• Komentaja ja komennettava

    Komentaja ja komennettava. Nämä roolit vaihtelevat minun ja Einon välillä, välillä se olen minä jakamassa käskyjä ja kieltoja, mutta Eino on parin viime viikon aikana löytänyt myös äänensä ja oppinut komentamaan. Tätä tapahtuu muun muassa silloin, kun syödään pöydässä tai olen juuri kieltänyt repimästä lakanoita tai peittoa. Komentamisen kohteeksi ovat joutuneet Einon toimesta myös Peksu, lelut, toiset koirat, eli itseasiassa kuka tai mikä tahansa joka kieltää tai ei toimi Einon tahdon mukaisesti. Harvinaisen rasittava tapa, joka toivottavasti menee iän myötä tai huomiotta jättämisellä ohi!

    Yllä kuva meidän hissimatkasta, nykyään Eino saa mennä ihan itse! Riski vahingoille matkalla sisältä ulos on pienempi kuin muutama viikko sitten, eikä tuo 9 kilon mötikkä ole enää niin kevyt kantaa… Ainut ongelma on, että Eino viihtyy niin hyvin hississä, että usein sitä saa houkutella pois kun tämä jatkaa yöuniaan aamuisin hissimatkan ajan. Yritin myös ensimmäisen kerran miten Eino reagoi jäädessään yksin kiinni ja minä menen jonkin matkan päähän. Eino otti asian varsin lunkisti, haisteli ja ihmetteli miksei päässyt eteenpäin. Kävin vapauttamassa kun tämä alkoi hieman näyttää hermostumisen merkkejä, ettei kiinni jäämisestä tulisi jatkossakaan ongelmaa.

    Olemme lenkkeilleet nyt viime päivät hihnassa, ihan sen vuoksi, että tätä pystyy vahtimaan jälleen hieman paremmin, ettei saa syötyä mitään luvatonta. Myös namipurkkini namit menivät loppumaan, joten myös se motivaattori pysyä lähellä ja totella puuttuu… Eli kunnes pääsen shoppailemaan lisää herkkuja, Eino menee suurimman osan ajasta hihnassa. Välillä pitää kuitenkin päästä myös rallittamaan, mutta yllä olevasta kuvasta voi huomata, että tästä on kehkeytynyt pieni seikkailijasielu, ja vaikka kuinka kutsuin luokse, ei Eino korvaansakaan kääntänyt… Positiivista on, että vaikka Eino ilmeisesti pitää kiipeilystä ja jyrkistä pudotuksista, ei tämä vain hyppää alas, vaan jokin järki päässä kehottaa menemään varovasti alas.

    Eilen illalla aloitimme ruuan kanssa treenaamaan maahan menoa. Koska niitä nameja ei ole, tulee treenit hoidettua esimerkiksi lelupalkalla. Useammat toistot lelulla ovat kuitenkin hankalampia, joten maahan menon palkaksi valikoitui ruoka. Eino kiihtyy todella paljon ruuastaan, sillä ruokatreeneissä käytän jauheliha-nappulasekoitusta, jossa enemmän jauhelihaa. Tähän saa myös kaikki lisät laitettua kätevästi, kaikki menee hyvällä ruokahalulla alas! Muutama toisto, ja Eino jo tajusi käden avustuksella mennä maate. Tänään illalla (ellei Eino ole liian väsynyt pentukurssin jäljiltä) jatketaan treeniä niin, että mukaan tulee käsky. Ja tosiaan, tänään aloitetaan hieman kunnollisemmin treenit pentukurssin muodossa! Pentuleikkikoulu saatiin päätökseen, ja nyt siirrytään seuraavalle kurssille.

    Viime postauksesta jäi tosiaan hieman vajaaksi myös kuvaus siitä, miten Einon ja äitini valkoisenpaimenkoiran Gizmon tapaamiset ovat menneet. Aluksi Eino pelkäsi Gizmoa, tapasivat ensi kerran Einon ollessa häkissä auton takaluukussa ja Gizmo kävi haistelemassa häkkiä. Eino puolusti tilaansa valkoiselta pedolta haukkumalla niin kovaa kuin vain sai ääntä itsestään lähtemään! Gizmo otettiin pois, ja Eino ulos häkistä. Sen sijaan, että olisin joutunut kaivamaan pentua häkin syövereistä tämän pelätessä tulla ulos, Eino lähti heti työntymään ulos häkistä Gizmon perään. Kävimme pienellä kävelyllä, ja vaikka Eino väisti ja lähti karkuun heti Gizmon kääntyessä kohti, otti tämä nopeasti välimatkan kiinni ja yritti lähestyä Gizmoa. Ilta menikin niin, että Eino pysytteli sohvalla minun ja Peksun välissä Einon turvallisuuden vuoksi. Tämä kun oli sen verran pieni ja Gizmo ei tajua, että tämä pentu saattaa loukkaantua kun tassu läväytetään täysillä keskelle selkää. Kun Eino hiljentyi ja lopetti haukkumisen, pääsi Gizmo haistelemaan Einon, ja tarkkaan haistelikin koko pennun läpi. Pientä leikkimistäkin kaksikko sai aloitettua, mutta meno yltyi nopeasti liian rajuksi useaan otteeseen. Pienen tauon jälkeen leikki näytti aina ihan siistiltä taas. Gizmo kun ei tajua Einon rajoja, eikä Eino todellakaan tajua omia rajojaan. Ei sillä että itsekään tietäisin, mutta varmuuden vuoksi himmailtiin menoa.

    Meni viikko, ja kaksikko pääsi tapaamaan jälleen. Eino oli kasvanut hieman, ja rohkistunut huomattavasti. Pidimme koiria alkuun ulkona yhdessä vapaana, mutta Gizmon astellessa turhan useasti Einon päälle, pidimme koirat syömisen ajan erillään. Myöhemmin uskallettiin pitää koiria jälleen yhdessä vapaana, kun Gizmon pahin energiapiikki ja innostus oli mennyt ohi. Einokin alkoi olla väsynyt, mutta se ei tämän menoa hidastanut lainkaan. Leikki yltyi useasti liian rajuksi, mutta meno oli suhteellisen tasavertaista silloin, kun Gizmo meni maate ja ainakin päät olivat samalla korkeudella. Kun Eino nostettiin sohvalle, muuttui leikki jälleen tasavertaisemmaksi. Leikki meni siihen, että Eino oli maate selällään sohvalla pureskellen Gizmon korvia ja poskia, kun Gizmo tökki nenällään ja piti kitaansa Einon tassun tai kaulan ympärillä. Gizmo käyttäytyi kyllä todella mallikkaasti, sillä vaikka Eino ei varmastikaan yhtään säästellyt puremisen kanssa, Gizmo ei ottanut lainkaan kiinni vaan vain piti suutaan auki purematta lainkaan. Kyllä näistä aikamoinen kaksikko vielä saadaan, Eino kasvaa kovaa vauhtia, ja kohta täytyy alkaa sanoa Einolle että himmaa menoa! Jo viime kerralla Gizmo olisi mennyt mielellään nukkumaan, kun Eino taas olisi mennyt heti härkkimään ja alkoi haukkumaan, kun ei päässyt retuuttamaan Gizmoa.

  • Pieniä pentuja ja isoja pentuja

    Tähän alkuun hieman rästikuvia, siitä kun Eino ja Rambo tapasivat sekä siitä, kun Eino ja Jymy olivat uimassa Maskussa. Seisotuskuvia on myös otettu joka viikolta, niitä voi käydä katsomassa Eino-välilehdestä!

    Kävimme myös vierailemassa Einon kasvattajan Benitan luona yhdessä Susannen ja Jymy-veljen kanssa, joka ei ole nähnyt pentuja tosiaan sitten 7 viikon ikäisinä, ja nyt pennut täyttivät 11 viikkoa. Benitalle on myös syntynyt 6.8. pentuja, ja sain kunnian käydä kurkkaamassa näitä alle viikon ikäisiä tollerinalkuja! Kuvia piti tietty myös napsia. Sain samalla käynnillä Einon rekisteritodistuksen, Kennelliiton jalostustietojärjestelmään pennut olivat tulleet jo jokin aika sitten, mutta nyt pääsisin muuttamaan Einon omistajatietoihin oman nimen! Siellä se nyt myös on, ja linkki jalostustietojärjestelmään löytyy Eino-linkin takaa. 🙂 Viihdyimme Benitan luona jonkun tunnin, kunnes meidän oli lähdettävä. Alla olevissa kuvissa alimmalla rivillä on Eino ja Jymy isoisoäitinsä Amien kanssa. 🙂

    Vanhemman siskoni kaksi lasta tulivat nimittäin luokseni pariksi tunniksi, ja molemmat olivat aivan tohkeissaan päästessään jälleen näkemään Eino-koiraa. Eino-koira oli kuitenkin väsynyt veljensä kanssa leikkimisestä, joten tämä lähinnä nukkui lasten vieraillessa. Tämä sopi minulle kuitenkin paremmin kuin hyvin, vähemmän liikkuvia tekijöitä joita täytyy pitää silmällä. Lisäksi Einolle olisi tullut raskas päivä ilman kunnon päiväunia, sillä menimme vielä myöhemmin kiertämään Turussa järjestettävän Aura Festin alueen ympäri! Lavalla taisi olla Teflon Brothers, kun olimme lavan edustalla johon musiikki kuului parhaiten. Eino pärjäsi hienosti, sillä alun jännityksen jälkeen tämä keskittyi lähinnä nappaamaan kaikkea luvatonta maasta kuin ihmettelemään ihmisiä ja melskettä. Aura Festin kiertämisen jälkeen menimme vielä käymään Peksun siskon luona.

    Näiden lisäksi ollaan käyty Murren pentuleikkikoulussa pariin otteeseen, siellä on ollut enemmän pentuja kuin ensimmäisellä kerralla ja Eino on ollut myös hieman enemmän hereillä jaksaakseen leikkiä. Toisella käynnillä teemana oli erilaiset paikat ja alustat, ja paikalle oli tuotu agility-putken tapainen putken pätkä, joka oli normaalia putkea huomattavasti korkeampi. Eino oli ensimmäinen sinne uskaltanut, todennäköisesti vain siksi kun heitin putkeen namin ja tämähän menee vaikka minne jos ruokaa vain on tarjolla! Siellä oli myös tasapainotyynyjä, joihin Eino meni heti seisomaan kuin mikäkin ammattilainen. Eilisessä ryhmässä huomasin, että Eino alkaa rähistä helpommin ollessaan väsynyt. Pitää enemmän ääntä eikä leiki enää yhtä hillitysti. Kun meno meni liian villiksi, otettiin pennut kiinni ja vietiin rauhoittumaan. Huomasin myös, että Eino ei kuunnellut minua aivan yhtä hyvin kuin ennen. Oma vika kyllä, kun namit ovat useamman lenkin ajan unohtuneet matkasta. Ihmekään, ettei kiinnosta tulla luokse ja totella!

    Muuten ollaan treenailtu istumista, katsekontaktia sekä pyörimistä. Olemme viettäneet enemmän aikaa keskustassa Peksun luona, ja pentu on päässyt myös mukaan töihini. Kätevintä on kuitenkin se, että työpaikkani on alle kilometrin päässä Susannen luota! Olen siis vienyt Einon sinne aamupäiviksi, ja käynyt sitten hakemassa tämän töihin päivällä. Eino on siis päässyt riekkumaan Jymyn kanssa aamuiksi, ja sitten olen ottanut valmiiksi leikitetyn pennun nukkumaan päikkäreitä töihin. Koska olen pystynyt ottamaan Einon mukaan kaikkialle, varsinaisia yksinolo-treenejä on tullut todella vähän. Tämä kuitenkin korjattiin viime viikolla, kun yhtäkkiä Eino piti jättää usein yksin useiksi tunneiksi. Tämä kuitenkin selvisi pitkistäkin ajoista, viisi ja puoli tuntia oli pisin aika, joten ehkä uskallan ja raaskin jättää tämän yksin koulupäiviksi, kun koulu alkaa tosiaan ensi viikon tiistaina 22. päivänä.

    Eino pääsi alkuviikosta viettämään tupareita kaverini mökille, ja näki siellä myös hevosia ensimmäistä kertaa. Näytin hevoset tälle sylistä, kun hevoset olivat kauempana. Eino suhtautui hieman epäluuloisesti, mutta kun laitoin tämän maahan, ei hevoset kiinnostaneet enää lainkaan vaikka ne pystyikin näkemään. Eino on kyllä aika mahtava, pakko sanoa.

  • Maaseutua ja hieman treeniä

    Pitkästä aikaa ehdin taas kirjoitella tänne! Paljon on ehtinyt tapahtua viikossa, ja kamerakin on päässyt hieman enemmän mukaan. Muutaman päivän sisään tuli vahingossa napsittua yli 900 kuvaa.. Tähän myös huomio, että tämä blogi ilmeisesti päivittää päivämäärät sen mukaan milloin tekstiä on viimeksi muokattu. Yritän saada muutettua sen niin, että aina kun käyn korjaamassa kirjoitusvirheen päivämäärä ei siirtyisi muutamalla päivällä. Silloin on hieman mahdollisempi pysyä perillä milloin ollaan oltu missäkin. 🙂

    Viime perjantaina oli ensimmäinen työpäiväni kahteen viikkoon, sitten sen kun Eino haettiin. Peksu lupautui kuitenkin vahtimaan pentua päivän ajan, ettei tämän heti tarvitsisi jäädä kahdeksaksi tunniksi yksin. Oli myös mahdollisuus, että ottaisin Einon mukaan, mutta sitä varten oli helpompi odottaa lyhyempää päivää ja vasta sitten ottaa poika mukaan. Siellä kun on pieni lapsi ja kaksi kissaa, jotka eivät ole juurikaan koiria nähneet, eikä Einokaan ole ehtinyt näkemään kissoja lyhyen elämänsä aikana. Olin töissä muutaman tunnin, kun totesimme työnantajani kanssa, että kyllä Eino tässä pärjää kun voimme olla paljon ulkona. Niinpä ilmoitin Peksulle, että Eino pääsee sittenkin töihin, ja lähdin hakemaan pentua. Sain myös kuulla, että nämä olivat treenanneet istumista sisällä ja ulkona sinä aikana kun olin töissä, taitavat pojat!

    Matka töihin oli ensimmäinen laatuaan, jolloin olin yksin liikenteessä, ja Eino oli täysin hiljaa! Päästessämme perille Eino lähti nopeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, ja yritti myös antaa työpaikkani lapselle pusuja. Olin myös täysin yllättynyt ja ylpeä pentuni käytöksestä kun pieni lapsi kiljui, huitoi ja juoksi karkuun lähtiessämme liikkeelle. Ja mitä teki Eino? Ei mitään! Lapsi teki tätä vain innostuksesta ja jännityksestä kun ei ole nähnyt niin läheltä pientä koiraa, mutta näin mielessäni vain kauhukuvia saalisvietin syttymisestä ja että Eino lähtee vähintään jahtaamaan toisen juostessa karkuun kirkuen. Mutta ei niin mitään. Hetken kun olimme ulkona alkoi asiat mennä jo paremmin, eikä kiljumistakaan kuulunut niin paljoa enää. Kävimme myös sisällä kurkkaamassa miten Eino reagoi kissoihin, sekä erityisesti katsomassa miten kissat reagoivat Einoon. Molemmat yllättivät käytöksellään, ja näyttää siltä, että Einon uskaltaa jatkossakin tuoda töihin! Ja ainiin, matka töistä kotiin, aivan hiljaa.

