-
Lisää luustotuloksia, treeniuutisia ja yhteislenkkejä
Viikonlopun aikana tuli vihdoin tulokset selästä, ja hieman yllätti että sieltä tuli tulokseksi VA0 ja LTV1. VA0 tarkoittaa siis että ei ole muutoksia nikamissa, mutta LTV1 tulos taas tarkoittaa että Einolla on jakautunut ristiluun keskiharjanne nikamien s1-s2 välissä. Kun googlailin mitä tämä tarkoittaa Einolle käytännössä, niin selvisi että tästä tuloksesta ei ole tiedettävästi mitään haittaa koirille, varsinkaan meidän harrastusten kanssa. Nyt olen kuitenkin todella tyytyväinen, että kuvat lähtivät Kennelliittoon tutkittaviksi, kun eläinlääkärimme sanoi että selässä ei mitään poikkeavaa näy. Tämä on myös hyvä tiedostaa sen vuoksi, jotta voi vähän vahtia alkaako Eino kerryttämään jumia tähän kohtaan herkemmin.
Viime viikolla oli meidän viimeiset näyttelytreenit, joissa näki, että Eino on kyllä kehittynyt todella paljon. Hieman on vielä viilattavaa, sillä nyt kun ihminen tulee tutkimaan Einoa, alkaa tämä kiskomaan ihan hulluna syömään nameja kädestäni. Parempi se kuin karkuun juokseminen, mutta ei se mitenkään nättiä ole. 😀 Mittatikkua treenattiin pari kertaa siten, että se lähestyi Einoa ja palkkasin siitä ahkeraan. Kosketusta ei otettu. Nyt voikin sitten alkaa jännittämään Messareita, jotka ovat parin viikon päästä! Eino pudottaa tällä hetkellä karvaakin siihen tahtiin, että on varmaan ihan kalju Messareihin mennessä.
Kävimme viime viikolla myös Raision koirakoululla omatoimitreenaamassa, jossa teimme rallyn AVO luokan lähtöjä eli yksinkertaisesti käveltiin kyltille, otin remmin pois, lähdettiin liikkeelle ja tehtiin temppu, josta isot palkat. Harjoiteltiin myös “uutta” temppua, ensimmäistä kertaa hallissa ainakin vaikka kotona olemme treenanneet sitä selkeillä kohteilla, joihin Einon on mentävä. Käsky on siis “mene”, jossa Eino ampaisee käteni osoittamaan suuntaan muutaman metrin matkan päähän. Tämä onnistui todella hyvin, mistä olin varsin yllättynyt! Otin Einon ensin piiloon eli jalkojeni väliin, josta Eino lähti todella hyvin suoraan eteenpäin. Muutoin teimme pariin otteeseen ohjelman yhdessä ja yksin tein sen myös pari kertaa läpi, harjoiteltiin häkissä olemista ja viilailtiin muuten vain temppuja. Ajattelin, että ollaan ihan vain hetki hallilla mutta nopeasti siinä vierähtikin koko tunti vahingossa. 😀
Viime perjantaina kävimme harjoittelemassa parin viikon päästä pidettäviä Turun Murren pikkujouluja varten, jossa siis esitämme ensin porukalla koiratanssiesityksen, jonka jälkeen jokainen käy esittämässä yksitellen ohjelmansa. Eino ei ollut ensin lainkaan kuulolla, ja itsekin olin aluksi todella sekavassa mielentilassa jolloin käskyttämisestäkään ei tullut mitään. Yhteisesitysosion alun kävelyvaihe meni meiltä siis aivan todella ala-arvoisesti, mutta kun oli vuoromme mennä tekemään oma temppu keskelle ympyrää, oli Eino jo paljon paremmin kuulolla. Joku aivan kamalan ihana haju vähän häiritsi Einoa kun teimme jalan yli hypyt, mutta ihan hyvin siinä silti onnistuttiin. En saanut Einoa hyvälle vireelle edes ennen meidän yhteistä ohjelmaa, mutta se saatiin kuitenkin hyvällä menestyksellä hoidettua paria epäpuhtautta ja virhettä lukuunottamatta. Tämä jäikin sitten meidän viimeiseksi koiratanssi-treeniksi ennen virallisia kisoja tulevana viikonloppuna.. 🙂
Rally-tokon treeneissä olemme nyt tehneet paljon ratoja, ja nämä treenit ovat tulleet todella tarpeen! Tällä viikolla teimme ensimmäistä kertaa rataa koirat vapaana, ja radalla oli todella paljon uusia liikkeitä, AVO-luokan liikkeitä ja yksi VOI-luokan liike oli myös mukana (jalkojen välistä puolenvaihto). Radalla oli myös hyppy, jota emme ole tehneet varmaan puoleen vuoteen! Sitä saatiin kuitenkin treenata ennen radan suoritusta, ja kyllä se hyppy sieltä tuli kun Einon naama saatiin lattiasta ylös ja keskittymään tekemiseen. Radan suoritus meni vähän miten meni, uusimme heti ensimmäisen kyltin kahdesti joka oli “kierrä ohjaaja myötäpäivään”. Eino kyllä osaa tämän tehtävän, myös kyltin kanssa, mutta nyt poika keksi että täytyy kiertää myös se kyltti. Kolmannella yrityksellä sitten tajusin avata ääntäni tarpeeksi ja käsiohjauksella sain näytettyä mistä Einon tulee mennä. Se rata meni loppuun ihan ok, huomiosta piti taistella muutamaan otteeseen ja palkkasin aina, kun Eino luopui hajusta ja käänsi huomionsa takaisin minuun.
Hyppy sujui myös todella hyvin, ja pian oltiinkin sitten rämmitty rata loppuun ja Eino sai superpalkkansa eli leikkiä karvalelun kanssa. Toisella kertaa rata menikin huomattavasti paremmin, sain käännettyä Einon heti alkuun kiertämään vain minua eikä kylttiä, kuunteli paremmin, ei haistellut ja oli selvästi mukana kanssani. Radan suoritus oli todella kivaa, ja tuntui kuin oltaisiin isokin vaikeus saatu selvitettyä! Näistä treeneistä jäi todella hyvä mieli, vielä kun lopuksi muistin kysyä miten sivulletulo opetettiinkaan etutassutargetin kanssa. Aloitimme oikealle tuloa edellispäivänä, ja tänään kun Anniinan ohjeiden mukaan vaihdoin palkkakättä tuli Eino jo todella hyvin oikealle puolelleni! Olemme myös harjoitelleet kotona sivulla seisomista ja sivulla peruutusta. Vähän tuon koiran pylly meinaa kääntyä minusta pois vielä, mutta sivulla olevan etupalkan avulla uskon, että saadaan tämä korjattua.
Olimme sunnuntaina kävelemässä Maskussa yhdessä Einon veljien kanssa, ja oli mukava nähdä kuinka fiksusti Eino osaakaan käyttäytyä! Eino on sellainen poika, joka väistää jos tälle sanotaan vähänkään pahasti, eikä siten yrittänyt kertaakaan ottaa mitään toisten keppejä tai leluja, ja muutenkin oli tosi fiksu pieni poika. Tai oli aina kunnes tuli joku muu koira vastaan, joille sitten lauman suoman turvan vuoksi Eino haukkui enemmän kuin koskaan ennen. Kiersimme jonkin matkan Maskun Rivieralla, taisi siinä yli tunti mennä yhteensä. Se oli kyllä oikein mukava tapa viettää sunnuntaipäivää. 🙂
Kuvat otettu tämän päivän aamulenkiltä, kun kävimme Einon kanssa poseerailemassa meidän lähellä olevassa metsässä. Sain myös treenattua hyvin “mene + oota + tule” käskyketjua, eli kyllä, myös nuo kuvat joissa Eino pinkoo kohti, ovat lavastettuja. 😀
-
Luustokuvausten tuloksia!
