uimassa – Tolleri Eino

Vietimme viime viikonlopun Jurmossa, pienessä saaressa Ahvenanmaalla. Menimme mökille kokoonpanolla minä, Peksu ja Eino, ja mukaan tulivat myös äitini, Timo ja Gizmo. Matkamme alkoi perjantaina iltapäivällä ja tulimme kotiin jälleen sunnuntaina illalla. Koko edeltävän viikon olemme tavanneet äitini ja Gizmon kanssa, jotta pojat hieman tottuisivat toisiinsa eikä välejä aleta selvittämään kallioisessa ja epätasaisessa maastossa Jurmossa. Meno parani nopeasti viikon aikana aina tapaamistemme yhteydessä, ja välit saatiin selvitettyä. Meno näytti lähinnä rajojen testaamiselta ja nuorten urosten kukkoilulta, mutta kun kumpikaan ei ole tippaakaan agressiivinen, uskallettiin mennä porukalla mökille.

Mökkireissuamme oli myös määrittelemässä osteopaattikäyntimme, jonka perusteella tehtiin myös päätös lykätä aktiivista treenaamista ja kilpailemista vielä toistaiseksi. Eino on ehdottomasti paljon parempi, tuloksia on saatu todella paljon aikaan kuluneiden kuukausien aikana! Vaikka emme olleet samalla osteopaatilla, huomasin itse huomattavan eron Einossa. Diagnoosini oli myös osunut oikeaan: Eino on huomattavasti paremmassa kunnossa, mutta edelleen jumissa. Eino ei kuitenkaan ollut jumissa takapäästään, vaan oli varsin hyvässä kunnossa! Ongelmia teetti etupää ja niska, ja varsinkaan etupäätä Eino ei meinannut antaa hoitaa. Einolla oli outo ontumiskohtaus joitain viikkoja sitten, joka näkyi nyt osteopaatin käsittelyssä. Tilannetta ei myöskään suinkaan helpottanut se, että koira meni hyppäämään kalliolta alas, ja kun ei saanutkaan pidettyä itseään pystyssä, otettiin osuma vastaan pään ja etuosan avustuksella…

Osteopaatin kanssa keskustelimme juuri meidän kilpauramme käynnistämisestä ja aktiivisesta treenaamisesta. Kun kerroin Einon olleen oikeastaan vain vähemmän juminen treeniemme jälkeen, saimme luvan hissuksiin treenata ja hitaasti lisätä treenejä. Mökkiviikonloppumme jälkeen Eino ei ole kuitenkaan ollut mitenkään enempää juminen, oikeastaan vähemmän aristellut kohtia joita on aiemmin aristellut, uskon että liikunta – ja pienenä osana treeni – tekee vain hyvää Einolle ja tämän parantumiselle. Meillä on uusi aika 3.8. jolloin menemme katsomaan miten Eino on kolmen viikon aikana lähtenyt paranemaan.

Mökillä meni kaikki hyvin, vietimme rennon viikonlopun ja kunhan pojat saivat arvojärjestyksensä selvitettyä ei ongelmia enää tullut. Pojat saivat hyvin setvittyä myös vedessä kenen keppi siinä oikein on (Gizmon..), ja muutamat takaa-ajotkin nähtiin! Muuten ei leikkimistä tai painimista ollut, joten treenit jatkossa tulevat onnistumaan hyvin ilman jatkuvaa tarvetta päästä leikkimään ja painimaan. Eino kehittyi myös huimasti leikkien ohella, sillä perjantaina vielä kipiin kompuroiva ja jälkeen jäävä tolleri tuli ketterämmäksi ja nopeammaksi liikkujaksi tuossa epätasaisessa maastossa.

