-
Sehän alkaa näyttää aikuiselta!
Viimeisetkin pentumaiset piirteet alkavat olla selätetty, ja tästä on kasvanut oikein komea nuori poika. Einon korkeuskasvu alkaa olla loppumilleissä, sillä parit viime mittaukset Einon on ollut noin 51-52cm korkea. Kovin tarkkaa mittaa tästä kiemurasta saa, mutta sen verran paikallaan tämä pysyi että tämän mitan sai otettua. Painoa on noin 22-23kg, eli ei Eino ole enää mikään pikkuinen poika! Korkeuden sijaan turkki on nyt selvästi lähtenyt kasvamaan kovemmalla vauhdilla, häntään on tullut tuuheutta ja karvan pituus on kasvanut. Ensimmäinen karvanlähtökin koettiin tässä jokin aika sitten, jolloin karvaa sai tosiaan nyppiä irti tupoittain. Onneksi sekin on loppumassa, ja uusi aikuisturkki on alkanut tulla tilalle!
Mitä taas kuulumisiimme tulee, niin olemme kyllä ahkerasti treenanneet ja tehneet kaikenlaista päivitysten vähyydestä riippumatta. Viimeksi kerroin ensimmäisistä rally-toko kisoistani, niin siitä 10 päivän päästä kävimme kokeilemassa uudestaan miltä kilpaileminen tuntuu. Noh, pakko sanoa, että ensimmäiset kisamme menivät huomattavasti paremmin vaikka pisteitä saimmekin enemmän tästä radasta. En saanut lämmiteltyä Einon kanssa kunnolla ennen kuin meidän vuoromme jo olikin, ja rata menikin aika pitkälti sähläämiseksi ja Einon haisteluksi. Saimme radan kuitenkin ihan kunnialla loppuun ja opin jälleen enemmän koirastani.
Liikkeet menivät myös suhteellisen puhtaasti siitä huolimatta, että jouduimme uusimaan monet Einon ampaistessa kyltin ohi haistelemaan, joka tarkoittaa että Eino lähti jo pois suoritusalueelta ja liikkestä tulee siten -10 pistettä. Uusimisen jälkeen saimme korjattua parit liikkeet kyllä. Hauskaa oli kuitenkin sähläämisestä huolimatta! Olen myös ylpeä Einosta siitä, että minun mennessä tutustumaan rataan (olimme Einon kanssa kahdestaan kisapaikalla) Eino jäi yksin häkkiin, ja tämä oli aivan hiljaa siellä, vaikka toiset koirat menivät ohi metrin päästä! Nyt meillä on ollut pieni kisatauko, mutta seuraavat kisat on jo merkitty valmiiksi kalenteriin vaikka ilmoittautumista en olekaan vielä laittanut.
Treeneissä olemme treenanneet tekniikkaa, tarkkuutta ja AVO-luokan liikkeitä. Erityisesti kääntymiset, eteen- ja sivulle-tulot ovat olleet tekniikkatreenien aiheena ja voi kuinka rankkoja nämä treenit voivatkaan pienelle koiralle olla! Olipa yhdet treenit, joissa Eino pyysi päästä tauolle kun tämä ei enää jaksanut treenata. Eteentulot ovat hyviä, mutta hieman vinoja. Sivulle taas Eino on alkanut tulla todella hyvin, käyttäen hyvin takaosaansa kääntyessään sivulle. Käännöstreeneissä olemme alkaneet painottaa tiukempaa käännöstä, joka vaatii koiran lihaksistolta enemmän. AVO-luokan liikkeistä olemme tehneet käännöksiä niin, että ennen ja jälkeen käännöksen on tullut istuminen. Eino hieman karkasi oikeassa käännöksessä aiemmin, mutta kun käännöksen jälkeen tulee heti jälleen sivulletulo, oppi Eino nopeasti pysymään koko käännöksen ajan lähellä saadakseen mahdollisimman nopeasti namin. Vasemmalle käännökset eivät mene vielä aivan niin ketterästi, mutta sitä olemme ehtineet treenata vain kerran, joten kotona jatketaan sen parissa!
Kotitreeneissä on ollut kyllä mahdottoman kätevää treenata meidän uuden pyöreän alustan kanssa, joka on leikattu Einon raatelemasta eteisen matosta. Tämän kanssa olemme treenanneet kotona käännöksiä ja sivulletuloa. Treenien lisäksi arkeemme on kuulunut lenkkeilyt vapaana, varsinkin nyt kun päivät ovat pidentyneet. Olemme myös menneet läheiselle kentälle usein iltalenkin yhteydessä ja päästäneet Einon pinkomaan edes hetkeksi aikaa. Maanantaina kävimme jälleen ulkoilemassa metsässä, ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan lenkille. Harmittavasti silloin oli melko hämärää jo, ja hämäryys ei ole oikein sopiva valaistus pinkovan koiran kuvaamiselle. Osa kuvista oli kuitenkin ihan onnistuneita, ja jälleen tuli napattua kuvia joissa Einon naama ei pysy vauhdin mukana! Meidän seiso+paikka käsky alkaa myös olla oikein toimiva, sillä alla oleva seisotuskuva on otettu niin, että Eino sai seistä paikallaan sen aikaa kun otan kuvaa! Eikä tämä kuva ollut suinkaan ensimmäinen otos, sillä vaikka raajat eivät liikkuneet mihinkään, Eino kyllä kurkki minua kohti pariin otteeseen kysyvällä katseella “kuinka kauan tässä joutuu oikein olemaan”. 🙂
Eino on päässyt myös töihin mukaan, ja on kyllä ollut hauska seurata miten kaksi ja puoli vuotias lapsi ja Eino tulevat niin hyvin toimeen! Heillä on ihan omat leikit, muun muassa he molemmat juoksevat talon päädystä päätyyn hakien leluja, ja sitten juoksevat takaisin näyttämään mitä kävivät hakemassa. Eino on myös jättänyt yllättävän hyvin tälle kuulumattomat lelut huomiotta, vaikka pari kertaa joutuikin kieltämään ottamasta esimerkiksi pehmolelua lattialta tai lelua suoraan kädestä. Olimme myös jokin viikko sitten Einon kanssa vahtimassa isosiskoni lapsia, ja päivä menikin ulkoillen ja temppuja tehden. On mukava huomata, että 4 ja 8-vuotiaat lapset saavat myös käskyttää Einoa ja tämä tottelee silmää räpäyttämättä!
-
Treeniä treeniä!
Eino on toipunut oikein hyvin aivotärähdyksestään, ja on jälleen oma reipas itsensä. Pari päivää otimme hieman rauhallisemmin ja tehtiin vain lyhyitä remmilenkkejä, mutta lauantaina Eino pääsi mukaan töihin. Kävimme ennen töitä aamulla pidemmällä lenkillä jotta tämä olisi rauhallinen työpaikallani, mutta eipä se juuri mihinkään vaikuttanut. Pentu pinkoi ja leikki ja touhusi sisällä loputtoman energiansa voimin, ja kun olimme tekemässä lähtöä mentiin koko porukka pihalle, jolloin Eino ja lapsi juoksivat pihaa edes takas vieretysten – Eino toki inan nopeammin kuin kaksivuotias lapsi.
Sunnuntaina menimme äidiltäni saadulle koiratanssitunnille. Tämä oli itse luonnetestissä viikonloppuna ja tuli takaisin valiokoiran kanssa! Koska viikonloppu oli kuitenkin raskas, päästiin treenailemaan heidän treenivuorollaan Qublikseen. Saimme treenata ensin pujottelua, ja koska ollaan treenattu “piiloon” menemistä jalkojen väliin, oli temppu Einolle hyvinkin helppo. Harjoittelimme kyllä niin, että pujoittelu aloitetaan niin että Eino tulee edestä jalkojen väliin, kun taas piiloon mennessä Eino tulee takaatani jalkojen väliin. Teimme pujottelua ensin pelkästään niin, että seisoin paikaltani, mutta myöhemmin kotona olen pikkuhiljaa alakanut lisäämään myös omaa liikettä mukaan niin, että itse kävelen ja Eino pujottelee.
Toinen asia jota harjoiteltiin oli peruuttaminen. Se nyt ei mennyt aivan niin hyvin, mutta johtuu lähinnä omasta hitaudesta kertoa Einolle mitä oikein haluan. Kun sain omat liikkeeni nopeammiksi ja palkattua Einoa aina oikeasta asiasta. Sitäkin ollaan hieman treenailtu tässä jälkikäteen, mutta sisätiloissa se on haastavaa tilan puutteen vuoksi ja ulkona en tiedä mahtaisiko tämän keskittyminen riittää tehtävään. Mutta ainakin ollaan saatu lähtökohdat treenata lisää hauskoja temppuja. 🙂
Tämän lisäksi ollaan käyty viimeinen tunti jatkopentukurssia, jossa myös kysyttiin kiinnostusta rally-tokon alkeiden ryhmään. No tietty! Jatkokurssilla treenailtiin esineen kiertoa jonka Eino tajusi hurjan äkkiä. Tai ainakin kiersi tötterön, mutta pitäessään kontaktia minuun ja kun otin enemmän etäisyyttä Eino meni aina tötteröä päin. Noh, onneksi tämä ei ole niin herkkis että siitä hetkahtaisi mitenkään! Tämän lisäksi treenailtiin paikallaan oloa ja kontaktissa sivulla kulkemista, ei kuitenkaan vielä seuraamista vaan sen esiasteita. Tässäkin Eino on hyvä, malttaen suhtaallisen hyvin jättää vieruskaverit rauhaan ja keskittyen lähes kokonaan minuun. Paikallaolotkin ovat alkaneet mennä parempaan suuntaan, varsinkin kun olen ottanut ne mukaan kotitreeneihin.
Viime sunnuntaina olimme näyttelytreeneissä, tutussa porukassa eli mitenkään erityisen järjestettyä toimintaa ei ollut tai opettajaa sinänsä. Olimme olleet tätä ennen siskoni luona jossa oli lapsia ja muita ihmisiä, eli Eino oli väsynyt jo päästessämme treeneihin. Toivon että osaksi siksi Eino vierasti niin paljon vieraita eikä antanut koskea juuri lainkaan, varsinkaan jos hampaita yritti katsoa. Tätä lähdetään kuitenkin treenaamaan eteenpäin, että Eino kestää vieraiden kopeloinnin. Mörköily on myös pahentunut vain, nyt puhistaan lenkillä jo kaadettujen puiden rungoille ja lapsille, joita Eino on nähnyt pienestä pitäen. Tämäkin (toivottavasti) osaksi selittää miksi Eino nyt herkkistelee niin muiden kosketuksesta. Liikkeet oli kuitenkin hienot ja näyttelytreeneistä innostuneena lähdin treenaamaan seuraavana päivänä seisomista!
Rallytokon alkeissa lähdettiin liikkeelle ensin kontaktissa liikkumisesta, ja erityisesti nyt oikeassa kohtaa liikkumisesta eli vasemmalla puolella suhteellisen lähellä jalkaa. Siitä kun muutaman kerran pääsi palkkaamaan Eino osasi jo paremmin hakeutua siihen. Treeneissä harjoiteltiin eri kääntymisiä kyltiltä. Oikealle ja vasemmalle kääntymiset meni ihan hyvin, oikealle hieman helpompi kun Eino jäi kulman ulkopuolelle. Vasemmalle kääntyminen ei vielä oikein mene, kun Eino lähtee oikaisemaan ja karkaa läheltäni keskelle kulmaa. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kun näitä treenattiin, eli täydellisen suorituksen vaatiminen olisikin ollut todella epäreilua. Teimme myös 270 asteen käänöksiä oikealle ja vasemmalle, joista oikealle kääntyminen meni jälleen paremmin. Näitä lähdetään kuitenkin treenaamaan kotona lisää!
Lauantaina meillä alkaa Kaarinassa Auran Nuuskujen järjestämä pentukurssi, jonne tulee myös Einon veli Jymy. Tulee olemaan hauskaa nähdä Jymykin pitkästä aikaa! Tässä postauksessa on kuvia meidän talviselta metsälenkiltä, ja lisää pentutreffien kuvia voi ihailla täältä. 🙂
-
Mörköikä pilkistää jo verhojen takaa
Viime päivityksestä unohtui mainita muutama asia, joten raapustellaas niitä nyt näin jälkikäteen. Olimme äitini luona muutama päivä sitten, jossa on myös valkkaripoika Gizmo. Gizmoa pidettiin alkuun hieman kiinni kun tämän leikit ovat edelleen hieman turhan rajuja Einolle. Tai siis ainakin meidän ihmisten mielestä, Eino ampaisee heti vastahyökkäykseen ku Gizmo on kiskottu pois. Eino hyppi päälle ja kutsui jatkuvasti leikkiin häntä heiluen, ja hetken tohinan jälkeen pojat menivät molemmat maate ja siihen leikkimään, jolloin Gizmonkin uskalsi päästää irti. Nyt saimme jopa juotua rauhassa teemukilliset, kun pojat leikkivät keskenään. Einolla oli viikon ajan pieni taantumus pentuajoille sisäsiisteyden puolesta, ja vaikka ajallisesti Eino ei joutunut pidättämään pitkää aikaa, oli meno sen verta kiihkeää ettei pidätyskyky riittänyt, ja tämä pissi sohvalle… Niinpä niin, jatkossa täytyy yrittää osata lukea koiraansa paremmin sekä pitää kiinni säännöstä “sohvalle ei saa mennä ilman lupaa.”
Oltiin tässä myös edellisviikonloppuna, viikonloppuna ennen Ylänettä Salossa koiratanssikisoissa mukana turistina. Saatiin lupa järjestäjältä tulla mukaan hengailemaan ja opettelemaan olemista kisoissa ja myös sitä, että ollaan yksin häkissä. Päivä meni todella hyvin, otin Einon aina välillä ulos häkistä jaloittelemaan ja tekemään temppuja viereiseen kehään, joka oli tyhjillään. Eino ei kuitenkaan ihan malttanut nukkua vaikka häkki onkin tuttu, se kun on Einon pääasiallinen nukkumapaikka kotona. Eli on tukkeena siihen yhteen ja ainoaan kulmaan josta en saa johtoja siirrettyä pois, mutta sitä Eino ei tiedä vaan viihtyy mainiosti omassa kolossaan. Kisoissa ei kuitenkaan malttanut nukkua kuin hieman näin tämän menneen maate, mutta suurimman osan ajasta piippaili yksinäisyyttään. Olin auttamassa kisojen järjestelyissä, otin vastaan ilmoittautumisia ja tarkastin rokotuksia yhdessä äitini kanssa joka oli tullut kisoihin ihan kisaamaan, joten en ihan ehtinyt koko aikaa olemaan Einon kanssa. Tämä oli näköyhteyden päässä ja sai aina välillä nameja häkkiin etsittäväksi, mutta pentu olisi kyllä paljon mieluummin ollut aivan kiinni minussa koko ajan. Poika käyttäytyi kuitenkin todella mallikkaasti ja selvisi päivästä kunnialla, ja vaikka Eino ei ihan käyttäytynyt odotusteni mukaisesti, oli se todella hyvää käytöstä alle 4 kuukautta vanhalle pennulle. Välillä täytyy muistuttaa itselleni, että en vaadi Einolta aivan liikoja ja muistaa se tosiasia, että tämä on ihan lapsi vasta.
Eilen Eino sai tulla mukaan töihin pitkästä aikaa, kun minulla oli sen verran lyhyt päivä. Eino teki vähän turhan läheistä tuttavuutta kissoihin, ja sai kokea sähinän (Einon reaktio oli peruutus, vinkuminen ja sitten hypättiin kohti kutsuen mukaan leikkiin) ja sai myös toiselta kissalta tassusta. Tai tuskin osumaa sai, mutta Eino onneksi pelästyi sen verran ettei heti mennyt uudestaan lähelle. Oikein hyvä, ehkä Eino oppii pian, ettei kisoja kannata heti mennä härkkimään vaan kannattaa vain katsella kauempaa! Töissä on kyllä erityisen helppoa pitää Einoa näin kun vielä on jotenkin lämmintä, kun vain avasi terassin oven ja päästi lapsen ja koiran ulos ihmettelemään maailmaa. Lapsi keksi myös hauskan uuden leikin, nimittäin huudetaan äitiä ja kiljutaan samalla kun juostaan koiraa karkuun käsiä heiluttaen. Alkuun luulin, että Eino oikeasti pelottaa ja siksi tämä juoksee kiljuen karkuun! Ei se kuitenkaan ollutkaan niin, vaan molemmilla oli hauskaa, vaikka en kyllä ihan pidä siitä että Eino juoksee tuossa tilanteessa vain perässä ja tulee ihan naamalle kiinni antamaan pusuja – jotkut lapset kun ihan oikeasti saattavat pelätä ja siksi juoksevat karkuun.
Nyt vietämme Einon kanssa vajaan viikon yksinämme, kun Peksu lähti tänään viideltä aamulla lentokentälle ja istuu tälläkin hetkellä lentokoneessa matkalla Amerikkaan työmatkalle. Eiköhän me kuitenkin pärjätä Einon kanssa hetki kaksin. Treenataan tuleva viikko aktiivisesti tulevia koiratanssikisoja ajatellen, niihin kun lähti ilmoittautuminen eilen aamulla! Kyseessä on siis epäviralliset koiratanssikisat Liedossa, joihin ei mennä edes kunnolla kisaamaan ohjelman muodossa, vaan osallistuin improvisaatio-luokkaan johon arvotaan musiikki ja sen tahtiin tulee sitten suorittaa sitten jotakin maksimissaan kahden minuutin ajan, jolloin musiikki pysäytetään. Mitenkään tosissaan ei olla lähdössä siis liikkeelle, mutta mennään hakemaan hieman kokemusta meille molemmille, jotta jossain oikeissa kisoissa aikanaan minua ei ehkä jännittäisi niin paljoa ja että Einolle on edes jotenkin tuttua se, että minua jännittää ja käyttäydyn eri tavalla. Vaikka kuinka yritän sanoa itselle, että mennään vain pitämään hauskaa ja tekemään kahden minuutin treenituokio ihmisten eteen, jännittää se silti ihan todella paljon! Onneksi Eino on fiksu poika ja niin paljon namien perään, että uskon tämän pysyvän kanssani vaikka hihna jääkin matkasta. Epävirallisissa kisoissa kun saa sekä palkata että pitää hihnaa esiintymisen ajan, mitä virallisissa ei saa sitten tehdä. Äitini myi minulle koko idean improluokkaan menosta sanomalla, että menkää vaikka treenaamaan sisääntuloa!
Otsikkoon liittyen täytynee mainita, että Eino on tässä parin viikon puhissut erityisen paljon sellaisille asioille, joita varmasti on aiemmin elämässään nähnyt. Esimerkiksi lapset ja rollaattorit, sekä lastenrattaat ja polkupyörät, sekä ihan lenkillä vastaan tulevat ihmiset saavat tämän peruuttamaan ja puhisemaan. Eino ei myöskään arvosta pimeää, vaan silloin erityisesti kyttää taakseen ja kuuntelee jokaista rasahdusta ja ääntä (joita täällä kaupungissa riittää), ja sitten puhisee pimeydelle tai juoksee jalkoihini. Tänään ollaan vietetty rauhallista aamua (mitä nyt piti hieman puhista taas ihmisille, erityisen paha oli kun metsässä käveli mies meidän takana kokonaiset kymmenen metriä!), käytiin pitkällä lenkillä ja syötiin myöhäiset aamiaiset. Eino ei onneksi ole mikään aamuvirkku, vaan tämän saa useimmiten raahata mukaansa ulos aamuisin. En kyllä myöskään ihan aina ymmärrä tätä minun jätkää, joka ensin voi pinkoa täysillä ja juosta minkä jaloistaan pääsee, josta rauhoittuu tallustelemaan lähelläni ja jää haistelemaan mustikanvarpuja ja puiden oksia. Yhtäkkiä lätkäistään kuitenkin jokin varavirtalähde käyntiin, ja tämä lähtee pinkomaan samanlaisella päättömällä menolla eteenpäin kuin aiemmin! Loppuun pari kuvaa tästä pinkomisesta, naamakaan ei pysy menossa mukana! Meillä jäi myös seisotuskuvat ottamatta tältä viikolta Peksun kanssa kun se unohtui pakkauksen lomassa täysin, saa nähdä saanko sen jotenkin järjestettyä vai tyydytäänkö metsästä otettuun sivukuvaan.
