-
Markkeerauksia ja varisnoutoa
Tämä viikko tosiaan on rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, ja hyvä niin! Tiistain rally-tokotreeneissä teimme lähtöä, mutta meille siitä tuli enemmän häiriö-treeniä kuin lähtö-treeniä muiden koirien leikkimisen häiritessä Einoa toodella paljon. Lopulta Eino kuitenkin pysyi upeasti kontaktissa, vaikka takana isompi koira leikki itsekseen repimisleikkejä, ja parin metrin päässä vieressämme pienempi koira leikki vinkulelunsa kanssa! Eli erittäin hyödyllistä treeniä joka tapauksessa. Sitten kertailimme käännöksiä istumisten kanssa ja ilman, ja ne sujuivat todella hyvin niin vasemmalla kuin oikealla puolella. Ainut vaikea oli oikean puolen seuruussa täyskäännökset vasemmalle ja siitä istumiset ennen ja jälkeen käännöksen. Eino karkasi ihan hirveän kauas sen käännöksen aikana jostain syystä. Ihan sellainen liike jonka vain oletin onnistuvan, mutta selvästi ennen voittajaan siirtymistä täytyy oikeasti käydä kaikki kyltit läpi oikealla puolella jotta selviää, mitkä ovat niitä vaikeita meille! Loppuun treeniä, jossa koiran piti itse hakeutua sivulle eri kulmista. Einolle tämä oli todella hyvä treeni ihan koiratanssiakin ajatellen, että osaa myös sivusuunnasta hakea positiota ja oikeasti keskittyy siihen, mitä halutaan. Ja kyllä se siitä lähti suoristumaan treenin aikana, kun ensin Eino tuli 90 asteen kulmassa istumaan “sivulle”, ja katsoi odottavaisesti että tästä voisi tulla herkku!
Tänään käytiin ihanalla pitkällä lenkillä tuossa aurinkoisessa kevätsäässä, että tuli hyvä mieli metsässä kävelystä! 🙂 Otin mukaan yhden damin ja variksen suoraan pakkasesta. Hetken harmittelin, että olin ottanut vain yhden damin mukaan, mutta sitten keksin kokeilla markkeerauksia Einon kanssa. Samalla vähän luopumista, sillä yksin kun on liikkeellä niin jätän Einon aina vapaana odottamaan vuoroaan. Ei ole kyllä ikinä onneksi ollut tarvetta laittaa kiinni, vaan pystyy luottamaan siihen että kyllä se pysyy, vaikka damit lentelee. Ensimmäisen markkeerauksen tein siten, että kävelin Einosta n. 30m päähän (olen oikeasti niin huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kyllä se aika kaukana oli), ja heitin damin alamäkeen ehkä 15m päähän. Dami tippui niin, että Eino näki tiputuskohdan. Palasin Einon luo, ja lähetyksestä tämä lähti heti kovaa kyytiä kohti damin putoamispaikkaa. Pilli ei tullut mukaan, mutta huusin sitten kutsun perään ja sieltä Eino sitten loikki damin kanssa takaisin ilman mitään mässäystä, vaikka dami oli heitetty!
Toisen markkeerauksen tein tietysti heti paljon vaikeampana. Kävelin polkua pitkin taas n. 30-40m päähän (olin ainakin vähän kauempana kuin viimeksi), ja heitin damin viistoon siten, ettei Eino nähnyt putoamispaikkaa. Eino siis näki minut heittämässä, mutta dami heitettiin kumpareen taakse taas n. 15m päähän. Palasin Einon luokse, ja lähetin hakuun. Eino lähti jälkiäni pitkin ensin etsimään damia, ja teki pienen pyörähdyksen jälkieni päässä. Sitten Eino lähti kuitenkin todella fiksusti tekemään laajempaa kaarta etsien damia, kiertäen kumpareen ensin niin, että minä näin tämän, kadoten sitten toiselle puolelle kumparetta minun näkymättömiin. Pian sieltä kuitenkin tuli polkua pitkin iloinen noutaja dami suussa! 🙂 Heti kun dami annettiin minulle, heitin Einon superlempparilelun jota tämä lähti innoissaan piipittämään tehden omia kaarroksiaan ja hyppyjään sen kanssa. Ihan höpsö eläin.
Damitreenit jätettiin siihen, mutta variksen otin myöhemmin lenkin aikana esiin. Tehtiin ensin ihan vain kantoja, eli juostiin variksen kanssa yhdessä. Eino ei ole lainkaan enää yhtä ällöttynyt variksesta kuin aiemmin, vaikka kannon loppuvaiheessa alkoi jo selvästi vähän ällöttämään. 😀 Sitten tein välinoudon variksen kanssa, se kun viime perjantaina ei onnistunut. Eikä kyllä nytkään mennyt ihan putkeen, vaan “hae” käskyn jälkeen Eino tuli suoraan luokseni. En tiedä mistä Eino tajusi, että jotain unohtui, mutta heti kun poika tuli luokseni teki tämä nopean U-käännöksen ruopien ihan maata, juoksi varikselle ja toi sen minulle! <3 Tämä riitti siltä osin, ja jatkettiin taas matkaa.
Viimeinen nouto sille päivälle tehtiin siten, että kävin viemässä variksen muutaman metrin päähän Einosta ja lähetin noutoon. Varis tuli sieltä todella nätisti eikä missään kohtaa ollut mitään riskiä että Eino alkaisi pureskella tai nyppiä varista! Varis alkaa olla taas todella mieluinen kannettava, ja seuraavaksi meinasin ottaa kaksi varista mukaan ja tehdä pienen hakuruudun niiden kanssa. Eipä meillä kuitenkaan ole kiire, ja jos tänä vuonna lähdetään taippareita kokeilemaan niin ne menee joka tapauksessa syksylle. Eli nyt ei tehdä syksyn virheitä ja yritetä opettaa liikaa liian nopeasti. Ja koska variksen käsittely on noin kaunista tässä yksin treenatessa, voin alkaa sulattelemaan varista meidän omiin treeneihin. Hitaasti sitten aletaan siirtää yhteistreeneihin variksia hakuruudussa, ja lopulta niitä sulatettuja variksia. Mitenkään hajuttomassa maastossa emme kuitenkaan treenaa vaikka yksin ollaan, tämäkin on suhteellisen suosittu lenkkimetsä eli toisten koirien hajut hakuruudussa eivät tule sitten pääse kokeessa yllättämään!
Nyt sitten pääsee jännittämään taas lauantain rally-tokokisoja, sunnuntaina on taas pitkästä aikaa Marjaanan koulutus! 🙂 Kuvat taas vanhoja kuvituskuvia, pitäisi ottaa kameraa useammin mukaan jotta tulisi ajankohtaisempia kuvia… 😀
-
Treeniä treenin päälle sekä virallista ja epävirallista kilpailua
Viime viikko oli todella täynnä kaikkia eri treenejä, aloittaen maanantain kimppatreeneistä. Viikonloppunahan olivat olleet sekä näyttelyt että noutotreenit, joten tein melko paljon itsekseni tanssiohjelmia läpi. Treenattiin myös rally-juttuja, eli juosten pujottelua sekä hyppyä tiiviillä esteellä josta ei näe läpi. Nämä ovat olleet Einolle vaikeita, ja Eino juoksikin pari kertaa siitä ohi eli oli todella hyvä ottaa vielä se kertauksena! Teimme myös vähän juttuja meidän uuteen ohjelmaan, jota edelleen kaavailen ja yritän suunnitella. Alku meillä on jo valmiina siihen, mutta loppu ohjelmaan sopisi pelkkää juoksemista eikä me voida vain juosta sitä seuruussa. Tarkoitus olisi ihan FS ohjelma tehdä nimittäin, ei HTM. 😀 Juostessa Einon positio pysyy kuitenkin todella kauniisti, se on kehittynyt hurjasti kuukausien aikana!
Tiistaina meillä oli rally-treeni, jossa treenattiin houkutuksia. Olin kysellyt jo aiemmin saisinko ottaa omia houkutuksia mukaan, niin tuo treeni tuli kuin tilauksesta! Eli treeneissä heti kun Eino onnistui luopumaan esineistä jotka oli asetettu etukäteen lyhyiden ratojen vierelle, kävin laittamassa omat houkutukset paikalle. Eli damit. 😀 Damit olivat todella paha häiriö Einolle, ja tiesin sen jo etukäteen. Näitä sitten naksuteltiin LAT tekniikalla, käveltiin häiriöiden ohi ja tehtiin helppoja tehtäviä vieressä kun Eino pystyi luopumaan dameista. Olin äärettömän ylpeä Einosta, sillä treenin loppuun mennessä Eino pystyi kääntymään mm. valkovuokko-käännöksen kohti damia, ja silti jatkoi seuruussa kanssani! Mukanani oli myös minulle vahingossa jäänyt Inkan makuualustahuopa, jonka kävin laittamassa damien lisäksi viimeiselle rastille häiriöksi. Loppu tunti peruuteltiin, sekä sivulla että harjoiteltiin MES-luokan tehtävää jossa koira tulee eteen seisomaan ja pakittaa kolme itsensä mittaista matkaa. Eino tekee tämän tehtävän aavistuksen vinoon, mutta peruutuksen matkassa ei ole ongelmia.
Keskiviikkona minulla oli vain omat nykytanssitreenit, mutta torstaille olin varannut Murrelta hallin tunniksi. Ajattelin, että tehdään Einon kanssa alkuun vähän rally-juttuja radan muodossa, ja sitten loppu aika harjoitellaan uusia liikkeitä tanssiin + käydään ohjelmat läpi. HTM on edelleen vähän epävarma meille, en tiedä mikä sivuaskeleissa nykyään on ettei ne ihan toimi. En usko, että Eino on jo niin jumissa että se siitä johtuisi, joten täytyy vaan olla tarkkana kriteereistä. Treeni meni kuitenkin vähän eri tavalla, sillä Murren omistaja Katja tarjoutui jäämään katsomaan meidän radan suoritusta ja katsomaan josko siinä olisi jotain korjailtavaa! Olimme “väärällä” puolella Murrea, eli sillä puolella jossa Eino ei ole pitkään aikaan ollut. Niinpä meidän rata meni haisteluksi. 😀 Olisi pitänyt muistaa taas omasta koirasta se, ettei sitä voi ottaa suoraan autosta treeniin ja olettaa että menee hyvin.. Eino kaipaa alkulämmittelynsä. Katja sai kuitenkin huomautettua radalta meidän pyörähdyksestä sen verran, että minä en saisi hidastaa sen aikana. Lisäksi minun täytyy muistaa antaa Einolle tilaa käännöksissä, sillä nytkin 270 asteen käännöksessä vasemmalle Eino oli kaataa kyltin pyllynsä kanssa kun tuli vähän ahdasta. 😀
Tehtiin rata pienin muutoksin uudestaan, laitettiin sinne pari kylttiä lisää ja tehtiin rata meille vähän haastavammaksi kun muistin parit tehtävät, jotka ovat olleet Einolle vaikeita. Tämäkin meni haistellen, mutta itse tehtävissä ei ollut ongelmaa. Katja sitten kysyi, että ollaanko tehty sellaista että Eino pääsisi palkaksi haistelemaan. Eli en olisi haistelun estäjä, vaan mahdollistaja. Tätä lähdettiin treenaamaan siten, että Einon vapautuksen jälkeen (jolloin sai mennä haistelemaan) lähdin kävelemään eri suuntaan, ja kun tämä tuli luokseni pidettiin hirveät bileet ja Eino sai superlelunsa palkaksi. Sitten kun otin lelua pois vapautus jne. Kun tämä onnistui, napattiin siitä vauhdissa joku kyltti jota alettiin suorittamaan ja taas bileet kun se onnistui. Tällä saisi varmasti rakennettua sellaisen mielentilan, että kun työskennellään niin työskennellään, mutta kun ollaan vapaalla niin saa haistella. Katjalta myös todella ihanaa että jäi siihen meitä katsomaan ja opettamaan! Eino oli todella väsynyt tämän jälkeen, mutta ihan muutaman toiston ajan tein tehtävää jossa Eino kiertää suurta ympyrää ympärilläni. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan kunnolla sillä Eino oli niin väsynyt, niin jätettiin se treeni sitten siihen. Tein yksin kuitenkin vielä ohjelmat läpi samalla kun Eino seurasi mitä oikein teen. 🙂
Perjantaina oli noutotreenit pienellä porukalla ja vieraassa maastossa. Tekee hyvää Einolle vaihtaa vähän maisemaa aina välillä, ettei mene liian tutuksi tuo homma. Jälleen tein sen virheen, että otin Einon suoraan autosta tekemään töitä, tällä kertaa hakuruutua. Tai no, käytiin me vähän juoksemassa metsässä mutta ihan liian vähän aikaa ja Eino oli edelleen kierroksilla, kun tultiin takaisin. Olin myös sanonut, että damit saa laittaa sammaleen alle ja vastaaviin piiloihin, sillä sunnuntain treeneissä se oli onnistunut niin hyvin. Mentiin hakuruutu-alueelle huutaen ja kiskoen ja kiljuen, vaikka Eino ei ollut edes nähnyt toista koiraa tässä kohtaa. Tiesi sitten kuitenkin mistä on kyse, ärsyttävää. 😀 Siinä sitten odoteltiin hetki että Eino rauhoittuu, ennen kuin päästin sen hakuun. Meno oli aika takkuilevaa, innokasta kyllä mutta lähinnä juoksentelua työskentelyn sijaan. Eino kävi haistamassa damien paikat, mutta ei lähtenyt tuomaan vaikka olikin päässyt hajulle. Taippareissa onneksi tällaisen kanssa ei ole väliä. Palautukset eivät myöskään tulleet suoraan, vaan tiputellen ja ihmetellen. Niinpä kolmannen damin tuonnin jälkeen lopetettiin meidän treeni siltä osin siihen, tarkoituksena ottaa toinen setti myöhemmin.
Mentiin kävelylle Einon kanssa, ja kävely oikeasti rauhoitti Einoa todella paljon kun päästiin kauemmas alueelta, jossa Eino tiesi että tapahtuu kaikkea hauskaa. Tein yhden noudon Einolle metsässä kävelyllämme siten, että kävin piilottamassa sen Einon näkiessä mitä teen. Laitoin damin vähän sammaleen alle jemmaan, jotta Eino joutuu oikeasti käyttämään nenäänsä. Ja ei mitään ongelmaa tämän kanssa, todella upea nouto ilman mitään törttöilyä. 🙂 Käveltiin sitten vielä vähän matkaa ennen kuin palasimme autoille. Einolta alkoi heti mopo keulia ja kiskominen sekä vinkuminen alkoi. Mentiin sitten muutenkin pois, sillä meitä ennen menisi vielä yksi koirakko tekemään hakuruudun. Seurattiin menoa muutaman kymmenen metrin päästä kävelytieltämme puiden läpi, ja jälleen olin ylpeä Einosta. Tämä pystyi seuraamaan (joskin hyvin kaukaa) toisen koiran noutotyöskentelyä, eikä sanonut yhtään mitään! Eli vaikka edelleen Eino kiljuu ja huutaa noutopaikalle saapuessa, on edistystäkin tullut ihan äärettömän paljon. Välillä täytyisi oikein muistella mistä lähtökohdista oikein ollaan lähdetty liikkeelle, ja miltä se näyttää verrattuna tähän päivään.
Meidän saapuminen hakuruutu-alueelle pellon läpi oli jälleen aika ärsyttävää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Käännyttiin pois aina kun Eino haukkui, ja lähdettiin hakuruudun alueelle kun Eino käyttäytyi. Damit eivät olleet ihan yhtä piilotettuja tällä kertaa, mutta silti hieman että vähän täytyy käyttää nenää eikä voi vain juostessa vahingossa kompastua damiin. Eino toimi todella, todella paljon paremmin tällä kertaa tuoden dameja metsästä nopeasti suoraan luokseni, ja vieläpä suoraan käteeni! Meillä oli kolme henkilöä vieläpä yleisönä, eikä se haitannut Einoa lainkaan. Kolmannen noudon jälkeen päätettiin, että nyt riittää sillä Eino toimi niin upeasti. Myöhemmin otettiin vielä varista Einolle näytille, mutta koska siihenkin Eino otettiin autosta suoraan niin ei siitäkään oikein mitään tullut. Mutta, positiivista on että Eino ei rikkonut riistaa eikä ollut ihan ällöttynyt puolisulasta variksesta! Vihdoin alkaa tämä noutoharrastuskin näyttää joltain, Einolta nimittäin intoa ja sisua löytyy, täytyy vain oppia valjastamaan se oikein!
Lauantaina suuntasimme Saloon, jossa järjestettiin rally-tokokilpailut. Meidän ihan ensimmäinen startti AVO-luokassa ja ihan ensimmäinen luokkanousu! 🙂 Jännitin näitä kisoja enemmän kuin pitkään aikaan olen mitään jännittänyt, mutta nämä olivat samalla ensimmäiset viralliset kisat sille vuodelle niin kai se siitäkin tuli… Halli on kuitenkin onneksi meille tuttu ja oli ihanan rauhallinen, ja saatiin aika vapaasti lämmitellä. Tultiin paikalle silloin kun VOI-luokkalaiset tutustuivat rataan eli joskus ennen 12, kun meidän luokan arvioitu rataantutustuminen oli 13:20, mutta tällainen aikainen saapuminen tuntui sopivan meille oikein hyvin. Käytiin siinä sitten lenkillä, ja sitten yritin opetella rataa ulkoa samalla kun seurasin VOI-luokan menoa. Radalla oli vaikeina mm. houkutus, joka valitettavan monen koiran hyvännäköisen työskentelyn tyssäsi. Houkutuksessa oli sukat ja suljettu purkki jossa oli joku purutikku sisällä. Yksi flätti (en muista oliko AVO vai VOI luokassa) kävi noutamassa houkutuksessa olleet sukat ohjaajalleen heti ensimmäisen tehtävän aikana.. Jotenkin niin hellyttävää. 😀 <3
Meidän suorituksen kuvasi ihanasti Anna Fälden, kiitos! Video kyllä auttoi todella paljon, sillä en muistanut enää jälkikäteen missä meillä meni vikaan, (muistin vain, että jossain kohtaa olisi pitänyt uusia mutta en uusinut) mutta video paljasti että Eino istui kahdesti tullessaan eteeni istumaan. En käsitä, miksen uusinut tätä, mutta mitäpä sellainen kevyt -10p haittaa.. 😀 Toinen on sivuaskel oikealle istumisten kanssa, josta sain -3p ohjaajavirheestä (OV). En edelleenkään käsitä mikä siinä oikein meni vikaan, vaikka olen katsonut sen ehkä parikymmentä kertaa läpi, mutta kaipa se oli tuo pieni asentoni korjaaminen? Muuten rata menikin sitten monesta kohtaa haistellen, mutta näistä tuli vain -1p (puutteellinen yhteistyö, epätarkasti suoritettu tehtävä, ekassa tehtävässä myös OV). Lopulta kuitenkin saatiin 79p! Todella hyvä startti avoimeen luokkaan, sillä tehtävät meillä on ollut jo pitkään hallussa, nyt enää täytyy saada se muu kuntoon.
Mietin, että olisin ottanut videolta äänet pois sillä en pidä lainkaan minun paniikkisista “jätä” ja viimeisen liikkeen “MENNÄÄN!!1” huudosta, mutta houkutuksessa kuulee todella hyvin kun Eino katsoo vuoroin purkkia tai sukkia, ja sanon rauhallisesti “jätä”, niin Eino myös luopuu siitä heti eikä ole aikeissakaan karata tutkimaan niitä lähempää. Kommenteiksi saatiin “Hienot käännökset ja maahan meno”. Ensi lauantaina olisi jo seuraavat kilpailut samassa hallissa, eli toivottavasti haistelu ei ole ihan samanlaista. Eino saattoi myös reagoida jännittämiseeni, ja senkään en usko jylläävän niin pahasti kuin näissä kisoissa. 🙂 Ja olihan tämä jo paljon kauniimpaa menoa kuin joulukuussa kisatessamme epävirallisessa AVO-startissa!
Sunnuntaina herättiin aivan liian aikaisin, talviaikaan kello 5 aamulla… Kellot siirrettiin tämän yön aikana joten oikeasti herättiin kello 6, mutta ei niitä tunteja tullut liian montaa nukuttua… Matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja perillä Tampereella koiratanssin möllikisoissa oltiin joskus puoli kympin aikaan taas. Meidän piti olla paljon aiemmin jo paikalla, sillä halusin Einolle kunnon lämmittelyn, mutta nyt meille jäi ilmoittautumisen ja lenkin jälkeen reilu vartti aikaa lämmitellä ennen kehääntutustumista. Siellä palkkailin Einoa helpoista jutuista superlelun eli aave-vinkulelun kanssa, sekä palkkasin myös aina kun tämä nosti naamansa ylös lattiasta. Kumirouheinen ruohomatto oli kyllä nyt erityisen kiinnostava Einosta, ja ehdin jo hieman huolestua miten meidän kisasuoritus tulee oikein menemään.
HTM meni todella hyvin loppujen lopuksi, Eino suoritti kaikki positiot suorana ja puhtaasti, pysyen positiossa ja saatiin myös vasemmat sivuaskeleet suoritettua todella kauniisti. Yksi säätö siihen tuli, kun vas. seuruusta piti pyörähtää ja tulla jalkojen väliin, mutta sitten siinä kävi kaikkea ja lopulta Eino oli oikealla puolellani. 😀 Siinä improttiin hetki sen kanssa, kunnes saatiin Eino onnistuneesti jalkojen väliin ja ohjelma pystyi jatkumaan suunnitelmien mukaisesti. Kerran myös meinasi tulla kiire, ja vahingossa astuin Einon yli tehden position vaihdosta oli todella, todella tylsän ja huonon! HTM ohjelmasta ei ole videota, mutta parin viikon päästä saadaan sellainenkin kun startataan virallisesti Salossa! Einon kontakti oli kuitenkin todella upea, kerran ohjelman lopussa tämä hyppäsi minua päin ja veikkaan tämän johtuvan loppuasentomme ennakoinnista. Loppuasennossa Eino hyppää käsivarrelleni etutassuillaan. Se sättääminen nyt vähän harmittaa, mutta oikeastihan Eino suoriutui ohjelmasta todella tyylikkäästi. Luokassamme oli viisi koirakkoa, ja päästiin HTM ohjelmamme kanssa kolmannelle sijalle! Palkinnoksi saadut herkut ja etenkin lelu olisi kelvannut Einolle siltä istumalta. 😀
HTM mölli kommentit tuomarilta Minna Kellomäki: Parille sopiva musiikki ja ohjelma. Olitte hyvännäköisiä kehässä. Hyvä, katkeamaton kontakti. Positioita riittävästi, varsinkin kun suuntia oli jo vaikeampiakin mukana. Tempon vaihto erinomainen ja todella selkeä. Laita siirtymässä koira töihin, älä tee työtä sen puolesta (älä nosta jalkoja vaan pyydä koira liikkumaan). Koreografia toimi hyvin tilankäytöllisesti ja myös liikkeiden sijoittelun puolesta. Upea ja näyttävä loppuliike, jonka ajoitus tänään onnistui erinomaisesti – juuri kuten pitää. Olette jo kisoihin valmis tekemisen puolesta! Onnea matkaan!
FS kilpailevien luokassa oli 10 osallistujaa, ja sen kehääntutustumisessa kävin vain itsekseni tekemässä ohjelman pariin otteeseen musiikin kanssa. Kokeilimme ihan kokonaan uutta aloitusta, jonka sijoittelua piti hetken aikaa miettiä. Liikkeiden sijoittelu tulee varmasti vielä elämään, sillä nyt meiltä jäi kokonaan yksi nurkka kehästä käyttämättä. Lämmitellessä tehtiin melkein kaikki liikkeet läpi, etenkin vadin kiertämistä ja sen päällä pyörimistä lämppäiltiin. Alkuasennossa ei ollut ongelmaa, ja pakittaessa huomasin että yksi käsky kerrallaan riittää, jos käskyä toistaa Eino alkaa pomppimaan ihmeellisesti, (kuten alla videolla tekee, vaikka sanoin kyllä vain yhden käskyn) mutta yhdellä käskyllä peruutus on siistin näköistä.
Ohjelma itsessään meni ihan kivasti, ei ihan Salon möllien veroisesti mutta paljon paremmin kuin mitä meillä on oikeissa kisoissa mennyt. Ei minkäänlaista ongelmaa kontaktin kanssa, paria vilkaisua yleisön suuntaan lukuunottamatta. Einolla tuntui oikeasti olevan hauskaa! Vähän siellä hypittiin päin, jätettiin kiertämättä ja muuta säätöä, mutta Einolla oli selvästi hyvä mieli ohjelman ajan ja teki töitä mielellään ihmettelemättä kummempia. Itselle jäi vähän “äh” fiilis sen kaiken sättäämisen vuoksi ja kun meidän niin varma loppuasentokaan ei onnistunut, mutta oikeasti tästä jäi hyvä fiilis ja fiilis on parempi joka kerta kun katson videon uudestaan. FS:n kanssa siis vain tarkkuutta tekemiseen ennen kisoja! Sijoille ei päästy, mutta olihan meillä iso luokka johon mahtui monta todella hyvää suoritusta! 🙂
FS ALO kommentit: Kiva, menevä ohjelma ja musiikki. Musiikin sydän-teema huomioitu hyvin. Asu erinomainen ja helman korkeus täydellinen koiralle (sopivan ylhäällä). Liikkeitä erittäin hyvä määrä, niiden suoritustäsmällisyys ja ajoitukset musiikkiin toimivat erinomaisesti. Joitain liikkeitä meni “pummiin” mutta vain vähän määrällisesti. Pidin ohjaajan liikkumisesta, sujuvaa ja vaivatonta. Loppuliike aivan herkku; herttainen ja hellää suhdetta kuvastava. Kuulutuksessa sanottu kontaktiongelma on havaittavissa. Koira vilkuilee yleisöä usein ja jää jopa katsomaan. Se ei kuitenkaan lähtenyt pois kehästä. Lisää harjoitusta, toki oletan tuloksen jo näkyvänkin. Tarkista itse onko koira aina “käskyn alla” eli onko sillä koko ajan tiedossa mitä sen tulisi tehdä. Se kun teki HTM:ää isommalla intensiteetillä eli kontakti pysyi koko ajan.
Tuomarimme Minna Kellomäki kirjoitti todella pitkät kommentit, ja oli ihanan kattavasti ottanut eri osa-alueita huomioon! Minna kertoi FS palkintojenjaossa, että oli kirjoittanut omia mietteitä kuulutusten perusteella kuultuihin ongelmiin, eli meidän kohdalla tuohon kontaktiin. Ja oli kyllä todella hyvä huomio, että minun tulisi tarkistaa onko Eino käskyn alla koko ajan. Sillä ei kyllä taida olla! 😀 Useat siirtymät taitaa mennä ihan vain sillä, että sanon “mennään” ja juostaan vain paikasta toiseen.
Pakko myös kehua Einon käytöstä kisapaikalla. Tämä saa häkissä aina kongin jossa on jäädytetty tämän lihoja, joita saa jäädä jäystämään. Tämän avulla Eino on ollut ihan hiljaa häkissään koko viikonlopun, mutta etenkin Tampereella käytös oli todella hienoa. Lämmittely-alue oli myös todella suuri ja tilava, joten uskalsin pitää Einoa vapaana lämmittelyalueella. Treeneissä olen pitänyt Einoa vapaana nyt muutaman kuukauden ajan, mutta en ikinä vieraassa kisapaikassa niin, että vieraat koirat on vain muutaman metrin päässä. Otin vain häkistä ja Eino tulee siinä kontaktissa odottelemaan että mitä nyt tehdään. <3 Todella monet koirat myös rähisivät kisapaikalla, mutta Eino ei mennyt rähinöihin mukaan ja juuri ja juuri edes mitään inisi! Aamulla metsässä omistajalta karannut (tai näin oletan, koska hihna oli kiinni) russeli tuli meistä metrin päähän murisemaan Einolle, mutta Eino vain tuijotti russelia kunnes russeli palasi omistajansa luo. Toki sitten kun tilanne oli ohi ja lähdin liikkumaan, hajosi Einon pakka vähäsen kuten aina kun tämä on kiihtynyt, ja tulee jotain koiria vastaan. Russeliomistaja ei myöskään missään kohtaa pyytänyt anteeksi irti juoksevaa koiraansa, joka olisi ollut ihan asiallista, vaikka olisikin ollut vahinko…
Nyt vietetään Einon kanssa vapaapäivää, ja tämä viikko on muutenkin vähän rauhallisempi verrattuna edeltävään viikkoon. 🙂 Postauksen kuvat ovat jotain vanhempia arkistojen kätköistä!
-
Tehoviikko treeniä
Meillä oli edeltävä viikko hyvin hektinen, ja tämä viikko ei näytä olevan yhtään sen helpompi Einolle. Tulevien tapahtumien listasta voi huomata, että tahti loppukeväälle on kisojen osalta kiristymässä, ja tänään ilmoittaudutaan vielä huhtikuussa järjestettäviin rally-tokon tuplakisoihin toivoen, että mahdutaan mukaan. Vuokatin jälkeinen viikonloppu otettiin rauhassa, jotta Eino jaksaisi sitten maanantaina treenata. Aloitettiin yhteistreenit tanssiporukalla Tuijan koirakoululla, ja tänäänkin suunnataan illalla sinne treenailemaan ja muistuttelemaan tanssiohjelmia meille molemmille, jotta ne viikonlopun kisoissa onnistuvat. Maanantain treenivuorossa emme tehneet oikein mitään ihmeellistä, veikkasin että Eino on aika jumissa niin se vähän rajoitti tekemistä. Sivuaskeleissa Eino lähti poikittamaan, ja peruutusta en edes viitsinyt yrittää. Tulevaa ohjelmaamme varten treenattiin kuitenkin kyljeltään makuuta niin, että voin kävellä Einon ympärillä. Eino nousee siitä hyvin herkästi makaamaan, sillä onhan se todella avuton asento josta ei näe ympärille, mutta hyvin saatiin rakennettua kestoa tälle liikkeelle. Myös tassun anto sujui vieraassa ympäristössä, vaikka treenattiin sitä ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella. 🙂
Tiistaina Hanna Maines tulikin sitten hieromaan Einon auki, ja vaikka kuukausi sitten olimme käyneet fyssarilla, löytyi sieltä taas ihan älyttömiä jumeja. Hanna kuitenkin totesi, että nämä tuskin ovat rakenteesta johtuvia jumeja, sillä Einon jumin kohta vaihtuu joka kerta. Jos olisi aina sama paikka joka jumiutuu, voisi syy olla rakenteellinen. Saatiin myös ohjeet oikean takajalan jumppaamiselle, ja näitä harjoituksia ollaan nyt tehty muutamana aamuna. 🙂 Vuosi sitten Einon oikea takajalka oli paljon vahvempi joten treenattiin vasenta, ja nyt vasen on paljon vahvempi ja oikea jalka heikompi.. Selvästi treenit ovat olleet vuosi sitten liian tehokkaat. 😀
Perjantaina pääsimme Einon kanssa oppilaiksi rally-tokon opettajamme Anniinan näyttökokeeseen, joka oli todella mielenkiintoinen kokemus! Oltiin siis käsittääkseni ongelmakoirakko näyttökokeessa, ja tosiaan meidän ongelmana oli ohitustilanteet. Eino ohittaa suhteellisen hyvin koirat silloin, kun vastapuoli on hiljaa, mutta jos toinen räkyttää tai omistaja päästää liian lähelle, keittää Einolla yli ja lopputuloksena Eino ulisee tai haukkuu. Etenkin, jos Eino on itse valmiiksi kiihtyneessä tilassa, Eino alkaa haukkumaan. Alkuun tämä oli selvästi epävarmuudesta haukkumista, mutta nykyään haukkuminen tuntuu olevan ihan vain kutsuhuutoa, että tule leikkimään kanssani!
Näyttökokeessa on kuitenkin ilmeisesti todella tarkkaa, että stressitaso ei nouse liian korkeaksi koirilla, ja siten sopivan koiran saaminen aamupäivällä osoittautui liian vaikeaksi. Meidän ohitettava koira oli siis valtava pehmokoira, joka ei kyllä mikään helppo rasti ollut! Saatiin ihan kokonainen tunti itsellemme, jossa käytiin läpi muun muassa Einon ruokintaan liittyviä juttuja ja pientä fiksailua sieltä löytyi. Treenin alla oli siis luopuminen Anniinasta ja pehmokoirasta, sekä treenin lopussa hihnan paineeseen vastaaminen katsekontaktilla. Luopumista tehtiin LAT-harjoituksena, eli aina kohdetta katsoessa naksahdus ja palkka. Pehmokoira oli jo huomattavasti vaikeampi kuin Anniina, mutta sekin onnistui lopulta niin hyvin että saatiin tehtyä ihan ohituksia pehmokoiran kanssa, eli myös pehmokoira liikkui ohitsemme. Näitä oppeja käyttämällä saadaan varmasti meidän ohitukset kuntoon! 🙂
Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa treenaamassa Vakka-Suomen noutajien treeniporukassa, ja aavistelin että koko treeni tulee menemään pelkäksi huutamiseksi ja ulisemiseksi ja kiskomiseksi. Joskus se kuitenkin on aloitettava taas se yhteistreeneissä käynti, ja nyt sunnuntaille osui hyvä hetki tehdä niin. Lunta ei näkynyt enää juuri lainkaan ja sää oli mukavan lämmin, joskin hieman tuulinen. Päästin Einon alkuun vähän juoksemaan vapaana, jotta pahimmat kierrokset olisi purettu ennen treeniä. Eino sinkosi joka suuntaan eikä näyttänyt yhtään väsymyksen merkkejä, vaikka edeltävä päivä oli mennyt näyttelyissä. 😀 Tottis-osio meni ihan ok, Eino olisi voinut kyllä pitää vähän enempi kontaktia kun nyt juuri ja juuri vilkaisi minuun. Toiset koirat ovat kuitenkin todella paha häiriö Einolle, etenkin kun Eino tietää jo tämän asetelman ja siten osaa odottaa, että kohta päästään tekemään noutojuttuja… Kun muut tekivät luoksetuloja, me mentiin pois ettei Eino ota turhaan kierroksia muiden juoksemisesta.
Odottelun myötä Eino kuitenkin lopulta oli aika täpinöissään kun päästiin tekemään töitä, ja koska muut lähtivät vähän aiemmin liikkeelle, jäi Einolle fiilis että jää jälkeen muista ja sieltä se huutohaukku tulikin sitten. Päästiin tekemään Heidi Vainion opastuksella hakuruutua, ja kun Heidi kävi täyttämässä ruutua me Einon kanssa vähän muisteltiin miten damia kannetaan. Olisin tehnyt nostoja, mutta heti ensimmäisestä nostosta Eino oikein hyökkäsi damin kimppuun ja ajattelin, että kanto on hieman rauhallisempaa kuin nostot. Heidille palautettiin kuitenkin rei’itetty dami, eli kovin rauhoittavaa se meidän kanniskelu ei ollut… Hakuruudulle Eino kiskoi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, mutta siihen ruudun alkuun jäätiin sitten hetkeksi hengailemaan ja juttelemaan Heidin kanssa. Einon kierrokset laskivat hitaasti, mutta lopulta se mahdoton piippailu ja tärinä loppui, ja päästiin työskentelemään. Kokonaan niitä kierroksia kun ei saisi laskettua, mutta edes vähän ettei touhu mene aivan mahdottomaksi sinkoiluksi ja Eino keskittyy tekemään töitä.
Ruudussa oli kolme damia, kaksi n. 20m päässä ja yksi vähän kauempana ehkä 30m päässä, jos osaan yhtään arvioida etäisyyksiä. Eino kävi ensin tekemässä suuremman kaaren ruudun läpi, mutta kun tämä juoksi meidän taakse kutsuin Einoa ja lähetin lennosta uudestaan kohti damia. Eino löysi damin, ja lähti niin nätisti tuomaan sitä luokse! Vähän kuului ääniä damin pureskelusta, mutta niitä ei tullut onneksi enää kahdella viimeisellä ruudun damilla eli piti vain loputkin turhaumat saada purettua. Seuraavaksi Eino kävi hakemassa toisen lähellä olevan damin, joka palautettiin myös siististi jalkoihini. En lähtenyt pyytämään käteen palautusta, joka on kyllä yksin treenatessa onnistunut, mutta nyt oli jo tarpeeksi kaikkea uutta että ei lähdetä ihan viilaamaan ensimmäistä kertaa porukkatreeneissä jokaista yksityiskohtaa. Kolmas dami löytyi myös todella nopeasti, vaikka Eino ei ole ihan loistanut näissä hauissa joissa yksi dameista on vähän kauempana kuin muut. Noutoetäisyyteen keskityttiin kyllä viimeksi treenatessa, kun Eino stoppasi siihen 30m etäisyyteen ja alkoi etsimään damia siitä, kun dami oli siitä reilusti vielä kauempana.
Viimeiseksi harjoitteeksi Heidi ehdotti meille sellaista, että tehdään muistinouto vähän pidemmälle kuin missä kolmas dami oli. Kävin viemässä damin, ja tein saman kuin nyt jo monesti että heitin viimeiset metrit, ettei Eino pysty minun jälkiäni pitkin seuraamaan matkaa damille. Etäisyydestä ja jälkien puuttumisesta huolimatta Eino kävi hakemassa damin niin hienosti, suoraan juosten damille ja takaisin, että pieni ylpeyden hetki siinä koettiin. <3 Siinä olivat Einon treenit siltä osin, eikä edes tullut houkutusta tehdä vielä paria noutoa vaan kerrankin tuli lopetettua oikeaan aikaan! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja jatkaa kevään aikana porukkatreeneissä ja yksin. Vaikka lokakuussa uhosin, että puolitoista tai kaksi vuotta odotetaan ennen kuin mennään uudestaan kokeilemaan taippareita, on jo syksyn kalenteri tsekattu läpi… Vajaan puolen vuoden päästä Eino saattaisi olla jopa valmis, kunhan vire ja riistakäsittely saadaan vielä kuntoon. Vireeseen mennään hakemaan apuja tolleriyhdistyksen järjestämästä vireenhallintapäivästä joka järjestetään Einon 2v. syntymäpäivänä, ja riistaan mennään tutustumaan Turun tollereiden aluetoiminnan riistapäivään huhtikuun lopussa. Nyt tuntuu, että näistä noutojuttujen tekniikkahaasteistakin aletaan päästä hitaasti mutta varmasti yli, ainakin sen verran mitä taippareissa tarvitaan osaamista.
En muuten ole tainnut edes mainita blogin puolella, että olen nykyään yksi Turun Murren kouluttajista! 🙂 Pidän kerran viikossa koiratanssituntia siellä, kurssin ollessa tällä hetkellä vielä tutustumiskurssi mutta kohta vaihtuu jatko- tai vakikurssiksi. Tuntien pito on ollut kyllä hauskaa ja ihan uudella tavalla haastavaa, sillä sitä osaamista jota on oman koiran kanssa kerryttänyt joutuu käyttämään eri tavalla, sillä ei kaikki koirat toimi kuten Eino. Tällä viikolla pidän yhteensä kolmet tunnit, kun äitini on kouluttautumassa eikä pysty pitämään perjantain koulutuksiaan, niin hyppään ohjaksiin väliaikaisesti! Olen myös käynyt tammikuusta asti aikuisten nykytanssi-tunneilla ihan vain parantaakseni omaa liikkuvuutta, joka on kyllä tuntunut todella hyödylliseltä koiratanssia ajatellen. On kyllä myös ihan hauskaa harrastaa jotain ihan yksin, ilman koiraa, koska muita harrastuksia joissa Eino ei olisi osallisena ei ole.. 😀
-
Viikonlopun noutotreenit ja rallyn ratatreeniä
Olimme viime viikolla Yläneellä pe-la välisen ajan, ja lauantaina teimme Einon kanssa kolmessa eri osiossa noutotreenejä. Aamulenkillä tein pari damihakua metsässä, ensimmäinen vietiin mustina ja toisen vein niin että Eino näki kun kävelin viemään damin. Molemmat tuotiin niin ihanan vauhdikkaasti ja innokkaasti, Einolla selkeästi ajatus siitä mitä pitää tehdä! <3 Välillä on tullut ajateltua, josko ne damit pitäisi asettaa niin että muistan itsekin mihin olen ne laittanut, kun nyt vaan viskaisen ne jonnekin katsomatta tarkemmin mihin ne oikein tippuu. 😀 Olen nyt tarkoituksella myös tehnyt niin, että jälkeni eivät mene ihan damille asti, vaan heitän viimeiset metrit. Eino ei tässä harjoituksessa mennyt jälkiä pitkin, mutta päivällä minun jälkien puute vähän häiritsi Einoa..
Päivällä tehtiin siis hakuruutu kolmella damilla, kaksi tavallista damia ja yksi kanidami. Kävelin suoraa linjaa, ja tavallinen ja kanidami lensivät sen linjan molemmin puolin ollen yhtä kaukana Einosta. Kolmannen damin kävin viemässä vähän kauemmas, en paljoa mutta selkeästi kauemmas se meni. Sekin niin, että heitin sen jälkieni päätteeksi vähän matkan päähän. Eino pysyi nätisti paikallaan damien viennin ajan. Kaksi ensimmäistä damia, ne lähemmät, tulivat todella hyvin. Eino ampaisi damille, ja sieltä tultiin heti takaisin. Kanidaminkaan kanssa ei pohdittu mitään erityistä, vaan se nousi yhtä vikkelään kuin tavallisetkin. Kolmas eli kauimmaisin dami tuotti kuitenkin ongelmia. Olen varmaan taas vahingossa tehnyt kaikista noudoista yhtä pitkiä, jolloin hakualue on juuri sen kokoinen kun mistä kaikki damit ovat aina löytyneet.. Einoa olisi myös auttanut jos damit olisivat olleet nousevasti kauempana toisistaan, eikä tällä tavalla kolmion mallisesti aseteltuna.
Eino teki koko ajan töitä kyllä löytääkseen damin, mutta koska tämä ei saanut siitä hajua harhaili Eino leveyssuunnassa hakualueen ulkopuolella kun olisi pitänyt pituussuunnassa tajuta lähteä kauemmas. Eino palasi ihanasti kyllä heti kutsusta luokseni jotta sain lähetettyä tämän uudestaan, mutta ei ihan tajunnut lähteä käteni suuntaan vaan ampaisi heti jommalle kummalle reunalle hakuruutua.. Muistaakseni vielä enemmän meni kanidamin puolelle ruutua, joten voi olla että hajut vähän sotkivat tai Eino vaan halusi löytää toisen kanidamin.. 😀 Autoin kävelemällä hakuruutua pidemmälle, mutta aika pitkälle piti kävellä ennen kuin Eino irtosi kauemmas pituussuunnassa ja löysi damin. Oli kyllä riemukasta menoa kun se dami sieltä löytyi, ja sekin hienosti palautettiin käteen. 🙂
Lelu palkaksi ruudusta, ja hetken tuumailun ja leikin jälkeen päätin tehdä vielä yhden noudon Einolle jossa vien damin yhtä kauas kuin missä ruudun kauimmainen dami oli ollut. Tein tämän kanidamilla, jotta haju vähän auttaisi enemmän. Eino kun oli tässä kohtaa jo juossut suhteellisen syvässä lumessa aika paljon, joten kovin suurta etsintää ei ollut tarkoitus järjestää. 😀 Vein kanidamin, Eino paikallaan istuen, ja tästä noudosta ovat postauksen kuvatkin otettu. 🙂 Eino ampaisi jälleen yhtä suurella innolla, pysähtyi vähän ennen damia haistelemaan (ehkä minun jälkiä?) mutta sitten sai ilmeisesti damin hajun nenäänsä ja löysi kanidamin. Sieltä taas ampaistiin niin vauhdikkaasti takaisin, ja vaikka Peksu oli kyykyssä ottamassa kuvia tuli Eino luokseni kuten kuuluukin, ottamatta häiriötä meidän kuvaajasta! Eino on oppinut myös palautuksissa pitämään damia suussa sen puolikkaan sekunnin kauemmin, jotta saan käden alle ja otettua damin tältä. Aiemmin en ole ehtinyt damin alle ja se on vain tipahtanut huonosta otteestani, mutta näissä treeneissä damit tiputettiin kaikki käteen!
Muutaman tunnin päästä käytiin vielä tekemässä lyhyt varistreeni, mutta niistä ei paljoa sanottavaa ole. Tyhmästi aloitin heti välinoudolla, mutta koska varis oli ollut koko päivän ulkona oli tämä ehtinyt vähän sulaa, ja ällö puolisula varis maistui tietty pahalle taas Einosta. Välinoudot eivät siis nousseet, mutta kun taas juostiin hihnassa variksen “yli” nousi se taas ihan kuten pari viikkoa sitten. Eli täytyisi vaan malttaa ottaa aina se yksi askel taaksepäin treeneissä eikä olettaa, että koska kaksi viikkoa oltiin tässä pisteessä, ollaan edelleen yhtä pitkällä. Varista myös taas vähän rutisteltiin hampailla, mutta onneksi se oli sen verran jäässä että se ei mennyt rikki.
Tänään olimme aamulla rally-tokotreeneissä, ja ai että ne menivät taas niin kivasti! Teimme rataa, ja se oli ainakin avoimen luokan radan mittainen. Siellä oli vaihtelevasti alo-mes luokkien liikkeitä iloisesti sekaisin, ja kaikki sellaisia joita ollaan treenattu ja pitäisi hoitua kivasti. Radoilta on myös videot, jotka ovat katsottavissa alempana. Videolla myös parin viikon takainen radan suoritus, josta olen myös niin iloinen! Palkkasin vain kerran tänään purkilla keskellä rataa, ja muuten mentiin ihan palkatta! Vaikka radalla myös on paljon pikkuvirheitä ja yksi isompi (oikealta eteen, vasemman kautta takaisin oikealle –> Eino tulkitsi käsimerkeistäni että täytyy tulla vas. sivulle eikä kuunnellut käskyjä.. :D) oli meidän yhteistyö niin kivan näköistä! Eino oikeasti kuuntelee ja on mukana, haistellen vain kerran ulko-oven edustalla. Työ joka yhteistyön säilymiseen ja ylläpitoon on tehty alkaa siis näkyä. <3
Lähtipä muuten myös nyt tilaukseen valjaat ja vetovyö, josko juoksemisesta saataisiin yksi uusi yhteinen harrastus meille!
-
Rallya, koiratanssia ja uusia temppuja
En tainnut edes kirjoittaa edellisviikon rally-treeneistäni, eli niistä jotka olivat ohjaajakoulutuksen kanssa samalla viikolla. Kävimme siis tiistaina omassa ryhmässämme, ja treeni ja radan pätkä menivät hyvin vaikka olimmekin eri hallissa kuin aiempina treenikertoina. Teen nykyään radat pelkästään hihnatta, jotta maaliskuun lopun rally-kisoihin (eka AVO startti suunniteltu tapahtuvan 30.3. Salossa!) hihnattomuus ei tule täysin yllärinä pienelle noutajalle. Teemme nykyään myös ihanan paljon oikealla puolella harjoitteita, ja se on kylttien kanssa ihan oma maailmansa ja tuo omat haasteensa kun kyltti on edelleen koirakkoon nähden oikealla puolella, joten ohjaajan täytyy antaa tarpeeksi tilaa kylttiin nähden liikkeestä riippuen, esim. pyörähdys oikealle vie paljon enemmän tilaa kuin pelkkä istuminen. Hauskoja uusia haasteita. 🙂
Torstaina kävimme korvaamassa aiemman poissaolon, ja sillä tunnilla teimme rataa ja sarjahyppyjä. Rata meni meillä aivan todella mahtavasti! Siitä jäi niin hyvä fiilis, vaikka parit mokat siellä kävikin eikä ihan puhtaasti suoritettu. Eli yksi kyltin haistelu, ylimääräinen istuminen ja kerran Einon pää meni lattiaan pikaisesti haisteluun. Liikkeet kuitenkin sujuivat aivan mahtavasti, Eino kuunteli, teki kauniisti ja hallitusti, seurasi kontaktissa, teki todella hienon puolenvaihdon takaa, onnistuttiin valkovuokossa (molemmat pyörähtää ulospäin 180 astetta, seuraamispuoli vaihtuu) kääntymään molemmat oikeaan suuntaan ja käännös oli tiivis. Niin hieno kakara! Omat käännökset ovat edelleen vähän löysiä, pitää sanoa Anniinalle että huomauttaa heti jos teen liian suuren ympyrän esim. 360 käännöksissä. Eino kyllä osaa kääntyä tiiviisti, mutta avitan tätä silti huomaamatta. 🙂
Viime viikon rally-tunti jäi väliin omien menojen myötä, mutta tämä poissaolo käydään korvaamassa varmaan taas tässä jossain kohtaa. Perjantaina olimme kuitenkin koiratanssitunnilla taas kuokkimassa, jossa teimme käsirinkulasta läpi hyppyjä niin, että palkka oli kaukana edessä. Suunnittelin vähän niin, että tällöin Einon fokus olisi kauempana eikä tämä ehkä niin pahasti rymistelisi käsieni läpi.. Ja se toimi! Kokeilin myös kerran ilman että palkkaa oli valmiina laitettuna, mutta se meni taas rymistelyksi ja kompuroimiseksi käsien läpi. Eli vielä hetki joudutaan tekemään etupalkan kanssa jolla Eino “vedetään” kauemmas. Jalkojen läpi hypätessä ei ole ongelmaa kompuroinnin kanssa, joten jotenkin täytyisi saada Eino tajuamaan että myöskään käsien läpi hypätessä ei saisi kompuroida. Sattuu minuun. 😀
Teimme myös “mene” käskyä, mutta sen kanssa ollaan nyt vähän jumissa. Tai mene toimii, mutta siihen joku pysäyttävä käsky on nyt ollut työn alla. Olen yrittänyt koko ajan saada siihen “siinä” käskyä eli pysähdy seisomaan, mutta tässä kirjoittaessa tajusin että voisihan se tietty olla myös maahanmeno tai istuminen näin alkuun, että Eino tajuaa idean pysähtyä naama pois minusta ja pitää katse etupalkassa. Täytyy laittaa seuraavia treenejä varten muistiin. Teimme treeneissä myös HTM-koreografiamme läpi ensimmäistä kertaa kunnolla Einon kanssa, ja se meni todella kivasti! Harmittaa ettei tätä tullut otettua videolle, sillä olisin halunnut tietää paljonko autoin Einoa käsiavuilla ja muistinko heilutella käsiä musiikin tahtiin. Positiot ja liikkeet itsessään menivät kivasti, kerran tuli kiire kun piti vaihtaa positiota jalkojen välistä oikean puolen seuruuseen ja astuin vain Einon yli sen kanssa, mutta kisoihin sitten täytyy ottaa se vähän kauniimmin. 🙂 Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, ja saadaan varmasti nätisti hoidettua tämä ohjelma 3.3. möllikisoissa!
Lauantaina oli jälleen Nadjan temppukoulu, johon olin varannut meille “häpeämisen” ja isolla ympyrällä juoksun. Häpeämisessä koira siis laittaa tassun kuonon päälle, eli ihan mahdottoman söpö liike. 🙂 Temppu opetetaan yleensä laittamalla teipinpala koiran kuonolle, ja jokaisesta teipin huitomisesta palkataan. Meidän tästä treenistä ei kuitenkaan tullut oikein mitään, sillä Einon teippikammo otti vähän liikaa ylivaltaa ja lopetin sitten Einon kiusaamisen kun tämä ahdistui niin teipistä. Saatiin kuitenkin kasa vinkkejä miten tehdä kotona esim. löysän ponnarin tai kankaan palasen kanssa tätä liikettä. Tämän kirjoituksen ensimmäinen kuva on otettu kun sain sen ainoan kerran teipin Einon kuonoon, ja hyvin hyvin nopeasti syötin jokaisesta huitaisusta nameja. Sen jälkeen se teippi ei enää mennytkään kuonolle.
Meidän ympyrällä juokseminen lähti kuitenkin todella kivasti käyntiin! Tehtiin ensin ihan pientä ympyrää niin, että Eino väkisinkin ajautui törppöjen ulkopuolelle. Palkka lentävä lelu ympyrän ulkopuolelle, koira ei saa tulla hakemaan palkkaa! Ympyrää saatiin suurennettua nopeasti, ja Eino oikeasti ymmärsi tehtävän todella nopeasti! Tälle ei vielä ole käskyä (tulee myöhemmin) joten nyt käytettiin “mennään” sanaa tässä innostavasti, jotta Eino lähti ravaamaan. Heti kun sanoin “mennään”, Eino tuli ensin ympyrän sisäpuolelle luokseni, sitten katsoi maahan, näki törpöt, ja lähti heti ravaamaan ympyrän ulkopuolelle! Tästä saatiin nopeasti versio, jossa Eino ei enää edes välillä käynyt törppöjen sisäpuolella. Alla vielä video meidän törppöjen ympärillä juoksemisesta. Tästä on todella hyvä jatkaa treeniä, sillä Eino hoksasi idean nopeasti, vauhti lähti kasvamaan ja ympyrää saatiin jo nyt suurennettua nopeasti. Tavoitteena on siis saada vauhdikas laukkaympyrä joka kattaa koko kisakehän. 🙂 Temppupäivästä sai muutenkin todella paljon ideoita mitä lähteä treenaamaan, mutta nyt meillä on jo monta keskeneräistä liikettä jotka pitäisi saada loppuun ennen kuin lähdetään mitään uutta opettamaan!
Eino oli häkissä suhteellisen nätisti ja hiljaa, päivän loppua kohden Eino hiljeni eikä enää haukkunut ihan yhtä paljoa. Sain seurattua muiden koulutuksia paremmin kuin minään aikaisempana kertana, joten edistystä häkissä olemisen kanssa on tullut hurjasti. 🙂 Loppupäivästä koettiin myös sellaisia ihmeitä, että vaikka muut haukkuivat oli Eino hiljaa kun juttelin tälle parin metrin päästä penkiltä. <3 Koulutuksen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain hämmentävää ja harmittavaa, nimittäin kun olin pakannut häkin ja tavarat autoon, ja mentiin pienelle kävelylle, Eino ontui toista etujalkaansa! Katsoin heti tassun ja kopeloin jalan, mutta mitään ulkoista ei näkynyt eikä Eino aristanut jalkaansa. Hämmentyneenä mentiin sitten takaisin autolle, nostin Einon takaluukkuun odottamaan ja kävin kysymässä jos Hanna, joka on koirahieroja, viitsisi katsoa nopeasti Einon jalkaa. Mitään aristusta ei ollut ja Eino antoi koskea ja vääntää jalkaa eri suuntiin. Myöskään liikkeessä ei näkynyt nyt enää mitään. Kuitenkin kun pääsimme taas Salosta kotiin, Eino ontui jalkaa kun menimme autolta sisälle. Sen jälkeen Eino ei kuitenkaan enää ontunut, mutta pidetään nyt silti pari päivää lepoa. Einon piti päästä leikkimään sunnuntaina Inkan kanssa, mutta ne suunnitelmat menivät nyt uusiksi ja katsotaan joskus toiste uusiksi sen kanssa. 🙂
Kuvat Nadjan koulutuksesta, kiitos Hanna Maines kuvien ja videon ottamisesta!