Perjantaina ja lauantaina pojat pääsivät myös uimaan niin paljon kuin halusivat, ja Einokin yllätti jaksamalla uida todella pitkiä pätkiä! Pitkiä pätkiä tuli kun menimme Peksun kanssa uimaan (tai siis, minä kyllä vain kahlasin ja nopeasti kastauduin kylmässä vedessä…) tulivat koirat tietty mukaan. Eino onnistui myös pariin otteeseen varastamaan Gizmolta kepin, jolloin piti hieman pidemmän kaavan kautta kierrellä ja etsiä kohtaa mistä pääsee ylös, eikä vastassa ole heti Gizmoa ottamassa keppiä takaisin…

Mökki sijaitsee paikalla, jossa ei ole naapureina muita kuin lehmiä. Pariin otteeseen koirat kuulivat nämä metsässä rymistelemässä, ja liikkeistä piti ilmoittaa kovalla melskeellä. Gizmo on ottanut tällinsä aidasta jo pari vuotta sitten, mutta Eino ei ole vielä oppinut välttämään sähköaitoja. Tämä totteli kuitenkin yllättävän hyvin käskyjä tulla pois aidalta, eikä ihmeen kaupalla saanut sähköiskua kun käväisi aidan toisella puolen nopeasti.

Sunnuntaina veden pintaan alkoi muodostua sinilevää, ja pieni säikähdys koettiin myös kun Eino oli juuri ennen uinut vedessä. Sinilevä taisi kuitenkin nousta juuri sillä välillä kun pidimme pienen tauon vesinoudoistamme (pitkästä aikaa treeniä dameilla!), sillä huomasin sen heti samasta kohtaa josta olin heittänyt damit Einolle jo pariin otteeseen aiemmin, enkä aiemmin ollut nähnyt levää. Varmuutta ei saatu muuten kuin sillä, ettei Einolle tullut mitään oireita. Vettä rakastavana koirana Einolla oli myös varsin nyrpeä vastaanotto sadevedelle jota tämän päälle kaadettiin, kun huuhtelin tämän merivedestä, mutta otti kiltisti vastaan pesun.

Sinileväsäikähdys söi hieman sitä onnistumisen tunnetta jonka Einon kanssa sain kokea, mutta olen silti ylpeä pienestä noutajastani. Teimme nimittäin todella vaikeita harjoituksia, joissa Eino jäi rannalle odottamaan, ja minä kävelin laiturille muutaman metrin päähän. Heitin damin, ja vasta vapautuksen jälkeen Eino sai noutaa damin! Kerran tämä nousi kun noutovietti oli voittaa, mutta pysähtyi kuitenkin käskystä! Niin upea suoritus Einolta ja hienoa malttamista, vielä kun saatiin damit melkein joka kerta käteen tuotuna.

Lopun päivää pojat saivatkin olla aidan takana eivätkä päässeet uimaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Kun äitini kävi tarkastamassa sinileväepäilyni, jäimme Einon kanssa odottamaan kauemmas rannasta mökin edustalle. Eino oikein tärisi malttamattomuudesta mennä uimaan, edes sisällä uliseva Gizmo ei saanut Einoa kääntämään katsetta pois vedestä. Sinileväsäikähdyksen ja lämmön vuoksi suunnittelemamme koiratanssitreenit aamulle saivat myös jäädä. Saimme kuitenkin minulle ja Einolle koreografian parempaan kuntoon, ja tänään sain myös musiikin tuunattua oikean mittaiseksi ja valmiiksi kilpailuita varten! Nyt enää viimeisiä viilauksia koreografiaan ja olemme valmiit kilpailemaan.

Saarella on myös ollut tämän kesän aikana punkkeja riesaksi asti, mutta tänä viikonloppuna punkkeja ei näkynyt kuin kaksi! Yksi minun päälläni kävelemässä, yksi Gizmon turkissa. Einossa oli Bayvantic punkkilitkut niskassa, enkä siksi kovin tarkkaan tätä katsonut punkkien varalta läpi eilen illalla palattuamme reissusta. Tänään palattuani töistä Eino kellahti selälleen, ja sieltä karvojen seasta löytyi punkki räpiköimässä. Bayvantic ei siis ihan kestänyt kolmea uintipäivää, hyvä tietää vastaisuuden varalle ettei liian suuria toiveita ja vaatimuksia aseta sille…

Ilmoitin Einon myös tänään ensimmäisiin virallisiin rally-tokokilpailuihin, elokuun lopulle 25.8. järjestettäviin tollereiden mestaruuskilpailuihin. Oikeat mestaruuskilpailut mittelöidään mestaruusluokassa, mutta koska muutkin luokat järjestetään, en vain pystynyt vastustamaan kiusausta osallistua! Kyseessä tulee myös olemaan ensimmäinen virallinen starttimme, heti lähdetään liikkeelle vaatimattomasti tollereiden mestaruuskilpailuissa… Olemme myös esiintymässä 5.8. Kupittaalla Seikkailupuistossa pidettävissä päättäjäisissä, esiintyen osana koiratanssiporukkaa jota siihen ollaan kerätty. Kyseessä tulee olemaan ensimmäinen esiintyminen koreografiallamme, ja on ihan mukavaa että se esitetään todella haastavassa ympäristössä nurmella lasten ollessa aivan vieressä, ilman että sitä oikeasti arvostellaan kilpasuorituksena!

Kuvia meidän reissusta löytyy lisää täältä, ja vaikka yritin karsia, on kuvia silti hieman vajaat sata kappaletta kansiossa… Alla vielä kuva siitä miten Gizmo hyppäsi Einon perässä automme takaluukkuun autoja pakatessa, ja miten fiksusti osaavat käyttäytyä toistensa seurassa!

Tähän väliin on ehtinyt tapahtua taas vaikka ja mitä, mutta aloitetaan kertomalla että tässä on nyt pari viikkoa ollut ihan kunnon helteet! Moisia ei ole pitkään aikaan nähty toukokuussa, ja siitä onkin otettu kaikki ilo irti olemalla auringossa. Eino ei niinkään lämmöstä välitä, ja ensimmäisen kunnon hellepäivän jälkeen tulikin herättämään minut kuuden aikaan aamulla, että nyt on liian kuuma asunnossa. Luulin tosiaan että tällä oli kovempikin hätä ja lähdettiin ulkoilemaan, mutta vaikka kyseessä olikin väärä hälytys niin oli se ihan kiva nähdä miltä aamut nykyisin kuuden aikaan näyttävät. Ja ihan kivaltahan siellä näytti, kuten kuvasta voi alla nähdä.

Olemme helteiden vuoksi käyneet myös ahkerasti uimassa, joskin Einon ensimmäinen uinti sitten pentuaikojen näyttikin tavallista hurjemmalta. Eino lähti nimittäin rannasta hieman turhan innokkaasti loikkien, unohtaen että kohta tassut eivät enää yllä pohjaan. Kolmannella pompulla tassut tosiaan eivät enää yltäneet pohjaan, ja koira oli sillä sekunilla pinnan alla. Sen pienen hetken luulin, että koira täytyy käydä itse noukkimassa ylös pohjasta, mutta sitten Eino nousi takaisin pintaan kun ehdin jo ottaa askeleen kohti vettä. Tällä hetkellä olemme jo pitkällä vesinoudon opetuksessa, joka on vielä hieman hakusessa, mutta olemme myös saaneet monet onnistuneet noudot tuotuna käteen asti.