-
Maaseutua ja hieman treeniä
Pitkästä aikaa ehdin taas kirjoitella tänne! Paljon on ehtinyt tapahtua viikossa, ja kamerakin on päässyt hieman enemmän mukaan. Muutaman päivän sisään tuli vahingossa napsittua yli 900 kuvaa.. Tähän myös huomio, että tämä blogi ilmeisesti päivittää päivämäärät sen mukaan milloin tekstiä on viimeksi muokattu. Yritän saada muutettua sen niin, että aina kun käyn korjaamassa kirjoitusvirheen päivämäärä ei siirtyisi muutamalla päivällä. Silloin on hieman mahdollisempi pysyä perillä milloin ollaan oltu missäkin. 🙂
Viime perjantaina oli ensimmäinen työpäiväni kahteen viikkoon, sitten sen kun Eino haettiin. Peksu lupautui kuitenkin vahtimaan pentua päivän ajan, ettei tämän heti tarvitsisi jäädä kahdeksaksi tunniksi yksin. Oli myös mahdollisuus, että ottaisin Einon mukaan, mutta sitä varten oli helpompi odottaa lyhyempää päivää ja vasta sitten ottaa poika mukaan. Siellä kun on pieni lapsi ja kaksi kissaa, jotka eivät ole juurikaan koiria nähneet, eikä Einokaan ole ehtinyt näkemään kissoja lyhyen elämänsä aikana. Olin töissä muutaman tunnin, kun totesimme työnantajani kanssa, että kyllä Eino tässä pärjää kun voimme olla paljon ulkona. Niinpä ilmoitin Peksulle, että Eino pääsee sittenkin töihin, ja lähdin hakemaan pentua. Sain myös kuulla, että nämä olivat treenanneet istumista sisällä ja ulkona sinä aikana kun olin töissä, taitavat pojat!
Matka töihin oli ensimmäinen laatuaan, jolloin olin yksin liikenteessä, ja Eino oli täysin hiljaa! Päästessämme perille Eino lähti nopeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, ja yritti myös antaa työpaikkani lapselle pusuja. Olin myös täysin yllättynyt ja ylpeä pentuni käytöksestä kun pieni lapsi kiljui, huitoi ja juoksi karkuun lähtiessämme liikkeelle. Ja mitä teki Eino? Ei mitään! Lapsi teki tätä vain innostuksesta ja jännityksestä kun ei ole nähnyt niin läheltä pientä koiraa, mutta näin mielessäni vain kauhukuvia saalisvietin syttymisestä ja että Eino lähtee vähintään jahtaamaan toisen juostessa karkuun kirkuen. Mutta ei niin mitään. Hetken kun olimme ulkona alkoi asiat mennä jo paremmin, eikä kiljumistakaan kuulunut niin paljoa enää. Kävimme myös sisällä kurkkaamassa miten Eino reagoi kissoihin, sekä erityisesti katsomassa miten kissat reagoivat Einoon. Molemmat yllättivät käytöksellään, ja näyttää siltä, että Einon uskaltaa jatkossakin tuoda töihin! Ja ainiin, matka töistä kotiin, aivan hiljaa.
