Viikonlopun kisaputki on sujunut hyvin vaihtelevin fiiliksin. Itse kisapaikalle on menty hyvin korkein odotuksin, mutta joko hallin ahtaus tai Einon muuten ahdistunut olotila on sitten laskenut ne odotukset paljon maltillisempiin mittoihin. Niin kuitenkin Eino sai itsensä kuitenkin kasattua, ja kisasuoritukset on saatu kunnialla läpi. <3

Lauantain rally-toko Loimalla
Suuntasimme lauantaina Loimaalle, jossa Loimaan Seudun Kennelkerhon tiloissa järjestettiin rally-tokokilpailut, tuomarina Tiia Hämäläinen, joka oli myös meidän tuomari Vantaalla jolloin saimme hylätyn. Kisapaikka löytyi hyvin, joskin itse kisarakennusta piti kysyä toiselta koirakolta kun saimme auton kurvattua parkkipaikalle. Halli sijaitsi 3. kerroksessa (ilman hissiä) ja koska me jouduimme jättämään auton aika kauas, päätin, että otetaan vain kaikki tavarat kerralla sisälle. Kisakirjeessä oli maininta, että tilat ovat ahtaat ja häkkitilaa on rajoitetusti, mutta se todellisuus ahtaista tiloista iski vasta siinä kohtaa kun olimme kavunneet rappuset ja pieni lämmittelytila oli täynnä ihmisiä ja koiria. Itse rata oli todella avara ja tilava, mutta sen ahtauden takia menetin kaiken uskon meidän pärjäämiseen. Eino kun tuli vielä oikein kunnolla ilmoittaen tulostaan haukkumalla vähän kaikille, enkä oikein edes tajunnut mitä tehdä ja jäin pyörimään oviaukolle. Onneksi Peksu oli mukana, sillä ilman tätä emme olisi häkin kanssa päässeet Einon kanssa ovea pidemmälle. Tämä löysi meille takana olevalta varastokäytävältä hyvän ja tilavan paikan, johon saimme levitettyä leirimme.

Kisat olivat hieman myöhässä, ja meidän rataantutustuminen alkoi reilu 20min aikataulusta jäljessä. Kävimme siinä sitten Einon kanssa kävelemässä kun olimme hyvissä ajoin, ja muutenkin muistuttelin Einolle taas mitä ollaan tekemässä. Sitä ennen opettelin kuitenkin rataa valmiiksi ja kun rataantutustumiseen päästiin, olivat kyltit jo minulle tuttuja ja tiesin mitä tulee minkäkin jälkeen. Tämä oli Turun Murren pitäjän Katjan vinkki, jota tämä tekee myös itse, jotta radalla on sitten yksi asia vähemmän mihin joutuu keskittämään ajatuksiaan ja keskittymiskykyään. Rataantutustumisen jälkeen meitä ennen menisi 6. koirakkoa, ja otin Einon pari suoritusta ennen vähän lämppäämään hallin puolelle ja tottumaan hälinään. Sainkin tämän yllättävän hyvin kuulolle, ja kun päästiin radalle, minulla oli jo todella hyvä fiilis meidän tekemisestä! Ainoa huoli radalle mentäessä oli se, että koiratanssista tuttu Anna Mäkinen oli koesihteerinä, ja pelkäsin että Eino tunnistaa tämän ja rynnistää tervehtimään. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 😀

Radalla oli 13 tehtävää, paljon seuruuta (pujottelua edestakaisin ja spiraali juosten vasemmalle), paljon istu & maahan käskyjä ja eri käännöksiä, eli ei esimerkiksi eteenmenoja jotka ovat Einolla olleet aika päivästä riippuvaisia. Tosin, Einon istu & maahan käskyjen erottelu on myös todella hataralla pohjalla, ja tiesin jo radalle mentäessä, että nyt mennään vain nopeasti läpi tämä ettei Eino esimerkiksi maahanmenossa ehdi keksiä omia liikkeitä, mitä harjoituksissa on näkynyt… Eino teki kyllä töitä todella upeasti, ensimmäisessä tehtävässä eli pujottelussa tuli 3 x -1p kun Eino haisteli lattiaa ja yhtä tötteröä, ja talutin kiristyi. Sen jälkeen rata meni todella luontevasti, kunnes nro. 7 kyltillä “liikkeestä maahan” Eino istui. 😀 Ollaan ilmeisesti jumpattu nyt liikaa istumista, kun sitä tarjotaan ensimmäisenä! Uusimisen jälkeen se meni kuitenkin mutkitta, vaikka -1p tuli haistelusta kun olimme matkalla kyltille.

Juosten spiraali vasemmalle meni yllättävän kivuttomasti, viimeksi juoksu-tehtävässä kun Eino sinkaisi remmin mitan päähän minusta innostuen todella paljon siitä, että juoksimme! Vähän Eino pomppi siinä minun sivulla ja minua päin, mutta yllättäen tästä ei mennyt virheitä. Luulin kyllä siinä juostessa, että minulta lensi lihapullia taskusta (mikä olisi ollut hyl) kun Eino niin alkoi pomppimaan, mutta onneksi en jäänyt katsomaan koska ei sieltä mitään lentänyt. Rata saatiin suoritettua kunnialla loppuun, muistin tehdä 360 asteen käännöksen oikealle, ja sitten olimmekin jo maalissa! Radan suoritukseen meillä meni 1:31.11 minuuttia, ja saimme hurjat 93 pistettä! Siinä kohtaa kun meidän tulokset tulivat, johdimme tilannetta, mutta vielä oli 12 koirakkoa jäljellä, joten kovin korkealla en pitänyt todennäköisyyttä että sijoittuisimme.

Niin siinä kuitenkin kävi, että pääsimme 2. sijalle, meidän toinen sijoitus virallisista kilpailuista, ja vielä tässä lajissa josta oikeasti ollaan noustu sieltä “pohjalta” (voiko niin sanoa, kun vain kahdesta ensimmäisestä kilpailusta jäi tulos saamatta :D) ja luokassa oli yhteensä 19 osallistujaa! Tästä ajoimme käymään Yläneellä, jonne jätimme Peksun ja me Einon kanssa menimme kotiin valmistautumaan seuraavan päivän kilpailuun. 🙂

Sunnuntain koiratanssit Vantaalla
Eino oli selkeästi aika väsynyt, kun aamulla lähdettiin liikkeelle. Eilisen yli-innokkaan suorittajan sijaan tämä oli ihan hyvä mielentila, mutta hallilla väsymys sitten näkyi siten ettei Eino juuri kestänyt olla yksin ja äänteli todella paljon. Epäviralliset kilpailut järjestettiin Vantaalla Koirakeitaan hallissa, ja tuomareina oli ihan oikea koiratanssituomari Nadja Böckerman sekä pitkän linjan koiratanssiharrastaja ja -kouluttaja Katri Lehmonen. Paikka oli todella mukava, mutta valitettavasti tässäkin hallissa tuli jossain kohtaa aika ahdasta. Eino ei myöskään tuntunut olevan ollenkaan mukana, ja tässä väsymys oli kyllä huono sillä Eino ei oikein jaksanut handlata muita koiria ja hälinää. Menimme sitten treenailemaan pariin otteeseen käytävälle, jossa onneksi riitti tilaa, ja sain esiin sen tutun iloisen Einon! Eino kyllä haisteli todella, todella paljon lattiaa häkkimme läheltä, ja tämän teinipojan hajuinnon vuoksi ajattelin että nyt mennään tekemään vain sellainen suoritus, että palkkaan Einoa paljon siitä, että tämä pysyy kanssani ja keskittyy vain minuun lattian, tuomarien ja yleisön sijaan.

Meille on myös muodostunut tavaksi tehdä aika paljon nenäkosketusta käteen, helppo tehtävä josta Eino saa onnistumisen tunteen ja itsevarmuuden tehdä myös haastavampia juttuja. Tätä ollaan käytetty nyt myös ennen kuin ollaan menty rally-radalle, jotta Einolla on oikein sellainen “tehdään yhdessä!” fiilis. Aika meni yllättävän äkkiä, vaikka olimme olleet kisapaikalla jo kolme tuntia ennen kuin meidän vuoromme edes oli. Kehääntutustumisessa Eino oli ollut vähän hämillään muista koirista ja hälinästä, joten emme olleet siellä loppuun asti. En myöskään halunnut jättää Einoa yksin häkkiin tämän muutenkin epävarman fiiliksen takia, joten en tehnyt ohjelmaa yksinkaan kehääntutustumisessa. Olimme ensimmäiset vuorossa kehääntutustumisen jälkeen, joten paljoa ei ehtinyt jännittää ennen kuin meitä jo kuulutettiin sisään.

Rata meni 95% niin kuin pitikin, jäi harmittamaan oma ennenaikainen kaatuminen kun muistin musiikin väärin, että heitin peruutus-palkan huonosti Einolle emmekä päässeet jatkamaan enää peruutusta palkkauksen jälkeen ja ettei Eino kiertänyt vatia toisella kertaa loppuun asti jonka veikkaan johtuvan siitä, että olimme liian kaukana tai kun lähdin kääntymään ja Eino näki käteni liikkeen sivusilmältä. Siitä olen kuitenkin todella ylpeä ja yllättynyt, että Eino tuli sieltä kaukaa peruutuspalkan etsimisen jälkeen ihan itse takaisin töihin, eikä jäänyt katsomaan tuomareita tai haistelemaan lattiaa. Ja mikä oudointa, en edes pitänyt sitä radan aikana mitenkään todennäköisenä vaan tiesin, että nyt on sellainen flow päällä että kyllä se sieltä tulee, ja vasta myöhemmin tajusin, että tuossa oli kaikki vaaran paikat!

