-
Muutto ja treenisuunnitelmia
Tässä viime viikkoina on tapahtunut jälleen todella paljon, muun muassa uuteen asuntoon muutto! Välissä on ollut myös parit treenit, yhdet (ja viimeiset alkeis-treenit) rally-tokotreenit jäivät välistä muuton vuoksi. Muuttoon Eino on reagoinut suhteellisen rauhallisesti, mitä nyt edelleen viikon jälkeen vahtii tavallista enemmän ja ilmoittaa kaikista äänistä. Pieniä muutoksia tuossa pienessä pojassa oli myös havaittavissa, kuten tassujen nuoleminen ja narulelun lankojen syöminen (veikkasin närästystä syyksi, joka taas on aiheutunut stressistä) ja että pari kertaa normaalia enemmän on jahdannut häntäänsä. Voi olla myös että kuvittelen, mutta Einosta on tullut paljon läheisriippuvaisempi ja tykkää tulla paljon enemmän lähelle. Tämä kyllä saattaa johtua myös siitä, että sohvan puuttumisen vuoksi olemme katselleet televisiota matolta ja Einolla on suhteellisen vapaa pääsy syliin siitä. 🙂 Luopumista on tullut myös tehokkaasti treenattua samalla, kun meillä on ollut lautaset sylissä ja koira muutaman kymmenen sentin päässä. Myös pari suurempaa eroa tavalliseen on ollut, kuten ruuan jättäminen kippoon ja se, että Eino oli alkuun helpommin kiihtyneemmässä tilassa ja siitä kesti palautua kauemmin kuin mitä esimerkiksi nyt menee kun Eino on päässyt asettumaan paremmin kodiksi.
Ennen muuttoa rally-tokossa treenattiin tasapainotyynylle nousua ja eteen tuloa sen avulla, sekä myös kiertämistä siinä niin, että etutassut pysyvät koko ajan tyynyn päällä. Eino handlasi tämän todella hyvin, olemme muutenkin jo treenanneet aiemmin pesuvadin päälle tuloa joten tämä oli Einolle tuttua puuhaa. Kiertäminen onnistui myös hyvin, kunhan itse vain löysin oikean tekniikan siihen ja osasin sanoa Einolle mitä pyydän. Auran Nuuskujen treeneissä ollaan myös käyty, ja nekin loppuivatkin viime lauantaina. Viime treeneissä oli muun muassa luoksetuloa ja noutoa, joka oli todella mielenkiinoista! Päästiin Einon kanssa jälleen pidemmälle, ja saatiin hieman lohdutusta että en minä niin myöhään ole liikkeellä ja että koska kyse on pennuista, ei näiltä voikaan odottaa täydellistä osaamista tai keskittymistä. Eino muun muassa lähti jäystämään damia kun harjoiteltiin kantamista, ja pitoa harjoitellessa lähti vetämään damia tai viemään pois. Mutta hitaasti päästään tästä pidemmälle kunhan vain muistan treenata myös tätä, taippareita kun ei tuurilla hoideta..
Treeneissä oli myös houkutusten highway, jossa oli aseteltuna leluja ja dameja kahteen riviin ja keskelle jäi reilu pari metriä leveä “tie” jota pitkin koiran tulee juosta luokse. Eino näki tennispallot ja damit, ja ampaisi myös sinne kun kutsuin tämän luokseni. Eino ei kylläkään koskenut leluihin, vaan jäi pohtimaan siihen aloilleen mitä tekee. Kun tämä sitten päätti että minä olen kiinnostavampi kuin tennispallot (kiljuin varmaan kuin hullu siinä kohtaa yrittäen innostaa Einoa tulemaan luokse) ja laukkasi iloisesti luokseni. Siitä sitten kehut ja kunnon palkat, sekä tietty lelulla leikkimistä. Toisella kertaa ei ollut kysymystäkään kumpi voittaa, vaan Eino ampaisi täysillä luokseni heti kun tätä kutsuin. Jälleen suuret kehut ja namit pojalle! Treeneistä saatiin myös ohjeet jättää namit taskuun seuruun aikana, sillä nyt Eino seuraa vain kättäni, joka on asetettuna eteeni mahan kohdalle. En ihan vielä jätä nameja pois jotta voin palkata tarpeeksi nopeasti, mutta jo käden siirtäminen selkäni taakse osoittautui haasteelliseksi. Parin palkkauksen jälkeen Eino kuitenkin tajusi mistä on kyse, ja katse suuntautui ylemmäs silmiini, kuten kunnon seuruussa kuuluukin olla. Aivan mahtavaa! Vielä kun saisi aikaiseksi liittää sanan seuruulle, sillä Eino osaa sen jo todella hyvin ja käytös pitäisi todellakin jo nimetä.
Ilmoitin myös Einon Turun näyttelyyn joka on tammikuussa, hurjaa! Nyt vain ahkerampaa seisomisen treenausta siis!
-
Kolme varista, istui aidalla…
Jes, aktiivisempaa päivitystä pitkästä aikaa! Kirjoittelin viimeksi perjantaina, mutta tässä kahden päivän aikana on tapahtunut taas sen verran paljon että parempi tehdä päivitys tähän väliin kuin taas jättää se parin viikon päähän.
Olimme eilen jälleen Auran Nuuskujen pentukurssilla, jossa tällä kertaa treenattiin yhteistyötä ja kontaktia muiden lähellä. Näissä treeneissä Jymykin oli mukana tuomassa oman haasteen mukaan treeneihin, mutta hyvin meni veljen läsnäolosta huolimatta ja Eino jaksoi keskittyä hienosti! Teimme ohitusharjoituksia, seisoimme ringissä yhden koiran aina kiertäessä ringin ympäri ja pujottelua toisten koirakoiden ollessa pujoteltavat kohteet. Tämä oli mukavaa vaihtelua, tällaista treeniä meillä ei olekaan ollut ennen. Eino piti hyvin kontaktin ja pysyi seuruussa (paitsi pari kertaa karkasi seuruusta kun päästiin jonkun tutun kohdalle…) kaikissa tehtävissä hyvin.
Teimme myös hallin tyhjässä osassa hieman rally-tokotreenejä itseksemme kun aikaa liikeni, ja Einon käännökset oikealle seuruussa ovat todella hyviä, tämä pysyi koko käännöksen ajan aivan vieressä vaikka en liikkunut paikaltani yhtään vaan pyörin paikallani. Uskon että Einon lihaksisto ja maltti on parantunut tässä parin viikon aikana niin, että tämä onnistui ilman että Eino karkaa sivulta kauemmas tai edemmäs. Harjoittelimme myös jälleen paikalla oloa maassa ja istuaaltaan, jotka ovat molemmat parantuneet viime aikoina jälleen. Saattaa johtua siitä, että niitä on myös treenattu enemmän… 🙂 Treeneissä harjoiteltiin myös luoksetuloa, joka Einon osalta meni todella hyvin, mutta ennen kuin oli meidän vuoromme halusi Eino jo osallistua ja juoksi erään naisen luokse tämän hihnan livetessä otteestani ja kun en ollut lainkaan varautunut siihen, että Eino saattaisi karata minulta. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti, että ainakin “tänne”-käsky on vahva kun vieraidenkin luokse juostaan toisten koirien ohi ilman ongelmaa!
Treenien jälkeen menimme Skanssiin Jymyn ja Neelan kanssa, kun sain tietää että sinnekin saa tulla koirien kanssa. Kauppakeskuksessa emme olekaan ennen olleet, mutta eipä Einoa kauheasti jännittänytkään. Uudet hajut vain kiinnostivat alkuun enemmän kuin minä, mutta kun myöhemmin menimme kävelemään ympäri kahdestaan niin Eino kulki hyvin sivullani eikä hypellyt ihmisten eteen tai lähtenyt omin luvin tutustumaan muihin. Kauppakeskuksessa saimme myös paljon huomiota osaksemme, kun kaksi puolivuotiasta jätkää pyörivät lattialla ja pureskelevat toistensa korvia ja tassuja, sekä yksi 15 viikkoinen Neela joka ihmetteli maailman menoa hillitymmällä tyylillä. Tänään aamulla menimme myös uudestaan Skanssiin, nimittäin ostamaan Einolle ihan super palkkalelu ja uusi hihna; sellainen, joka ei varmasti lipeä käsistä kesken treenien!
Tänään meillä oli kello 12 Paimion Hiekkahelmessä varis- ja damitreenit, joka oli Novascotiannoutajat ry, Salon ja Turun alueen järjestämä treenitilaisuus. Super palkkalelu olikin juuri siksi hommattuna, että saisin vaihdettua damin siihen. Einoa kun niin kovasti kiinnostaa damit ja niiden kanniskelu, että tarvittiin perinteisiä lelujamme kiinnostavampi palkka näitä treenejä varten. Varista Eino ei ole nähnyt sitten pentutreffien kuukausi sitten, jolloin varis kiinnosti mutta siihen ei koskettu kuin hieman. Kantamisesta ei ollut tietoakaan vielä silloin. Aloitimmekin tänään varisten kanssa, ja Eino oli ensimmäinen ryhmästämme joka pääsi treenaamaan variksen kanssa.
Erona edeltäviin varistreeneihin oli se, että Eino oikeasti halusi koskea varikseen ja se kiinnosti todella paljon. Nyt pienellä kannustamisella varis otettiin suuhun ja sitä kannettiin, joskin todella pinnallisella otteella. Eino lähti hyvin heittojen perään ja lähti kantamaan varista. Eino lähti myös hakemaan varista kun se ensin kannettiin kauemmas, eli lähtee myös muun kuin pelkän heiton kanssa hakemaan varista. Tästä lyhyestä treenistä opittiin Einon kanssa kyllä aivan valtavasti, ja saatiin eväät mistä lähteä rakentamaan noutoa pidemmälle. Treenin loppupuolella Eino myös näytti, että taippareiden läpäisy on vain minun jaksamisestani kiinni. Eino otti variksen suuhun, tepasteli sen kanssa vähän matkan päähän ja jäi seisomaan varis suussa tuijottaen muita koirakoita pitkäksi aikaa. Tästä Eino sai suuret kehut, sillä varis oli juuri oikeassa nouto-otteessa ja varis pysyi suussa kauan eikä vain pienen matkaa. Saatiin paljon ohjeita jatkoon, ja erityisesti mihin aikaan täytyy palkata ja mistä palkataan.
Varisten jälkeen siirryimme odottelemaan, että seuraava treeni alkaisi. Silloin olisi luvassa noutamista damien kanssa, jota ollaan treenattu kotonakin, joskin aivan liian vähän (kuten kyllä varistenkin kanssa). Damien kanssa katsottiin ensin, miten Eino noutaa ja mitä siinä tapahtuu. Meillä ei ole ollut noutoon mitään sanaa, joten damin heitosta Eino pääsettiin se hakemaan, ja rallatteluksihan se meni. Eino lähti juoksemaan dami suussa eikä luoksetulosta ollut tietoakaan. On kuulemma hyvin yleistä, että tollerit lähtevät omimaan dameja eivätkä niitä halua palauttaa. Noutajilla kun on luontainen taipumus lähteä noutamaan sitä, mutta ei palauttaa noudettua esinettä, joka täytyy opettaa ihan erikseen. Saimme harjoitteeksi tehdä muistinoutoa, jossa veimme ensin Einon kanssa kaksin damin paikalleen, ja palaamme sieltä pois yhdessä. Sen jälkeen pieni odotus, ja lähetys damille. Eino palasi suoraa linjaa minun luokseni, mutta jatkoi myös suoraan ohi. Muistin siinä jossain kohtaa että minulla on superlelu taskuni takataskussa, ja sen nähtyään Eino vaihtoi mieluummin damin leluun.
