-
Tollerileiri, karanteeni ja noutotreenejä
Viime postaus on kirjoitettu niin kauan sitten, etten edes muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut välissä! Einon hilsepunkki on lähes taltutettu, ja eläinlääkärin suostumuksella olemme menossa lauantaina taas kisaamaan.. Hui! Ensimmäistä kertaa kokeillaan korkeammassa luokassa koiratanssia, eli HTM AVO tulee korkattua ihan muutaman päivän sisällä. Viime torstaina koulutukseni jälkeen treenailin yksikseni ohjelmaa reilun puolen tunnin ajan, vetämällä uudestaan vain ohjelmaa, jotta se olisi tarpeeksi selkärangassa. Kokeilin myös liikkumista toiseen musiikkiin, jota olen miettinyt seuraavaan HTM AVO ohjelmaan musiikiksi. Kun se koreografia muodostui 95% valmiiksi ihan vahingossa, hetken jo mietin että pitää tehdä nopeita muutoksia musiikkiin, mutta mennään nyt sillä millä meinattiinkin. 😀
Einon kanssa emme ole juuri treenailleet rally- tai koiratanssijuttuja ihan lyhyitä kotitreenejä lukuunottamatta, joten en tiedä mitä kisoista tulisi odottaa. Varmaan tällä viikolla saan aikaiseksi treenata Einonkin kanssa kunnolla ohjelmaa ennen kisoja, mutta tauko on myös selvästi tehnyt hyvää Einolle. Positiot pysyvät paremmin, ovat suoremmat ja Einolla pysyy selvästi mielenkiinto paremmin tekemisessä. Vasenta seuruuta käytiin jumppaamassa joku viikko sitten, ja se lähti ihan parilla pallolle palautuksella heti paljon paremmaksi. <3 Einolle on muodostunut todella hyvä luopuminen, niin tehtiin treeni niin, että käveltiin kohti superlelupalkkaa, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä töitä ja luopui pallosta, vapautin tämän sille. Pari toistoa tätä, sitten parit heittopallot, ja sitten Eino teki ihan mielettömällä draivilla vaikka kuinka pitkiä seuruita! Olin niin yllättynyt ja ylpeä, kun kaikki Einolle vaikeat ohjaajan kierrot onnistuivat myös todella tiiviisti ja ilman haahuilua. Olisi vain pitänyt aiemmin jaksaa tehdä tämä treeni, ties kuinka monta kuukautta olen harmitellut meidän huonoa vasenta seuruuta!
Tässä välissä oli myös Tollerileiri! Olin siis täällä edustamassa koiratanssia kouluttajan roolissa, ja sain kolme aivan huippua ohjaajaa koirineen koulutettaviksi! Treenailimme ihan perusjuttuja, vähän uusia liikkeitä, liikesarjojen muodostusta, luopumista ja esiintymistä. Leiri oli kaksipäiväinen, ja molempina päivinä meillä oli muutama tunti aikaa käytettävissämme. Lauantaina oli hellettä ja ötököitä, sunnuntaina oli sadetta ja ötököitä. Ei siis ihan ideaaliset sääolosuhteet, mutta saimme kuitenkin hyvän ja tiiviin koiratanssiviikonlopun aikaiseksi. 🙂 Itse huomasin myös jotain todella ihanaa itsestäni. Olen aina ollut huono puhumaan ja pitämään esitelmiä, jännitän ihan hirveästi ja tarvitsen todella hyvät muistiinpanot jotta muistan sanoa kaiken. Tai, jos menen lukkoon, voin tukeutua niihin muistiinpanoihini. Mutta leirillä pitämäni koiratanssi (+ oli myös koiran koulutuksesta asiaa) luento meni ihan käsittämättömän sujuvasti, ja kahden tunnin päästä tajusin, että eipä niitä muistiinpanoja tullut edes vilkaistua. Todella jännä huomata, että kun oikeasti tietää aihepiiristä, juttua riittäisi vaikka ja miten paljon, eikä yhtään tarvinnut jännitellä! Asiaa olisin keksinyt siis todellakin helposti toiseksi kahdeksi tunniksi, ei tuota koiratanssia kahteen tuntiin tiivistetä, kun vielä vähän yrittää pitää asian suhteellisen kevyenä uusille harrastajille.
Leirillä sain kyllä tutustua ihanasti uusiin koiriin ja ihmisiin. Einoa ei leirille voinut ottaa tuon hilsepunkin takia mukaan, mutta sain hyvin koirakaipuuta hoidettua kämppiksen tollerityttösen avulla. Oli kyllä ihana tapaus, tuli sänkyyni nukkumaan yöllä ja kaikkea. Einohan ei sänkyyn saa tulla, mutta olihan se aika ihanaa näin parin yön ajan. 😀 Leirillä oli leirisuunnistus erilaisilla rasteilla, ja suunnistuksen finalistit pääsivät kilpailemaan olympialaisiin. Olympialaisia järjestettiin kolme kierrosta, ja joka rastilla pudotettiin useat kilpailijat. Olympialaisten jälkeen oli touhutollereiden eri rasteja, joissa oli paljon eri ideoita miten koiraa voi aktivoida. Yöt menivät myöhäisiksi keskustelun mennessä reippaasti keskiyön jälkeisiin tunteihin, mutta oli todella opettavaista saada tietää niin paljon. Mökkini oli juuri kätevästi täynnä NOU ja NOME kouluttajia, joten tämä tilaisuus tuli käytettyä hyväksi ja tenttasin kaikkea mitä keksinkään kysyä. 😀 Matkalta tarttui myös mukaan yksi veräjä! Veräjän edeltävän omistajan tolleri oli keksinyt miten sen sieltä pääsee pois, ja kun veräjä on malliltaan sellainen, että se menee joka autoon, pitihän se ostaa pois kun kerrankin näin hyvä tilaisuus tuli. Einon kanssa kun ei ole MITÄÄN vaaraa, että tämä reppana keksisi miten se avataan… 🙂
Ilmoitin Einon kesäkuun alussa myös Tolleriyhdistyksen järjestämään epäviralliseen taipumuskokeeseen, johon mennään taas katsomaan hieman missä mennään. Jotta taipparit eivät menisi kuitenkaan aivan penkin alle, olen aktivoitunut treenien kanssa ja ollaan mm. lokinsiipidameja ja variksia treenailtu. Lokki pitäisi vielä päästä heittämään veteen Einolle noudettavaksi ennen taippareita, mutta sen kanssa en usko olevan ongelmaa. Eino vain pelkää sitä venettä, se saattaa olla ongelma.. Varikset ovat tulleet vaihtelevasti, mutta selvää edistystä silläkin puolella ollaan saatu. Pitäisi vain muistaa, ettei Einolle voi tehdä useampaa noutoa, vaan malttaa pitää treenit lyhyinä. Puolisula varis nousee kuitenkin ihan nätisti, näitä pitäisi treenata nyt jokunen kerta ennen möllitaipparia. Kani on ollut meille todella vaikea, ja siihen olenkin kysynyt neuvoja aina kun olen törmännyt sellaiseen, jolla saattaisi olla ideaa. Nyt saatiin kuitenkin ensimmäinen edistysaskel! <3 Ostin eilen pari n. 600g kaninpoikasta (perus juhannus..), joista toisen tungin neljän sukan sisään. Ja Einohan nosti sen! Ekalla nostolla Eino vähän haisteli pään aluetta sukkien läpi, mutta lähti sitten tuomaan sitä. Toisella kerralla tehtävä oli jo täysin selvä Einolle, ja se tuuppaistiin suoraan käteen. Niin huippu eläin, tästä päästään rakentamaan hitaasti tätä oikeaa kanin noutoa.
Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa meidän reissulta Pomponrahkan kansallispuistoon, jossa oli niin ihanan vihreää, että oli pakko ottaa ihan joka välissä kuvia. Eino pääsi myös uimaan kesken reissun, koska oli aika lämmin päivä. Annoin myös mennä jokaiseen kurajorpakkoon mikä vain löydettiin. Olen todella tyytyväinen, että Eino on alkanut etsiä kosteutta ojista ja jopa Tietysti sinne 1,5h lenkille mennään sinä päivänä kun on päätetty, eikä suinkaan voi siirtää.. Silloin oli kyllä vasta 24-25 astetta, mutta oltiin jo minun ja Einon sietorajojen ääripäässä. Tällä reissulla näimme myös rantakäärmeen, sopivasti vielä niin, että väistettiin vastaantulijoita suoraan käärmeen eteen.. Tästä selvittiin kuitenkin jokainen ilman haavereita, henkiset traumat eivät ole ihan vielä parantuneet. 😀
-
Mahtava noutotreeni!
Olemme viettämässä viikonloppua Yläneellä, ja tietty piti jälleen ottaa damit mukaan. Täällä kun treenimaastoa riittää! Tiina Mursulan koulutuksesta innostuneena päätin haastaa Einoa ihan kunnolla, ja teettää tälle oikeasti aika haastavan tehtävän. Otin Peksun mukaan, ja mentiin metsään. Ensin kävimme viemässä Einon kanssa kanidamin muistinoutona vähän matkan päähän. Kanidami siksi, ettei tehtävä menisi heti liian vaikeaksi ja Einolla olisi oikeasti kova draivi sinne muistidamille. Samasta syystä tein noudon muistina, että Eino oikeasti uskaltaisi lähteä siihen suuntaan.
Sitten lähetin Peksun parinkymmenen metrin päähän heittelemään dameja ja pitämään ääntä. Eino alkoi vinkumaan heti, ja käskin Peksun lopettamaan. Hetken odottelun päästä laitoin vielä heittämään molemmat damit kerran ilmaan, keräämään ne ja tulemaan takaisin. Tälle heittoalueelle ei siis jäänyt dameja, ja tarkoitus olikin saada Eino luopumaan tästä alueesta ja lähtemään siihen suuntaan, mihin lähetin tämän, eikä menisi tarkistamaan kiinnostavaa lentävien damien aluetta. Eino vinkui ja vänisi, halusi niin kovasti sinne lentävien damien alueelle. On myös mielenkiintoista, että aiemmin Peksun heittelemät damit eivät ole saaneet Einoa vinkumaan!
Hetken rauhallisen hengailun jälkeen käännyimme kohti kanidamia, eli noin 90 astetta. Eino vilkaisi silloin vielä lentävien damien aluetta, mutta kun otimme askeleen kohti kanidamia, muisti tämä sen jälleen ja katse kiinnittyi eteenpäin. Lähetyksestä Eino ampaisi suoraan kanidamille, löytyi mainiosti korkeiden mustikanvarpujen seasta ja palautettiin suoraan käteen. Hetki oltiin ihan rauhassa noudon jälkeen, otin Einon sivulle, ja sitten vasta heitin palkkapallon. Oli niin näppärä poika taas, sai laskettua kierroksensa ihan itse ja vielä luopui vaikeasta lentävien damien ihmemaasta. <3 Tänään kokeiltiin sivuaskeleita vasemmassa ja oikeassa seuruussa, mutta kokeiltiin tällä kertaa koiraa päin meneviä askeleita. Ja jestas kun ne lähti näppärästi tulemaan! Huomasin treenin lopussa myös sen, että olin huomaamatta pidentänyt omaa askelta todella paljon treenin aikana. Alkuun pidin namit Einon naaman edessä, mutta vas. seuruussa pystyin tekemään lopulta treenin myös ilman houkuttelevaa palkkakättä edessä. Nyt vasemmassa seuruussa meidän heikoin suunta on eteenpäin, en tiedä onko se surullinen vai positiivinen ongelma.. 😀 Kutospositio on myös lähtenyt parin päivän tauon jälkeen toimimaan paljon paremmin, toki olen auttanutkin paljon käsiavuilla. Kutosposition peruutuskin lähti sujumaan pitkästä aikaa, Eino nimittäin lähtenyt peruuttamaan oik. seuruuseen eikä ole pysynyt edessäni. Postauksen kuvat viime kesältä, kun olen läppärini kanssa liikenteessä eikä tässä ole sen uudempia kuvia laittaa. Pakko silti laittaa jotain piristettä tekstin sekaan, ettei ole ihan pelkkää Einon ylistys-lätinää. 🙂
-
Tiina Mursulan koulutus
Kävimme viime sunnuntaina, eli Einon syntymäpäivänä Tiina Mursulan koulutuksessa Kuumakallet ja vinkuiitat. Koulutus oli vähän liiankin hyvin suunnattu meille, Einolla kun keittää todella helposti yli noutotilanteissa. Yksin treenatessa tämä pysyy todella hyvin kasassa, mutta kun mukana on toinen ihminen, saati ryhmä ihmisiä tai koiria, nousee Einolla vire liian korkeaksi joka purkautuu sitten äänenä ja damien/riistan rikkomisena. Riistan rikkomiseen uskon liittyvän myös paljon epävarmuutta, joka aiheuttaa liian kovan käsittelyn.
Koulutus alkoi luennolla, jossa käsiteltiin vireasioita liittyen noutoharrastukseen. Toki nämä pätevät myös muihin harrastuksiin hieman soveltamalla. Olen itse lähtenyt ymmärtämään vire-asioita, eli mielentilaa, kunnolla vasta muutama kuukausi sitten, ja etenkin nyt kun olen parin viime kuun aikana lähtenyt nostattamaan Einon kisavirettä ennen ratoja ja muutenkin lähtenyt hakemaan sitä oikeaa virettä. Jostain syystä minulla on ollut mielessä kuitenkin ihan selkeää miten esim. rally-tokossa ja koiratanssissa haluan Einon käyttäytyvän, mutta nouto-puolella olen hyväksynyt paljon korkeamman vireen ihan alkajaisiksi jo. Muutenkin olen koulutuksellisesti jakanut nämä ihan eri piireihin jotenkin, että nouto-puolella eivät tavalliset koulutukselliset keinot toimi. Sitten ollaan rämmitty sokkona eteenpäin, heiluttelemalla käsiä eteenpäin ja toivottu ettei ainakaan kovin korkealta kalliolta tiputa. Nyt alkaa nouto-puolellakin olla selvemmät sävelet miten tästä eteenpäin, ja olen alkanut analysoimaan Einoa paljon enemmän.
Tiina Mursula luennollaan aiheesta yhteistyö, miten se on lajista riippumatta tärkeintä ja miten meidän tulee olla koiran luottamuksen arvoisia. Sen jälkeen luento keskittyi melko paljon ääntelyyn, joka toki oli meidän kannalta erittäin hyvä aihe. Syitä ääntelylle lueteltiin paljon, jonka jälkeen tarjottiin ratkaisuja. Tiina aloitti kertomalla ääntelyn ratkaisuista pakotteella, mutta että vaikka tämä saattaa hetkellisesti toimia (jolloin virheellisesti luullaan, että “hei tämähän toimi!” ja joka taas ruokkii pakotteen käyttöä), ei se ole pitkän ajan ratkaisu ja usein vain siirtää sen paineen muualle. Pakote myös kuormittaa koiraa, ja jos tarpeeksi monta kertaa herkän koiran hiljentää pakoittein, saattaa tämä hyvinkin menettää myös toimintahalunsa. Ja jos pakotteeseen päätyy, täytyy olla varma, että koira myös ymmärtää ääntelevänsä. Tästä oli hyvä esimerkki: olet kaverisi kanssa shoppailemassa, innoissasi pohdit ääneen mihin kauppaan mennään seuraavaksi, kun yhtäkkiä kaveri lyö sinua turpaan etkä tiedä yhtään, mistä syystä. Sama toistuu vähän ajan päästä. Kun jälleen hetki on mennyt, saat sata euroa. Millä mielin lähtisit seuraavan kerran shoppailemaan tämän kaverin kanssa?
Toinen keino vaikuttaa ääntelyyn on vaikuttaa siihen tunteeseen, joka purkautuu äänenä. Eli pyritän vaikuttamaan siihen tunnetilaan, joka koiralla on treenatessa. Koiran tunneoppimista tapahtuu joka treeneissä, ja jos esimerkiksi koira on päässyt kaksi kertaa noutamaan huutaen, on epäreilua vaatia kolmannella kerralla täysin hiljaista noutoa. Tunnetilan liittymistä eri liikkeisiin ollaan treenattu koiratanssin puolella, mutta tätäkään en osannut soveltaa noutotreeneihin. 🙂 Yksin treenatessa saa helposti vaikutettua negatiivisesti tunnetilaan: koira oppii, että kaikki damit ovat häntä varten, ja aina saa hakea kaikki damit. Tästä muodostuu korkea odotusarvo, ja nousee helposti turhautumista jos ei pääsekään noutamaan tai joutuu odottamaan. Tätä kaavojen rikkomista meidän tuleekin Einon kanssa treenata enemmän, ja se olikin mitä Tiina toisti koko päivän ajan: rikkokaa niitä kaavoja!
