Hyvästi taipparit!

Ehkei tilanne nyt ihan niin vakava ole kuin otsikko antaa ymmärtää, mutta tällä viikolla tuli kyllä romahdettua pilvilinnoista ja lujaa. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, sillä päivitysten välissä on tapahtunut muutakin! Olin vahtimassa Gizmoa 3-4.8. vuorokauden verran, ja postauksen kuvat ovat siltä reissulta. Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä, käytiin uimassa ja kävelemässä metsässä paljon. Eino ei ollut tällä reissulla mukana, sillä perjantaina 3.8. olimme osteopaatilla eikä niiden käyntien jälkeen ole suositeltavaa heti lähteä revittelemään. En myöskään uskalla vielä ottaa poikia kontolleni ilman “Gizmon ihmistä” mukana, joten Peksu ja Eino saivat viettää poikien kesken lauantaita kun olin Gizmon kanssa.

Gizmoa vahtiessa harjoittelin minun ja Einon koiratanssiesitystä ilman koiraa (tai Gizmo kyllä osallistui tulemalla aina välillä piiloon ja muutoin olemalla tiellä..) sillä me olisimme esiintymässä 5.8. Turun Kupittaan puistossa Seikkailupuiston päättäjäisissä! Tahtitassuja oli pyydetty kokoamaan muutamat koirakot esiintymään sinne, ja tämä toimi samalla meidän häiriöharjoituksena kisoja varten. Niinpä sunnuntaina lähdimme kohti Seikkailupuistoa, jossa lisäksemme oli esiintymässä schipperke Hani ja Kati, ja Pauliina mäyräkoiralla Alli ja kääpiöpinserillä Nappi. Äitini tuli myös paikalle katsomaan ensimmäisen setin esitykset!

Ensimmäisen esityksen aikana huomasi, että kehän ympärille alkoi vain kerääntymään yleisöä enemmän ja enemmän. Me olisimme toisena vuorossa! Ja niin ensimmäisen esityksen ollessa ohi menimme Einon kanssa kehään, laitoin vadin paikalleen, otin hihnan pois ja käytin mielestäni paljon aikaa alkuun mutta meni se lopulta aika nopeasti. Lähinnä halusin rauhoittaa itseni ennen esitystä, Eino oli ihan rauhassa eikä hätkähtänyt ihmismäärää kehän laidalla.

Itse esityksestä en taaskaan muista mitään, mutta jälkeenpäin videolta katsottuna meno oli ihan mukavan näköistä! Eino karkasi alun paikallaolosta, joko ennakoi tai alkoi jännittää yleisöä (katsoi juuri siihen suuntaan), luki pari kertaa väärin käsimerkkini ja vadin päällä kiertämisessä olin itse myöhässä. Näyttää siltä, että Eino yrittää kiertää mutta törmääkin minuun, vaikka oikeasti Eino on juuri opetettu siihen, että liimautuu jalkaan kiinni. Se kuitenkin lähti mukavasti rullaamaan kun sain otettua etäisyyttä, vaikka emme ennen tuota päivää ole koko vadin kiertoa kokeilleet. 🙂 Lopussa kun Einon on tarkoitus kiertää minua, siellä tuli myös pari törmäystä kun Eino ymmärsi käskyn väärin ja yritti tulla piiloon.

Muutoin olen todella tyytyväinen meidän esitykseen, ja paria hienosäätöä lukuunottamatta ollaan kisavalmiita! Eino teki todella vauhdikkaita suorituksia, teki tarkasti ja oli muutenkin todella iloinen koko esiintymisen ajan. Tämä keskittyi täysillä pelkästään minuun, eikä edes meinannut karata! Tästä pääsee katsomaan meidän esitystä. Ensimmäisen setin jälkeen pari tyttöä pyysi tulla rapsuttelemaan Einoa ja se meni hyvin. Eino ei niin vieraista välitä ja saattaisi vain ahdistua, tai vaihtoehtoisesti saattaisi tervehtiä liiankin innokkaasti… Rapsuttelin siinä samalla kuitenkin Einoa ja lapset saivat käydä silittelemässä Einoa ilman ongelmaa.

Emme jääneet toiselle setille, ajattelin sen olevan liian raskasta Einolle vaikka olisimme hyvin voineet jäädä sittenkin toiseksi esiintymiseksi myös. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että meillä on vain yksi esiintyminen, jolloin Einolle jäi myös hyvä maku touhusta! Nyt emme ole treenanneet kuin taipparijuttuja, ja viikon teema onkin ollut “osaa lopettaa ajoissa”. Menimme poikien kanssa tiistaina illalla Luolavuoreen, jossa tein alkuun Einolle kolme muistinoutoa damilla. Nämä menivät aivan mahtavasti, Eino piti suunsa paikallaan ja ampaisi täydellä vauhdilla damille ja minun luokseni.

Olemme harjoitelleet kotona lenkeillä hihnassa pelkkää damin kantoa, joka on myös sujunut hyvin ja täysin ilman pureskelua. Olen nyt myös antanut damia palkaksi kun tämä luopuu toisista koirista, antaen tälle kivan tehtävän ja itsevarmuutta tilanteeseen jossa toinen koira haukkuu. Minun olisi kuitenkin pitänyt metsässä osata lopettaa näihin kolmeen mahtavaan noutoon, sillä siitä sitten alkoi alamäki. Tein liian vaikeita tehtäviä, Eino ei enää luopunut damista, tämä pureskeli ja ravisteli damia… Lopulta tehtiin vain perus luoksetuloja ja tottisjuttuja, ettei lenkistä jäisi huonoa fiilistä. Minulle siis, Eino oli ihan kunnossa. 😀

Eilen taipparitreeneissä Eino kiihtyi jo alun tottisosiossa, jossa toiset koirat juoksivat ja tekivät luoksetuloja meidän edessä. Se näytti niin paljon hauskemmalta kuin hiljaa hihnassa odottelu, joten piti varuiksi vähän komentaa ja huutaa ja vinkua ja kiskoa että pääsisi mukaan. Koska taippareihin ei kuulu tottisosiota, me taidamme jättää tottikset väliin ja parantaa Einon malttia kauempana… Meidän luoksetulot ja paikallaolot olivat kyllä edelleen hienoja ja onnistuneita, ja vaikka Eino oli kiihtyneessä mielentilassa muiden luoksetulojen jälkeen, ei tämä silti lähtenyt leikkimään muiden kanssa vaan ampaisi luokseni. On myös huvittavaa miten Eino osaa yhdistää pillin johonkin, mistä tämä kiihtyy selkeästi, vaikka meillä ei koskaan ole pilliä ollut.

Teimme sitten Einon kanssa suolla noutoja. Tarkoitus oli testata Einon muistia tekemällä ensin samaan kohtaan kolmet muistinoudot lisäten etäisyyttä koko ajan, sitten tehdä kaksi noutoa niin, että yksi dami heitetään eri kohtaan, se noudetaan, ja sen jälkeen vasta haetaan muistipaikan dami. Eino valmiiksi kiihtyneenä alkoi sitten rusauttelemaan dameja minkä ehti. Kouluttajanamme toiminut Heidi huomasi jotain todella hienoa kyllä, nimittäin sen, että Eino aloittaa pureskelun vasta tietyssä kohtaa ja silloin kun tuijotin tätä! Eino paineistuu tästä sen verran ja purkaa sen damiin.

Täysin onnistuneita noutoja emme saaneet, ja olisi pitänyt osata ottaa taukoa aiemmassa vaiheessa. Kun teimme kahden damin noudon lopuksi, Eino kyllä lähti markkeerauksen perään ja löysi sen. Tämä kuitenkin oli jo niin väsynyt ja kiihtynyt että sitä ravisteltiin ja dami vaan paukkui kun sitä pureskeltiin. Tämän episodin jälkeen Eino kuitenkin vielä muisti muistinoudon paikan, vaikka emme olleetkaan sitä sinne tällä kertaa vieneet yhdessä. Tässä kohtaa viimeistään olisi pitänyt osata lopettaa, mutta koska Einolla oli kuuma menimme vielä tekemään vesinoutoja pari kappaletta. Damia kuitenkin pureskeltiin todella paljon tässäkin, ja vasta tässä kohtaa osasin lopettaa noutotyöskentelyn.

Meidän olisi myös pitänyt poistua kokonaan alueelta, mutta koska olin jättänyt kassini veden rajaan ja siellä oli muita koiria työskentelemässä, en päässyt sitä hakemaan ja niin jäimme huutamaan vesityöskentelyalueelle. Muistin vasta jälkeenpäin että Eino purkaa väsymystään äänellä kun ei jaksa käsitellä asioita muulla tavalla, ja sen vuoksi tämä olikin sellainen kiljukaula. Omat hermot ehtivät kuitenkin mennä tässä pahemman kerran, kun en osannut lopettaa tätä käytöstä.

Minua harmittaa, ettei meillä ole ollut ketään opettamassa aiemmin miten asioita kuuluu opettaa, puuttumassa asioihin jota teen väärin ja opettamassa minulle mitä eri harjoituksia tällaisen koiran kanssa voidaan tehdä. Tämä on niin vierasta aluetta myös itselle, etten osaa edes lähteä arvaamaan. Jos Eino ei osaa kiertää esinettä joka on 5 metrin päässä, lyhennämme matkaa kunnes kierto onnistuu ja lähdemme sitten rakentamaan liikettä pidemmälle etäisyydelle. Nyt en kuitenkaan tiedä mikä on sallittu milläkin “tasolla”, miten kuuluisi edetä, miten lisätä hitaasti vaikeutta ja miten opettaa koira etsimään itsenäisesti ensin dameja metsästä, ja sitten variksia. On suorastaan turhauttavaa ymmärtää miten vähän sitä itse loppujen lopuksi tietää ja miten huonosti osaa opettaa eri asiat koiralle, jolta kuitenkin odottaa jostain syystä täydellistä suoritusta; juuri sitä, mitä ei ole edes osannut opettaa alunperinkään.

Nyt kun olen tästä rutissut tarpeeksi kauan, voin kuitenkin todeta että edistystä ollaan taas tehty sillä, että osaan lukea koiraani paremmin! Tiedän mitä odottaa, missä kohtaa lopettaa ja mitä välttää että Einolla pysyy pakka koossa. Aamulenkillä otin damin ja lihapullan mukaan, ja teimme yhden muistinoudon suhteellisen pitkällä matkalla. Palkkasin Einoa vuolaasti lihapullalla ja kehuilla kun tämä saapui luokse, vaikka ei ollut edes antanut damia vielä. Koska luopuminenkin on nyt jälleen tullut ongelmaksi, en edes vaatinut sitä. Kun en kuitenkaan damiin kiinnittänyt huomiota tai yrittänyt napata sitä Einolta, tämä alkoi itse tarjota damia minulle! Tähän oli hyvä jättää se treeni, ja itsellänikin on jälleen positiivisempi fiilis taippareiden suhteen.