Rallya ja koiratanssia
Tällä viikolla alkoivat taas treenit tauon jälkeen, ensimmäisenä rally-toko tiistaina. Harjoittelimme oikealla puolella saksalaista täyskäännöstä, sivuaskeleita oikealla ja vasemmalla puolella seuraten sekä käskyjä jossa koira jää paikalleen mutta omistaja jatkaa eteenpäin. Treenit sujuivat oikein mallikkaasti, ja olen nyt yrittänyt keskittyä erityisesti siihen että en pidä nameja kädessä ja Eino seuraa minua koska tietää käskyn, eikä tule vain namien perässä. Äärettömän vaikeaa edelleen, vaikka olemme treenanneet tätä jo vaikka kuinka paljon! Turvaudun helposti niihin jos Einon huomio tuntuu karkailevan, mikä on välillä toimivaa kun palkkausvälin saa pidettyä lyhyenä mutta siitä pitäisi osata kanssa mennä pois muutaman onnistuneen toiston jälkeen. 🙂 Oikealla puolella työskentelyä olemme harjoitelleet ahkerasti kotona, kuten myös sivuaskeleita, mutta oikealla puolella seuruussa tapahtuva täyskäännös oli aluksi vaikea hahmottaa (minun siis, Eino seuraa käsiapuja niin hyvin niin tämä ei kovin tästä häiriintynyt).
Perjantaina menimme taas pitkästä aikaa koiratanssitunnille, jossa hahmottelimme meidän tulevaa HTM ohjelmaa ja saatiin vinkkejä miten jatkaa sen kanssa. Meillä alkaa olla positoita ja suuntia positioissa sen verran tehokkaiden joulutreenien ansiosta, että HTM startti alkaa näyttää koko ajan mahdollisemmalta. Ehkä jo seuraavissa kisoissa, jotka ovat kyllä sen verran kaukana keväällä että hyvin ehtii hiomaan ohjelman ja positiot kunnollisiksi. 🙂 Treenasimme Einon kanssa häiriötä seuruussa, ja palkkasin kun sain liikutella käsiä eikä Eino lähtenyt käsien perässä peruuttamaan minua ympäri kuten kotona teki (yritin napata liikkeen ja palkata Einon tarjoamisesta, mutta toki se lopetti sen minun ympäri peruuttelun heti kun tajusin alkaa napata liikettä :D). Teimme myös pitkästä aikaa meidän FS ohjelman, ja hitaasti siinä tekiessä alkoi muistumaan mieleen miten se meidän koreo menikään! Tällä hetkellä Eino tuntuu olevan skarpimpi HTM liikkeiden kanssa kuin FS, joten täytyy alkaa tehdä ohjelmatreenejä useammin ylläri-palkalla. Front-liikettä myös jatkettiin, ja eipä Eino vielä sitä kovin hyvin hahmota minun ollessa liian hidas naksuttelemaan ja heittämään nameja. Pitäisi hankkia kotiin kosketuskeppi, niin sitäkin tulisi treenattua useammin kuin kerran kuukaudessa. Näistä treeneistä jäi todella hyvä fiilis!
Tänään olimme Marjaana Lohivirran koulutuksessa, koiratanssin koulutusohjaaja ja eläintenkouluttaja joka tuli Saloon pitämään koulutusta. Me ilmoittauduimme tietty mukaan hakemaan vinkkejä miten Einolta kitkisi pois haistelemisen kisoissa. Tilanteen teki erittäin hankalaksi se, että meidän ryhmässä oli myös äitini ja Gizmo samantyyppisten ongelmien kanssa, ja pojathan olisivat jatkuvasti halunneet mennä katsomaan toisiaan. Todellista häiriötä! 😀 Koulutus oli jaettu kahteen 30 min mittaiseen pätkään. Ensimmäisessä osiossa palkkailtiin ahkeraan kun koiran huomio pysyi ohjaajassa tai kun tämä tarjosi kontaktia kohti haahuilun jälkeen. Myös luopumista harjoiteltiin, kädessä olevan namin tavoittelun sijaan koiran tuli ottaa kontaktia. Eino näyttää tällaisissa luopumis-harjoituksissa aina todella surkealta, en tiedä miten tämä saakin niin raukan ilmeen aikaan! Loppuun vielä koirien piti luopua kipossa olevasta namista, tehdä hetki jotain ja hyvästä suorituksesta ja luopumisesta tulee lupa mennä namille.
Toisessa osiossa treenattiin kehääntuloa. Kukin vuorollaan sai mennä “kehään”, tehdä lyhyesti jokin pätkä ja palkata onnistumisesta tai saada ohjeita jos koiran huomio herpaantui ympäristön tutkiskeluun. Einon kanssa otettiin käyttöön namikippo, eli hyvästä suorituksesta mennään kipolle ja sieltä saa palkan. Viimeisellä kerralla tehtiin vielä niin, että kauemmas vietiin kippo odottamaan ja minulla oli toinen Einolle yllärikippo. Eino luopui hyvin kauempana odottavasta kiposta, ja sai palkaksi minulla taskussa oleen kipon namit. 🙂 Tästä on todella hyvä jatkaa mm. viikottaisia rally-treenejä, jossa aion ratatreeniin ottaa namikipon taskuun. Tällä tavoin saa muovattua aktiivisesti työskentelevän koiran, kun Einon silmiinhän superkiva namikippo saattaa tulla ihan milloin tahansa! Parempi siis tehdä hyvin töitä.
Kuvat on Kati Horne-Kososen käsialaa, otettu tänään Marjaanan koulutuksessa! 🙂