Olimme eilen Einon kanssa Petvetissä, jossa meille oli varattu aika eläinlääkäri Elina Illukalle virallisiin silmä-, lonkka-, kyynärpää- ja selkäkuvauksiin (LTV + VA, ikä ei riitä spondyloosin testaukseen vielä). Pyysin myös ottamaan kontrollit oikeasta polvesta, sillä viime talven törmäyksen jäljiltä polvilumpiosta oli lähtenyt pieni siru irti. Tämä ei ole häirinnyt Einoa lainkaan, mutta samoilla unilla ajattelin että otetaan nyt siitäkin kuvat, niin tiedetään sirun tilanne! Ensin Einolle laitettiin silmätipat, jotka laajentavat pupilleja jotta silmät saadaan tutkittua. Raukka sitten joutuikin siristelemään päivänvalossa, ja eläinlääkärimme sanoikin että tollereilla on yleensä aika vaaleat silmänpohjat joten ei ihme, että Eino joutui siristelemään! Silmien tutkiminen meni hyvin, ja nopeasti eläinlääkärimme totesikin että silmät ovat täysin terveet! 🙂
Seuraavaksi tulikin rauhoituspiikki reiteen, ja menimme Einon kanssa röntgenhuoneeseen odottamaan että tämä nukahtaa. Tämän jälkeen minut lähetettiin odottamaan kuvien ottoa ulkopuolelle, mutta onneksi siinä ei mennyt kauaa! Einolle oli annettu heräte, ja minä sain mennä katsomaan kuvia. Elina Illukka kävi kuva kerrallaan läpi, todeten että lonkat ovat A tai B, kyynärpäät näyttävät hyvältä, eikä selkäkuvissa näkynyt myöskään mitään ylimääräistä joten hyviä uutisia pitäisi tulla Kennelliitolta! Myös oikean polven irtopala oli hävinnyt kokonaan! Eläinlääkäri sanoi, että nuorilla koirilla menee siitä kohtaa kasvulinja (mitä tarkoittaakaan), joten voi olla että on vain näyttänyt siltä että polvilumpiosta on lähtenyt palanen, vaikka ei oikeasti olekaan. Hyviä uutisia joka tapauksessa!
Tiesin, että lonkka- ja kyynärtulokset tulevat nopeasti, joten tämä päivä onkin mennyt jalostustietokannan päivittelyssä, ja lopulta tulokset tulivat näkyviin. Lonkat B/B, kyynärpäät 0/0! 🙂 Eli lonkat, kyynärpäät ja silmät ovat terveet! Vielä selkätulokset, mutta eniten nuo lonkkatulokset jännittivät. Alla linkit Einon luustokuviin. Linkkien vielä kuva tempusta sunnuntailta, jonka teimme lämmitellessä mutta joka ei kuulu vielä koreografiaan. Kuva oli vain niin hyvä, että pakko laittaa se vielä tänne! 🙂
-
Pitkästä aikaa rally-tokoa
Eino on ollut jumiensa suhteen paremmassa kunnossa minun silmääni jo jonkin aikaa pieniä takapakkeja lukuun ottamatta. Meille on varattu aika osteopaatille Jarna Uusitalo 6.7. ja syyskuussa meillä on aika osteopaatille Leena Piira joka hoiti Einoa aiemmin keväällä. Saa nähdä paljonko tulee noottia Einon jumeista tällä kertaa, mutta toivottavasti ollaan jo voiton puolella! Olemme ensimmäisestä osteopaattikäynnistämme lähtien (yli kolme kuukautta jo!) tehneet eri harjoitteita. Einoa muun muassa “harjaillaan” pitkäpiikkisellä pehmeällä kumisualla joka ilta 10-15 minuuttia molemmilta puolilta niin, että koira makaa kyljeltään ja vedetään pitkin vedoin koko koira läpi. Einon ilmeitä ja reaktioita seuraillessa pysyy hyvin kärryillä siitä mikä milloinkin on jumissa, ja on ollut upea huomata miten kumisuan avulla on saanut ainakin pahimmat jumit pois.
Rally-toko on hitaasti palannut takaisin elämäämme, ja ollaan hiljakseltaan treenattu sen parissa nyt muutaman päivän ajan. Ilmoitin Einon pitkästä aikaa rally-tokon möllikisoihin, jotka kilpaillaan 1.7. Turussa, järjestäjänä toimii Koirankota. Eino on ilmoitettu sekä nami-ALO että ALO luokkaan, ja jälkimmäisessä mentäisiin ilman nameja! Todennäköisesti palkkaan “kiellosta” huolimatta, emme ole vielä niin kisakunnossa että lähtisin testaamaan Einon motivaatiota koko radan verran.
Omat treenimme ovat menneet mukavasti, siihen nähden että kun aloitimme treenaamaan, Eino karkasi joka kerta seuruussa heti vasemmalle kääntyessä jonnekkin omille teilleen eikä totteleminen ollut lainkaan mieleistä. Eilen illalla teimme kuitenkin upeasti töitä, Eino totteli innokkaasti ja motivaatio oli kohdillaan. Olen pitänyt meidän treenisessioita läheisillä hiekkakentillä, ja päästin koiran jossain kohtaa vapaaksi kun hihna oli lopulta enemmän tiellä kuin apuna. Treenien välissä päästin Einon tauolle haistelemaan ruohikolle vapaana, ja yhtäkkiä huomasin takanamme noin 10 metrin päässä toisen koiran. Eino oli muutaman metrin päässä minusta (seisoin koirien välissä), ja rauhallisesti kutsuin Einon luokse. Siinä sitten mentiin Eino upeassa seuruussa takaisin alueelle jossa treenattiin, kääntymättä lainkaan toista koiraa kohti.
On se vaan aika mahtava koira <3
-
Toipilaan kevät
Talven loppu puoliskolla Eino joutui kolariin veljiensä kanssa, jossa Eino porukan nössöimpänä juoksi jonon ensimmäisenä ja kun tämä pysähtyi, eivät Jymy ja Milo ehtineet pysähtyä tarpeeksi nopeasti ja yhtäkkiä siinä oli kasa tollereita. Eino alimmaisena nousi rytäkästä kolmijalkaisena ulahduksen jälkeen, roikottaen todella pelottavasti vasenta jalkaansa varpaat löysinä. Jalkaa ei päästetty koskemaan maahan lainkaan. Onneksi emme olleet ehtineet edes lenkille lähteä, ja koira saatiin heti autoon. Hetken soittelin ympäriinsä, kun paniikki kasvoi niihin mittasuhteisiin, että pakko oli tehdä ainakin jotakin ja mennä johonkin. Niin ajoimme lähimpään eläinlääkäriin, Raision Evidensiaan, jossa meidät otettiin nopeasti sisään kun olimme soitelleet pariin otteeseen matkalla hoitajan kanssa.
Odotellessamme lääkäriä Eino piti jalkaansa jo hieman alempana, onnettomuudesta oli siinä kohtaa mennyt jo tunti. Saimme arvion, että kyseessä saattaa olla pieni murtuma tai sitten ristisiteet ovat saattaneet mennä poikki tai hieman katki. Näiden uutisten kanssa meidät päästettiin kotiin kipulääkkeiden kanssa, sanottiin että katsotaan pari kolme päivää oliko venähdys vai jotain muuta. No, odottelu ei oikein tullut kuuloonkaan kun kyseessä saattoi olla näinkin vakavasta asiasta kyse, ja pienen selvittelyn ja soittelun jälkeen saimme ajan Vantaan Aistiin ortopedille Laura Hakala, jota meille suositeltiin. Niinpä nousimme aikaisin aamulla autoon Einon kanssa, ja suuntasimme seuraavana päivänä kuulemaan mikä Einon jalassa oikein on. Tässä kohtaa Eino käveli jo melko normaalisti, ontumista ei ollut enää ja tämä varasi ihan hyvin painoa tälle jalalle. Hieman siis uskalsin toivoa, että ristisiteet olisivatkin pysyneet ehjinä, olin nimittäin edeltävän illan lukenut aivan liian monta kauhutarinaa ja pelännyt että seuraava puoli vuotta menee toipuen.
Eino oli reipas potilas, joka kesti hyvin jalan kopeloinnin ja rauhoituspiikin. Eino vietiin sitten takahuoneeseen röntgeniin, ja hermoja raastavan puolen tunnin päästä minut kutsuttiin kuulemaan tuomio. Minua tuli myös hakemaan heräilevä ja hyvin väsynyt tolleripoika. Röntgeneistä ja aiemmista kopeloinneista selvisi, että ristisiteet olivat ainakin edelleen ehjät, mutta vasemmassa jalassa oli todennäköisesti venähdys. Oikeassa jalassa oli kuitenkin jotakin ylimääräistä, nimittäin oikeasta polvilumpiosta oli lähtenyt irti pienen pieni siru. Toisesta kuvasta selvisi, että siinä oli myös turvotusta eli se oli lähtenyt tässä rytäkässä, eikä ollut aiempi vamma. Eino ei ole myöskään koko elämänsä aikana näyttänyt kertaakaan että oikeassa jalassa olisi jotakin vikaa, mutta hämmästyttävää on ettei se ollut näkynyt edes onnettomuuden jälkeen millään lailla ontumisena tai muuna käytöksenä.
Tästä on kuitenkin mennyt jo reippaat pari kuukautta aikaa, ja olemme käyneet sekä fysioterapeutilla kertaalleen, että kahdesti osteopaatti Leena Piiran vastaanotolla. Leena Piira osasi kyllä katsoa ja sanoa ihailtavan tarkasti Einosta heti, että tämä on aivan toispuoleinen (vasen on vahvempi kuin oikea), mutta myös aivan jumissa molemmilta puolilta. Ensimmäisellä kerralla saimme muutamat ohjeet mitä meidän nyt tulee tehdä jotta Eino saadaan kuntoon ja käyttämään vartaloaan tasapainoisesti, tukien tämän parantumista. Eino oli nimittäin jumissa myös niskasta ja etuosasta, mutta varsinkin selkä ja takaosa olivat jumissa.
Missään kohtaa Eino ei kuitenkaan ole näyttänyt kipua, nimittäin tämä on juossut, leikkinyt, treenannut ja liikkunut koko ajan täysin normaalisti. Ainoat vinkit joita pystyi huomaamaan olivat se, että Eino tapasi istua lonkallaan (minkä ajattelin olevan jäänne pentu-ajoilta), tämä hätkähti kun yllättäen koski takaosaan (minkä ajattelin että tämä vain pelästyi yllättävää kosketusta) tai se, että tämä ei oikein tykännyt työskennellä tasapainotyynyllä, mutta suostui kuitenkin ihan hyvin tulemaan sen päälle. Kaikkea tätä on hankaloittanut se, että tämä koira on tosiaan kasvanut tässä koko ajan, jolloin sen “normaalin” tietäminen omalla koiralla on todella vaikeaa. Tai siis, tiesin että tämä on jumissa miksi me Leena Piirallekin mentiin, mutta en tiennyt kuinka paha tilanne oikeastaan olikaan.
Saimme ajan kahden viikon päähän, ja siihen asti joka ilta harjailin Einon läpi pitkäpiikkisellä “kumisualla” läpi molemmin puolin, pitkin vedoin. Toisella kertaa saimme jo parempia uutisia, Einon jumit ovat pysyneet poissa! Parantumista ei kuitenkaan ollut vielä tapahtunut. Leena sanoi, että nyt jos kahden viikon päästä oireet eivät ole lähteneet helpottamaan, tulee meidän mennä lääkäriin tutkimaan josko se aiemmin irti lähtenyt siru vaivaa Einoa jonka vuoksi tämä ei pysty käyttämään oikeaa jalkaa normaalisti. Nyt olemme pari viikkoa etsineet oikeaa takajalkaa ja opetelleet käyttämään sitä uudestaan eri harjoitteiden avulla (mm. hiusdonitsi oik. takajalkaan kolmesti viikossa, kahdesti päivässä 5min ajan lenkillä), ja pakko sanoa, että toivo on jälleen lähtenyt pilkahtamaan tähän epätoivon keskelle!
Tällä hetkellä Eino istuu oma-aloitteisesti normaalisti kaikilla jaloilla, eikä hätkähdä joka kerta kun joku koskee selkään tai takaosaan. Liikkeissä olen nähnyt ehkä jotain pientä muutosta, mutta Eino kävelee edelleen oikea jalka suorana eikä osaa koukistaa sitä käynnissä. En kuitenkaan ole huomenna kiikuttamassa Einoa lääkäriin, sillä parantumista on kuitenkin tapahtunut eikä Eino reagoi lainkaan, jos kosken tai painan oikeasta polvesta. Nyt siis jatketaan hiljalleen samaa mitä ollaan tehty jo pari viikkoa, ja katsotaan päivä kerrallaan miltä näyttää. Tämän vuoksi olemme kuitenkin lopettaneet rally-tokon jossa liike on liian rasittavaa vielä toistaiseksi Einolle ja tämän oikealle jalalle, ehkä jonkin kuukauden päästä mennään jälleen ohjattuihin treeneihin ja osallistutaan mölli-kisoihin.
Toistaiseksi harjoitellaan temppuja ja asioita, jotka ovat hyväksi ja edistävät toipumista. Vielä on mahdollista, että Eino joutuu leikkaukseen jossa siru otetaan pois polvesta, mutta toivon todella että kyseessä olisi vain jumit ja heikkous jotka ovat säteilleet koko kroppaan. Nyt näyttää kuitenkin sen osalta hyvältä, toivottavasti paraneminen jatkuu samalla tahdilla!