Viime viikolla oli aika hiljaista treenirintamalla, ainakin meidän mittapuulla. Eino sai levätä raskaan viikonlopun päätteeksi kunnolla, parit treenit meillä oli. Maanantain omatoimitreeneissä tein itse ohjelmia läpi aika paljon, mallailin uutta tulevaa ohjelmaa musiikkiin ja pikku hiljaa alan muistumaan mitä tulee missäkin kohtaa. Sitten voi alkaa lisäämään käskyjä, ja sitten voi ottaa Einon mukaan koreotreeniin. 😀 Ohjelma on melko pitkä ja sisältää paljon eri juttuja, täytyy katsoa paljonko täytyy helpottaa ja tehdä vielä muutoksia, mutta nyt on edes runko valmiina. Muuten treenailtiin vatia, varmuutta ja etäisyyttä kiertoon, useampaa kuin yhtä kiertoa vadin ympäri sekä etutassut vadin päällä kieppumista etäisyydellä. Hyvin lähti nämä kaikki muodostumaan, liikkeiden erottelu on edelleen vähän vaikeaa, mutta sekin tulee kunhan tulee varmuutta. 🙂

Keskiviikkona kävimme tekemässä vähän noutotreenejä metsässä. Ensin tein todella pitkän damihaun, kävin siis itse piilottamassa damin niin ettei Eino nähnyt tarkkaan mihin sen laitoin. Eino ampaisi hakemaan damia, mutta meni ohi ja lähti johonkin näköetäisyyden ulkopuolelle. “Ei sinne” huudon jälkeen Eino sieltä sitten palasi. Muuten Eino olisi saanut ihan itse tajuta, että meni vikaan, mutta koska oltiin yleisessä lenkkimetsässä, niin parempi huudella perään kuin antaa löytää jotain ihmisiä tai koiria mäen toiselta puolelta.. 😀 Kun Eino tuli takaisin näköpiiriin, sai tämä hajun damista, ja lähti tuomaan sitä heti takaisin kun löysi sen. 🙂

Kun oltiin taas kuljettu eteenpäin vähän aikaa, laitoin Einon jälleen istumaan paikalleen. Kävin viemässä mukanani olleet kaksi varista n. 20 metrin päähän Einosta niin, että variksilla oli väliä toisiinsa myös n. 20-30 metriä. Lähetin Einon hakemaan ensin viimeiseksi vietyä varista, joka haettiin samalla tarmolla ja innolla kuin damit haetaan. Palautuksen jälkeen haku seuraavaan varikseen, joskin Eino “hae” käskyn jälkeen käänsi katseensa heti siihen varikseen, jonka oli juuri tuonut. 😀 Käsimerkin ja uuden käskyn kanssa tämä taas muisti tehtävän, ja toi jälleen hienosti variksen. Kerrankin sain olla myös itsestä ylpeä, sillä tajusin lopettaa treenit tähän! Kyllä Einosta ainakin taipparit läpäisevä noutaja saadaan vielä leivottua! Seuraavaksi lähdetään sitten sulattamaan variksia ja kokeilemaan niiden noutamista..

Torstain rally-treeneissä Eino oli jotenkin ihan ihmeellisen energinen ja sählä, en oikein saanut mitään otetta tähän alkuun. Torstain korvaavien tuntien kanssa on kyllä ollut se, että minulla on oma tunti heti tämän jälkeen joten olen aavistuksen hermostunut jo valmiiksi. Tai ei kouluttaminen oikeastaan enää jännitä, mutta Eino + oma koulutus kombo on vähän jännä vielä. Varsinkin, kun viikko sitten Eino oli koulutuksen ajan välitilassa ja aina välillä haukkui ja ulvoi siellä.. Nyt Eino laitettiin autoon, ja yllätyksekseni siellä oli mennyt kaikki hyvin! Itse treeneissä tehtiin rataa, joka onnistui ihan kivasti. Radalla oli myös putki jossa oli mutka, ja lämmitellessä yhden aavistuksen epävarman sujahduksen jälkeen Eino lähti taas karkailemaan putkeen, koska onhan putki ihan paras vaikka vähän mutkalla onkin! Sitten tehtiin pari lähestymistä putkelle, mutta sinne ei saanut mennä, ja hyvin Eino pystyi luopumaan tästä häiriöstä. Radalla meni kaikki hyvin muuten, mutta pari vinoutta ja haistelua siellä oli. Teknisesti me ollaan paria liikettä vaille valmiita MES-luokkaan, mutta tuo haistelu… Todennäköisesti se on vain tämä ikä ja kevät joka sotkee pojan ajatuksia, mutta onhan se silti ärsyttävää. 😀

Tätä kirjoittaessa tajusin, että tämä meidän hiljainen ja treenitön viikko tarkoitti sitä, että tiistaina ja perjantaina ei tehty mitään. 😀 Tuntui silti sille, että ei oltaisi tehty mitään. Lauantaina meillä oli kuitenkin kisat, nimittäin vuoden ensimmäiset koiratanssi-kilpailut! Mentiin paikalle hyvissä ajoin, ja lämppäilin Einoa HTM starttia varten. Kehääntutustumisessa käytiin leikkimässä, joka kerta kun Eino luopui hajusta niin leikittiin hetki tämän superlelun kanssa. Tehtiin myös pieniä pätkiä josta tuli superpalkka, ja Eino ei ole ehkä ikinä luopunut yhtä hyvin kehääntutustumisen muista koirista. 🙂 HTM kehääntutustumisen aikana yksi tyttökoira kävi kuitenkin tekemässä vahingossa pissat yhteen nurkkaan, ja vaikka se kohta oli tietysti pesty niin se valitettavasti vaikutti meidän suoritukseen.. Eino tuntuu olevan erityisen herkkä kaikille hajuille kyllä, sillä kukaan muu uroksista ei reagoinut tähän hajuun, mutta Einoa haju veti puoleensa kuin magneetti. Tai sitten Einolla se kontakti ei vain pysy yhtä hyvin yllä kuin muilla, on todennäköisempi vaihtoehto..

Meillä lähti alku ihan hyvin käyntiin, mutta sitten tuli joku haju. Pitää jatkossa ihan vaan käydä hakemassa se kuten lopuksi tein, eikä lähteä huutelemaan tai juoksentelemaan. Sivuaskeleet ja peruutukset jalkojen välissä onnistuivat todella, todella hyvin! Jalkojen välistä piti siirtyä sujuvasti oikealle puolelle seuruuseen, mutta oltiin ajauduttu liian lähelle hajua ja sitten alkoi todella vahvat estelyt ettei Eino menisi sinne hajulle asti.. 😀 Olin niin helpottunut, kun Eino sieltä lähti kanssani juoksemaan, että unohdin miten tässä kohtaa piti oikein juosta ja käsikin unohtui houkuttelevaan asentoon. Mutta pääasia että se sieltä lähti, ja loppu menikin sitten ihan kivasti. Vähän sieltä aukesi seuruu, mutta Eino teki pääosin hyvässä kontaktissa paria pitkää haistelua lukuunottamatta eikä yhtään tullut mitään vikinää tai väninää sivuaskelissa tai peruutuksessa! 🙂 Eli pääosin olen tyytyväinen, harmittaa vaan ettei päästy kunnolla esittämään mitä osataan. Pisteitä saatiin tästä 151p, joka oli paljon enemmän kuin mitä odotin. Sijaa ei tullut, mutta kisoissa sai ihanasti palkinnoksi silti ottaa yhden esineen, 1-3 sijoille sijoittuneet saivat ottaa kaksi palkintoa pöydältä. Sieltä lähti sitten mukaan uusi vinkulelu. 🙂

HTM kommentit ja pisteet:
Hanna Maines, 152p (tekniikka: 40 + 40 = 80 & taiteellisuus: 30 + 42 = 72p)
Hieno aloitus, mutta sitten tuli vähän haistelua mukaan. Kivasti jo suuntia ja temponvainhteluita, pari oli näyttävää nopeammassa tempossa ja sivuaskeleet oli hienot.

Heli Nousiainen, 154p (tekniikka: 39 + 37 = 76 & taiteellisuus: 39 + 39 = 78p)
Erittäin rento ohjaaja jolla musiikin tempo hyppysissä. Koiralla hieman keskittymiskyvyssä ongelmia, mutta ohjaaja sai sitä kitenkin innostettua. Lisää keskittymiskykyä koiralle niin hyvää tulee.

Hannele Parviainen, 147p (tekniikka: 38 + 35 = 73 & taiteellisuus: 38 + 36 = 74p)
Paljon haistelua ja positiot eivät pysyneet. Hyvä kehänkäyttö. Loppua kohti hiukan parani.

FS alkoi sitten paljon nopeammin kuin odotin ja mihin olin valmistautunut, ja yhtäkkiä tuli vähän kiire valmistella itseni ja Eino seuraavaan starttiin. Saatiin kuitenkin lämmiteltyä ihan hyvin, ja minulla oli tosi hyvä fiilis kehään mennessä. Eino oli kontaktissa, keskittyi ja kuunteli. Sitten kehässä tapahtui kuitenkin jotain outoa, ja Einolta tuntui olevan veto kokonaan poissa. Hidas seuruu juostessa ja haistelu ei nyt vielä ollut mitään uutta, mutta maahanmenon sijaan Eino meni istumaan sumppuun ja veti korvat taakse. Tai saattoi tämä vain kuunnella kun menin tämän takana, mutta tämä sai minut kuitenkin huolestumaan että nyt ei ole kaikki ok ja mietin pitääkö keskeyttää. Tästä lähdettiin kuitenkin ihan ok liikkeelle, videolta ei näytä niin pahalta mutta kehässä oli koko ajan huoli ja ajatus onko nyt kaikki ok. Eino teki kuitenkin ihan hyvin, vaikka vaan vähän löysästi, niin jatkettiin menoa. Sitten kun toiselta vadinkierrolta tultiin haistellen ja löysästi, niin tehtiin jotain mitä Eino ainakin osaa. Kaatua. 😀 Sen ajan mietin että pitäisikö tässä kohtaa antaa vain olla, vai jatketaanko, mutta päätin sitten jatkaa kun tähänkin asti oltiin jo tultu. Siitä sitten saatiin tsempattua loppuun asti ihan kivasti, ja Eino pääsi ihastuttamaan kaikkia ollen olkapäilläni. 🙂