Tämän perusteella saatiinkin ohjeeksi treenata Einon kanssa erityisesti palautusta, sillä nouto sujui niin hyvin siihen asti. Oli kyllä todella hauskaa oppia uusia asioita ja sellaisesta aiheesta, josta minulla ei ole ollut aavistustakaan miten lähteä treenaamaan! Nyt on hyvät ohjeet mistä lähteä rakentamaan noutoa ja saada siitä sellainen kuin sen kuuluu olla. Oli kyllä hauska kun kerroin siitä, mitä ollaan treenattu tähän asti damin kanssa. Oli kuulemma “perus nouto”. Minulle se on ollut todella vaikea ymmärtää mikä ajaa koiran noutamaan sen esineen, eikä mikään tästä ole ollut “perus”-asioita, vaikka koiralle se sitä olisikin. 🙂 Nyt tässä vieressä makaa jälleen kerran aivan todella väsynyt tolleripoika, joka on kintut kohti taivasta. Einon päivä ei kuitenkaan loppunut vielä siihen, sillä menimme vielä koko porukka katsomaan Myllyn ilotulituksia. Pysyimme kylläkin etäämmällä, katseluetäisyydellä kuitenkin josta kuului vielä pauketta aivan tarpeeksi, mutta pysyttelimme autossa emmekä menneet katsomaan niitä ulkopuolelle. Alun jännittämisen jälkeen Eino vain tyytyi kuuntelemaan rakettien pauketta sylissäni, ja kun lähdimme pois alkoi Eino nukkumaan jälleen. Eli tämän perusteella uuden vuoden pitäisi mennä myös ihan sujuvasti, mahtavaa!
Ohessa kuvia meidän Yläne-viikonlopulta. 🙂
-
Käännöksiä ja häiriötreenejä
Jälleen pitkä päivitystauko, mutta treenien lisäksi meillä ei ole kovin kummoista tapahtunut. Olemme käyneet rally-tokon alkeiskurssilla jo kolmesti (hurjaa, jo kolmet treenit takana, tarkoittaa että meillä on vain kahdet jäljellä!) ja Auran Nuuskujen pentukurssilla kahdesti. Tuntuu että tämä syksy on oikein lentänyt ohi, ja että tuo pieni pentu on aikuistumassa kovaa vauhtia. Pentu on nykyään jo teini, joka on opetellut viime aikoina jalan nostelua ja tyttöjen perään huutelua, ja lenkeillä haistellaan kovin tarkkaan eri hajuja.
Rally-tokossa olemme treenneet seuruuta (pitäisi vain opettaa vielä se sana “seuraa”) ja käännöksiä seuruun aikana eri suuntiin ja eri muodoissa, sekä tämän lisäksi olemme harjoitelleet pujottelua ja askeleen ottamista oikealle. Myös istumista sivulta olemme harjoitelleet, ja viime treeneissä otimme mukaan myös sivulta maahan menon. Viime treeneissä teimme myös ensimmäistä kertaa rataa! Kyseessä oli vain muutaman kohdan rata, mutta oli hauskaa päästä tekemään monta liikettä putkeen eikä vain harjoitella samaa liikettä monta kertaa putkeen. Rally-toko on kyllä ollut hauskaa, ja sitä tullaan jatkossakin harrastamaan sillä Einollakin on selvästi hauskaa treeneissä. Varsinkin, kun löysin sille vihdoin todella palkkaavan lelun. 🙂
Auran Nuuskun pentukurssilla olemme harjoitelleet meille tuttuja asioita, mutta silti Eino on ollut huomattavasti levottomampi sillä hallilla. Asiaan vaikuttaa myös se, että siellä on kaikkea muuta kiinnostavampi veli Jymy! Se onkin meidän suurin haasteemme, nimittäin olla kiinnostavampi kuin Jymy ja saada Eino edelleen keskittymään. Ensimmäisissä treeneissä Eino pitikin mekkalaa piippaamalla mitä tämä ei sitten taas muualla ole ennen tehnyt. Toisissa treeneissä Eino oli jo hiljasempi, mutta Jymy ei ollut sillä kertaa paikalla. Huomenna mennään taas jolloin Jymy tulee myös paikalle, eli jälleen mahtavaa häiriötreeniä meille!
Tästä postauksesta jää nyt kuvaton, vaikka minulla olisi Yläneeltä otettuja kuvia toisella koneella. Ne saavat jäädä siis toiseen kertaan. 🙂 Tänään on myös Einon nimipäivä, joita ollaan juhlittu siivoamalla lattioita kun poika on taas kerran syönyt jotain sopimatonta ja saanut mahansa sekaisin! Nyt mennään siis kaurapuuroa ja jauhelihaa uitettuna veteen -dieetillä, pieniä annoksia että saadaan pojan maha kuntoon taas.
-
Treeniä treeniä!
Eino on toipunut oikein hyvin aivotärähdyksestään, ja on jälleen oma reipas itsensä. Pari päivää otimme hieman rauhallisemmin ja tehtiin vain lyhyitä remmilenkkejä, mutta lauantaina Eino pääsi mukaan töihin. Kävimme ennen töitä aamulla pidemmällä lenkillä jotta tämä olisi rauhallinen työpaikallani, mutta eipä se juuri mihinkään vaikuttanut. Pentu pinkoi ja leikki ja touhusi sisällä loputtoman energiansa voimin, ja kun olimme tekemässä lähtöä mentiin koko porukka pihalle, jolloin Eino ja lapsi juoksivat pihaa edes takas vieretysten – Eino toki inan nopeammin kuin kaksivuotias lapsi.
Sunnuntaina menimme äidiltäni saadulle koiratanssitunnille. Tämä oli itse luonnetestissä viikonloppuna ja tuli takaisin valiokoiran kanssa! Koska viikonloppu oli kuitenkin raskas, päästiin treenailemaan heidän treenivuorollaan Qublikseen. Saimme treenata ensin pujottelua, ja koska ollaan treenattu “piiloon” menemistä jalkojen väliin, oli temppu Einolle hyvinkin helppo. Harjoittelimme kyllä niin, että pujoittelu aloitetaan niin että Eino tulee edestä jalkojen väliin, kun taas piiloon mennessä Eino tulee takaatani jalkojen väliin. Teimme pujottelua ensin pelkästään niin, että seisoin paikaltani, mutta myöhemmin kotona olen pikkuhiljaa alakanut lisäämään myös omaa liikettä mukaan niin, että itse kävelen ja Eino pujottelee.
Toinen asia jota harjoiteltiin oli peruuttaminen. Se nyt ei mennyt aivan niin hyvin, mutta johtuu lähinnä omasta hitaudesta kertoa Einolle mitä oikein haluan. Kun sain omat liikkeeni nopeammiksi ja palkattua Einoa aina oikeasta asiasta. Sitäkin ollaan hieman treenailtu tässä jälkikäteen, mutta sisätiloissa se on haastavaa tilan puutteen vuoksi ja ulkona en tiedä mahtaisiko tämän keskittyminen riittää tehtävään. Mutta ainakin ollaan saatu lähtökohdat treenata lisää hauskoja temppuja. 🙂
Tämän lisäksi ollaan käyty viimeinen tunti jatkopentukurssia, jossa myös kysyttiin kiinnostusta rally-tokon alkeiden ryhmään. No tietty! Jatkokurssilla treenailtiin esineen kiertoa jonka Eino tajusi hurjan äkkiä. Tai ainakin kiersi tötterön, mutta pitäessään kontaktia minuun ja kun otin enemmän etäisyyttä Eino meni aina tötteröä päin. Noh, onneksi tämä ei ole niin herkkis että siitä hetkahtaisi mitenkään! Tämän lisäksi treenailtiin paikallaan oloa ja kontaktissa sivulla kulkemista, ei kuitenkaan vielä seuraamista vaan sen esiasteita. Tässäkin Eino on hyvä, malttaen suhtaallisen hyvin jättää vieruskaverit rauhaan ja keskittyen lähes kokonaan minuun. Paikallaolotkin ovat alkaneet mennä parempaan suuntaan, varsinkin kun olen ottanut ne mukaan kotitreeneihin.
Viime sunnuntaina olimme näyttelytreeneissä, tutussa porukassa eli mitenkään erityisen järjestettyä toimintaa ei ollut tai opettajaa sinänsä. Olimme olleet tätä ennen siskoni luona jossa oli lapsia ja muita ihmisiä, eli Eino oli väsynyt jo päästessämme treeneihin. Toivon että osaksi siksi Eino vierasti niin paljon vieraita eikä antanut koskea juuri lainkaan, varsinkaan jos hampaita yritti katsoa. Tätä lähdetään kuitenkin treenaamaan eteenpäin, että Eino kestää vieraiden kopeloinnin. Mörköily on myös pahentunut vain, nyt puhistaan lenkillä jo kaadettujen puiden rungoille ja lapsille, joita Eino on nähnyt pienestä pitäen. Tämäkin (toivottavasti) osaksi selittää miksi Eino nyt herkkistelee niin muiden kosketuksesta. Liikkeet oli kuitenkin hienot ja näyttelytreeneistä innostuneena lähdin treenaamaan seuraavana päivänä seisomista!
Rallytokon alkeissa lähdettiin liikkeelle ensin kontaktissa liikkumisesta, ja erityisesti nyt oikeassa kohtaa liikkumisesta eli vasemmalla puolella suhteellisen lähellä jalkaa. Siitä kun muutaman kerran pääsi palkkaamaan Eino osasi jo paremmin hakeutua siihen. Treeneissä harjoiteltiin eri kääntymisiä kyltiltä. Oikealle ja vasemmalle kääntymiset meni ihan hyvin, oikealle hieman helpompi kun Eino jäi kulman ulkopuolelle. Vasemmalle kääntyminen ei vielä oikein mene, kun Eino lähtee oikaisemaan ja karkaa läheltäni keskelle kulmaa. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kun näitä treenattiin, eli täydellisen suorituksen vaatiminen olisikin ollut todella epäreilua. Teimme myös 270 asteen käänöksiä oikealle ja vasemmalle, joista oikealle kääntyminen meni jälleen paremmin. Näitä lähdetään kuitenkin treenaamaan kotona lisää!
Lauantaina meillä alkaa Kaarinassa Auran Nuuskujen järjestämä pentukurssi, jonne tulee myös Einon veli Jymy. Tulee olemaan hauskaa nähdä Jymykin pitkästä aikaa! Tässä postauksessa on kuvia meidän talviselta metsälenkiltä, ja lisää pentutreffien kuvia voi ihailla täältä. 🙂
-
Ei enää niin pieni pentu
Viimeisestä päivityksestä on mennyt hävyttömän kauan aikaa, mutta jospa nyt taas tulisi raapusteltua tännekin meidän päivityksiä. Koulunkäynti olikin hieman rankempaa yliopistossa verrattuna ammattikorkeaan, eikä näin suoraan maisterivaiheeseen hypänneelle anneta armoa vaan armottomat deadlinet lätkäistiin jo heti ensimmäisellä viikolla eri tehtäviin. Nyt alkaa kuitenkin helpottaa, joten enköhän pääse päivittämään blogiakin taas tasaisempaan tahtiin. Eino on kasvanut aivan hurjaa vauhtia, tämä oli jo 14 viikkoisena lähes aikuisen nartun kokoinen ja nyt päivää vaille 18 viikkoisena menee varmasti jo yli korkeudessa. Samaten tassut olivat samaa kokoluokkaa nartun kanssa ja pää oli vain hieman pienempi – Einosta ei ole tulossa mikään pikkupoika… Veljesten täyttäessä 14 viikkoa kävimme kylässä Benitan, meidän kasvattajan luona, jossa pääsin vertaamaan Einoa aikuisiin. Siellä pääsin myös ihastelemaan pikkuisia 4 viikkoisia pentuja, ja oli vaikea kuvitella, että Eino olisi ollut joskus yhtä pieni ja hauras!
Olemme tässä välissä myös ehtineet käydä hakemassa 16 viikkoisen rokotukset, ja painoksi mitattiin 12 kiloa. Jymyn veljen omistaja Susanne oli jutellut jo aiemmin siitä, että rabies-rokote suositellaan otettavan eri aikaan 4-rokotteen kanssa, ja kysyi jos tehdään näin Einonkin kanssa. Itse en ollut edes tiennyt tästä suosituksesta, mutta tietty jos se pennulle vain on parempi niin erikseen vain. Ja hyvä näin! Rokotteet käytiin hakemassa maanantaina, tiistaina Eino söi huonosti ja oli hieman vaisu treeneissämme ja oli oksentaa autoon (jotain, mitä Eino ei ole kertaakaan tehnyt), keskiviikkona Eino ei vieläkään syönyt ruokaansa ja huolekseni keskiviikkona tajusin, että eihän Eino ole edes juonut koko päivänä! Kun torstai aamuna Eino kävi vain haistelemassa kipollaan ja meni sen jälkeen takaisin nukkumaan, sanoi Peksu, että parempi mennä lääkäriin.
Niin menimme Koira- ja Kissaklinikalle, jossa lääkärinämme oli Elisa Välimäki. Nimen perusteella tunnistin, että tämä oli se joka hoiti Einon isää Pyryä ja oli myös tuttu ulkonäöltään. Äitini kertoi sitten myöhemmin, että tämä oli se lääkäri, joka aikanaan löysi koiraltamme Tinalta kilpirauhasenvajaatoiminnan, ja antoi siten koirallemme useamman iloisen ja reippaan lisävuoden! Elisa totesi kuitenkin Einon kanssa, että tämä ei ole lainkaan kipuinen, vain hieman vaisu. Kävimme vielä röntgenissä varmistamassa ettei suolistossa ole mitään vierasesineitä, eikä siellä näkynyt mitään. Kun olimme hieman ihmetelleet ja puhisseet hevosille lääkärin pihalla, mentiin kotiin, jossa Eino söi ja joi taas aivan normaalisti. Että niin, ilmeisesti Einon mielestä tili näytti aivan liikaa plussaa, ja piti hieman korjata tilannetta. Onneksi pentu on kuitenkin kunnossa ja ei otettu rabies-rokotetta samaan aikaan rasittamaan elimistöä vielä enempää, ja selvittiin tästäkin vain säikähdyksellä!
Edellispäivänä saimme pentukurssin päätökseen (heh, viime päivityksessä olimme samana päivänä menossa ensimmäistä kertaa kurssille…) ja ensi tiistaina alkaa pentujatkokurssi. Olemme saaneet monta hyödyllistä työkalua kurssilta, ja odotan innolla mitä harjoituksia jatkokurssilla tulee oikein olemaan! Eino on osoittanut myös olevansa aivan täydellinen koulutettava, sillä aina harjoitellessamme Eino katsoo minua “anna jo käsky, kerro mitä voin tehdä!”-ilmeellä. Tämä johtuu täysin niistä superherkuista joita minulla on nameina, mutta onhan se kiva silti työskennellä motivoituneen pennun kanssa. Eino on myös oppinut yllättävän nopeasti, tai heti kun hoksaa mikä käytös on toivottavaa, toistaa Eino sitä heti kerta toisensa perään. Kurssilla on treenattu muun muassa kontaktia ja seuruun alkeita, joka on ehkä tällä hetkellä Einon bravuuri. Vaikka menisimme toisen koiran läheltä Eino pitää kontaktin ja jatkaa vasemmalla puolellani ravaamista.
Yhdellä kurssikerralla opetettiin myös miten koira saa laskemalla kierroksena nostaa ne jälleen lelun kanssa. Tämä aloitettiin sillä, että hetken leikin jälkeen lelu otetaan pois (tämän ansiosta Eino “osaa” nykyään myös irti-sanan, eli tietää mitä pitäisi tehdä mutta ei välttämättä silti päästä irti), ja odotetaan että koira menee maahan. Tästä annetaan lelu takaisin, ja koira pääsee taas nostamaan kierroksensa leikin avulla. Vielä kierrokset ei mene ihan nollille leikkien välissä, mutta hitaasti Einolta on alettu vaatimaan enemmän malttia, kuten että lelun saa ottaa vasta luvalla eikä heti ampaista sen kimppuun kun se liikahtaa. Tätä ollaan treenattu myös kotona, ja nukkumaan mennessä iltahepulit hoidetaankin sillä, että lelua heitetään kämpän eri nurkkiin ja Einon tulee rauhoittua niiden välissä. Eilen illallakin Eino tuli lopulta nukkumaan viereeni. Tämän ensimmäisen kurssikerran jälkeen Eino oppi myös tarjoamaan maahan menoa aina kun haluaa jotain tai kun ei ymmärrä mitä halutaan, josta esimerkki alla, kun yritimme ottaa sen viikon seisontakuvaa… Ehkä pitäisi opettaa myös “seiso” niin näiden rakennekuvien otto helpottuisi!
Einon temppulistaan kuuluukin nykyään istu, maahan, pyöri ja ympäri (pyörähdys myötä- ja vastapäivään), ja treenin alla on “piiloon” (istumaan jalkojeni väliin) ja pesuvadin päällä seisominen niin, että etutassut vadin päällä ja takatassut maassa. “Tänne”, “irti”, “älä mee sinne”, “väistä”, “tuu pois sieltä” ja “mennään” toimivat myös oikein hyvin, mutta ovat enemmän arjessa tarvittavia taitoja kuin temppuja. Arki on muutenkin mennyt hyvin, Eino osasi ainakin ensimmäiset monta viikkoa olla yksin. Nyt pentu on ilmeisesti ollut enemmän hereillä yksinolonsa aikana ja tuhonnut aikansa vietteeksi muun muassa postit. Minulla ei ole väliovea ja postit tippuvat suoraan asuntoon Einon armoille, joten ei se nyt mikään yllätys ollut että niitä revittäisiin. Huolestuttavampaa on se, että en edes tiennyt, että minulle oli tullut Postinen, ennen kuin löysin paperinpalasen jossa luki “nen”. Se oli kaikki, mitä siitä A3-kokoisesta Postisesta oli jäljellä. Oli varmasti paremman makuinen kuin se luu, joka oli siinä vieressä. Tämän lisäksi Eino on valinnut uhrikseen minulta yhden hupparin ja vyön. Vyö oli kyllä todella taitavasti revitty paikaltaan farkuistani ilman, että farkuissa oli yhtään reikää! Tai no, farkkujen pesulappu sai vähän tuntea naskaleiden voimaa, mutta muuten tuhoamisen vimma keskittyi pelkästään vyöhön. Eino ei ole myöskään ihan niin sisäsiisti enää kuin oli monta viikkoa, mutta koska tämä alkoi heti sen jälkeen kun Eino alkoi saamaan ruokansa turvotettuna jotta se maistuisi, uskon että Eino vain saa enemmän vettä kuin ennen ja siten myös pidättäminen vaikeutuu. Yöt ja päivät Eino jaksaa kuitenkin pidättää mahtavasti, ongelmia tulee kun Eino on pitkään hereillä ja varsinkin silloin, kun treenataan tai leikitään.
Nyt on aika lopetella tämä päivitys, ja lähteä Einon kanssa ihastelemaan syksyn ruskaa! Alla kuvia viikonlopultamme Yläneellä.
