Taipparit, here we come!
Olimme eilen ensimmäisistä kertaa Vakka-Suomen noutajien treeniryhmässä, ja oli kyllä antoisa ilta! Jo tästä yhdestä kerrasta saatiin todella paljon irti, niin riistan puolesta kuin eri neuvojen muodossa. Yhteishenki porukassa oli todella mukavaa, keskustelu oli leppoisaa ja oli todella helppoa hypätä mukaan porukkaan. Treenit olivat Vehmaalla, jonne ajaa täältä Turusta vajaan tunnin, mutta näiden treenien vuoksi olen todellakin valmis ajamaan sen matkan. 🙂
Treeneissä ei ole joka kerta riistaa mukana, mutta eilen sattui olemaan sellainen päivä että riistaa oli mukana treeneissä. Eino ei tosiaan ole ennen nähnyt lokkia, kanin vain kerran ja silloinkaan siihen ei koskettu ja variksia en ole näyttänyt sen jälkeen kun tämä alkoi nyppimään niitä parisen kuukautta sitten. Odotukset eivät olleet siis korkealla, mutta Eino kyllä alitti riistatyöskentelynsä kanssa nekin pienet odotukset joita minulla oli. Lokki sai jäädä veteen, varikseen tartuttiin vain hieman ja kaniin ei sitten koskettu enää lainkaan. Pientä tarttumista saatiin kyllä myös lokkiin maalla houkutellessa, ja se kuulemma on jo oikein positiivinen merkki eikä tarvitse lainkaan olla huolissaan taippareista, kunhan nyt treenataan aktiivisesti! Jospa tällä kertaa oikeasti noudatettaisiin tätä neuvoa ja alettaisiin treenaamaan aktiivisesti..
Eino oli kyllä muuten todella hyvä treeneissä, ja yllätti minut positiivisesti olemalla suurimman osan ajasta hiljaa. Noudoille lähdettiin hiljaa, vain muutama kerta piti huudahtaa kavereiden mennessä edeltä tai kun joku muu pääsi noutamaan. Damit Eino kävi hakemassa hyvin niin vedestä kuin maalta, ja damien pureskeluun saatiin myös neuvoja. Meidän tulee nyt siis ottaa vaikka ihan lenkeille mukaan dami, ja sitä kanniskellaan siinä kävellessä. Tässä kun tulee neutraali liike mukaan kantamiseen, eikä kiihdyttävä noutotilanne.
Saimme mukaan pari rikkinäistä varista, joista leikata siivet irti. Eino tuli tietty mukaan katsomaan mitä oikein suihkussa puuhaan, mutta näky tuntui kuvottavan enemmän Einoa kuin minua… Se leikkaaminen ei nyt mitenkään kovin ihastuttavaa hommaa ollut hajun kanssa, ja mielestäni koiran ei tulisi kyllä olla se joka kakoo, vaan minun. 😀 Riista, uusi maasto uusilla ihmisillä ja koirilla sai Einon kyllä todella väsyneeksi, ja illalla koira olikin aika rätti!
Tänään sitten intouduin tekemään vanhoista kuivatuista variksensiivistä siipidamin. Treenataan ensin sen kanssa, sitten teen “tuoresiipidamin” joka on astetta enemmän variksen tuntuinen ja hajuinen, ja lopulta treenataan oikean variksen kanssa. Koska meillä ilmeisesti nyt kotona kieritetään raatoja pitkin lattioita, laitoin siipidamin vähän matkan päähän ja lähetin Einon hakemaan sen. Muutamat kerrat Eino meni edestakaisin minun ja damin välissä, käyden nappaamassa kiinni damiin ja tullen luokseni tyhjin suin, mutta ihan yhtäkkiä Eino rohkistui sen verran että otti siipidamin suuhun ja juoksuaskeleen kanssa toi sen luokseni! Tällä matkalla edes suu ei ehtinyt käydä ja eikä vasta kasaan kyhäämäni siipidami edes mennyt rikki!
Teimme vain tämän yhden noudon, sillä Eino kiihtyy todella nopeasti noutohommista. Tämä tykkää todella paljon tanssista ja rally-tokosta jossa pääsee tekemään yhdessä töitä, mutta noutohommat ja varsinkin vesinoudot on kyllä ylivoimaisesti kaikkein hauskinta, mitä Eino tietää! Eli intoa löytyy, nyt vielä hitunen malttia ja rohkeutta työskentelyyn niin Eino on valmis taippareihin. Menin tässä myös ilmoittamaan meidät möllitaippareihin 1.9, saa nähdä miten meidän siellä käy!