• Tolleriyhdistyksen MölliNOU

    30.7.2019

    Gradu on vienyt viimeisetkin voiman rippeeni viime aikoina, niin päivittely on jäänyt tässä välissä kokonaan väliin. Heinäkuu ei ole kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen, hilsepunkki ei ollutkaan hilsepunkki, ja diagnoosina iho-ongelmille on tällä hetkellä rasvainen ihotulehdus. Se kun ei kuitenkaan ole sairaus vaan oire, niin tätä poissulkua pitää vielä harrastaa.. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja addinsonintauti on jo poissuljettu, mutta vielä on muutamat jäljellä. Annan Einon ihon nyt kuitenkin hetken vain olla ja yritän olla katsomatta sitä äitini ohjeiden mukaan, vaikka mieli tekisi kurkkailla aina välillä miten hilseily etenee, vai meneekö pois… 😀 Sen enempää ei oikeastaan kuulu, ollaan taas aloitettu treenit, ja yritän löytää motivaatiota lähteä rakentamaan HTM VOI ja FS AVO luokkiin vaadittavia taitoja. HTM VOI on vielä hyyvin kaukana siitä suunnittelemastani koreosta, mutta eiköhän saada jotain laastaroitua versiota aikaiseksi syyskuun kisoihin. 😀 Tässä postauksessa on kuitenkin nyt keskitytty kolmen viikon takaiseen tapahtumaan, josta edelleen on päällimmäisenä fiiliksenä ylpeys. <3

    Novascotiannoutajat ry järjestivät viime lauantaina epäviralliset taipumuskokeet, ja oli kyllä erittäin antoisa päivä! Toivottavasti näitä järjestetään useamminkin, sillä vaikka päivä olikin oikeasti yhtä positiivista yllätystä, ei me olla vielä pitkään aikaan pääsemässä taipumuskokeista oikeasti läpi. 😀 Päivä alkoi klo 8:30 ilmoittautumisella, ja samalla vähän kävelytin Einoa ja yritin saada tätä vähän purettua. Olin ottanut mukaani variksen ja meidän spesiaalin sukkakanin. Sukkakani olisi meidän kani jäljellä, sillä tiesin sen olevan turhaa edes yrittää kokeilla sitä, että Eino lähtisi tuomaan kania jäljen päästä. Variksen kanssa sitten taas teimme yhden lyhyen noudon lämmittelyksi, ja jotta Eino saa variksen maun suuhun (vähän ehkä ällöä..), ja saattaisi jopa tuoda hakuruudusta jotain. Odotukset hakuruudulle olivat kuitenkin todella matalat, tyyliin jos sieltä yksikin tulee, niin se jätetään siihen ja juhlitaan yötä myöten sitä saavutusta. Toisaalta, Eino toi sen meidän lämmittelyvariksen, ja olin jo siinä kohtaa valmis menemään kotiin aivan todella tyytyväisenä. Siinä kohtaa kun oltiin jo nähty ja ohitettu monet koirat, ja juuri ennen kuin lähetin Einon noutoon, oli mennyt ohi autoa ja koiraa.

    Tulimme toiseksi viimeisenä ensimmäiseen osioon, eli sosiaalisen käyttäytymisen osuuteen. Siinä kohtaa ei oikein ollut enää tilaa ympyrässä, ja Eino paineistui aika paljon siitä, että joutui menemään kahden koiran väliin ahtaalle. Etenkin, kun toisella puolella oli narttu. Ruokin siis Einoa aika ahkeraan lihapullilla siellä laidalla, meidät erottaa hyvin siitä, että oltiin ainoat kyykyssä. 😀 Mutta Eino pysyi kasassa, vähän välillä rempoillen ja huutaen, mutta pääasiassa pysyi kasassa ja pystyi syömään lihapullia. Sosiaalinen käytös saatiin siis läpi. Olimme ensimmäisenä vuorossa (niin ihanaa!), joten pääsimme heti tekemään. Eino kiskoi aivan tajuttomalla draivilla kohti venepaikkaa, ja oli ihan todella korkeassa vireessä. Ei mitenkään siis optimaalinen tähän tehtävään… Tuomarina meillä oli Päivi Vikberg.

    Toisena oli siis vuorossa vesityö, jossa ensin heitetään lokki veteen, ja seuraava heitetään veneestä. Einolla kun on ollut ongelmaa veneen kanssa, niin pyysin, että vene lähtisi veteen niin, että Eino näkee veneen menevän veteen rannalta. Eino kävi sitten nopeasti ihmettelemässä venettä, ja sitten vene sai lähteä paikalleen Einon huutojen saattelemana. Lokki heitettiin, ja päästin Einon hakuun. Ja sitten tuo reppana ei uskaltanut mennä veteen. 😀 Rannasta oli “pudotus” veteen noin 20min, mutta vesi oli siitä kohtaa niin tummaa pohjan noustessa pintaan, ettei Eino nähnyt, ettei pudotus ole syvä. Lopulta kannustusten saattelemana ja Einon huutokiljuessa ja komentaessa rantaa tämä uskalsi mennä veteen, ja sitten lähti uimaan reippaasti kohti lokkia. Lokkia Eino kävi tuomassa vähän matkaa takaisin, mutta jätti sen sitten matkan varrelle, vähän liian kauas. Lokki uiskenteli sitten kuitenkin itsekseen rantaan niin, että sain napattua siitä kiinni. Ei ihan hyväksytty suoritus. 😀 Sitten kun saatiin Eino pois vedestä, otin tämän kiinni, ja seuraavana olisi laukaus ja veneestä heitetty lokki.

    Laukaukseen Eino ei sanonut mitään, yritin saada Einoa katsomaan ampujaa ettei tämä pelästyisi yhtäkkistä ääntä, mutta tällä oli katse veneen heittäjässä lokki kädessä. Eipä se laukaus kuitenkaan mitään reaktiota aiheuttanut. Lokki heitettiin veteen, ja päästin Einon hakemaan sen. Nyt veteen mentiin ihan ilman ongelmaa, oli vain se alkujännä rannan kanssa. 🙂 Lokille Eino ui täysin suoraviivaisesti, nappasi lokin suuhunsa ja lähti tuomaan sitä takaisin! <3 Niin huippu noutaja, ei olla edes lokkia treenattu sitten viime syksyn! Venekään ei jännittänyt yhtään. Lokki tuli hienolla nouto-otteella aina parin metrin päähän asti rannasta, siinä on nyt joku juttu ettei Eino tuo sen lähemmäs. Siinä kohtaa eivät edes tassut ottaneet vielä pohjaan kiinni. Nyt lokki jäi myös niin kauas, etten saanut sitä itse otettua. Siinä kun sitten yritin saada Einoa pois vedestä naureskellen tuomarille, että “koira täysin ohjaajan hallinnassa“, Eino yhtäkkiä päättikin tuoda lokin rantaan! Eli tästä osuudesta ei mitään läpipääsyä olisi tullut, mutta koska kaikki saa jatkaa jokaiselle osa-alueelle, oli meillä seuraavaksi vuorossa hakuruutu.

    Hakuruudussa oli ensin laukaus ja heittovaris. Laukaus meni jälleen ongelmitta, mutta heitettyä varista Eino huusi aikansa. Ja se aika oli aika pitkä. 😀 Mutta siinä sitten odoteltiin, että Eino saa kerättyä itsensä. Ja sitten hitaasti Eino alkoi hiljetä, ja kun ääni oli enää vähäistä, aloin silitellä Einoa rauhoittavasti. Lopulta Eino hiljeni lähes kokonaan silittelyiden ja hiljaisen höpöttelyni myötä, ja lopulta kuiskasin samalla hiljaisella sanalla “hae”. Ja sinne Eino ampaisi heti täyttä vauhtia heittovarikselle, ja jäi ihmettelemään sitä. Kutsuista huolimatta Eino ei lähtenyt tuomaan varista minulle, mutta tuli luokseni tyhjin suin. En muista oliko se jo ensimmäisellä vai toisella lähetyksellä, mutta heittovariksen Eino kävi rikkomassa. Se käytiin ottamassa pois tuomarin kysyessä, että saattaisiko se auttaa. Lähetin Einon vielä pari kolme kertaa hakuruutuun, mutta Eino ei lähtenyt tuomaan sieltä variksia. Päätin sitten siinä kohtaa, että meidän hakuruutu loppuu tähän, eikä enää jatketa sen parissa. Eino kyllä tiesi mitä kuuluu tehdä, mutta varikset eivät lähteneet nousemaan niin tuntui turhalta jatkaa. Tietty siinä alkaa myös kaiken muun törttöilyn todennäköisyys kasvamaan, esimerkiksi merkkailu, niin lopetettiin kun oltiin vielä voiton puolella ja Eino jaksoi tehdä hakutyötä. Reippaasti tämä juoksikin metsikössä, itseasiassa juuri sen kokoisella alueella millä ollaan hakuruutuja treenailtukin. Paperissa lukee, että Eino irtoaa kohtalaisen kauas, joten tätä voisi vielä vähän työstää. 🙂

    Einolla ei kuitenkaan ollut mitään kiinnostusta yleisöä tai ihan lähellä olevaa vettä kohtaan, joka oli todella positiivista! Eino tuli myös luokse joka kerta kun tämän kutsuin, eli vesityöstä nähty huono luoksetulo ei onneksi jatkunut lopun aikaa enää. Ja vaikka hakuruutu ei onnistunut, niin siitä jäi silti tosi hyvä mieli. Eino yritti, mutta ei osannut tehtävää tarpeeksi hyvin, jotta olisi tässä tilanteessa pystynyt toimimaan. Tuntuu suorastaan siltä, että oma asenne olisi kokenut jonkun boostin, kun osaan keskittyä positiivisiin asioihin negatiivisten sijaan! Huh! 😀 Seuraavaksi sitten vein Einon autoon, viritin meidän halvan avaruuspeiton auton päälle ja palasin takaisin hakualueelle seuraamaan muiden koirakoiden työskentelyä. Ja oli kyllä ihana ja ilo nähdä hienosti työskenteleviä tollereita!

    Ennen kanijälkeä otin Einon kävelemään ja lämmittelemään, ja tehtiin jonkin verran vasemman ja oikean puolen seuruita. Ja miten hienosti Eino pystyikään tekemään ihan todella epäreilussa häiriössä töitä! Siinä oli siis vettä ihan kymmenen metrin päässä, eikä Eino hinkunut sinne. Olin aivan fiiliksissä tästä, vielä kun ohitukset menivät kivasti ja Eino pystyi luopumaan koirista, olin niin mielettömän ylpeä Einosta. Siitä sitten lähdettiin odottelemaan kanijälkeä. Annoin meidän sukkakanin jäljen tekijälle, ja se olikin siinä päivän mittaan sulanut aivan täysin. Vähän siis tuli jänniteltyä miten se kani sieltä oikein tulee, sulana se kun on ollut erityisen vaikea Einolle… Lopulta päästiin meidän lähetyspaikalle, ja annoin Einolle luvan lähteä. Sössin kuitenkin niin lahjakkaasti kaksi lähtöä, että ihmettelen suuresti, miten Eino siitä vielä lähti kolmannella kerralla onnistuneesti kanille… 😀 Jäi siis hihnaa kiinni koiraan ja piipautin lelua lähdössä, tuli sitten siinä todettua mille puolelle ne lelut kannattaa oikein laittaa siinä damiliivissä…

    Noh, ohjaajan armottomasta sössimisestä huolimatta Eino lähti kanille vauhdilla, mutta ei lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Itse en siis nähnyt mitään pöheikön takia, mutta tilannetta seuraava tuomari ja avustajat näkivät tämän tilanteen. Kutsuin Einon luokse, ja lähetin uudestaan. Tällöin Eino jäi ihmettelemään kanille ja nuolestekemaan, mutta ei vieläkään nostanut sitä. Heti, kun kauimmainen avustaja lähti kävelemään kohti kania, Eino kävi nappaamassa kanin itselleen ja palauttamaan minulle. Kani jäi kuitenkin matkan varrelle. Nyt meidän tuomari lähti kohti Einoa ja kania, ja sieltä sitten Eino tuli ulos metsästä näkyviini kanin kanssa! Hieman kaipasi painetta vierailta nostaakseen kanin, mutta tämä osio olisi taippareissa mennyt läpi tällä suorituksella! Toki parannettavaa on paljon, jäljen tulisi olla vielä parikymmentä metriä pidempi ja kanin pitäisi olla iso eikä kääritty sukkien sisään, mutta Eino oli silti hirveän taitava, ja sai sen mukaiset palkatkin. <3

    read more

  • Koiratanssin avoin luokka korkattu!

    4.7.2019

    Viime aikoina minulla on ollut hirveän vähän aikaa päivitellä blogia, mutta syy sille on onneksi positiivinen. Olen nimittäin vihdoin saanut gradua etenemään, se kun roikkui koko kevään minusta riippumattomista syistä. Nyt olen voinut vihdoin työskennellä sen parissa, mutta se tietty vie aikaa muun muassa blogiin kirjoittelusta. 🙂 Emme ole juuri treenailleet, ennen viikonlopun kisoja kävimme kerran Anniinan ja Kaikun kanssa Kaarinassa ruohopellolla treenaamassa aivan surkealla menestyksellä. En saanut mitään kontaktia Einoon, millään keinoin, vaan ympäristö veti puoleensa ihan mahdottomasti. Tein sitten meidän AVO ohjelmaa läpi Eino huutaen harmiaan autossa. 😀 Minulla oli todella paljon vaikeuksia oppia muistamaan meidän AVO ohjelmaa, vaikka tein sitä ihan tajuttoman monta kertaa läpi. En vain muistanut missä kohtaa vaihdetaan positiot, ja olin jatkuvasti myöhässä. Lopulta opin sen kuitenkin ihan hyvin ja sain suunnat toimimaan, mutta se vaati sen, että tanssin sen itsekseni läpi noin 30 kertaa, jos riittääkään. Oman koulutuksen jälkeen olen jäänyt yksikseni hallille tanssimaan kappaletta läpi repeatilla, ja joku 30min on näissä yksintansseissa mennyt.

    Olen myös treenannut viikonlopun möllitaippareita varten, jotta saataisiin edes jotain onnistumisia aikaan. Olen jo pyytänyt joitain järjestelyjä, eli Eino saa nähdä veneen ennen kuin se menee veteen, ja otetaan meidän oma “kanidami” mukaan, eli pikkukani sukat päällään, jäljelle. Eino kun ei ole vielä koskenutkaan isoon kaniin ilman kangasta päällä, mutta tuon pikkukanin kanssa olemme saaneet monta onnistunutta noutoa. Viimeksi tänään, Eino jäi haistelemaan kania (etenkin päätä, mistä ei ole aiemmin päässyt millään yli!), mutta kutsuin luokse ja lähetin heti takaisin kanille “hae” käskyllä, niin sieltä se nousi vallan upeasti. <3 Ollaan myös tehty variksella, mutta sen kanssa ei ole ollut ihan yhtä menestyksekästä. Tänään saatiin kuitenkin pienten vippasteluiden jälkeen onnistunut nouto, Eino haki sulan variksen ja toi sen ehkä 10-15 metrin matkalta minulle jalkoihin. Einoa on kovasti ällöttänyt sulanut varis, niin tuo oli todella iso onnistuminen ja kierrettiin lenkki loppuun todella hyvällä fiiliksellä. Hitaasti alan oppimaan myös pitää ne toistot minimissä, nytkin tuo viimeinen nouto oli ihan siinä rajalla kannattiko vaiko ei, mutta Eino toi variksen upeasti, niin tätä ei tarvinnut katua. 🙂 Nyt kaiken pitäisi olla ainakin ihan ok mallilla lauantain möllitaippareita varten! Toki mitään läpipääsyä ei mennä edes hakemaan, vaan jos edes jonkin asteinen onnistuminen saataisiin joka rastilta (vaikka edes hyvä luoksetulo pillillä), niin voitaisiin olla ylpeitä itsestämme.

    Lauantaina meillä oli koiratanssin avoimet kilpailut, ja mitkä kilpailut ne olivatkaan! Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, liiankin aikaisin näin jälkikäteen ajateltuna. Käytin Einoa pari kertaa ulkona kävelyllä ja otin pari kertaa lämmittelemään hallin puolelle. Eino kun ei ole ollut hallissa yli kuukauteen, ja takaraivossa painoi keskiviikon edelleen erittäin epäonnistuneet ulkotreenit. Eino ehti kuitenkin kiehahtaa ja väsähtää ihan liikaa ennen meidän vuoroamme, jonka tunnistaa siitä, että kun tämän laittaa häkkiin, alkaa haukkuminen. Päätin myös ottaa Einon kehääntutustumiseen katsastamaan paikan, mutta senkin olisin voinut jättää tekemättä. Lisäksi muistin, että ennen meitä olisi ollut vain kaksi koirakkoa, mutta olikin kolme, ja siinäkin Eino joutui olemaan ihan liian kauan keskittyneenä ihmisiin ja toisiin koiriin. Kun meidän vuoromme olisi seuraavana, tehtiin Einon kanssa vireennostojuttuja, joilla sain Einon todella hyvään vireeseen. Tavoitteena kun oli saada Eino tekemään hyvällä fiiliksellä ohjelma läpi. Olemme niin monet ohjelmat vain haistelleet läpi, että halusin nyt lähinnä onnistua ilman haisteluita, ihan sama jos positiot pettävät.

    Eino yllätti kuitenkin niin mahtavasti. Tämän koko olemus tuntui lässähtävän kehässä, ja meidän alkuasennon hakeminen meni sitten haisteluksi. Päätin sitten startata suoraan seisoen, vaikka meidän piti nousta yhdessä lattialta. Mutta vaikka Eino olikin vähän hidas ja oli selvästi henkisesti jo aivan poikki, tämä jatkoi! Eino teki niin kauniisti sen oman parhaansa ja todella tsemppasi itsensä läpi ohjelman, että vaikka siellä olikin muutama todella huono kohta, niin positiot todella pitivät, Eino ei haistellut, ja huomio karkasi vain paristi.. Se oli tuohon väsymystasoon nähden aivan huikea saavutus. Meillä oli todella hienoja suunnitelmia positioiden vaihdoille, mutta niitä esitellään sitten myöhemmin lisää. 🙂 Pisteitä kertyi nimittäin upeat 162,33p ja saimme myös kunniamaininnan, joka tarkoittaa, että me menemme seuraavaksi voittajaluokkaan! <3 Sijoillekin päästiin, luokan kahdesta osallistujasta olimme toisena! 😀 Meillä oli nyt joku kantava voima siellä taustalla puskemassa eteenpäin, että vaikka olosuhteet eivät olleet todellakaan edulliset, Eino pystyi silti suoriutumaan ja pääsimme näyttämään meidän hienoja positioita.

    Mari Väänänen
    Tekninen: 43 + 40 / Taiteellisuus: 40 + 41 = 164
    Monipuolisia positioita. Koiralla paljon osaamista, pieniä haparointeja välillä. Varsinkin vaihtoihin lisää varmuutta. Ohjaaja liikkuu kauniisti.

    Nadja Böckerman
    Tekninen: 42 + 40 / Taiteellisuus: 38 + 41 = 161
    Teknisesti taitava koira! Muutamia kontaktikathoja jotka vaikuttivat hieman sujuvuuteen. Ohjaaja auttoi koiraa hienosti vaikeissa tilanteissa. Pientä tarkkuutta kokonaisuuteen niin hyvä tulee. =)

    Mirja Ovitz
    Tekninen: 40 + 40 / Taiteellisuus: 42 + 40 = 162

    Teknisesti Eino onkin jo todella taitava, meillä on lähes jokaisessa osaamassamme positiossa kaikki suunnat hallussa. Nyt olen muotoillut parin päivän ajan uutta voittajaluokan ohjelmaamme. Musiikki on ollut tiedossa jo muutaman kuukauden ajan, mutta koreografia muotoitui vasta pari päivää sitten. On hauskaa, miten minulla on nyt jo paljon varmempi olo sen suhteen kuin AVO ohjelmallamme. Muistan sen ihan eri tavalla, ja osaan jo soveltaakin siihen asioita jos ei mennyt ihan nappiin. Vielä on paljon hakemista kehänkäytön kanssa sekä omassa liikkumisessa, mutta runko on valmis, ja kunhan Eino saadaan hallille treenaamaan taas, niin voi alkaa harjoittelemaan meidän uutta koreota myös Einon kanssa! Olen lähtenyt nyt taas työstämään 7. positiota, joka on lähtenyt ihan kivasti muotoutumaan. Tässä positiossa Eino on siis vasemmassa seuruussa, mutta toisinpäin, eli naama osoittaa selkääni kohti Einon lapa jalkani kohdalla. Eino hakee todella herkästi kutoseen (eli poikittain eteeni) tässä, joten vielä on edessä paljon treeniä kriteerinä se, että koira on suora.

    Tämä voittajaluokan ohjelma tullaan esittämään varmaankin syyskuussa, heinäkuussa nyt ei ole edes kisoja tiedossa ja elokuun kisoihin emme pääse. Jos ja kun meillä on tulos VOI luokasta, voidaan rustailla ilmoittautuminen SM-kilpailuun, joka järjestetään Tampereella 26.10. Kerta mahdollisuus on päästä osallistumaan, niin kyllä me se myös hyödynnetään. 🙂 Niin jännää, vaikka meillä ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia sijoittua, niin minusta SM kisoihin saa osallistua myös muut kuin huiput. Arvokilpailuissa on aina oma fiiliksensä, ja haluan ehdottomasti päästä kokemaan sen Einon kanssa. <3 Postauksen kuvista kiitos Kati Horne-Kosonen, ja videosta kiitos Anna Mäkinen!

    read more

  • Tollerileiri, karanteeni ja noutotreenejä

    24.6.2019

    Viime postaus on kirjoitettu niin kauan sitten, etten edes muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut välissä! Einon hilsepunkki on lähes taltutettu, ja eläinlääkärin suostumuksella olemme menossa lauantaina taas kisaamaan.. Hui! Ensimmäistä kertaa kokeillaan korkeammassa luokassa koiratanssia, eli HTM AVO tulee korkattua ihan muutaman päivän sisällä. Viime torstaina koulutukseni jälkeen treenailin yksikseni ohjelmaa reilun puolen tunnin ajan, vetämällä uudestaan vain ohjelmaa, jotta se olisi tarpeeksi selkärangassa. Kokeilin myös liikkumista toiseen musiikkiin, jota olen miettinyt seuraavaan HTM AVO ohjelmaan musiikiksi. Kun se koreografia muodostui 95% valmiiksi ihan vahingossa, hetken jo mietin että pitää tehdä nopeita muutoksia musiikkiin, mutta mennään nyt sillä millä meinattiinkin. 😀

    Einon kanssa emme ole juuri treenailleet rally- tai koiratanssijuttuja ihan lyhyitä kotitreenejä lukuunottamatta, joten en tiedä mitä kisoista tulisi odottaa. Varmaan tällä viikolla saan aikaiseksi treenata Einonkin kanssa kunnolla ohjelmaa ennen kisoja, mutta tauko on myös selvästi tehnyt hyvää Einolle. Positiot pysyvät paremmin, ovat suoremmat ja Einolla pysyy selvästi mielenkiinto paremmin tekemisessä. Vasenta seuruuta käytiin jumppaamassa joku viikko sitten, ja se lähti ihan parilla pallolle palautuksella heti paljon paremmaksi. <3 Einolle on muodostunut todella hyvä luopuminen, niin tehtiin treeni niin, että käveltiin kohti superlelupalkkaa, ja kun Eino teki hyvällä ilmeellä töitä ja luopui pallosta, vapautin tämän sille. Pari toistoa tätä, sitten parit heittopallot, ja sitten Eino teki ihan mielettömällä draivilla vaikka kuinka pitkiä seuruita! Olin niin yllättynyt ja ylpeä, kun kaikki Einolle vaikeat ohjaajan kierrot onnistuivat myös todella tiiviisti ja ilman haahuilua. Olisi vain pitänyt aiemmin jaksaa tehdä tämä treeni, ties kuinka monta kuukautta olen harmitellut meidän huonoa vasenta seuruuta!

    Tässä välissä oli myös Tollerileiri! Olin siis täällä edustamassa koiratanssia kouluttajan roolissa, ja sain kolme aivan huippua ohjaajaa koirineen koulutettaviksi! Treenailimme ihan perusjuttuja, vähän uusia liikkeitä, liikesarjojen muodostusta, luopumista ja esiintymistä. Leiri oli kaksipäiväinen, ja molempina päivinä meillä oli muutama tunti aikaa käytettävissämme. Lauantaina oli hellettä ja ötököitä, sunnuntaina oli sadetta ja ötököitä. Ei siis ihan ideaaliset sääolosuhteet, mutta saimme kuitenkin hyvän ja tiiviin koiratanssiviikonlopun aikaiseksi. 🙂 Itse huomasin myös jotain todella ihanaa itsestäni. Olen aina ollut huono puhumaan ja pitämään esitelmiä, jännitän ihan hirveästi ja tarvitsen todella hyvät muistiinpanot jotta muistan sanoa kaiken. Tai, jos menen lukkoon, voin tukeutua niihin muistiinpanoihini. Mutta leirillä pitämäni koiratanssi (+ oli myös koiran koulutuksesta asiaa) luento meni ihan käsittämättömän sujuvasti, ja kahden tunnin päästä tajusin, että eipä niitä muistiinpanoja tullut edes vilkaistua. Todella jännä huomata, että kun oikeasti tietää aihepiiristä, juttua riittäisi vaikka ja miten paljon, eikä yhtään tarvinnut jännitellä! Asiaa olisin keksinyt siis todellakin helposti toiseksi kahdeksi tunniksi, ei tuota koiratanssia kahteen tuntiin tiivistetä, kun vielä vähän yrittää pitää asian suhteellisen kevyenä uusille harrastajille.

    Leirillä sain kyllä tutustua ihanasti uusiin koiriin ja ihmisiin. Einoa ei leirille voinut ottaa tuon hilsepunkin takia mukaan, mutta sain hyvin koirakaipuuta hoidettua kämppiksen tollerityttösen avulla. Oli kyllä ihana tapaus, tuli sänkyyni nukkumaan yöllä ja kaikkea. Einohan ei sänkyyn saa tulla, mutta olihan se aika ihanaa näin parin yön ajan. 😀 Leirillä oli leirisuunnistus erilaisilla rasteilla, ja suunnistuksen finalistit pääsivät kilpailemaan olympialaisiin. Olympialaisia järjestettiin kolme kierrosta, ja joka rastilla pudotettiin useat kilpailijat. Olympialaisten jälkeen oli touhutollereiden eri rasteja, joissa oli paljon eri ideoita miten koiraa voi aktivoida. Yöt menivät myöhäisiksi keskustelun mennessä reippaasti keskiyön jälkeisiin tunteihin, mutta oli todella opettavaista saada tietää niin paljon. Mökkini oli juuri kätevästi täynnä NOU ja NOME kouluttajia, joten tämä tilaisuus tuli käytettyä hyväksi ja tenttasin kaikkea mitä keksinkään kysyä. 😀 Matkalta tarttui myös mukaan yksi veräjä! Veräjän edeltävän omistajan tolleri oli keksinyt miten sen sieltä pääsee pois, ja kun veräjä on malliltaan sellainen, että se menee joka autoon, pitihän se ostaa pois kun kerrankin näin hyvä tilaisuus tuli. Einon kanssa kun ei ole MITÄÄN vaaraa, että tämä reppana keksisi miten se avataan… 🙂

    Ilmoitin Einon kesäkuun alussa myös Tolleriyhdistyksen järjestämään epäviralliseen taipumuskokeeseen, johon mennään taas katsomaan hieman missä mennään. Jotta taipparit eivät menisi kuitenkaan aivan penkin alle, olen aktivoitunut treenien kanssa ja ollaan mm. lokinsiipidameja ja variksia treenailtu. Lokki pitäisi vielä päästä heittämään veteen Einolle noudettavaksi ennen taippareita, mutta sen kanssa en usko olevan ongelmaa. Eino vain pelkää sitä venettä, se saattaa olla ongelma.. Varikset ovat tulleet vaihtelevasti, mutta selvää edistystä silläkin puolella ollaan saatu. Pitäisi vain muistaa, ettei Einolle voi tehdä useampaa noutoa, vaan malttaa pitää treenit lyhyinä. Puolisula varis nousee kuitenkin ihan nätisti, näitä pitäisi treenata nyt jokunen kerta ennen möllitaipparia. Kani on ollut meille todella vaikea, ja siihen olenkin kysynyt neuvoja aina kun olen törmännyt sellaiseen, jolla saattaisi olla ideaa. Nyt saatiin kuitenkin ensimmäinen edistysaskel! <3 Ostin eilen pari n. 600g kaninpoikasta (perus juhannus..), joista toisen tungin neljän sukan sisään. Ja Einohan nosti sen! Ekalla nostolla Eino vähän haisteli pään aluetta sukkien läpi, mutta lähti sitten tuomaan sitä. Toisella kerralla tehtävä oli jo täysin selvä Einolle, ja se tuuppaistiin suoraan käteen. Niin huippu eläin, tästä päästään rakentamaan hitaasti tätä oikeaa kanin noutoa.

    Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa meidän reissulta Pomponrahkan kansallispuistoon, jossa oli niin ihanan vihreää, että oli pakko ottaa ihan joka välissä kuvia. Eino pääsi myös uimaan kesken reissun, koska oli aika lämmin päivä. Annoin myös mennä jokaiseen kurajorpakkoon mikä vain löydettiin. Olen todella tyytyväinen, että Eino on alkanut etsiä kosteutta ojista ja jopa Tietysti sinne 1,5h lenkille mennään sinä päivänä kun on päätetty, eikä suinkaan voi siirtää.. Silloin oli kyllä vasta 24-25 astetta, mutta oltiin jo minun ja Einon sietorajojen ääripäässä. Tällä reissulla näimme myös rantakäärmeen, sopivasti vielä niin, että väistettiin vastaantulijoita suoraan käärmeen eteen.. Tästä selvittiin kuitenkin jokainen ilman haavereita, henkiset traumat eivät ole ihan vielä parantuneet. 😀

    read more

  • Mahtava noutotreeni!

    3.6.2019

    Olemme viettämässä viikonloppua Yläneellä, ja tietty piti jälleen ottaa damit mukaan. Täällä kun treenimaastoa riittää! Tiina Mursulan koulutuksesta innostuneena päätin haastaa Einoa ihan kunnolla, ja teettää tälle oikeasti aika haastavan tehtävän. Otin Peksun mukaan, ja mentiin metsään. Ensin kävimme viemässä Einon kanssa kanidamin muistinoutona vähän matkan päähän. Kanidami siksi, ettei tehtävä menisi heti liian vaikeaksi ja Einolla olisi oikeasti kova draivi sinne muistidamille. Samasta syystä tein noudon muistina, että Eino oikeasti uskaltaisi lähteä siihen suuntaan.

    Sitten lähetin Peksun parinkymmenen metrin päähän heittelemään dameja ja pitämään ääntä. Eino alkoi vinkumaan heti, ja käskin Peksun lopettamaan. Hetken odottelun päästä laitoin vielä heittämään molemmat damit kerran ilmaan, keräämään ne ja tulemaan takaisin. Tälle heittoalueelle ei siis jäänyt dameja, ja tarkoitus olikin saada Eino luopumaan tästä alueesta ja lähtemään siihen suuntaan, mihin lähetin tämän, eikä menisi tarkistamaan kiinnostavaa lentävien damien aluetta. Eino vinkui ja vänisi, halusi niin kovasti sinne lentävien damien alueelle. On myös mielenkiintoista, että aiemmin Peksun heittelemät damit eivät ole saaneet Einoa vinkumaan!

    Hetken rauhallisen hengailun jälkeen käännyimme kohti kanidamia, eli noin 90 astetta. Eino vilkaisi silloin vielä lentävien damien aluetta, mutta kun otimme askeleen kohti kanidamia, muisti tämä sen jälleen ja katse kiinnittyi eteenpäin. Lähetyksestä Eino ampaisi suoraan kanidamille, löytyi mainiosti korkeiden mustikanvarpujen seasta ja palautettiin suoraan käteen. Hetki oltiin ihan rauhassa noudon jälkeen, otin Einon sivulle, ja sitten vasta heitin palkkapallon. Oli niin näppärä poika taas, sai laskettua kierroksensa ihan itse ja vielä luopui vaikeasta lentävien damien ihmemaasta. <3 Tänään kokeiltiin sivuaskeleita vasemmassa ja oikeassa seuruussa, mutta kokeiltiin tällä kertaa koiraa päin meneviä askeleita. Ja jestas kun ne lähti näppärästi tulemaan! Huomasin treenin lopussa myös sen, että olin huomaamatta pidentänyt omaa askelta todella paljon treenin aikana. Alkuun pidin namit Einon naaman edessä, mutta vas. seuruussa pystyin tekemään lopulta treenin myös ilman houkuttelevaa palkkakättä edessä. Nyt vasemmassa seuruussa meidän heikoin suunta on eteenpäin, en tiedä onko se surullinen vai positiivinen ongelma.. 😀 Kutospositio on myös lähtenyt parin päivän tauon jälkeen toimimaan paljon paremmin, toki olen auttanutkin paljon käsiavuilla. Kutosposition peruutuskin lähti sujumaan pitkästä aikaa, Eino nimittäin lähtenyt peruuttamaan oik. seuruuseen eikä ole pysynyt edessäni. Postauksen kuvat viime kesältä, kun olen läppärini kanssa liikenteessä eikä tässä ole sen uudempia kuvia laittaa. Pakko silti laittaa jotain piristettä tekstin sekaan, ettei ole ihan pelkkää Einon ylistys-lätinää. 🙂

    read more

  • Tahtitassujen koulutusviikonloppu

    24.5.2019

    Huh kun on pitkä aika, että olen kirjoittanut tänne viimeksi! Olemme ehtineet touhuta Einon kanssa vaikka mitä tässä välissä tavallisten treeniemme lisäksi, mutta samalla nauttineet parista viikonlopusta, kun ei ole mitään koirajuttuja. 🙂 Ollaan ihan nautittu kesästä uimisen ja koirakavereiden merkeissä, mutta myös treenailtu taipparijuttuja sekä käyty 12 kilometrin retkellä! Tarkoituksena olisi mennä tekemään yhden yön retkiä lähitulevaisuudessa, ja koska Eino osoitti olevansa mainio retkikumppani jo tällä meidän lyhyemmällä päiväreissulla, uskaltaa sen kanssa varmuudella lähteä tekemään myös pidempiä reissuja!

    Viime viikonloppuna osallistuimme jälleen Tahtitassujen viikonloppukoulutukseen, josta saimme taas paljon ajatuksia ja vinkkejä tulevaan. Paikalla oli paljon tuttuja (nopeasti sitä oppiikin tuntemaan ihmisiä, kun vuosi sitten leirillä oli vain pari tuttua!) mutta viime vuodesta poiketen emme käyneet hallilla jo perjantaina. Minulle iski joku ihan ihmeellinen pikatauti, joka tuntui auringonpistokselle, mutta en ollut viettänyt tavallista aamulenkkiä ihmeellisempää aikaa ulkona (ja siitäkin oli jo useampi tunti siinä kohtaa), eikä minulla mikään nestehukkakaan voinut olla. Pelkäsin jo, meneekö leiri sivu suun, mutta iltaan mennessä olo sitten koheni sen verran, että pystyin seisomaan ilman että oksetti. En kyllä tiedä millainen näky olin, kun kävin siinä sitten illan aikana vielä kaupassa ja Einon kanssa pihalla köpötellen ihan minivauhtia, ettei huono olo iske jälleen. 😀

    Lauantaina oli kuitenkin taas kaikki hyvin, ja lähdettiin ajamaan kohti Yläneen Kuralan kartanoa. Olimme lauantaina heti ensimmäisessä ryhmässä Marjaanan koulutuksessa, jossa meillä oli aiheena etenkin yhteistyö ja vire, eli samaa mihin ollaan aiemminkin pyydetty apua Marjaanalta. Marjaana antoi jo ennen koulutusten alkua ohjeeksi ottaa koiran kontakti jo heti häkiltä lähtiessä. Annan Einon helposti lähteä haahuamaan, mutta täytyykin ryhdistäytyä sen suhteen ja ottaa asenne, että kun häkiltä lähdetään niin ollaan heti töissä eikä ihmetellä maisemia. Vähän ennen vuoroamme otinkin Einon lämmittelemään ja hakemaan kontaktia, sillä Eino vaatii pienen lämmittelyn. Lämmittelyssä Eino haistelee useammin ja etenkin tuossa ympäristössä ajattelin tämän ihmettelevän vain hälyä. En siis halunnut tuhlata koulutusaikaamme lämmittelyyn, kun tiedän, ettei Eino ole vielä silloin parhaimmillaan. Mutta mitä vielä, Eino oli lämpästä asti tosi hyvin kuulolla ja mukana! 🙂

    Koulutusaikaa oli vajaat 20min. Alkuun taisimme vain palkata kontaktista ja hyvästä työskentelystä, mutta pian aloimme treenaamaan siirtymistä kehän keskelle. Eli kehän nurkalta siirryimme keskelle kehää, ja siellä palkkaa hyvästä työskentelystä. Kun Eino pysyi kuulolla, lähdettiin pyytämään tältä jotain helppoja temppuja, josta taas palkkaa. Tämän jälkeen lähdettiin tekemään sellaista harjoitusta, jossa jätin treenitaskun kehän laidalle, ja siirryimme Einon kanssa kehän keskelle. Einolle tämä näytti siltä, että palkat jäivät nyt kehän laidalle, mutta pieni poika jaksoi silti todella hyvin! Tehtiin muutama liike keskellä kehää, palattiin taskulle hakemaan nameja, ja Eino sai namit matkalla kehän keskustaa. Eino jaksoi todella hyvin, teki upealla vireellä ja pystyin vain nauttimaan meidän yhteistyöstä. Tätä ei kuitenkaan jatkunut ihan koko koulutuksen ajan, ja loppua kohden Eino selvästi väsähti jolloin haistelu palasi.

    Olen hitaasti alkanut ottaa eri asennetta Einon haistelua kohtaan. Onhan se rasittavaa, mutta nyt kun olen analysoinut sitä jo jonkun aikaa niin Eino haistelee oikeasti todella selvistä syistä. Joko väsymyksestä, kun tehtävä tai tilanne on liian vaikea, jännitän itse tai liikkeeseen on opittu “plaah” mielentila (Einolla ohjaajan kierto myötäsuuntaan & vas. seuruu). Nämä tulivat näin alkajaisiksi mieleen. 😀 Eli mistään helposta työmaasta ei ole kyse, mutta kaikkiin pystyy silti vaikuttamaan! Ja kuten Tampereen tanssikisat osoittivat, se täydellinen mielentila on saavutettavissa myös kisoissa. Vasenta seuruuta olemme nyt lähteneet työstämään ihan kunnolla, sillä sen rakoilu on ilmennyt etenkin rally-kisoissa. Koiratanssissa tapahtuu ilmeisesti Einon mielestä tarpeeksi koko ajan, että siinä kontakti ei tipahda. Tai sitten Eino ei tykkää siitä, että keskelle seuruuta tulee jotain tehtäviä. 🙂

    Marjaanan kanssa keskusteltiin sitten vielä aikamme lopussa. Marjaana sanoi todella hyvin Einon olevan väsynyt, koska tämä on joutunut tsemppaamaan niin paljon. Ihana tapa kuvata sitä, että Eino on joutunut luopumaan nameista ja keskittymään vahvasti minuun, eli tsempannut itseään. 🙂 Marjaana myös totesi, että Eino vaikutta koiralta joka toimii hyvin kun tätä vähän haastaa. Eli jatkossa juuri tällaisia taskuttomia treenejä ja palkka haetaan vähän ajan työskentelyn jälkeen, mutta vastapainona myös treenejä, jolloin jokaisesta oikeasta käytöksestä tulee palkkaa.

    Toinen leirin kouluttajista oli Leena Inkilä, jonka koulutus meillä oli vasta iltapäivällä. Sitä ennen hän piti kuitenkin luennon vihjeistä lounaan jälkeen, jolla oli paljon tieteeseen perustuvia ajatuksia ja opetuksia lähteineen. Tällä oli myös hyvä ajatus, että kun annetaan koiralle vihje, näytetään tälle vihreää valoa. Vihreä valo tarkoittaa, että vihjeen antamisen jälkeen koiralla on mahdollisuus saada palkkaa! Pidin paljon tästä erittäin positiivisesta otteesta ja ajatusmallista, verrattuna annetaan käsky ja jos koira tottelee, se saa palkkaa ja annetaan vihje, joka on mahdollisuus koiralle saada palkkaa. Leena demonstroi myös cockerinsa Piin kanssa koulutusta, josta nousi myös paljon hyviä ajatuksia. Kouluttaessa voi siis melko nopeasti jo ottaa häiriöitä mukaan, esim. aivan toisenlaisia liikkeitä harjoiteltavan liikkeen sekaan. Leena myös palkkaili Piitä aivan paikallaan olosta liikkeiden välissä, eli kun Pii odotti rauhassa tulevaa vihjettä.

    Luennolla puhuttiin myös missä kohtaa lisätään vihje (kun koira sujuvasti tarjoaa käytöstä), ja miten vihje voidaan liu’uttaa paikalleen (alkuun vihje sanotaan liikkeen aikana, ja muutamalla toistolla siirretään vihje tulemaan ennen liikettä). Vihjeiden vaihtoon tuli myös hyviä uusia ajatuksia, eli kun olen itse häivyttänyt esimerkiksi käsimerkkiä, olen vain pienentänyt käsiliikettä hitaasti sanoen samalla vihjeen. Leena kouluttaa itse kuitenkin siten, että hyödynnetään koirien ennakointia. Eli ensin annetaan uusi vihje, sitten vasta vanha, eli ei samanaikaisesti. Näiden lisäksi tuli myös paljon hyviä ajatuksia koirien ennakoinnista, miten lisätään häiriöitä koulutukseen niin, että vihje toimii edelleen. Puhuimme myös myrkytetyistä vihjeistä, ja uskon, että jotain tällaista on tapahtunut meidän ohjaajan myötäsuuntaan kierrolle.

    Luennon jälkeen jouduttiin hetki odottelemaan, ennen kuin oli meidän vuoromme päästä Leenan koulutukseen. Jälleen ennen koulutusta käytiin nopeasti läpi mitä tultaisiin treenaamaan, ja minä otin eteenlähetyksen tyhjään. Tuntui, että selitin todella huonosti meidän tilanteen, mutta Leena tuntui silti ymmärtävän jotain selityksestäni. Lähdimme Einon kanssa vahvistamaan katseen suuntaa, alkuun tekemällä harjoituksia, jossa edessä olevalla alustalla oli nami ja Eino jalkojeni välissä lähellä. Heti kun Eino katsoi sinne, tuli vapautus palkalle. Kun Eino tajusi tämän, otettiin alusta pois ja heti kun Eino katsoi eteen, heitettiin palkka eteen. Hallilla oli todella kova häiriö, joten Leena sanoi, että meidän kannattaa jatkaa tämän treenaamista kotona. Jatkettiin kuitenkin samaa vielä, mutta nyt niin, ettei oltu yleisöä kohti vaan Eino sai juosta nurkkaa kohti. Nyt Eino seisoi vieressäni, ja kun katse kääntyi, tuli taas vapautus. Tässä jo lähdin siirtymään Einon taakse, jossa Einon tuli edelleen kääntyä katsomaan edessä olevaa alustaa.

    Kun nämä harjoitukset olivat menneet niin hyvin, niin otettiin vielä kokeiluja pysäytyksellä niin, että Leena on edessä näyttämässä käsimerkkiä vahvisteena minun sanalliselle vihjeelle. Muistuteltiin alkuun pysähdyskäskyä niin, että Eino oli edessäni, ja sitten siirrettiin Eino taas viereeni, vapautuksen jälkeen pysäytys-käsky, ja siitä vapautus palkalle. Eipä se niin hyvin mennyt, ja Eino ei reagoinut kuin vasta toisella tai kolmannella pysäytys-käskyllä, jolloin tämä oli jo ihan palkan vieressä. 😀 Mutta hei, ainakin vauhti hidastui käskystä! Tätä lähdetään treenaamaan sitten kotona eteenpäin, ja oli kyllä mukava saada vahvistusta sille, että ollaan tehty ihan oikeita päätöksiä tähän asti! Toki Nadja auttoi talvella jo paljon tämän kanssa, josta lähdettiin rakentamaan nykyistä mallia, mutta kun tämän treenaaminen on tuntunut niin toivottomalle ettei sitä ole edes oikein tullut tehtyä. Mutta ilmeisesti olen nyt vain valinnut vaikean liikkeen, eli ei ihmekään että siihen menee aikaa eikä ole mitään oikoreittejä. Katseen suuntaa en ole tajunnut vahvistaa. Nyt olen heti pysähdyksestä vapauttanut nopeasti, kun olen huomannut Einon lähtevän kääntämään katsetta ja toivonut, että monella toistolla se katse lopulta jäisi eteen. Mutta miten se sinne jäisi, jos se ei ole kriteerinä. 🙂

    Otettiin vielä nopeasti kutospositiota kun Eino alkoi väsymään niin paljon eteenlähetyksistä ja sen vaatimasta ajatustyöstä. Siihen saatiin liuta vinkkejä, mutta jokaisen jälkeen sain todeta, että ollaan tätä jo yritetty. Leena oli kuitenkin samaa mieltä kanssani, että tyynyn kanssa kannattaa nyt vähän muistutella sitä liikettä, Eino kun nyt valuu todella helposti eteen tai taakse. Tosi hyvä vinkki tähän oli, että antaa palkan molemmista käsistä! En ole tullut ajatelleeksikaan tätä, vaan tuskastellut vain miten Eino lähtee heti valumaan eteen tai taakse riippuen siitä, kummalla kädellä on viimeksi palkattu. 😀

    Koulutusten jälkeen lähdettiin Anniinan kanssa käymään kaupassa, ja heitettiin molemmat koirat takaluukkuun. Eino ja Anniinan Kaiku ovat tavanneet kyllä lenkkien merkeissä, eli ihan vieraita nämä eivät olleet. Eino oli silti ihan liimaantuneena auton toiseen seinään ilmeellä “hui, hui tyttö, hui”, mutta hyvin kaksikko pärjäsi lyhyen reissun. Kauppareissun jälkeen kävimme pikaisesti hallissa, ja kävin läpi seuraavan päivän koreografian ilman Einoa. Otin myös Einon tämän jälkeen vähän tekemään jotain höntsäilyä, ja kun oli supervingut mukana palkkana, Eino teki aivan täysillä töitä niiin mahtavassa kontaktissa! En kiusannut kuitenkaan Einoa kauaa, vaan päästin tämän sitten lepäämään. Ilta meni grillatessa, ja monta tuntia siihen saatiinkin menemään! Grillailun ajan Eino oli häkissä, ei ollut kyllä kovinkaan tyytyväinen tästä järjestelystä. Päästin Einon vielä uimaan siinä illan aikana kun grillailut oli hoidettu ja ruuat syöty, ja Eino sai uimakaverikseen Sannan Rinin. Sanna ei ollut niin tyytyväinen tähän järjestelyyn, Rinillä kun on tapana hörppiä vettä aika paljon uidessa jolloin yö menee aina ulkona ravaamiseen, mutta Eino ja Rin viihtyivät oikein mainiosti! 😀

    Sunnuntai alkoi yhteisellä liikuntaosuudella, jonka Anniina veti meille. Tästä sai kyllä paljon eri ideoita jälleen omaan liikkumiseen, miten käyttää eri osia itsestään korostamaan omaa ja koiran liikettä entisestään. Luennon tavoin tämä tunnin mittainen koulutus meni todella nopeasti! Sen jälkeen alkoi jokaisella treeni, jossa käytiin läpi ohjaajan liikkumista jokaisen omaan musiikkiin. Harmikseni aikaa oli vain 6-7 minuuttia varattuna jokaiselle, olisin itse voinut käyttää tähän paljon enemmän aikaa! Kävimme läpi meidän tulevan FS AVO musiikin ja siihen eri liikkeitä. Tuntuu, että koreo muuttui paljon kauniimmaksi, vielä kun saa Einon toimimaan näistä kaikista minun liikkeistä huolimatta. 🙂 Kävimme myös läpi HTM VOI kappaletta, sillä vaikka emme ole vielä lähelläkään voittajaluokkaa ja sen vaatimaa tasoa, niin meidän ohjelmasta tulee sen verran haastava ja vaativa minulle ohjaajana, että sen treenaaminen ja suunnittelu on jo aloitettu. Koska eihän sitä mitenkään voi tehdä asioita itselleen helpoksi. 😀

    Päivän päätteeksi oli vielä kisatreeni, mutta Einon mielestä päivä olisi voinut loppua jo aamupäivällä.. Tämä ei meinannut lainkaan pysyä nahoissaan, vaan haukkui häkissä vaatien toimintaa. Tämä oli myös niin rättiväsy tässä kohtaa eikä kuumuus myöskään varmasti auttanut, niin minulta meni kisatreenin seuraaminen vähän sivu suun ja lähinnä meni keskittyminen Einoon. Meidän kisatreeni oli silti onnistunut, vaikka Eino olikin todella väsynyt siinä kohtaa. Tehtiin meidän 6min kisatreenissä alkuun ihan vain kehäänmenoja, eli siirryttiin kehän laidalta keskelle kehää, ja kontaktista lelupalkka. Liikuttiin seuruussa, mutta Eino yritti karata seuruusta keskelle kehää. Kehän keskusta on siis ainakin tunnistettu Einon mielessä mieluiseksi paikaksi, jes! 😀 Tehtiin myös ohjelma ainakin puolittain läpi, sen voi nähdä alla videolta. Tehtiin ohjelma ainakin jotenkin sinne päin, mutta monet asiat jäivät tekemättä ja keskityin vain palkkaamaan hienosta kontaktista ja työskentelystä. Ja todella nättiä menoa se olikin siihen väsymystasoon nähden!

    Olen myös huomannut itsessä jännän piirteen. Minua voi jännittää kehään mennessä ja kehässä, mutta se katoaa kun musiikki lähtee käyntiin. Sitten pääsen siihen kuplaan, jossa ollaan vain me Einon kanssa, ja tehdään meidän koreo läpi. Ehkä siksi Einonkin on helpompi olla koiratanssissa kanssani verrattuna rally-tokoon, jossa minun on todella vaikea pitää oma jännitys kurissa. Mutta musiikkiin on niin helppo uppoutua, että unohtuu kaikki jännitys. Kuinkahan kiellettyä mahtaa olla laittaa kaiuttimesta musiikkia ennen rally-radalle menoa.. 😀

    Leiri oli kyllä jälleen huippu <3 Harmi, että se kestää vain viikonlopun, ja sitten on taas palattava arkeen. 🙂 Kuvista kiitos Saila Rappumäki ja Kaisa Heikkinen, videosta kiitos Saara Uljas!

    read more