Mahtava noutotreeni!

Olemme viettämässä viikonloppua Yläneellä, ja tietty piti jälleen ottaa damit mukaan. Täällä kun treenimaastoa riittää! Tiina Mursulan koulutuksesta innostuneena päätin haastaa Einoa ihan kunnolla, ja teettää tälle oikeasti aika haastavan tehtävän. Otin Peksun mukaan, ja mentiin metsään. Ensin kävimme viemässä Einon kanssa kanidamin muistinoutona vähän matkan päähän. Kanidami siksi, ettei tehtävä menisi heti liian vaikeaksi ja Einolla olisi oikeasti kova draivi sinne muistidamille. Samasta syystä tein noudon muistina, että Eino oikeasti uskaltaisi lähteä siihen suuntaan.

Sitten lähetin Peksun parinkymmenen metrin päähän heittelemään dameja ja pitämään ääntä. Eino alkoi vinkumaan heti, ja käskin Peksun lopettamaan. Hetken odottelun päästä laitoin vielä heittämään molemmat damit kerran ilmaan, keräämään ne ja tulemaan takaisin. Tälle heittoalueelle ei siis jäänyt dameja, ja tarkoitus olikin saada Eino luopumaan tästä alueesta ja lähtemään siihen suuntaan, mihin lähetin tämän, eikä menisi tarkistamaan kiinnostavaa lentävien damien aluetta. Eino vinkui ja vänisi, halusi niin kovasti sinne lentävien damien alueelle. On myös mielenkiintoista, että aiemmin Peksun heittelemät damit eivät ole saaneet Einoa vinkumaan!

Hetken rauhallisen hengailun jälkeen käännyimme kohti kanidamia, eli noin 90 astetta. Eino vilkaisi silloin vielä lentävien damien aluetta, mutta kun otimme askeleen kohti kanidamia, muisti tämä sen jälleen ja katse kiinnittyi eteenpäin. Lähetyksestä Eino ampaisi suoraan kanidamille, löytyi mainiosti korkeiden mustikanvarpujen seasta ja palautettiin suoraan käteen. Hetki oltiin ihan rauhassa noudon jälkeen, otin Einon sivulle, ja sitten vasta heitin palkkapallon. Oli niin näppärä poika taas, sai laskettua kierroksensa ihan itse ja vielä luopui vaikeasta lentävien damien ihmemaasta. <3 Tänään kokeiltiin sivuaskeleita vasemmassa ja oikeassa seuruussa, mutta kokeiltiin tällä kertaa koiraa päin meneviä askeleita. Ja jestas kun ne lähti näppärästi tulemaan! Huomasin treenin lopussa myös sen, että olin huomaamatta pidentänyt omaa askelta todella paljon treenin aikana. Alkuun pidin namit Einon naaman edessä, mutta vas. seuruussa pystyin tekemään lopulta treenin myös ilman houkuttelevaa palkkakättä edessä. Nyt vasemmassa seuruussa meidän heikoin suunta on eteenpäin, en tiedä onko se surullinen vai positiivinen ongelma.. 😀 Kutospositio on myös lähtenyt parin päivän tauon jälkeen toimimaan paljon paremmin, toki olen auttanutkin paljon käsiavuilla. Kutosposition peruutuskin lähti sujumaan pitkästä aikaa, Eino nimittäin lähtenyt peruuttamaan oik. seuruuseen eikä ole pysynyt edessäni. Postauksen kuvat viime kesältä, kun olen läppärini kanssa liikenteessä eikä tässä ole sen uudempia kuvia laittaa. Pakko silti laittaa jotain piristettä tekstin sekaan, ettei ole ihan pelkkää Einon ylistys-lätinää. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *