• Eva Bertilsson Turun Murrella

    Viime viikonloppuna Turun Murre järjesti maailmankuulun käyttäytymisanalyytikon Eva Bertilssonin (Carpe Momentum) koulutusviikonlopun. Eva Bertilsson on yhdessä Emelie Johnson Veghin kanssa kehittänyt startti- ja stoppinappulakonseptin, jolla eläimelle annetaan mahdollisuus sanoa kyllä ja ei esimerkiksi eri toimenpiteille. Tapahtuma kesti koko viikonlopun, sisältäen perjantaina luennon, ja lauantaina ja sunnuntaina oli sekoitettuna luentoa, keskustelua ja työskentelyä demokoirien kanssa. En pysty millään sisältämään koko viikonloppua tähän blogipostaukseen, enkä aio edes yrittää, mutta liitän tähän mielestäni tärkeimmät asiat joista lukija voi ehkä saada jotain irtikin. En ole vieläkään saanut edes omaksuttua kaikkea kunnolla, joten senkään vuoksi en yritä lähteä selittämään kaikkea, mitä tehtiin tai käsiteltiin viikonlopun aikana.

    Koulutus painottui etenkin omaehtoiseen koulutukseen, jossa siis annetaan eläimelle mahdollisuus kertoa milloin esimerkiksi toimenpiteen saa aloittaa, ja milloin riittää. Esimerkiksi näimme videon kissasta, joka itse tarjosi tassuaan, kynsiä leikattiin, ja kun kissa otti tassun pois, leikkuu loppui ja annettiin kissalle mahdollisuus päättää, koska jatketaan, vai jatketaanko. Samaten koiran treenitilanteessa vesipullon kaataminen voi tarkoittaa, että tämä on valmis treenaamaan, kun taas taukopaikalle lähtö tarkoittaa, että nyt on tauon paikka. Eläinten saadessa itse päättää luottamus ja itsevarmuus lisääntyvät, sillä tällä on kontrollia omasta elämästään. Tokikaan kaikesta ei voi antaa päättää, eikä se ole tarkoituskaan, mutta antamalla eläimelle valtaa päättää asioita omassa elämässään voi olla todella suuria ja positiivisia vaikutuksia. Näitä asioita voidaan kouluttaa positiivisilla vahvisteilla, tutustuttamalla vaiheittain eri ärsykkeisiin, sheippaamalla, yhdistämällä eri ärsykkeet ja antamalla startbuttonin, jolla eläin voi sanoa, koska saa aloittaa ja koska lopetetaan.

    Luennolla käsiteltiin uuden asian opettamista sen kautta, miten voidaan opettaa mahdollisesti hyvin pelottava asia niin, että se on koiran mielestä parasta ikinä. Tässä käytettiin esimerkkinä agilityn keinua, joka rämähtäessä maahan voi olla hyvinkin pelottava kokemus koiralle, ellei tätä ole kunnolla pohjustettu. Jakamalla uuden käytöksen ominaisuudet osioihin, kuten ääni, tärähdys, korkeus, voidaan jokaista eri ominaisuutta lähteä treenaamaan omana kokonaisuutena. Eli jos vain mahdollista, harjoitellaan yksi asia kerrallaan. Esimerkiksi kynsien leikkuussa erotellaan kynsisakset, tassun kosketus, ihminen tuijottamassa tassua jne. Osiot harjoitellaan yksitellen tehden treenistä mahdollisimman helppo ja hauska koiralle, joten esimerkiksi kynsisaksia pelkäävällä koiralla ei aloiteta kynsisaksista, vaan kynsisaksien sijaan harjoitellaan ensin muilla esineillä, kuten hiusharja, kynä, puhelin, kauha, mitä ikinä keksiikään käyttää. Eva painotti myös, että mitä useampaa polkua lähtee treenaamaan, sitä todennäköisemmin onnistutaan ainakin jossain polussa, jota pääsee jatkamaan.

    Vaikeutta lisätään asteittain, koko ajan seuraten koiraa. Jos tämä osoittaa epävarmuuden merkkejä, asia on liian vaikea, ja tehtävää tulee helpottaa riittävästi. Aina voi ottaa tauon tai nollata tilanteen. Jos koiralla kestää kauan tulla palkkauksen jälkeen takaisin, tehtävä on ollut liian vaikea. Jos koira näyttää siltä, että tehtävä on liian vaikea vaikka kesken kynnen leikkuun, tulee leikkuu jättää siihen eikä jatkaa loppuun asti. Eva totesi, että tämä etenkin on todella vaikeaa, sillä järki sanoo, ettei sillä viimeisellä kahdella millillä voi olla vaikutusta kokonaisuuteen, tai ihminen tiedostamatta yrittää tässä tilanteessa olla näkemättä merkkejä. Ei-vastaus voi olla myös alkuun ihan vain ilmeen muutos epävarmempaan suuntaan, eikä ole välttämättä niin selvä kuin tassun vetäminen pois. Se, miltä kyllä- ja ei-vastaukset näyttävät, ei ole merkityksellistä, kunhan niitä kuunnellaan. Käytöksellä nappia painaessa ei ole väliä, vaan sillä, että nappia painetaan.

    Tämä tulee myös muistaa, jos opetetaan jo olemassaolevaan käytökseen startbutton. Meilläkin leukakosketus kädelle on hyvin vahva, jolloin se ei välttämättä ole toimivin startbutton toiminnalle. Tällöin Eino saattaisi yhä painaa startbuttonia, vaikka toimenpide ahdistaisikin. Sillä toisaalla halutaan mahdollisimman hyvä ja pitkäkestoinen leukakosketus monenlaisen häiriön keskellä (koiratanssikisat), kun taas toimenpidettä tehtäessä halutaan koiran nostavan pää pois, jos tilanne on liian ahdistava. Tällaisessa tilanteessa tulee katsoa myös koiran kehoa, jos se indikoi tehtävän olevan liian vaikea. Tällöin myös voi palkata ei-vastauksesta, vaikka muutoin Eva ei palkkaisikaan ei-vastauksen antamisesta. Ympäristöä voi myös muokata sellaiseksi, että koira ymmärtää, kumpaa käytöstä ollaan nyt hakemassa. Leukatargetin lisäksi voi ottaa myös mukaan esimerkiksi katseen suunnan startbuttoniksi.

    Kouluttaessa tulee tehdä ympäristö ja tilanne mahdollisimman helpoksi onnistua. Eläimen oppimiseen, käytökseen, mielentilaan ja tunteisiin vaikuttaa sisäinen ja ulkoinen ympäristö. Jos vahvistepohja on kunnossa, ei myöskään epäonnistumisella ole väliä. Perustan ja pohjan rakentamiselle on annettava aikaa. Mitä pienempiä askeleita keksimme ottaa, sen helpompi on liikkua taaksepäin. Tärkeintä ei ole saada aikaan käytöstä, vaan kommunikaatiolinja, jolloin koira ymmärtää tällä olevan mahdollisuus valita. Luennolla käsiteltiin myös aihetta mitä tehdä, kun ei voi antaa vaihtoehtoa. Tällöin voidaan myös usein tehdä paljon asioita pakottamatta ja mahdollisimman epäahdistavasti ja ilman ylimääräistä stressiä. Poistamalla ylimääräiset stressitekijät ympäristöstä, tekemällä vain pakolliset toimenpiteet ja tuomalla ympäristöön omia tuttuja esineitä ja hajuja voidaan saada jo paljon aikaan. Meidän kynsienleikkuut tulevat näyttämään esimerkiksi seuraavanlaisilta jatkossa: toiset tehdään olohuoneessa, toiset makuuhuoneessa. Olohuoneen kynsienleikkuut tulevat olemaan ne, joita olemme tähänkin asti tehneet, eli Einolla ei ole juuri vaihtoehtoja valita. Toki annan palkkaa kuten aiemminkin, vapautan välissä pois, en pidä tassua väkisin paikallaan ja annan tarvittaessa tauon. Yksi uusi juttu saatiin kuitenkin tähän toimenpiteeseen: varoitus. Kun tehdään jotain epämukavaa, annetaan koiralle varoitus, että nyt se tapahtuu. Tällöin koira voi rentoutua ainakin muun ajan, ja jännittää vain sen hetken. Makuuhuoneen kynsienleikkuuseen otetaan ihan erillinen matto, siitä tulee todella kiva ja hyvä paikka, ja kynsienleikkuuta lähdetään treenaamaan hitaasti edeten pitäen huolen, että Einolla on koko ajan hyvä fiilis ja tällä on hauskaa.