Teimme myös kaikki liikkeet mitä pitikin, Einon huomio ei herpaantunut minusta kertaakaan ja tämä teki todella iloisesti töitä, ollen oikeasti meidän paras tanssiesitys tähän asti! Toki makkarat käsissä vaikutti lopputulokseen, mutta esimerkiksi kehääntutustumisessa muut koirat ja hälinä saivat Einon todella hämilleen, eikä esimerkiksi edes pyörähdykset onnistuneet vaikka ne ovat paikallaolon jälkeen Einon vahvimmat liikkeet. Sieltä onnistuivat todella hyvin ensimmäinen vadin kierto, myötä- ja vastapäivään kiertämiset, pujottelut, paikallaolot, jalkojen yli hyppäämiset + pyörähdykset, etenkin kaatuminen ja meidän loppuasento jossa Eino hyppää olkapäilleni, jonka tiedän olevan niiin sydäntä sulattavan suloinen! Kävimme myös todella lähellä yleisöä ja tuomareita, eikä tästä ollut mitään ongelmaa.

Linkki tanssivideoon, jonka äiti meille kiltisti kuvasi. 🙂 Videolta näkee nämä pari mokaa hyvin, mutta tuo meni silti melkein paremmin kuin mitä treeneissä, ja Einolla oli todella hyvä tekemisen into koko ajan. Kehääkin saatiin käytettyä kivasti, joka Teatteri-musiikin kanssa oli meidän ongelma. Esiintymisen jälkeen ehdittiin käydä Einon kanssa pienellä kävelyllä, ja sain soitettua Peksulle hyvin iloisen puhelun ja kerroin nopeasti meidän suorituksesta. Loput viisi esitystä menivätkin sitten todella nopeasti kun omaa suoritusta ei tarvinnut enää jännittää, ja oli ihanaa kuinka moni tuli sanomaan jälkeenpäin kuinka hyvältä meidän esitys oli näyttänyt! Mekkonikin sai todella paljon kehuja, ja sen tiimoilta lähetin kaikki samanlaista kaipaavat äidin juttusille, joka minunkin mekkoni oli ommellut. 🙂

FS ALO esityksiä oli ollut kolme, ja me sijoitumme toiselle sijalle. Tuomareiden kommentit olivat todella ihanat, ja mikä parasta, kilpailuista saatiin myös pisteet Nadjalta! Saimme Nadjalta 165p, joka tarkoitti sitä että saimme myös kunniamaininnan ja ruusukkeen tästä hyvästä!

Katri Lehmonen: Hieno ja kisavalmis alo-luokan ohjelma! =) Suurimmaksi osin onnistunut kokonaisuus ja oivaltavia kohtia =) Ohjaaja toimii kehässä hyvin ja antaa koiralle kivasti “tilaa”. Tästä on hyvä jatkaa! <3

Nadja Böckerman:
Tekninen laatu: Liikkeiden määrä 42p, Liikkeiden laatu 42p = yht. 84p.
Taiteellinen vaikutelma: Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p, Koreografia 43p = yht. 81p.
Yhteensä 165p
Ihanalla ilmeellä työskentelevä koira =) Kiva ja vauhdikas alokasluokan ohjelma, tarkkaa tekemistä. Ohjaaja liikkuu ja ohjaa kauniisti. Nyt koira erinomaisessa kuplassa, hyvä treeni! Muutamia kieltoja mutta pääosin hienoa tekemistä. Loppuasento ihana <3

Nadja sanoi myös ennen kilpailuiden alkua, että vähentää vähän kumppanuudesta pisteitä jos koiraa palkkaa kehässä, mutta ehdottomasti kannustaa palkkaamiseen. Siksi 38p siitä osiosta lämmitti todella mieltä, mitä pisteet olisivatkaan olleet ilman palkkaamista! Nyt saatiin kuitenkin Einolle todella hyvä kokemus tästä, ja seuraava esiintyminen tällä ohjelmalla onkin Turun Murren pikkujouluissa 7.12. Vähän alkoi mietityttämään osallistuminen 29.12. järjestettäviin kilpailuihin, tekisi niin mieli mennä kokeilemaan saada KM vielä tämän vuoden puolella! Kuvat ovat Timo Hämäläisen ottamia, kiitos kun kuvasit meitä!