Lauantaina meillä oli Toller Show, joka on vuotuinen novascotiannoutajien erikoisnäyttely ja se järjestettiin tänä vuonna Harjavallassa. Lämmintä on riittänyt, joten näyttelytreenit ovat olleet vähissä ennen tätä koitosta! Kävimme perjantaina lyhyesti treenaamassa Moxyn, Jymyn ja Milon kanssa Maskussa, jonka jälkeen kävimme vielä nopeasti uimassa Einon kanssa kaksin. Porukalla olisi ollut liian suuri riski, että Eino väsyttää itsensä liikaa, joten mentiin ihan kaksin vain polskimaan. Perjantaina illalla menimme vielä Yläneelle, josta oli huomattavasti lyhyempi ajomatka Harjavaltaan kuin Turusta.

Meidän kehän arvioitu alkamisaika oli 11, joten saavuimme Peksun ja Einon kanssa paikalle jo kympiltä. Lämpöä oli jo yli hellerajan siinä kohtaa, ja aika kauan virittelimmekin häkkiä Einolle sopivaksi. Kaikilta sivuilta blokattiin näkyvyys, että viileä ilma pysyy sisällä. Päälle laitettiin vielä avaruuspeitto, joka pitää viileän ilman sisällä ja lämpimän ilman ulkona häkistä. Häkin sisällä taas oli viilennysalusta ja jäädytettyjä vesipulloja jotka viilentävät sisäilmaa. Hetken aikaa kesti, että häkki viileni, mutta jo parin tunnin päästä häkki oli selkeästi monta astetta viileämpi kuin ulkoilma!

Junnu-uroksia oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä 18 kappaletta, ollen suurin luokka koko näyttelyssä! Odotukset olivat siis aika matalalla, “kivaa jos saadaan ERI”, ja luokkasijoitus oli enemmän kuin mitä uskalsin toivoa. Tuomarina meillä oli hollantilainen tollerikasvattaja Chris Eelman, jolla oli todella tiukka linja junnu-luokassa ja tutki koirat tarkkaan ja huolellisesti. Tämä tarkoitti samalla sitä, että arvosteluissa kesti kauan ja odottelua tuli paljon odotettua enemmän. Einolla oli kuitenkin häkissä viileää ja kehän laidallakin oli varjoa niin, ettei paahtavassa auringossa tarvinnut seistä.

Kun oli meidän vuoro mennä kehään, oli tuomari antanut meitä edeltäneelle 14. koiralle vain yhden ERIn (erinomainne), joten odotukset laskivat edelleen meidän astuessa kehään. Tuomari tuntui kuitenkin tykkäävän Einosta, ja Eino antoi myös kopeloida itsensä vaikka vähän tätä alkoikin jännittää vieraan ihmisen lähestyessä. Einon aristelu on jälleen hieman lisääntynyt, liekö pitkään jatkunut helle joka verottaa paljon Einon jaksamisesta vai mörköikä, sitä en tiedä. Eino jaksoi kuitenkin seistä upeasti vaikka ruohokenttä hohkasi kuumaa allamme, ja juoksi myös erittäin hyvin. Esiintyminen on ehdottomasti parantunut ja Eino myös nauttii siitä, tarkoittaahan näyttelyhihna aina superherkkuja! Yllätys oli kuitenkin suuri, kun tuomio meille sitten olikin ERI!! Hymyillen poistuttiin kehästä ja jäätiin odottamaan junnuluokan kilpailuluokkaa.

Kilpailuluokassa oli kolme ERIn saanutta koiraa ja kaikki EHn (erittäin hyvä) saaneet koirat. Tuomari kulki useasti katsomassa kaikki läpi, pohti, juoksutti ja lopulta alkoi asettaa koiria palkintosijoille. 4. sijan sai EH:n saanut Irwlend Den Danel, 3. sijalle asetettiin Small Fetcher Onnekas Olli, ja lopulta tuomari asetti 2. sijalle koiran Aitoc’s Avon Gloria In Excelsis. Tämä tarkoitti, että Eino voitti kaikki muut 17 koiraa! En tiennyt miten päin olla, ja siinä onnellisena ja kiitollisena kättelin tuomaria, ja menimme 1. sijalle!! Tuomari jakoi vielä SAt (sertin arvoinen) jotka ovat menolippu PU-kehään (paras uros), ja ne jaettiin meille ja 2. sijan Excelle. Saimme JUK1 ja SA ruusukkeet kaiken lisäksi, ja hienoja ovatkin! JUK1 tarkoitti myös sitä, että pääsisimme kilpailemaan ROP-juniori tittelistä.

Tämä tarkoitti myös sitä, että saisimme pitää jälkeläisluokan sillä Moxy oli saanut ERI SA, ja Einon sisarukset Nelma, Hilde ja Jymy saivat EH. Eino pääsi ennen PU-kehää häkkiin lepäämään, ja pitkä odottelu siitä tulikin. Sillä välin Moxy sai narttujen SERTin, ja Milo sijoitettiin valioissa kolmanneksi arvostelulla ERI SA! PU-kehässä oli lopulta 13 koiraa, Eino junnuluokan voittajana ensimmäisenä. Tuomari alkoi katsoa koiria läpi, ja sitten alkoi kätellä ihmisiä pois kehästä. Lopulta tuomari oli löytänyt urosten top-4 kärjen, ja me olimme yhä mukana porukassa! Tuomari katsoi vielä liikkeet juoksuttaen meitä ympäri, ja pareittain edestakaisin. Me saimme lopulta PU4 sijan, ja niin olimme 65 uroksen joukosta 4. paras!! Edellämme olivat ansaitusti paljon kehiä kiertäneet ja menestyksekkäät urokset, ja junnupoika Eino siellä osana tätä upeaa porukkaa.

Kun kehäsihteeri alkoi kysellä sijoittuneilta kuka saa ottaa SERTin vastaan, alkoi jännittää uudelleen. Lopulta kun kaikki olivat sanoneet, että eivät saa ottaa SERTiä vastaan, tarkoitti se sitä, että Eino jo toisen SERTin, ja vielä tällaisesta valtavasta porukasta!! Kuvista saattaa nähdä millaisissa tunnelmissa siellä tuuletettiin palkintopaikalla ruusukkeen kera, ja kehän laidalta kuului myös hurrausta Sienna-Redin telttojen luota. Kauaa ei kuitenkaan ehtinyt tuuletella, sillä heti PU kehän jälkeen valittiin ROP-juniori. Ruusuke ja palkinnot siis jätettiin penkille kehän viereen, ja taas mentiin juoksemaan kehään!

Emme olleet edes juosseet koko kierrosta, kun tuomari jo totesi päättäneensä voittajan, ja tämä käveli luoksemme ojentaen ROP-juniori ruusuketta!! Tästä hyvästä voitimme jälleen huiman määrän palkintoja, ruokaa ja leluja, herkkuja ja muuta tavaraa, upean vuolukivi-patsaan jossa on tolleri ja kiertopalkintoja! Ruusukkeita meillä oli viisi kappaletta, kaikki eri väreissä ja upeita. ROP-juniorikehän jälkeen Eino sai jälleen mennä lepäämään, sillä edessä oli vielä kasvattaja- ja jälkeläisryhmäkilpailut. Me Peksun kanssa siirtelimme Einon palkintosaalista autoon ja häkeille, ruusukkeet tietysti näkyville häkkiin.

Odotellessa oli pariluokka, jossa kilpailivat Moxy & Jymy sekä Nelma & Hilde. Voittoa ei tullut kummallekaan, mutta Moxy & Jymy pääsivät ihan kärkikahinoihin! Eino oli aivan poikki kun tämän otin jälleen ulos häkistä kahta viimeistä kehää varten, eli ensin jälkeläisryhmään ja lopuksi vielä kasvattajaryhmään. Hienosti pieni poika jaksoi kuitenkin poseerata vielä sen verran, että meidät valittiin 3 jälkeläisryhmän joukosta parhaaksi! Kasvattajaluokassa oli yhteensä 9 osallistujaa, mutta kyllä Sienna-Red vain sieltäkin nostettiin voittajiksi!! Tuomarin oli todella vaikuttunut siitä, että kaikki koirat olivat eri yhdistelmistä sanoen kasvattajan voivan olla todella ylpeä kasvatustyöstään. Kasvattajaryhmässä oli Milo, Eino, Noomi ja Moxy. Väsymys näkyi joka koirassa ja kuvista näki, etteivät koirat enää jaksaneet seistä paikallaan, mutta päivä oli ollut todella pitkä.

Eino jaksoi poseerata vielä lopuksi häkin luona ruusukkeiden kanssa urheasti. Päivän saldo oli lopulta: ERI JUK1 PU4 SERT ROP-juniori, ja Eino oli mukana voittamassa tittelit BIS-jälkeläisryhmä ja BIS-kasvattaja.

Arvostelu Chris Eelman:
14 months, lovely head, good eyes, lacking tiny bit under the eyes, muzzle a bit round. Good neck, straight back. Well angulated, good coat, well developed body. Tiny bit long in loin. Nice color, good coat. Good mover.