihän sitä myös ottaa kunnon poseerauskuvat ruusukkeen kanssa, kun pitkästä aikaa oli jotain minkä kanssa niitä kuvia ottaa! Päivän jälkeen oli aika naatti poika. 🙂 Peksu otti jälleen näyttelykuvamme!
Arvostelumme: Well proportioned, attractive dog. Reasonable head. Roman nose, quite good neck. Little sharp feet. Good forehead for age. Excellent top line. Excellent hind quarters. Wery good coat quality. A sound, heathy moover. Wery well handled.
-
Turku KV 2019
Päivää vaille vuosi meni Einon ensimmäisen ja viimeisimmän näyttelyn välillä. Vuosi sitten Eino oli pentuluokassa, sijoittuen kolmesta toiseksi eikä tullut KP (ansaitusti, sillä Eino jännitti tuomaria todella paljon eikä meinannut antaa koskea). Nyt oltiin jo nuorten luokassa! Niin ne lapset kasvaa. 🙂 Olimme ajoissa paikalla, ja sisään saapuessa ja rokotuksia tarkastaessa sai taas hieman hävetä äänensä löytänyttä poikaa, joka ilmoitti erittäin kovalla äänellä saapumisestaan… Eino on nyt haukkunut muutenkin niin paljon kaikkialla, että toivon sen vain liittyvän ikään ja kun itseluottamus taas palaa, äänikin poistuu. Kun häkki oli pystyssä, kävimme Einon kanssa lämmittelemässä kehässä juoksemalla pari kierrosta ympäri ja seisottamalla. Eino luopui myös hyvin kehässä kanssamme olleesta tyttösestä, eikä yhtään jäänyt haikailemaan tämän perään! Mukaan näyttelyihin sain seuraksi Peksu ja äitini kannustamaan meitä, kiitos kun olitte tukena! <3
Tuomarina meillä oli suomalainen Tuula Pratt. Urosten nuorten luokassa oli 7 koiraa, eli varsin suuri luokka oli kyseessä! Meidän ensimmäinen pyörähdys kehässä meni suorastaan surkeasti, Eino laukkaili ja pomppi jotain omiaan enkä muistanut yhtään asettaa Einoa seisomaan hyvin. Arvostelussa olimme 6. ja pitkän odotuksen jälkeen oli meidän vuoromme. Nykyään saan kyllä olla suorastaan ylpeä Einosta tuomarin tullessa tarkastamaan tämän, sillä Eino on paikallaan eikä väistä lainkaan! Vuodessa on siis tapahtunut paljon kehityksen ja itsevarmuuden kanssa. Kuvista jälkeenpäin katsottuna harmittaa kuinka huonosti seisotin Einoa, sillä tiedän tämän näyttävän paremmalta kuin mitä kuvat antavat ymmärtää. Seisotustyyli, jossa nostan ketjun Einon kaulalle ylös ja “nostan” jotta Einon ryhti paranee, ei myöskään näytä sopivan Einolle sitten kuitenkaan vaikka peilin edessä se on näyttänyt kivalle. Täytynee palata siihen, että esitän Einon vapaasti!
Yksilöarvostelussa liikkeet sujuivat oikein hyvin, ja niistä tulikin paljon kehuja! Viimein arvostelumme päätteeksi huudettiin ilmoille “erinomainen” ja iloisesti lähdettiin Einon kanssa kehästä. Nuorista kolme sai ERI, kolme EH ja Einon veli Jymy sai valitettavasti H, sillä tuomarin makuun tämä oli liian matala. Tässäkin kohtaa kuvista nähtynä myöhemmin voin todeta, että olisi pitänyt esittää vapaana ja ei ihmekään, ettei tuomari laittanut meitä ykköseksi. Nuorten luokan 3. sija oli siis paikkamme, ja SA:kin jäi saamatta. Tämä oli Einon sijallisesti huonoin sija ikinä, mutta toisaalta, ERI-linja ei rikkoutunut ja luokka oli todella suuri. Eino sai tietty paljon palkkaa vaikka omistaja parempaa menestystä olisikin toivonut. 😀
Einon arvostelu oli hyvin tämän näköinen ja samoja asioita huomautettiin kuin aiemmin. Pitkä lanneosa on saanut aiemminkin siis kommenttia, ja kehuja on tullut aina liikkeistä ja päästä.
Arvostelu: Aavistuksen pitkä lanneosa. Riittävä raajakorkeus. Hyvä täyteläinen pää. Huulilinja saisi olla tiiviimpi. Erinomainen kallo ja tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvä selkä. Täyteläinen runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomaiset edes-takasliikkeet, sivuliikkeissä joustavuutta ja ulottuvuutta. Riittävästi turkkia, hyvä väri.
Mitäs sitten muuta näyttelyiden lisäksi? Eino oli Vuoden Tulokas-tolleri kilpailussa kolmas! <3 Ja tähän ei edes laskettu mukaan koiratanssi-tuloksia! Rally-tokon puolella harjoittelemme merkille lähetystä, ja sen lisäksi opettelimme puolenvaihtoa takaa oikealta sivulta vasemmalle. Eino osaa jo vasemmalta oikealle, ja oikeastaan osaa myös jo oikealta vasemmalle. Tämän Eino oppi kyllä ennätysnopeasti, sillä teimme sitä vähän treeneissä, ja tänään aamulla kotona treenatessa Eino osasi sen jo ihan ilman käsiapuja! Pitänee uskaltaa myöhemminkin luopua niistä avuista nopeammin, tuntuu että nyt vaikeutin tasoa Einolle juuri oikeassa kohtaa. Aamulla aloittelimme myös treenaamaan sitä, että Eino osaisi hypätä etutassujen kanssa muullekin kohteelle kuin käsivarrellein, eli otin suihkusta lattian kuivaimen ja Peksun avustuksella temppu lähti kyllä hyvin muodostumaan.
Olen myös osallistumassa koiratanssin koulutusohjaaja-kurssille helmikuussa! Siitä tulee hurjan jännittävää, mutta vielä jännittävämpää tulee olemaan kesäkuussa kun pidän Tollerileirillä koiratanssi-koulutuksen! Toivottavasti saadaan porukka kasaan että koulutus toteutuu, ja saadaan lisää tanssivia tollereita! Tulevana lauantaina osallistumme myös Nadjan temppu-koulutukseen, jossa tulemme harjoittelemaan meidän “mene”-käskyä ja mahdollisesti nyökkäämistä, jos vain ehditään.
Muutoin olemme lenkkeilleet taas vähän enemmän metsissä, jossa Eino pääsee juoksemaan vapaana. Tänään olimme taas Luolavuoressa, ja lenkki oli oikeastaan täydellinen aina loppuun saakka kun meidät yllätti maastopyöräilijä.. Einon mörköily menee vähän laidasta laitaan, ollen tällä hetkellä aika pahana ja se näkyy haukkuvana Einona. Pyöräilijä oli ansaitusti närkästynyt, kuka nyt haluaisi huutavan koiran lähestyvän, vaikka kuinka ystävälliseltä se oikein näyttää. Ei siinä tietysti mitään sattunut muuta kuin huonot mielet kaikille, mutta onneksi olo vähän parani myöhemmin kun vastaan tuli hiihtäjiä, ja niistä sain Einon selviämään hyvin silittelemällä ja juttelemalla tälle hiihtäjien mennessä ohi. Nyt on väsynyt poika, kun pääsi niin paljon pinkomaan lumessa. 🙂
-
Messarit 2018
Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä Messukeskuksessa, vuoden suurimmissa näyttelyissä. Osallistuimme vain sunnuntaina itse näyttelyihin, mutta lauantaina kävimme Anniinan eli rally-toko-ohjaajamme kanssa katsomassa koiratanssin pohjoismaiden mestaruuksia. Oli kyllä aivan mahtavaa ja niin inspiroivaa seurata näitä kilpailuja, joissa pohjoismaiden parhaat pääsivät näyttämään ohjelmansa! Alla muutama kuva, ensimmäisenä suomalainen Nadja Böckerman ja tämän upea Flow, jotka voittivat sunnuntaina yksilömestaruuden. Olihan se myös aika mahtavaa seurata kisoja, ja kuuluttamassa oli hyvinkin tuttu ääni, nimittäin oma äiti! 🙂
Sunnuntaina herätys oli asetettu kello neljään, sillä olin hieman huolissani (lue: paniikissa) että joutuisimme jonottamaan Messukeskuksen parkkikeskukseen peräti tunnin ajan, kuten olin lukenut lauantaina ihmisten tehneen. Peksu reippaasti heräsi kanssani, kun oli vahingossa suostunut tulemaan mukaan tähän reissuun. <3 Einokin kömpi jostain urheasti hereille, alla oleva kuva on otettu viiden aikaan aamulla ja siitä paistaa kyllä Einon mietteet tästä herätyksestä.. 🙂 Herätys kannatti kyllä, sillä saimme ajaa seitsemän aikaan suoraan sisään parkkihalliin, saimme auton lähelle ovea ja kulku itse Messukeskuksessa sujui todella hyvin hallin vasta täyttyessä ihmisistä. Jos seuraavana vuonna haluan taas maksaa itseni kipeäksi tästä näyttelystä, täytyy kyllä ottaa hotelli, nimittäin tuosta aamuherätyksestä on kärsitty Peksun kanssa koko viikko.. 😀
Parkkeerasimme itsemme kehän laidalle ollen ensimmäiset tollerit paikalla, ja kun olimme purkaneet laukkumme kävin Einon kanssa pari kertaa pyörähtämässä kehässä. Juokseminen sujui todella hyvin, mutta poseeratessa Einoa alkoi jännittää takanamme rämisevät metallihäkit ja koirien haukkumiset, joten päätin että kehässä sitten vaan käännytään siihen suuntaan mistä ääni tulee enkä yritä väkisin pitää tiettyyn suuntaan. Vähän Einoa tuntui kyllä jännittävän, joka ei varsinaisesti luvannut meille hyvää. Huomasin myös että juuri siinä kohtaa, missä koira piti seisottaa, oli jalkojen alla liikkuva metallinen kansi ym. maton alla joka hieman liikkui kun sen päällä seisoi, mutta onneksi Eino ei siitä vielä ottanut häiriötä. Eikä se kehässä kyllä myöhemmin haitannutkaan!
Starttasimme ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, joten ensin piti odotella että juonioriurokset kävivät hakemassa arvostelunsa. Tuomarina meillä oli tänään Marjo Jaakkola, joka minun tietojeni ja etsintöjeni perusteella ei ole aiemmin tollereita arvostellut. Junioriluokan voittaja ei saanut SA:ta, joten tiukasta tuomarista oli kyse! Sitten olikin jo meidän vuoro mennä kehään. Nuorten luokassa oli neljä osallistujaa, me jonon viimeisenä. Siitä sitten ensin juostiin pari kierrosta ympäri, ja sitten odottelemaan jokaisen kolmen koiran yksilöarvostelua ennen meidän vuoroamme. En ehtinyt nähdä mitä muut saivat arvosteluksi, mutta lopulta olikin sitten meidän aika kipittää kehään!
Ensin meidät laitettiin juoksemaan, tuomari halusi nähdä kolmion ja juoksun edestakaisin. Kopelointi meni hyvin, Eino antoi katsoa hampaat eikä yhtään yrittänyt karkuun vaikka ajattelin hallitilanteen tuovan Einolle hieman paineita ja olevan epävarmana, mutta ilmeisesti näyttelytreenit ja ikä ovat tehneet tehtävänsä! Poseeraus sujui todella hyvin, Eino seisoi todella hienosti aivan paikallaan yhtä istumista lukuunottamatta, kun palkkausväli venyi liian pitkäksi. Sieltä sitten huudettiin ilmoille erinomainen, eli Einon ERI-linja pysyi yllä! Kilpailuluokka alkoi heti meidän yksilöarvostelun jälkeen, ja sain huomata että muutkin luokassamme olivat saaneet ERI.
Siinä sitten juostiin pari kertaa ympäri, ja tuomari pyysi meidät jonon ensimmäiseksi! Siinä sitten juostiin vielä pari kierrosta tällä järjestyksellä, ja tunsin kyllä selvästi että askeleisiin tuli keveyttä lisää ja kelpasi hymyillä. Kun olimme kierroksemme juosseet, oli tuomari kättelemässä meitä ensimmäiselle sijalle! Viidestä virallisesti näyttelystä Eino on ollut nyt neljästi luokkavoittaja, aivan mahtavaa! Hymyillen siinä keräsin Einon taas seisomaan, jotta tuomari päättää saammeko me SA. En tiedä näkyikö se, että hymyni hyytyi nopeasti kun kehätoimitsija huusi meidät luokan voittajiksi, mutta emme saaneet SA. Harmitti ja ärsytti kyllä, vaikka eihän sille mitään voi ja näin tuomari päätti tänään. Myöhemmin narttukehässä SA:ta jaettiin jo vähän vapaammalla kädellä, ja haluan uskoa että siellä oli enemmän tuomarin mieleen olevia koiria. Tuomari oli kyllä muuten mukava, antoi pitkän ja kattavan ja hyvin Einon näköisen arvostelun, mutta vähän olisi voinut hellittää SA:n kynnystä urostenkin kanssa. 😀 #katkera
Arvostelu Marjo Jaakkola: Erinomainen tyyppi. Selvästi urosmainen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt runko, samoin eturinta. Aavistuksen pitkä lanne. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella.
Pääsin myöhemmin esittämään narttujen kehään AVO-luokkaan Kirsi Rautalan Kitimat Hey Soul Sister eli “Eden” tyttöä, joka oli niin erilainen Einoon verrattuna etten välillä oikein tiennyt mitä tämän minikokoisen superpallon kanssa olisi tehnyt! Pääsin siis esittämään tätä kokoomakehään ja kilpailuluokkaan, yksilöarvostelun hoiti omistaja Kirsi jolla oli kaksi AVO-luokkalaista eikä siten pystynyt esittämään molempia itse. Superpallo, joka minun käsiini oli luotettu, oli erittäin paljon lihapullien perään eikä oikein malttanut seistä, mutta juosta tämä kyllä osasi ja tämän kanssa sai mennä yhtä lujaa kuin Einon kanssa – ja me olemme yleensä joukon nopeimpia! AVO luokka meni kyllä lähes täydellisesti, sillä Kirsi oli Manteli-koiransa kanssa ensin luokkavoittaja, ja me olimme lopulta AVO-luokan kakkosia Edenin kanssa! Manteli sai SA:n, mutta valitettavasti Edenin kanssa SA jäi saamatta. Kirsi kyllä huikkasi, että kerta näin hyvin meni niin toistekin saan esittää jos vain kiinnostaa. Ja kyllä ehdottomasti kiinnostaa, kehässä on kyllä aina yhtä hauskaa! 🙂
Kaiken kaikkiaan tuo minun säihkysilmä oli upea kehässä, upea kehänauhojen ulkopuolella, käyttäytyi niin hienosti ja osasi olla häkissäkin täysin ongelmitta. Ilolla ja ylpeydellä tuon koiran kanssa menee kaikkialle <3
-
Treeniä, näyttelyä ja lisää treeniä
Olemme edistyneet taipparitreenien kanssa hurjalla vauhdilla, mikä on ihan positiivista näiden kaikkien treenikertojen jälkeen. Katsoin elokuun postauksia parin viikon takaa, jossa olen kirjoittanut Einon tuovan variksen tuoresiipidameja vähän nihkeästi, mutta nykyään ne tulevat aivan samalla tavalla kuin pelkät damit! Olemme harjoitelleet lähes päivittäin parin viikon ajan, ja olen nyt ottanut riistaa mukaan kun viikko sitten AN kurssilla ohjaaja sanoi, että Einon tulee nähdä nyt päivittäin varis. Ihan aina en ole varista sulattanut, mutta tuoresiipidamit kyllä, ja samalla lokkidamin.
Treenit ovat olleet monipuolisia, aina eri maastoissa, hakutreeninä 1-5 damilla tai muistinoutona vaihdellen eri päivän aikaan. Eräs aamu lähdimme kaikki kolme Tuorlaan treenaamaan, ja koska Peksu lähti mukaan, saatiin myös vihdoin kuvatodistetta siitä, että kyllä se koira noutaa osaa. 🙂 Eräs ilta lähdimme Einon kanssa Katariinaan, jossa vein siipidamit vähän matkan päähän 21:30 illalla, eli pimeää oli! Sieltä ne damit tuli takaisin pimeydestä huolimatta, ja tämä myös pakotti Einoa käyttämään nenää eikä etsimään katseella.