Kävimme myös pyörähtämässä mätsäreissä jälleen, ja sijoitus oli sama kuin viimeksi – sinisten toinen sija. Jälleen oli täpärällä että saisimme punaisen nauhan, tällä kertaa Eino vielä seisoi upeasti paikallaan ja esiintyi hyvin. Juoksussa näkyi kyllä, että oli todella kuuma – Eino meinasi useampaan kertaan jäädä jälkeeni, eikä meno ollut yhtä näyttävää kuin tiedän sen olleen. Meillä oli tällä kertaa mies tuomarina, ja siitä huolimatta Eino antoi koskea ja kopeloida. Kerroin vielä Einon lähteneen miestuomaria karkuun Turun näyttelyissä, ja tämä otti meille erityisesti aikaa ja kopeloi kahdesti, että saatiin kunnolla treeniä ja hyviä kokemuksia! Sinisten kehässä esiintyminen sujui loistavasti (siitä huolimatta, että edessämme ollut labbis kääntyi äkisti ja tuli Einon naamalle, mihin Eino reagoi haukkumalla) siihen asti, kunnes valittiin top kahdesta se parempi. Eino istahti eikä enää suostunut seisomaan, venkuloi ja oli vinossa. Kakkospaikka oli siis aivan oikein meille, ja voiton vei erittäin nätti porokoiratyttö. Veikkaan että kuumuus voitti siinä kohtaa, tai sitten Einon mielestä kakkonen on se meidän sija ja pitää aina huolen, että siitä pidemmäs ei edetä. Alla olevista kuvista voi kuitenkin nähdä, että yhtä hymyä se meidän meno silti on. <3

Taipparitreenit ovat edenneet suhteellisen hyvin. Olimme äitini kanssa treenaamassa Qublis-hallilla muutama päivä sitten, ja tanssitreeniemme jälkeen teimme vielä muutamat noudot Einolle pellolla kokeillakseni hieman uutta maastoa ja sitä, että emme ole yksin noutotilanteessa. Variksen kanssa otimme pientä takapakkia, Eino nimittäin keksi rusauttaa variksen rikki ja alkaa kyniä sitä minulle tuomisen sijaan. Lisää treeniä siis vain.. Tein myös hieman liian vaikeita noutoja Einolle näissä treeneissä, emmekä saaneet oikein kunnollista onnistunutta noutoa. On kuitenkin ilo huomata, ettei tarmo lopu vaikka dami ei heti löytyisikään! Eino juoksi laajalla alueella etsien damia, eikä kuunnellut minua kun yritin kutsua tätä luokseni lähettääkseni tämän uudestaan oikeaan suuntaan. Eli myös lähettämistä täytyy treenata, että Eino luottaa näyttämääni suuntaan.

Ryhmätreeneissä Eino oli kerrankin hiljaa, salaisuutena ilmeisesti on etäisyys. Etäisyys niin muihin koiriin kuin minuunkin. Kun jätin Einon istuaalteen tai maahan paikalleen “paikka” käskyn alle, oli tämä aivan hiljaa sillä tällä oli jokin tehtävä. Kun on tehtävä, ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin sen tehtävän suoritukseen. Niinpä lähes aina kun emme olleet suorittamassa tehtävää, jätin Einon paikalleen ja menin seisomaan vähän matkan päähän. Tämä toimi niinkin hyvin, että välistämme sai kulkea toisia koiria jopa ja Eino on paikallaan aivan hiljaa! Treeneissä myös noudot menivät hyvin, Eino ampaisi suoraan damille ja toi sen minulle käteen. Ei meillä ehkä siistein nouto ole tästä ryhmästä, mutta ehdottomasti vauhdikkain!

Taipparitreenien lisäksi meillä on ollut tanssitreenejä, kuten aiemmin mainitsinkin. Olemme testailleet eri musiikkeja ja tehneet eri juttuja niiden tahtiin, ja nyt näyttää siltä että meille on tulossa sekä freestyle että HTM ohjelmat! Saimme Einon kanssa tanssivuoron äidiltäni yhteisten treeniemme lisäksi, ja vaikka Eino oli selkeästi väsynyt kuumuudesta jaksoi tämä tsempata aina lyhyet pätkät kun treenasimme. Etenkin silloin katse kirkastui uudelleen, kun otin meidän superpalkat esiin. Saa nähdä kuinka paljon oikein inspiroidutaan viikonlopun koulutusviikonlopusta, juhannuksena olisi kuulemma kisat tiedossa… 🙂

Kuvia meidän Qublis-treeneistä tulee kunhan saan teknologian jälleen puolelleni. Timo otti meistä kuvia sieltä, ja kuvat siitä tulevat hieman jälkijunasta eri postauksessa. 🙂