Talven loppu puoliskolla Eino joutui kolariin veljiensä kanssa, jossa Eino porukan nössöimpänä juoksi jonon ensimmäisenä ja kun tämä pysähtyi, eivät Jymy ja Milo ehtineet pysähtyä tarpeeksi nopeasti ja yhtäkkiä siinä oli kasa tollereita. Eino alimmaisena nousi rytäkästä kolmijalkaisena ulahduksen jälkeen, roikottaen todella pelottavasti vasenta jalkaansa varpaat löysinä. Jalkaa ei päästetty koskemaan maahan lainkaan. Onneksi emme olleet ehtineet edes lenkille lähteä, ja koira saatiin heti autoon. Hetken soittelin ympäriinsä, kun paniikki kasvoi niihin mittasuhteisiin, että pakko oli tehdä ainakin jotakin ja mennä johonkin. Niin ajoimme lähimpään eläinlääkäriin, Raision Evidensiaan, jossa meidät otettiin nopeasti sisään kun olimme soitelleet pariin otteeseen matkalla hoitajan kanssa.

Odotellessamme lääkäriä Eino piti jalkaansa jo hieman alempana, onnettomuudesta oli siinä kohtaa mennyt jo tunti. Saimme arvion, että kyseessä saattaa olla pieni murtuma tai sitten ristisiteet ovat saattaneet mennä poikki tai hieman katki. Näiden uutisten kanssa meidät päästettiin kotiin kipulääkkeiden kanssa, sanottiin että katsotaan pari kolme päivää oliko venähdys vai jotain muuta. No, odottelu ei oikein tullut kuuloonkaan kun kyseessä saattoi olla näinkin vakavasta asiasta kyse, ja pienen selvittelyn ja soittelun jälkeen saimme ajan Vantaan Aistiin ortopedille Laura Hakala, jota meille suositeltiin. Niinpä nousimme aikaisin aamulla autoon Einon kanssa, ja suuntasimme seuraavana päivänä kuulemaan mikä Einon jalassa oikein on. Tässä kohtaa Eino käveli jo melko normaalisti, ontumista ei ollut enää ja tämä varasi ihan hyvin painoa tälle jalalle. Hieman siis uskalsin toivoa, että ristisiteet olisivatkin pysyneet ehjinä, olin nimittäin edeltävän illan lukenut aivan liian monta kauhutarinaa ja pelännyt että seuraava puoli vuotta menee toipuen.

Eino oli reipas potilas, joka kesti hyvin jalan kopeloinnin ja rauhoituspiikin. Eino vietiin sitten takahuoneeseen röntgeniin, ja hermoja raastavan puolen tunnin päästä minut kutsuttiin kuulemaan tuomio. Minua tuli myös hakemaan heräilevä ja hyvin väsynyt tolleripoika. Röntgeneistä ja aiemmista kopeloinneista selvisi, että ristisiteet olivat ainakin edelleen ehjät, mutta vasemmassa jalassa oli todennäköisesti venähdys. Oikeassa jalassa oli kuitenkin jotakin ylimääräistä, nimittäin oikeasta polvilumpiosta oli lähtenyt irti pienen pieni siru. Toisesta kuvasta selvisi, että siinä oli myös turvotusta eli se oli lähtenyt tässä rytäkässä, eikä ollut aiempi vamma. Eino ei ole myöskään koko elämänsä aikana näyttänyt kertaakaan että oikeassa jalassa olisi jotakin vikaa, mutta hämmästyttävää on ettei se ollut näkynyt edes onnettomuuden jälkeen millään lailla ontumisena tai muuna käytöksenä.

Tästä on kuitenkin mennyt jo reippaat pari kuukautta aikaa, ja olemme käyneet sekä fysioterapeutilla kertaalleen, että kahdesti osteopaatti Leena Piiran vastaanotolla. Leena Piira osasi kyllä katsoa ja sanoa ihailtavan tarkasti Einosta heti, että tämä on aivan toispuoleinen (vasen on vahvempi kuin oikea), mutta myös aivan jumissa molemmilta puolilta. Ensimmäisellä kerralla saimme muutamat ohjeet mitä meidän nyt tulee tehdä jotta Eino saadaan kuntoon ja käyttämään vartaloaan tasapainoisesti, tukien tämän parantumista. Eino oli nimittäin jumissa myös niskasta ja etuosasta, mutta varsinkin selkä ja takaosa olivat jumissa.