Myös ohjaajien on kannattavaa muuttaa omaa suhtautumistaan ääntelyyn ja ottaa se ääni ensisijaisesti informaationa. Ohjaajan turhautuminen kun vain usein pahentaa tilannetta. Tähän Tiina antoi vinkiksi ohjaajan vastaehdollistamisen: joka kerta, kun koira ääntelee, ota suklaata! Kohta jo odotat koska se ääni tulee, jotta saa ottaa suklaapalan. 🙂 Tunnetilaan vaikuttaa negatiivisesti myös se, jos menee liian aikaisin ryhmätreeneihin. Meillä se oli sekä hyvä, että huono, että mentiin ryhmätreeneihin. Toki Eino kiehahtaa todella nopeasti nykyään kun on toisia koiria lähellä ja tajuaa tilanteen noutotreeniksi (koska me ainakin mentiin ihan liian aikaisin ryhmätreeneihin), mutta ilman näitä emme olisi päässeet edes puoliksi niin pitkälle kuin mihin olemme nyt päässeet. Mutta ryhmätreeneissäkin olisi pitänyt osata ottaa se tila jonka Eino tarvitsee, pienentää vaatimuksia ja etsiä alusta asti opettaja, joka ymmärtää Einon kaltaisia kuumakalleja. Vuoden takainen treeni NOU-ryhmässä meni tosiaan niiin penkin alle, ettei sieltä jäänyt joka treenistä kuin paha mieli. Mutta nyt osataan vähän enemmän, ja osaan olla viemättä Einoa enää vastaaviin treeneihin! 😀
Päivän aikana toistuivat etenkin seuraavat aiheet: koiran odotuksien rikkomista, luopuminen, ja oikea tunnetila työskennellessä. Huutavaa tai ääntelevää koiraa ei päästetä noutamaan. Tasapaino noutojen ja ei-noutojen välille, jotta koira oppii, ettei joka kerta pääse noutamaan, mutta noutoja on silti oltava. Tällöin koira oppii itse säätelemään virettään oikeaksi. Tällä saralla meillä löytyykin aika reippaasti työmaata. 🙂
Luennon pääteeksi meidät jaettiin joko pareiksi, tai sitten yksilötreeneihin. Joka koirakolle oli varattu 20min aikaa. Me olimme yksilötreenissä toisena, ja ensimmäisen koiran ollessa vuorossaan me vähän lämmittelimme Einon kanssa. Eino oli todella hyvin kuulolla, ja saatiin tehtyä jopa kutospositiota vaikka emme ole varmaan koskaan aiemmin tehneet sitä ulkona! Eino sitten tarjosi tätä myös meidän ollessa vuorossamme koulutuksessa, että hei tämän minä osaan. 😀 Einolla näki kuitenkin selvästi, kuinka korkealle odotusarvot nousivat kun vain menimme metsän reunaan, ja Tiina meni meidän edelle parin metrin päähän metsään. Tiina ei saanut kuin laitettua kätensä damitaskuun, kun Eino oli jo aivan valmiina sinkoamaan damin perässä metsään. Ääntä ei tullut, eikä Eino edes mitenkään kiskonut, mutta meidät lähetettiin silti pois metsästä ja otettiin pari seuruupätkää. Eino ei kuitenkaan pystynyt luopumaan metsästä, joten Tiina sanoi, että koira autoon. Tarkoituksena pistää koira “jäähylle” eli vähän keräilemään itseään, ja otettaisiin kohta uusi yritys.
Yhden vai kahden koirakon päästä oli jälleen meidän vuoromme, ja nyt emme menneet lähellekään metsän reunaa vaan pysyttelimme keskellä pihaa. Muut ihmiset käskettiin myös syrjään, meitä ei nyt saisi katsella. 😀 Nyt Einolla pysyi todella hyvin kontakti, vaikka Tiina kävelikin edessämme. En muista laittoiko Tiina tässä kohtaa kättä damitaskuun, mutta nyt kun Eino oli hyvässä mielentilassa, lopetettiin treeni siihen siltä kertaa ja Tiina lähetti meidät pienelle kävelylle (teit hyvin –> lenkin jälkeen autoon, kiihdyit liikaa –> suoraan autoon). Lounaan jälkeen otimme vielä kolmannen pätkän Einon kanssa, ja tässä menimme jo metsän reunaan (eri kuin ensimmäisellä kerralla), ja Tiina meni jälleen meidän edessämme. Nytkin Eino pysyi todella hyvin kuulolla ja kontaktissa, joten treeni lopetettiin tähän ja meidät päästettiin jälleen kävelylle. Olin kyllä tyytyväinen Einoon, mutta tästä näki kyllä hyvin, kuinka vahvat odotusarvot Einolla on jo tilanteen asettelusta vaikka ei ole nähnyt yhtäkään damia. Eli paljon treeniä meille, jossa rikotaan Einon odotuksia!
Lopun aikaa sain sitten seurata muiden treenaamista, joka oli myös hyvin mielenkiintoista. Treenit pidettiin aina koirien sietorajojen sisällä, ja Tiina oli osannut valita todella hyvät parit. Tiina painotti useasti, että tässä ei ole kyse lajitreenistä vaan puhtaasti mielentilasta. Lajitreeniä voi sitten suorittaa toiste, eli nyt ei tarvinnut olla huolissaan tekniikasta tai vastaavasta. Tiina teki eri koirakoille toisaalta samoja treenejä, mutta myös hyvin vaihtelevia treenejä koirasta riippuen. Mielentilaa painotettiin tässä myös vahvasti, ja koiralle annettiin paljon mahdollisuuksia onnistua ja pyrittiin siihen, että kukaan ei epäonnistuisi. Inspiroiduin eri noutoharjoituksista ihan uudella tavalla tuon koulutuksen jälkeen, sillä vaikka olemme vielä kaukana siitä missä koulutuksen muut koirakot olivat, ymmärrän jälleen paljon paremmin miten meidän tulee toimia ja miten eri asioita voisi lähteä opettamaan.
Vaikka koko päivän satoikin aivan kaatamalla, oli koulutus mielestäni erittäin onnistunut. Pidin Tiinan koulutustyylistä ja otteesta eri tilanteisiin, ja opin tuntemaan taas paljon uusia ihmisiä. Räpsin kuvia muista aika paljon, ja näitä kuvia voi käydä katsomassa täältä. Parit kuvat tuli otettua myös Einosta koulutuksen jälkeen, ne kuvat on otettu tähän postaukseen. Toinen oli joutunut olemaan niin monta tuntia autossa siinä kohtaa, niin vähän piti päästää toista jaloittelemaan ja leikkimään pallon kanssa. 🙂
Ikäviäkin uutisia meillä on. Sunnuntain sade taisi olla syyllinen Einon hotspottiin, joka tälle oli tullut keskelle selkää, vaikka olin tätä kuivaillut aina autoon laittaessa. Käytiin siis eläinlääkärissä näyttämässä sitä (en vielä silloin tajunnut sen olevan hotspot, näin vain karvojen välistä että nyt on jotain reaktiota selässä), sekä halusin muutenkin saada selvyyden mikä Einolla voisi olla. Tämä oli ke-to päivinä pureskellut ja rapsutellut selkäänsä ja kylkiään paljon enemmän kuin normaalisti, ja perjantaina iho oli sitten kuivahtanut ja lähtenyt hilseilemään oikein urakalla, mitä se ei ole ikinä aiemmin tehnyt. Luulin hilseilyn johtuvan Einon rapsuttelusta ja rapsuttelun johtuvan jumeista, jotka olisivat tulleet keskiviikon uinneista Kaikun kanssa.
