Tiina Mursulan koulutus

Kävimme viime sunnuntaina, eli Einon syntymäpäivänä Tiina Mursulan koulutuksessa Kuumakallet ja vinkuiitat. Koulutus oli vähän liiankin hyvin suunnattu meille, Einolla kun keittää todella helposti yli noutotilanteissa. Yksin treenatessa tämä pysyy todella hyvin kasassa, mutta kun mukana on toinen ihminen, saati ryhmä ihmisiä tai koiria, nousee Einolla vire liian korkeaksi joka purkautuu sitten äänenä ja damien/riistan rikkomisena. Riistan rikkomiseen uskon liittyvän myös paljon epävarmuutta, joka aiheuttaa liian kovan käsittelyn.

Koulutus alkoi luennolla, jossa käsiteltiin vireasioita liittyen noutoharrastukseen. Toki nämä pätevät myös muihin harrastuksiin hieman soveltamalla. Olen itse lähtenyt ymmärtämään vire-asioita, eli mielentilaa, kunnolla vasta muutama kuukausi sitten, ja etenkin nyt kun olen parin viime kuun aikana lähtenyt nostattamaan Einon kisavirettä ennen ratoja ja muutenkin lähtenyt hakemaan sitä oikeaa virettä. Jostain syystä minulla on ollut mielessä kuitenkin ihan selkeää miten esim. rally-tokossa ja koiratanssissa haluan Einon käyttäytyvän, mutta nouto-puolella olen hyväksynyt paljon korkeamman vireen ihan alkajaisiksi jo. Muutenkin olen koulutuksellisesti jakanut nämä ihan eri piireihin jotenkin, että nouto-puolella eivät tavalliset koulutukselliset keinot toimi. Sitten ollaan rämmitty sokkona eteenpäin, heiluttelemalla käsiä eteenpäin ja toivottu ettei ainakaan kovin korkealta kalliolta tiputa. Nyt alkaa nouto-puolellakin olla selvemmät sävelet miten tästä eteenpäin, ja olen alkanut analysoimaan Einoa paljon enemmän.

Tiina Mursula luennollaan aiheesta yhteistyö, miten se on lajista riippumatta tärkeintä ja miten meidän tulee olla koiran luottamuksen arvoisia. Sen jälkeen luento keskittyi melko paljon ääntelyyn, joka toki oli meidän kannalta erittäin hyvä aihe. Syitä ääntelylle lueteltiin paljon, jonka jälkeen tarjottiin ratkaisuja. Tiina aloitti kertomalla ääntelyn ratkaisuista pakotteella, mutta että vaikka tämä saattaa hetkellisesti toimia (jolloin virheellisesti luullaan, että “hei tämähän toimi!” ja joka taas ruokkii pakotteen käyttöä), ei se ole pitkän ajan ratkaisu ja usein vain siirtää sen paineen muualle. Pakote myös kuormittaa koiraa, ja jos tarpeeksi monta kertaa herkän koiran hiljentää pakoittein, saattaa tämä hyvinkin menettää myös toimintahalunsa. Ja jos pakotteeseen päätyy, täytyy olla varma, että koira myös ymmärtää ääntelevänsä. Tästä oli hyvä esimerkki: olet kaverisi kanssa shoppailemassa, innoissasi pohdit ääneen mihin kauppaan mennään seuraavaksi, kun yhtäkkiä kaveri lyö sinua turpaan etkä tiedä yhtään, mistä syystä. Sama toistuu vähän ajan päästä. Kun jälleen hetki on mennyt, saat sata euroa. Millä mielin lähtisit seuraavan kerran shoppailemaan tämän kaverin kanssa?

Toinen keino vaikuttaa ääntelyyn on vaikuttaa siihen tunteeseen, joka purkautuu äänenä. Eli pyritän vaikuttamaan siihen tunnetilaan, joka koiralla on treenatessa. Koiran tunneoppimista tapahtuu joka treeneissä, ja jos esimerkiksi koira on päässyt kaksi kertaa noutamaan huutaen, on epäreilua vaatia kolmannella kerralla täysin hiljaista noutoa. Tunnetilan liittymistä eri liikkeisiin ollaan treenattu koiratanssin puolella, mutta tätäkään en osannut soveltaa noutotreeneihin. 🙂 Yksin treenatessa saa helposti vaikutettua negatiivisesti tunnetilaan: koira oppii, että kaikki damit ovat häntä varten, ja aina saa hakea kaikki damit. Tästä muodostuu korkea odotusarvo, ja nousee helposti turhautumista jos ei pääsekään noutamaan tai joutuu odottamaan. Tätä kaavojen rikkomista meidän tuleekin Einon kanssa treenata enemmän, ja se olikin mitä Tiina toisti koko päivän ajan: rikkokaa niitä kaavoja!

Myös ohjaajien on kannattavaa muuttaa omaa suhtautumistaan ääntelyyn ja ottaa se ääni ensisijaisesti informaationa. Ohjaajan turhautuminen kun vain usein pahentaa tilannetta. Tähän Tiina antoi vinkiksi ohjaajan vastaehdollistamisen: joka kerta, kun koira ääntelee, ota suklaata! Kohta jo odotat koska se ääni tulee, jotta saa ottaa suklaapalan. 🙂 Tunnetilaan vaikuttaa negatiivisesti myös se, jos menee liian aikaisin ryhmätreeneihin. Meillä se oli sekä hyvä, että huono, että mentiin ryhmätreeneihin. Toki Eino kiehahtaa todella nopeasti nykyään kun on toisia koiria lähellä ja tajuaa tilanteen noutotreeniksi (koska me ainakin mentiin ihan liian aikaisin ryhmätreeneihin), mutta ilman näitä emme olisi päässeet edes puoliksi niin pitkälle kuin mihin olemme nyt päässeet. Mutta ryhmätreeneissäkin olisi pitänyt osata ottaa se tila jonka Eino tarvitsee, pienentää vaatimuksia ja etsiä alusta asti opettaja, joka ymmärtää Einon kaltaisia kuumakalleja. Vuoden takainen treeni NOU-ryhmässä meni tosiaan niiin penkin alle, ettei sieltä jäänyt joka treenistä kuin paha mieli. Mutta nyt osataan vähän enemmän, ja osaan olla viemättä Einoa enää vastaaviin treeneihin! 😀

Päivän aikana toistuivat etenkin seuraavat aiheet: koiran odotuksien rikkomista, luopuminen, ja oikea tunnetila työskennellessä. Huutavaa tai ääntelevää koiraa ei päästetä noutamaan. Tasapaino noutojen ja ei-noutojen välille, jotta koira oppii, ettei joka kerta pääse noutamaan, mutta noutoja on silti oltava. Tällöin koira oppii itse säätelemään virettään oikeaksi. Tällä saralla meillä löytyykin aika reippaasti työmaata. 🙂

Luennon pääteeksi meidät jaettiin joko pareiksi, tai sitten yksilötreeneihin. Joka koirakolle oli varattu 20min aikaa. Me olimme yksilötreenissä toisena, ja ensimmäisen koiran ollessa vuorossaan me vähän lämmittelimme Einon kanssa. Eino oli todella hyvin kuulolla, ja saatiin tehtyä jopa kutospositiota vaikka emme ole varmaan koskaan aiemmin tehneet sitä ulkona! Eino sitten tarjosi tätä myös meidän ollessa vuorossamme koulutuksessa, että hei tämän minä osaan. 😀 Einolla näki kuitenkin selvästi, kuinka korkealle odotusarvot nousivat kun vain menimme metsän reunaan, ja Tiina meni meidän edelle parin metrin päähän metsään. Tiina ei saanut kuin laitettua kätensä damitaskuun, kun Eino oli jo aivan valmiina sinkoamaan damin perässä metsään. Ääntä ei tullut, eikä Eino edes mitenkään kiskonut, mutta meidät lähetettiin silti pois metsästä ja otettiin pari seuruupätkää. Eino ei kuitenkaan pystynyt luopumaan metsästä, joten Tiina sanoi, että koira autoon. Tarkoituksena pistää koira “jäähylle” eli vähän keräilemään itseään, ja otettaisiin kohta uusi yritys.

Yhden vai kahden koirakon päästä oli jälleen meidän vuoromme, ja nyt emme menneet lähellekään metsän reunaa vaan pysyttelimme keskellä pihaa. Muut ihmiset käskettiin myös syrjään, meitä ei nyt saisi katsella. 😀 Nyt Einolla pysyi todella hyvin kontakti, vaikka Tiina kävelikin edessämme. En muista laittoiko Tiina tässä kohtaa kättä damitaskuun, mutta nyt kun Eino oli hyvässä mielentilassa, lopetettiin treeni siihen siltä kertaa ja Tiina lähetti meidät pienelle kävelylle (teit hyvin –> lenkin jälkeen autoon, kiihdyit liikaa –> suoraan autoon). Lounaan jälkeen otimme vielä kolmannen pätkän Einon kanssa, ja tässä menimme jo metsän reunaan (eri kuin ensimmäisellä kerralla), ja Tiina meni jälleen meidän edessämme. Nytkin Eino pysyi todella hyvin kuulolla ja kontaktissa, joten treeni lopetettiin tähän ja meidät päästettiin jälleen kävelylle. Olin kyllä tyytyväinen Einoon, mutta tästä näki kyllä hyvin, kuinka vahvat odotusarvot Einolla on jo tilanteen asettelusta vaikka ei ole nähnyt yhtäkään damia. Eli paljon treeniä meille, jossa rikotaan Einon odotuksia!

Lopun aikaa sain sitten seurata muiden treenaamista, joka oli myös hyvin mielenkiintoista. Treenit pidettiin aina koirien sietorajojen sisällä, ja Tiina oli osannut valita todella hyvät parit. Tiina painotti useasti, että tässä ei ole kyse lajitreenistä vaan puhtaasti mielentilasta. Lajitreeniä voi sitten suorittaa toiste, eli nyt ei tarvinnut olla huolissaan tekniikasta tai vastaavasta. Tiina teki eri koirakoille toisaalta samoja treenejä, mutta myös hyvin vaihtelevia treenejä koirasta riippuen. Mielentilaa painotettiin tässä myös vahvasti, ja koiralle annettiin paljon mahdollisuuksia onnistua ja pyrittiin siihen, että kukaan ei epäonnistuisi. Inspiroiduin eri noutoharjoituksista ihan uudella tavalla tuon koulutuksen jälkeen, sillä vaikka olemme vielä kaukana siitä missä koulutuksen muut koirakot olivat, ymmärrän jälleen paljon paremmin miten meidän tulee toimia ja miten eri asioita voisi lähteä opettamaan.

Vaikka koko päivän satoikin aivan kaatamalla, oli koulutus mielestäni erittäin onnistunut. Pidin Tiinan koulutustyylistä ja otteesta eri tilanteisiin, ja opin tuntemaan taas paljon uusia ihmisiä. Räpsin kuvia muista aika paljon, ja näitä kuvia voi käydä katsomassa täältä. Parit kuvat tuli otettua myös Einosta koulutuksen jälkeen, ne kuvat on otettu tähän postaukseen. Toinen oli joutunut olemaan niin monta tuntia autossa siinä kohtaa, niin vähän piti päästää toista jaloittelemaan ja leikkimään pallon kanssa. 🙂

Ikäviäkin uutisia meillä on. Sunnuntain sade taisi olla syyllinen Einon hotspottiin, joka tälle oli tullut keskelle selkää, vaikka olin tätä kuivaillut aina autoon laittaessa. Käytiin siis eläinlääkärissä näyttämässä sitä (en vielä silloin tajunnut sen olevan hotspot, näin vain karvojen välistä että nyt on jotain reaktiota selässä), sekä halusin muutenkin saada selvyyden mikä Einolla voisi olla. Tämä oli ke-to päivinä pureskellut ja rapsutellut selkäänsä ja kylkiään paljon enemmän kuin normaalisti, ja perjantaina iho oli sitten kuivahtanut ja lähtenyt hilseilemään oikein urakalla, mitä se ei ole ikinä aiemmin tehnyt. Luulin hilseilyn johtuvan Einon rapsuttelusta ja rapsuttelun johtuvan jumeista, jotka olisivat tulleet keskiviikon uinneista Kaikun kanssa.

Eläinlääkäri totesi kuitenkin, että meillä näyttäisi olevan hilsepunkki, ja nyt Eino saakin olla karanteenissä kolme viikoa. Lääkitys on päällä, ja hotspot paranee hurjaa vauhtia. Tai olihan se jo kuivahtanut maanantaina kun sen huomasin (sunnuntaina yritin kurkkia Einon ihon tilannetta, mutta en yhtään huomannut silloin alkavaa hotspottia..) eli paljoa paranneltavaa ei tässä enää ole. Einon selkä kutiaa selvästi vieläkin, mutta tämä ei ole nyt pariin päivään rapsutellut itseään enää. Hyvä synttärilahja Einolle kyllä, heti kun täyttää kaksi niin tulee taas kaikkea vaivaa.. Minä olen taas ilmoitellut tästä meidän hilsepunkista nyt joka suuntaan jossa on pieninkään mahdollisuus, että joku kaveri saattaisi olla tartunnan kohteena. Eino ei pääse koulutuksiin nyt hetkeen, mutta pidetään lomaa ja treenataan yksistään nyt tulevat viikot. Itse taas joudun aina laittamaan sellaiset vaatteet minun pitämiin koulutuksiin, jotka eivät ole olleet Einon kanssa tekemisissä, sillä hilsepunkki voi myös tarttua minun kauttani.. Raskasta, mutta kyllä se tästä kai ohi menee. 😀 Meinataan silti mennä tällaisen loman jälkeen Liedossa 29.6. järjestettäviin koiratanssikisoihin, ja korkataan siellä meidän HTM AVO ura.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *