Jes, aktiivisempaa päivitystä pitkästä aikaa! Kirjoittelin viimeksi perjantaina, mutta tässä kahden päivän aikana on tapahtunut taas sen verran paljon että parempi tehdä päivitys tähän väliin kuin taas jättää se parin viikon päähän.

Olimme eilen jälleen Auran Nuuskujen pentukurssilla, jossa tällä kertaa treenattiin yhteistyötä ja kontaktia muiden lähellä. Näissä treeneissä Jymykin oli mukana tuomassa oman haasteen mukaan treeneihin, mutta hyvin meni veljen läsnäolosta huolimatta ja Eino jaksoi keskittyä hienosti! Teimme ohitusharjoituksia, seisoimme ringissä yhden koiran aina kiertäessä ringin ympäri ja pujottelua toisten koirakoiden ollessa pujoteltavat kohteet. Tämä oli mukavaa vaihtelua, tällaista treeniä meillä ei olekaan ollut ennen. Eino piti hyvin kontaktin ja pysyi seuruussa (paitsi pari kertaa karkasi seuruusta kun päästiin jonkun tutun kohdalle…) kaikissa tehtävissä hyvin.

Teimme myös hallin tyhjässä osassa hieman rally-tokotreenejä itseksemme kun aikaa liikeni, ja Einon käännökset oikealle seuruussa ovat todella hyviä, tämä pysyi koko käännöksen ajan aivan vieressä vaikka en liikkunut paikaltani yhtään vaan pyörin paikallani. Uskon että Einon lihaksisto ja maltti on parantunut tässä parin viikon aikana niin, että tämä onnistui ilman että Eino karkaa sivulta kauemmas tai edemmäs. Harjoittelimme myös jälleen paikalla oloa maassa ja istuaaltaan, jotka ovat molemmat parantuneet viime aikoina jälleen. Saattaa johtua siitä, että niitä on myös treenattu enemmän… 🙂 Treeneissä harjoiteltiin myös luoksetuloa, joka Einon osalta meni todella hyvin, mutta ennen kuin oli meidän vuoromme halusi Eino jo osallistua ja juoksi erään naisen luokse tämän hihnan livetessä otteestani ja kun en ollut lainkaan varautunut siihen, että Eino saattaisi karata minulta. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti, että ainakin “tänne”-käsky on vahva kun vieraidenkin luokse juostaan toisten koirien ohi ilman ongelmaa!

Treenien jälkeen menimme Skanssiin Jymyn ja Neelan kanssa, kun sain tietää että sinnekin saa tulla koirien kanssa. Kauppakeskuksessa emme olekaan ennen olleet, mutta eipä Einoa kauheasti jännittänytkään. Uudet hajut vain kiinnostivat alkuun enemmän kuin minä, mutta kun myöhemmin menimme kävelemään ympäri kahdestaan niin Eino kulki hyvin sivullani eikä hypellyt ihmisten eteen tai lähtenyt omin luvin tutustumaan muihin. Kauppakeskuksessa saimme myös paljon huomiota osaksemme, kun kaksi puolivuotiasta jätkää pyörivät lattialla ja pureskelevat toistensa korvia ja tassuja, sekä yksi 15 viikkoinen Neela joka ihmetteli maailman menoa hillitymmällä tyylillä. Tänään aamulla menimme myös uudestaan Skanssiin, nimittäin ostamaan Einolle ihan super palkkalelu ja uusi hihna; sellainen, joka ei varmasti lipeä käsistä kesken treenien!

Tänään meillä oli kello 12 Paimion Hiekkahelmessä varis- ja damitreenit, joka oli Novascotiannoutajat ry, Salon ja Turun alueen järjestämä treenitilaisuus. Super palkkalelu olikin juuri siksi hommattuna, että saisin vaihdettua damin siihen. Einoa kun niin kovasti kiinnostaa damit ja niiden kanniskelu, että tarvittiin perinteisiä lelujamme kiinnostavampi palkka näitä treenejä varten. Varista Eino ei ole nähnyt sitten pentutreffien kuukausi sitten, jolloin varis kiinnosti mutta siihen ei koskettu kuin hieman. Kantamisesta ei ollut tietoakaan vielä silloin. Aloitimmekin tänään varisten kanssa, ja Eino oli ensimmäinen ryhmästämme joka pääsi treenaamaan variksen kanssa.

Erona edeltäviin varistreeneihin oli se, että Eino oikeasti halusi koskea varikseen ja se kiinnosti todella paljon. Nyt pienellä kannustamisella varis otettiin suuhun ja sitä kannettiin, joskin todella pinnallisella otteella. Eino lähti hyvin heittojen perään ja lähti kantamaan varista. Eino lähti myös hakemaan varista kun se ensin kannettiin kauemmas, eli lähtee myös muun kuin pelkän heiton kanssa hakemaan varista. Tästä lyhyestä treenistä opittiin Einon kanssa kyllä aivan valtavasti, ja saatiin eväät mistä lähteä rakentamaan noutoa pidemmälle. Treenin loppupuolella Eino myös näytti, että taippareiden läpäisy on vain minun jaksamisestani kiinni. Eino otti variksen suuhun, tepasteli sen kanssa vähän matkan päähän ja jäi seisomaan varis suussa tuijottaen muita koirakoita pitkäksi aikaa. Tästä Eino sai suuret kehut, sillä varis oli juuri oikeassa nouto-otteessa ja varis pysyi suussa kauan eikä vain pienen matkaa. Saatiin paljon ohjeita jatkoon, ja erityisesti mihin aikaan täytyy palkata ja mistä palkataan.

Varisten jälkeen siirryimme odottelemaan, että seuraava treeni alkaisi. Silloin olisi luvassa noutamista damien kanssa, jota ollaan treenattu kotonakin, joskin aivan liian vähän (kuten kyllä varistenkin kanssa). Damien kanssa katsottiin ensin, miten Eino noutaa ja mitä siinä tapahtuu. Meillä ei ole ollut noutoon mitään sanaa, joten damin heitosta Eino pääsettiin se hakemaan, ja rallatteluksihan se meni. Eino lähti juoksemaan dami suussa eikä luoksetulosta ollut tietoakaan. On kuulemma hyvin yleistä, että tollerit lähtevät omimaan dameja eivätkä niitä halua palauttaa. Noutajilla kun on luontainen taipumus lähteä noutamaan sitä, mutta ei palauttaa noudettua esinettä, joka täytyy opettaa ihan erikseen. Saimme harjoitteeksi tehdä muistinoutoa, jossa veimme ensin Einon kanssa kaksin damin paikalleen, ja palaamme sieltä pois yhdessä. Sen jälkeen pieni odotus, ja lähetys damille. Eino palasi suoraa linjaa minun luokseni, mutta jatkoi myös suoraan ohi. Muistin siinä jossain kohtaa että minulla on superlelu taskuni takataskussa, ja sen nähtyään Eino vaihtoi mieluummin damin leluun.

Tämän perusteella saatiinkin ohjeeksi treenata Einon kanssa erityisesti palautusta, sillä nouto sujui niin hyvin siihen asti. Oli kyllä todella hauskaa oppia uusia asioita ja sellaisesta aiheesta, josta minulla ei ole ollut aavistustakaan miten lähteä treenaamaan! Nyt on hyvät ohjeet mistä lähteä rakentamaan noutoa ja saada siitä sellainen kuin sen kuuluu olla. Oli kyllä hauska kun kerroin siitä, mitä ollaan treenattu tähän asti damin kanssa. Oli kuulemma “perus nouto”. Minulle se on ollut todella vaikea ymmärtää mikä ajaa koiran noutamaan sen esineen, eikä mikään tästä ole ollut “perus”-asioita, vaikka koiralle se sitä olisikin. 🙂 Nyt tässä vieressä makaa jälleen kerran aivan todella väsynyt tolleripoika, joka on kintut kohti taivasta. Einon päivä ei kuitenkaan loppunut vielä siihen, sillä menimme vielä koko porukka katsomaan Myllyn ilotulituksia. Pysyimme kylläkin etäämmällä, katseluetäisyydellä kuitenkin josta kuului vielä pauketta aivan tarpeeksi, mutta pysyttelimme autossa emmekä menneet katsomaan niitä ulkopuolelle. Alun jännittämisen jälkeen Eino vain tyytyi kuuntelemaan rakettien pauketta sylissäni, ja kun lähdimme pois alkoi Eino nukkumaan jälleen. Eli tämän perusteella uuden vuoden pitäisi mennä myös ihan sujuvasti, mahtavaa!

Ohessa kuvia meidän Yläne-viikonlopulta. 🙂