Lauantaina ehdin ottaa Einosta hieman 9vk-kuvia, ja saipa tämä myös leikkikaverin leikittämään kesken aamulenkkeilyn! Lähdimme myöhemmin samana päivänä viettämään viikonloppua Nousiaisiin, jossa Eino pääsi taas leikkimään Telman kanssa. Hetken aikaa kaksikko jaksoi vetää rallia pitkin pihaa, mutta kuumuuden vuoksi leikki laantui aika nopeasti. Tai no, Eino olisi jatkanut, mutta tämän omaksi parhaaksi keskeytimme leikit. Oli ihana huomata, miten hyvin Eino pysyy vapaana pienellä alueella vaikka mitään erikoisempaa ei tapahdukaan. Yön nukuimme asuntoautossa, enkä muista että olisimme ennen nukkuneet muualla kuin kotona. Enkä muista, että tämä olisi ollut näin väsynyt ennen! Nukkui hyvin koko yön ilman ulkoilutusta, välillä heräsin kurkkaamaan jos tämä vielä nukkuu.
Sunnuntaina noustiinkin sitten porukalla ja lähdimme mustikkametsään! Mukaani tulivat siis Eino ja Peksu, joista kumpikaan ei jakanut intohimoani mustikoiden poimimiseen, mutta kiltisti jaksoivat pitää minulle seuraa siitä huolimatta. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Maskua, jossa Eino pääsisi ensimmäistä kertaa sitten kasvatilta poistumisen leikkimään veljensä Jymyn kanssa! Alkuun molemmat olivat hieman varautuneita, mutta nopeasti lähtivät leikkimään ja repimään toisiaan kilpaa. Hauskaa näytti olevan! Valitettavasti meidän piti lähteä reilun tunnin päästä, mutta pojat tulisivat kyllä jatkossakin pääsemään leikkimään keskenään. Myöhemmin suuntasimme kohti Ylänettä Peksun vanhempien luo, jossa viettäisimmekin aikaa aina keskiviikkoon asti.
Yläneellä treenit hieman jäivät, vaikka uusia kokemuksia tuli siitä huolimatta joka päivälle. Maanantaina olikin hurja päivä pienelle, kun tämä sai ensimmäistä kertaa leikkiä variksen siiven kanssa sekä pääsi ensimmäistä kertaa uimaan! Varis oli erittäin kiinnostava, ja Eino kanniskelikin tätä erittäin tyytyväisenä ja ampaisi perään kun heitin sen vähän matkan päähän. Uiminen taas ei mennyt aivan niin hyvin, eikä Eino meinannut millään ymmärtää miksi joku haluaisi veteen. Kun menin edeltä veteen Einolla ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja (tämän mielestä) kuin tulla perässä, eihän tämä voi jäädä yksin pelottavalle rannalle! Lopulta Eino meni uimaan yhteensä kaksi kertaa, mutta ei kyllä näyttänyt erityisesti nauttivan tilanteesta. Kyllä tästä vielä uimari saadaan! Myöhemmin leikattiin vielä kynnet ja treenailtiin yksittäin käskyjä.
Tiistai meni rentoutuen, vähän näytin variksen siipeä taas (jonka Eino repi). Mustikkametsässä oltiin pari tuntia, ja treenattiin “jätä” käskyä ruuan kanssa. Keskiviikkona taas tapahtuikin enemmän, kun oltiin meidän aivan ensimmäisissä treeneissä! Kyseessä oli pentuleikkikoulu, eli ei aivan treenit, mutta ainakin ensimmäinen kurssi koskaan. Eino ei oikein lähtenyt leikittämään muita mitä normaalisti tekee, vaan kierteli pitkin seiniä ja haisteli lattiaa, ja meni kerjäämään nameja muilta. Jälkeenpäin ajateltuna (nyt kun pentu on nukkunut lähes puolitoista vuorokautta) tämä oli vain väsynyt, joten ehkä ensi viikolla tämä olisi jo riehakkaampi ja tutustuisi muihin koiriin!
Kuvat lisään myöhemmin, nyt matkaamme vanhimman siskoni luo viettämään päivää!