Eläinlääkäri totesi kuitenkin, että meillä näyttäisi olevan hilsepunkki, ja nyt Eino saakin olla karanteenissä kolme viikoa. Lääkitys on päällä, ja hotspot paranee hurjaa vauhtia. Tai olihan se jo kuivahtanut maanantaina kun sen huomasin (sunnuntaina yritin kurkkia Einon ihon tilannetta, mutta en yhtään huomannut silloin alkavaa hotspottia..) eli paljoa paranneltavaa ei tässä enää ole. Einon selkä kutiaa selvästi vieläkin, mutta tämä ei ole nyt pariin päivään rapsutellut itseään enää. Hyvä synttärilahja Einolle kyllä, heti kun täyttää kaksi niin tulee taas kaikkea vaivaa.. Minä olen taas ilmoitellut tästä meidän hilsepunkista nyt joka suuntaan jossa on pieninkään mahdollisuus, että joku kaveri saattaisi olla tartunnan kohteena. Eino ei pääse koulutuksiin nyt hetkeen, mutta pidetään lomaa ja treenataan yksistään nyt tulevat viikot. Itse taas joudun aina laittamaan sellaiset vaatteet minun pitämiin koulutuksiin, jotka eivät ole olleet Einon kanssa tekemisissä, sillä hilsepunkki voi myös tarttua minun kauttani.. Raskasta, mutta kyllä se tästä kai ohi menee. 😀 Meinataan silti mennä tällaisen loman jälkeen Liedossa 29.6. järjestettäviin koiratanssikisoihin, ja korkataan siellä meidän HTM AVO ura.
-
Pitkästä aikaa näyttelykehässä!
Ehti tässä mennä jo pari kuukautta näyttelyiden välissä, mutta tänään kävimme pyörähtämässä Kemiönsaaressa järjestetyissä ryhmänäyttelyissä. Paikalla oli neljä tolleria, joka oli todella hyvä siitä, että aika varmaan (jos tuomari vain tykkää Einosta) tulee jotain kotiintuomista, mutta toisaalta taas harmittaa, jos ei menestystä tulekaan, koska niitä vastustajia ei nyt kovin montaa ole. 😀 Kävimme nappaamassa aamulla kohti Kemiönsaarta Neelan, Einon kasvattajan nuorimman nartun. Benita oli jo aiemmin kysynyt josko voitaisiin ottaa Neela matkaan mukaan, ja vastasin tietty kyllä! Mukavaa vain päästä pyörähtämään useamman kerran kehään. Kävin kokeilemassa Neelan esittämistä mätsäreissä jokin aika sitten, ja punaisen nauhan ja toisen sijan kanssa lähdettiin kotiin. Hassua esittää vierasta koiraa, mutta hyvin Neela esiintyi kanssani. 🙂 Viime torstaina käytiin vielä lenkkeilyttämässä koiria yhdessä, jotta nämä pääsevät näkemään toisiaan kunnolla ennen kuin tuupataan samaan autoon takaluukkuun.
Päivä on ollut sateinen ja kylmä, ja saavuttiin paikalle aivan täydessä kaatosateessa. Oltiin juuri saatu Benitalta lainattu teltta pystyyn, kun sade lakkasi ja sitten olikin taas ihan hyvä sää lopun aikaa. Tietty. 😀 Tuomarina oli tiukaksi tiedetty Leni Finne, joten en senkään vuoksi uskaltanut juuri nostaa toiveita liian korkealle. Nimittäin tiedän, että kun se ensimmäinen EH tulee napsahtamaan meidän kohdalle, niin harmittaa kyllä..! Koirat odotteli nätisti häkissä, ja hetken ihmettelyn ja tavaroiden järjestelyn jälkeen otin ensin Einon harjattavaksi ja lämmiteltäväksi, sitten Neelan. Molemmat menivät todella nätisti ja kuin vanhat konkarit, joten ei tulisi olemaan ongelmia kehässä.
Kun vesikoirat oli saatu arvosteltua, oli tollereiden vuoro. Uroksia oli kolme (Eino ainoa luokassaan), ja narttuja yksi eli Neela. Einon kanssa siis reippaasti mentiin kehään, ja sitten tuntui että Eino oli ihan vempula. 😀 Kun nousin seisomaan tämän eteen, pysyi Eino hyvin hyvällä ilmeellä paikallaan, mutta kuvista näin jälkikäteen että ei tämä kovin hyvin ollut silti seissyt enää siinä kohtaa.. ERI SA sitten lopulta kuitenkin huudettiin, ja tietty luokkavoitto siihen päälle! Olin kyllä tyytyväinen, Eino on nimittäin ollut jokaisen tuomarin makuun tähän asti! 🙂 Hetki jouduttiin odottamaan PU kehää kun kaksi avoimen luokan urosta arvosteltiin, ja sillä aikaa Neelaa pitänyt Peksu huomasi, että meidän teltta oli kaatunut! Tämän piti siis lähteä pystyttämään sitä takaisin. PU-kehässä meitä vastassa oli Hedera’s Forever Supreme eli Cooper, näyttävä, iso ja tumma uros. Niin sitten meni tällä kertaa, että Einon kanssa jäätiin PU2 sijalle eikä päästy toistamaan lähes vuoden takaista ROP-kehän fiilistelyä. 😀
Sitten tuli kuitenkin kiire, nimittäin Peksu oli edelleen pystyttämässä telttaa kauempana Neela mukanaan, ja seuraavaksi oli Neelan vuoro! Huikkasin kehäsihteerille, että tulen pian takaisin, ja juostiin sitten häkille ja takaisin kiireellä. Neela esiintyi myös todella nätisti, mutta tämän kanssa lähdettiin kehästä sileän ERIn kanssa. Eli ei kummoinenkaan reissu ja päällimmäinen fiilis on harmi, vaikka pitäisi olla tyytyväinen kun saatiin kuitenkin ERI SA tiukalta tuomarilta, ja siihen loput kirjainrimpsut vielä NUK1 PU2 vara-SERT. Eli ei mitenkään huonosti mennyt, päin vastoin!
Tuomarin Leni Finne arvostelu: Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikea linjainen pää, joskin aavistus pyöreyttä otsassa. Hieman kyömy kuono. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Niukahko eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Polvikulmat voisi olla selvemmät. Melko pitkät käpälät. Erinomainen askelpituus.
Postauksen kuvat jälleen Peksun ottamia, alla poseerauskuvat ensin Neelasta ja alempana Einosta. 🙂 Huomenna vietetään Einon synttäreitä Tolleriyhdistyksen Kuumakallet ja vinkuiitat koulutuksessa, vihdoin kunnon opastusta miten saada meidän kierroksilla käyvä Eino hillitsemään itseään!
-
Tahtitassujen koulutusviikonloppu
Huh kun on pitkä aika, että olen kirjoittanut tänne viimeksi! Olemme ehtineet touhuta Einon kanssa vaikka mitä tässä välissä tavallisten treeniemme lisäksi, mutta samalla nauttineet parista viikonlopusta, kun ei ole mitään koirajuttuja. 🙂 Ollaan ihan nautittu kesästä uimisen ja koirakavereiden merkeissä, mutta myös treenailtu taipparijuttuja sekä käyty 12 kilometrin retkellä! Tarkoituksena olisi mennä tekemään yhden yön retkiä lähitulevaisuudessa, ja koska Eino osoitti olevansa mainio retkikumppani jo tällä meidän lyhyemmällä päiväreissulla, uskaltaa sen kanssa varmuudella lähteä tekemään myös pidempiä reissuja!
Viime viikonloppuna osallistuimme jälleen Tahtitassujen viikonloppukoulutukseen, josta saimme taas paljon ajatuksia ja vinkkejä tulevaan. Paikalla oli paljon tuttuja (nopeasti sitä oppiikin tuntemaan ihmisiä, kun vuosi sitten leirillä oli vain pari tuttua!) mutta viime vuodesta poiketen emme käyneet hallilla jo perjantaina. Minulle iski joku ihan ihmeellinen pikatauti, joka tuntui auringonpistokselle, mutta en ollut viettänyt tavallista aamulenkkiä ihmeellisempää aikaa ulkona (ja siitäkin oli jo useampi tunti siinä kohtaa), eikä minulla mikään nestehukkakaan voinut olla. Pelkäsin jo, meneekö leiri sivu suun, mutta iltaan mennessä olo sitten koheni sen verran, että pystyin seisomaan ilman että oksetti. En kyllä tiedä millainen näky olin, kun kävin siinä sitten illan aikana vielä kaupassa ja Einon kanssa pihalla köpötellen ihan minivauhtia, ettei huono olo iske jälleen. 😀
Lauantaina oli kuitenkin taas kaikki hyvin, ja lähdettiin ajamaan kohti Yläneen Kuralan kartanoa. Olimme lauantaina heti ensimmäisessä ryhmässä Marjaanan koulutuksessa, jossa meillä oli aiheena etenkin yhteistyö ja vire, eli samaa mihin ollaan aiemminkin pyydetty apua Marjaanalta. Marjaana antoi jo ennen koulutusten alkua ohjeeksi ottaa koiran kontakti jo heti häkiltä lähtiessä. Annan Einon helposti lähteä haahuamaan, mutta täytyykin ryhdistäytyä sen suhteen ja ottaa asenne, että kun häkiltä lähdetään niin ollaan heti töissä eikä ihmetellä maisemia. Vähän ennen vuoroamme otinkin Einon lämmittelemään ja hakemaan kontaktia, sillä Eino vaatii pienen lämmittelyn. Lämmittelyssä Eino haistelee useammin ja etenkin tuossa ympäristössä ajattelin tämän ihmettelevän vain hälyä. En siis halunnut tuhlata koulutusaikaamme lämmittelyyn, kun tiedän, ettei Eino ole vielä silloin parhaimmillaan. Mutta mitä vielä, Eino oli lämpästä asti tosi hyvin kuulolla ja mukana! 🙂
Koulutusaikaa oli vajaat 20min. Alkuun taisimme vain palkata kontaktista ja hyvästä työskentelystä, mutta pian aloimme treenaamaan siirtymistä kehän keskelle. Eli kehän nurkalta siirryimme keskelle kehää, ja siellä palkkaa hyvästä työskentelystä. Kun Eino pysyi kuulolla, lähdettiin pyytämään tältä jotain helppoja temppuja, josta taas palkkaa. Tämän jälkeen lähdettiin tekemään sellaista harjoitusta, jossa jätin treenitaskun kehän laidalle, ja siirryimme Einon kanssa kehän keskelle. Einolle tämä näytti siltä, että palkat jäivät nyt kehän laidalle, mutta pieni poika jaksoi silti todella hyvin! Tehtiin muutama liike keskellä kehää, palattiin taskulle hakemaan nameja, ja Eino sai namit matkalla kehän keskustaa. Eino jaksoi todella hyvin, teki upealla vireellä ja pystyin vain nauttimaan meidän yhteistyöstä. Tätä ei kuitenkaan jatkunut ihan koko koulutuksen ajan, ja loppua kohden Eino selvästi väsähti jolloin haistelu palasi.
Olen hitaasti alkanut ottaa eri asennetta Einon haistelua kohtaan. Onhan se rasittavaa, mutta nyt kun olen analysoinut sitä jo jonkun aikaa niin Eino haistelee oikeasti todella selvistä syistä. Joko väsymyksestä, kun tehtävä tai tilanne on liian vaikea, jännitän itse tai liikkeeseen on opittu “plaah” mielentila (Einolla ohjaajan kierto myötäsuuntaan & vas. seuruu). Nämä tulivat näin alkajaisiksi mieleen. 😀 Eli mistään helposta työmaasta ei ole kyse, mutta kaikkiin pystyy silti vaikuttamaan! Ja kuten Tampereen tanssikisat osoittivat, se täydellinen mielentila on saavutettavissa myös kisoissa. Vasenta seuruuta olemme nyt lähteneet työstämään ihan kunnolla, sillä sen rakoilu on ilmennyt etenkin rally-kisoissa. Koiratanssissa tapahtuu ilmeisesti Einon mielestä tarpeeksi koko ajan, että siinä kontakti ei tipahda. Tai sitten Eino ei tykkää siitä, että keskelle seuruuta tulee jotain tehtäviä. 🙂
Marjaanan kanssa keskusteltiin sitten vielä aikamme lopussa. Marjaana sanoi todella hyvin Einon olevan väsynyt, koska tämä on joutunut tsemppaamaan niin paljon. Ihana tapa kuvata sitä, että Eino on joutunut luopumaan nameista ja keskittymään vahvasti minuun, eli tsempannut itseään. 🙂 Marjaana myös totesi, että Eino vaikutta koiralta joka toimii hyvin kun tätä vähän haastaa. Eli jatkossa juuri tällaisia taskuttomia treenejä ja palkka haetaan vähän ajan työskentelyn jälkeen, mutta vastapainona myös treenejä, jolloin jokaisesta oikeasta käytöksestä tulee palkkaa.
Toinen leirin kouluttajista oli Leena Inkilä, jonka koulutus meillä oli vasta iltapäivällä. Sitä ennen hän piti kuitenkin luennon vihjeistä lounaan jälkeen, jolla oli paljon tieteeseen perustuvia ajatuksia ja opetuksia lähteineen. Tällä oli myös hyvä ajatus, että kun annetaan koiralle vihje, näytetään tälle vihreää valoa. Vihreä valo tarkoittaa, että vihjeen antamisen jälkeen koiralla on mahdollisuus saada palkkaa! Pidin paljon tästä erittäin positiivisesta otteesta ja ajatusmallista, verrattuna annetaan käsky ja jos koira tottelee, se saa palkkaa ja annetaan vihje, joka on mahdollisuus koiralle saada palkkaa. Leena demonstroi myös cockerinsa Piin kanssa koulutusta, josta nousi myös paljon hyviä ajatuksia. Kouluttaessa voi siis melko nopeasti jo ottaa häiriöitä mukaan, esim. aivan toisenlaisia liikkeitä harjoiteltavan liikkeen sekaan. Leena myös palkkaili Piitä aivan paikallaan olosta liikkeiden välissä, eli kun Pii odotti rauhassa tulevaa vihjettä.
Luennolla puhuttiin myös missä kohtaa lisätään vihje (kun koira sujuvasti tarjoaa käytöstä), ja miten vihje voidaan liu’uttaa paikalleen (alkuun vihje sanotaan liikkeen aikana, ja muutamalla toistolla siirretään vihje tulemaan ennen liikettä). Vihjeiden vaihtoon tuli myös hyviä uusia ajatuksia, eli kun olen itse häivyttänyt esimerkiksi käsimerkkiä, olen vain pienentänyt käsiliikettä hitaasti sanoen samalla vihjeen. Leena kouluttaa itse kuitenkin siten, että hyödynnetään koirien ennakointia. Eli ensin annetaan uusi vihje, sitten vasta vanha, eli ei samanaikaisesti. Näiden lisäksi tuli myös paljon hyviä ajatuksia koirien ennakoinnista, miten lisätään häiriöitä koulutukseen niin, että vihje toimii edelleen. Puhuimme myös myrkytetyistä vihjeistä, ja uskon, että jotain tällaista on tapahtunut meidän ohjaajan myötäsuuntaan kierrolle.
Luennon jälkeen jouduttiin hetki odottelemaan, ennen kuin oli meidän vuoromme päästä Leenan koulutukseen. Jälleen ennen koulutusta käytiin nopeasti läpi mitä tultaisiin treenaamaan, ja minä otin eteenlähetyksen tyhjään. Tuntui, että selitin todella huonosti meidän tilanteen, mutta Leena tuntui silti ymmärtävän jotain selityksestäni. Lähdimme Einon kanssa vahvistamaan katseen suuntaa, alkuun tekemällä harjoituksia, jossa edessä olevalla alustalla oli nami ja Eino jalkojeni välissä lähellä. Heti kun Eino katsoi sinne, tuli vapautus palkalle. Kun Eino tajusi tämän, otettiin alusta pois ja heti kun Eino katsoi eteen, heitettiin palkka eteen. Hallilla oli todella kova häiriö, joten Leena sanoi, että meidän kannattaa jatkaa tämän treenaamista kotona. Jatkettiin kuitenkin samaa vielä, mutta nyt niin, ettei oltu yleisöä kohti vaan Eino sai juosta nurkkaa kohti. Nyt Eino seisoi vieressäni, ja kun katse kääntyi, tuli taas vapautus. Tässä jo lähdin siirtymään Einon taakse, jossa Einon tuli edelleen kääntyä katsomaan edessä olevaa alustaa.