    Lauantaina ehdin ottaa Einosta hieman 9vk-kuvia, ja saipa tämä myös leikkikaverin leikittämään kesken aamulenkkeilyn! Lähdimme myöhemmin samana päivänä viettämään viikonloppua Nousiaisiin, jossa Eino pääsi taas leikkimään Telman kanssa. Hetken aikaa kaksikko jaksoi vetää rallia pitkin pihaa, mutta kuumuuden vuoksi leikki laantui aika nopeasti. Tai no, Eino olisi jatkanut, mutta tämän omaksi parhaaksi keskeytimme leikit. Oli ihana huomata, miten hyvin Eino pysyy vapaana pienellä alueella vaikka mitään erikoisempaa ei tapahdukaan. Yön nukuimme asuntoautossa, enkä muista että olisimme ennen nukkuneet muualla kuin kotona. Enkä muista, että tämä olisi ollut näin väsynyt ennen! Nukkui hyvin koko yön ilman ulkoilutusta, välillä heräsin kurkkaamaan jos tämä vielä nukkuu.

    Sunnuntaina noustiinkin sitten porukalla ja lähdimme mustikkametsään! Mukaani tulivat siis Eino ja Peksu, joista kumpikaan ei jakanut intohimoani mustikoiden poimimiseen, mutta kiltisti jaksoivat pitää minulle seuraa siitä huolimatta. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Maskua, jossa Eino pääsisi ensimmäistä kertaa sitten kasvatilta poistumisen leikkimään veljensä Jymyn kanssa! Alkuun molemmat olivat hieman varautuneita, mutta nopeasti lähtivät leikkimään ja repimään toisiaan kilpaa. Hauskaa näytti olevan! Valitettavasti meidän piti lähteä reilun tunnin päästä, mutta pojat tulisivat kyllä jatkossakin pääsemään leikkimään keskenään. Myöhemmin suuntasimme kohti Ylänettä Peksun vanhempien luo, jossa viettäisimmekin aikaa aina keskiviikkoon asti.

    Yläneellä treenit hieman jäivät, vaikka uusia kokemuksia tuli siitä huolimatta joka päivälle. Maanantaina olikin hurja päivä pienelle, kun tämä sai ensimmäistä kertaa leikkiä variksen siiven kanssa sekä pääsi ensimmäistä kertaa uimaan! Varis oli erittäin kiinnostava, ja Eino kanniskelikin tätä erittäin tyytyväisenä ja ampaisi perään kun heitin sen vähän matkan päähän. Uiminen taas ei mennyt aivan niin hyvin, eikä Eino meinannut millään ymmärtää miksi joku haluaisi veteen. Kun menin edeltä veteen Einolla ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja (tämän mielestä) kuin tulla perässä, eihän tämä voi jäädä yksin pelottavalle rannalle! Lopulta Eino meni uimaan yhteensä kaksi kertaa, mutta ei kyllä näyttänyt erityisesti nauttivan tilanteesta. Kyllä tästä vielä uimari saadaan! Myöhemmin leikattiin vielä kynnet ja treenailtiin yksittäin käskyjä.

    Tiistai meni rentoutuen, vähän näytin variksen siipeä taas (jonka Eino repi). Mustikkametsässä oltiin pari tuntia, ja treenattiin “jätä” käskyä ruuan kanssa. Keskiviikkona taas tapahtuikin enemmän, kun oltiin meidän aivan ensimmäisissä treeneissä! Kyseessä oli pentuleikkikoulu, eli ei aivan treenit, mutta ainakin ensimmäinen kurssi koskaan. Eino ei oikein lähtenyt leikittämään muita mitä normaalisti tekee, vaan kierteli pitkin seiniä ja haisteli lattiaa, ja meni kerjäämään nameja muilta. Jälkeenpäin ajateltuna (nyt kun pentu on nukkunut lähes puolitoista vuorokautta) tämä oli vain väsynyt, joten ehkä ensi viikolla tämä olisi jo riehakkaampi ja tutustuisi muihin koiriin!

    Kuvat lisään myöhemmin, nyt matkaamme vanhimman siskoni luo viettämään päivää!