-
Pieniä pentuja ja isoja pentuja
Tähän alkuun hieman rästikuvia, siitä kun Eino ja Rambo tapasivat sekä siitä, kun Eino ja Jymy olivat uimassa Maskussa. Seisotuskuvia on myös otettu joka viikolta, niitä voi käydä katsomassa Eino-välilehdestä!
Kävimme myös vierailemassa Einon kasvattajan Benitan luona yhdessä Susannen ja Jymy-veljen kanssa, joka ei ole nähnyt pentuja tosiaan sitten 7 viikon ikäisinä, ja nyt pennut täyttivät 11 viikkoa. Benitalle on myös syntynyt 6.8. pentuja, ja sain kunnian käydä kurkkaamassa näitä alle viikon ikäisiä tollerinalkuja! Kuvia piti tietty myös napsia. Sain samalla käynnillä Einon rekisteritodistuksen, Kennelliiton jalostustietojärjestelmään pennut olivat tulleet jo jokin aika sitten, mutta nyt pääsisin muuttamaan Einon omistajatietoihin oman nimen! Siellä se nyt myös on, ja linkki jalostustietojärjestelmään löytyy Eino-linkin takaa. 🙂 Viihdyimme Benitan luona jonkun tunnin, kunnes meidän oli lähdettävä. Alla olevissa kuvissa alimmalla rivillä on Eino ja Jymy isoisoäitinsä Amien kanssa. 🙂
Vanhemman siskoni kaksi lasta tulivat nimittäin luokseni pariksi tunniksi, ja molemmat olivat aivan tohkeissaan päästessään jälleen näkemään Eino-koiraa. Eino-koira oli kuitenkin väsynyt veljensä kanssa leikkimisestä, joten tämä lähinnä nukkui lasten vieraillessa. Tämä sopi minulle kuitenkin paremmin kuin hyvin, vähemmän liikkuvia tekijöitä joita täytyy pitää silmällä. Lisäksi Einolle olisi tullut raskas päivä ilman kunnon päiväunia, sillä menimme vielä myöhemmin kiertämään Turussa järjestettävän Aura Festin alueen ympäri! Lavalla taisi olla Teflon Brothers, kun olimme lavan edustalla johon musiikki kuului parhaiten. Eino pärjäsi hienosti, sillä alun jännityksen jälkeen tämä keskittyi lähinnä nappaamaan kaikkea luvatonta maasta kuin ihmettelemään ihmisiä ja melskettä. Aura Festin kiertämisen jälkeen menimme vielä käymään Peksun siskon luona.
Näiden lisäksi ollaan käyty Murren pentuleikkikoulussa pariin otteeseen, siellä on ollut enemmän pentuja kuin ensimmäisellä kerralla ja Eino on ollut myös hieman enemmän hereillä jaksaakseen leikkiä. Toisella käynnillä teemana oli erilaiset paikat ja alustat, ja paikalle oli tuotu agility-putken tapainen putken pätkä, joka oli normaalia putkea huomattavasti korkeampi. Eino oli ensimmäinen sinne uskaltanut, todennäköisesti vain siksi kun heitin putkeen namin ja tämähän menee vaikka minne jos ruokaa vain on tarjolla! Siellä oli myös tasapainotyynyjä, joihin Eino meni heti seisomaan kuin mikäkin ammattilainen. Eilisessä ryhmässä huomasin, että Eino alkaa rähistä helpommin ollessaan väsynyt. Pitää enemmän ääntä eikä leiki enää yhtä hillitysti. Kun meno meni liian villiksi, otettiin pennut kiinni ja vietiin rauhoittumaan. Huomasin myös, että Eino ei kuunnellut minua aivan yhtä hyvin kuin ennen. Oma vika kyllä, kun namit ovat useamman lenkin ajan unohtuneet matkasta. Ihmekään, ettei kiinnosta tulla luokse ja totella!
Muuten ollaan treenailtu istumista, katsekontaktia sekä pyörimistä. Olemme viettäneet enemmän aikaa keskustassa Peksun luona, ja pentu on päässyt myös mukaan töihini. Kätevintä on kuitenkin se, että työpaikkani on alle kilometrin päässä Susannen luota! Olen siis vienyt Einon sinne aamupäiviksi, ja käynyt sitten hakemassa tämän töihin päivällä. Eino on siis päässyt riekkumaan Jymyn kanssa aamuiksi, ja sitten olen ottanut valmiiksi leikitetyn pennun nukkumaan päikkäreitä töihin. Koska olen pystynyt ottamaan Einon mukaan kaikkialle, varsinaisia yksinolo-treenejä on tullut todella vähän. Tämä kuitenkin korjattiin viime viikolla, kun yhtäkkiä Eino piti jättää usein yksin useiksi tunneiksi. Tämä kuitenkin selvisi pitkistäkin ajoista, viisi ja puoli tuntia oli pisin aika, joten ehkä uskallan ja raaskin jättää tämän yksin koulupäiviksi, kun koulu alkaa tosiaan ensi viikon tiistaina 22. päivänä.
Eino pääsi alkuviikosta viettämään tupareita kaverini mökille, ja näki siellä myös hevosia ensimmäistä kertaa. Näytin hevoset tälle sylistä, kun hevoset olivat kauempana. Eino suhtautui hieman epäluuloisesti, mutta kun laitoin tämän maahan, ei hevoset kiinnostaneet enää lainkaan vaikka ne pystyikin näkemään. Eino on kyllä aika mahtava, pakko sanoa.
-
Reissua ja sosiaalistamista
Treenit ovat jääneet hieman vähemmälle, mutta sosiaalistamista onkin ollut senkin edestä! Olemme käyneet isosiskojeni luona, molemmissa paikoissa kaksi pientä lasta, toisessa koira. Tämän lisäksi kävimme jälleen Turun lemmikkiaseman pentuleikkikoulussa, ja vauhtia löytyi jo aivan eri tavalla kuin edeltävänä kertana, saati edeltävänä päivänä pentuleikkikoulussa! Pentutreffien jälkeen kävimme Peksun kummivanhempien luona poimimassa vadelmia, ja myös Eino tajusi nopeasti miten niitä vadelmia oikein saa puskasta. Oli kyllä hauska seurata pientä, joka etsi kypsät marjat raakojen joukosta ja napsi ne ennen kuin me saimme niitä poimittua! Sai olla myös hieman varuillaan omien marjojen kanssa, Eino kun tajusi äkkiä, että miksi sitä itse puskista kurkottelee marjoja kun me keräämme hänelle ihan omaan kippoon marjat…
Ajoimme myös Peksun kanssa Hankoon viettämään päivää ihan muuten vain, hieman arpoen mahtaako koko reissussa olla järkeä kun vettä tuli vaakatasossa Turussa. Kannatti kyllä, siellä oli lämmin ja aurinkoista! Eino oli paria vinkaisua lukuunottamatta hiljaa koko matkan sinne ja takaisin, ja luulen tämän ilmoittavan nykyään vain kuumuudesta tai muusta epämukavuudesta kiljaisemalla takaluukusta. Tämä oli myös pisin aika, kun pentu joutui olemaan hihnassa yhtäjakoisesti. Olimme kuitenkin monta tuntia Hangossa. Siellä tämä ihmetteli uusia juttuja, pääsi haistelemaan merta, ja joutui monen ihmisen rapsuteltavaksi. Eipä tämä pentua kuitenkaan kovinkaan näyttänyt häiritsevän! Kävimme myös syömässä ravintolassa, Eino minun jaloissani. Alkuun tämä hieman touhuskeli itsekseen, kunnes asettui maate lepäämään.
Heti Hanko-päivän jälkeen kävimme Einon kanssa Turun vege-markkinoilla Vegåniassa, jossa oli vielä enemmän ihmisiä ja ihmeteltävää! Tungoksesta johtuen Eino sai matkustaa sylissäni suurimman osan ajasta. Markkinoilla riitti ihmisiä, tuoksuja ja muita koiria. Monet ihmiset pysähtyivät ihastelemaan pentua, ja Eino jaksoi tervehtiä jokaista ihmistä aina yhtä suurella ilolla häntä heiluen.
Eilen maanantaina Einolla oli myös pitkä päivä. Aamulla lähdimme aikaisin (noh, vähän vajaa yhdeksän..) liikkeelle töihin. Sieltä menimme leikkimään Jymyn kanssa, ja veimme pennut samalla uimaan. Tämä oli Einon toinen uintikerta, eikä tämä näyttänyt arvostavan uimista edelleenkään. Pentujen painittua itsensä väsyksiin oli meidän aika poistua, jotta tämä saisi levättyä ennen illan treenejä! Äitini on lomalla Kiuruvedellä, joten ei pysty osallistumaan tällä viikolla omiin treeneihinsä, ja kysyi opettajiltaan jos me saamme osallistua niille heidän sijaan! Niinpä reissasimme elämämme ensimmäisiin kunnon treeneihin, ja kun muut treenasivat koiratanssia omine liikkeineen ja koreografeineen, me Einon kanssa treenasimme kontaktia, rauhoittumista ja lopussa vielä pyörimistä. Eino yllätti halukkuudellaan pitää kontaktia yllä, ja nopeasti pystyin lähtemään liikkeelle Einon pysyessä todella hyvin kontaktissa. Sain myös hyviä vinkkejä siihen, miten palkata niin, että liike jatkuu eikä palkka tule aina pysähdyksestä. Myös palkan suunta vaikuttaa ilmeisesti paljonkin, täytyy pitää mielessä jatkoa varten.
Pyörimistä oli todella hauska opetella, ja vaikka alku näytti mielestäni kankealta (opettaja Hanna kehui kyllä, ehkä olen vain liian vaativa) tuli pyörähdyksistä todella nopeita ja vauhdikkaita aivan muutaman toiston jälkeen. Tempuista Eino osaa oikeastaan vain istua, joten pyörähdyksestä tulee hauska lisä! Eino jaksoi todella hyvin koko tunnin, ja olisi mieluusti jatkanut vielä treenejä. Lähtiessäni kohti ovea Eino pysähtyi tapittamaan, että ei kai me vielä olla lähdössä! Keskiviikkona meillä on jälleen pentuleikkikoulu, ja torstaina reaktiivisten koirien treeni. Reaktiivinen tämä koira ei kyllä ole, mutta sillä ei kuulemma ole väliä; mennään sinne treenaamaan ja tekemään jotain yhdessä, ja saamaan vinkkejä jatkoa varten. 🙂