    Demokoirina oli monta erilaista koiraa, joilla oli kaikilla hieman eri tarpeet ja eri haasteet. Lauantain treeneissä pyrittiinkin löytämään ratkaisuja muun muassa kynsienleikkuuseen, toisen ihmisen koskettamiseen ja miten opetetaan pitämään suuta auki. Sunnuntaina keskityttiin hieman erilaisiin toimiin, joissa ryhmä jaettiin neljään, ja joka ryhmällä oli oma koirakko joita pyrittiin auttamaan eteenpäin. Minä pääsin opettamaan tassunantoa, ja vaikka osallistuinkin todella aktiivisesti ehdottelemaan seuraavia askeleita (ihana kun pääsin tuollaiseen temppuryhmään, ne minä hanskaan! :D) niin sain paljon ideoita, miten lähteä opettamaan Einolle myös toisen tassun antoa. Joka ryhmä käytiin sitten lopuksi läpi porukalla nopeasti, että jokainen pääsi osallistumaan ja näkemään jokaisen ryhmäläisen edistymisen.

    Tässä postauksessa tuli käsiteltyä pääasiassa perjantain luennon asioita, mukana muutama juttu viikonlopulta. Viikonlopun keskustelut ja luento menivät kuitenkin sen verran pitkälle käyttäytymisteoriaan, että vaikka aihe olikin loputtoman kiinnostava, en osaa lainkaan tiivistää asiaa tähän postaukseen. Viikonlopun ansiosta minulla on kuitenkin todella paljon enemmän työkaluja toimia oman ja muiden koirien kanssa, ymmärrän paremmin käytöstä ja mitkä tekijät vaikuttavat käytökseen. Haluan ehdottomasti tutustua tähän aiheeseen enemmän, ja etenkin kun pääsen pidemmälle eri kokeiluissani Einon kanssa, jaan tänne kaikkia uusia ajatuksia joita viikonlopun ja oman käytännön harjoitusten perusteella on syntynyt. Yksi omaehtoinen juttu meillä on ollut jo jonkun aikaa käytössä: Eino saa päättää meidän lenkkien suunnat. 🙂 Ihan koko lenkkiä Eino ei saa valita, mutta sen tämä saa valita, että mihin suuntaan mennään ja vähän minkä mittainen lenkki tehdään. Nämä lenkkireitit ovat kuitenkin niin tuttuja Einolle jo, että menevät melko autopilotilla. 😀

    Olen huomannut tässä myös yhden todella jännän jutun. Eino on alkanut pelkäämään nyt aika paljon pimeää parin erittäin ikävän tapahtuman vuoksi, ja ollaan vähän saatu korjattua tilannetta nameilla palkkaamalla aina pelottavien juttujen tullessa tielle. Eino on saanut valita myös iltalenkkiensä reitin, ja on valinnut nyt todella monen illan ajan lähteä lyhyimmälle lenkille, jonka Eino tietää! Etenkin viime kesänä, kun oli todella kuuma todella kauan, tätä lenkkiä tuli kulutettua ihan liikaa. Einon ja oman hyvinvoinnin vuoksi ihan, mutta tylsäksi se kävi meille molemmille. Muutoin, jos käännymme tänne, Eino ei lähde kovin mielellään mukaan ja loppulenkistä saattaa jopa hidastella, mutta nyt Eino on päättänyt ihan itseä lähteä tälle reitille. Tämä oli todella ihana huomata, sillä vaikka Eino ei edes ymmärrä valitsevansa meidän reittiä, Eino osaa silti päättää itselleen sopivan lenkin. Päiväsaikaan tämä ei halua sinne, mutta illalla kun pelottaa, mennään lyhyt lenkki. Nyt Eino on kuitenkin hieman rohkistunut, ja vaikka tämä päättää kääntyä lyhyelle lenkille, tämä on lähtenyt pidentämään lenkkiä loppumatkasta. Eli hitaasti päästään tekemään koko ajan pidempiä lenkkejä, Einon ehdoilla. 🙂

    Kuvat ottanut Annette Wahlberg.