En ihan vielä uskalla toivoa parasta taippareiden suhteen, mutta valoisalta alkaa näyttää! Lokkidami tulee hyvällä innolla maalla luokseni, joten jos päästään treenaamaan venettä ja lokin hakua vedestä, uskon lokin tulevan vaivatta luokseni myös taippareissa. Hakuruutua varten täytyy vielä treenata variksen noutoa hakuruudusta, ja tänään treenatessa ajattelin viedä hieman sulaneen variksen muistinoudolla vähän matkan päähän, jotta saadaan se varis tutuksi. Kani kiinnostaa ja innostaa Einoa tällä hetkellä vähän turhan paljon, joskin siinäkin on hieman edistytty; nyt nylkyttämisen sijaan Eino hellästi nuolee kanin naamaa… Kanidami tulee muistinoudon takaa vauhdikkaasti ja palautuskin oli suoraan käteen.
Olen nyt alkanut vaatia myös lähelle tuomista ja käteen palautusta, ja pelkkien damien, kuivasiipidamin ja kanidamin kanssa tämä jo onnistuu loistavasti. En osaa edes enää ajatella, kuinka toivotonta se meidän työskentely on ollut vielä pari kuukautta sitten, ja jo tässä pisteessä oleminen on suorastaan ihme. Taippareissa kuulemma vaaditaan nykyään ainakin yhden variksen palautus käteen, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se on kopattava käteen kun Eino on pudottamassa sitä maahan… Vaihtoehtoisesti tuomari voi laittaa koiran noutamaan kaikki kuusi varista hakuruudusta, mutta mieluusti vähemmällä mentäisiin.
Paraisten saaristonäyttely oli muutama päivä sitten, mutta meille ei ihmeellisempää menestystä sieltä. Tuomarina oli ruotsalainen Zorica Blomqvist, jonka linja ei ainakaan minulle auennut näyttelyn edetessä, sillä PU-kehässä oli lopulta kaksi pienempää urosta ja kaksi suurempaa. Positiivista on toki se, että PU4 sijalle pääsi Einon veli Jymy saaden vara-sertin! Eino oli junnuluokan toinen saaden ERI ja SA, mutta PU-kehässä käteltiin ulos ensimmäisenä. Eino esiintyi jälleen hienosti, ja hotspotin aiheuttaman poskikaljun vuoksi esitin Einon “väärinpäin”. Arvostelu oli myös oikein kiva, ja oli myös mukavaa saada jo toistamiseen kehuja omasta esittämisestä. 🙂 Pääsimme myös edustamaan kasvattajaryhmään, ja vaikka voittoa ei tullut, tuomari sanoi valinnan olleen vaikea ja saimme kuitenkin KP:n!
Tuomari Zorica Blomqvist:
Vackert huvud med bra pigment. Stark nacke och kropp. Goda vinklar. Korrekt i rörelse. Mycket bra presenterad i ringen. Bra temperament.
En muista olenko edes aiemmin maininnut, mutta olemme myös aloittaneet koiratanssin alkeet kurssin Turun Murrella! Ohjaajana on äitini, jonka vuoksi joka tunnin alku on yhtä huutoa ja haukkua kun Eino haluaisi mennä tervehtimään. Takana on nyt kaksi kertaa, joista ensimmäinen meni meidän osalta toisten koirien ihmettelyyn. Pääsin myös aloittamaan käskyä “vasta”, jossa Eino kiertää minua vastapäivään.
Toisella tunnilla Eino oli hieman väsynyt, mutta pystyi luopumaan toisista koirista todella hyvin ja teimmekin kaikki harjoitteet ilman hihnaa, eikä minun edes tarvinnut pelätä Einon karkaavan! Tällä tunnilla harjoittelimme liikettä, jossa Eino hyppää jalkani yli. Pääsimme myös fiilistelemään FS AVO musiikkiimme Mr Gabriel – Tambourine, ja tunnin lopussa oli lyhyt esiintyminen, jossa juoksimme todella läheltä toisia koiria, mutta Eino ei piitannut näistä lainkaan! <3
Tulevia tapahtumia on nyt jälleen tiedossa aika liuta, rally-tokokisoja kaksin kappalein ja koiratanssimöllit, sekä tietty taipparit. Lokakuu ja marraskuu tulevatkin menemään koiraharrastusten parissa kilpaillen, näyttelyitä on tiedossa vasta joulukuussa seuraavaksi.