Kun nämä harjoitukset olivat menneet niin hyvin, niin otettiin vielä kokeiluja pysäytyksellä niin, että Leena on edessä näyttämässä käsimerkkiä vahvisteena minun sanalliselle vihjeelle. Muistuteltiin alkuun pysähdyskäskyä niin, että Eino oli edessäni, ja sitten siirrettiin Eino taas viereeni, vapautuksen jälkeen pysäytys-käsky, ja siitä vapautus palkalle. Eipä se niin hyvin mennyt, ja Eino ei reagoinut kuin vasta toisella tai kolmannella pysäytys-käskyllä, jolloin tämä oli jo ihan palkan vieressä. 😀 Mutta hei, ainakin vauhti hidastui käskystä! Tätä lähdetään treenaamaan sitten kotona eteenpäin, ja oli kyllä mukava saada vahvistusta sille, että ollaan tehty ihan oikeita päätöksiä tähän asti! Toki Nadja auttoi talvella jo paljon tämän kanssa, josta lähdettiin rakentamaan nykyistä mallia, mutta kun tämän treenaaminen on tuntunut niin toivottomalle ettei sitä ole edes oikein tullut tehtyä. Mutta ilmeisesti olen nyt vain valinnut vaikean liikkeen, eli ei ihmekään että siihen menee aikaa eikä ole mitään oikoreittejä. Katseen suuntaa en ole tajunnut vahvistaa. Nyt olen heti pysähdyksestä vapauttanut nopeasti, kun olen huomannut Einon lähtevän kääntämään katsetta ja toivonut, että monella toistolla se katse lopulta jäisi eteen. Mutta miten se sinne jäisi, jos se ei ole kriteerinä. 🙂
Otettiin vielä nopeasti kutospositiota kun Eino alkoi väsymään niin paljon eteenlähetyksistä ja sen vaatimasta ajatustyöstä. Siihen saatiin liuta vinkkejä, mutta jokaisen jälkeen sain todeta, että ollaan tätä jo yritetty. Leena oli kuitenkin samaa mieltä kanssani, että tyynyn kanssa kannattaa nyt vähän muistutella sitä liikettä, Eino kun nyt valuu todella helposti eteen tai taakse. Tosi hyvä vinkki tähän oli, että antaa palkan molemmista käsistä! En ole tullut ajatelleeksikaan tätä, vaan tuskastellut vain miten Eino lähtee heti valumaan eteen tai taakse riippuen siitä, kummalla kädellä on viimeksi palkattu. 😀
Koulutusten jälkeen lähdettiin Anniinan kanssa käymään kaupassa, ja heitettiin molemmat koirat takaluukkuun. Eino ja Anniinan Kaiku ovat tavanneet kyllä lenkkien merkeissä, eli ihan vieraita nämä eivät olleet. Eino oli silti ihan liimaantuneena auton toiseen seinään ilmeellä “hui, hui tyttö, hui”, mutta hyvin kaksikko pärjäsi lyhyen reissun. Kauppareissun jälkeen kävimme pikaisesti hallissa, ja kävin läpi seuraavan päivän koreografian ilman Einoa. Otin myös Einon tämän jälkeen vähän tekemään jotain höntsäilyä, ja kun oli supervingut mukana palkkana, Eino teki aivan täysillä töitä niiin mahtavassa kontaktissa! En kiusannut kuitenkaan Einoa kauaa, vaan päästin tämän sitten lepäämään. Ilta meni grillatessa, ja monta tuntia siihen saatiinkin menemään! Grillailun ajan Eino oli häkissä, ei ollut kyllä kovinkaan tyytyväinen tästä järjestelystä. Päästin Einon vielä uimaan siinä illan aikana kun grillailut oli hoidettu ja ruuat syöty, ja Eino sai uimakaverikseen Sannan Rinin. Sanna ei ollut niin tyytyväinen tähän järjestelyyn, Rinillä kun on tapana hörppiä vettä aika paljon uidessa jolloin yö menee aina ulkona ravaamiseen, mutta Eino ja Rin viihtyivät oikein mainiosti! 😀
Sunnuntai alkoi yhteisellä liikuntaosuudella, jonka Anniina veti meille. Tästä sai kyllä paljon eri ideoita jälleen omaan liikkumiseen, miten käyttää eri osia itsestään korostamaan omaa ja koiran liikettä entisestään. Luennon tavoin tämä tunnin mittainen koulutus meni todella nopeasti! Sen jälkeen alkoi jokaisella treeni, jossa käytiin läpi ohjaajan liikkumista jokaisen omaan musiikkiin. Harmikseni aikaa oli vain 6-7 minuuttia varattuna jokaiselle, olisin itse voinut käyttää tähän paljon enemmän aikaa! Kävimme läpi meidän tulevan FS AVO musiikin ja siihen eri liikkeitä. Tuntuu, että koreo muuttui paljon kauniimmaksi, vielä kun saa Einon toimimaan näistä kaikista minun liikkeistä huolimatta. 🙂 Kävimme myös läpi HTM VOI kappaletta, sillä vaikka emme ole vielä lähelläkään voittajaluokkaa ja sen vaatimaa tasoa, niin meidän ohjelmasta tulee sen verran haastava ja vaativa minulle ohjaajana, että sen treenaaminen ja suunnittelu on jo aloitettu. Koska eihän sitä mitenkään voi tehdä asioita itselleen helpoksi. 😀
Päivän päätteeksi oli vielä kisatreeni, mutta Einon mielestä päivä olisi voinut loppua jo aamupäivällä.. Tämä ei meinannut lainkaan pysyä nahoissaan, vaan haukkui häkissä vaatien toimintaa. Tämä oli myös niin rättiväsy tässä kohtaa eikä kuumuus myöskään varmasti auttanut, niin minulta meni kisatreenin seuraaminen vähän sivu suun ja lähinnä meni keskittyminen Einoon. Meidän kisatreeni oli silti onnistunut, vaikka Eino olikin todella väsynyt siinä kohtaa. Tehtiin meidän 6min kisatreenissä alkuun ihan vain kehäänmenoja, eli siirryttiin kehän laidalta keskelle kehää, ja kontaktista lelupalkka. Liikuttiin seuruussa, mutta Eino yritti karata seuruusta keskelle kehää. Kehän keskusta on siis ainakin tunnistettu Einon mielessä mieluiseksi paikaksi, jes! 😀 Tehtiin myös ohjelma ainakin puolittain läpi, sen voi nähdä alla videolta. Tehtiin ohjelma ainakin jotenkin sinne päin, mutta monet asiat jäivät tekemättä ja keskityin vain palkkaamaan hienosta kontaktista ja työskentelystä. Ja todella nättiä menoa se olikin siihen väsymystasoon nähden!
Olen myös huomannut itsessä jännän piirteen. Minua voi jännittää kehään mennessä ja kehässä, mutta se katoaa kun musiikki lähtee käyntiin. Sitten pääsen siihen kuplaan, jossa ollaan vain me Einon kanssa, ja tehdään meidän koreo läpi. Ehkä siksi Einonkin on helpompi olla koiratanssissa kanssani verrattuna rally-tokoon, jossa minun on todella vaikea pitää oma jännitys kurissa. Mutta musiikkiin on niin helppo uppoutua, että unohtuu kaikki jännitys. Kuinkahan kiellettyä mahtaa olla laittaa kaiuttimesta musiikkia ennen rally-radalle menoa.. 😀
Leiri oli kyllä jälleen huippu <3 Harmi, että se kestää vain viikonlopun, ja sitten on taas palattava arkeen. 🙂 Kuvista kiitos Saila Rappumäki ja Kaisa Heikkinen, videosta kiitos Saara Uljas!