En osaa sanoa mikä siinä kisakehässä oikein oli, sillä yleensä se toinen kisa on meillä mennyt todella hyvin kun paikka on jo tuttu. Eino oli edelleen menossa nurkkaan etsimään hajuja, niin olisiko sitten Einolle tullut huono fiilis kun piti pidättyä menemästä hajuille vaikka kaikki vietit huutaa menemään tutkimaan hajua. Näin vahvaa muutosta kisakehään mennessä ei ole nimittäin ollut koskaan aiemmin, ja tällä kertaa olin itsekin ihan rento. Mystisiä juttuja.. Kukaan muu tosiaan ei reagoinut kehässä hajuihin tai muuhun, joten saattoi olla ihan vain jotain paineita joita Eino koki. Eino oli kuitenkin ihan kunnossa kisan jälkeen sekä illalla, eli mitään tautia kuten mahavaivaa ei ollut häiritsemässä Einoa. Freestylessä sijoituttiin kuitenkin toiseksi 152,34 pisteellä, se oli todella mukava yllätys! 🙂

FS kommentit ja pisteet:
Hanna Maines, 155p (tekniikka: 43 + 40 = 83 & taiteellisuus: 34 + 42 = 76p)
Ihanat alku ja loppu. <3 Kivasti erilaisia liikkeitä. Valitettavasti oli melko paljon haistelua ja Eino oli vähän poissaoleva. Ohjaaja ohjasi kauniisti.

Heli Nousiainen, 151p (tekniikka: 38 + 37 = 75 & taiteellisuus: 37 + 39 = 76p)
Ihana linssilude. Hieman koira kävi hitaalla, mutta loppua kohden ohjelma parani. Yksilöityjä liikkeitä, joissa ohjaajakin oli miettinyt oman liikkeensä.

Hannele Parviainen, 147p (tekniikka: 37 + 35 = 72 & taiteellisuus: 39 + 36 = 75p)
Hyvin ohjaaja yritti tsempata koiraa, jolla kuitenkin oli nyt vaikea keskittyä itse ohjelmaan. Sympaattinen pari. =)

Kilpailuiden jälkeen oli Tahtitassujen vuosikokous, jossa meidät palkittiin Einon kanssa Tahtitassujen Vuoden FS tulokkaiksi. <3 Se syksyn kisoissa rämpiminen siis tuotti kuitenkin tulosta! Tästä saatiin itsellemme diplomi sekä ruusuke, ja tietty piti heti mennä poseeraamaan sen kanssa puistoon ja ottaa vähän kuvia. 🙂

Sunnuntaina kävimme Kuhankuonolla retkeilemässä josta tämän postauksen kuvatkin ovat peräisin, mutta mistään kovin urheilullisesta lenkistä ei ollut kyse vaikka kävelyvauhti ihan reipas olikin. Nimittäin tunnin mittaiseen lenkkiin saatiin kulutettua jollain ihmeen keinolla kaksi tuntia. 😀 Eino pääsi myös uimaan tällä reissulla, ja ihan mielellään tämä siellä vedessä pulikoi vaikka suurinosa järvestä oli edelleen jäässä! Jatkettiin kuitenkin aina matkaa kun oltiin uitu, ettei Eino pääsisi kylmettymään. Lenkin lopuksi grillailtiin, ja Eino rauhoittui hyvin odottelemaan siksi aikaa. Valjaat + juoksuvyö tuli myös testattua tällä reissulla, ja hyvin toimi! Vielä pitää keksiä jostain joustokappale, sillä nyt Eino on omalla hihnallaan kiinni valjaista minuun, ja joka Einon askel tuntuu vielä aika terävänä minuun. Eli varmasti tuntuu myös Einoon. Einosta oli kyllä myös pieni apu siinä liikkuessa, nimittäin Einolla oli aika vauhti päällä ja auttoi sitten minua vetämällä minua eteenpäin. 😀 Oli kyllä sen verran kiva reissu, että täytyy ottaa pian uusiksi!