Missään kohtaa Eino ei kuitenkaan ole näyttänyt kipua, nimittäin tämä on juossut, leikkinyt, treenannut ja liikkunut koko ajan täysin normaalisti. Ainoat vinkit joita pystyi huomaamaan olivat se, että Eino tapasi istua lonkallaan (minkä ajattelin olevan jäänne pentu-ajoilta), tämä hätkähti kun yllättäen koski takaosaan (minkä ajattelin että tämä vain pelästyi yllättävää kosketusta) tai se, että tämä ei oikein tykännyt työskennellä tasapainotyynyllä, mutta suostui kuitenkin ihan hyvin tulemaan sen päälle. Kaikkea tätä on hankaloittanut se, että tämä koira on tosiaan kasvanut tässä koko ajan, jolloin sen “normaalin” tietäminen omalla koiralla on todella vaikeaa. Tai siis, tiesin että tämä on jumissa miksi me Leena Piirallekin mentiin, mutta en tiennyt kuinka paha tilanne oikeastaan olikaan.

Saimme ajan kahden viikon päähän, ja siihen asti joka ilta harjailin Einon läpi pitkäpiikkisellä “kumisualla” läpi molemmin puolin, pitkin vedoin. Toisella kertaa saimme jo parempia uutisia, Einon jumit ovat pysyneet poissa! Parantumista ei kuitenkaan ollut vielä tapahtunut. Leena sanoi, että nyt jos kahden viikon päästä oireet eivät ole lähteneet helpottamaan, tulee meidän mennä lääkäriin tutkimaan josko se aiemmin irti lähtenyt siru vaivaa Einoa jonka vuoksi tämä ei pysty käyttämään oikeaa jalkaa normaalisti. Nyt olemme pari viikkoa etsineet oikeaa takajalkaa ja opetelleet käyttämään sitä uudestaan eri harjoitteiden avulla (mm. hiusdonitsi oik. takajalkaan kolmesti viikossa, kahdesti päivässä 5min ajan lenkillä), ja pakko sanoa, että toivo on jälleen lähtenyt pilkahtamaan tähän epätoivon keskelle!

Tällä hetkellä Eino istuu oma-aloitteisesti normaalisti kaikilla jaloilla, eikä hätkähdä joka kerta kun joku koskee selkään tai takaosaan. Liikkeissä olen nähnyt ehkä jotain pientä muutosta, mutta Eino kävelee edelleen oikea jalka suorana eikä osaa koukistaa sitä käynnissä. En kuitenkaan ole huomenna kiikuttamassa Einoa lääkäriin, sillä parantumista on kuitenkin tapahtunut eikä Eino reagoi lainkaan, jos kosken tai painan oikeasta polvesta. Nyt siis jatketaan hiljalleen samaa mitä ollaan tehty jo pari viikkoa, ja katsotaan päivä kerrallaan miltä näyttää. Tämän vuoksi olemme kuitenkin lopettaneet rally-tokon jossa liike on liian rasittavaa vielä toistaiseksi Einolle ja tämän oikealle jalalle, ehkä jonkin kuukauden päästä mennään jälleen ohjattuihin treeneihin ja osallistutaan mölli-kisoihin.

Toistaiseksi harjoitellaan temppuja ja asioita, jotka ovat hyväksi ja edistävät toipumista. Vielä on mahdollista, että Eino joutuu leikkaukseen jossa siru otetaan pois polvesta, mutta toivon todella että kyseessä olisi vain jumit ja heikkous jotka ovat säteilleet koko kroppaan. Nyt näyttää kuitenkin sen osalta hyvältä, toivottavasti paraneminen jatkuu samalla tahdilla!